Vapaa kuvaus

Aloituksia

847

Kommenttia

7661

  1. Nastarenkaiden päällysteiden kulumisen hinta valtion teillä on 60–70 miljoonaa euroa vuodessa, arvioi Otto Kärki, Väyläviraston maanteiden hoidon johtava asiantuntija. Arviosta puuttuu kaupunkien vastuulla olevan katuverkon kuluminen.

    Väyläviraston seurantatutkimus on mitannut teiden urautumista vuosina 2017–2022 yli 700 tiekilometrillä. Urautumisnopeus on keskimäärin 1,5 millimetriä vuodessa, tästä valtaosa nastarenkaiden aiheuttamaa.

    Mittaukset kertovat talvikauden keskimääräiseksi urautumisvauhdiksi esimerkiksi Nelostiellä Hartolassa yhden talven aikana 2,5 milliä, Hangontiellä Tammisaaressa 2,2 millimetriä.

    Vilkkaimmilla teillä huomattavat kulumisurat saattavat syntyä jo yhden vetisen talven seurauksena.

    Norjassa kitkoilla

    Perusteellisin selvitys nasta- ja kitkarenkaiden turvallisuus- ja ympäristövaikutuksista on Helsingin kaupungin vuosien 2011–2013 NASTA-tutkimusohjelma. Sen tekoon osallistui 13 tutkimuslaitosta ja asiantuntijatahoa.

    Sen johtopäätös oli, että nastarenkaiden kustannukset ja ympäristöhaitat ovat ilmeiset.

    Toinen johtopäätös oli, että talvirengasvalintaa enemmän turvallisuuteen vaikuttaa ajotapa. Liukkaimmilla keleillä kitkarenkailla ajaminen vaatii nastarenkaita ennakoivampaa ajotapaa. Jos kitkoilla ajaminen saa kuljettajan ennakoimaan enemmän, se saattaa jopa parantaa liikenneturvallisuutta, vaikka renkaiden jääpito onkin heikompi.

    Suomessa kitkat-nastat-keskustelua hallitsevat liukkaimpien kelien ääritilanteet, Ruotsissa ja Norjassa taas ympäristö ja kustannukset tieverkolle.

    Naapurimaiden kaupungeissa kitkarenkaat ovatkin jo valtavirtaa.

    Ruotsin liikennevirasto on suosittanut kitkarenkaiden käyttöä kaikissa ajonvakausjärjestelmällä varustetuissa autoissa jo toistakymmentä vuotta.

    Vuonna 2023 vielä 54 prosenttia ruotsalaisista ajoi nastarenkailla, mutta Tukholman seudulla kitkarenkaat valitsi jo 58 prosenttia asukkaista. Näin on ollut vuodesta 2019 lähtien.

    Kehitystä ovat vauhdittaneet yksittäisten katujen nastarengaskiellot esimerkiksi Tukholmassa, Uppsalassa ja Göteborgissa.

    Norjan suurissa kaupungeissa nastarenkaat ovat nykyisin harvinaisuus.

    Yksi syy ovat yli 20 vuotta sitten käyttöönotetut nastarengasmaksut. Oslossa kitkarenkaiden osuus kasvoi 80 prosenttiin muutamassa vuodessa, kun maksu tuli käyttöön 2000-luvun alussa.

    Nyt Oslon kaduilla ajo nastarenkailla maksaa 3 euroa päivässä tai 120 euroa talvessa. Stavanger lopetti jo maksun perimisen, kun kitkarenkaiden osuus oli noussut kaupungissa 91 prosenttiin.

    ”Norjan kaupungeissa pärjätään hyvin kitkarenkailla, eivätkä onnettomuudet näytä siellä lisääntyneen”, Suvi Haaparanta toteaa.

    Haaparanta kertoo, että Helsingin kitkarengaskampanjat herättivät vielä muutama vuosi sitten varsin tunnepitoisia reaktioita, mutta nyt asenteet kitkarenkaita kohtaan ovat muuttuneet myönteisemmäksi.

    Helsingissä kitkarengaskampanjointi jatkuu. Kaupungin omat autot ovat liikkuneet kitkarenkain vuodesta 2021 lähtien.

    Suomen ainoa nastarengaskielto on Helsingin Lönnrotinkadun syksyllä 2022 voimaan tullut läpiajokielto. Kokeilu jatkuu vielä tulevan talven.

    Helsingin ilmansuojelusuunnitelma linjaa, että kaupunki edistää nastarengasmaksujen käyttöönottoa Norjan mallin mukaan. Maksut edellyttäisivät lakimuutosta, sillä nykylainsäädäntö ei niitä mahdollista.

    Suunnitelma ei innosta autoilijoita Eläintarhan Nesteellä.

    ”En tykkää. Lönnrotinkadun nastarengaskiellon kanssa pystyy vielä elämään”, taksia ajava Tuomas Räty sanoo.

    Kitkarenkaisiin luottava Peter Westerholm ei hänkään innostu uusista maksuista: ”Mutta jos nastarenkaista halutaan eroon, niin maksu on tietysti aika tehokas väline.”

    Kitkarenkaiden puolesta kampanjoiva Suvi Haaparanta ajaa itse kitkarenkailla.

    ”Etelä-Karjalassakin tulee usein liikuttua. Kitkarenkailla pärjää hyvin pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin”, Haaparanta sanoo.

    Vaasassa asuva Väyläviraston Otto Kärki kantaa työssään huolta urautuvista maanteistä. Nyt alla pyörivät kuitenkin kotimaiset nastarenkaat. ”Mutta en minä kitkarenkaitakaan pois sulje.”

    Entäpä Tekniikan Maailman autotoimitus, joka leipätyönään koeajaa uudet autot ja tekee vuotuiset talviauto- ja rengastestit? Kun TM:n kahdeksan ammattilaista kertoo näkemyksensä, kitkarenkaat voittavat äänin 5–3.


    https://tekniikanmaailma.fi/lehti/22b-2024/onko-jo-aika-luopua-nastarenkaista/
  2. Lähteitä jatkolukemiseen
    • Live Science (6 Sept 2025): Do humans and chimps really share nearly 99% of their DNA?
    • Khaitovich P. et al. (2005). Science 309(5740):1850–1854.
    • Enard W. et al. (2002). Nature 418(6893):869–872.
    • Tomkins J. (2013). Comprehensive Analysis of Chimpanzee and Human Chromosomes. Answers Research Journal.
    • Marques-Bonet T. (2025). Institute of Evolutionary Biology, Barcelona – haastattelu Live Science.


    Evoluution puolustajien vastaväitteet “99 % -myyttiin”
    1. “Samankaltaisuus on silti suuri”
    • He sanovat: vaikka ero olisi 10–15 %, ihmiset ja simpanssit ovat edelleen lähimmät sukulaiset.
    • Ajatus: koska ero muihin eläimiin (esim. koiraan, kissaan, lehmään) on vielä suurempi, evoluution suunta pysyy.
    Ongelma:

    “Lähin sukulainen” ei todista polveutumista – vain vertailtavaa samankaltaisuutta.

    Samankaltaisuus voi johtua myös yhteisestä suunnittelijasta, ei yhteisestä kantaisästä.

    2. “1 % oli vain karkea arvio”
    • Puolustajat väittävät, että “1 % ero” oli aikanaan yksinkertaistus kansalle, mutta tiede on aina tiennyt sen olevan monimutkaisempi.
    Ongelma:

    Tätä väitettä käytettiin vuosikymmeniä koulukirjoissa ja tiedejulkaisuissa faktana.

    Jos kyse oli vain popularisoinnista, miksi virhettä ei oikaistu aikaisemmin?

    Monet opiskelijat menettivät uskonsa tämän väitteen takia. Vastuu on todellinen.

    3. “DNA:n ero ei ratkaise – tärkeää on mRNA ja proteiinit”
    • He sanovat: ihmisillä ja apinoilla on lähes sama “geneettinen työkalupakki”, mutta niitä käytetään eri tavalla.
    • Tämän mukaan DNA-samankaltaisuus riittää osoittamaan yhteisen alkuperän.
    Ongelma:

    Jos käyttö (mRNA-ilmentymä) on 40–50 % erilaista, kyse ei ole pienestä hienosäädöstä, vaan radikaalisti eri ohjelmasta.

    Tämä muistuttaa tietokoneita: jos kaksi konetta sisältävät lähes samat komponentit, mutta ohjelmisto ja käyttöjärjestelmä ovat täysin erilaiset, tulos on käytännössä eri laite.

    4. “Evoluutiolla oli aikaa”
    • Argumentti kuuluu: miljoonat vuodet riittävät selittämään DNA:n muutokset, mRNA-säädön ja ihmisen erityispiirteet.
    Ongelma:

    Jo miljoonien emäsparien muutosten fiksoituminen populaatiossa luonnonvalinnan kautta on tilastollisesti epätodennäköistä.

    Vielä vaikeampaa selittää ovat nopeat muutokset aivojen rakenteessa ja puhekyvyssä.

    Aikakaan ei auta, jos mekanismia ei ole.


    Tiivis yhteenveto
    Kun “1 % -myytti” romahtaa, evoluution puolustajat siirtyvät seuraaviin väitteisiin:
    1. “Ero on silti pieni suhteessa muihin eläimiin.”
    2. “1 % oli vain karkea yleistys.”
    3. “DNA ei ratkaise – mRNA tekee eron, mutta silti yhteinen kantaisä.”
    4. “Miljoonat vuodet riittävät muutokseen.”
    Mutta jokaisessa kohdassa ongelma pysyy:

    Todellinen eroavaisuus on liian suuri selitettäväksi Darwinin mekanismilla.

    Samankaltaisuus ei todista yhteistä alkuperää, vaan voi yhtä hyvin olla todiste yhteisestä suunnittelusta.
  3. Entä sitten?
  4. 1. “Se on argumentum ad ignorantiam”
    Väite: “Se, että me emme vielä tiedä, ei tarkoita että Jumala olisi ainoa selitys.”
    Vastaus: Tämä ei ole “emme tiedä” -aukko. Me tiedämme hyvin, mitä vaaditaan (virherajat, pakkaus, koodaus). Data osoittaa, että järjestelmän on oltava kokonainen heti. Se ei ole tietämättömyyden argumentti, vaan suora looginen johtopäätös vaatimuksista.


    2. “Luonnontiede etenee – kyllä se ratkaisee”
    Väite: “Ennenkin oli vaikeita kysymyksiä, kyllä tämäkin ratkeaa ajan myötä.”
    Vastaus: Moni näistä ongelmista (kiraalisuus, virheraja, koodin alkuperä) on ollut pöydällä 50–70 vuotta ilman ratkaisua. Tavalliset tieteelliset ongelmat saavat vähintään suuntaa muutamassa vuosikymmenessä. Tässä ollaan jumissa, koska ongelma on rakenteellinen, ei yksityiskohta.


    3. “Exaptation” – osat kehittyivät muuhun käyttöön
    Väite: “Osat saattoivat ensin toimia jossain toisessa tehtävässä ja vasta myöhemmin yhdistyä.”
    Vastaus: Tämä ei auta, koska esim. ribosomi, tRNA-syntetaasit ja koodi vaativat täydellistä yhteensopivuutta heti. Yksittäinen osa ilman verkostoa ei tee mitään — eikä luonto varastoi “turhia osia” miljoonia vuosia odottamaan, että joku muu mutaatio täydentää palapelin.


    4. “Todennäköisyydet eivät päde kosmiseen aikaan”
    Väite: “Kun aikaa on miljardeja vuosia, pienikin mahdollisuus toteutuu.”
    Vastaus: Matematiikka vastaan. Jo yhden toimivan entsyymin löytö todennäköisyyksillä 1/10¹¹ ei auta, jos tarvitset kymmeniä yhteistoimivia. Todennäköisyyksien kertautuminen ylittää maailmankaikkeuden atomien määrän (10⁸⁰). Aika ei tee mahdottomasta mahdollista.


    5. “Sinä et ymmärrä biokemiaa”
    Väite: “Jos perehtyisit, huomaisit että nämä ongelmat on ratkaistu.”
    Vastaus: Kaikki tässä mainitut ongelmat löytyvät alan omasta kirjallisuudesta (Nature, PNAS, Science). Esim. RNA-maailman puolestapuhujat itse myöntävät fideliteettiongelman. Tämä ei ole tietämättömyyttä, vaan juuri asiantuntijoiden kuvaamia kriisejä.


    6. “Suunnittelu ei ole tiedettä”
    Väite: “Koska suunnittelu ei ole luonnollinen mekanismi, sitä ei voi käyttää selityksenä.”
    Vastaus: Tämä on filosofinen rajoitus, ei tieteellinen. Jos data viittaa informaatioon, järjestykseen ja koordinaatioon, tieteellinen rehellisyys vaatii harkitsemaan sitä vaihtoehtoa.


    7. “Ehkä muualla on erilaiset luonnonlait”
    Väite: “On voinut olla olosuhteita, joita emme vielä tunne, joissa nämä ongelmat ratkeavat.”
    Vastaus: Tämä on puhdas spekulaatio ilman havaintoja. Ja vaikka olosuhteet vaihtelisivat, ongelma ei ole vain ympäristö, vaan itse koodatun informaation synty ja ylläpito.


    Johtopäätös
    Ateisti-evolutionisti joutuu käytännössä nojaamaan:
    • tulevaisuuden toiveeseen (“kyllä tiede selittää”),
    • filosofiseen rajaukseen (“suunnittelu ei ole sallittu”),
    • tai spekulaatioon (“on ehkä olosuhteita joita emme tunne”).
    Mikään näistä ei kuitenkaan vastaa itse ongelmaan: miten kokonainen, virheensietoinen, koodia käyttävä järjestelmä voisi olla olemassa ilman ohjausta ensimmäisestä hetkestä alkaen.
  5. 4) Käännöskoneisto → koodin ongelma
    DNA:n informaatio täytyy kääntää proteiineiksi ribosomin, tRNA-molekyylien ja 20 aminoasyyli-tRNA-syntetaasin (AA-RS) avulla. Jokainen AA-RS tunnistaa oikean aminohapon + oikean tRNA:n.
    • Ribosomi (rRNA + kymmeniä proteiineja) on massiivinen nanokone; “puolikas ribosomi” ei tee mitään.
    • Geneettinen koodi on lähes universaali ja poikkeuksellisen virhekestävä (optimoitu). Kysymys ei ole vain “mistä merkit tulivat”, vaan miksi juuri tämä kartta (kodoni→aminohappo) syntyisi ilman ohjausta.
    5) Pienin tunnettu toimiva solu ≠ “yksinkertainen”
    Synteettisen biologian minimi, JCVI-syn3.0, sisältää vielä 473 geeniä erittäin rikkaassa kasvatusliemessä ja käyttäen valmiiksi olemassa olevia koneistoja. Se on insinöörien rakentama, ei spontaani. Tämä antaa karkean alarajan sille, mitä itseään ylläpitävä kopioiva järjestelmä tarvitsee. (Hutchison et al., Science 2016)
    6) DNA:n fyysinen arkkitehtuuri
    Yhdessä solussa on ~2 m DNA:ta, tuman halkaisija ~6 μm. Pakkaus vaatii histoni-oktamereita (nukleosomit), korkeampia pakkautumistasoja sekä topoisomeraaseja, jotka avaavat/sulkevat superkierteitä kopioinnin ja lukemisen aikana.
    • Ilman topoisomeraaseja replikaatio jumittuu.
    • Ilman histoneja informaatio ei mahdu eikä ole säädeltävissä.
    Nämä eivät ole “jälkikoristeita” vaan käynnissä olevalle elämälle välttämättömiä.
    7) “Rakennuspalikoita avaruudessa” – ei ratkaise ongelmaa
    Meteoriteista/asteroideista on löydetty nukleobaseja (myös Bennu-näytteet). Se kertoo raaka-aineiden saatavuudesta, ei siitä, miten syntyy koodattu, virheensietoinen, kopioituva järjestelmä membranissa ja energiahallinnassa. Palikat ≠ talo.

    RNA-maailma: paras yritys, mutta riittääkö?
    RNA-polymeraasi-ribotsyymejä on kehitetty, jotka pidentävät ketjuja, mutta fideliteetti ja pituus eivät riitä ylittämään virhekynnystä. Lisäksi RNA-maailma ei selitä koodin alkuperää eikä siirtymää proteiinisynteesiin ilman jo valmista ribosomia. Tämä on alan oma myöntö.

    Probabilistinen karkea arvio (miksi “sattuma hoitaa” ei riitä)
    • Funktionaalisen proteiinin löytyminen satunnaisista 150 aa sekvensseistä on harvinaista. Laboratoriossa on saatu harvoja sitojia ~1/10¹¹ (Keefe & Szostak, 2001), mutta entsymaattinen aktiivisuus ja koko verkko (kymmenet–sadat proteiinit) nostaa vaatimuksen astronomiseksi.
    • Eikä pelkkä “löydä yksi proteiini” riitä; pitää olla koordinoitu verkosto (kopiointi, energia, kalvo, säätely, korjaus, jako…). Välitilat, joissa verkosto on puolikas, ovat toimimattomia → luonnonvalinta ei pysty “pitämään niitä varastossa”.
    Yhteenveto: todennäköisyyskasaumia on useita peräkkäin, ja jokainen niistä on kova. Ketjutettuna ne eivät ole uskottavia ilman ohjausta.

    Mikä selittää paremmin?
    • Sattuma + mutaatiot: kamppailee kemian, virherajan, koodin ja järjestelmäriippuvuuksien kanssa.
    • Suunnittelu/ohjaus: selittää, miksi on koodi, kääntäjä, virheenkorjaus, pakkaus ja energia-integraatio heti alusta — eli miksi järjestelmä on käyttökelpoinen kokonaisuus ensimmäisestä hetkestä.
    Lyhyesti: jos poistamme ideologisen vaatimuksen “selitä ilman ohjausta”, jäljelle jää, että ohjattu alku selittää vähemmällä selittelyllä enemmän ilmiöitä.

    Lähteitä (neutraalia/alan valtavirtaa, ellei toisin mainita)
    • Eigen, M. (1971). Selforganization of matter and the evolution of biological macromolecules. Naturwissenschaften.
    • Orgel, L.E. (2004). Prebiotic chemistry and the origin of the RNA world. Crit. Rev. Biochem. Mol. Biol.
    • Blackmond, D.G. (2010). The origin of biological homochirality. Cold Spring Harb Perspect Biol.
    • Benner, S.A. et al. (2012). The “Ribose Problem”. Acc. Chem. Res.
    • Keefe, A.D. & Szostak, J.W. (2001). Functional proteins from random‐sequence libraries. Nature.
    • Horning, D.P. & Joyce, G.F. (2016). Amplification of RNA by an RNA polymerase ribozyme. PNAS.
    • Hutchison, C.A. et al. (2016). Design and synthesis of a minimal bacterial genome. Science.
    • Luger, K. et al. (1997). Crystal structure of the nucleosome core particle. Nature.
    • Wang, J.C. (2002). Cellular roles of DNA topoisomerases. Nat Rev Mol Cell Biol.
    • Friedberg, E.C. (2006). DNA Repair and Mutagenesis (ASM Press).
    • Freeland, S.J. & Hurst, L.D. (1998). Genetic code optimality for minimizing errors. J. Mol. Evol.
    • Koonin, E.V. (2011). The Logic of Chance. (analysoi rehellisesti alkuperäongelmien kovuutta)

    Lopullinen johtopäätös
    Sattuma ei riitä – ei kemiallisesti, ei informaatioteoreettisesti, ei todennäköisyysmielessä eikä järjestelmäarkkitehtuurissa. Se, mitä DNA-elämä vaatii ensimmäisestä hetkestä, on sovitetun järjestelmän piirteitä: koodi, kääntäjä, virheenkorjaus, energia-integraatio ja pakkaus.
    Ohjattu alku (suunnittelu) on selitys, joka kohtaa nämä faktat suoraan ilman lisäoletusten kerrostamista.
  6. Tämä on samalla sekä lääketieteen läpimurto että vahva muistutus: ihminen voi parantaa rikkoutunutta, mutta vain Jumala on alun perin luonut täydellisen.

    EVO-ATEISTIN VÄITTEET JA TIETEELLINEN VASTINE
    Väite 1: “Geeniterapia todistaa, että evoluutio toimii – olemme nyt vain oppineet käyttämään samaa mekanismia.”

    Tieteellinen vastine: Geeniterapia ei rakenna mitään uutta. Se korjaa rikkoutuneen geenin takaisin alkuperäiseen tilaan. Evoluutio väittää, että mutaatiot tuottavat uusia rakenteita – mutta tässä nähdään, että mutaatio vain tuhosi, ja kuulo palautui vasta, kun järjestelmä palautettiin alkuperäiseen luotuun muotoon.

    Väite 2: “Tämä osoittaa, että ihminen on vain biologinen kone, jota voidaan korjailla.”

    Tieteellinen vastine: Tämä osoittaa päinvastoin, että ihminen on monimutkaisesti ohjelmoitu järjestelmä. Jopa yhden pienen geenin virhe pysäyttää koko kuulon – ja kun se palautetaan, kaikki toimii heti. Tämä on järjestelmäajattelua, ei sattumanvaraisen kehityksen tulos.

    Väite 3: “Tämä on todiste luonnonvalinnasta: vialliset geenit poistuvat, ja vahvat jäävät jäljelle.”

    Tieteellinen vastine: Jos luonnonvalinta toimisi näin, kuurot eivät koskaan olisi saaneet kuuloa takaisin. Luonnossa viallinen geeni olisi johtanut vain kärsimykseen. Vain tietoinen korjaus palautti toiminnon. Luonnonvalinta ei voi rakentaa eikä parantaa, se voi vain poistaa.

    Väite 4: “Tämä on evoluution voitto, koska olemme oppineet muokkaamaan DNA:ta.”

    Tieteellinen vastine: Ihmisen tekemä geeniterapia on älykästä suunnittelua – ei evoluutiota. Jos tämä on “evoluution voitto”, silloin täytyy myöntää, että vain älykäs suunnittelu voi saada järjestelmän toimimaan. Tämä on vahvistus luomiselle, ei evoluutiolle.

    Väite 5: “Geenivirheet ovat evoluution polttoaine, ilman niitä emme olisi olemassa.”

    Tieteellinen vastine: Geenivirheet (mutaatiot) ovat todistetusti sairauksien ja rappeutumisen syy. Kuurous on yksi esimerkki. Kuulo palautui vasta, kun mutaation aiheuttama vika korjattiin. Tämä osoittaa, että mutaatiot eivät luo uutta – ne vain rikkovat. Evoluution polttoaine on tosiasiassa rappeutumista.

    Johtopäätös
    • Evoateisti yrittää esittää geeniterapian todisteena evoluutiosta.
    • Mutta todellisuudessa tämä läpimurto osoittaa:
    • mutaatiot rikkovat
    • alkuperäinen järjestelmä oli täydellinen
    • vain älykäs suunnittelu (tiedemiehen toimet) voi palauttaa sen toimintaan.

    Tiede tukee luomista, ei evoluutiota.