demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7331

  1. Harmi teille, Ano 14.03. Kyllä Helmetissäkin joutuu joskus odottamaan kauan. Minulle on tosin joskus käynyt niinkin, että olen jonottanut kirjaa ja yllättäen löytänytkin sen uutuushyllystä kirjastossa käydessäni.
    Pienissä kirjastoissa oli muistaakseni jokin erityisjärjestely uutuuskirjojen kohdalla ja siksi tuo lennosta saaminen oli mahdollista.
  2. Kyllä meistä on kirjoitettu, Ano 17.58. Antti Malisella ja Tuomo Tuomaisella on kirja
    "Jälleenrakentajien lapset", muun muassa. Sotalapsistakin on runsaasti dokumentteja, kirjojakin. Ehkä moni muistaa myös Klaus Härön koskettavan elokuvan "Äideistä parhain". Tullut telkkaristakin moneen kertaan.
    Eihän tuo tietenkään estä ketään kirjoittamasta omaa tarinaansa, jos niin tahtoo.

    Aika monet taiteilijoiden lapset ovat kertoneet lapsuudestaan, eikä se välttämättä ole ollut helppo. Etenkin kielteinen julkisuus muodostuu helposti taakaksi lapselle. Viimeksi muistan Christer Kihlmanin tyttären avautuneen tästä.

    Näyttelijöiden lapsista tulee usein näyttelijöitä (mutua), kirjailijoitakin näyttäisi tulevan kirjailijoiden lapsista, esim Eve Hietamies, Markus Nummi, Tuomas Kilpi jne
    Perimä on vahva ennuste, uskoisi....
  3. Minä varasin Tulikärpäset Helmetin kautta heti ja olin jonossa ensimmäisenä..)) Odotan saavani kirjan lähipäivinä. Kiitos kirjasta !
  4. Samoilla linjoilla olen tuosta oman elämän dokumentoinnista, Ano 12.50. Ketä kiinnostaa ?..))

    Kerron kyllä mielelläni jälkipolville tarinoita omasta lapsuudestani/nuoruudestani, mutta pakkaa olla niin, että vasta vähän myöhemmin, ehkä 50, 60-vuotiaana tulee se aika, jolloin ne kiinnostavat. Tämän ainakin sukututkijat tietävät ja kuten joku sanoi, silloin voi harmittaa se, kun ei ole enää ketään jolta kysyä.

    Tuo valokuvien käsittely pitäisi tosiaan ottaa agendalle. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin löytää valokuva, josta ei tunnista ketään...
  5. Aamupäivää ! Olipa iloinen yllätys, että "ovi" tänne oli auki heti aamusta. Iltasella olen joskus koputellut, mutta yleensä turhaan - kolkuttavalle ei avattu..))

    Ihmettelen, että Allersilla - vai kuka tämän alustan nyt omistaakaan tällä hetkellä ? - on varaa pitaa sivusto suljettuana näinkin pitkään. Luulisi siitä koituvan merkittäviä tappioita mainostuloihin.

    Sälekaihtimista löydettiin jutun juurta. Minun omani täyttivät 50 vuotta samaan aikaan kuin vanhempi poikani..)) Hyvin ovat palvelleet. Yhdessä ikkunassa ne ovat suljettuina jatkuvasti.
    Se ikkuna näyttää naapuriin, rajalle on muutama kymmenen metriä. Se on kuitenkin ikkuna, jonka ääressä jumppaan ja tanssin, enkä välitä yleisöstä -ikäänkuin joku nyt vanhaa viitsisi katsella..)) Tai tietysti joku voisi katsella huvin vuoksi pilkatakseen tai päivitelläkseen...))

    Hil-lan kuvaukseen muutama päivä sitten teki mieli vastata. Niin tuttuja olivat ne tunnot, mitä hän tilitti - siis vanhuuden mukanaan tuomista muutoksista omaan oloon ja elämiseen.

    Minäkin olin monessa mukana, aktiivinen ja seurallinen. Nyt ajattelin, terveydentilani kohennuttua, tehdä paluuta entiseen, mutta huomasin heti, että estettä pukkaa. Eikä voi enää laittaa kaikkea kilpirauhasen piikkiin. Jäljelle jää vain vanhuus ja sen mukanaan tuoma raihnastuminen, ennen muuta hidastuminen ja tietty innottomuuus tehdä ja järjestää, lähteä liikkeelle.
    On vaikea hyväksyä sitä, että kaikki ottaa aikaa toisin kuin ennen ja jos tahtoo yltää edes lähelle entistä suoritustasoa, homma menee söheltämiseksi. "Voittoni tyhjä, työn tulos, tuntoni soima"...
    Näin kävi, oman arvioni mukaan, minulle helluntain vierailun kohdalla: "vain" yhdeksän
    hengen lounastarjoilu ja vain yksi erityisruokavalio: "lakto/ovo" - eli kalakaan ei kelvannut.
    Perinteisen tavan mukaan, emäntä ilmoitti epännistuneensa kaikessa ja vieraat kehuivat
    tarjoilua rutiininomaisesti..))
    Tottuneesti poikien äitipuoli piti minua silmällä ja "auttoi" tarvittaessa omilla ohjeillaan, nillä oikeilla..)) Siinä vaiheessa minulla alkoi kyllä jo keittää. Aina sama kuvio.
    Onneksi omat pojat ja velipuoli osasivat laittaa huumovaihteen päälle, eikä kireys jäänyt häiritsevästi ilmapiiriin.

    Myös koiravieras kevensi tunnelmaa - kuten lemmikki yleensä tekee. Tosin pikkutyttö uskoutui minulle, ilmoitti pelkäävänsä kun koira hyppii. Vähän häntä helpotti, kun ilmoitin itsekin pelkääväni. Lapset ja vanhat löytävät toisensa heikkoudessa..))

    No. Tämä vierailu nyt oli varmasti raskaimmasta päästä - velvollisuusvierailu, joita ei niin kovasti enää ole, mutta kyllä se näytti sen, että noinkin ison tilaisuuden järjestäminen on
    minulle liian iso haaste - ainakin kotioloissa, yksin.

    Päivä oli kuitenkin poutainen ja kaunis - se auttoi paljon. Eilen oli vielä poutaa, joten pääsin selvittämään päätäni metsälenkille. Tänään on sitten sateen vuoro.

    En millään osaa laatia itselleni kesäsuunnitelmaa. Voiko sitä yleensä laatia näin vanhana, kun tietää, että reunaehdot toteutumiselle voivat muuttua yllättäen ?

    Kesä jatkuu silti ja onhan se juhlan aihe sinänsä. Vihreyttä, valoa, kukkaloistoa.
    Mukavia kesäpäiviä itse kullekin,
    demeter1
  6. Eilen ei ollut tänne mitään asiaa. Muutaman kerran eri aikoina kokeilin, mutta "ovi" pysyi kiinni. Oli pakko tuhertaa muutama merkintä kalenteriin...

    Oikeastaan ajattelinkin ottaa sen tavaksi. Moni pitää sääpäiväkirjaa, itse olen kirjannut terveystietoja ja arjen tapahtumia - ihan muistin tueksi.

    Tällekin päivälle oli merkintä tutun syntymäpäivästä. Tuskin olisin muistanut.
    83 tulee hänellä mittariin, terve kuin pukki, verenpainelääke taitaa olla ainoa "nappi", jonka hän päivässä joutuu ottamaan. Muisti reistaa, mutta hän ei ole millänsäkään, sanoo, että niin pitkään kun hän pystyy kaupassa käymään ja laskunsa maksamaan kaikki on riittävän hyvin.
    Ehkä niin pitäisi ajatella, mutta ei naisihminen osaa.

    Tuo Hil-lan tarina sukulaistytön työmaasta sai minutkin muistamaan ystäväni kuvausta omastaan. Hän oli työssä psykiatrisella osastolla ja aika usein sattui, että sama asikas tuli osastolle useamman kerran. Erään tutun asiakkaan tervehdys kuului; "samat, vanhat huorat täällä"...Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja kyllä kai se huorittelu on sieltä yleisemmästä päästä - psykiatrisella ja dementiaosastolla ainakin.

    Varmasti siskontyttösi, Hil-la, saivat ikimuistoisen kokemuksen teidän muisteluhetkestä. Ainakin minulle sukulaisten ja naapureiden muistot äidistä ja isästä olivat arvokkaita ja voimaannuttavia. Ikäänkuin muiden muistoilla olisi enemmän todistusvoimaa kuin omilla muistoilla..))

    Eilisen hyvä uutinen oli nyt verikokeiden tulos: lopulta sain puhtaat paperit ! En osaa päätellä, onko Basedowin tauti nyt voitettu vai pitääkö lääkitystä vaan jatkaa. Selvinnee sekin, kun lääkäriltä tulee "Hoitokirje" - tietenkään häntä ei pääse tapaamaan...

    Oikeastaan olen jo vähän aikaa tuntenut olevani itsessäni kotona, entiselläni: aivosumu on poissa, keskittyminen on parempaa, jopa alkeellinen ajattelu sujuu..))
    Eli ehkä voi olettaa, että ne hukassa olleet kognitiiviset taidot palautuvat - ainakin osittain.
    Saattahan olla, että tulee takapakkia - se on kuulemma mahdollista, mutta nyt aion muodikkaasti "tarttua hetkeen" - carpe diem"....
    Tässä iässä on ehkä parempi pelätä pahinta ja toivoa parasta - eikö se niin ollut ?

    Piti vielä sanomani, että vaikka "suorituskykyni" on kohentunut, täällä olevien supersuorittajien tasolle en pääse, eikä kai se ole tarkoituskaan. Voi tuntea iloa siitäkin, että joku jaksaa - se jaettu ilo ! ..))

    Helluntaiksi on käsittääkseni luvattu pilvipoutaa tänne. Sen varaan meinaan nyt "juhlan" laskea kun koiravieras tulee myös paikalle. Vähän on pentu jo rauhoittunut - ei tartu enää puntista kiinni, eikä riepottele tullessaan kenkiä...

    Mukavaa Helluntain viettoa kaikille,
    demeter1
  7. Entäs Aldous Huxley: Uljas, uusi maailma (1932) ?

    Lyhyt esittely/kirjasampo: "Kirjan maailmassa ihmiset on jaettu eri yhteiskuntaluokkiin syntymästä lähtien. Perheitä ei ole, vaan lapset syntyvät tuotantolaitoksissa, joissa soveliaimpia geeniyhdistelmiä kloonataan useita kappaleita tarkoin valvotuissa olosuhteissa. Ihmiset viettävät aikaansa nautiskellen huumausaineista ja vapaasta seksistä"

    Ja ne "geenimanipuloidut" lapset oloutetaan myös "soma"-nimisellä huumeella, jotta eivät jatkossa aiheuttaisi ongelmia. Miten ollakaan "soma" ja "some" muistuttavat toisiaan...))
  8. Totta, Ano 13.29 ! Täällä kauppa käy ja noin olen monen naapurin nähnyt tekevän. Toinen poika on ollut lievästi kiinnostunut samalle tontille rakentamisesta ja siksi en ole pitänyt kiirettä.
    On myös niin, että vaikka iso tontti ahdistaa, ahdas asuminen ahdistaa maalaistyttöä vieläkin enemmän..))
  9. Iltapäivää ! Kuin ihmeen kaupalla pääsinkin nyt sivustolle. Alkuun oli esto, mutta nyt onnistui.
    Arjen tarinoista on moitittu ja päiväkirjan pitämisestä täällä. Eipä minullakaan juuri muuta ole tarjolla, mutta mielelläni luen muiden tarinointia - vaikea on ymmärtää mikä niissä joitakuita riepoo.
    Minulle Nojatuoli on kuin kyläpaikka. Täällä voin tavata tuttuja(kin) vaivatta: ei etukäteisjärjestelyjä eikä aikataulujen sovittelua. Voi jutella tai olla hiljaa.
    Yksineläjälle tervetullutta ajanvietettä.
    Someadditiksi tuskin ehdin muuttua, kun sitä "oikeata elämääkin" vielä on riittävästi.
    Viime aikoina sen määrää on taas tullut mietittyä, iso tontti nyt lähinnä "ahistaa", vaikka sen lähes luonnontilaisena pidänkin.
    "Hallinnoinnissa" on oma vaivansa kun täytyy löytää sopiva apulainen milloin mihinkin tehtävään. Kesäkukatkin on vielä hakematta, samoin salaatin kylväminen kasvilavalle. Minullakin oli tuo perunanviljely mielessä, mutta taitaa jäädä laittamatta. Kaupassa varhaisperunaa olikin jo myynnissä, kympin kilo.

