demeter1

demeter1 profiilikuva
Joulu 2024
Liittynyt 11v sitten
0 aloitusta · 7629 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Enhän minäkään muistanut vaikka Leinon runot ovat omaa aarteistoani.
En taida olla kovin kultturelli persoona ja koen, että Leinoa voi muistaa muutenkin - vaikka joka päivä...
Sama havainto minulla hyttysistä, Eliaana. Eipä niitä varsinaisesti kaipaa, mutta jos/kun epäilee sen liittyvän tähän isompaan ilmiöön, luonnon monimuotoisuuden katoamiseen niin kyllä kai siitä(kin) huolta kantaa... Ja ovathan pikkuhyönteiset ravintoa linnuille, joiden vähenemisestä myös kannetaan huolta.

Tuttuni maalla sai avun käärmeongelmaan - pihaan tuppasivat eivätkä komentoa totelleet - hankkimalla jyrsijäkarkottimen. Toimii kuulemma hyvin.

Pojan koiraneitonen "kerää" myös punkkeja, mutta alistuu aina kiltisti kaikkiin hoitotoimiin ja eiköhän sillekin jotakin "estolääkitys" annettu.

Onhan tuo lääkityksen lisääminen aina tylsää, mutta jos/kun sillä saavutetaan terveyshyöty niin enpä ainakaan itse osaa vastaan pistää.
Minulla on tällä hetkellä hyvä suuntaus meneillään, Tyrazolia on vähennetty kahdesta "tabusta" puolikkaaseen, mutta eipä näistä tiedä, eikä verenpaineestakaan, joka on nyt tavoitetasossa.
Ihanat puitteet sinulla siellä kuitenkin on, vesikin lähellä uimiseen ja kalastamiseen - kelpaisi minullekin. Kuten myös Väinö seuralaiseksi..))

Mukavaa kesänviettoa sinne,
t. demeter
Iltapäivää ! Olipa kiva herätä "aamulla varhain", minulle se tarkoitti 5.30.
"Aamuhetki kullan kallis" vakuutetaan ja alan tulla samaan vaikka olenkin ikäväkseni ollut enempi iltaihminen.

Iltahetki on mielestäni tarjonnut hyvää hiljaisuutta - tai tarjosi ainakin ennen, kun vielä pidettiin kiinni vuorokausirytmistä, ei kajottu siihen.
Liikenne hiljeni ja ihmiset asettuivat aloilleen - ehkä sinne kuuluisalle "kotisohvalle", ainakaan ei hilluttu "kartsalla" kuten nykyisin saattaa olla..))

Nyt aamuhetket saattavat sisältää samaa levollisuutta: unenjälkeinen aika on avointa mahdollisuuksille: mitähän jännää tänään on tiedossa - näin ainakin itse yritän ajatella, vaikka mitään ei olisi tiedossa..)) Ihmettä ja yllätystä voi silti olla jos mieli on sopivalle taajuudelle virittynyt.

Toista kertaa pääsin aamulenkille ennen kuin työmatkaliikenne alkoi ja se oli kyllä "yhtä juhlaa", metsäkauris seisoi metsäautotiellä hievahtamatta ja niin seisahduin minäkin.
Aina sama rituaali meillä metsänväen kanssa: katselemme toisiamme kunnes jompikumpi lähtee liikkeelle - yleensä se on metsänasukas.
Toinenkin kohtaaminen tuli samalla lenkillä. Joko kauriin tai peuran vasa ylitti tien, ei jäänyt tunnustelemaan kulkijan laatua vaan loikkasi vauhdilla tiheikköön.

Seuraavalla aamulenkillä olikin sitten erilaiset kohtaamiset: Espanjansiruetana ylitti tietä, "pitkä" niljainen otus se on, en oikein tykkää, enkä tykkää kotiloistakaan, vaikka ne sentään ovat värikkäitä ja mielenkiintoisen näköisiä.
Niin ja kyykäärme makoili myös metsäautotiellä, ensimmäinen käärmehavointo tänä kesänä. Kehotin kyytä siirtymään sivummalle, ettei jää auton alle, mutta ei se ollut tietäkseenkään, kohotti vaan päätään ja jatkoi makoiluaan.

Jos teen lenkkini vasta kymmenen jälkeen "mitään" ei juuri tapahdu, joku koiraihminen joskus, mutta harvoin heitäkään. Mutta kuten sanottu, urbaani elämä on kuitenkin jo alkanut ja sehän tuo heti ilmapiirin tiettyä hektisyyttä.

Silti katson olevani onnekas, kun metsäluonto on minulla noinkin lähellä.
Telkkarista kun on tullut tuo Juhani Seppäsen metsäohjelmasarja siinä on muistutettu meitä siitä, että melkein kaikilla suomalaisilla on metsä sellaisella etäisyydellä että siihen voi saada ainakin jonkinasteisen kosketuksen. Ja paljon on jo tutkimusnäyttöäkin siitä miten miten monin tavoin metsäluonto vaikuttaa ihmisen kokonaisterveyteen.
Pidetään metsästä huolta niin se pitää meistä..))

Voi voi! Taas tuli sitä (liian) pitkää ja tylsää kirjoittelua - mutta onpahan kriitikoille aineistoa..))

Sadetta taitaa taas olla tarjolla pitkin maata ja hyvä niin. Kaivojen kuivamistakin pelätään. Muistan niin tapahtuneen lapsuudessa ja silloin hevosmies toi tynnyreissä kuorman vettä kaivoon kaadettavaksi ja taas selvittiin...
Sadevedetkin otettiin tarkasti talteen ja kyllä tulivat hiukset kuohkeiksi kun sadevedellä pestiin...
Mukavaa alkuviikkoa !
demeter1
Kyllä annan myönteistä palautetta Ano 00029, useimmiten mielessäni koska, kuten sanottu, täällä siihen suhtaudutaan yleensä negatiivisesti - kuten tästäkin ketjusta näkee...

Manipulointia, mielistelyä, nuolemista...On kuultu monta kertaa....
Meinaatko noin, Ano 00101 ? Täytyypä tarkistaa. Luulo ei ole tiedon väärti..))
Hyvä kuulla, että voit jo paremmin, Paloma. Ikävä kuulla noista rajoituksista Eeva Kilven tuotannon osalta. Onneksi minulla on runsaasti hänen kirjojaan hyllyssäni..))
Kipuiluun liittyen, hänellä on siihenkin oivallinen runo: (saakohan sen julkaista tässä?)

"Ikäänkuin minussa olisi oltava tämä määrä kipua,
jollei sielussa niin ruumiissa, jollei lavassa niin kyljessä,
jollei sydänalassa niin polvissa.
Heikkous elää minussa urheasti ja taistelee olemassaolostaan.
Kenties se on koskaan kokeilematon vaihtoehto.
toinen laji elämää, jonka olemme tehokkuudessamme
runnoneet syrjään,
herkkä, hellä olemassaolon muoto
joka itkee meissä."

Tuolla kirjaketjussa Eeva Kilpi mainittiin Merete Mazzarellan ohella kirjailijana, jolta löytyy sopivaa sanottavaa (myös) meille vanhoille naisille..))
Aamupäivää ! Sadetta luvattu lähes koko päiväksi tänne. Onneksi sain eilen katsastettua metsän tapahtumia. Mustikat alkavat jo sinertää. Lakka/hilla/suomuurain, millä nimellä marja missäkin kulkee, on alkanut levitä "omalla" suollani.
Nopeasti se siitä häviää, enkä tahdo kisaamaan ruveta - mustikka riittää, siitä olen kiitollinen. Sain lahjaksi pitkävartisen poimurin, sellaisen mitä "ammattilaisetkin" käyttävät mutta saa nähdä opinko sen käyttäjäksi.

Minulla on Eliaanan kanssa sama harrastus: uusien kasvien bongaus. Kotipihallekin niitä ilmestyy enkä kaikkia tunnista, mutta yritän opetella.
Jättibalsami on uusi vieraslaji, joka valtaa vauhdilla alaa, Alppiruusukin pakkaa jäädä sen jalkoihin vaikka onkin vahvartinen ja runsaskukkainen.

Olisipa minullakin tori lähellä. Jos markettien varassa on, ei juuri saa tuoretta tavaraa.
Ehkä pitäisi laajentaa niitä "omia tiluksia" - Hil-la siihen kannustit..)) Rehkimiset ovat jo unohtuneet kun katson kylvön edistymistä.

Eeva Kilpi on nyt ollut paljon muistelun kohteena. Jossakin ohjelmassa haastateltiin hänen ystäväänsä ja yhteistyökumppaniaan Anna-Riikka Carsonia. Kun hän kuvasi Eevaa tuli heti mieleeni Hil-la ja hänen tapansa olla yhteydessä toisiin: vahva läsnäolo ja aito kiinnostus.
Tuosta Eeva Kilven ja Anna-Riikka Carlsonin yhteiskirjasta välittyy, että ystävänsä avulla Eeva pystyi pitämään kiinni omasta laadusta loppuun saakka. Ihana tietää se.

"Tapahtumaton" päivä tulossa. Hyvin kelpaa minulle, toimiteltavaa löytyy aina.

Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille,
demeter1
Lujille ottaa, näköjään myönteinen palaute täällä (Eliaana). Vaikea uskoa, että asialla ovat kahdeksankymppiset mummot. Enempi tuntuu, että jokin puolivallaton juorukerho on päättänyt ryhtyä mummojen kiusaajiksi.
Kiitos aloittaja sinulle tuosta selvennyksestä. Satunnainen vierailija ei tietenkään voi tietää, että kehuminen/positiivisen palautteen antaminen on täällä arvelluttavaa.
Yleensä paikalle tulee joukko "toisinajattelijoita", jotka kertovat miten asiat todella ovat..))
Ikävä sinullekin, että vilpittömyytesi asetettiin kyseenalaiseksi.
Uskon silti, että moni (?) meistä otti palautteesi vastaan ja sai siitä ainakin hetken ilon.

Toivottasti et säikähtänyt vastaanottoa ja olet mukana jatkossakin. Hyvää tahtoa ei ole koskaan liikaa, sitä tarvitsemme enemmän kuin epäluuloa ja kitkerää kritiikkiä, mielestäni.
Tuollainen lyhyt muistelmakertomus olisi varmasti paikallaan jokaisen kirjoittaa. Mdk. Sellainen toive esitettiin takavuosina hoitokotiin tai hoitolaitokseen siirryttäessä.

Henkilökunnan on helpompi tutustua ja asioida asiakkaan kanssa kun tuntee taustaa.
Oliko näin, että piruilua ? Minulle se nyt kuitenkin oli osuva, hyväntahtoinen kuvaus tutusta väestä. Haittaako, jos pidän oman käsitykseni ?
Iltapäivää ! Täytyy heti alkuun kertoa, että meitä - tai teitä..)) - on kehuttu - jos joku ei ole huomannut tuota kirjoitusta "Tehopakkauksia"..))
Ei mitään turhia tyttöjä !

Paloman iloon kodikkaasta kerronnasta on helppo yhtyä. On sentään kiva, että meitä on vielä tämänkin verran tallella - Hil-lan lempeässä suojeluksessa..))

Ikävä kuulla vaivastasi Paloma. Onneksi meillä ja varmasti teilläkin on toimiva terveydenhuolto, apua saa, mutta ainahan tuo epävarmuus rassaa ennenkuin hoitotoimet saadaan käyntiin. Sappikivivaiva tiedetään erityisen tuskalliseksi, toivottavasti lääke tehoaa hoitotoimiin saakka.
Tsemppiä,
demeter1
Hienosti kiteytit Mazzarellan tuotantoa, Ano 00062.

Kyllä hän taitaa olla monen lukijan kestosuosikki. Minulla on parhaillaan meneillään
"Aurinkokissan vuosi"vuodelta 2015. Siinä on kerrontaa hänen kolmannesta ja nykyisestä avioliitostaan. Aika intiimiäkin, mutta Mazzarellalla on taito siirtyä sulavasti yksityisestä yleiseen. Perpektiivi avartuu, eikä lukija koe itseään tirkistelijäksi..))

Uskomattoman tuottelias kirjailija hän on ja kun yleissivistys on tuota luokkaa sanottavaa riittää - hänen seurassaan ei väsy..))
Niin minäkin muistelin, Ano 00073..))
Olipa mahtava tarina, Mdk, ei voi olla ihastelematta. Toivottavasti joku on tehnyt tästä sankarittaresta ja sisaristaan muistelmakirjan - olisivat kyllä muistelemisen arvoiset. Kulttuuripiireihinkin oli kosketusta, vrt Wilhelm Moberg.

Mobergin Maastamuuttajistahan on tehty elokuvakin, näytetty telkkarissakin meillä ja kirjasarja noteerattiin myös näkyvästi kun se ilmestyi.
Ethän unohda niitä omia muistelmiasi, Mdk - kerroit suunnittelevasi niiden kirjoittamista/julkaisemista - kuvitettuna...Kiinnostaisi varmasti monia.
demeter1
Olen tainnut lukea vain yhden kirjan Claes Anderssonilta, olisiko ollut tuo Oton elämästä ?
Pitkään häntä kyllä "seurailin", olihan hän näkyvä persoona, esillä monessa yhteydessä...
Antti Eskola kirjoitti myös kirjan omista uskonnallisista pohdinnoistaan "Yksinkertainen usko"- nimellä ja kulki sen tiimoilta kirkoissa luennoimassa - silloin pääsin häntä kuulemaan.
Kai Vakkuri oli minullekin tuntematon, Ano 00064, hänen kirjansa "Vanhenemisen myönteinen voima" taisi tulla minulle jonkin kirjaston poistohyllyltä.
Kirja oli Opintotoiminnan Keskusliiton julkaisema, julkaisuvuosi 1996, joten ilmeisesti sille oli tilaus silloin. kun vanhuus ei ollut vielä yhtä ajankohtaista kuin nyt..))

Vakkuri syntyi 1934 ja kuoli 2025, oli kirjailija ja kouluttaja, ehkä Juha Vakkuri on sukua - nimi on kuitenkin aika harvinainen.
Afrikka-kirjat vaikuttavat kiinnostavilta ja ainahan ne ajankohtaisia ovat...
Minun ystäväni taas sanoo, että mieluummin hän kaivaa ojaa kuin lukee kirjoja..))

Kyllä hän lehtiä lukee ja on laaja-alaisesti kiinnostunut elämästä, mitä välii siis..?

Aika moni kirjoittaja/kirjailija sanoo samaa: kun kirjoittaa itse, ei kannata lukea muiden tekstiä.

Itse taas katson, että kun luen muiden tekstiä, ei kannata kirjoittaa itse..))
"Kaikki on jo niin puitu" (Eeva Kilpi)
Muistan Juhani Mäkelän, taitaa minulla olla jokunen kirjakin häneltä. Eikös hän muuttanut Ranskaan ja kuollut aika nuorena ?
1 / 382
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt