demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7530

  1. Kiva että sait Celesten käsiisi ja aloitettua, Paloma. Itse olen lukenut vain 70 sivua mutta tuntuu siltä, että tuo kaikki olisi täysin mahdollista myös Trumpin hallinnossa. Ja tietysti järkyttävää on aina tuo, ettei uskota, ei uskottu juutalaisten kansanmurhaa Hitlerin aikaan ja mieluummin torjutaan uutiset Gazasta, Ukrainasta ja kaikkialla missä julmuuksia tapähtuu tälläkin hetkellä. "Hyvä estää näkemästä" kuului jokin iskelmäsanoitus ja sitähän meillä vielä toistaiseksi riittää, maailman onnellisimmassa maassa.

    Tuo Atwoodin Orjattaret meni meillä TV-sarjana, kirjaa en ole lukenut.

    Varmasti näin kuin sanot: Jos itse joutuu täällä myrskyn silmään mielestään aiheettomasti sitä ei juuri siedetä eikä jäädä maalitettavaksi. Pari mukavaa kirjoittajaa on poistunut ja osa pitää
    omien sanojensa mukaan paussia tiukan paikan tullen. Pysyvää rauhantilaa tänne tuskin saamme.

    Silti olen itse täällä viihtynyt eikä minua huonosti ole kohdeltu, pikemminkin päin vastoin.
    Palstaystäviksi voisin monia kirjoittajia täällä nimetä ja paljon omasta mielentilastakin riippuu kulloinenkin viihtyminen.
    demeter1
  2. Heh, Korppis...)) Ketähän tässä nyt siteeraisin? Lainavaloillahan tässä on joutunut kulkemaan kaiken aikaa...
    Tivaamalla ei vastausta yleensä saa tai ainakin se herättää helposti ärsytystä. "Ei kukko käskien laula"..))
    Sitäpaitsi, niin paljon olet saanut viesteistäsi palautetta että luulisi sinun jo itse tietävän mistä kyseiset palautteet johtuvat. Ano 15.28 sitä jo oivallisesti selvensikin.
  3. Minähän tuota alatyylistä "pärstä"-sanaa ensin käytin. Hävettää jo..))
  4. Niin Hil-la, se lukeminen taitaa olla niitä lahjattoman ja laiskan ihmisen harrastuksia..)) Tuskin se sen kummenpaa on kuin muukaan harrastuneisuus. Useimmilta ikätovereilta se vain on jäänyt keskittymisvaikeuksien tai silmäongelmien vuoksi.

    Eikä siitä jää edes mitään näkyvää jälkeä..)) Olen kertonutkin siskostani, jonka kädentaidot ovat ilonani lähes joka päivä eri muodoissa, milloin hartioita lämmittämässä, milloin silmän ilona kun katson ympärilleni: kudos seinällä, poppanaliina pöydällä, matto lattialla.
    Niiden kautta sisko on kanssani aina - jos niin tahdon.

    Historiasta minäkin hengenravintoni haen, tämä päivä tarjoaa lähinnä vain vierautta ja ulkopuolisuuden tuntua. "Ennen oli kaikki paremmin"..))
    demeter1
  5. Suorastaan musertava on esimerkkisi oman elämän haltuun otosta, Mdk. Mdk..))
    Pakko nähdä tämä oma rääpälemäisyys, mutta onhan sekin tuttua ja turvallista. Ja kun vielä opetetaan itsearvostusta ja itsensä hyväksymisen tärkeyttä niin tässähän minäkin tärkeilen..))

    Moneen päivään en ole lenkille lähtenyt, vaikka se vielä12 asteen pakkasessa olisi onnistunut naamaa suojaamalla.
    Eilen sentään tein lumityöt pihalla, kevyen pakkaslumen kohdalla se vielä onnistuu.
    Jumppakin on jäänyt kun sähkömiehet parveilevat missä milloinkin.
    Luotan siihen, että kunto ei kovasti ehdi romahtaa parissa viikossa kun sentään kotiaskareita on kaiken aikaa tarjolla.
  6. Enpä yhtään ihmettele kuvaamaasi hetkellistä alakuloa, Paloma, kun kaiken tuon olet nähnyt ja kokenut ja muistojesi kanssa elät.

    Isojen muutosten ja uhkien keskellä elämme enkä minäkään suuremmin luota ihmisen kykyyn käsitellä ja hallita niitä. Kun oma maailmantuskani oli isommillaan päätin ruveta luottamaan ihmeisiin..)) Luultavasti vaan opettelin niitä näkemään ja/ tai sitten vaan sekotin toiveet ja todellisuuden. Maailmantuska kuitenkin muuttui siedettävän kokoiseksi ja sen kanssa yritän edelleen sinnitellä. Nyt se vielä onnistuu kun olot ovat meillä verrattain vakaat, miten käy jatkossa, sitähän emme tiedä.

    Onko yhdysvaltalainen kirjailija Celeste Ng, sinulle tuttu ? (Vanhempansa ovat Hong Kongista) Hän käsittelee tuonkin kaltaista problematiikkaa uudessa kirjasaan "Kadonneet sydämet". Se on dystopia mutta se voisi yhtä hyvin kuvata tätä päivää - jos siis median välittämään todellisuuteen vertaa. Olen vasta kirjan alussa, mutta kylmäävältä tuntuu jo nyt. Olen lukenut muitakin Celeste NG:n kirjoja, arvostettu ja palkittu kirjailija Yhdysvalloissa ja noteerattu muuallakin.
    Kyllä tuonkin tyyppinen kirjallisuus minulle lohtua antaa koska melkein aina niissäkin on mukana toivon siemen.
    demeter1
  7. Hieno siteeraus, Ano 9.41. Liisa Keltikangas-Järvinen olikin eilen telkkarissa (TV 3, viiden jälkeen). Hän maalasi selkeän ja vakuuttavan kuvan vallitsevasta kulttuurista ja nykyihmisen tilasta, sellaisen, mihin arki-ihmisenkin on helppo yhtyä.
    Suuren huijauksen uhreja olemme olleet, jos olemme tahtoneet pysyä "ajan hermolla", markkinoiden ja "asiantuntijoitten" talutusnuorassa.
  8. Hyvä kirjoitus, aloittaja, ja hyvä kehotus muistiin merkittäväksi..))

    Sellainen varovainen muistutus vain, että kaikki "tekeminen" ei aina näy ulospäin. esimerkiksi töiden suunnittelu tai vaikka kirjoittelu täällä ja/tai muualla. Silti ne jonkin tason toimeliaisuutta vaativat.

    Itseäni ja omaa laiskuuttani yritän puolustella sillä, että Ihminen on sittenkin muuta kuin hänen suorituksensa..)) Sitä tietysti täytyy pohtia, millaisen arvosanan omalle ihmisyydelleen antaa, siinä riittää aina petraamista.
  9. Oletpas Hil-la onnekas unenkin osalta ! Itse en tunne ketään 80+, joka ei ajoittain univaikeuksista kärsisi.
    Melatoniinikin meni arvelluttavaksi. Sitä olen itse poikkeustapauksissa käyttänyt. Stressiherkkä kun olen niin usein pieni matka tai vain rutiinien muutos aiheuttaa huonounisuutta. Tuo makuuhuoneen kylmentäminen tuntui myös ihmeesti auttaneen. Lukeminen usein auttaa, miksei myös nämä perinteiset hengitys- ja rentoutumisharjoitukset. Monenlaista olen kokeillut ja nykyisin kun ei ole pakko nukkua sitä säädettyä aikaa, voi valvoakin välillä..))
  10. Huomasin kyllä Fagerholm-esittelysi, Paloma, ja päätinkin sen pohjalta, etten hätäile kirjan lukemisella. Sitä tuskin kirjastosta saa pitkään aikaan.
    Hil-la jo tilannekuvaa antokin suurvaltasuhteista ja meidän omasta ahdingosta. Ei hyvältä näytä. Näin jännitteistä aikaa en itse muista kokeneeni.

    Toivottavasti saat talokaupat viedyksi loppuun, huojennuksen paikka varmasti vaikka haikeuttakin hetkellisesti tuottaisi.

    Eihän tämä vanheneminen kivaa ole. Minäkin vasta sitä opettelen. Kyllä minulle on ollut vaikeata hyväksyä kaikki iän tuomat muutokset vaikka toistaalta pystyn tuntemaan iloa siitä, mitä sittenkin on jäljellä ja mikä oikeastaan on paremmin kuin ennen ja jos tämän terveyden saa pitää. Joka päivä voi olla kiitollinen jo tästä vapaudesta, minkä vanhuus meille tarjoaa: kaikki aika omassa käytössä..)), useimmiten...

    Energian puute, voimien väheneminen ja asioiden aloittaminen takkuaa useinkin mutta sitä isompi on ilo kun saa jotakin tehdyksi. Minäkin tein tänään lumityöt..))
    demeter1
  11. Kiitos synninpäästöstä, Ano 15.13..)) Ihan noin kovalla kädellä minua ei kasvatettu,
    perheen nuorempana ja isän lemmikkinä sain paljon etuoikeuksia ja veikkaan että meillä sodan jälkeen syntyneillä elämä oli sittenkin helpompaa, vaikka niukkuutta mekin jouduimme jakamaan.
    Silti tuo kuvauksesi tuntui tutulta, isommat sisarukseni varmasti jakoivat kokemuksesi, ja kun muistelen heitä ja heidän itseluottamustaan on ollut pakko nähdä, että oma epävarmuuteni ja "laiskuuteni" johtuu ihan tuosta erityisasemastani ja tietysti myös paremmista ajoista.
    Eli melkoinen lahja tuo "työhön pakottaminen" on sittenkin tainnut olla ja muuttunut siunaukseksi myöhemmin - ettei pelkää tarttua uusiin haasteisiin ja luottaa siihen, että niistä selviää. Se varmuus minulta on aina puuttunut, mutta aina se työ tekijäänsä opettaa.
  12. Mites nyt noin ankeissa (?) tunnelmissa Paloma, jonka tulevaisuudenusko on aina ollut vahva - jos olen oikein ymmärtänyt. Tyynenä olet ottanut vastaan täälläkin ilmenneen kestonaljailun, jatkanut vaan sitkeästi omalla linjallasi. Siipi maassa sinua ei juuri ole täällä nähty.

    Enkä tarkoita, että tuo olisi merkki mistään heikentymisestä vaan pikemmin päin vastoin: että on voimia ja uskallusta nähdä ja kokea tämäkin puoli itsestään ja elämästä yleensä.

    Ehkä olet saavuttanut sen tyyneyden tason, jota moni tavoittelee mutta harva saavuttaa ? "Tapahtukoon tahtos sinun, Kohtaloni, eikä minun" (Kaarlo Sarkia) ? Tai ehkä "sisäinen johdattajasi" (Hermann Hesse) on päättänyt ottaa sinut puhutteluuun..))

    Oli miten oli. Heitit nyt minullekin haasteen oman tilannekuvani tarkistamisesta - missä kohden itse olen omalla elämäntaipaleellani, pitääkö vielä yrittää kursia kokoon sitä mikä meni rikki vai tyytyä tuttuun keskeneräisyyteen, jättää se kannel "suurelle virittäjälle" (Eino Leino).
    Sisäisen puheen paikka taas..))
    demeter1
  13. Heh, johan sattui ! MInä kun olen hidas kirjoittaja niin monta viestiä ehti jo tulla näytölle ennen omaani, lähettäessnäni niitä oli vain kaksi..))
    Mutta ihan kiva - lukemista riittää....
  14. Aamupäivää täältäkin tavallista isomman kaaoksen keskeltä. Sähkösaneeraus taisi nyt vaikuttaa niin, että toinen jääkaappi/pakastin-yhdistelmä meni pimeäksi.
    Siispä ensimmäiseksi piti alkaa pelastamaan sen sisältöä. Onneksi pakasteet eivät ehtineet sulaa ja kuulemma pieni lämpötilan muutos ei vielä vaikuta ainakaan marjoihin, joita eniten tahdon varjella ja onneksi pakkasta on vielä -18, joten ulkoilmakin tulee avuksi.
    Ja onneksi takana on hyvin nukuttu yö, vielä eivät stressipisteet oli tapissa..))

    Meidän omat "teräsleidit" taas päivän täällä aloittivat - aina heidän viestinsä kannustavat tsemppaamaan itsekin.

    Hil-la iloa peräänkuulutti ja uskoa tulevaan. Ihan samoilla linjoilla tahdon itsekin olla, vaikka elämänasenteeni on lannistuneempi.

    Hyvä muistutus noista meidän luontaisista, kaikille tarjotuista mahdollisuuksista (riittävän) hyvän elämän rakentamiseksi. Kaunis luonto ja sen seuranta onnistuu vielä useimmilta ja vaikka elintasomme lienee laskusuunnassa, elämisen tasoon se ei mielestäni välttämättä vaikuta. Jos terveyttä on riittävästi, meillä on elämän opettamaa neuvokkuutta ja useimmilla myös sitä tunnettua suomalaista sisua - niillä on selvitty pahemmastakin, vai eikö ?

    Oma mielikuvitus on myös verraton seuralainen, vaikka aina ei sen sisältöä voi hallita -
    minä ainakaan en voi - tajunnanvirta kulkee omien lakiensa, ei minun toiveitteni mukaisesti. Mielelläni sieltä pelkkää iloa poimisin..))

    Mielikuvitus on kuitenkin vähintäinkin hyvä työväline oman sielun- ja mielentilan seurannassa ja myös kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa - ilman sitä emme ehkä osaisi tuntea vertaisuutta emmekä myötätuntoa, mikä ainakin minulle tuntuu olevan entistä tärkeämpää.

    Tuntuu, että täälläkin useimmat kirjoittajat ovat tehneet paljon työtä hyvän elämän eteen ja myös onnistuneet sen rakentamisessa.

    Itse olen tainnut olla liian laiska tai lannistettu tuohon työhön, eli ajopuu olen pikemminkin ollut: ottanut - ja huolinut - sen minkä elämä on tarjonnut ja yrittänyt tehdä siitä parhaan mahdollisen.
    Grafologi, käsialojen tutkija ja pappi Leo Pennanen, teki minulle kerran luonneanalyysin, jossa todettiin muun muassa: "hän jos kuka sopeutuu, alistuu vaikka diktatuuriin"..))
    Ei kovin hyvä suositus "maailmanparantajalle" jollaisena olen itseni tahtonut nähdä..))

    Voi, voi ! Taas eksyn tähän sisäiseen jaaritteluun, se minulta luonnistuu, ei se, mikä olisi tälläkin hetkellä tärkeätä, edes alkeellisen järjestyksen saaminen tämän oman kaaokseni keskelle. Remontin lisäksi se tunnettu "kuolinsiivous" alkaa olla välttämätön.
    Onneksi en ole sen pakon kanssa yksin. Jokainen ikätoveri vakuuttaa samaa: tavaraa on liikaa...Jotkut osaavat sitä hallinnoida, minä en. Siipä opettelemaan sitäkin !

    Hyvää loppiaista kaikille, eikös arki sentään ole kivaa ? Siinä voi levätä, sen osaa..))
    demeter1
  15. Ymmärsin, että Sannan isä oli alkoholisoitunut, mahtoiko pystyä maksamaan elatusmaksua. Mutta totta: eiköhän se toinen äiti tullut aika pian kuvioon...
  16. Kirjan mukaan Sanna Marinin isä jätti perheen kun Sanna oli kaksivuotias.
    Onneksi olkoon lastesi menestyksestä !
    Monet ovat katsoneet että työssä käynti viivästyttää valmistumista.
  17. Eikös Sanna Marin ollut tunnetusti kaupan kassallakin ? Yksinhuoltajan lapsi joutui varmasti opintojaan rahoittaakseen tekemään töitäkin opintojen ohella.

    Juu, minä se vasta lahjaton olen, Ano 18.56, kun vieläkin pitää "opiskella" - nyt tätä vanhuutta..))
    Se "elinikäinen oppiminen"..))
  18. Luin kyllä ! Antti Eskolan kirjan "Vanhuus, helpottava, huolestuttava, kiinnostava".

    Nojatuoliin siitä jo vaikutteita kirjoitin. Rehellistä puhetta omasta vanhuudesta häneltä, mutta vähän lohduton olo siitä minulle jäi, vaikka vanhuuden ilojakin vähän luettelomaisesti kirjattiin.
    Yrittipä Eskola kirjan lopulla vielä kuvata aikaa, jolloin oma elinpiiri kapeutuu eikä kodista pääse pitkälle, mitkä asiat silloin tulevat tärkeiksi.
    Se yritys oli minusta vähän kömpelö - mikä sopi Eskolalle ei välttämättä sovi minulle ja uskon että meillä vanhoilla naisilla taito tehdä kodista oman näköinen on hyppysissä.

    Se tuli kirjaa lukiessa kyllä selväksi että Eskola oli oman arvonsa tunteva mies. Halusi edelleen tulla huomatuksi ja noteeratuksi, eläkkeelläkin. Tärkeilevä hän ei silti ollut eikä turhamainen.

    Minulle näyttää nykyisin käyvän niin, että ensi lukemalta kirjasta löytyy vaan huomautettavaa, toisella - tai kolmannella ? - se vasta alkaa avautua ja siitä löytää paljon, ellei muuta niin pohdittavaa, jopa vuoropuheluun haastavaa. Ehkä kirja täytyy lukea ainakin toiseen kertaan...

    Samoin kävi Sanna Marinin kirjan "Toivo on tekoja" kanssa. Ensin haukuin sen jopa sille, joka kirjan antoi, mutta sitten aloin lukea tarkemmin ja oppihan siitä paljon: politiikan teosta,
    ihmisten käyttäytymisestä, nuoren ihmisen selviytymiskeinoista "liian" isoissa saappaissa...
    Mitä vielä oppiikaan jos lukee kolmanteen kertaan ?..))
    demeter1
  19. Oho, onpas teillä ollut epäonnea, Paloma! Viemäriongelmiin viittaan. Onneksi sinulla on osaava mies.
    Itse huomaan miesvoiman puutteen tämän tästä. Kiitollisuudella kyllä muistelen aikaa, jolloin kaikki hoitui - jopa "naisten töihin" sain apua tarvittaessa.

    Minäkin aloitin lintujen talviruokinnan jokin aika sitten mutta olen aika yllättynyt kun ruokailijoita ei juuri ole näkynyt. Viime talvena pikkumies piti niistä lukua:
    17 ruokailijaa oli parhaana päivänä..))
  20. Iltapäivää! Minullla on täällä meneillään kodin sähkösaneeraus. En edes tiedä mitä se sisältää ymmärtämisestä puhumattakaan mutta se ilmeisesti pitäisi tehdä kun sähkölammitteinen talo on 30-40-vuotias. Omani on nyt 55-vuotias.

    Vähän se nyt tuntuu isolta investoinnilta kun en tiedä miten pitkään tässä pystyn asumaan. Kaikki välttämättömät, isommat remontit olen kyllä taloon tehnyt enkä tietenkään tahdo laistaa tätäkään.

    Nuori afganistanilainen poika täällä ahkeroi. Hyvin puhuu suomea, on kuulemma ollut Suomessa kymmenen vuotta ja myös kouluttautunut täällä. Odottelee perhettä, vaimoa, tänne asumaan. Takseina ja bussikuskeina maahanmuuttajia on paljon ja tietysti muissakin palveluammateissa. Ja lisää maahanmuuttoa kuulemma tarvitsemme.
    Siitä ei varmasti kannata puhua sen enempää..))

    Talvi tuli tosiaan tännekin. Lumikerros on vielä ohut, mutta luntakin on kai luvassa lisää.
    Pakkasta oli aamulla 23 astetta ja vieläkin lähes 20.

    Kotiaskareiden ohessa olen yrittänyt jatkaa opiskeluani, aiheena Vanhuus.
    Antti Eskolan kirjan sain jo loppuun mutta täytyy sanoa, että paremmin Nojatuoli on siinä asiassa minua palvellut kuin Eskola..))
    Kaikki kunnioitus tietysti tälle edesmenneelle sosiologian professorille, joka jatkoi tiedemiesuraansa kirjoittamalla kirjoja, uskostakin kuulemma kokonaista kolme kirjaa, yksi minulla olikin "Yksinkertainen usko" jota kai myytiinkin hyvin.

    Minähän olen silläkin tavoin lapsellinen että arvioin kirjoja elämysperusteella, miten ne vaikuttavat minuun tunnetasolla, millainen jälki niistä jää.
    Siinä mielessä kaunokirjat tietysti viehättävät minua enemmän. Tiede on tylsää..))

    Kyllähän Eskola vanhuutta käsitteli monelta kantilta ja tietysti hänen puheellaan on painoa, alan mies kun on. Vanhushoivan suuntauksista sain tietysti uutta tietoa.
    Senkin, että kaksi erilaista linjaa on kilpaillut keskenään siitä, mikä meille on hyväksi (!) millaisen vanhuskuvan pohjalta meitä koskevia päätöksiä tehdään.

    En niitä hienoja termejä nyt lanseeraa, mutta itse ymmärsin niin, että "kuntouttava työote", johon itse jouduin aikanaan tutustumaan, on nyt saanut rinnalleen vähän lempeämmän otteen. Nyt hyväksytään. että vanha väsyy, tykkää olla yksin eikä halua enää kaiken aikaa vieriä (vrt "vierivä kivi ei sammaloidu") vaan olla edelleen oma itsensä, subjekti ei objekti.
    Tämän tietysti jokainen tietää ilman asiantuntijoitten todisteluakin.

    Vanhuuteen liittyen: Ehtolehto-sarjojakin näkyy tulevan telkkarista ja eikös Teräsleidejäkin tullut, niin ja islantilaissarja Felix ja Klara ? Niin että kyllä vanhoillekin riittää viihdettä. En kyllä niitä juurikaan katsele, viihdettä vanhoista ?

    Mieluummin katselen vanhoja elokuvia, Forest Camp saa aina kyynelehtimään ja Kleopatra oli niin mittava spektaakkeli että se piti katsoa vaikka sen oli nähnyt.
    Se taisi olla pitkään elokuvahistorian kallein elokuva, eikä ihme.

    Ja tänään on jo Areenasta katsottavissa La Promeesaa ! Kiirettä pitää !

    Mahdollisimman mukavaa maanantaina kaikille, pakkasta pidellen,
    demeter1
    21. 1 / 377
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt