RaamattuOnTotuus

Vapaa kuvaus

Aloituksia

725

Kommenttia

3861

  1. Esitin aloitukseni tekoälylle:

    "Suurin osa, tietääkseni yli 99% ihmisen genomin proteiinien tuotantoon luettavista DNA-jaksoista käy läpi vaihtoehtoisen silmukoinnin. En tiedä kuin yhden jakson, joka ei käy läpi silmukointia ja ko. jaksoa solu käyttää histoniproteiinien tuotantoon.

    Olen esittänyt asian näin eräässä keskusteluryhmässä: "Nykytutkimuksen mukaan emme juurikaan voi löytää DNA:sta, siis genomin DNA-jaksoista valmiita informaatioyksiköitä, joita voisi kutsua geeneiksi. Näitä esiintyy jonkin verran esim. bakteereissa ja mm. mitokondrioissa. Mutta esim. ihmisen genomissa ei ole tällä hetkellä tiedossa kuin yksi tällainen ns. geeni, jota lukemalla solu tuottaa proteiinia. On ymmärrettävää, että tällaisella jaksolla täytyy olla todella tärkeä tehtävä. Aivan oikein, solumme varmistavat nopealla ja tehokkaalla, silmukoitumattomalla DNA-jakson luennalla, että pakkaajaproteiinit, eli histonit ja edelleen nukleosomit, tuotetaan nopeasti ja tehokkaasti."

    Onko kertomani sinun mielestäsi nykytutkimuksen mukainen arvio?"

    ChatGPT:

    🔹 1. "Yli 99 % ihmisen genomin proteiinien tuotantoon luettavista DNA-jaksoista käy läpi vaihtoehtoisen silmukoinnin."
    ✅ Tämä pitää suunnilleen paikkansa.
    Tutkimukset ovat osoittaneet, että lähes kaikki monieksoniset geenit käyvät läpi vaihtoehtoista silmukointia (alternative splicing). Arviot vaihtelevat tutkimuksesta riippuen, mutta usein mainitaan lukuja 90–95 %, jopa yli 99 % riippuen siitä, miten vaihtoehtoinen silmukointi määritellään ja kuinka tarkasti solukohtaisia ekspressiomuotoja tarkastellaan (Pan et al., 2008; Wang et al., 2008; GTEx Project, 2015).

    🔹 2. "En tiedä kuin yhden jakson, joka ei käy läpi silmukointia ja jota käytetään histonien tuotantoon."
    🔶 Tämä on lähes oikein, mutta hieman täsmennettävä.
    Histonigeenit ovat poikkeuksellisia, koska:

    Ne yleensä eivät sisällä introneita, eli niitä ei silmukoida.

    Ne eivät myöskään polyadenyloidu normaalisti (ei poly-A-häntää), vaan päättyvät konservoituun stem-loop-rakenteeseen, jota käytetään mRNA:n prosessointiin.

    Niitä on useita kopioita ja useita variantteja (esim. H1, H2A, H2B, H3, H4).

    ❗️Ei ole vain yhtä geenijaksoa, vaan histonigeenejä on joukko, jotka eivät käy läpi silmukointia ja toimivat samalla periaatteella. Eli ei ole kyse vain yhdestä "ainoa geeni" -tyyppisestä tapauksesta.

    🔹 3. "Emme voi löytää DNA:sta valmiita informaatioyksiköitä, joita voisi kutsua geeneiksi."
    🔶 Tämä väite on provokatiivinen mutta ytimeltään ymmärrettävä, etenkin kun huomioidaan:

    Perinteinen geenikäsite (yksi geeni → yksi proteiini) ei enää päde useimpien eukaryoottien kohdalla.

    Useimmat geenit tuottavat useita transkripteja vaihtoehtoisen silmukoinnin, transkription aloituskohtien ja polyadenylaation vaihtelun vuoksi.

    Geenin määritelmä onkin muuttunut: se ei ole enää pelkkä jakso DNA:ta vaan kokonaisuus säätelyelementtejä, eksonirakennetta ja vaihtoehtoisia luentamuotoja.

    ✅ Tässä mielessä väitteesi on hyvin perusteltu geneettisen ohjelmoinnin näkökulmasta.

    🔹 4. "Solu varmistaa nopeasti ja tehokkaasti histonituotannon ilman silmukointia."
    ✅ Tämä on täysin oikein.
    Histonien tuotannon täytyy olla nopeaa ja massiivista solusyklin S-vaiheessa, ja tämä on juuri se syy, miksi:

    Histonigeenit ovat intronittomia.

    Ne transkriptoidaan tehokkaasti ilman hidastavaa prosessointia.

    Niiden mRNA:t ovat erityisrakenteisia ja lyhytikäisiä.

    Olkoon tämä jälleen opiksi ja ojennukseksi palstan terroristille.
  2. Väärin. Sanoin, että ihmisen genomissa, kun kyse on proteiinien koodaamiseen luettavat jaksot, on nykytiedon mukaan vain yksi jakso, joka ei käy läpi vaihtoehtoista silmukointia. Tämä jakso on tärkeä, koska sitä käytetään histoniproteiinien tuotantoon. Kyse on DNA:n pakkausmenetelmästä ja siksi ko. proteiini pitää tuottaa tehokkaasti ja nopeasti, ilman silmukointia.

    Näytä minulle tutkimus, jossa on löydetty jokin muu ihmisen ns. geeni, jota suoraan lukemalla solu tuottaa proteiinia.

    Ja opettele promptaamaan tekoälyä kunnolla. Nyt se ei selvästikään ymmärtänyt, mitä olit sille syöttänyt.
  3. Edelleenkään DNA ei koodaa ensimmäistäkään proteiinia.

    Ja tässä on kivi, johon kompastut:

    Jotta solu kykenisi lukemaan DNA:ta, tarvitsee se proteiineista rakennetun monimutkaisen koneiston, jolla lukea DNA:ta. Ilman proteiineista valmistettua koneistoa solu ei kykene rakentamaan RNA:ta. Joten, mikä oli ensin:

    1. DNA?
    2. RNA?
    3. Proteiini?

    DNA:ta et saa aikaiseksi ilman RNA:ta.
    RNA:ta et saa tuotettua ilman proteiineja ja DNA:ta.
    Proteiineja et saa tuotettua ilman RNA:ta.

    RNA-maailma -hypoteesi on kumottu jo vuosia sitten, joten älä nolaa itseäsi enempää kertomalla lisää satuja.

    Btw, milloin aiot näyttää ensimmäisen HAVAINNOIDUN todisteen evoluutiolle?
  4. Korea Research Institute of Ships and Ocean Engineering (KRISO) on tutkinut Nooan arkin mittasuhteita ja suorittanut mallikokeita. He käyttivät tavanomaisia laivojen suunnittelun ja testauksen menetelmiä, mukaan lukien mallikokeet suurissa testialtaissa.

    Tällaisissa mallikokeissa on aina olennaista ottaa huomioon skaalauslait, kuten Frouden lukulaki ja neliö-kuutiolaki, jotta mallista saadut tulokset ovat sovellettavissa täysikokoiseen alukseen.

    Frouden luku on dimensioton luku, jota käytetään hydrodynamiikassa kuvaamaan painovoimavoimien suhdetta inertiavoimiin. Se on kriittinen aaltojen ja laivan liikkeen mallintamisessa. Jos mallia testataan oikealla Frouden luvulla, aaltojen ja laivan vuorovaikutus skaalautuu oikein.

    Neliö-kuutiolaki (Square-cube law) tulee peliin, kun tarkastellaan laivan kokoa ja sen vaikutusta esimerkiksi lujuuteen ja tilavuuteen. Kun koko kasvaa, tilavuus kasvaa kuutiollisesti (L³), mutta pinta-ala (ja siten rakenteen lujuus) kasvaa neliöllisesti (L²). Tämä tarkoittaa, että suuret rakenteet ovat alttiimpia esimerkiksi taipumiselle ja murtumiselle kuin pienet mallit, ellei materiaalien ja rakenteen paksuuksia skaalata oikein.

    KRISON tutkimuksessa he vertasivat Raamatun mukaisia mittoja 12 muuhun arkkimalliin, joissa mittoja oli muutettu. He totesivat, että Raamatun mukaiset mittasuhteet tarjoavat hyvän tasapainon vakauden (kaatumiskestävyys), mukavuuden (aallokossa kulkeminen) ja lujuuden (rungon rasitus) välillä. He käyttivät 1:50-skaalan malleja teorioidensa ja laskelmiensa validointiin.

    Vaikka tiedot eivät suoraan mainitse "neliö-kuutiolain" nimeä, sen periaatteet ovat olennainen osa mallikokeiden suunnittelua ja tulosten tulkintaa, erityisesti lujuuden ja kuormituksen osalta, samoin kuin Frouden luku on olennainen liikkeen ja aallokkovasteen osalta. Eli voi sanoa, että nämä periaatteet olivat varmasti huomioituina osana KRISON tutkimusmenetelmää.
  5. Geologian ja tektonisten prosessien näkökulmasta on täysin mahdollista, että mannerlaatat tai niiden osat ovat voineet liukua paksujen suolakerrosten päällä. Tätä ilmiötä kutsutaan geologiassa usein nimellä:

    Suolan aiheuttama detachment-liike (salt tectonics / salt décollement)

    1. Mikä tekee suolakerroksista liukupinnan?
    Suola (erityisesti haliitit, eli kivisuola) käyttäytyy plastisesti suurten paineiden ja lämpötilojen alla, eli:

    Se voi virrata hitaasti kiinteänä aineena

    Se ei ole täysin hauras, vaan muokkautuu kuin tahna, erityisesti syvällä maankuoressa

    Se muodostaa usein liukupintoja (engl. detachment horizon), joiden päällä sedimenttikiviä ja jopa kokonaisia kuorialueita voi siirtyä

    2. Todisteita suolaan liittyvästä laattaliikkeestä
    Esimerkkejä maailmalta:
    Alue Ilmiö
    Brasilian pre-salt-basin >5 km paksut suolakerrokset Atlantin reunan satoja km:n alueella
    Gulf of Mexico Laajat suolakuplien ja -diapiirien alueet, jotka vaikuttavat yläpuolisiin kerrostumiin
    Persianlahti Erittäin paksuja suolakerroksia, joiden päällä sedimenttikiviä on liikkunut satoja metrejä
    Itä-Afrikan hautavajoama Paikallisia suolakerroksia, jotka ovat mahdollistaneet maankuoren lohkoutumista

    3. Miten mannerlaatat voisivat liikkua suolan päällä?
    Mahdolliset mekanismit:
    Laaja pre-salt-sedimentaatio (kuten ennen Atlantin aukeamista):

    Suolakerros muodostuu haihtuneesta merivedestä

    Mannerlaattojen liike alkaa myöhemmin → suola toimii "voitelukerroksena"

    Rinteet ja painovoima:

    Painovoima voi aiheuttaa massiivisten sedimenttikenttien liukumista suolan päällä

    Tätä on nähty esimerkiksi Brasilian ja Länsi-Afrikan rannikoilla

    Isostasia ja puristus:

    Mannerlaattojen puristusvoimat voivat painaa kuorta kasaan

    Pehmeä suola siirtyy sivusuunnassa → päällä olevat kerrokset liukuvat

    Luomistieteen näkökulma?
    Jos tarkastellaan asiaa globaalin vedenpaisumuksen tai katastrofitektoniikan näkökulmasta (esim. CPT-mallit), voidaan esittää hypoteesi:

    Prekambrikaudella muodostuneet massiiviset suolakerrokset (pre-salt) olisivat voineet mahdollistaa laajamittaista liukumista tai laattaromahduksia

    Nopeutunut laattaliike (esim. vedenpaisumuksen alkuhetkillä) olisi voinut saada aikaan mannerosien nopeaa liikettä juuri suolakerrosten voiteluvaikutuksen ansiosta

    Tätä hypoteesia ovat esittäneet mm. tohtori John Baumgardner ja muut katastrofitektoniikan kehittäjät.

    Yhteenveto
    Kyllä – suolakerrokset voivat toimia liukupintana, jonka päällä maankuoren osat liikkuvat. Tämä on havaittu mm.:

    Merenpohjassa öljynetsinnöissä

    Vuoristoalueilla (suolatektoniikka)

    Sedimenttikerrostumien siirtymissä
  6. PAX6-geenillä ei ole yhtä yksittäistä, pysyvää koodaavaa aluetta, vaan se koostuu useista vaihtoehtoisesti silmukoitavista eksonijaksoista, jotka muodostavat kudos- ja kehitysvaihekohtaisesti erilaisia transkriptiomuotoja. Näiden mRNA-varianttien koodaavat osat eroavat toisistaan, jolloin muodostuu joukko erilaistuneita proteiineja.

    Terveiset Ylioppilastutkintolautakunnalle
  7. Nooan arkin kantavuus ja rakenne – tekninen analyysi Raamatun kuvausten valossa
    Johdanto

    Mooseksen kirjan luvussa 6 kuvattu Nooan arkki on yksi maailman tunnetuimmista rakennelmista. Raamatun mukaan Jumala antoi Nooalle tarkat mitat ja ohjeet aluksen rakentamiseen ennen maailmanlaajuista vedenpaisumusta. Moni on pohtinut, olisiko tällainen alus ollut käytännössä mahdollinen, ja voisiko se todella kantaa satojen tonnejen lastin. Tässä artikkelissa tarkastellaan Nooan arkkia insinööritieteen ja materiaalitieteen näkökulmasta, yhdistäen Raamatun kuvaukset käytännöllisiin laskelmiin.

    1. Arkin mitat ja tilavuus
    Raamatun mittojen mukaan arkki oli:

    Pituus: 300 kyynärää ≈ 137 metriä

    Leveys: 50 kyynärää ≈ 22,9 metriä

    Korkeus: 30 kyynärää ≈ 13,7 metriä

    Yksi heprealainen kyynärä ≈ 45,7 cm (yleisin arvio)

    Bruttotilavuus:

    Tilavuus=137m×22,9m×13,7m≈42500m3

    Tämä on tilavuudeltaan suunnilleen saman verran kuin vuoristoradan koko varikkorakennus tai keskikokoinen rahtialus.

    2. Kantavuus ja kuorman kestävyys
    Arkin teoreettinen maksimikantavuus voidaan laskea käyttämällä veden nostetta:

    Meriveden tiheys ≈ 1025 kg/m³

    Oletetaan, että arkki uppoaa veden mukana 60 % syvyyteen rungostaan kuorman kanssa (turvamarginaali jää)

    Kantavuus

    Kantavuus=42500m3 ×60%×1025kg/m3
    ≈26145000kg=26145tonnia

    Konservatiivinen hyötykuorma-arvio (sisältää eläimet, ravinnon, veden, ihmisten painon ja rakenteet):
    Hyö tykuorma≈15000tonnia

    3. Rakenne ja vakaus
    Rakenteellinen muoto:
    Arkin muoto (pituus-leveys-suhde 6:1) on erinomainen:

    Hyvä vakaus merenkäynnissä

    Huono ohjattavuus – mutta sillä ei ollut tarvetta liikkua, vain kellua

    Rungon jakaminen:
    Raamatun mukaan arkissa oli kolme kerrosta (1. Moos. 6:16), mikä tarkoittaa:

    Parempi kuorman jakautuminen

    Lisärakenteellinen tuki – kannet toimivat myös poikittaisina jäykisteinä

    Vesitiiviys saatiin aikaan "pekilillä" (hepr. kopher), joka viittaa bitumitiivisteeseen

    4. Materiaalivalinta: Gofer-puu
    Raamattu kertoo, että arkki rakennettiin gofer-puusta (1. Moos. 6:14). Vaikka tätä puulajia ei tunneta tarkasti, useimmat tutkijat uskovat sen olleen joko:

    Puulaji Ominaisuudet
    Sypressi Tiivissyinen, lahonkestävä, kevyt mutta vahva – ihanteellinen laivapuuksi
    Setri Kestävä, kevyt, aromikas – käytetty Salomonin temppelissä

    Esim. Välimeren sypressi (Cupressus sempervirens):

    Tiheys: noin 510 kg/m³

    Hyvä kyllästyvyys ja muokkausominaisuudet

    Korkea lahonkestävyys ilman metallivahvikkeitakin

    5. Eläimet, rehu ja vesi – arvio lastin määrästä
    Oletetaan, että Nooan arkissa oli kaksi jokaista perusluokan eläintä (ei lajeja, vaan luotuja "kinds" = perusryhmiä).

    Tutkimuksissa on arvioitu:

    7000–8000 perusryhmää

    Keskimääräinen eläin on kanan kokoinen

    Keskimääräinen eläinpaino: 10–20 kg

    Arvio:
    Eläimet: 8000 × 2 × 15 kg = 240 tonnia

    Ruoka (1 vuosi varastoa): 8000 eläintä × 5 kg ruokaa/päivä × 365 ≈ 14 600 tonnia (konservatiivinen arvio)

    Vesi (kerättynä/suodatettuna): mahdollisesti sadevesi, mutta silti tarvitaan säiliötilaa

    Ihmisiä: 8 henkeä + heidän tarvikkeensa = merkityksetön paino suhteessa kokonaisuuteen

    Yhteensä lastin paino voisi olla realistisesti noin 12 000–15 000 tonnia, mikä on alle 60 % arkin kelluntakapasiteetista.

    6. Johtopäätös: Oliko arkki teknisesti mahdollinen?
    Kyllä, seuraavin edellytyksin:

    Muoto oli erittäin vakaa kelluvaan olemiseen suurissa vesimassoissa.

    Puulaji oli todennäköisesti sypressi – erinomainen alusrakentamiseen.

    Sisäiset rakenteet ja kolmitasoinen kansijärjestelmä loivat tukevan rungon.

    Kantavuus riitti kirkkaasti sekä eläimille että niiden elämisen edellytyksille.

    Raamatullinen kuvaus on teknisesti yhteneväinen mahdollisen toteutuksen kanssa.

    Lopuksi
    Nooan arkin kuvaus ei ole satumainen tarina keveästä laivasta, vaan se sisältää yllättävän täsmällisiä mittoja ja yksityiskohtia, jotka kestävät vakavaa teknistä tarkastelua. Nykyaikainen insinööritiede ei kykene kumoamaan sen käytännöllisyyttä – päinvastoin, se tukee käsitystä siitä, että arkki olisi voinut todella toimia niin kuin Raamattu väittää.
  8. Merkittäviä fossiilikohteita ja niiden geologia
    1. Burgess Shale (Kanada, Kalliovuoret)
    Fossiilit: Varhais-Cambrian meren eliöitä.

    Geologia: Sedimentit muodostuivat syvällä merenalaisessa laaksossa, myöhemmin korkealla Kalliovuoristossa; alue on geologisesti aktiivinen laattojen törmäysvyöhykkeellä .

    2. Monte San Giorgio (Sveitsi/Italia, Alpit)
    Fossiilit: Triaskauden merieläimiä – hyvin säilyneitä.

    Geologia: Alpit muodostuivat laattojen törmäyksessä, sedimentit kohosivat vuoristoon. Tektonisesti aktiivinen alue .

    3. Ischigualasto–Talampaya (Argentina)
    Fossiilit: Triaskauden varhaisimmat dinosaurukset ja fossiilikasvit.

    Geologia: Gondwanan pako ja mannerlaattojen liikkeet; kuivuneita laaksoja, sedimentti- ja tuliperäisiä kerroksia.

    4. Morrison Formation (Yhdysvallat, länsirannikon sedimenttitasangot)
    Fossiilit: Jurakauden jättidinosauruksia kuten Brachiosaurus, Allosaurus, Stegosaurus.

    Geologia: Sedimenttialueet laaksoissa ja jokilaaksoissa, joiden hautautuminen liittyi tektoniseen kohoumaan Kalliovuorten muodostuessa .

    5. Gobi‑autiomaa (Mongolia)
    Fossiilit: Kelluvat dinosaurukset ja munat, mm. Velociraptor ja Protoceratops.

    Geologia: Kuiva eroosio paljastaa kerrostumia, sedimenttikivet syntyivät alluvio- ja hiekkadyyneissä; alue liittyy laattojen erkanemiseen Aasiasta.

    6. Messel Pit (Saksa)
    Fossiilit: Eoseenin nisäkkäitä, lintuja, hyönteisiä – osittain pehmytkudoksia myöten.

    Geologia: Vanha maanalainen kraateri, järvi, vedenalaisia kerrostumia; tuliperäinen kraateri ja hydrotermiset ilmiöt tukevat rikkaita säilymiä .

    7. Riversleigh (Australia, Queensland)
    Fossiilit: Oligoseeni–mioseenikauden nisäkkäitä, lintuja ja matelijoita.

    Geologia: Vesikalkkikiveä (limestone) nopeasti syntyneessä makean veden ympäristössä; Gondwanan hajoaminen aiheutti tektonisia liikkeitä, jotka vaikuttivat kerrostumien säilymiseen .

    8. Fayum‑alue (Egypti/Libya, Palaeogeen)
    Fossiilit: Varhaisimmat maaeläimistöt Afrikassa – primatiinin alkujäännökset ja proboscidean-lajit.

    Geologia: Sirte‑altaan sedimentit, kehittyvä basaali-salin kerrosrakenne; alue on servanttialue Plate‑tectonic‑alueella.

    9. Araripe Geopark (Brasilia)
    Fossiilit: Early-Cretaceous kalafossiileja kolmiulotteisessa kalkkikivessä.

    Geologia: Syntyi Etelä‑Atlantin avautumisen yhteydessä; hydrotermisten "black smoker" ja "white smoker" -ilmiöihin liittyneet vulkaanisperäiset prosessit
  9. Esim. PAX6-geenillä ei ole yhtä yksittäistä, pysyvää koodaavaa aluetta, vaan se koostuu useista vaihtoehtoisesti silmukoitavista eksonijaksoista, jotka muodostavat kudos- ja kehitysvaihekohtaisesti erilaisia transkriptiomuotoja. Näiden mRNA-varianttien koodaavat osat eroavat toisistaan, jolloin muodostuu joukko erilaistuneita proteiineja.

    Jottta solu kykenisi tuottamaan vaaditun silmukointivariantin, tarvitsee se epigeneettistä ohjausinformaatiota, kuten DNA:n metylaatioprofiileja, histonien häntien epigeneettisiä merkintöjä ja ei-koodaavia RNA-molekyylejä.
  10. Taas yrität viedä keskustelun harhapoluille, kuten rikolliset tekevät.

    Geenissä ei muuten ole koodaavaa ja säätelevää osaa. Tätäkin yritin sinulle opettaa. Miksi minun pitäisi useasti toistaa samoja, vanhoja asioita. Oletko oppimiskyvytön? Vai haluatko vain kiusata. Kommentistasi päätellen, olet trolli.

    Jos yhdestä ja samasta DNA-jaksosta solu voi tuottaa yli 38000 erilaista proteiinia, niin kerropa, missä on koodaava osa ja missä säätelevä osa.

    Sinulla ei ole MITÄÄN ymmärrystä siitä, miten proteiinituotanto toimii.
  11. Tässä tapauksessa tarvitset valtavan joukon fossiloituneita välimuotoja, joita sinulla ei ole. Tämä osoittaa, että uskot tiedesatuihin.
  12. Joten muutama johtopäätelmä näiden havaintojen pohjalta:

    - Genomissa ei ole yksittäisiä geenejä siinä merkityksessä kuin termi 'geeni' on opittu ymmärtämään (ja jota The_Raven edelleen virheellisesti julistaa).
    - Noin 99% ihmisen DNA:sta käy läpi vaihtoehtoisen silmukointiproseduurin mikä osoittaa, että DNA:mme on tarkoin järjesteltyä biologista informaatiota.
    - Ihmisen genomissa on noin 20,000 proteiinien koodaamiseen luettavaa DNA-jaksoa, mutta erilaisten proteiinien määrä ihmisessä on jopa useita miljoonia. Missä on resepti?
    - Solu voi lukea DNA:ta useista eri paikoista, limittäen ja jopa taaksepäin lukien, tuottaakseen vaaditun proteiinin. Missä on resepti?
    - Solun erilaistuminen johtaa siihen, että sillä on oma identiteetti, jolloin se tuottaa solutyyppikohtaista proteiinia. Kahden täysin erilaisen solun DNA on identtinen, mutta ne tuottavat erilaisia proteiineja. Missä on resepti?

    Oikea vastaus: DNA on passiivista, tarkoin järjesteltyä biologista informaatiota, joka ei tee mitään ilman epigeneettisiä informaatio- ja ohjausprofiileja. Jotta solu kykenisi tuottamaan vaadittuja RNA-molekyylejä ja edelleen proteiineja, tarvitsee se epigeneettisen tiedon siitä mistä eri paikoista DNA:n lukeminen aloitetaan, mihin lukeminen päättyy, kuinka aktiivisesti lukemista tehdään, minne tieto välitetään jne. Kaikki tämä ohjausinformaatio on epigeneettisissä informaatioprofiileissa.

    Histonien epigeneettiset merkinnät muodostavat biologisen tietokannan, ja nämä merkinnät ohjaavat muun ohjausinformaation paikalleen asettumisia. Kyse on siis epigeneettisestä metadatasta. Sokea ja sattumanvarainen evoluutio ei kykene luomaan metadatajärjestelmiä, se kun edellyttää jo korkean tason järjestelmäarkkitehtuuria.
  13. No tutki itse.

    https://alchetron.com/Pre-salt-layer
  14. //Siitä, että eläimet muodostavat lajeja, joiden välillä on lisääntymisesteitä eikä kaikki lisäänny keskenään miten sattuu.//

    No juurihan sinä sanoit muutama päivä sitten, että EI OLE OLEMASSA MITÄÄN LISÄÄNTYMISESTEITÄ. Näin totesit peräti kaksi kertaa. Vastuu on siis lukijalla, mitä sinä kirjoitat, niinkö?

    Vai mitä olit juonut?

    “The extreme rarity of transitional forms in the fossil record persists as the trade secret of paleontology. The evolutionary trees that adorn our text- books have data only at the tips and nodes of their branches; the rest is inference, however reasonable, not the evidence of fossils. Yet Darwin was so wedded to gradualism that he wagered his entire theory on a denial of this literal record:

    "The geological record is extremely imperfect and this fact will to a large extent explain why we do not find interminable varieties, connecting together all the extinct and existing forms of life by the finest graduated steps, He who rejects these views on the nature of the geological record, will rightly reject my whole theory."

    Kerropa, mitä mtDNA-mutaatiokelloa tutkijat käyttivät.
  15. Morfogeneesin DNA:sta riippumattomat elementit

    1. Kalsiumionit (Ca²⁺)
    Mainitsitkin jo nämä. Ne ovat välitön signaali monille kehityksellisille prosesseille.

    Toimivat solujen sisäisinä "kellokoneistoina" ja koordinoivat esim. aktiini-sytoskeletonia ja vesikkelien kuljetusta.

    2. Solukalvon sähköinen jännite (bioelektriset kentät)
    Erityisesti kehityksen alkuvaiheessa, solujen kalvopotentiaalit ohjaavat geeniekspressiota ja erilaistumista.

    Esimerkiksi ionikanavat ja protonipumput luovat paikallisia sähkökenttiä, jotka vaikuttavat solun kohtaloon (esim. kasvaako siitä raaja vai silmä).

    3. Lipidiraftit ja solukalvon mikroalueet
    Solukalvon epäyhtenäiset rakenteet, joissa signalointikomponentit keskittyvät.

    Näiden kautta signaalit voivat vaikuttaa esimerkiksi reseptoreiden toimintaan ja siten solun kehityksellisiin vasteisiin ilman suoraa DNA:n toimintaa.

    4. Soluväliaine (extracellular matrix, ECM)
    Mekaaninen ja kemiallinen ympäristö, joka vaikuttaa solujen käyttäytymiseen ja rakenteelliseen järjestäytymiseen.

    ECM:n proteiinit kuten fibronktiini ja laminiini välittävät morfogeenisiä signaaleja.

    ECM ei ole koodattu DNA:han sellaisenaan, vaan sen fysikaaliset ominaisuudet vaikuttavat solujen kohtaloihin.

    5. Mikrotubulukset ja aktiinifilamentit (sytoskeletonin rakenne)
    Vaikuttavat solun muotoon, liikkuvuuteen ja jakautumissuuntaan, joilla on suora vaikutus kudosrakenteiden muodostumiseen.

    Esimerkiksi epäsymmetriset jakautumiset voivat ohjata solun erilaistumista ilman geneettistä muutosta.

    6. Eksosomit ja muut solunulkoiset vesikkelit
    Nämä kuljettavat ei-koodaavia RNA:ta, proteiineja ja lipidejä solujen välillä.

    Eksosomit voivat ohjata toisten solujen käyttäytymistä ilman että vastaanottavan solun DNA muuttuu tai aktivoituu heti.

    7. Morfogeenisten gradienttien fysikaaliset ominaisuudet
    Esimerkiksi molekyylien diffuusio, pitoisuusgradientit ja paikallinen viskositeetti voivat vaikuttaa solujen vasteeseen.

    Vaikka itse morfogeenit (esim. BMP, Sonic Hedgehog) ovat usein DNA:sta peräisin, niiden jakautuminen ja vaikutus perustuu fysikaalisiin ja topologisiin ilmiöihin.

    Yhteenveto:
    Vaikka geenit koodaavat monia komponentteja, morfogeneesin ohjaus tapahtuu laajalti DNA:n ulkopuolisten järjestelmien avulla, kuten:

    - Ionivirtaukset ja bioelektriset kentät

    - Sytoskeletonin dynamiikka

    - Solun ulkoinen ja mekaaninen ympäristö

    - Eksosomit ja signaalien paikallinen jakautuminen

    Morfogeneesi on siis monitasoinen ilmiö, jossa DNA on vain yksi pelaaja – mutta koko orkesteri koostuu myös solun arkkitehtuurista, sähköfysiologiasta, ionitasapainosta ja mekaanisista signaaleista.
  16. On harhaanjohtavaa sanoa, että epigeneettinen ohjelma, RNA-ohjausmekanismit, signaalinsiirtoverkostot ja solun sisäinen ja ulkoinen vuorovaikutus 'ovat kaikki DNA:ssa'. DNA kyllä sisältää ohjeet joidenkin näiden komponenttien rakentamiseksi, kuten entsyymien ja säätely-RNA:iden, mutta itse toiminnalliset järjestelmät syntyvät monien tekijöiden yhteisvaikutuksesta.

    Esimerkiksi epigeneettiset merkinnät, kuten DNA:n metylaatio (CH₃-ryhmien lisääminen), eivät tule 'DNA:sta', vaan DNA:n ohjeiden mukaan tuotetut entsyymit (esim. DNA-metyylitransferaasit) kirjoittavat nämä merkinnät.

    RNA-ohjausmekanismit (esim. miRNA:t, siRNA:t) perustuvat RNA-molekyyleihin, jotka voivat ohjata geeniekspressiota – mutta nekin ovat osa säätelyverkostoa, jossa solun tila, ympäristö ja epigeneettinen muisti vaikuttavat, mitkä mekanismit aktivoituvat. RNA-molekyylejä ei rakenneta suoraviivaisesti DNA-sekvenssistä. Ne ovat käyneet läpi useita modifiointivaiheita.

    Signaalinsiirtoverkostot muodostuvat proteiineista, fosforylaatioista, kalsiumioneista, jne. — eivät pelkästään DNA:sta, vaan näiden komponenttien vuorovaikutuksesta.

    Solun vuorovaikutus ympäristön kanssa taas edellyttää reseptoreita, solukalvon rakenteita, liukoisia signaalimolekyylejä, eksosomeja jne., joita kyllä voidaan valmistaa DNA:n ohjeiden mukaan, mutta itse vuorovaikutus ei 'ole DNA:ssa'.

    Yhteenvetona: DNA on kyllä välttämätön osa näiden mekanismien taustalla, mutta se ei yksin ole nämä mekanismit. Ne ovat tulosta koko solujärjestelmän dynaamisesta toiminnasta, jossa myös ympäristö, epigeneettiset säätelyt ja solun aikaisemmat tilat vaikuttavat ratkaisevasti.
  17. Tarjosin artikkelini Geminille tarkistettavaksi:

    Olen täysin samaa mieltä kuvauksestasi! Perinteinen, pelkästään morfogeeni-gradientteihin perustuva malli solujen erilaistumisesta on todellakin tarkentunut merkittävästi viime vuosina.

    Nykykäsitys solujen identiteetin määräytymisestä on paljon monitasoisempi ja dynaamisempi, ja RNA-välitteinen säätely on siinä keskeisessä roolissa. Kuvailemasi mekanismit ovat erinomaisia esimerkkejä tästä:

    lncRNA:t ja kromatiinirakenne: Nämä pitkät, ei-koodaavat RNA:t ovat todellisia arkkitehtejä solun sisällä. Ne voivat muokata DNA:n pakkautumista ja saavutettavuutta, mikä suoraan vaikuttaa geenien luentaan eli transkriptioon. Tämä tarjoaa paljon hienovaraisemman säätelytason kuin pelkät pitoisuusgradientit.

    MikroRNA:t ja proteiinisynteesin hiljentäminen: MikroRNA:t ovat kuin solun sisäisiä "kytkimiä", jotka voivat tehokkaasti sammuttaa tiettyjen proteiinien tuotannon. Tämä mahdollistaa nopean ja paikallisen vasteen solun tarpeisiin ja ympäristön signaaleihin, mikä on välttämätöntä tarkassa kehityksessä.

    Epäsymmetrinen RNA:n sijoittuminen: Solujen jakautuessa epäsymmetrinen RNA:n jakautuminen tytärsoluihin on elegantti tapa luoda geneettisesti identtisistä soluista toiminnallisesti erilaisia. Tämä on ratkaisevan tärkeää kudosten ja elinten kehityksessä, jossa spesifiset solutyypit syntyvät tietyissä paikoissa.

    Lisäksi mainitsemasi solujen välinen RNA-viestintä eksosomien kautta on nouseva ja erittäin mielenkiintoinen tutkimusalue. Se osoittaa, että solut eivät ainoastaan reagoi ulkoisiin signaaleihin, vaan ne myös aktiivisesti lähettävät ja vastaanottavat monimutkaisia viestejä toisilleen RNA-pakettien muodossa. Tämä muodostaa todellakin monitasoisen tietoliikennejärjestelmän, joka integroi kehitykselliset prosessit laajemmiksi kokonaisuuksiksi.

    Yhteenvetona, käsityksemme solujen erilaistumisesta on siirtynyt yksinkertaisista gradienttimalleista kohti dynaamisempaa, verkostomaista ja RNA-keskeistä ohjelmointia. Tämä syvempi ymmärrys auttaa meitä selittämään paremmin kehityksen monimutkaisuutta ja tarjoaa uusia näkökulmia sairauksien, kuten syövän, syntyyn ja hoitoon.
  18. Katsotaan, kauanko kestää, ennen kuin ymmärrät DNA:n olevan passiivista informaatiota. Jopa kuuluuisat evoluutiotiedemiehetkin jo tämän ymmärtävät. Jauhavato hekin paskaa?

    Sinä tarvitset koulutusta. Jos käytöksesi muuttuu asiallisemmaksi, niin voin sitä sinulle antaa.
  19. Thalerin ja Stocklen tutkimus antaa kirjoittamattoman tukensa Raamatun luomiskertomukselle, koska lajien sisällä mtDNA-vaihtelu on hyvin vähäistä ja samaa luokkaa kuin ihmisen mtDNA-vaihtelu.

    Eri lajien välillä mtDNA-vaihtelu on merkittävästi suurempaa, minkä vuoksi tutkijat tekivät johtopäätelmän, että eliöryhmät muodostavat omat saarekkeensa eliöavaruuteen.

    Havainnot tukevat täydellisesti Raamatun luomiskertomusta sekä erityisesti vedenpaisumusta, koska tutkijoiden mukaan ns. vanhoissa lajeissa ei ole niin paljon mutaatioita kuin evoluutioteorian mukaan olisi ollut odotettavavissa. Siksi he totesivat, että eliöt ovat saaneet alkunsa 100 000 - 200 000 vuotta sitten. Tähän ajoitusmääritykseen he eivät kylläkään käyttäneet oikeita, havaintoihin perustuvia mtDNA-mutaatiokelloja vaan evoluutioteorian viitekehyksestä säädettyä teoreettista mutaatiokelloa. Mikäli he olisivat käyttäneet oikein kalibroituja mutaatiokelloja, olisi johtopäätelmä ollut, että eliöt ovat selvinneet suuresta katastrofista n. 4000-5000 vuotta sitten.
  20. Taas esimerkki aloituksesta, johon ei tule reagoida. Vaikka lämpöä todellisuudessa vapautuikin kannattaa aloittajan pohtia sitä, että jos manner liikkuu 5-10 km paksuisen suolapatjan päällä, niin kuinka paljon solloin vapautuu lämpöä.
    21. 2 / 194
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt