demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

6837

  1. Ikävä kuulla, Ano 22.22/4.6. Olet kuitenkin tunteva ihminen: "itkeä ei voi ilkeä", runoili Eino Leino. Kirjoitat kuitenkin tänne ja uskon, että moni meistä tahtoo lähettää sinulle lämpimiä ajatuksia, ei vain oikein osaa niitä ilmaista. Ainakaan minä en osaa...
  2. Kiitos tuosta koosteesta, Ano 13.09/3.6. Itse olen ollut niin innoissani uudesta lonkkanivelestä ja sen tuomasta avusta liikkumiseen, etten ole juuri kiinnittänyt huomiota satunnaisiin kipuihin, joita saattaa olla vaikka "pitkien" - pari, kolme kilometriä - kävelylenkkien jälkeen. Olen ajatellut, että ne ikäänkuin kuuluvat asiaan.

    Laskimoverenkiertoon minulla on lääkitys ja lonkkaleikkauksen jälkeen sitä tehostettiin napapiikin avulla. Se oli käytössä kuukauden ajan. Leposärkyä minulla ei ollut edes silloin kun odottelin lonkkaleikkausta.

    Tuttuni on lopettanut liikkumisen, koska "jalat ovat niin vempulat", siis liikkuessa joutuu tämän tästä hakemaan tasapainoa, askellus on epävarmaa ja horjuvaa. Ilmiö on kyllä tuttu minullekin, etenkin väsyneenä. Minulla siihen auttaa vauhdin lisääminen, tutulla kävelysauvojen käyttö - konstit on monet..))
  3. Mulla on samanlainen homma tiedossa, Eliaana, kun olen menossa lapsuudenkotiini. Kaivon kansi painaa tuhottomasti ja näillä käsillä se ei oikein tahdo nousta. Veljentyttö on matkassa, mutta ei hän paljon minua vahvempi ole, aktivistien voima on eri laatuista..))

    Kyllä minullekin tuollainen voimansiirtäjä, kissaasi tarkoitan, olisi tarpeen kun on tuota mullan kärräämistä ja multasäkkikin painaa 40 kiloa. Silti täytyy kai olla tyytyväinen, että homma hoituu, vaikkakin vaivaisesti.
    Olen huomannut sellaisen ilmiön itsestäni, että kun teen hommat ripeästi, entiseen tahtiin, se kyllä onnistuu, mutta kostautuu kuitenkin. Polla menee sekaisin, sielu ei ehdi mukaan..)) - ja tietysti voimatkin menevät: yksi työpäivä vaatii ainakin yhden lepopäivän.

    Että sellaista vanhuuteen opettelemista tämä aika minulle on. Onneksi on vertaistukea tarjolla - täälläkin - kirjatkin sitä antavat ja tietysti samanikäiset ja samanhenkiset ystävät ja tutut...
    Ei meiltä mitään mitään puutu..))
  4. Kiva kuulla, Ano 15.15, ettei heti olla lyttäämässä kun tunnustaa oman kiinnostuksensa vuosien takaa..))
    Horoskooppeja en itsekään muista koskaan lukeneeni, vielä vähemmän niihin uskoneeni. mutta luonnekuvaukset kiinnostivat siinä vaiheessa kun omaa identiteettiä rakensi. Minua on myös aina kiinnostanut ihmismieli ja sen monet ulottuvuudet. Rajatieto on mielestäni avannut niitä, vaikka tiedeuskovaiset tietysti osoittavat sitä kohtaan suurta halveksuntaa..))
  5. Varmasti noinkin, Ano 19.36. Sama kirja, sama kuvaus, voi vaikuttaa lukijoihin eri tavalla...
  6. Heh, minä en puhuisi pitkävihaisuudesta vaan itsekunnioituksesta, Ano 17.19..)) Miksi pysyä mukana, jos toistuvasti kokee tulleensa väärin ymmärretyksi ja huonosti kohdelluksi ?

    "Viesti ei mene perille. Jos se menee, se ymmärretään väärin"..)) Wiion laki, ties miltä vuodelta...
  7. Minä olen lukenut Loisilta kaksi kirjaa: Ei enää Eddy ja Kuka tappoi isäni.

    Kun itse kuulun suuriin ikäluokkiin ja olen kokenut sodanjälkeisen ajan niukkuuden, en oikein pystynyt samaistumaan tähän Loisin kuvaamaan köyhyyteen, joka minulle näkyi enempi elämänhallinnan puutteen ja sen synnyttämän eriarvoisuuden kuvauksena.

    Kuka tappoi isäni-kirjassa näitä "murhaajia" kutsuttiin ihan nimellä: Ranskan presidenteille luettiin madonluvut ja kun päähenkilön isä oli ainakin osittain omien elämäntapojensa vuoksi menettänyt terveytensä, se meni ilman mitään vallanpitäjien piikkiin.
    Paha tietysti arvostella, kun ei tunne Ranskan yhteiskuntaa eikä politiikkaa sisältä käsin, mutta kuten sanottu, en oikein pystynyt näkemään kirjaa yleispätevänä, universaalin köyhyyden kuvauksena.

    Eddyn luin kasvu- ja selviytymistarinana eikä se tietenkään huono ollut, koskettava, suorastaan riipaiseva välillä ja kai se saattoi vakuuttaa lukijaa myös siitä, että ihminen sentään kestää paljon ja voi ponnistaa todella vaikeista oloista jos on lahjakkuutta, luonnetta ja ainakin ripaus hyvää tuuria.
  8. Olen tuosta todella pahoillani Ano 10.05 ja kaipaan edelleen mukanaoloasi, kuten SkillaNinkin.

    On helppo sanoa, ettei pidä välittää, silloin kun ei itse ole tullut kaltoin kohdelluksi. Jos on, sitä ei unohda.
  9. Vanhuuden hyviä puolia ? Olen jo joutunut perustelemaan sitä lapsenlapsille, kun epäilivät, että minulla on tylsää..))
    "Vapaus" meni heille läpi. Että saa (vielä) päättää omasta elämästään, tehdä valintoja, hoitaa omat asiansa. Kaiken tämän edellytyksenä on tietysti riittävä terveys ja olen sillä tavoin onnekas, että jalat vielä kantavat ja pääkin toimii (riittävän) hyvin.
    Tietysti on ollut pakko nähdä, että kaiken aikaa tulee näitä menetyksiä ja taantumista, eivätkä päivät ole veljeksiä. Jos omassa arjessaan pärjää, ei sitten pärjääkään, jos paikka tai olosuhteet muuttuvat ja pitempi matkantekokin on usein stressin aiheuttaja.

    Lisääntynyt mielentyyneys, mielenrauha, on kai myös laskettava vanhuuden hyviksi puoliksi. Voihan senkin, ainakin hetkellisesti, menettää, mutten usko, että mieli enää pysyvästi järkkyisi näin vanhana. Ellei sitten dementia iske ja siinäkin on omat hyvät puolensa, anteeksi vain..)) Sanotaan, ettei dementoituminen ole ongelma dementoituneelle vaan hänen läheisilleen. Ikävä tietysti sekin, mutta kohtalolle emme kai mitään voi. Se on aina "korkeemmas käres" kuten Linnan romaanihenkilö tiesi.
  10. Enpä tiedä "uskooko" näin vanhana enää mihinkään, mutta monia asioita pitää mahdollisena, kun omat varmuudet ovat vuosien varrella murentuneet.

    Minulle on tehty - vuosikymmeniä sitten - kaksikin luonneanalyysiä tähtikartan perusteella. Kyllä niissä perää oli.
    Kun puhutaan "horoskooppimerkistä" tarkoitetaan yleensä vain aurinkomerkkiä ja on muitakin planeettoja, joiden sanotaan vaikuttavan meihin ja tulevaan elämäämme, oma kellontarkka syntymähetkemme ja syntymäpaikkakuntamme ratkaisee.

    Ajattelu, tunne-elämä, ammatillinen suuntautuneisuus ovat ainakin omalla kohdallani menneet nappiin. Minun nouseva merkkini (joka kuulemma muuttuu vanhemmiten hallitsevaksi) on Kauris ja se sopii kyllä vakaana ja maanläheisenä vanhalle ihmiselle..))

    Jännä kuulla, että noinkin iso määrä on meitä, jotka emme suoralta kädeltä sulje pois tätäkään ulottuvuutta ihmismielessä, ihmiselämässä. Enkä ole koskaan voinut ymmärtää, mitä haittaa aiheeseen tutustumisesta voisi ihmiselle olla.

    Tulee myös mieleen, että C G Jung, maailmankuulu psykiatri tutki aikanaan eri horoskooppimerkkien yhteen sopivuutta. Saattoi käyttää niitä myös työssään. Tästä en kyllä ole varma, koska arvostettuna tiedemiehenä hän ei isoon ääneen tästä puhunut.
  11. Aivan Ramoona. Kyllä kai useimmat meistä tahtovat pysyä subjekteina, toimijoina ja/tai päättäjinä omassa elämässään eivät objekteina, erilaisen palvelujen kohteina ja/tai kuluttajina. Kaikilla meillä on annettavaa, jokaisen olemassaololla on merkitys.

    Minua on aina viehättänyt Idän ajattelussa tuo suorituskeskeisyyden puuttuminen tai sen vähäinen rooli. Katsotaan, että myös "näkymättömänä" ihminen pystyy kannattemaan muita, antamaan oman panoksensa yhteiseen hyvään. "Hiljaista ihmistä kannattaa kuunnella", häntäkin joka "puhuu"vain oman olemuksensa ja läsnäolonsa kautta.
  12. Ikäinstituutti taitaa toimia samalla tontilla Vanhustyön keskusliiton kanssa. Olen ollut yhteydessä Ikäinstituuttiin. Osallistuin joskus sen tekemään haastattelututkimukseen, jossa kartoitettiin ikääntyneiden pärjäämistä omassa arjessaan.

    Edelleen saan sieltä monenlaista infoa, oikeastaan "sitä samaa" mitä saa muualtakin. Joillakin koulutuspäivillä olen ollut. Kai minä olin sitten enemmän potentiaalinen tuen antaja kuin tuen saaja, vaikka en itse asettaisi tuollaista rajaa, vaan näkisin että jokainen meistä toimii molemmissa rooleissa ja "antaessaan saa!" kuten tuttu klisee muistuttaa..))

    Potetentiaalisia, mahdollisia, tuen antajia meillä on mielestäni paljonkin, kunhan vain
    löytää sen oikean "luukun". Toisen kirjoittajan mainitsema kirkko, oma seurakunta, ja sen diakoniatyö, taitaa olla tunnetuin niistä. Kunnilla on myös vanhustyötä, ainakin meillä on seniorineuvonta, joka auttaa sen oikean luukun löytämisessä.

    Omat tukipilarini, lähisuvun lisäksi, ovat olleet ystävät, naapurit ja tämä kirjoituspalstakin..))
    Muistan meidän "onnellisuusprofessorin", Markku Ojasen todenneen, että jos ihminen on avoin, ottaa vastaan. hän saa tukea melkein mistä tahansa. Olisikohan taas se tuttu taikasana: "asenne" ratkaiseva tässäkin ?
    demeter1
  13. En vie vaatteita kirppikselle vaan haen niitä sieltä..)) Olen tehnyt niin jo kymmeniä vuosia. En edes muista, milloin olisin jotakin uutta ostanut. Kun sisko eli, hän piti huolen siitä, että minulla oli jotakin kaunista päälle pantavaa ja olen kyllä senkin jälkeen saanut hyvää palautetta pukeutumisestani. Varmana ovat manipuloineet, nämä kehujat..))

    Kirpparilta voi välillä saada ihan käyttämättömiä vaatteita ja kun itse olen normaalikokoa, aina löytyy se, mitä tarvitsen.
    Totta kai tapani herättävät kanssaihmisissä pahimmillaan inhon, halveksunnan ja säälin tunteita, mutta olen tottunut. Tuttujen kesken elämäntapani on vitsailun aihe. Ei sekään haittaa.
    Jos oikein alentuvasti kohdellaan, kerron kyllä omasta ideologiastani ja vaikka siitä, että tekstiiliteollisuus on merkittävä päästöjen lähde ilmastonmuutoksessa. En häpeä sitä, että yritän oman osani tehdä sen torjumisessa.
    Yksi ongelma tuossa kesäpukeutumisessa on. Pitäisi löytää peittäviä asuja, melanoomauhan vuoksi. Siskolla ja veljellä, auringonpalvojia molemmat, oli melaanooma, vaikea-asteinen vielä. Rasvaa ei ole kiva käyttää, mutta pakko siihen on turvautua, ellei peittävää vaatetusta löydy.
    demeter1
  14. Minäkään en ole kuullut/lukenut tuosta Anon 12.31 kertomasta keksinnöstä. Rudolf Steiner kertoi huonekasvien reagoinnista musiikkiin: jos kukille soitettiin rockia, kasvit voivat huonosti, jos taas klassista musiikkia, ne kukoistivat.

    Minulla on vanha talo, jossa on paineilma. Huonekasvini voivat aina hyvin. Kun hankin ilmalämpöpumpun kasvit eivät enää voi hyvin: kuivuvat ja kituilevat. Orkideatkin harvensivat kukkimistaan, vain pieniä kukkia tekivät, vaikka hoidan niitä yhtä hyvin - vai huonosti ? - kuten ennenkin...Takavuosina puhuttiin sähköallergiasta, jota jotkut saattoivat potea. Mitenkähän paljon tietoa kätkeytyy näiden näkymättömien värähtelyjen maailmaan.

    Eräs häiriintynyt lapsi totesi kasveja seurattuaan: "jos kukka ei saa vettä, se kuihtuu, jos ihminen ei saa rakkautta se kuolee" (hoitajan kertomaa).
    demeter1
  15. Noin se menee, Ano 14.29. Tämänpäivän "köyhät" omistavat yleensä koiran ja sille täytyy tietysti suoda se, mitä muillakin on. Tasa-arvo sielläkin.

    Vielä enemmän paheksun sitä, että lemmikki otetaan hetken mielijohteesta eikä ajatella sitoutumista eikä vastuuta eläimestä. Kymmenen tuntiakin joutuvat lemmikit viettämään yksinään vaikka jossakin kerrostalossa. Lihovat liikunnan puutteesta, saavat diabeteksen ja muita elintasosairauksia...
    demeter1
  16. Tuo taitaa olla se yleinen ohje nivelrikkoisille, liekko, että pitää liikkua, vaikka sattuu. Tuttuni, jonka kivut olivat melkein kokoaikaisia, aloitti keväällä avantouinnin (3xviikossa) ja katsoi saaneensa siitä merkittävää apua.
    Minulla tuosta juoksumatosta on tullut jokapäiväinen treineri. Vaikka juoksisi (tai kävelisi) vain yhden kilometrin se tuntuu yleisenä virkeytenä.
    Toinen tuttu, joka sai lihasreumadiagnoosin, yrittää liikkua, mutta eipä siitä välttämättä suurta iloa koe, jos koko ajan sattuu (vaikka lääkityskin tautiin on).
  17. Kun itse olen muodikkaasti "erityisherkkä" stressinsietokykyni on aina ollut huono.
    Kun tuota ominaisuutta (erityisherkkyyttä) nyt on tutkittu, on esitetty sellainenkin ajatus, että erityisherkille sopiva työilmapiiri olisi ihanteellinen meille kaikille. Ei siis multitaskaamista, ei nopeita aikatauluja, ei liikaa virikkeitä eikä jatkuvia muutoksia...Puistattaa oikein. Mihin meillä on kiire ?
  18. Odottelinkin jo kirjoitustasi Ramoona, kielentuntija kun olet..)) Vai mikä sana nyt olisi sopiva ?

    Tuo Aku Ankka-tietous oli minulle uutta, seuranneeko meistä enää monikaan tuota lehteä ?
    Taidan alkaa tyrkyttämään sitä lapsenlapsille..)) Vuosikertoja on tallessa.

    Minullekin Väylä oli yksi näistä suurista kertomuksista ja ihme kyllä meänkieleen tottui aika helposti. Tosin minulla oli taustalla pari Lapin kesää... Vahva tunnesuhde lehmään oli minulle uutta - kirjallisuudessakin...
  19. Voi kiitos hyvistä ohjeista Ano 11.07. Tuon tyyppistä operaatiota mielessäni mietinkin, mutta taidot ja polku olivat hukassa...))
  20. Minun lasertulostin vetelee viimeisiään. Kaipaan kyllä tulostinta koska kirjoitan vielä kirjeitä, myös sellaisille, joilla ei ole edes tietokonetta.
    Meidän kirjastossa pystyy kyllä tulostamaan - jos vain osaa tarvittavat esivalmistelut...
    21. 22 / 342
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt