Arto777

Vapaa kuvaus

Aloituksia

852

Kommenttia

7730

  1. Taas höpö hyppää vieraisiin asioihin ei pysy keskustelussa. Tyypillistä höpöä, kun menee jauhot suuhun aloitetaan kirjoittamaan aivan jostain muusta.
  2. Voiko Raamatun mukaan pitää homoutta sallittuna?
  3. Luoma jatkaa:
    - On tärkeää, että tunnustetaan se, että vaikka ei ole samaa mieltä toisen kannan teologisten perusteiden kanssa, kuitenkin hyväksyy sen, että tälläkin tavalla voi ihan kurantisti ajatella.
    - Jeesukseen uskova ihminen voi aivan yhtä lailla olla samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen kannalla.
    Luoma vahvistaa näin sen, että uusi näkemys rajoittaa kirkon tähänastisen opetuksen oikeutusta siten, ettei asiassa ole muutoksen jälkeen enää aitoa omantunnonvapautta tuomita väärää opetusta ja kieltäytyä yhteistyöstä harhaopettajien kanssa.
    Erikoisin lause arkkipiispalta kuullaan kuitenkin Uuden Tien haastattelun loppupuolella:
    - Jos on ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että avioliittoon voidaan kristillisesti vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pareja, onko niin, että Jeesus hylkää tällä tavalla ajattelevat?
    En ymmärrä mitä piispa lauseellaan tarkoittaa. Tuntuu siltä, että hän ikäänkuin sanoisi, että vaikka Jeesus on muualla vahvistanut naisen ja miehen välisen avioliiton, on Luoma sitä mieltä, että jos joku oikein vilpittömästi kuitenkin sanoisi Jeesukselle, että haluaa seurata häntä, mutta ettei pitäydy Jeesuksen opetukseen, se olisi Jeesukselle ihan okei. Tuskin piispa kuitenkaan aivan tätä tarkoittaa. Kyse lienee jonkinlaisesta yleisestä rakkauden evankeliumin ajatuksesta, jossa rakkaus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat evankeliumin todellinen sisältö ja antavat oikeuden tulkita Raamattua uudesta valistuneemmasta valosta käsin.
    Arkkipiispan haastattelun pohjalta tulee sellainen olo, etteivät piispat ole ajatelleet asiaa aivan loppuun asti.
    Se mikä on selvää, on se, etteivät piispojen uudet vaatteet millään tavalla peitä sitä tosiasiaa, että näkemykset ovat yhteensovittamattomia. Asia ei voi olla samaan aikaan syntiä ja Jumalan siunaama - ja siksi syntiä ei saa enää sanoa synniksi, jos uusi näkemys hyväksytään.
    Piispojen esitys tarkoittaa käytännössä sitä, että jos esitys hyväksytään, niin jatkossa kirkossa on todellisuudessa vain yksi hyväksytty avioliittonäkemys - se, jonka mukaan avioliitto on mahdollista yhtä hyvin yhdelle miehelle ja yhdelle naiselle kuin myös kahdelle naiselle tai kahdelle miehelle. Ja kun tämä on todellisuutta, Raamatun opetusta saa kyllä edelleen vaalia sydämessään, muttei enää opettaa kokonaisuudessaan.
    Monet Raamattuun pitäytyvät kristityt ovat jo usean vuosikymmenen ajan uskoneet viivytystaisteluun kirkon liberalisoitumisen keskellä. Nyt näemme tämän tien olevan ajettu loppuun, nyt on korkea aika herätä horroksesta, käydä varsinainen taistelu Raamatun ja uskon puolesta sekä tehdä tämän jälkeen johtopäätökset taistelun lopputuloksen mukaan.
  4. Piispojen uudet vaatteet?
    Piispat ovat perustelleet ja kuvanneet ehdotustaan avioliittolain muuttamisesta muun muassa seuraavasti:
    Jari Jolkkonen
    - Kristillinen traditio on aina pitänyt avioliittoa Jumalan asettamana, ja naisen ja miehen välisenä...Esittäessään rinnasteisiksi kahta toisistaan poikkeavaa käsitystä päätösesitys pyrkii ottamaan huomioon kirkon sisäistä todellisuutta, mutta on myös ”teologisesti jännitteinen”, kuten sen perusteluosiossakin todetaan.
    Tämän jälkeen Jolkkonen sitten toteaa, että näkee avioliittokäsityksen muutoksessa kuitenkin hyvän pyrkimyksen.
    Eli piispan mielestä kirkon tähänastisen tradition ja Raamatun selkeän opetuksen voi pyyhkäistä pois, kun on 'myönteisiä' ja 'arvokkaita' tavoitteita?
    En ymmärrä, miten tavoitteet voivat piispasta olla myönteisiä ja arvokkaita, kun ne hylkäävät Raamatun uskon ja elämän ylimpänä auktoriteettina.
    Jukka Keskitalo
    - Olen perinteisen avioliittokäsityksen kannalla, koska katson, että sillä on vahvat raamatulliset ja kirkon traditiosta nousevat perustelut.
    - ...vakaa käsitykseni on, että kirkolliskokous tulee joka tapauksessa muuttamaan kirkon avioliittokäsityksen todennäköisesti tällä vuosikymmenellä.
    - Kun tämä on todennäköinen tulevaisuudenkuva, on nyt tässä vaiheessa kirkon ykseyden nimissä hyvä pyrkiä saamaan aikaan ratkaisu, jossa perinteinen avioliittokäsitys ja uusi avioliittokäsitys kirjattaisiin kirkkojärjestykseen rinnakkaisina.
    Eli ensin Keskitalo kertoo, kuten Jolkkonenkin, että kirkon traditio ja Raamatun opetukset tukevat selkeästi nykyistä avioliittokäsitystä, ja sitten hän sanoo, että koska kehitys kehittyy, on muutosta nyt kuitenkin tuettava.
    Ihmettelen korkeasti oppineiden piispojen kykyä kävellä kirkon ja Raamatun selkeän ja yksiselitteisesti yhtenevän opetuksen - jonka he itse vahvistavat! - ylitse täysin toissijaisilla perusteilla. Vaikka piispojen esityksessä vakuutetaan molempien näkemysten perustuvan Raamattuun, ei näin näytä todellisuudessa olevan. Mitään raamattuperusteita uudelle näkemykselle ei anneta, koska Raamattu ei missään kohden sano mitään positiivista samaa sukupuolta olevien avioliitosta.
    Hämäyksen ja harhaanjohtamisen todellisuus rupeaa lopullisesti aukeamaan viimeistään silloin, kun tutustuu arkkipiispa Tapio Luoman lausumiin asiassa.
    Tapio Luoma
    - Nyt tehdyn esityksen tarkoitus on päästä sellaiseen tilanteeseen, jossa kaikille kirkon työtä tekeville on mahdollista taata työrauha.
    Kun uuden Tien Matti Korhonen sitten kysyi:
    - Jos malli hyväksytään, saako pappi jatkossa opettaa, että toinen avioliittokanta on väärä ja Jumalan tahdon vastainen vai onko tällainen opetus kiellettyä?
    Vastasi arkkipiispa:
    - Henkilökohtainen näkemykseni on, että näin suoraan omaa kantaa ei kannata lähteä sitten sanomaan. Ajattelen, että pappi voi tyytyä sanomaan, että on sitä mieltä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen. Mutta samaan aikaan on tarpeen tunnustaa, että avioliitosta voidaan ajatella myös toisella tavalla.
    Eli työrauhan antaminen tarkoittaa sitä, että kapinapapit saavat jatkossa siunata samaa sukupuolta olevia pareja piispojen siunauksella, eikä näkemystä saa enää arvostella?
  5. Emme halua seurakuntaa, mikä tekee Jumalan sanan kyseenalaiseksi. Ja torjuu Raamatun. Näin ollen piispat ovat syyllistyneet Pyhän Hengen pilkkaan, mikä ainoa synti mitä ei saa anteeksi.

    https://www.facebook.com/photo?fbid=10154142967762628&set=a.10150669461657628
  6. Mitä tästä piispainkokouksen päätöksestä siis tulisi ajatella? Se on vasta esitys, joka menee kirkolliskokouksen päätettäväksi. Tuloksena voi olla pitkä äänestysten tie. Mutta selvää on, että kirkon paimenvirkaan asetetut ovat antaneet opetuksen ja suunnan kansalle ja Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle. Mieleen väistämättä nousee Jeesuksen vakavat sanat: ”Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: ’Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman’.” (Matt.4:10) Murheellista on sanoa, ettei piispainkokouksen päätöksessä kuulu Hyvän Paimenen ääni vaan susien, jotka eivät laumaa säästä (Ap.t.20:29). Kyse ei ole vain kirkkolainsäädännön yksityiskohdista eikä edes 6. käskystä ja avioliitto-opetuksesta vaan 1. käskyn noudattamisesta, johon Vapahtajamme viittaa. ”Minä olen Herra sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.”

    Raamattu varoittaa meitä kaikkia: ”Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” (Gal.6:7)

    Tämä on kutsu meille kaikille parannukseen, syntien tunnustamiseen ja Kristuksen armon omistamiseen.

    Tämä on kutsu valvomaan opetustamme ja elämäämme Jumalan sanan äärellä.

    Tämä on kutsu jakamaan Kristuksen armoa ja rakkautta seurakunnissamme kaikille erotuksetta.

    Tämä on kutsu meille Lähetyshiippakunnassa jatkaa luterilaisen vaihtoehdon rakentamista itsenäisenä kirkkona.

    Tämä on kutsu meille itse pitää avioliitto kunniassa ja opettaa pelkäämättä avioliiton ihanaa lahjaa.

    Tämä on kutsu rukoilla kansamme puolesta.

    Martti Lutherin avioliiton vihkimiskaavasta löytyy meille sanat, joilla aloittaa rukoukset:

    Herra Jumala, sinä joka olet luonut miehen ja naisen ja säätänyt, että heidän on solmittava avioliitto, sinä joka siunaat heitä antamalla kohdun hedelmää ja annat avioliiton kuvata rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen ja kirkon, hänen morsiamensa, välisen rakkauden salaisuutta, me rukoilemme sinua, että pohjattomassa hyvyydessäsi estäisit tämän luomuksesi, säädöksesi ja siunauksesi vääristymästä ja turmeltumasta ja että armossasi varjelisit sen keskuudessamme Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Aamen



    Juhana Pohjola, piispa

    Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta
  7. Piispojen mukaan käytännössä yhteiselo taataan orwellilaisella käsitteellä ”kunnioittava keskustelu”. Päätöksen mukaan kunnioittava keskustelu merkitsee tätä: ”Minkäänlainen toisen osapuolen motiivien epäily tai näkemysten leimaaminen vääriksi ei kunnioittavaan keskusteluun kuulu.” Suomeksi tämä tarkoittaa, että kunnioittavan keskustelun malli on yhtä kuin kieltää vastakkaisen käsityksen julkinen tuomitseminen ja hylkääminen. Kunnioittava puhe kunnioittaa enemmän ihmistä kuin Jumalaa. Se ei kunnioita keskustelijoita ja heidän vapauttaan ja vähiten se kunnioittaa totuutta ja sen tunnustamista. Tällä kunnioittavan keskustelun pakkopaidalla halutaan vain peittää valheellinen ”ykseys”. Mitä tapahtuukaan sille, joka ei näitä pelissääntöjä noudata ja rikkoo turvallisen tilan? Kuka määrittää, milloin pelisääntöjä noudatetaan ja milloin ei? Miten kunnioittavan keskustelun ajatukseen sopii sellainen, että joku julkisesti opettaa, että on Jumalan luomisjärjestyksen vastaisena synti ja häpeä elää homosuhteissa? Tai jos sanotaan, että pappi, joka yrittää siunata sellaisen liiton, rikkoo 2. käskyä ja pappislupaustaan, tai piispa, joka sellaista ajaa, on harhaoppinen? Eikö hänet häirikkönä pyritä vaientamaan joko työyhteisön tai tuomiokapitulin myötävaikutuksella? Siksi todennäköisemmin monet kristikunnan avioliittokäsitystä kannattavista vaikenevat seurakunnissa ymmärrettävistä itsesuojelusyistä. Turvallinen tila on tullut todella turvattomaksi perinteiseen avioliittokäsitykseen pitäytyville. Kunnioittavan keskustelun tilaan jää lopulta vain yksi sateenkaarta pitkin kaikuva ääni.

    3. Piispainkokous eksyttää myös homoseksuaaleja
    Aivan oikein piispainkokous kantaa huolta siitä, että myös niille, jotka kokevat seksuaalista vetoa samaa sukupuolta oleviin, on paikka kirkon yhteydessä ja osallisuus Jumalan siunauksesta. Tästä toiset ovat kuitenkin tehneet väärän johtopäätöksen väittäessään, että avioliiton siunaamisen epääminen muodostaa esteen evankeliumille ja haavoittaa yksilöiden lisäksi myös kirkkoa. Tässä käsityksessä katoaa ero yksilön ja avioliiton välillä. Meidän tulee kristittyinä rukoilla niiden puolesta ja siunata niitä, jotka arkoina kaiken elämän rikkinäisyyden keskellä tulevat Jumalan kasvojen eteen. Me saamme kutsua jokaista löytämään identiteettinsä kastettuna Jumalan lapsena ja elämään Jumalan käskyjen viitoittamaa tietä synnit tunnustaen ja armon omistaen. Mutta samaa sukupuolta olevien parien kohdalla siunauksessa pyytämisessä ei ole kyse vain yksityisestä ihmisestä vaan parista eli myös sen elämäntavan hyväksymisestä ja tunnustamisesta Jumalan tahdon mukaiseksi avioliitoksi. Tätä Raamattu ei lupaa vaan päinvastoin siitä varoittaa ja kutsuu siitä pois (1.Kor.6:8, 19). Siksi piispainkokous hyväksyessään samaa sukupuolta olevien avioliiton ei turmele vain avioliiton asetusta ja pyhyyttä vaan vaikenee homoseksuaalisissa suhteissa eläville Jumalan laista ja ennen kaikkea evankeliumista: syntien anteeksiantamisesta ja uudesta elämästä Kristuksessa Jeesuksessa. Piispainkokouksella on näin ”toinen evankeliumi” (Gal.1:6), joka perustuu ihmisen itsensä valitsemaan tapaan toteuttaa seksuaalisuuden lahjaa ja sen inhimilliseen hyväksymiseen ja kirkolliseen hyväksyntää
  8. Blogi: Piispainkokouksen eksyttävä päätös

    Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokous on päättänyt 12.3.2024 äänin 9-1 esittää kirkolliskokoukselle säännöstä rinnakkaisista avioliittokäsityksistä. Se tarkoittaa, että samanaikaisesti avioliitto yhtäältä ymmärretään miehen ja naisen välisenä ja toisaalta kahden henkilön välisenä. Tämä avaa tien samaa sukupuolta olevien kirkolliselle vihkimiselle. Vuosia jatkuneelle keskustelulle haetaan näin kompromissiratkaisua.

    Omasta puolestani tunnustan, ettei minulla ole toiseen luterilaiseen kirkkoon kuuluvana varsinaista puheoikeutta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisäisiin asioihin. Mutta kansankirkon yhä merkittävän aseman tähden Suomessa päätöksellä on kaikkiin meihin vaikuttavia seurauksia. Tunnen myös pettymystä ja huolta siitä, että hengellinen pimeys kastekirkossani syvenee. Kantava teema piispainkokouksen perusteluissa on kirkon ”ykseys”. Tämä käsite ulottuu teologisesti laajemmalle kuin yhden paikalliskirkon elämään. Siksi haluan nostaa joitakin huomioita päätöksestä.

    1. Piispainkokouksen päätös on hyväksyvä vastaus koko kristikuntaa kohdanneeseen suureen eksytykseen
    Kristillinen ihmis- ja avioliittokäsitys ja viime kädessä Jumala-käsitys on historiallisella tavalla haastettu ajassamme. Kaikki tiedämme, miten yksilökeskeisessä kulttuurissamme kysymykset seksuaalisuuden pidäkkeettömästä toteuttamisesta, itsevalitusta sukupuoli-identiteetistä, suvaitsevaisuudesta ja hyväksytyksi tulemisesta ovat tärkeimpiä arvoja ja poliittisia teemoja. Siksi monissa länsimaissa, kuten Suomessa, on hyväksytty laki samaa sukupuolta olevien avioliitosta (2017) ja translainsäädäntö on muutettu vastaamaan selvemmin yksilön kokemuksia ja vapauksia (2023).

    Kun yhteiskunnan arvot ja lainsäädäntö muuttuvat jälkikristillisessä ajassamme, kaikki kristilliset kirkot joutuvat linjaamaan, muuttuvatko ne mukana vai seisovatko ne omalla perustallaan muutosta vastustamassa. Monet kirkkokunnat ovat jakautuneet tämän kysymyksen äärellä. Kysymys erottaa henget toisistaan. Mikään kirkko eikä kukaan kristitty pääse pakoon tätä eksytystä eikä voi olla ottamatta siihen kantaa.

    Suomen evankelis-luterilainen kansankirkko on päättänyt muuttua kansan ja yhteiskunnan arvojen mukana ns. naispappeuspäätöksen jälkeen myös tässä kysymyksessä. Ensin se lakkasi kutsumasta homoseksuaalista elämäntapaa synniksi. Sitten se hyväksyi rukouksen samaa sukupuolta olevien parien kanssa ja puolesta. Jo jonkin aikaa se vastoin omaa kirkkojärjestystään on sallinut ja suosinut sateenkaariparien vihkimisiä kirkoissa. Piispainkokouksen päätös on siis vain jatkoaskel valitulla tiellä. Tätä päätöstä vauhdittaa, että tutkimusten mukaan reilusti yli puolet papeista ja kanttoreista kannattaa ehdotettua askelta.

    Päätös ei perustu hätiköintiin tai teologiseen kyvyttömyyteen. Päinvastoin aikaa ja voimavaroja on käytetty ja kaikki perustelut päinvastaiseen ratkaisuun ovat olemassa. Mutta piispainkokouksen esittelemään ensimmäiseen vaihtoehtomalliin ei haluttu liittyä. Sen mukaan:

    ”Kirkko pitää avioliittoa miehen ja naisen välisenä ja vihkii tämän mukaisesti. Samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin liittyviä toimituksia (vihkiminen, siunaus, rukous) ei tunnusteta eikä toteuteta.”
  9. Jumala ei ole minua hylännyt
  10. Kuinka kauan?
    Kolmas vaatimus on aika. Vaatimus täyttyy, sillä haihtuminen jäähdyttäisi valtameret vähitellen. Lopulta myös tuliperäinen toiminta rauhoittuisi. Viileämpi valtameri tuottaisi vähemmän kosteutta ja lunta, joten jääkausi alkaisi vähitellen laantua. Tuliperäisen toiminnan vähentyminen lisäisi jääpeitettä sulattavaa auringonpaistetta. Laskemalla vedenpaisumuksen jälkeisten valtamerten jäähtymisnopeuden saamme karkean arvion jääkauden pituudesta.

    Valtamerten jäähtymisen perusteella jääkausi saattoi saavuttaa huippunsa noin 500 vuodessa. Jäätiköiden keskipaksuus olisi noin 700 metriä pohjoisella pallonpuoliskolla ja noin 1200 metriä Etelämantereella, jonne suurin osa eteläisen pallonpuoliskon jäästä kerääntyi.

    Sulamisyhtälöllä voimme arvioida jääpeitteen sulamisajan. Aluksi sulaminen olisi hidasta, sitten se nopeutuisi jättimäisten järvien syntyessä jäätikön reunoille. Jotkut järvistä murtuivat aiheuttaen valtavia tulvia, kuten Missoula-järvelle kävi USA:n luoteisosassa.6 Jääpeitteen sulaminen kestäisi vain noin 70 vuotta reuna-alueilla ja noin 200 vuotta Kanadan ja Skandinavian sisäosissa. Näin jääkauden koko kestoksi tulisi noin 700 vuotta. Emme tarvitse jääkautta varten sataatuhatta vuotta.

    Kuinka monta jääkautta?
    Maallinen näkemys useista jääkausista tulee uskomuksesta, että maapallon kiertorata muuttuu hivenen miljoonien vuosien aikana. Ilmiö olisi toistuva ja nämä toistuvat muutokset aiheuttaisivat useita jääkausia. Ajatuksen tueksi tutkijat keräävät näytteitä valtamerten pohjasta pudottamalla putkia pohjasedimentteihin. Sitten he analysoivat useita muuttujia sedimenttinäytteistä. Näytearvot keikkuvat edestakaisin keskiarvon ympärillä. Koska keikahduksia on kymmenittäin, maalliset tutkijat yksinkertaisesti olettavat jokaisen heilahduksen edustavan yhtä jääkautta.

    Useimmissa paikoissa mantereella on todisteita vain yhdestä jääkaudesta. Jääpeitteen reunalla jäätikön jättämät jäljet voivat olla mutkikkaita ja maalliset tutkijat yrittävät väittää niitä useiden jääkausien aiheuttamiksi. Jääreuna kuitenkin tunnetusti etenee, perääntyy ja syöksyy nopeasti eteenpäin saaden aikaan mutkikkaita jäätikkösedimenttejä. Viisi maallista tutkijaa on myöntänyt, että ajatus useista jääkausista on vain oletus.7 Sen sijaan, että Kanadan Albertassa olisi ollut kolme tai neljä jääkautta, nämä tutkijat päättelivät, että jääkausia oli ollut vain yksi.

    Ratkaistavissamme on myös muita haasteita
    Maalliset tutkijat ovat usein haastaneet luomiseen uskovia selittämään jääkauden. Asia ratkesi hyväksymällä Raamatun historia ja tutkimalla tieteellistä aineistoa. Tässä on esimerkki, miten voimme ratkaista muita Raamattuun kohdistuvia haasteita. Meidän on oltava totuudenetsijöitä (1. Tess. 5:21). Usein huomaamme, että kohtaamamme haasteet ovat haasteita myös maallisille tutkijoille, vaikkakin nämä usein salaavat ongelmansa. Oikea ymmärrys ainutlaatuisesta, maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta voi ratkaista monta haastetta, jotka maalliset, evoluutioon ja pitkien ajanjaksojen paradigmaan sitoutuneet tutkijat ovat esittäneet. Meidän tulee olla yhtä sitoutuneita raamatulliseen maailmanhistoriaan. XXXXXXX
  11. Kuinka kauan?
    Kolmas vaatimus on aika. Vaatimus täyttyy, sillä haihtuminen jäähdyttäisi valtameret vähitellen. Lopulta myös tuliperäinen toiminta rauhoittuisi. Viileämpi valtameri tuottaisi vähemmän kosteutta ja lunta, joten jääkausi alkaisi vähitellen laantua. Tuliperäisen toiminnan vähentyminen lisäisi jääpeitettä sulattavaa auringonpaistetta. Laskemalla vedenpaisumuksen jälkeisten valtamerten jäähtymisnopeuden saamme karkean arvion jääkauden pituudesta.

    Valtamerten jäähtymisen perusteella jääkausi saattoi saavuttaa huippunsa noin 500 vuodessa. Jäätiköiden keskipaksuus olisi noin 700 metriä pohjoisella pallonpuoliskolla ja noin 1200 metriä Etelämantereella, jonne suurin osa eteläisen pallonpuoliskon jäästä kerääntyi.

    Sulamisyhtälöllä voimme arvioida jääpeitteen sulamisajan. Aluksi sulaminen olisi hidasta, sitten se nopeutuisi jättimäisten järvien syntyessä jäätikön reunoille. Jotkut järvistä murtuivat aiheuttaen valtavia tulvia, kuten Missoula-järvelle kävi USA:n luoteisosassa.6 Jääpeitteen sulaminen kestäisi vain noin 70 vuotta reuna-alueilla ja noin 200 vuotta Kanadan ja Skandinavian sisäosissa. Näin jääkauden koko kestoksi tulisi noin 700 vuotta. Emme tarvitse jääkautta varten sataatuhatta vuotta.

    Kuinka monta jääkautta?
    Maallinen näkemys useista jääkausista tulee uskomuksesta, että maapallon kiertorata muuttuu hivenen miljoonien vuosien aikana. Ilmiö olisi toistuva ja nämä toistuvat muutokset aiheuttaisivat useita jääkausia. Ajatuksen tueksi tutkijat keräävät näytteitä valtamerten pohjasta pudottamalla putkia pohjasedimentteihin. Sitten he analysoivat useita muuttujia sedimenttinäytteistä. Näytearvot keikkuvat edestakaisin keskiarvon ympärillä. Koska keikahduksia on kymmenittäin, maalliset tutkijat yksinkertaisesti olettavat jokaisen heilahduksen edustavan yhtä jääkautta.

    Useimmissa paikoissa mantereella on todisteita vain yhdestä jääkaudesta. Jääpeitteen reunalla jäätikön jättämät jäljet voivat olla mutkikkaita ja maalliset tutkijat yrittävät väittää niitä useiden jääkausien aiheuttamiksi. Jääreuna kuitenkin tunnetusti etenee, perääntyy ja syöksyy nopeasti eteenpäin saaden aikaan mutkikkaita jäätikkösedimenttejä. Viisi maallista tutkijaa on myöntänyt, että ajatus useista jääkausista on vain oletus.7 Sen sijaan, että Kanadan Albertassa olisi ollut kolme tai neljä jääkautta, nämä tutkijat päättelivät, että jääkausia oli ollut vain yksi.

    Ratkaistavissamme on myös muita haasteita
    Maalliset tutkijat ovat usein haastaneet luomiseen uskovia selittämään jääkauden. Asia ratkesi hyväksymällä Raamatun historia ja tutkimalla tieteellistä aineistoa. Tässä on esimerkki, miten voimme ratkaista muita Raamattuun kohdistuvia haasteita. Meidän on oltava totuudenetsijöitä (1. Tess. 5:21). Usein huomaamme, että kohtaamamme haasteet ovat haasteita myös maallisille tutkijoille, vaikkakin nämä usein salaavat ongelmansa. Oikea ymmärrys ainutlaatuisesta, maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta voi ratkaista monta haastetta, jotka maalliset, evoluutioon ja pitkien ajanjaksojen paradigmaan sitoutuneet tutkijat ovat esittäneet. Meidän tulee olla yhtä sitoutuneita raamatulliseen maailmanhistoriaan. XXXXXXX
  12. Kuinka kauan?
    Kolmas vaatimus on aika. Vaatimus täyttyy, sillä haihtuminen jäähdyttäisi valtameret vähitellen. Lopulta myös tuliperäinen toiminta rauhoittuisi. Viileämpi valtameri tuottaisi vähemmän kosteutta ja lunta, joten jääkausi alkaisi vähitellen laantua. Tuliperäisen toiminnan vähentyminen lisäisi jääpeitettä sulattavaa auringonpaistetta. Laskemalla vedenpaisumuksen jälkeisten valtamerten jäähtymisnopeuden saamme karkean arvion jääkauden pituudesta.

    Valtamerten jäähtymisen perusteella jääkausi saattoi saavuttaa huippunsa noin 500 vuodessa. Jäätiköiden keskipaksuus olisi noin 700 metriä pohjoisella pallonpuoliskolla ja noin 1200 metriä Etelämantereella, jonne suurin osa eteläisen pallonpuoliskon jäästä kerääntyi.

    Sulamisyhtälöllä voimme arvioida jääpeitteen sulamisajan. Aluksi sulaminen olisi hidasta, sitten se nopeutuisi jättimäisten järvien syntyessä jäätikön reunoille. Jotkut järvistä murtuivat aiheuttaen valtavia tulvia, kuten Missoula-järvelle kävi USA:n luoteisosassa.6 Jääpeitteen sulaminen kestäisi vain noin 70 vuotta reuna-alueilla ja noin 200 vuotta Kanadan ja Skandinavian sisäosissa. Näin jääkauden koko kestoksi tulisi noin 700 vuotta. Emme tarvitse jääkautta varten sataatuhatta vuotta.

    Kuinka monta jääkautta?
    Maallinen näkemys useista jääkausista tulee uskomuksesta, että maapallon kiertorata muuttuu hivenen miljoonien vuosien aikana. Ilmiö olisi toistuva ja nämä toistuvat muutokset aiheuttaisivat useita jääkausia. Ajatuksen tueksi tutkijat keräävät näytteitä valtamerten pohjasta pudottamalla putkia pohjasedimentteihin. Sitten he analysoivat useita muuttujia sedimenttinäytteistä. Näytearvot keikkuvat edestakaisin keskiarvon ympärillä. Koska keikahduksia on kymmenittäin, maalliset tutkijat yksinkertaisesti olettavat jokaisen heilahduksen edustavan yhtä jääkautta.

    Useimmissa paikoissa mantereella on todisteita vain yhdestä jääkaudesta. Jääpeitteen reunalla jäätikön jättämät jäljet voivat olla mutkikkaita ja maalliset tutkijat yrittävät väittää niitä useiden jääkausien aiheuttamiksi. Jääreuna kuitenkin tunnetusti etenee, perääntyy ja syöksyy nopeasti eteenpäin saaden aikaan mutkikkaita jäätikkösedimenttejä. Viisi maallista tutkijaa on myöntänyt, että ajatus useista jääkausista on vain oletus.7 Sen sijaan, että Kanadan Albertassa olisi ollut kolme tai neljä jääkautta, nämä tutkijat päättelivät, että jääkausia oli ollut vain yksi.

    Ratkaistavissamme on myös muita haasteita
    Maalliset tutkijat ovat usein haastaneet luomiseen uskovia selittämään jääkauden. Asia ratkesi hyväksymällä Raamatun historia ja tutkimalla tieteellistä aineistoa. Tässä on esimerkki, miten voimme ratkaista muita Raamattuun kohdistuvia haasteita. Meidän on oltava totuudenetsijöitä (1. Tess. 5:21). Usein huomaamme, että kohtaamamme haasteet ovat haasteita myös maallisille tutkijoille, vaikkakin nämä usein salaavat ongelmansa. Oikea ymmärrys ainutlaatuisesta, maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta voi ratkaista monta haastetta, jotka maalliset, evoluutioon ja pitkien ajanjaksojen paradigmaan sitoutuneet tutkijat ovat esittäneet. Meidän tulee olla yhtä sitoutuneita raamatulliseen maailmanhistoriaan. XXXXXXX
  13. Kuinka kauan?
    Kolmas vaatimus on aika. Vaatimus täyttyy, sillä haihtuminen jäähdyttäisi valtameret vähitellen. Lopulta myös tuliperäinen toiminta rauhoittuisi. Viileämpi valtameri tuottaisi vähemmän kosteutta ja lunta, joten jääkausi alkaisi vähitellen laantua. Tuliperäisen toiminnan vähentyminen lisäisi jääpeitettä sulattavaa auringonpaistetta. Laskemalla vedenpaisumuksen jälkeisten valtamerten jäähtymisnopeuden saamme karkean arvion jääkauden pituudesta.

    Valtamerten jäähtymisen perusteella jääkausi saattoi saavuttaa huippunsa noin 500 vuodessa. Jäätiköiden keskipaksuus olisi noin 700 metriä pohjoisella pallonpuoliskolla ja noin 1200 metriä Etelämantereella, jonne suurin osa eteläisen pallonpuoliskon jäästä kerääntyi.

    Sulamisyhtälöllä voimme arvioida jääpeitteen sulamisajan. Aluksi sulaminen olisi hidasta, sitten se nopeutuisi jättimäisten järvien syntyessä jäätikön reunoille. Jotkut järvistä murtuivat aiheuttaen valtavia tulvia, kuten Missoula-järvelle kävi USA:n luoteisosassa.6 Jääpeitteen sulaminen kestäisi vain noin 70 vuotta reuna-alueilla ja noin 200 vuotta Kanadan ja Skandinavian sisäosissa. Näin jääkauden koko kestoksi tulisi noin 700 vuotta. Emme tarvitse jääkautta varten sataatuhatta vuotta.

    Kuinka monta jääkautta?
    Maallinen näkemys useista jääkausista tulee uskomuksesta, että maapallon kiertorata muuttuu hivenen miljoonien vuosien aikana. Ilmiö olisi toistuva ja nämä toistuvat muutokset aiheuttaisivat useita jääkausia. Ajatuksen tueksi tutkijat keräävät näytteitä valtamerten pohjasta pudottamalla putkia pohjasedimentteihin. Sitten he analysoivat useita muuttujia sedimenttinäytteistä. Näytearvot keikkuvat edestakaisin keskiarvon ympärillä. Koska keikahduksia on kymmenittäin, maalliset tutkijat yksinkertaisesti olettavat jokaisen heilahduksen edustavan yhtä jääkautta.

    Useimmissa paikoissa mantereella on todisteita vain yhdestä jääkaudesta. Jääpeitteen reunalla jäätikön jättämät jäljet voivat olla mutkikkaita ja maalliset tutkijat yrittävät väittää niitä useiden jääkausien aiheuttamiksi. Jääreuna kuitenkin tunnetusti etenee, perääntyy ja syöksyy nopeasti eteenpäin saaden aikaan mutkikkaita jäätikkösedimenttejä. Viisi maallista tutkijaa on myöntänyt, että ajatus useista jääkausista on vain oletus.7 Sen sijaan, että Kanadan Albertassa olisi ollut kolme tai neljä jääkautta, nämä tutkijat päättelivät, että jääkausia oli ollut vain yksi.

    Ratkaistavissamme on myös muita haasteita
    Maalliset tutkijat ovat usein haastaneet luomiseen uskovia selittämään jääkauden. Asia ratkesi hyväksymällä Raamatun historia ja tutkimalla tieteellistä aineistoa. Tässä on esimerkki, miten voimme ratkaista muita Raamattuun kohdistuvia haasteita. Meidän on oltava totuudenetsijöitä (1. Tess. 5:21). Usein huomaamme, että kohtaamamme haasteet ovat haasteita myös maallisille tutkijoille, vaikkakin nämä usein salaavat ongelmansa. Oikea ymmärrys ainutlaatuisesta, maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta voi ratkaista monta haastetta, jotka maalliset, evoluutioon ja pitkien ajanjaksojen paradigmaan sitoutuneet tutkijat ovat esittäneet. Meidän tulee olla yhtä sitoutuneita raamatulliseen maailmanhistoriaan.
  14. Kuinka kauan?
    Kolmas vaatimus on aika. Vaatimus täyttyy, sillä haihtuminen jäähdyttäisi valtameret vähitellen. Lopulta myös tuliperäinen toiminta rauhoittuisi. Viileämpi valtameri tuottaisi vähemmän kosteutta ja lunta, joten jääkausi alkaisi vähitellen laantua. Tuliperäisen toiminnan vähentyminen lisäisi jääpeitettä sulattavaa auringonpaistetta. Laskemalla vedenpaisumuksen jälkeisten valtamerten jäähtymisnopeuden saamme karkean arvion jääkauden pituudesta.

    Valtamerten jäähtymisen perusteella jääkausi saattoi saavuttaa huippunsa noin 500 vuodessa. Jäätiköiden keskipaksuus olisi noin 700 metriä pohjoisella pallonpuoliskolla ja noin 1200 metriä Etelämantereella, jonne suurin osa eteläisen pallonpuoliskon jäästä kerääntyi.

    Sulamisyhtälöllä voimme arvioida jääpeitteen sulamisajan. Aluksi sulaminen olisi hidasta, sitten se nopeutuisi jättimäisten järvien syntyessä jäätikön reunoille. Jotkut järvistä murtuivat aiheuttaen valtavia tulvia, kuten Missoula-järvelle kävi USA:n luoteisosassa.6 Jääpeitteen sulaminen kestäisi vain noin 70 vuotta reuna-alueilla ja noin 200 vuotta Kanadan ja Skandinavian sisäosissa. Näin jääkauden koko kestoksi tulisi noin 700 vuotta. Emme tarvitse jääkautta varten sataatuhatta vuotta.

    Kuinka monta jääkautta?
    Maallinen näkemys useista jääkausista tulee uskomuksesta, että maapallon kiertorata muuttuu hivenen miljoonien vuosien aikana. Ilmiö olisi toistuva ja nämä toistuvat muutokset aiheuttaisivat useita jääkausia. Ajatuksen tueksi tutkijat keräävät näytteitä valtamerten pohjasta pudottamalla putkia pohjasedimentteihin. Sitten he analysoivat useita muuttujia sedimenttinäytteistä. Näytearvot keikkuvat edestakaisin keskiarvon ympärillä. Koska keikahduksia on kymmenittäin, maalliset tutkijat yksinkertaisesti olettavat jokaisen heilahduksen edustavan yhtä jääkautta.

    Useimmissa paikoissa mantereella on todisteita vain yhdestä jääkaudesta. Jääpeitteen reunalla jäätikön jättämät jäljet voivat olla mutkikkaita ja maalliset tutkijat yrittävät väittää niitä useiden jääkausien aiheuttamiksi. Jääreuna kuitenkin tunnetusti etenee, perääntyy ja syöksyy nopeasti eteenpäin saaden aikaan mutkikkaita jäätikkösedimenttejä. Viisi maallista tutkijaa on myöntänyt, että ajatus useista jääkausista on vain oletus.7 Sen sijaan, että Kanadan Albertassa olisi ollut kolme tai neljä jääkautta, nämä tutkijat päättelivät, että jääkausia oli ollut vain yksi.

    Ratkaistavissamme on myös muita haasteita
    Maalliset tutkijat ovat usein haastaneet luomiseen uskovia selittämään jääkauden. Asia ratkesi hyväksymällä Raamatun historia ja tutkimalla tieteellistä aineistoa. Tässä on esimerkki, miten voimme ratkaista muita Raamattuun kohdistuvia haasteita. Meidän on oltava totuudenetsijöitä (1. Tess. 5:21). Usein huomaamme, että kohtaamamme haasteet ovat haasteita myös maallisille tutkijoille, vaikkakin nämä usein salaavat ongelmansa. Oikea ymmärrys ainutlaatuisesta, maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta voi ratkaista monta haastetta, jotka maalliset, evoluutioon ja pitkien ajanjaksojen paradigmaan sitoutuneet tutkijat ovat esittäneet. Meidän tulee olla yhtä sitoutuneita raamatulliseen maailmanhistoriaan.
  15. Vedenpaisumus oli erityisen katastrofaalinen maailmanlaajuinen tapahtuma, jonka yhteydessä oli erittäin voimakasta tuliperäistä toimintaa. Tulvan jälkeen suuri määrä pieniä tuliperäisiä hiukkasia jäi loukkuun ilmakehän yläkerroksiin. Nämä hiukkaset heijastivat auringonvalon takaisin avaruuteen, kunnes laskeutuivat hitaasti useiden vuosien saatossa. On yleisesti hyväksytty, että jääkauden aikana tulivuorenpurkauksia oli huomattavasti nykyistä enemmän. Purkaukset lisäsivät jatkuvasti yläilmakehään hienoja hiukkasia, mahdollisesti venyttäen sään jäähtymisen useiden vuosisatojen mittaiseksi. Näin ehto jääkauden syntymiselle täyttyy viileämmän kesän osalta. Entä seuraava vaatimus: Mistä tuli kosteus vaadittuun lumisateeseen?
    Tuliperäinen toiminta (erityisesti kuuma laava) lämmitti tulvaveden, ja kuumaa vettä tuli lisää ”syvyyden lähteistä”. Vedenpaisumus oli dynaaminen tapahtuma, joten vedenpaisumuksen jälkeen valtameret olivat pääosin lämpimiä – navalta navalle ja pinnasta pohjaan. Tämän takia merijäätä ei ollut millään valtamerellä.
    Lämmin vesi haihtuu kylmää nopeammin. Mitä lämpimämpää vesi on, sitä nopeammin se haihtuu. Kun keskikorkean ja korkean leveysasteen valtameret olivat huomattavasti nykyistä lämpimämmät, haihtumistakin oli paljon enemmän. Kun kosteus kohtasi viileämmät mantereet, syntyi supermyrskyjä. Myrskyjen synnyttämä lumi kasautui kohti maan napoja suihkuvirtausten ja myrskytuulien ajamana. Lopulta lumi muuttui jääksi, pääosin kesänaikaisen sulamisen ja uudelleen jäätymisen tuloksena. Näin täyttyy toinenkin vaatimus jääkauden muodostumiseen.
  16. Vedenpaisumus oli erityisen katastrofaalinen maailmanlaajuinen tapahtuma, jonka yhteydessä oli erittäin voimakasta tuliperäistä toimintaa. Tulvan jälkeen suuri määrä pieniä tuliperäisiä hiukkasia jäi loukkuun ilmakehän yläkerroksiin. Nämä hiukkaset heijastivat auringonvalon takaisin avaruuteen, kunnes laskeutuivat hitaasti useiden vuosien saatossa. On yleisesti hyväksytty, että jääkauden aikana tulivuorenpurkauksia oli huomattavasti nykyistä enemmän. Purkaukset lisäsivät jatkuvasti yläilmakehään hienoja hiukkasia, mahdollisesti venyttäen sään jäähtymisen useiden vuosisatojen mittaiseksi. Näin ehto jääkauden syntymiselle täyttyy viileämmän kesän osalta. Entä seuraava vaatimus: Mistä tuli kosteus vaadittuun lumisateeseen?
    Tuliperäinen toiminta (erityisesti kuuma laava) lämmitti tulvaveden, ja kuumaa vettä tuli lisää ”syvyyden lähteistä”. Vedenpaisumus oli dynaaminen tapahtuma, joten vedenpaisumuksen jälkeen valtameret olivat pääosin lämpimiä – navalta navalle ja pinnasta pohjaan. Tämän takia merijäätä ei ollut millään valtamerellä.
    Lämmin vesi haihtuu kylmää nopeammin. Mitä lämpimämpää vesi on, sitä nopeammin se haihtuu. Kun keskikorkean ja korkean leveysasteen valtameret olivat huomattavasti nykyistä lämpimämmät, haihtumistakin oli paljon enemmän. Kun kosteus kohtasi viileämmät mantereet, syntyi supermyrskyjä. Myrskyjen synnyttämä lumi kasautui kohti maan napoja suihkuvirtausten ja myrskytuulien ajamana. Lopulta lumi muuttui jääksi, pääosin kesänaikaisen sulamisen ja uudelleen jäätymisen tuloksena. Näin täyttyy toinenkin vaatimus jääkauden muodostumiseen.
  17. Pahinta mitä Jumala voi tehdä ihmiselle, on jättää hänet paatumukseensa.

    Näin on höpö jäänyt paatumukseen
  18. Jos sinä et ole nukkunut. Selitä sitten Kuinka tuo D - vitamiini syntyy ihmisessä ja kuinka se kulkeutuu iholle ja kuinka taas palaa? Taitaa taas jälleen kerran turha odottaa vastausta.

    Kuinka maa kiertää aurinkoa elliptisen muotoista ringiä että maan napa osoittaa aina samaan suuntaan. Kuinka tuo voi tapahtua ilman ulkopuolista vaikutusta, Jään taas vastausta paitsi.

    Minä en nukkunut kansakoulun alakoulussa. Siellä kehotettiin aina keväisin ottamaan aurinkoa, jotta saisimme D vitamiinia ja se olisi hyvä lääke kevätväsymykseen.

    Sinä nukuit siellä apukoulussa, kun et tiedä tosi asioita mitään.
  19. Ei uudestisyntyneitä vaan uudesti eksytettyjä.
  20. Ei ole. Ei Jumalan ilmestyminen ole ufo
    21. 43 / 387
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt