Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7558

  1. Onpa ihanan idyllistä kuvausta mökkielämästa, Eliaana. Isä ja poika yhdessä työn ääressä.
    Minäkin olen iloinen pikkumiehen, 9v, osasta, että saa isänsä kanssa käydä kalastamassa, verkoilla. Kuulemma käsittelee jo kaloja tottuneesti. Klapejakin tekisi, mutta vanhemmat eivät vielä uskalla antaa kirvestä käteen.

    Mites Väinö kestää pakkasia ? En muista omista kissoistani miten suhtautuivat talven tuloon. Vaikka nyt saan tuntumaa lemmikkeihin pojan koiraneidin kautta, kissaihminen kyllä olen...
    Vielä taitaa muutama kuukausi mennä ennen kuin pääset mökkimaisemiin ?

    Veljen toipuminen on sitten edistynyt odotetusti, niinkö? On se kiva, että on vielä lapsuudenperhettä jäljellä. Minulla viimeinen serkku kuoli jouluussa. Minä ainaoana 15 serkun sarjasta sinnittelen täällä.
  2. Juuri noin minunkin mielestäni, Ano 234. Anoilla on enemmän vapautta näkemystensä ilmaisussa. enkä tarkoita näitä "spontaaneja ja napakoita"heittoja, joita meiltä kaikilta tarvittaessa irtoaa.
    Tarkoitan rekattujen kohdalla enempi jonkinasteista uskollisuutta omaan sidosryhmäänsä. Rekatut ovat usein pitkältä ajalta tuttuja keskenään ja onhan nähty, että tuttuus, ystävyydestä
    puhumattakaan, ei saisi näkyä täällä. Johonkin leiriin meidät tahdotaan sijoittaa. "ellet ole puolellani, olet minua vastaan"...))
    Niin, että sen oman oikeudentajun käyttäminen on heidän kohdallaan vaikeampaa, etenkin kun se "tasapuolisuuden" vaatimus leijuu kaiken yllä. Hil-la on siinäkin tasapainoilussa onnistunut mielestäni todella hyvin, vaikka siitäkin huomautellaan, enempi sitä tekevät tietysti ne, joille se oma näkyvyys on ykköstavoite.
    Mitä tulee vastaamattomuuteen kahden paljon kirjoittavan rekatun kohdalla samaa mieltä olen pitkälti siinäkin. Jos kirjoittaja näyttäytyy täällä hyvin omavoimaisena, se ei juuri kutsu vuoropuheluun ja jos sitä yrittää ja tulee kaltoin (alentuvasti, vihamielisesti) kohdelluksi niin eipä taida yrittää toista kertaa.

    Narsismista oli minusta tosi hyvä keskustelu täällä. Liisa Keltikangas-Järvinen katsoi uudessa kirjassaan, että se on jo niin yleistä, että sitä pidetään nykyisin jopa tavoiteltavana ominaisuutena. "Omia vahvuuksia ei pidä piilottaa" - sehän yksi markkinoiden päiväkäskyistä ja kun se lupaa meille "Onnea, menestystä ja vaikutusvaltaa" niin houkuttaahan se meitä, ainakin niitä , jotka tahtovat pysyä "kehityksessä" mukana, olla ajan hermolla.

    Meillehän tuo tavoite ei enää taida olla kovin realistinen, mutta pyrky siihen on saattanut jäädä päälle, pätemisen halu ei ole meitä hylännyt ja se "lauma" niitä palkintoja meille parhaimmillaan tarjoaa.
    Kyllä se mielestäni täälläkin välillä näkyy; halu erottua "massasta", olla muita parempi tai ainakin yhtä hyvä.

    En tiedä pystyinkö nyt ollenkaan ilmaisemaan mitaan uutta näkökulmaa asiaan, Anoa 234 lähinnä peesasin..)) Ja niinkin, että "kukaan ei voi ilmaista teille muuta kuin sellaista, mikä jo uinuu tietoisuutenne aamunkoitossa" (Kahlil Gibran: Profeetta),,))

    Ja kaikki me voimme tsempata itseämme myös mieskirjailija Antti Tuurin romaanihenkilön sanoilla: "Viisaus on vanhoissa naisissa"...))

    Hyvää päivää kaikille,
    demeter1