Vapaa kuvaus

Aloituksia

123

Kommenttia

1976

  1. Tuo on todella härskiä kusetusta, joka kyllä uppoaa herkkäuskoisiin ja vähä-älyisiin. Ei brexitistä voi tehdä minkäänlaisia päätelmiä siitä, millainen Suomen EU-eron vaikutus olisi. Suomelle se riippuisi täysin ja kokonaan neuvotteluista aivan kuten britellekin. Johnsonin ja konservatiivien johtama Britannia lähti EU:sta ovet paukkuen maksoi mitä maksoi. Ei Suomen tarvitsisi niin tehdä. Kyllä Suomi voisi neuvotella niin. että säilyttäisi kaikki tärkeät taloudelliset etunsa, mutta myös kansallisen itsenäisyytensä.
  2. Tämäkin ketju jälleen osoittaa kuinka pihalla suomalaiset ovat EU:n integraatiosta. Sitä ei yksinkertaisesti tajuta tai ei haluta tajuta. On niin helppoa tuudittautua hyvään oloon. Kannattaisi nyt itse kunkin miettiä, että onko samaa mieltä Enqvistin kaltaisten federalistien kanssa - eli onko Suomen itsenäinen kansallisvaltio paha ja mahtava ylikansallinen imperiumi hyvä? Onko kansallinen demokratia paha? Pitääkö Suomen luovuttaa lainsäädäntöoikeus EU:lle? Ovatko EU-direktiivit Suomen kakien yläpuolella? Voiko EU kävellä Suomen perustuslainkin yli? Halutaanko, että EU:sta tulee tulonsiirtounioni? Pitääkö EU:lle antaa verotusoikeus? Näitä kysymyksiä voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään koska EU:lle on annettu avoin integraatio-valtakirja. Emme tiedä miten radikaalisti EU tulee vielä muuttumaan Suomen seuraavan eduskunnan ja hallituksen aikana. Haluammeko sellaisen hallituksen, joka mukautuu vastaanpanematta EU-vallan kasvattamiseen vai haluammeko eduskunnan ja hallituksen, joka puolustaa Suomen itsenäisyyttä ja aitoa demokratiaa? Ymmärrän kyllä, että ihmiset haluaisivat, että EU on vakaa voima tässä yhä epävakaammaksi käyvässä maailmassa, mutta kun se ei ole ihan meistä riippumatta. Ei suomalaisten tarvitse äänestää nyt EU:sta eroamisen puolesta, riittäisi hyvin jos äänestettäisiin eroon varautumisen puolesta. Mitä pahaa on varautumisessa? Miksi pitää sulkea silmät todellisuudelta? Ei EU ole Suomen kohtalo, se on vain valinta ja valinta voi olla ehdollinen. Jos integraatio loppuu ja siinä mieluummin otetaan vähän takapakkia niin EU-eroa ei tarvita
  3. EU-eron pitäisi olla tulevien eduskuntavaalien keskeisin teema. Kysehän on Suomen itsenäisyyden ja kansallisen demokratian säilymisestä. Ovatko ne pikkuseikkoja? Onko itsenäisyyden menetys pelkän olankohautuksen arvoinen?

    Ihmiset eivät ymmärrä yhtä todella tärkeää asiaa. EU muuttuu koko ajan. EU:n halutaan integroituvan ylikansalliseksi imperiumiksi, missä valta keskitetään EU:n komissiolle ja parlamentille, joissa määräävät isot EU-maat.

    EU:n integraatio on kohtalokas Suomen kaltaiselle pienelle maalle, joka poikkeaa tyypillisistä keski- ja etelä-Euroopan maista, joiden ehdoilla integraatiota toteutetaan.

    Päättelen, että Enqvist on tiukka federalisti eli EU:n integraation kannattaja koska älykkönä hänen luulisi hyvin ymmärtävän, mihin integraatio ihan yksinkertaisen logiikan perusteella johtaa. Federalistit käyttävät nyt propagandassaan sumeilematta hyväkseen Brexitin ongelmia. Britannian ongelmat on kuitenkin aiheuttanut jyrkän EU-eron kannattajien tekemä valinta. Irtautuminen tulliliitosta on aiheuttanut kaikki ongelmat. Ongelmilta olisi säästytty jos brittien enemmistö olisi suostunut tinkimään vähän kansallisesta ylpeydestään.

    Suomen EU-eroon pitäisi ottaa ehdottomasti kantaa eduskuntavaaleissa. Ero on siis ehdollinen ja riippuu mihin suuntaan EU muuttuu. Jos integraatiopolitiikalle tulee selkeästi loppu niin EU-ero voidaan unohtaa, muussa tapauksessa siihen pitää varautua.

    Jo nyt valittavan eduskunnan aikana EU voi muuttua radikaalisti. Uuden eduskunnan pitäisi olla sellainen, että se ei luovuta nöyrästi ja vastaan panematta Suomen itsenäistä päätäntävaltaa EU-imperiumille. Jos niin tapahtuu niin se on Suomelle monin verroin pahempi katastrofi kuin hallittu ero unionista.

    Ei Suomen EU-eron tarvitse olla Brexitin kopio. Tulliliitossa voidaan pysyä ja yhteismarkkinoissakin. Jopa yhteisvaluutassa voidaan pysyä jos siitä päästään sopimukseen EU:n kanssa. Ei EU:hun tarvitse kaikkia siteitä katkoa. Ehkä unionissa jopa ymmärrtään, että yhteensulautettu EU on liian hankala juttu Suomelle ja Suomi liian hankala integroituneelle EU:lle.
  4. Olisi erittäin aiheellista saada aikaan keskustelua EU:sta. Ihmiset eivät nimittäin ymmärrä yhtä aivan oleellista asiaa EU:ssa. EU muuttuu koko ajan. EU integroi itseään kohti ylikansallista imperiumia. EU on jo muuttunut merkittävästi sen jälkeen kun suomalaiset äänestivät unioniin liittymisestä. Valtaa siirretään koko ajan lisää EU:n valtaeilimille, komissiolle ja parlamentille, joissa valtaa käyttävät suuret jäsenmaat. Ymmärtävätkö ihmiset lainkaan, että integraatio merkitsee vähittäistä itsenäisen Suomen lakkauttamista. Onko itsenäisyys joku pikkuseikka? Onko itsenäisyyden menetys vain olankohautuksen arvoinen? Onko saman tekevää kuka Suomen asioista päättää? Siihen pitäisi suomalaisten ottaa kantaa nyt eikä vasta sitten kun se on liian myöhäistä. Kun integraatio on saavuttanut päämääränsä niin suomalaiset eivät voi enää tehdä muuta kuin lähteä kaduille mellakoimaan. Vai tuleeko suomalaisista venäläisten kaltaisia? Otetaanko vain kiltisti vastaan se, mikä ylhäältä annetaan. Luulen kuitenkin, että suomalaiset eivät ole ainoita, jotka nousevat ylikansallista imperiumia vastaan. Niin käy jopa Ranskassa, Saksassa ja Etelä-Euroopan maissa, joissa ihmiset vielä kuvittelevat hyötyvänsä EU:sta. Korostan tässä lupuksi jälleen kerran, että en halua EU:n hajoamista, haluan vain integraation lopettamista. EU toimisi aivan hyvin itsenäisten valtioiden vapaaehtoisen yhteistyön pohjalta niin, että vain jotkut keskeiset asiat olisivat pakollisia. Jos integraatiopolitiikka kuitenkin jatkuu niin Suomen täytyy varautua eroamaan unionista. Sen pitäisi olla eduskuntavaalien keskeisin teema.
  5. Globalisaatio on maailman talousjärjestelmä, ei se ole poliittinen järjestelmä vaikka globaalit suuryhtiöt pyrkivätkin käyttämään myös poliittista valtaa korruptoimalla ja lobbaamalla, Itsenäiset demokraattiset kansallisvaltiot kykenevät kyllä puolustamaan kansalaistensa etuja jos haluavat. Puolustaakseen oman kansan etuja Suomen kaltaisten valtioiden on kuitenkin oltava fiksuja. Suomi tarvitsee maailmankauppaa, Suomi ei yksin kykene globalisaatiota muuttamaan joten Suomen on sopeuduttava siihen. Sopeutumiselle on kuitenkin vaihtoehtoja. Jotkut vaihtoehdot ovat kansan edun kannalta huonoja toiset parempia. Globalisaatio pyrkii vapauttamaan kapitalismin demokraattisten kansallisvaltioiden kansaa ja valtiontaloutta suojaavalta lainsäädännöltä ja demokraattisista instituutioista kuten ay-liikkeestä. Se johtaa rajoittamattomaan kapitalistiseen riistoon. Kaiken kaikkiaan demokraattisten kansallisvaltioiden alasajo tai haltuunotto kuuluu suurten liberaali-globalistisiin päämääriin. Globalistien tavoite on siis sama kuin EU-federalistien. EU-integraatio voi kuitenkin olla globalisaatiotakin pahempi koska se olisi suora vallankaappaus kansallisvaltioilta keskitetysti hallitulle EU:lle. Jos kansallisvaltio sopeutuu fiksusti globalisaatioon niin se pärjää ja menestyy globaalissa kilpailussa ja sillä on sitten resursseja puolustaa kansalaistensa etuja. Kansallisvaltion sisäisessä politiikassa on kuitenkin torjuttava sekä oikeistolainen että vasemmistolainen liberalismi. On toimittava oma maa ja oma kansa ensin periaatteella. On käytettävä hyväksi omat vahvuudet. On pidettävä yllä tuottavuutta ja teknologista tasoa. Missään tapauksessa ei pidä alkaa kilpailemaan halvalla työvoimalla joten "työperäisen maahanmuuton" on oltava erittäin hallittua ja rajattua. Työperäistä maahanmuuttoa markkinoidaan nyt Suomessa voimaperäisesti. Sillä pyritään suomalaisen yhteiskunnan hajottamiseen monikulttuurisuuden kautta ja luokkaerojen jyrkentämiseen.
  6. Perussuomalaiset haluavat torjua holtittoman maahanmuuton aiheuttamaa uhkaa suomalaiselle yhteiskunnalle. Perussuomalaiset haluavat torjua hysteerisellä pelonlietsonnalla säestetyn holtittoman ilmastopolitiikan aiheuttamaa uhkaa Suomen taloudelle ja ihmisten hyvinvoinnille. Perussuomalaiset toivoo eroa Euroopan unionista siinä tapauksessa, että EU:hun kuulumisesta tulee uhka suomalaiselle yhteiskunnalle, Suomen taloudelle ja Suomen itsenäisyydelle.
  7. Kun suomalaisia, saamelaisten kielisukulaisia vähitellen muutti Varsinais-Suomeen ja Karjalan kannakselle niin täällä ei ollut mitään valtiota joten eivät suomalaiset olleet maahanmuuttajia (mamuja) eivätkä maahan tunkeutujia (matuja) nykyaikaisessa mielessä. Saamelaisia uskotaan Suomessa olleen joitakin tuhansia joten tilaa täällä oli vaikka lampaitten laiduntaa. Lampaita ja karjaa suomalaisilla saattoi jo ollakin koska he olivat todennäköisesti kaskipaimentolaisia, joka oli itämerensuomalaisten elämäntapa. Kaskiviljely oli välimuoto luontaistalouden ja varsinaisen viljelytalouden välillä. Pysyvää asutusta oli lähinnä Keski-Euroopan suurten jokien varsilla. Kaskipaimentolaiset olivat liikkuvaa väkeä ja heillä oli vielä toinen jalka luontaistaloudessa. Metsästys ja kalastus olivat tärkeitä. Suomeen ja Karjalaan tultiin koska täällä oli tilaa. Eivät suomalaiset todellakaan mitään valloittajia olleet eikä Suomi ollut mikään saamelaisten maa, täällä oli vain kaskimaita ja metsästysmaita, jotka eivät olleet kenenkään omia. Valloittajia, konkistadoreja olivat sensijaan ruotsalaiset, joilla oli kuningas ja armeija. Kun ruotsalaiset valloittivat Suomen niin suomalaiset olivat jo siirtyneet pysyvään asutukseen Varsinais-Suomessa, Hämeessä ja Karjalan kannaksella. Heimoina silti vielä elettiin. Ruotsalaiset olivat kehityksessä huomattavasti suomalaisia edellä ja he valloittivat Suomen helposti. Loppu on sitten keskiajan ja uuden ajan historiaa, joka johti siihen, että suomalaiset perustivat oman itsenäisen valtion. Itsenäinen valtio hallitsee aluettaan ja voi päästää tai olla päästämättä maahan ihmisiä pysyvästi asumaan oman harkintansa mukaan. Näin se todellisessa maailmassa menee ja muu on tyhjänpäivästä höpinää tai pahemmassa tapauksessa poliittista harhaanjohtamista, jonka tarkoitusperät voivat olla maanpetoksellisia.
  8. Perussuomalaisia tarvitaan Suomessa enemmän kuin mitään muuta puoluetta koska se tarjoaa ainoan vaihtoehdon politiikalle, jonka päässä häämöttää Suomen valtiollisen olemassaolon päättyminen. Jos monikulttuurisuutta edistetään tarpeeksi pitkälle niin Suomella ei ole mitään tarvetta olla itsenäinen valtio vaan maa voidaan integroida monikansalliseen ja monikulttuuriseen imperiumiin. Tämä näyttää olevan niiden "liberaalien" puolueiden tavoite, jotka ovat enemmistönä eduskunnassa. Suomen kansalaisten enemmistön tavoite se ei kuitenkaan todennäköisesti ole. "Liberaalit" ovat onnistuneet pitämään suuren päämääränsä piilossa kansalta. En ole huomannut kenenkään merkittävän poliitikon kertovan avoimesti tästä liberaalin kansallisvastaisen politiikan suuresta päämäärästä. Näillä Suomi24-palstoilla jotkut ovat kuitenkin ilmaisseet sille kannatuksensa. Arvostan tätä rehellisyyttä, jota poliitikoilta ei löydy. Suomen kansallisen itsenäisyyden puolesta toimiminen perussuomalaisten olemassaolon oikeutus. Jos PS luopuu periaatteistaan ja lakkaa olemasta kansallismielinen niin mihin puoluetta sitten enää tarvitaan? "Liberaaleja" puolueita on Suomessa jo aivan tarpeeksi sekä oikealla että vasemmalla.

    Keskustan toiminta vasemmistoliberaalien apupuolueena ei ole tehnyt puolueen kannatukselle hyvää eikä taitaisi paljon parempaa seurata liberaalin kokoomuksen apupuolueena olemisestakaan. Persujen ei kannata mennä samaan halpaan. Pitäisi tunnustaa tosiasia: persujen osallistuminen hallitusyhteistyöhön on kiinni muista puolueista, ei persuista itsestään. Jotta yhteistyö olisi mahdollinen niin muiden puolueiden pitää luopua kansallisvastaisuudestaan, jonka kannatusta ei ole rehellisesti vaaleissa mitattu. Kun suurta liberaalia päämäärää ei ole julkisesti nostettu kansalaisten nähtäväksi ja arvioitavaksi niin sen suhteen luulisi olevan helppo tehdä kompromisseja persujen kanssa.
  9. Marinin hallituksen suosio perustuu siihen, että tavalliset kansalaiset, joilla ei ole aikaa eikä harrastusta seurata politiikkaa ja maailman menoa muodostavat mielipiteensä sen perusteella, mikä on helposti ymmärrettävää. Pandemia ja sodan uhka ovat helposti ymmärrettäviä asioita, niistä hallitus on selvinnyt kohtuu hyvin, mutta niistä on myös suomalaisilla vahva yksimielisyys. Ne vaikeammat asiat sitten jakavat kansaa. Aikaansa seuraavat ja ajattelevat ihmiset muodostavat kantansa itsenäisesti, muihin toimii mielipidevaikuttaminen, joka on "liberaalissa" Suomessa voimaperäistä. Suomalainen ja venäläinen yhteiskunta ovat hyvin erilaisia, silti ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia. Venäjällä mielipidevaikuttaminen perustuu pakkoon. Sortokoneisto pitää huolen siitä, että alamaisten on uskottava hallituksen "totuuteen". Jollei usko niin on parasta olla hiljaa. Suomen kaltaisessa vapaassa maassa ihmisillä on oikeus ja mahdollisuus muodostaa mielipiteensä itsenäisesti, mutta useimmat eivät tätä mahdollisuutta käytä. Syynä on henkinen laiskuus tai halu mukautua yhdenmukaisuuden paineeseen. "Liberaali" mielipidevaikuttaminen perustuu jälkimmäiseen. "Väärin ajatteleviin" isketään leimoja, joiden tarkoitus on saada kansalaiset tuntemaan itsensä yhteiskunnan ulkopuolella oleviksi. "Oikein ajattelevat" taas voivat tuntea itsensä hyväksytyiksi. Ollakseen hyväksyttyjä oikein ajattelevien pitää torjua ehdottomasti väärin ajattelu ja syrjiä väärin ajattelevia. Fanaattisimmat "oikeinajattelijat" vaativat, että väärin ajattelevia ei pidä kuunnella, heidän kanssaan ei pidä keskustella eikä heidän mielipidettään saa ottaa huomioon millään tavalla. "Liberaali" vaikuttaminen ei siis käytä samoja keinoja kuin totalitaarinen pakkovalta, mutta pyrkii samaan eli ihmisten mielipiteiden yhdenmukaistamiseen. Totalitarismin ase on sortokoneiston herättämä fyysinen pelko, liberaalien ase on leimautumisen pelko. Tiedämme, mitä ne pelottavat leimat ovat. Ne ovat "rasisti", "natsi" ja "denialisti". Niiden tarkoitus on estää ihmisiä muodostamasta itsenäisesti mielipidettä sellaisista poliittisista teemoista kuten maahanmuutto, monikulttuurisuus, EU:n integraatio ja ilmastonmuutoksen torjunta.