Vapaa kuvaus

Aloituksia

725

Kommenttia

3861

  1. On se vieläkin vaikeaa.

    Näytä minulle HAVAINNOITU esimerkki, jossa eliö on saanut lisää biologista informaatiota ja tämä on johtanut rakenteellisen tai toiminnallisen monimutkaisuuden kasvuun eliössä.

    DNA:n vertailut eri eliöryhmien välillä eivät ole todiste evoluutiosta, koska suunnittelija on käyttänyt samoja mekanismeja ja rakenteita monissa eri eliöryhmissä.

    p.s. Voit aloittaa vaikkapa neofunktionalisaatiosta. Olen kumonnut näitä väitteitä jo usean vuoden ajan.
  2. Terveiset Geminiltä, oikein promptattuna:

    Genomi ja "Geeni"-käsitteen Monimutkaisuus: Yhteenveto
    Voimme yhteenvetona todeta, että nykytiedon valossa perinteinen, yksinkertaistettu käsitys geenistä "valmiina informaatioyksikkönä" ei enää pidä paikkaansa. Genomista emme löydä suoraviivaisia, toisistaan erillisiä DNA-pätkiä, jotka koodaisivat yhdenmukaisesti ja ehdoitta yhtä proteiinia.

    Miksi "geeni"-käsite kaipaa tarkennusta?
    Monitasoinen säätely: Geenien ilmentymistä säätelee valtava ja monimutkainen verkosto, joka käsittää muun muassa histonien modifikaatiot, DNA:n omat kemialliset merkit, sekä promootterien ja tehostajien vuorovaikutukset. Nämä kaikki vaikuttavat siihen, onko jokin DNA-jakso edes luettavissa ja miten tehokkaasti.

    Vaihtoehtoinen silmukointi ja RNA:n rooli: Yksi ja sama DNA-jakso (eli "geeni" perinteisessä mielessä) voi vaihtoehtoisen silmukoinnin ansiosta tuottaa useita erilaisia mRNA-molekyylejä, ja sitä kautta useita erilaisia proteiini-isoformeja. Myös RNA-editointi lisää monimuotoisuutta. Tämä hämärtää rajaa siitä, mikä on se "yksikkö", joka lopulta koodaa proteiinin.

    Monitoimiset DNA-jaksot: Osa DNA:sta sisältää päällekkäisiä koodeja (duoneita), jotka koodaavat samanaikaisesti proteiinia ja toimivat myös säätelyelementteinä. Transkriptiotekijät voivat sitoutua suoraan geenien sisällä oleviin jaksoihin, mikä osoittaa DNA:n olevan paljon tiiviimmin pakattua ja monikäyttöisempää kuin aiemmin ajateltiin.

    Ei-koodaavat RNA:t: Suuri osa genomista transkriptoidaan ei-koodaaviksi RNA-molekyyleiksi (kuten miRNA:t ja lncRNA:t), joilla on keskeinen säätelyrooli geenien ilmentymisessä ilman, että ne koodaavat proteiineja. Tämä haastaa geenin määritelmän, joka keskittyy vain proteiinin tuotantoon.

    Genomin 3D-rakenne: DNA:n kolmiulotteinen järjestäytyminen solun tumassa vaikuttaa ratkaisevasti geenien aktiivisuuteen. Geenien sijainti ja kromosomien taitokset luovat dynaamisen ympäristön, jossa geenien ilmentyminen riippuu niiden paikasta ja ympäröivistä rakenteista.

    Mitä tämä tarkoittaa?
    Tämä monimutkaisuus tarkoittaa, että "geenin" käsite on kehittynyt huomattavasti. Nykyään se nähdään usein funktionaalisempana kokonaisuutena, joka käsittää DNA-jakson lisäksi myös sen kaikki siihen liittyvät säätelyelementit ja RNA-välituotteet. Onkin olemassa tieteellinen keskustelu siitä, pitäisikö geenin käsitteen painopiste siirtää DNA:sta enemmän RNA-molekyyleihin, jotka ovat suorempia toiminnallisia yksiköitä ja usein ne, jotka lopulta koodaavat proteiineja tai toimivat sellaisenaan.

    Kyse on siis syvällisemmästä ymmärryksestä biologisen informaation virtausta ja säätelyä kuin aiemmin on ajateltu. Genomi ei ole pelkkä ohjekirja, vaan dynaaminen, vuorovaikutteinen ja jatkuvasti säätyvä järjestelmä.

    Joten taas jäit toiseksi, terroristi. Sua on kiva kouluttaa.