    Kävin aamulla verikokeissa ja kiertelin "Isossa marketissa" sovittua aikaa odotellessa.
    Kyllä hämmentää kulkeminen siellä - valikoimien runsaus. Hävikkituotteillekin oli kokonaisen kylmäkaappi varattuna. Sieltä poimi eläkeläispariskunta tavaraa talteen.
    Itsekin olisin poiminut, jos olisin mennyt suoraan kotiin.

    Vaikka en "metsäläisenä" ole urbaanin rakentamisen ystävä, en silti voi olla ihailematta sitä tietotaitoa mitä siihen kaikkeen on tarvittu. Yliratarjontaa mukavuuksien osalta ?
    Nappi painamalla saat vaikka mitä - jos vain osaat painaa sitä oikeata nappia..))

    Kauniin kesäpäivän saimme tänne. Kevään tuore vihreys alkaa jo laimentua, mutta vielä riittää ihasteltavaa jokaiselle päivälle.

    Eliaana, väsymätön uurastaja, totesi tuolla ylempänä: kun voimat loppuvat, sisu otetaan käyttöön...Ajattelin, että tuo täytyy muistaa..)) Minulla se luonnonvara vaan on aina ollut kovin vähäinen. Innostuksen jälkeen tulee yleensä lannistus..))
    Katsotaan miten tänään käy.

    Mukavaa kesäpäivää kaikille,
    demeter1
  10. Tuo onkin mielenkiintoinen tilanne, Paloma: tuntea kirjailija omassa arjessaan ja nähdä miten hän kirjoittaa. Itse olen tuntenut läheltä vain pari kirjailijaa: opettajia molemmat (!) ja kieltämättä on kiusaus tehdä vertailuja arkiminän ja kirjailijaminän välillä.

    Oma lukunsa on myös arkiyhteisön suhde kirjailijaan. Sen osalta voi ehkä todeta, että kukaan ei ole profeetta oma maallaan. Ainakin selän takana häntä mittaillaan sillä, miten hän pärjää arjessa, miten kohtelee muita. Tarkan syynin alla heitä pidetään - kuten sinuakin täällä..))
    Käsittäkseni aika moni - kuten juuri Eeva Kilpi - välittömyydestään ja sydämellisyydestään huolimatta pitää tiettyä etäisyyttä lukijoihin ja eristäytyy kirjoittaessaan.

    Sukuromaanin kirjoittaminen taitaisi olla melkoinen urakka. Sukukirjoissa ja erilaisissa kyläkirjoissa niitä on tietysti pienimuotoisina ollutkin...

    P.s. Sulasalmi tuntuu entistä mielenkiintoisemmalta - kuvauksesi pohjalta...))
  11. Tervetullut aloitus. En oikein taida osata kertoa kirjasta noin kuin suosittelit, Paloma, vaikka ohje oli tietysti hyvä ja paikallaan.

    Minä sain loppuun Anna-Riikka Carlsonin kirjan "Rakas Eeva Kilpi" - nämä
    juhlat jatkuvat vielä. Siitä oli täällä jo vähän puhettakin. Itsekin koin, että Eeva Kilpi, 96, tahtoi tämän kirjan avulla jatkaa yhdessäoloaan lukijoiden kanssa myös tässä viimeisessä elämänvaiheessaan.
    Kirja sisältää kuvauksia Anna-Riikan ja Eeva Kilven tapaamisista vv. 21.6.1018-6.1.2024.
    Samalla se on kirja ystävyydestä ja heidän vuorovaikuksestaan - siitä voisi jokainen oppia paljon..)) Mukana oli myös kuvastoa ja kuvauksia perheestä, kesäpaikasta, asunnosta ja tietysti mainintoja kirjallisista tutuista, kirjailijan työstä, Kilven omasta tuotannosta.

    Vaikka uskoin tunteneeni aika hyvin lempikirjailijani tuotantoa, paljon on jäänyt huomiotta, moneen kirjaan voisin vielä palata, jokunen on vielä lukemattakin.

    Siitä voi vain iloita, että Eeva Kilpi saa jo eläessään kokea sekä lukijoiden että kriitikoiden
    arvostusta ja kiintymystä - tämä kirja oli tietysti sitä täynnänsä vaikka Kilpi itse määrätietoisesti torjui ja hämmästeli omaa vaikutustaan - ainakin yhteiskunnallisena vaikuttajana. Hannu Mäkelä, Juha Hurme ja Jenni Haukio mainittiin kirjassa hänen tunnetuimpina fanittajinaan..))

    Tuon Sulasalmen kirjan olin jo laittanut "listalle", aihe minuakin kiinnostaa edelleen, vaikka aika monta siihen liittyvää kirjaa on tullutkin luettua.

    Olen alkanut tutkailla omaa kirjahyllyäni ja tehdä löytöjä sieltä. Juuri aloitin Aulikki Oksasen kirjan "Järjen varjo" (1996) ja olen ihastunut siihen ikihyviksi. En ole tajunnut miten nerokasta hänen kielenkäyttönsä on: ylenmäärin tuoreita kielikuvia, notkeaa siirtymistä "ylemmistä sfääreistä" karkeaan slangiin, runouden juhlaa.
    Uskon, että hänen kirjansa jäivät - ainakin minulla - tuon poliittisen vaikuttamisen varjoon - toki sitä näyttäisi olevan tässäkin, mutta ehkä itse koen sen nyt toisin.

    Tarinan päähenkilö on punakaartissa taistellut Alli Aleksandra, josta Marketta Moisio erilaisten sattumustan kautta kiinnostuu ja siitä alkaa "vähäpuheisten värikäs puheenvuoro", joka tekee kunniaa "takariviläisille", jotka näköjään edelleenkin elävät myös tällä palstalla..)) (Mainittakoon tässä, että takariviläisenä minäkin itseäni pidän ja olen ihan ylpeä siitä - kuten omasta "köyhyydestänikin"...)

    Olen vasta alussa kirjan lukemisessa, mutta aihe kiinnostaa ja toivon mukaan myös vahvistaa omaa käsitystäni siitä, että kenen tahansa "taviksen" elämä tosiaan on laulun arvoinen - siitä löytää mitä vain - jos/kun osaa katsoa.

    Minulla on jokunen Aulikki Oksasen kirja hyllyssäni (lukematta!). Ehkä jatkan samalla linjalla..))
    Lukemisiin...
    demeter1
  12. Iltapäivää ! Näin on päässyt käymään, että minulla iltapäivä onkin nyt aamupäivä. Hävettää kyllä herätä klo 11.30. Yö meni heikosti - pitkä, häiriötön yöuni taitaa olla muisto vain.

    Päätin vakaasti, että alan noudattaa naapurini linjaa. Hänellä kello soi joka aamu 8.00 olipa yöunet menneet miten vain. Ja ainahan se vanha ainakin kerran yössä herää, eikä unensaanti senjälkeen ole taattua.

    Minulla oli tarkoitus osallistua puistoruokailuun, mikä etukäteismainonnan mukaan oli tarkoitettu myös mummoille ja vaareille. Mainos oli kivasti katkaistu juuri tärkeän tarkennuksen kohdalla: mummot ja vaarit saavat osallistua "kerran viikossa"..))
    Niin että heikkokuntoisten vanhusten oli turha lähteä laahustamaan - ties miten pitkältä -tähän tapahtumaan kun mainonnassa todettiin myös, että ruokaa jaetaan niin pitkään kuin sitä riittää... Kun samanaikaisesti uutisoidaan lapsiperheköydyydestä niin tuskin moni mummo tai vaari ilkeää edes tulla samaan pöytään...
    Niin että se siitä vanhusten huomioon ottamisesta, vanhuspalvelusta.

    Kunnalla kyllä pyöri vuoden ajan myös "Yhteinen pöytä"-hanke, missä tarjottiin hävikkiruuasta valmistettu lounas. Itse en siihen osallistunut, vaikka moni kyläkerholainen siellä kävi ruokailemassa ja sitä kehui. Yksinelävän ei tarvinnut itselleen kokata, sai tulla valmiiseen pöytään ja syödä seurassa. Ei paha.

    Saa sitten nähdä millaisen liikuntatapahtuman "Senioripaku" meille järjestää. Ajattelin osallistua..)) Kuten myös illalla järjestettävään Kilpirauhasliiton vertaistapahtumaan.

    Omat iho-oireeni ovat nyt toenneet, helpotusta oloon siltä osin. Oikea jalka kipuilee aamuisin, mutta ei haittaa liikkuessa. "Ikäänkuin minussa olisi oltavat tämä määrä kipua..))

    Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunsin herätessä myös tuttua elämisen innostusta - saattoihan olla, että sivuston, 80+ avautuminenkin vaikutti siihen..))

    Kiitos Hil-la, liekko ja Siili25, että jaoitte kokemuksianne muistisairaudesta. Noin luontevasti tahtoisin itsekin osata suhtautua siihen ja sitä kantaviin lähimmäisiin.
    Olinhan itsekin työharjoittelussa dementiakodissa eikä siitä jäänyt ikäviä muistoja, mutta tilanne on varmasti erilainen silloin kun läheinen sairastuu, eikä ammattirooli suojaa samalla tavalla. "Osaaminen" haihtuu ja neuvottomuus tulee tilalle.
    Oppia ikä kaikki ja toivon mukaan Siperia opettaa vieläkin...))

    Sadetta oli luvattu ja sitä myös saimme. Hyvä niin, sillä kuivuus on vaikuttanut luontoon. Kielo kukkii kituliaasti, suopursu empii, Rodo sentään availee jo runsasta kukintoaan pihamaalla. Voi tätä luonnon runsautta !

    Mukavaa kesän alkua kaikille,
    demeter1
  13. Kiitos viesteistänne Anot ! Sitähän minäkin..)) Aina löytyy moitittavaa mutta onneksi myös näitä samanhenkisiä, jotka antavat armon käydä oikeudesta...
  14. Minusta aito kiinnostus toista ihmistä kohtaan ei ole mikään hyödyke tai kaupankäynnin väline vaan spontaani tapahtuma, joka syntyy luonnostaan, usein samanhenkisten ihmisten kesken. Uskon, että meillä kaikilla on tästä kokemusta elämän varrelta, vai eikö ole ?
  15. Näinkö olet tykönäsi tuumannut, Ano 12.54 ? Minun kohdallani saatat olla hyvinkin oikeassa. Kun tulee vanhemmaksi, kapasiteetti (ainakaan minulla) ei oikein riitä kiinnostuksen jakamista kovin moneen kohteeseen.
    Myös käy niin (ainakin minulla), että vaikka kiinnostaisi, ei osaa/jaksa sitä aina ilmaista.
  16. Aamupäivää ! Olisikohan jo tullut se aika, että portit pysyvät auki tänne ?..))
    Omalla kohdallani ne ovat pysyneet kiinni siitä saakka kun häiriö alkoi. Myöhään illalla on saattanut olla pieni rakonen tulla tänne, mutta sen olen käyttänyt lukemiseen. Niin että kiitos Hil-lalle ja muille, jotka ovat viestejään tänne laittaneet ja saaneet ne läpi.
    Selainta en ole edes kokeillut vaihtaa, Firefox minulla on ja palvelee yleensä hyvin.

    Vaikka olen harventanut kirjoitteluani tänne, mukana olen tahtonut pysyä ja itselleni mieluista luettavaa ovat edelleen nämä arkiset kuulumiset - miten on kevät edennyt,
    mikä on oma kunto, mitkä ovat kesäsuunnitelmat ja mitä mielessä muuten liikkuu ?

    Ja kuten Liekko ja Hil-la tuumasivat, itsestäni minäkin lähinnä kertoilen. "Itsestään paha pappi saarnaa"..)
    Uskonasioistakin oli puhetta. Tässä ajassa lienee jonkinaseista liikehdintää siihenkin suuntaan - nuorten poikien/miesten kohdalla erityisesti - tämä on median kertomaa ja ilokseni olen nähnyt siitä merkkejä myös omassa lähipiirissäni.

    Olen kertonutkin, että äitini oli avarasti uskonnollinen ja siitä syystä usko/uskonto ei ole koskaan ollut minulle minkäänlainen pakkopaita vaan pikemminkin löydettävissä oleva toinen ulottuvuus, jota olen lähestynyt Hil-lan tavoin lapsen avoimuudella ja uteliaisuudella ja kiitollisuudella siitä, että varjelus on toiminut omalla kohdallani vaikeissakin elämänvaiheissa. Ainakin tähän saakka.

    Totta kai silläkin polulla on ollut epäuskon - ja etääntymisen kausia. Mystikko Ristin Johannes on lanseerannut käsitteen: "Sielun pimeä yö" kuvaamaan vaihetta, jolloin ihminen joutuu pimeään ja tuntuu että Jumalakin on hänet hylännyt. Itse näen, että omalla kohdallani ilon ja innostuksen katoaminenen elämästä, omasta arjesta, on juuri tätä sielun pimeää yötä. Siksipä en juuri yritä "piristää" itseäni kun alakulo iskee, etenkään nyt, kun siitä ei kovasti ole harmia muille.

    Tietysti voi ajatella, että tuotan pettymyksiä muille - niille, jotka ovat kovasti minun varaani laskeneet..)) Tämä nyt taitaa kuitenkin kuulua ihmisyyteen eikä ole aina vältettävissä.
    Pohdinta on kyllä minulle ajankohtaista, ollut jo pitkään, suhteessa perhetuttuuni, jonka muisti on alkanut reistailla. Hän elää yksin, hänellä ei ole sisaruksia, vain yksi tytär, jolla ei ole lapsia.
    Meillä on ollut paljon yhteistä historia, mutta nyt tuntuu, että suurin osa siitä on poispyhkäisty, se ei ole jaettavissa. Tämä aika ei juuri kiinnosta häntä - kuten ei kovasti minuakaan..)) - mutta kun ei edes omassa arjessa löydy yhteisiä kiinnostuksen kohteita, muistelemisesta puhumattakaan, tuntuu ikävältä yrittää pitää keskustelua yllä saamatta minkäänlaista vastakaikua toisen taholta.

    Onkohan muilla kirjoittajilla kokemusta tästä ? Hil-la on kertonut kälystään ja pitää häneen yhteyttä - itse tunnen suurta vaikeutta yhteydenpidossa - etenkin tapaamisissa, joita koen hänen kuitenkin odottavan.

    Kyläkerhomme vietti jo päätösjuhlaa, eikä tulevasta tiedä.
    Kotikuntamme huolehtii kyllä meistä senioreista: meille järjestetään lasten ja nuorten kanssa puistoruokailu ja Senioripaku kiertää kerran viikossa liikuttamassa meitä..)) Täytyy ainakin käydä vilkaisemassa tapahtumia - ellei muuten niin vertaisseuran vuoksi. Tosin paikalle on parin kilsan mittainen kävelymatka suuntaansa mutta eiköhän se sentään taitu.
    Helluntaiksi suunniteltu isompi sukutapaaminen taitaa jäädä väliin tai supistua ainakin, kun pojantytär lähtee toisen mummin kanssa Pariisiin eikä muu perhe vielä tiedä ohjelmastaan. Niin että kovin helppoa näiden isompien tapaamisten järjestäminen ei ole... Katsotaan miten käy.

    Oikein mukavaa kesänalkua kaikille,
    demeter1
  17. Myöhäisiltaa ! Sattuipa ikävästi, Hil-la, tuo kaatumisesi. Ei kai kuitenkaan kovin pahasti käynyt, kertomastasi päätellen. Onneksi sait tukijoukkoja apuun. Aikaa taitaa silti mennä
    toipumiseen. Tsemppiä ja lämpimiä ajatuksia sinne.

    Minulle sattui hiljaisuuteni alkaessa jokin innoton kausi, en saanut minkäänlaista viestiä aikaiseksi tänne. Kausi saattoi kestää toista viikkoa ja sitten alkoi tapahtuminen, yllättäviä yhteydenottoja, vähän huolestuttavia viestejä lähipiiristäni - ja kun nämä tutut vaivani edelleen vaativat erityishuomiota, ei oikein ole löytynyt virtaa muuhun kuin oman arkeni pyöritykseen.
    Entuudestaan tiedän, että oma alivireisyyteni kestää aikansa ja menee ohi kun jätän itseni rauhaan. Näin vanhana tietysti ajattelee, vieläkö omat suojavarustukset toimivat entiseen tapaan vai pitäisikö toimia toisin, aktiivisemmin.
    Kun omia tuttujani jäi eläkkeelle, joillekin se oli niin iso elämänmuutos, että pari heistä turvautui mielialalääkkeisiin - Mirtazapiini auttoi myös unen saannista ja ilmeisesti teki päivästäkin keveämmän. Siitä on täälläkin joskus puhuttu.

    Itse on joutunut hyväksymään oman tunneherkkyyteni ja sen aiheuttamat mielialojen muutokset enkä kovin herkästi ole hakemassa helpotusta niihin. "On elämä joskus kurjaakin" totesi nuorempi poikani vuosikymmeniä sitten parivuotiaan kokemuksella ja niin kai olen itsekin tottunut ajattelemaan..))

    Nyt taidan kuitenkin olla jo voiton puolella, kortisonivoide on auttanut iho-oireisiin,
    Morton tuskin olikaan Morton, koska se ei vaivaa enää - jaksan taas vaivatta tehdä metsälenkkini - se on minulle parasta lääkettä ja kevät on runsaudessaan lähes tainnuttava. Mustikka, kielo ja ahomansikka, kukkivat jo , niittyleinikki, koiranputki ja suopursu ovat nupullaan...
    Nautittavia kevätpäiviä kaikille, toivottavasti sivusto saadaan pian kuntoon,
    demeter1
  18. Pitkästä aikaa katselin Euroviisuja. Yllättäen pidin monestakin esityksestä. Voittajakappale oli upea: melodia oli tarttuva, jäi jopa mieleen ja esittäjä oli aivan omaa luokkaansa, mestarillinen.

    Myös Israelin kappale oli kaunis, melodinen. Oli hyvä huomata, että hillityt ja syvälliset kappaleet vielä puhuttelevat - jättävät villin menon varjoonsa.

    Liettuan kappaleesta pidin myös, vaikka sille ei juuri pisteitä herunut, niin ja Alankomaiden..))

    Vöyrin poikien esitys oli tietysti hauska ja harmiton, mutta olisi enkä paremmin sopinut jollekin muulle esiintymislavalle - kuten Erika Wikmankin...
  19. Kiitos neuvosta, Ano13.00..))
  20. Aamupäivää ! Näköjään minun vappuni on vasta alkamassa, toivotuksia on tullut ja kyläkerhon kokoontuminen alkaa kohta. Se pidetään, vaikka tiedetään, ettei kovin paljon ole väkeä paikalla.
    Koleaa täälläkin ja sadetta on luvattu iltapäiväksi. Minun terveystekoni, metsälenkki, jää nyt väliin kun kävelykiintiö täyttyy kerhomatkasta. Katu ja asfaltti eivät ole kovin houkuttelevia, mutta niillä mennään tänään. En saa tuttuja kavereita seurakseni - ovat saaneet "parempia tarjouksia"..))

    Mukavaa vapunviettoa kaikille,
    demeter1
    21. 1 / 367
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt