demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7519

  1. Mites nyt noin ankeissa (?) tunnelmissa Paloma, jonka tulevaisuudenusko on aina ollut vahva - jos olen oikein ymmärtänyt. Tyynenä olet ottanut vastaan täälläkin ilmenneen kestonaljailun, jatkanut vaan sitkeästi omalla linjallasi. Siipi maassa sinua ei juuri ole täällä nähty.

    Enkä tarkoita, että tuo olisi merkki mistään heikentymisestä vaan pikemmin päin vastoin: että on voimia ja uskallusta nähdä ja kokea tämäkin puoli itsestään ja elämästä yleensä.

    Ehkä olet saavuttanut sen tyyneyden tason, jota moni tavoittelee mutta harva saavuttaa ? "Tapahtukoon tahtos sinun, Kohtaloni, eikä minun" (Kaarlo Sarkia) ? Tai ehkä "sisäinen johdattajasi" (Hermann Hesse) on päättänyt ottaa sinut puhutteluuun..))

    Oli miten oli. Heitit nyt minullekin haasteen oman tilannekuvani tarkistamisesta - missä kohden itse olen omalla elämäntaipaleellani, pitääkö vielä yrittää kursia kokoon sitä mikä meni rikki vai tyytyä tuttuun keskeneräisyyteen, jättää se kannel "suurelle virittäjälle" (Eino Leino).
    Sisäisen puheen paikka taas..))
    demeter1
  2. Heh, johan sattui ! MInä kun olen hidas kirjoittaja niin monta viestiä ehti jo tulla näytölle ennen omaani, lähettäessnäni niitä oli vain kaksi..))
    Mutta ihan kiva - lukemista riittää....
  3. Aamupäivää täältäkin tavallista isomman kaaoksen keskeltä. Sähkösaneeraus taisi nyt vaikuttaa niin, että toinen jääkaappi/pakastin-yhdistelmä meni pimeäksi.
    Siispä ensimmäiseksi piti alkaa pelastamaan sen sisältöä. Onneksi pakasteet eivät ehtineet sulaa ja kuulemma pieni lämpötilan muutos ei vielä vaikuta ainakaan marjoihin, joita eniten tahdon varjella ja onneksi pakkasta on vielä -18, joten ulkoilmakin tulee avuksi.
    Ja onneksi takana on hyvin nukuttu yö, vielä eivät stressipisteet oli tapissa..))

    Meidän omat "teräsleidit" taas päivän täällä aloittivat - aina heidän viestinsä kannustavat tsemppaamaan itsekin.

    Hil-la iloa peräänkuulutti ja uskoa tulevaan. Ihan samoilla linjoilla tahdon itsekin olla, vaikka elämänasenteeni on lannistuneempi.

    Hyvä muistutus noista meidän luontaisista, kaikille tarjotuista mahdollisuuksista (riittävän) hyvän elämän rakentamiseksi. Kaunis luonto ja sen seuranta onnistuu vielä useimmilta ja vaikka elintasomme lienee laskusuunnassa, elämisen tasoon se ei mielestäni välttämättä vaikuta. Jos terveyttä on riittävästi, meillä on elämän opettamaa neuvokkuutta ja useimmilla myös sitä tunnettua suomalaista sisua - niillä on selvitty pahemmastakin, vai eikö ?

    Oma mielikuvitus on myös verraton seuralainen, vaikka aina ei sen sisältöä voi hallita -
    minä ainakaan en voi - tajunnanvirta kulkee omien lakiensa, ei minun toiveitteni mukaisesti. Mielelläni sieltä pelkkää iloa poimisin..))

    Mielikuvitus on kuitenkin vähintäinkin hyvä työväline oman sielun- ja mielentilan seurannassa ja myös kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa - ilman sitä emme ehkä osaisi tuntea vertaisuutta emmekä myötätuntoa, mikä ainakin minulle tuntuu olevan entistä tärkeämpää.

    Tuntuu, että täälläkin useimmat kirjoittajat ovat tehneet paljon työtä hyvän elämän eteen ja myös onnistuneet sen rakentamisessa.

    Itse olen tainnut olla liian laiska tai lannistettu tuohon työhön, eli ajopuu olen pikemminkin ollut: ottanut - ja huolinut - sen minkä elämä on tarjonnut ja yrittänyt tehdä siitä parhaan mahdollisen.
    Grafologi, käsialojen tutkija ja pappi Leo Pennanen, teki minulle kerran luonneanalyysin, jossa todettiin muun muassa: "hän jos kuka sopeutuu, alistuu vaikka diktatuuriin"..))
    Ei kovin hyvä suositus "maailmanparantajalle" jollaisena olen itseni tahtonut nähdä..))

