demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7501

  1. Aamupäivää ! Kyllä sinä Hil-la käyt hyvänä esimerkkinä järkevän ruokatalouden hoidosta, enkä oikein usko että meidän ikäpolvi ruualla pröystäilisi muutenkaan.
    Hävikkiäkin yritetään vähentää ihan maanlaajuisesti - sitähän ne kuuluisat leipäjonotkin hyödyntävät.
    Viimeiset jouluruuat minun täytyy valmistaa huomenna - en pakasta niitä vähiä..))
    Aaton vietän nuoremman pojan perheen luona, joulun jatko on vielä auki...

    Hil-lalle onnittelut tulevan merkkipäivän johdosta ! Hänelle ja kaikille kirjoittajille kiitokset menneestä vuodesta ja kaikkea hyvää tulevaan !
    demeter1
  2. Voi, voi ! Höpöjä puhuin Mazzarellan kirjan saatavuudesta. Mukamas heti lainattavissa meidän pienestä kirjastosta. Uuslukutaidottomana sekoitin otsikot: varauksia oli yli 700 ...
  3. Samaa mieltä Ano 16.05, Airaksinen on leppoisa, tärkeilemätön esiintyjä - saa yleisön viihtymään...
  4. Arvokonservatiivina minäkin ajattelen samalla tapaa, Ano 11.35. Esimerkiksi Tuntemattoman sotilaan uusintaversiot eivät saaneet minua syttymään, ei Mollberg eikä Louhimies.
    Laineen Tuntematon on se "ainoa oikea", melkein pyhä luomus..))

    Samalla tavalla ajattelen todennäköisesti myös tästä Myrskyluodon Maijasta. Eivätkö alkuperäisversion pääosan esittäjätkin olleet amatöörinäyttelijöitä - omasta asuinympäristöstään kotoisin ? Ehkä heidän ei edes tarvinnut näytellä, näyttää ja kertoa vain ?

    Tätä uutta versiota on kyllä laajalti kehuttu eikä ole varmastikaan syytä sitä väheksyä:
    hyvä ohjaaja, hyvät näyttelijät. Mutta Myrskyluodon Maija se ei ole, minulle ainakaan..))
  5. Noinko on nyt näreet, edellä kirjoittaneet Anot ? Että kaikille ei saa vastata ?
    Kehumista olen "yleisön pyynnöstä" yrittänyt välttää, mutta nyt sitten tuli tuollainen moka - että mainekin meni..))

    Mutta tosissaan. Voihan käydä noin kuin kuvaat, Ano 21.19, mutta en ota mahdollisia seurauksia omalle kontolleni. Vai pitääkö täällä olla veljensä vartija ?

    Minusta kaikki Ruotsissa asuvat kirjoittajat ovat palstaa rikastuttavia enkä halua ottaa kantaa heidän keskinäisiin suhteisiinsa.
  6. Toinen kirjoittaja kertoi Merete Mazzarellan uudesta kirjasta: "Nyt kun kirjoitan tätä". Tein heti siitä varauksen ja olin hämmästynyt kun kirja oli heti lainattavissa.
    Saatan saada sen lähipäivinä.
    Myös edellisen Mazzarellan, pohdintoja uskosta, sain pian. Mietin onkohan tämä "esseenomainen päiväkirja"-muoto nyt jo liian tavanomainen, kun blogeja kirjoittaa "puolet maan väestöstä" ? Mazzarellakin on kirjoittanut tuolla tyylillä pitkään.
    Kaiken häneltä olen kyllä lukenut ja luen varmasti vastakin.

    Kun yritin saada järjestystä omiin kirjahyllyihini huomasin, että minulla on iso kokoelma vanhuuteen liittyvää kirjallisuutta. Ajattelin lopulta keskittyä niihin - ei ole mukamas ollut pakottavaa syytä keskittyä niihin aikaisemmin..)) Nyt alkaa olla.

    En viitsi/jaksa listata niitä kaikkia, mutta pari viimeksi (poistomyynnistä) löytämääni kirjaa ansaitsee maininnan: Kai Vakkuri "Vanhenemisen myönteinen voima" tuntui vähän puisevalta ja oppikirjamaiselta toistaessaan sittenkin tuttuja asioita. Kirja oli tietysti hyvin kirjoitettu ja kertaus on tunnetusti opintojen äiti.

    Isomman vaikutuksen teki kuitenkin Leena Kurjen kirja "Innostava vanhuus". Se on itse asiassa oppikirja: sosiaali- , terveys- ja kasvatusalan koulutuksiin mutta on "ajatuksia herättävää ja mielenkiintoista luettavaa" kaikille, meille ikäihmisillekin.

    Kirjassa pohditaan siis vanhuksen asemaa yhteiskunnan jäsenenä sosiaalipedagogiikan näkökulmasta - mutta ei mielestäni kannata antaa sen säikäyttää itseään. Vanhaa ihmistä lähestytään kirjassa kunnioittavasti, ymmärtäen eikä pinnallisesti yleistäen ja niputtaen heitä samaan muottiin.
    Olen vasta kirjan alussa, mutta koen jo nyt, että se kannattaa lukea..))
    Olisi kiva kuulla muilta, ovatko lukeneet vanhuskirjallisuutta ja onko se palvellut heitä ?

    Sain myös lahjaksi Sanna Marinin kirjan "Toivo on tekoja". Sehän ilmestyi ensin englanniksi - "maailmanlaajuiseen levitykseen". Ymmärtääkseni se ei kuitenkaan saanut odotettua vastaanottoa mailmalla eikä sitä täälläkään juuri kehuttu.

    Olen vasta selailuvaiheessa senkin kirjan kanssa mutta sen perusteella se ei kovasti innosta. Ehkä hänen vaiheensa ovat meille jo sen verran tuttuja, etteivät ne enää isoa hehkutusta aiheuta. Toki hänen persoonansa ja uransa ovat ainutlaatuisia ja hän on tehnyt paljon positiivisen Suomi-kuvan eteen - ja mihin vielä ehtiikään, nuori kun on.

    Jos ajattelee "kohderyhmää" - koko maailmaa, vähän liikaa hän mielestäni keskittyy "kärsimäänsä pahaan" mediakritiikkiin aamiaissämpyläjutussa tai Kesärannan biletystapahtumassa. Uhriutuminen ei taida olla kovin hyvä asennevalinta tuon tason toimijalle, vaikka inhimillistä se tietysti on.

    Finlandia-ehdokkaista Fagerholm oli ainoa minulle tuttu. Kirjasta olisi kiva kuulla lisää.
  7. Iltapäivää ! Taitaa olla pahin painajaisemme tuo pankkikortin, lompakon tai avaimen kadottaminen. Onneksi kävi hyvin, Hil-la.

    Itse olen kerran kadottanut pankkikorttini. En ehtinyt sitä edes vielä kaivata kun kaupan kassalta soitettiin ja kerrottiin, että toinen asiakas oli sen korjannut talteen ja voin hakea sen kaupasta. Enkä edes kiitosta voinut asiakkaalle esittää - tuntemattomana teki minulle melkoisen palveluksen !
    Kerran sain itsekin sen tehdä tuntemattomalle. Menin pankkiautomaatille ja ennen minua siitä poistui toinen asiakas kiireellä. Niin kiireellä, että jätti rahat automaatille. Hän oli jo näkymättömissä kun sen huomasin ja mietin mitä piti tehdä. Muuta en osannut kuin viedä rahat pankkiin, ehkä asiakas palasi niitä kyselemään ja sai rahansa. Tuskin pankkineiti niitä omaan taskuunsakaan laittoi..))

    Olisipa minullakin samanlainen tilanne kuin Hil-lalla ja monella muulla täällä: työt tehty, voi huokaista ja keskittyä odottamaan joulun ihmettä.

    Sain kyllä eilen siivottua - sen minkä olin aikonut - mutta isoin kaaos minulla vallitsee aina "paperipuolella": lehtiä kertyy pinoiksi, joukossa luettuja tai lukemattomia kirjoja. Paikasta toiseen niitä yritän siirrellä, mutta eihän se paljon auta - niitä vain on liikaa - kuten tietysti kaikkea muutakin tänä päivänä, minullakin, joka en enää mitään hanki mutta sensijaan kierrätän ja kun sen kaikki tietävät erinäistä tavaraa ilmestyy meille, viime aikoina tietysti lähinnä varastoitavaksi poikien avuksi.

    Poutapäivä tuli kuitenkin eilisen sadepäivän jälkeen. Onhan se outoa, että lähellä joulua ollaan tässä tilanteessa: sula maa, puro solisi kun metsän reunassa, suon laidalla kävelin.
    Voi tosiaan kysellä: "No onkos tullut kesä"..)) Pikkulintuja ei edelleenkään pihallani näy, vain harakka yritti laiskanlaisesti kurkottaa jyviä ruokinta-alustalta...

    Jaksamista ! Leppoisaa joulun odotusta !
    demeter1
  8. Onneksi Hil-la jo kehui kirjoituksiasi, Ramoona, ja ymmärsin, että moni muukin niitä tahtoisi kehua. Hyvin pääsee siipeilemään tunnelmaan ja kuvauksiin ja aina löytyy toteutettavaa, minimalistillekin..))
  9. Keskipäivää ! Niin, keskustelustahan me usein täällä keskustelemme..)) Siitä puhe, mistä puute ?

    Itse olen jo tyytynyt siihen, että lyhytsanainen, chattailevä viestittely on somessa hallitseva ja näyttää siltä, että niin on täälläkin. Turha yrittää/odottaa muuta ? Jos kirjoittaa toisin, tuntee olevansa väärässä seurassa. "Turhaa, tyhjää puhetta", liian runsassanaista, ei jaksa lukea, näin olen omalla kohdallani palautteista ymmärtänyt.

    Tietysti muunkinlaista palautetta on tullut, sen muistan ja siitä olen aina ollut hyvilläni ja kiitollinen - silloinkin kun on kerrottu sen olevan manipulointia ja haitaksi kokonaisuudelle...))

    Tämä osio, 80+, ja ennen muuta Nojatuoli, palveli minua alkuun tosi hyvin: kerronnallista, arkista viestittelyä sovinnollisessa ilmapiirissä. Nyt kerronnallisuus on mielestäni vähentynyt ja välillä tuntuu, että muotoseikat ovat tarkan syynin alla, niitä korjaillaan, viestin muu sisältö näyttäisi toisarvoiselta. Viesteiltä odotetaan myös viihteeellisyyttä. Ellei itse koe omaa arkeaan tyydytystä tuottavana, fiiilikset pitäisi saada täältä ? "Aina hauskaa olla pittää" - tai sitten odotetaan sitä "dynamiikkaa" ja sitähän erilaiset provot yleensä synnyttävät.
    Naljailu on myös oivallinen keino saada väki syttymään ja näppäimet laulamaan...
    Mitä tämä kertoo meistä, sopii kai kysyä ?

    Tuossa Paloman kuvauksessa on kohta, jonka nostaisin esille. Hän kirjoittaa: "jos kirjoittaa tuntemattoman ihmisen kuulumisia niin niitä kutsutaan juoruiluksi".
    Ei kai kaikkia kuulumisia sentään ? Mielestäni sävy ratkaisee. Voi kertoa toisesta valaistakseen asiaa tai vaikka peilatakseen omaa asennettaan, kuullakseen mitä mieltä muut ovat asiasta, mikä askarruttaa omaa mieltä.
    No, tämä nyt tietysti on katteetonta toiveikkuutta, harvoin rakentava keskustelu/vuoropuhelu toimii muuallakaan, mutta toisaalta se voi toimia myös täysin tuntemattomien kesken ja siihen kai näillä alustoilla toivonsa asettaa.

    Ja meillä täällä Nojatuolissa on vielä se etu, että meillä on yhteisenä ikä - yli 65 ..))- ja sen tuomat haasteet ja lisäarvona jonkinasteinen tuttuus keskenämme, kenellä enemmän, kenellä vähemmän.
    Jatkuvuutta, Hil-lan ison panostuksen ansiosta, ei mielestäni voi koskaan yliarvostaa maailmassa, jossa meidän täytyy yhä enemmän luottaa toistemme apuun ja läsnäoloon.

    Olin jo kuvitellut jättäneeni julistajan roolin, mutta aina se vaan näyttää esille putkahtavan..))
    Kaikki on tallessa, sanotaan ja mikä puoli milloinkin voi saada meissä valtaa ?

    Aamullta katselin puoli seiskaa. Siinä haastateltu näyttelijä kuvasi ADHD:n, tarkkaavaisuushäiriön, tunnuspiirteitä ja tottakai tunnistin ne itsestäni - kuten moni muukin..))
    Jopa tässä iässä pystyy saamaan ikioman diagnoosin, onhan se hienoa !! Vaikka onkin koko ikänsä sen kanssa kamppaillut, oppinut elämäänkin tekemättä siitä isompaa numeroa.

    Valoa mieliimme.
    demeter1
  10. Keskipäivää ! Samoihin aikoihin minunkin päiväni alkaa, Hil-la, viiden aikoihin, ja samalla tavalla yritän jatkaa uniani, vaikka koiranuneksi se yritys usein jää.

    Nyt olen muutaman päivän - tai yön - ollut tosi onnekas: hyvää, syvää unta on riittänyt kuudeksi tunniksi ja vähän kevyttä unta sen päälle. Pari viikkoa sitten, kun tapahtumista oli liikaa, unet jäivät vieläkin vähemmäksi ja jouduin turvautumaan Melatoniiniin, mikä kyllä auttoi unensaannissa, mutta teki heräämisestä oudon tuntuisen, pää tuntui tosi raskaalta.
    Vanhuuden vaivoja nämäkin ja moni ikätoveri on joutunut turvautumaan lääkitykseen, Mirtazapiiinistä (?) on täälläkin puhuttu.

    Vasta hoksasin, kun sanoit Hil-la, että kirjoittaminen vaatii voimia. Mielestäni se kyllä myös antaa niitä - ainakin jos kirjoittaa "puutaheinää", tajunnanvirtaa, mitä taidan itsekin suoltaa - ja siitä seuraa sitten viestien pituus.

    Toisenlainen teksti kyllä kysyy minulta sekä aikaa että voimia. Paria joulukirjettä nyt hahmottelen veljentytöille ja se vaatii kyllä virittäytymistä, kun ymmärtää, että he ovat toisen ajan lapsia, osaavat vaatia enemmän elämältään ja myös muilta ihmisiltä - kai meidän ikäpolvi on sittenkin ollut enemmän "elämän käytössä", tottunut väistymään, sopeutumaan, sovittelemaan...

    Poutapäivä tuli kuitenkin tänne. Linnuille laitoin eilen syötävää ja hämmästyin kun ei yhtäkään lintua ilmestynyt paikalle. Niin kävi pikkumiehellekin viime vuonna kun sai toivomansa lintulaudan. Kauan meni ennenkuin suvaitsivat tulla ruokailemaan.

    Siivousta olen alkamassa kun tuntuu, että tänään saattaisi siihen voimia löytyä.
    La Promesasta jäi pari jaksoa katsomatta. Vähän kököltä se juonittelu välillä tuntuu, mutta minulle sarja käy pääntyhjennysrituaalina.

    Mukavaa päivää !
    demeter1
  11. Tahallinen väärinymmärtäminen taitaa nyt olla se suosituin kiusaamisen muoto.
    Kevenikö nyt olosi kun sait tuon sanottua, Ano 18.45 ?

    Mutta harmisi viestin pituuden suhteen on tietysti oikeutettu. Onneksi eivät sentään "kakki" syyllisty samaan..))
  12. Keskipäivää ! Kiitos Hil-la noista mietteistäsi. Ne palvelevat ainakin minua, saan tuntea, etten ole yksin aatosteni kanssa.

    Minäkin tunnen suurta vierautta tässä nykyisessä keskustelukulttuurissa, missä MINÄ on hallitsevassa asemassa, puhutaan, julistetaan, mutta ei kuunnella. Oma näkyvyys tuntuu olevan ykkösarvo - sen eteen tehdään töitä, sen parissa ainakin sitä hakeva näyttäisi
    viihtyvän.
    Kulttuuricocktailissa vieras kuvasi tätä hyvin: keskustelu keskittyy aina oman minän ympärille, mikä koskee itseä, kiinnostaa, muu ei - sitä ei ole olemassa.

    Ääriesimerkkinä tulee tietysti heti mieleen tuo, minkä Hil-la mainitsi: välinpitämättömyys lähimmäisistä. Se on helppo ohittaa "faktoihin" vedoten: me, maailman onnellisin kansa,
    elämme hyvinvointivaltiossa, täällä meidät hoidetaan vauvasta vaariin.

    Joka ei tuota mantraa toista, on jotenkin viallinen, "negatiivinen", valittaja ja se, joka on itse jäänyt turvaverkkojen ulkopuolelle on luuseri, syrjäytynyt omasta syystään, häntäkään ei ole - muualla kuin tilastoissa ja niitähän ei tarvitse lukea.

    Pysytään me "onnistujat" oman kuplamme sisällä, viihdytään ja kulutetaan - sitähän meiltä odotetaan kun on ensin sopeutettu palvelemaan taloudellista kasvua - kysymättä onko siinä mieltä ja mikä on sen hinta - kun elinolosuhteet omalla pallollamme heikkeneävät kaiken aikaa luonnonvarojen hupenemisen ja ilmastonmuutoksen seurauksena.

    Niin että kai sitä täytyy sittenkin katsoa itsensä onnekkaaksi, kun vielä pystyy tuntemaan ahdistusta ja surua ihmisen ja maailman tilasta - "vaikka se ei mitään hyödytä" kuten aina meitä"yliherkkiä" aina muistutetaan.

    Tottahan se on, ettei meistä maailmanpelastajiksi enää ole, jos on koskaan ollutkaan, mutta minusta se "pelastaminen" voi olla hyvinkin arkista ja pienimuotoista: yhteydenotto, arjen palvelus, tai vain hyvällä muistaminen, rukous, jos sen kokee luontevaksi. Kunhan vain hetkeksi astuu ulos omasta kuplastaan, näkee toisen ja tervehtii häntä hyväntahtoisesti -
    ainakin omassa mielessään.

    Taas tuli paatoksellista, ehkä jopa hurskastelevaa puhetta, synnitön en ole itsekään: vaikka kulutukseni on minimaalista ja hiilijalanjälkeni on pieni, olen saanut kaikki hyvinvointivaltion palvelut pyytämättä - yhteisestä kakusta ne on viipaloitu.

    Vaikka olen "myötätuntoon sairastuneena" todistettavasti tehnyt paljonkin yhteiseksi hyväksi, vaille en ole itsekään jäänyt, vähintäinkin arvokasta elämänkokemusta ja hyvää mieltä olen "palveluksistani" saanut.

    Niinpä on tämänkin tilityksen jälkeen hyvä asettua tähän päivään: hieno ulkoilusää, ripaus lunta maassa, joulun odotuksen henkeä ilmassa.
    Menen ainakin hetkeksi Hil-lan seuraan La Promesaan..))

    Hyvää alkuviikkoa kaikille,
    demeter1
  13. Kiva kuulla sinusta Neeasa - hyvin on sinullakin homma hanskassa. Minulla se hanska taitaa vielä olla hukassa..))
    Mutta, kuten sanot, aina helpottaa jostakin päin kun lumitöitä ei ole. Vielä ehtii - ja tuohan se lumi tullessaan hiukan valoa tähän pimeyteen...

    Joulun tekemisen ammattilaisia täällä on runsaasti kuten kirjoituksista näkee. Joulu on kuitenkin tasapuolinen, tulee meille kaikille !
    Odotellaan sitä hyvillä mielin,
    demeter1
  14. Iltapäivää! Älähän stressaa Hil-la ! Toppuuttelee toinen stressaaja..)) En voisi kuvitellakaan. että pystyisin panostamaan jouluun niin paljon kuin sinä olet tehnyt jo tassä vaiheessa.
    Osaajat osaavat vai miten se meni ? ..))

    Itse olen varoitellut omiani, etteivät laske paljon minun varaani. Voimani eivät riitä siihen, mihin ne ennen riittivät. Matalalla profiililla mennään.
    Lahjojen tilalla on nyt jouluraha molemmille perheille, ruokien kehittely on vielä "vaiheessa".
    Perinteiset jouluruuat taitaa valmistaa Saarioinen, jotakin tuttua ja kevyttä saatan tehdä itse. Eivätkä nuoret perheet ole itsekään tarkasti päättäneet miten ja missä joulunsa viettävät. Monta vapaapäivää on kuitenkin työssä oleville ja koululaisille tarjolla, joten uskon saavani vieraita ja tulevani kutsuksi jonnekin..))

    Suklaarasioita ostin siltä varalta ja myös muutaman joulukukan, kukka-asetelmia ajattelin vielä tehdä - ennen tein niitä paljonkin. Joulukortit sain ajallaan liikkeelle, mutta kuten Hil-lakin kertoi, monta muistettavaa jäi puhelimen tai tekstarien varaan, siitäkin huolimatta että muistettavat vähenevät vuosi vuodelta.

    Itse sain jo kaksi korttia tänä aamuna: lapsuuden ystäviltä. Kiitollisuutta tunne heistä - että meillä on vielä toisemme...

    Eilen meillä oli kyläkerhon haikeat mutta iloiset päättäjäiset. Ohjaaja muuttaa paikkakunnalta ja kaupunki ottaa tilan muihin tarkoituksiin, vanhat saavat väistyä.
    Ei sillä, kyllä täällä tarjontaa riittää senioreillekin; kaupunki, seurakunta ja kolmas sektori niistä pitävät huolta.
    Itse en ole enää yhtä innokas osallistumaan kuin aikaisemmin. Lähteminen tekee tiukkaa -
    ellei sitten ole kyse metsään menosta..)) Pienenkin matkan suunnittelu (julkisilla kulkuneuvoilla) tuntuu ylivoimaiselta, ovelta ovella kyyti vielä sujuu..))

    Tämä minun arkeni on saanut lisäsisältöä myös siitä, että miniäni tulee toisinaan etätöihin tänne. Koiraneitonen on vielä sillä tavoin keskenkasvuinen, ettei se pysty takaamaan ehdotonta työrauhaa miniälle, joka joutuu kuitenkin asioimaan puhelimessa, joskus jopa kokoustamaan sitä kautta.
    Myös lapsenlapset tarvitsevat hetkellisesti mummoa. Vaihtelustahan se minulle käy ja tuntuuhan se hyvältä, että voi sillä tavoin osallistua nuorten perheiden elämään - lujilla pitää työelämä heitä, näin olen ymmärtänyt.

    Älähän Hil-la väheksy omaa panostasi tämän palstan kohdalla. Olet varmasti tehnyt yhteiseksi hyväksi enemmän kuin kukaan. Viestisi välittävät aina vahvaa läsnäoloa ja hyväntahtoista kiinnostusta toisia ihmisiä kohtaan. Eikö se ole ihmisyyttä parhaimmillaan ?

    Emme taida täällä nytkään elää sellaista rauhantilaa, mitä monet (?) kaipaisivat mielensä virkistykseksi ?
    Monesti on annettu ohje, ettei kannata vastata jos näkee, ettei toisen kirjoittajan kanssa löydy yhteistä aaltopituutta. Niin kai sitten. Keskustelua poissulkeminen ei kuitenkaan taida olla ja sitä kai täällä kuitenkin haetaan ? Niinpä itse arvostan Hil-lan tapaa huomioida myös tällaiset kirjoittajat.
    Hämärtää jo ja minulla on urakka kesken. Klapeja olin kärräämässä puuvajaan kun väsähdin ja istuin koneelle.
    Hämärän hyssyä itse kullekin,
    demeter1
  15. Niin, voihan se olla noinkin, Ano 17.09, tai sitten ei..))

    Oma näkemykseni perustuu tietysti vain omiin kokemuksiini täällä ja tietysti lopulta siihen tulkintaan mitä muiden käyttäytymisestä olen tehnyt.
  16. Kiitos viestistäsi Ano 15.00 ja linkistä Ukkolan kolumniin. Näin siis oli (jo) kymmenen vuotta sitten ? Hyvä kolumni kaiken kaikkiaan.

    Paha sanoa onko nyt paremmin vai huonommin - yleensähän kaikki vaan huononee..))

    Itse olen näkevinäni että sama meno toistuu joka puolella, jopa eduskunnassa. Ei oikein kestä edes kyselytuntia seurata. Ja kun täällä moderointi on olematonta, eikä ylläpito piittaa ilmoituksista niin paljon kirjoittajat ja lukijat joutuvat itse "moderoimaan"- sakinhivusta annetaan tarvittaessa - ja ilman tarvettakin tietysti.

    En kuitenkaan koe, että tämäkään palsta olisi täysin yleispätevä otos siitä, millaisia ko ikäryhmät ovat meillä. Sanotaan, että tilaisuus tekee varkaan - sitä voisi mielestäni soveltaa tännekin - kun kerrankin on "lupa sanoa", puhua suunsa puhtaaksi niin houkuttaahan se, etenkin niitä, joita ei ole aikaisemmin missään kuultu. Heitäkin löytyy ikäryhmistä, uskoisin.

    Missään nimessä tämä ei mielestäni ole mitenkään homogeeninen ryhmä, meitä on moneksi ja siinä piilee tavallaan myös palstan "viehätys" - mikään inhimillinen ei ole täällä vierasta..))
    Tietysti aika ajoin mopo saattaa karata käsistä ja täytyy luottaa siihen, että kun jokin tilanne ajautuu äärimmilleen sillä on taipumus laueta luonnostaan, palsta elää, pyrkii korjaamaan itse itseään.
    Näin tahdon ajatella ja nähdä.
  17. Sopii minulle, Siili25..) )Ihminen on (sittenkin) ihmisen toivo...
    Kunpa me kaikki saisimme sen todeksi elää.
  18. Totta Siili25, minähän tuossa pitkässä viestissäni kysyin, onko toisilla kirjoittajilla kokemusta (läheisten) muistisairaudesta osatakseni itse KOHDATA muistisairaan ystäväni.

    Eli minun syy kun nyt on tapana syyllisiä nimetä. Itse sain todella hyvää informaatiota asiasta ja ainakin minulla se menee niin, että otan vastaan infoa huomattavasti paremmin vuorovaikutussuhteessa kuin wikistä lukien. Bonuksena tulee vielä tuo kokemusasiantuntijuuden ulottuvuus, mitä täydentää tietoa.
  19. Mistä tuo vihamielisyys, edellä kirjoittaneet Anot? Ikävää maalitusta mielestäni täysin asiallisiin ja hyvää informaatiota tarjoaviin Siili25 viesteihin.
    Eikö voi ohittaa vähin äänin ellei asia kiinnosta tai kosketa ? Aina näköjään joku/jotkut tahtovat olla päällepäsmäreitä silloinkin kun tutut maalitettavat ovat hiljaa.








    s
  20. Minä en antaisi noin murskaavaa arvioita ikäryhmissä kirjoittavista kuin annat kirjoituksesi lopussa, Ano 21.50.
    Vakavasti muistisairas tuskin osaisi edes käyttää tietokonetta puhumattakaan oman mielipiteensä ilmaisemisesta. Ehkä kärjistit hiukan ?

    Kuten saattaa tehdä myös sellainen kirjoittaja, joka on "hautonut" asioita mielessään
    pitkään ja vasta nyt päättää niitä ilmaista.

    Minusta tämäkin keskustelu osoittaa, millainen voimavara meillä on toisistamme, vertaisista. Meillä on ammatillistakin tietämystä ja osaamista ja niiden lisäksi arvokasta elämänkokemusta jaettavaksi.
    En väheksyisi niitä. Siitäkään syystä, kuten täälläkin todettiin, vanhushoivaa ajetaan alas kovaa vaihtia, emmekä tiedä mikä meitä odottaa. Hyvät neuvot ovat aina tarpeen, ei oppi ojaan kaada.

    demeter1
    21. 1 / 376
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt