Vapaa kuvaus

Aloituksia

123

Kommenttia

1976

  1. Ilkka.Luoman kirjoitukset ovat kuin Venäjän sotamenestyksen ilmapuntari. Jonkin aikaa kirjoitukset olivat varovaisempia ja ottivat pientä etäisyyttä sotaan. Välillä Ilkka pisteen avaukset ikäänkuin seikkailivat eksyksissä ihan vierailla vesillä. Nyt on taas tutumpi ääni kellossa. Ilkka.Luoma on taas täynnä intoa ja uhoa ja kirjoitukset toistavat tarkkaan Venäjän putinistista propagandaa.
  2. En usko, että mistään kostosta on ollut kyse. Ei Putin toimi tunnepohjalta, hän on jäätävän kylmä opportunistinen toimija, joka laatii suunnitelmia ja toteuttaa niitä kun tilaisuus tulee. Putin ei toimi samoin kuin Hitler, mutta humanismilla ja moraalilla on hänelle yhtä vähän merkitystä kuin Hitlerillä. Vain valta ja voima ratkaisevat. Putin pitää Hitlerin tavoin moraalia ja eettisiä arvoja heikkoutena ja typeryytenä, joita voi kyllä valtapolitiikassa käyttää hyväksi.

    Nämä toimet Suomen rajalla ovat testausta, jota Venäjä koko ajan harrastaa. Hyökkäys Suomeen ja Suomen kautta Naton selustaan on koko ajan ollut Putinin optio, joka toteutetaan jos tilaisuus tulee. Suomen liittyminen Natoon on tuonut vähän mutkia matkaan, mutta suunnitelma on edelleen olemassa. Jos Ukrainan tilanne Venäjän kannalta vähän helpottaa niin Putin saattaa jatkaa testailua liikuttelemalla sotajoukkojaan lähemmäksi Suomen rajoja nähdäkseen, miten Suomi ja Nato siihen reagoivat. Ei siihenkään pidä liikaa hermostua. Pitää vain reagoida sopivasti. Jos arvioni Putinista ovat oikeita niin hänellä on useita vaihtoehtoisia suunnitelmia, joista kaikki eivät ole yhtä hyökkääviä. Mielessä on kuitenkin aina pidettävä, että Putin ei koskaan toimi minkään moraalisen koodin perustalta. Jos Putin valitsee rauhanomaisemman vaihtoehdeon niin syynä ei ole rauhantahto vaan vastuksen voima. Jos vastus näyttää riittävän heikolta niin Putin hyökkää.
  3. Kyllä lähtökohtana voi pitää vihervasemmiston kannatusta. Siihen pitää kuitenkin lisätä myös kokoomuksen oikeistolaiset liberalistit. Yleisesti ottaen nämä itseään "liberaaleiksi" kutsuvat ovat epäisänmaallisia, karsastavat isänmaallisuutta, pitävät isänmaallisuutta vähintäin vanhanaikaisena "impivaaralaisuutena" ja pahimmillaan leimaavat isänmaallisuuden "natsismiksi". Epäisänmaallisuus on liberaaleille identiteetti ja he vaativat sitä kaikilta. "Oma kansa ensin -ajattelu on haitallista" - niinhän kuuluu se Tytti Tuppuraisen kuuluisa globalistinen ja EU-federalistinen iskulause. Ns "iberaalit "ovat siis aatteellisesti ja ohjelmallisesti epäisänmaallisia ja markkinoivat epäisänmaallisuutta, mutta eivät aina käyttäydy loppuun asti aattensa mukaisesti. Suomen nykyinen ulkoministeri on oikeistoliberalisti, mutta toimii kuitenkin yhdessä suhteessa isänmaallisesti. Niin itse asiassa toimi myös aatteellisesti epäisänmaallinen Marinin hallitus kautensa alussa kun piti torjua koronaa ja idästä tulevaa uhkaa. Suurin osa ns "liberaaleista" ei siis ole toivottomia tapauksia isänmaallisuuden kannalta. Ei vasemmistolaisuuskaan sinänsä estä olemasta isänmaallinen. Jopa "saarislaiset" kommunistit olivat jossain määrin isänmaallisia. Kaikkein epäisänmaallisimpia ovatkin tänä päivänä "taistolaisen" kommunismin perilliset eli venäjämieliset "putinistit". "Liberaalien" ongelma isänmaallisuuden kannalta on se, että he pitävät isänmaallisuutta ja kansainvälisyyttä vastakkaisina ja toisensa poissulkevina ajatussuuntina. Jos siis haluaa olla kansainvälinen, globaali ja EU-mielinen niin ei voi olla isänmaallinen. Se on väärä ja hölmö näkemys. Isänmaallinen suomalainen voi olla kansainvälinen, kannattaa sääntöpohjaista maailmanjärjestystä, globaalia kaupankäyntiä ja EU:ta, mutta ei Suomen kansallisten etujen kustannuksella. Aivan hyvin globalisaatio voisi olla sellaista, että se ei tuhoaisi Suomen taloutta ja EU voisi olla sellainen, mikä ei uhkaisi Suomen kansallista suvereniteettia.
  4. Monen muun asian tavoin itsenäisyyskin on suhteellinen juttu, sitä ei voi nähdä on-off -asiana kuten ihmisillä on taipumus asioita nähdä. Voisi siis kysyä niin päin, että milloin Suomi on historiansa aikana ollut itsenäisin ja milloin vähiten itsenäinen. Vähiten itsenäinen Suomi oli silloin kun Ruotsi oli mini-imperiumi ja Suomi sen osa. Keskiajalla ja aivan uuden ajan alussa Suomella oli enemmän itsenäisyyttä ja täällä oli mahtimiehiä kuten Maunu II Tavast ja Klaus Fleming, joilla oli merkittävää paikallista valtaa. Kun Vaasa-sukuiset kuninkaat nousivat Ruotsissa valtaan niin Suomi vaipui siirtomaan asemaan. Kun Ruotsin mini-imperiumi sitten romahti omaan mahdottomuuteensa niin Suomi siirtyi isomman imperiumin vallan alle. Kun Suomi siinä yhteydessä sai muodollisen autonomian niin itsenäisyys taas hieman lisääntyi. Keisari Aleksanteri II:n aikana autonomia oli vähän enemmänkin kuin muodollista, mutta itsenäisyys väheni taas kun hyvä tsaari Aleksanteri tapettiin. Sortovuosina Venäjä pyrki sulauttamaan Suomen tiukemmin imperiumin osaksi ja automiaa ajettiin alas. Sitten tsaarin imperiumi romahti ja Suomi itsenäistyi. Itsenäistymistä ja sisällissotaa seurasi sitten se Suomen kaikkein itsenäisin ajanjakso. Suomalaiset saivat todella päättää itse omista asioistaan. Se aika jäi kuitenkin varsin lyhyeksi, se kesti vain 20 vuotta sitten idän imperiumi hyökkäsi taas tehdäkseen lopun Suomen itsenäisyydestä. Suomalaiset kuitenkin panivat hanttiin niin tiukasti, että itsenäisyys säilyi vaikka maata menetettiinkin viholliselle. Kun sitten maailmansodan tulosta selviteltiin Pariisin rauhassa niin Suomi paiskattiin taas takaisin imperiumin syliin. Tavallaan autonomian aika palasi. Suomen itsenäisyyttä rajasi YYA. Se rajasi eniten ulkopolitiikkaa, mutta myös sitä, millainen hallitus Suomessa sai Neuvostoliiton mielestä olla. Sitten Neuvostoliitto otti ja romahti (imperiumeilla on taipumusta romahdella), mitä seurasi taas optimaalisen itsenäisyyden aika, jota nyt ollaan hiljalleen nakertamassa EU-integraatiolla. Natoon liittyminen taas lisäsi Suomen itsenäisyyttä kun Suomelle on nyt ainakin teoriassa mahdollista vaikka erota EU:sta joutumatta saman tien Venäjän imperiumin ylivallan alle. Se on merkittävämpi asia kuin Suomessa yleensä tajutaan. Natohan ei sekaannu jäsenmaiden sisäisiin asioihin lainkaan. Nato on puolustusliitto, joka tarjoaa palveluksiaan jäsenmailleen. Niitä palveluksia Suomi nyt todella kipeästi tarvitsee säilyäkseen itsenäisenä. Suomen itsenäisyyden näkymät ovat nyt taas selvästi paremmat. Ne voisivat olla jopa erinomaiset jos EU lakkaisi havittelemasta imperiumiksi ja siitä tulisi enemmän Naton kaltainen jäsenmailleen palveluksia tarjoava unioni.
  5. AGW-alarmismi on saavuttanut suuren poliittisen voiton. Oikein kukaan ei enää uskalla leimautumisen pelossa vastustaa oikeauskoista alarmismia. Minä kuitenkin itse tykönäni edelleen epäilen koko juttua, itse asiassa epäilen vain entistä enemmän. Syy siihen, miksi epäilen on, että mitään uutta ei ole esitetty yli 20 vuoteen hiilidioksidin vaikutuksesta ilmastoon sillä erittäin matalalla tasolla, jolla CO2 maapallolla on. Uusia lämpöennätyksiä vain on kirjattu ja niillä lietsottu ihmisissä ilmastopelkoa ja tehty valtapolitiikkaa. Välillä alarmismia on kiihdytetty maailman lopun uhkaan asti ja sitten taas vähän toppuuteltu. Meteorologia on kyllä kehittynyt, mutta ilmastotutkimus on polkenut paikallaan, jumiutunut AGW:hen. Mitään selitystä ei ole ilmaantunut sille, miksi keskiajan lämpökausi vaihtui pieneksi jääkaudeksi. Valtamerten lämpödynamiikasta ei ole uutta tietoa näkynyt eikä myöskään suihkuvirtausten muutosten mahdollisista vaikutuksista. Ei ole pohdittu sitä mahdollisuutta, että keskiajan lämpökausi ei olisikaan katkennut pikkujääkauteen vaan jatkunutkin näihin päiviin asti. Olisiko ilmasto tänä päivänä juuri sellainen kuin se nyt on ihan ilman AGW:tä? Edes siitä ei ole näkynyt ainakaan yleisessä mediassa mitään, että mikä osuus lämpenemiseen on palautekierteellä (climate change feedback loop) vaikka AGW-tutkijat ovat tunnustaneet kierteen vaikutuksen sinänsä. Palautekierre vaukuttaa ilmaston muutokseen riippumatta siitä mikä sen on käynnistänyt. Tämän palstan alarmistit varmaan vastaisivat minulle taas, että hiilidioksidin kyky absorboida infrapunasäteilyä osoitettiin jo 1800-luvulla. Sillä 1800-luvun tasolla tunnutaan edelleen oltavan.