    Voi, voi ! Taas eksyn tähän sisäiseen jaaritteluun, se minulta luonnistuu, ei se, mikä olisi tälläkin hetkellä tärkeätä, edes alkeellisen järjestyksen saaminen tämän oman kaaokseni keskelle. Remontin lisäksi se tunnettu "kuolinsiivous" alkaa olla välttämätön.
    Onneksi en ole sen pakon kanssa yksin. Jokainen ikätoveri vakuuttaa samaa: tavaraa on liikaa...Jotkut osaavat sitä hallinnoida, minä en. Siipä opettelemaan sitäkin !

    Hyvää loppiaista kaikille, eikös arki sentään ole kivaa ? Siinä voi levätä, sen osaa..))
    demeter1
  4. Ymmärsin, että Sannan isä oli alkoholisoitunut, mahtoiko pystyä maksamaan elatusmaksua. Mutta totta: eiköhän se toinen äiti tullut aika pian kuvioon...
  5. Kirjan mukaan Sanna Marinin isä jätti perheen kun Sanna oli kaksivuotias.
    Onneksi olkoon lastesi menestyksestä !
    Monet ovat katsoneet että työssä käynti viivästyttää valmistumista.
  6. Eikös Sanna Marin ollut tunnetusti kaupan kassallakin ? Yksinhuoltajan lapsi joutui varmasti opintojaan rahoittaakseen tekemään töitäkin opintojen ohella.

    Juu, minä se vasta lahjaton olen, Ano 18.56, kun vieläkin pitää "opiskella" - nyt tätä vanhuutta..))
    Se "elinikäinen oppiminen"..))
  7. Luin kyllä ! Antti Eskolan kirjan "Vanhuus, helpottava, huolestuttava, kiinnostava".

    Nojatuoliin siitä jo vaikutteita kirjoitin. Rehellistä puhetta omasta vanhuudesta häneltä, mutta vähän lohduton olo siitä minulle jäi, vaikka vanhuuden ilojakin vähän luettelomaisesti kirjattiin.
    Yrittipä Eskola kirjan lopulla vielä kuvata aikaa, jolloin oma elinpiiri kapeutuu eikä kodista pääse pitkälle, mitkä asiat silloin tulevat tärkeiksi.
    Se yritys oli minusta vähän kömpelö - mikä sopi Eskolalle ei välttämättä sovi minulle ja uskon että meillä vanhoilla naisilla taito tehdä kodista oman näköinen on hyppysissä.

    Se tuli kirjaa lukiessa kyllä selväksi että Eskola oli oman arvonsa tunteva mies. Halusi edelleen tulla huomatuksi ja noteeratuksi, eläkkeelläkin. Tärkeilevä hän ei silti ollut eikä turhamainen.

    Minulle näyttää nykyisin käyvän niin, että ensi lukemalta kirjasta löytyy vaan huomautettavaa, toisella - tai kolmannella ? - se vasta alkaa avautua ja siitä löytää paljon, ellei muuta niin pohdittavaa, jopa vuoropuheluun haastavaa. Ehkä kirja täytyy lukea ainakin toiseen kertaan...

    Samoin kävi Sanna Marinin kirjan "Toivo on tekoja" kanssa. Ensin haukuin sen jopa sille, joka kirjan antoi, mutta sitten aloin lukea tarkemmin ja oppihan siitä paljon: politiikan teosta,
    ihmisten käyttäytymisestä, nuoren ihmisen selviytymiskeinoista "liian" isoissa saappaissa...
    Mitä vielä oppiikaan jos lukee kolmanteen kertaan ?..))
    demeter1
  8. Oho, onpas teillä ollut epäonnea, Paloma! Viemäriongelmiin viittaan. Onneksi sinulla on osaava mies.
    Itse huomaan miesvoiman puutteen tämän tästä. Kiitollisuudella kyllä muistelen aikaa, jolloin kaikki hoitui - jopa "naisten töihin" sain apua tarvittaessa.

    Minäkin aloitin lintujen talviruokinnan jokin aika sitten mutta olen aika yllättynyt kun ruokailijoita ei juuri ole näkynyt. Viime talvena pikkumies piti niistä lukua:
    17 ruokailijaa oli parhaana päivänä..))
  9. Iltapäivää! Minullla on täällä meneillään kodin sähkösaneeraus. En edes tiedä mitä se sisältää ymmärtämisestä puhumattakaan mutta se ilmeisesti pitäisi tehdä kun sähkölammitteinen talo on 30-40-vuotias. Omani on nyt 55-vuotias.

    Vähän se nyt tuntuu isolta investoinnilta kun en tiedä miten pitkään tässä pystyn asumaan. Kaikki välttämättömät, isommat remontit olen kyllä taloon tehnyt enkä tietenkään tahdo laistaa tätäkään.

    Nuori afganistanilainen poika täällä ahkeroi. Hyvin puhuu suomea, on kuulemma ollut Suomessa kymmenen vuotta ja myös kouluttautunut täällä. Odottelee perhettä, vaimoa, tänne asumaan. Takseina ja bussikuskeina maahanmuuttajia on paljon ja tietysti muissakin palveluammateissa. Ja lisää maahanmuuttoa kuulemma tarvitsemme.
    Siitä ei varmasti kannata puhua sen enempää..))

    Talvi tuli tosiaan tännekin. Lumikerros on vielä ohut, mutta luntakin on kai luvassa lisää.
    Pakkasta oli aamulla 23 astetta ja vieläkin lähes 20.

    Kotiaskareiden ohessa olen yrittänyt jatkaa opiskeluani, aiheena Vanhuus.
    Antti Eskolan kirjan sain jo loppuun mutta täytyy sanoa, että paremmin Nojatuoli on siinä asiassa minua palvellut kuin Eskola..))
    Kaikki kunnioitus tietysti tälle edesmenneelle sosiologian professorille, joka jatkoi tiedemiesuraansa kirjoittamalla kirjoja, uskostakin kuulemma kokonaista kolme kirjaa, yksi minulla olikin "Yksinkertainen usko" jota kai myytiinkin hyvin.

    Minähän olen silläkin tavoin lapsellinen että arvioin kirjoja elämysperusteella, miten ne vaikuttavat minuun tunnetasolla, millainen jälki niistä jää.
    Siinä mielessä kaunokirjat tietysti viehättävät minua enemmän. Tiede on tylsää..))

    Kyllähän Eskola vanhuutta käsitteli monelta kantilta ja tietysti hänen puheellaan on painoa, alan mies kun on. Vanhushoivan suuntauksista sain tietysti uutta tietoa.
    Senkin, että kaksi erilaista linjaa on kilpaillut keskenään siitä, mikä meille on hyväksi (!) millaisen vanhuskuvan pohjalta meitä koskevia päätöksiä tehdään.

    En niitä hienoja termejä nyt lanseeraa, mutta itse ymmärsin niin, että "kuntouttava työote", johon itse jouduin aikanaan tutustumaan, on nyt saanut rinnalleen vähän lempeämmän otteen. Nyt hyväksytään. että vanha väsyy, tykkää olla yksin eikä halua enää kaiken aikaa vieriä (vrt "vierivä kivi ei sammaloidu") vaan olla edelleen oma itsensä, subjekti ei objekti.
    Tämän tietysti jokainen tietää ilman asiantuntijoitten todisteluakin.

    Vanhuuteen liittyen: Ehtolehto-sarjojakin näkyy tulevan telkkarista ja eikös Teräsleidejäkin tullut, niin ja islantilaissarja Felix ja Klara ? Niin että kyllä vanhoillekin riittää viihdettä. En kyllä niitä juurikaan katsele, viihdettä vanhoista ?

    Mieluummin katselen vanhoja elokuvia, Forest Camp saa aina kyynelehtimään ja Kleopatra oli niin mittava spektaakkeli että se piti katsoa vaikka sen oli nähnyt.
    Se taisi olla pitkään elokuvahistorian kallein elokuva, eikä ihme.

    Ja tänään on jo Areenasta katsottavissa La Promeesaa ! Kiirettä pitää !

    Mahdollisimman mukavaa maanantaina kaikille, pakkasta pidellen,
    demeter1
  10. Hyvin pätee minuunkin tuo DW:n kuvaus itsestään. Minulla tosin on edelleen paljon niitä ihmisiä, jotka vetoavat minuun kun pitäisi järjestää yhteisiä tapaamisia tai muuta aktiviteettia.

    Viiveellä ja melkein pitkin hampain niitä vielä harvakseltaan järjestelen eivätkä ne lopulta niin ikäviä ole olleet, mukavia tarinatuokioita ja muuta vaihtelua yksinolooni.

    Silti omasta aloitteestani en niitä juuri järjestä poikkeuksena tietysti suku ja lähipiiri, joiden kanssa vastavuoroisuuskin toimii. Ei minuakaan vakavasti oteta kun kerron eristäytymistarpeestani, väsymyksestäni ja/ tai depressiivisestä luonteestani..))
    Melkein huvittavat mairittelevat arviot omasta habituksestani, vaikka niihin tietysti aina muistetaan lisätä: olen sitä ja tätä "ikäisekseni"..))

    Se kolmas paikka on minulla ilman muuta metsä. 23 asteen pakkanen on tänään estänyt kulkuani sinne mutta yleensä metsälenkki sisältyy omiin rutiineihini. Se hoitaa sielua ja ruumista - vai kehoko tämä arjen asunto meillä on ?
    demeter1
  11. No niin ! Ensin vakuutetaan, että jokin meni pieleen ja kehotetaan yrittämään uudelleen.
    Yritetty on ja tuplana tuli, sorry.
  12. Eikös tuo ole jo vanhaa tietoa: positiivinen ja negatiivinen energia ja energiasyöpöt ?
    Minusta niistä puhuttiin 20-30 vuotta sitten. Sitten tuli muotiin "rehellisyys", joka antoi luvan sanoa mitä vain kenelle vain - sehän oli vain rehellistä..))
  13. Hyvää alkavaa vuotta, Hil-la, muut kirjoittajat ja lukijat... Tulikohan kaikki mainituksi?..))

    Kyllä minäkin jo kiirehdin arkeen paluuta. Joulurekvisiitan korjasin pois eilen. Vain kuusen jätin ilman koristeita kun se oli minulle erityinen: elävä, "omasta" (yhteisomistus!) metsästä haettu ja voimissaankin vielä.

    Tilitinkin jo jouluisia tuntojani, eivät ne juuri paremmaksi muuttuneet uuden vuoden aikaan. Kaikkea oli paitsi juhlan tuntua!..)) Näinköhän elämä muuttuu, että vain pieni elämä ja satunnaiset ilon hetket siinä tekevät juhlan ? Ja se tuntuisi riittävältä, minulle ainakin ja niin kai useimmille meistä. Tilastojen kertomaa - muutaman vuoden takaisten tosin:
    tyytyväistä vanhusväestö niiden mukaan oli.

    Kauas ei tietenkään tarvitse katsoa kun jo saa aihetta murehtimiseen tai ainakin huolestumiseen. Presidentti puheessaan näitäkin asioita esitteli ja tietysti muisti myös mainita meidän oman yhteiskunnan vakauden ja kansalaisten voimavarat selviämisen vakuudeksi. Tiedä häntä.
    Jos itse pystyy omaa mieltään ohjailemaan niin totta kai "kannattaa" pysyä "positiivisena", mutta kaikki eivät siihen pysty, ainakaan joka hetki, vaan ovat tulleet valituiksi toisenlaisen todellisuuden todistajiksi.

    Tuttujen kanssa ollaan pari vakavamielistä keskustelua käyty ja yritetty asemoida itseämme tähän maailmantilanteeseen ja tämän yhteiskunnan tarkkailijajäseneksi, marginaalieläjäksi...)) Meidän yhteinen tavoite tuntuisi olevan omillaan pärjääminen ja se on ainakin minulle kokopäivätyö. Onneksi en ole yksin tuon tavoitteen kanssa.

    Hil-la ja Mdk tuolla avasivat ansiokkaasti tämän vuoden ja esimerkistä käyvät, minulle ainakin. Neeasa taitaa olla iältään samoissa lukemissa ja esimerkkinä käy hänkin kuten myös me muut perässä tulijat. Mehän ollaan sankareita kaikki !..))

    Minulle tuli joulun aikaan pari ylimääräistä kiloa - olikohan lohtusyömistä mukana ? Kun näin käy, puutun siihen yleensä heti - en niinkään turhamaisuuttani vaan paremman olon vuoksi.
    Päätin aloittaa ruskean rasvan kartuttamisen. Sillähän sanotaan olevan useita terveydellisiä vaikutuksia ja kylmälle altistuminen on hyvä tapa sitä kartuttaa. Kun avantoon en mene
    laskin makuuhuoneeni lämpötilaa +12:een ! 17-19 astettakin olisi kuulemma riittänyt mutta tuskin liika pahaa on tehnyt.

    Jos vaakaa on uskominen, paino on pudonnut pari kiloa ja ennen muuta yöunet ovat korjaantuneet. En muista aikaa milloin olisin nukkunut 8 tuntia yhteen menoon ja vielä syvää unta. Ei sitä ihan joka työ tapahdu nytkään, mutta korjaus entiseen on ollut merkittävä.

    Enää en kovin innokkaastii hurahda näihin uusiin itsehoitomenetelmiin, joita tasaisesti tarjoillaan - tämä tuntui luotettavalta ja helpolta kokeiltavaksi. Katsotaan nyt, millaiseksi harrastus ja sen vaikutus jää. Jo tähänastiset kokemukset todistavat, että kannatti ainakin kokeilla.
    Ei tämä olo silti yhtä juhlaa ole ollut: eilen ulkotöistä, klapien siirrosta suojaan sain käteni kipeiksi - niissä minulla nivelrikkoa eniten on. Myös pitkäkestoinen istuminen nostaa lihaskankeuden pintaan mutta tietysti onnellista on se, että likkuessa kipuja ei juuri ole.
    Sofian jumppanikin meni ihan mallikkaasti aamulla.

    Eläkkeet tulivat puheeksi. Itse en niitä juuri seuraile, sen tiedän, että omani on kotivuosien ja keikkatöiden vuoksi niin pieni, että se sijoittaa minut köyhyysrajan alapuolelle! Täällä kyllä jo laskettiin, että omaisuuteni on merkittävä, tämän ison tontin ja pienen sijoitusasunnon vuoksi..))
    (Maailman)talouden epävakauden vuoksi niiden varaan ei tänä päivänä voi laskea. Jo nyt vanhat asunnot Helsingissä ovat menettäneet arvoaan, eikä se pudotus ole pieni, melkein puoleen on minunkin asuntoni arvo pudonnut. Myös tonttimaakaupat ovat riippuvaisia suhdanteista - nyt kannattaisi myydä, mutta minä en myy..))

    Kiitos kaikille kirjoittajille panoksestanne - aina on kiva lukea muiden elämänkuvauksia, vaikka itse ei aina pystyisi osallistumaan - hengessä voi olla mukana.

    Kiitos sinulle Ande2 tuosta tiedosta ynnämuuta koskien. Hyvin ovat kirjoittajakollegat häntä kuvanneet. Samat kokemukset minullakin, vaikka en kovin pitkään häntä ehtinyt tuntea. RIP, emme selvästikään ole häntä unohtaneet...
    demeter1
  14. kirjautuminen taas vanheni - eli ano 86 ja ano 87 olin minä, jos sillä nyt merkitystä on.
  15. Kiitos tarkennuksesta, Ano 14.11. Voidaanko sitten ajatella, että arkijärkeen perustuva "luonnonlaki" on riittävä ja oikea ohjaamaan ihmisen toimintaa ?
    Tyhmänä kysyn.
  16. Hyvin kuvattu juurettomuutta ja sen seurauksia. Ano 15.19. Itse ymmärrän, ettei juurettomuus aina vaadi globaalissa ympäristössä elämistä.
    80-luvulla ilmiö tuli suosituksi, kun Alex Haleyn kirja "Juuret"- sai "koko maailman" etsimään juuriaan, omaa historiaansa ja sitä kautta syvenmpää yhteyttä itseensä ja toisiin ihmisiin.

    Ehkä tuo havahtuminen ei ollut niin voimallista kun itse koin kun satuin tekemään työtä sukututkijoiden parissa. Melkoinen rynnistys harrastuksen piiriin ainakin tapahtui...
  17. Hyvin kuvattu, Eliaana. On myös sanottu, että "virhe" on länsimaisessa, dualistisessa ajattelussa, missä tuo jakolinja on sisäänrakennettuna. Hyvä/paha, oikea/väärä-asetelma pakottaa meidät valitsemaan.
    Jos alkaisimme nähdä etteivät nuo vastaparit ole vastakkaisia vaan sisäkkäisiä, jakolinjat voisivat sulautua toisiinsa tai ainakin menettää voimaansa.

    Tietysti yhden ainoan elämän perspektiivistä katsoen tuollainen näkemys ravistelee koko olemassaoloamme, mutta niin saattavat tehdä myös jakolinjojen olemassaolo ja ylläpito.
    Myös ihmistä isompi viisaus olisi tuossa tapahtumassa tarpeen, käsittääkseni.
  18. Huomenta vai aamupäivääkö pitää toivottaa ? Taidan tehdä nyt vain "ynnämuut" - hänhän kävi aina "ilmoittautumassa" välillä..)) Hurskaistakaan ei ole näkynyt pitkään aikaan. Niin että taitaa nyt miesvoima olla vähissä ?
    Tietysti en aina itsekään seuraa tapahtumia kuten "ennenvanhaan". Jonkinlaisia kiintopisteitä taidan aina hakea ja Hil-la, Nojatuoli ja tutut nimimerkit niitä minulle aina tarjoavat.
    Jonkilaisesta rajoittuneisuudesta kai sekin kertoo, ettei osaa "heittäytyä", mennä meteliin mukaan, chattailla, vaan tykkää enempi tarinoista.

    Nämä pilkatut "päiväkirjamerkinnät" ovat minulle vertaisseuraa - sitähän meiltä yksin eläviltä tunnetusti puuttuu.
    Itse en ole sitä aikaisemmin suuremmin kaivannut, mutta nyt kun lähiystävistä on osa poissa ja/tai tapaamiset ovat syystä tai toisesta rajoittuneet huomaan tuon puutteen paremmin.

    Virolainen ystäväni lähetti joulukortin ja hänen kanssaan totesimme, että niin meillä kuin kuulemma Virossakin tuo kaunis tapa näyttää jääneen, hän kertoi lähettäneensä vielä joitakin vuosia sitten 30 joulukorttia, nyt enää kymmenkunta. Sama minulla, kaksitoista korttia lähti liikkeelle, itse sain niitä viisi. Tekstareita ja puheluja tuli, mutta tykkään kyllä korteistakin.

    Valmistelin joulua entiseen malliin, rekvisiittaa ei puuttunut, eikä ruokaa. Vain perinteinen joulutunnelma puuttui, enkä tiedä syytä siihen - muuta kuin sen perinteisen maailmantuskan, mikä yleensä voimistuu juhlapyhien aikaan, jos siihen on taipumusta.

    Aatto meni nuoremman pojan perheen luona, joulupäivänä vierailin toisen pojan luona.
    Yritin vielä saada aikaan isompaa tapaamista tänne, poikien perheiden, äitipuolen ja hänen poikansa kanssa, mutta eipä onnistunut. Ruokia piti pakastaa...))

    Sellaisen huomion äitipuolen kanssa teimme, että vaikka kaikilla on ihan normaalin kokoiset perheasunnot, vieraita varten ei ole tilaa, ainakaan ruokapöydässä..))
    Tietysti se on myös järjestely- ja mukavuuskysymys - istuinpaikkoja aina löytyy.

    Lunta saimme lopulta mekin tänne "etelään" ja muutenkin sää oli passeli myös ulkoiluun. Melkein joka päivää pääsin metsälenkkini tekemään. Se on hyvä mielen virkistäjä ja antaa mahdollisuuden purkaa sitä vaikutteiden sumaa, mikä minulla aina seuraa kun oma rutiini rikkoutuu ja tapahtumista on paljon.

    Tänään on ainakin toinen poika luvannut käväistä lapsineen, joten toivotan kaikille kirjoittajille - ja lukijoille - oikein hyvää alkavaa vuotta !

    Erityiskiitos taas Hil-lalle Nojatuolin ylläpidosta ja jatkuvuudesta!
    demeter1
  19. Aamupäivää ! Kyllä sinä Hil-la käyt hyvänä esimerkkinä järkevän ruokatalouden hoidosta, enkä oikein usko että meidän ikäpolvi ruualla pröystäilisi muutenkaan.
    Hävikkiäkin yritetään vähentää ihan maanlaajuisesti - sitähän ne kuuluisat leipäjonotkin hyödyntävät.
    Viimeiset jouluruuat minun täytyy valmistaa huomenna - en pakasta niitä vähiä..))
    Aaton vietän nuoremman pojan perheen luona, joulun jatko on vielä auki...

    Hil-lalle onnittelut tulevan merkkipäivän johdosta ! Hänelle ja kaikille kirjoittajille kiitokset menneestä vuodesta ja kaikkea hyvää tulevaan !
    demeter1
  20. Voi, voi ! Höpöjä puhuin Mazzarellan kirjan saatavuudesta. Mukamas heti lainattavissa meidän pienestä kirjastosta. Uuslukutaidottomana sekoitin otsikot: varauksia oli yli 700 ...
    21. 1 / 376
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt