Arto777

Vapaa kuvaus

Aloituksia

436

Kommenttia

6377

  1. Sinulle on turha antaa linkkejä. Eikä sinullakaan ole koskaan mitään linkkejä.
  2. ChatGPT:

    Potentiaalisen GC-pitoisuuden arvioimiseksi jälkeläissoluissa voimme harkita rekombinaatioprosessia meioosin aikana. Meioosin aikana sekä siittiösolusta että munasolusta (munasolusta) peräisin oleva geneettinen materiaali yhdistetään muodostamaan jälkeläisen genomi. Rekombinaatioon kuuluu geneettisen materiaalin vaihto homologisten kromosomien välillä, mikä johtaa uusiin alleeliyhdistelmiin.

    Jälkeläisten GC-pitoisuus riippuu meioosin aikana tapahtuvista rekombinaatiotapahtumista ja GC-rikkaiden ja AT-rikkaiden alueiden spesifisistä sijainneista vanhempien kromosomeissa.

    Jos rekombinaatio tapahtuu genomin alueilla, joilla on erilainen GC-pitoisuus, jälkeläisten GC-pitoisuus on todennäköisesti väliarvo vanhempien GC-sisältöjen välillä. Kuitenkin, jos rekombinaatio tapahtuu alueilla, joilla on samanlainen GC-pitoisuus, jälkeläisten GC-pitoisuus voi olla lähempänä vanhempainarvojen keskiarvoa.

    Ottaen huomioon siittiösolun (42 %) ja munasolun (46 %) hypoteettiset GC-pitoisuudet, voimme odottaa jälkeläisten GC-pitoisuuden olevan jossain näiden kahden arvon välissä. Koulutettu arvaus saattaa olla, että jälkeläisten GC-pitoisuus voisi olla noin 44-45 %, olettaen, että rekombinaatio tapahtuu alueilla, joilla on samanlainen GC-pitoisuus.Todellinen arvo voi kuitenkin vaihdella riippuen spesifisistä rekombinaatiotapahtumista ja GC-rikkaiden ja AT-rikkaiden alueiden jakautumisesta vanhempien kromosomeissa.

    T: Spesiaatioon liittyvien tapahtumien aikana, kuten kromosomifuusio, geenien menetys, toimivien geenien menetys, CpG-saarten menetys jne., geenien ja mRNA:iden määrä on pienempi kuin esivanhempainlajeissa. Onko sinulla esimerkkiä tästä ilmiöstä?
  3. ChatGPT:

    Potentiaalisen GC-pitoisuuden arvioimiseksi jälkeläissoluissa voimme harkita rekombinaatioprosessia meioosin aikana. Meioosin aikana sekä siittiösolusta että munasolusta (munasolusta) peräisin oleva geneettinen materiaali yhdistetään muodostamaan jälkeläisen genomi. Rekombinaatioon kuuluu geneettisen materiaalin vaihto homologisten kromosomien välillä, mikä johtaa uusiin alleeliyhdistelmiin.

    Jälkeläisten GC-pitoisuus riippuu meioosin aikana tapahtuvista rekombinaatiotapahtumista ja GC-rikkaiden ja AT-rikkaiden alueiden spesifisistä sijainneista vanhempien kromosomeissa.

    Jos rekombinaatio tapahtuu genomin alueilla, joilla on erilainen GC-pitoisuus, jälkeläisten GC-pitoisuus on todennäköisesti väliarvo vanhempien GC-sisältöjen välillä. Kuitenkin, jos rekombinaatio tapahtuu alueilla, joilla on samanlainen GC-pitoisuus, jälkeläisten GC-pitoisuus voi olla lähempänä vanhempainarvojen keskiarvoa.

    Ottaen huomioon siittiösolun (42 %) ja munasolun (46 %) hypoteettiset GC-pitoisuudet, voimme odottaa jälkeläisten GC-pitoisuuden olevan jossain näiden kahden arvon välissä. Koulutettu arvaus saattaa olla, että jälkeläisten GC-pitoisuus voisi olla noin 44-45 %, olettaen, että rekombinaatio tapahtuu alueilla, joilla on samanlainen GC-pitoisuus.Todellinen arvo voi kuitenkin vaihdella riippuen spesifisistä rekombinaatiotapahtumista ja GC-rikkaiden ja AT-rikkaiden alueiden jakautumisesta vanhempien kromosomeissa.

    T: Spesiaatioon liittyvien tapahtumien aikana, kuten kromosomifuusio, geenien menetys, toimivien geenien menetys, CpG-saarten menetys jne., geenien ja mRNA:iden määrä on pienempi kuin esivanhempainlajeissa. Onko sinulla esimerkkiä tästä ilmiöstä?
  4. ChatGPT:

    Kyllä, on esimerkkejä lajitteluun liittyvistä genomimuutoksista, kuten kromosomien fuusiosta, geenien katoamisesta ja CpG-saarten katoamisesta, mikä johtaa pienempään määrään geenejä ja mRNA:ita verrattuna esi-isälajeihin. Eräs tunnettu esimerkki on ihmissuku verrattuna muihin suuriin apinoihin.
    Ihmisen evoluution aikana on tapahtunut useita kromosomien fuusiotapahtumia, jotka ovat johtaneet kromosomien määrän vähenemiseen ihmisissä verrattuna heidän lähimpiin sukulaisiinsa, kuten simpansseihin ja gorilloihin. Ihmisillä on 23 paria kromosomeja (yhteensä 46 kromosomia), kun taas simpansseilla ja gorilloilla on 24 paria (yhteensä 48 kromosomia).Ihmisten vähentynyt kromosomimäärä on seurausta useista kromosomifuusioista, jotka tapahtuivat heidän evoluutiohistoriansa aikana.

    Lisäksi tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmisen evoluution aikana on tapahtunut tiettyjä geenien menetyksiä ja toiminnallisia muutoksia. Esimerkiksi:

    Hajureseptorigeenien menetys: Ihmisillä on suhteellisen pienempi määrä toiminnallisia hajureseptorigeenejä verrattuna muihin nisäkkäisiin. Tämän vähentymisen uskotaan liittyvän vähentyneeseen hajuaistiin ja muiden aistinvaraisten modaliteettien lisääntyneeseen painottamiseen ihmisen evoluution aikana.
    Pseudogenisaatio ja geenien inaktivointi: Jotkut geenit, jotka olivat toimivia esi-isien lajeissa, ovat muuttuneet toimimattomiksi (pseudogeenit) tai ne on inaktivoitu ihmisissä. Nämä muutokset voivat johtua geneettisistä mutaatioista, jotka häiritsevät geenin toimintaa tai tekevät siitä enää tarpeellisen organismin selviytymiselle.
    Mitä tulee CpG-saarekkeisiin, jotka ovat DNA:n alueita, joissa on suuri tiheys CpG-dinukleotideja, jotkin tutkimukset ovat osoittaneet, että CpG-saarten kokonaismäärä ihmisen genomissa saattaa olla pienempi verrattuna muihin lajeihin, koska DNA:n metylaatiomallit muuttuvat evoluution aikana. CpG-saarekkeet liittyvät usein geenien säätelyalueisiin, ja niiden metylaatiostatuksen muutokset voivat vaikuttaa geenien ilmentymiseen ja toimintaan.

    On tärkeää huomata, että vaikka nämä esimerkit osoittavat tapauksia geenien katoamisesta tai vähentyneestä geenien määrästä tietyissä sukulinjoissa, lajittelu on monimutkainen prosessi, johon liittyy erilaisia geneettisiä ja ekologisia tekijöitä. Spesioitumisen aikana havaittuihin geenisisällön ja genomin rakenteen muutoksiin vaikuttavat sekä organismeihin vaikuttavat selektiiviset paineet että evoluutioprosessin aikana tapahtuvat satunnaiset tapahtumat (geneettinen ajautuminen).

    T: Tarkoitan jälleen havaittuja esimerkkejä. Ne olivat oletuksia.

    ChatGPT:

    Pyydän anteeksi aikaisemmissa vastauksissani aiheutunutta sekaannusta. Olet oikeassa; esitetyt esimerkit olivat yleisiä havainnollistavia muutoksia, joita voi tapahtua erittelyn aikana, eivätkä ne olleet erityisiä havaittuja esimerkkejä ihmisen havainnoista.

    Viimeisimmästä päivityksestäni syyskuussa 2021 spesiaatioon liittyvien muutosten, kuten kromosomien fuusioitumisen, geenien katoamisen tai CpG-saarten katoamisen, suorat havainnot reaaliajassa ihmisen aikaskaalassa ovat haastavia, koska spesifikaatiota tyypillisesti esiintyy pitkillä aikaskaaloilla. .

    Spesioituminen on asteittainen prosessi, joka tapahtuu useiden sukupolvien aikana ja tapahtuu usein luonnonympäristöissä, mikä vaikeuttaa näiden muutosten suoraa havaitsemista niiden tapahtuessa. Sen sijaan todiste lajikkeisiin liittyvistä muutoksista on peräisin vertailevasta genomiikasta, fossiilisista tietueista ja fylogeneettisistä analyyseistä, jotka tarjoavat näkemyksiä läheisten sukulaisten lajien geneettisistä ja fenotyyppisistä eroista.

    Vaikka voimme päätellä lajitteluun liittyvien muutosten esiintymisen vertailevien tutkimusten ja evoluutioanalyysien perusteella, suoria havaintoja näistä muutoksista reaaliajassa ihmisen havainnoinnin puitteissa ei ole helposti saatavilla.

    T: Onko olemassa tieteellistä (havaittua) näyttöä siitä, että evoluutiovoimat ovat muodostaneet CpG-saaren?

    ChatGPT:

    Viimeisimmästä päivityksestäni syyskuussa 2021 CpG-saarten uskotaan olleen evoluutiovoimien muovaama, mutta suoraa havaintoa CpG-saaren muodostumisesta reaaliajassa ei ole. CpG-saaret ovat genomisia alueita, joissa on runsaasti CpG-dinukleotideja, joissa sytosiinia (C) seuraa guaniini (G) DNA-sekvenssissä. Näillä alueilla on tyypillisesti alhaisempi DNA-metylaatiotaso verrattuna ympäröivään genomiin.

    T: Ok, otetaan teoreettinen malli organismista ja sen GC-sisällöstä. Siittiösolun GC-pitoisuus on ~42 % ja munasolun GC-pitoisuus 46 %. Kuinka korkea GC-pitoisuus voi olla jälkeläissoluissa?
  5. Jos rekombinaatio tapahtuu genomin alueilla, joilla on erilainen GC-pitoisuus, jälkeläisten GC-pitoisuus on todennäköisesti väliarvo vanhempien GC-sisältöjen välillä. Kuitenkin, jos rekombinaatio tapahtuu alueilla, joilla on samanlainen GC-pitoisuus, jälkeläisten GC-pitoisuus voi olla lähempänä vanhempainarvojen keskiarvoa.


    Ottaen huomioon siittiösolun (42 %) ja munasolun (46 %) hypoteettiset GC-pitoisuudet, voimme odottaa jälkeläisten GC-pitoisuuden olevan jossain näiden kahden arvon välissä. Koulutettu arvaus saattaa olla, että jälkeläisten GC-pitoisuus voisi olla noin 44-45 %, olettaen, että rekombinaatio tapahtuu alueilla, joilla on samanlainen GC-pitoisuus.Todellinen arvo voi kuitenkin vaihdella riippuen spesifisistä rekombinaatiotapahtumista ja GC-rikkaiden ja AT-rikkaiden alueiden jakautumisesta vanhempien kromosomeissa.

    T: Spesiaatioon liittyvien tapahtumien aikana, kuten kromosomifuusio, geenien menetys, toimivien geenien menetys, CpG-saarten menetys jne., geenien ja mRNA:iden määrä on pienempi kuin esivanhempainlajeissa. Onko sinulla esimerkkiä tästä ilmiöstä?

    ChatGPT:

    Kyllä, on esimerkkejä lajitteluun liittyvistä genomimuutoksista, kuten kromosomien fuusiosta, geenien katoamisesta ja CpG-saarten katoamisesta, mikä johtaa pienempään määrään geenejä ja mRNA:ita verrattuna esi-isälajeihin.

    Yhteenveto ja johtopäätökset:
    Tekoäly ei ole tietoinen TARKASTUISTA evoluution tapahtumista. Se voi selittää organismin muutoksia käyttämällä ihmisen tekemiä tutkimuksia ja selityksiä, mutta kuten näemme, ne perustuvat oletuksiin, eivät havaintoihin.
    Olemme tietoisia sadoista havaituista "spesiaatiotapahtumista", mutta tekoäly ei ole tietoinen havaitusta evoluutiosta. Spesiaatio ei ole evoluutiota.
    AI on kuitenkin hyvin tietoinen yleisestä C>T-mutaatioharhasta, joka johtuu metyloituneiden sytosiinien taipumuksesta muuttua tymiineiksi hapetusstressin aiheuttamassa deaminaatiossa.
    Jos rekombinaatio tapahtuu genomin alueilla, joilla on erilainen GC-pitoisuus, jälkeläisten GC-pitoisuus on todennäköisesti väliarvo vanhempien GC-sisältöjen välillä. Se ei koskaan ylitä kummankaan vanhemman GC-sisältöä. Tästä syystä geneettinen entropia on biologinen tosiasia.
    ChatGPT on myös hyvin tietoinen HAvainnoiduista kromosomifuusioista ja -häviöistä, geenien katoamisesta, CpG-saarten katoamisesta, mikä johtaa pienempään geenien ja mRNA:iden määrään verrattuna esi-isälajeihin.
    Evoluutioteorialla ei ole tieteellistä perustaa, koska evoluutiota ei ole havaittu.
    Todisteet geneettisestä entropiasta ovat ilmeisiä.
    Evoluutioteoria on tieteellinen satu.
  6. ChatGPT:

    Potentiaalisen GC-pitoisuuden arvioimiseksi jälkeläissoluissa voimme harkita rekombinaatioprosessia meioosin aikana. Meioosin aikana sekä siittiösolusta että munasolusta (munasolusta) peräisin oleva geneettinen materiaali yhdistetään muodostamaan jälkeläisen genomi. Rekombinaatioon kuuluu geneettisen materiaalin vaihto homologisten kromosomien välillä, mikä johtaa uusiin alleeliyhdistelmiin.

    Jälkeläisten GC-pitoisuus riippuu meioosin aikana tapahtuvista rekombinaatiotapahtumista ja GC-rikkaiden ja AT-rikkaiden alueiden spesifisistä sijainneista vanhempien kromosomeissa.

    Jos rekombinaatio tapahtuu genomin alueilla, joilla on erilainen GC-pitoisuus, jälkeläisten GC-pitoisuus on todennäköisesti väliarvo vanhempien GC-sisältöjen välillä. Kuitenkin, jos rekombinaatio tapahtuu alueilla, joilla on samanlainen GC-pitoisuus, jälkeläisten GC-pitoisuus voi olla lähempänä vanhempainarvojen keskiarvoa.


    Ottaen huomioon siittiösolun (42 %) ja munasolun (46 %) hypoteettiset GC-pitoisuudet, voimme odottaa jälkeläisten GC-pitoisuuden olevan jossain näiden kahden arvon välissä. Koulutettu arvaus saattaa olla, että jälkeläisten GC-pitoisuus voisi olla noin 44-45 %, olettaen, että rekombinaatio tapahtuu alueilla, joilla on samanlainen GC-pitoisuus.Todellinen arvo voi kuitenkin vaihdella riippuen spesifisistä rekombinaatiotapahtumista ja GC-rikkaiden ja AT-rikkaiden alueiden jakautumisesta vanhempien kromosomeissa.

    T: Spesiaatioon liittyvien tapahtumien aikana, kuten kromosomifuusio, geenien menetys, toimivien geenien menetys, CpG-saarten menetys jne., geenien ja mRNA:iden määrä on pienempi kuin esivanhempainlajeissa. Onko sinulla esimerkkiä tästä ilmiöstä?
  7. ChatGPT:

    Kyllä, on esimerkkejä lajitteluun liittyvistä genomimuutoksista, kuten kromosomien fuusiosta, geenien katoamisesta ja CpG-saarten katoamisesta, mikä johtaa pienempään määrään geenejä ja mRNA:ita verrattuna esi-isälajeihin. Eräs tunnettu esimerkki on ihmissuku verrattuna muihin suuriin apinoihin.
    Ihmisen evoluution aikana on tapahtunut useita kromosomien fuusiotapahtumia, jotka ovat johtaneet kromosomien määrän vähenemiseen ihmisissä verrattuna heidän lähimpiin sukulaisiinsa, kuten simpansseihin ja gorilloihin. Ihmisillä on 23 paria kromosomeja (yhteensä 46 kromosomia), kun taas simpansseilla ja gorilloilla on 24 paria (yhteensä 48 kromosomia).Ihmisten vähentynyt kromosomimäärä on seurausta useista kromosomifuusioista, jotka tapahtuivat heidän evoluutiohistoriansa aikana.


    Lisäksi tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmisen evoluution aikana on tapahtunut tiettyjä geenien menetyksiä ja toiminnallisia muutoksia. Esimerkiksi:

    Hajureseptorigeenien menetys: Ihmisillä on suhteellisen pienempi määrä toiminnallisia hajureseptorigeenejä verrattuna muihin nisäkkäisiin. Tämän vähentymisen uskotaan liittyvän vähentyneeseen hajuaistiin ja muiden aistinvaraisten modaliteettien lisääntyneeseen painottamiseen ihmisen evoluution aikana.
    Pseudogenisaatio ja geenien inaktivointi: Jotkut geenit, jotka olivat toimivia esi-isien lajeissa, ovat muuttuneet toimimattomiksi (pseudogeenit) tai ne on inaktivoitu ihmisissä. Nämä muutokset voivat johtua geneettisistä mutaatioista, jotka häiritsevät geenin toimintaa tai tekevät siitä enää tarpeellisen organismin selviytymiselle.
    Mitä tulee CpG-saarekkeisiin, jotka ovat DNA:n alueita, joissa on suuri tiheys CpG-dinukleotideja, jotkin tutkimukset ovat osoittaneet, että CpG-saarten kokonaismäärä ihmisen genomissa saattaa olla pienempi verrattuna muihin lajeihin, koska DNA:n metylaatiomallit muuttuvat evoluution aikana. CpG-saarekkeet liittyvät usein geenien säätelyalueisiin, ja niiden metylaatiostatuksen muutokset voivat vaikuttaa geenien ilmentymiseen ja toimintaan.

    On tärkeää huomata, että vaikka nämä esimerkit osoittavat tapauksia geenien katoamisesta tai vähentyneestä geenien määrästä tietyissä sukulinjoissa, lajittelu on monimutkainen prosessi, johon liittyy erilaisia geneettisiä ja ekologisia tekijöitä. Spesioitumisen aikana havaittuihin geenisisällön ja genomin rakenteen muutoksiin vaikuttavat sekä organismeihin vaikuttavat selektiiviset paineet että evoluutioprosessin aikana tapahtuvat satunnaiset tapahtumat (geneettinen ajautuminen).


    T: Tarkoitan jälleen havaittuja esimerkkejä. Ne olivat oletuksia.

    ChatGPT:

    Pyydän anteeksi aikaisemmissa vastauksissani aiheutunutta sekaannusta. Olet oikeassa; esitetyt esimerkit olivat yleisiä havainnollistavia muutoksia, joita voi tapahtua erittelyn aikana, eivätkä ne olleet erityisiä havaittuja esimerkkejä ihmisen havainnoista.

    Viimeisimmästä päivityksestäni syyskuussa 2021 spesiaatioon liittyvien muutosten, kuten kromosomien fuusioitumisen, geenien katoamisen tai CpG-saarten katoamisen, suorat havainnot reaaliajassa ihmisen aikaskaalassa ovat haastavia, koska spesifikaatiota tyypillisesti esiintyy pitkillä aikaskaaloilla. .

    Spesioituminen on asteittainen prosessi, joka tapahtuu useiden sukupolvien aikana ja tapahtuu usein luonnonympäristöissä, mikä vaikeuttaa näiden muutosten suoraa havaitsemista niiden tapahtuessa. Sen sijaan todiste lajikkeisiin liittyvistä muutoksista on peräisin vertailevasta genomiikasta, fossiilisista tietueista ja fylogeneettisistä analyyseistä, jotka tarjoavat näkemyksiä läheisten sukulaisten lajien geneettisistä ja fenotyyppisistä eroista.

    Vaikka voimme päätellä lajitteluun liittyvien muutosten esiintymisen vertailevien tutkimusten ja evoluutioanalyysien perusteella, suoria havaintoja näistä muutoksista reaaliajassa ihmisen havainnoinnin puitteissa ei ole helposti saatavilla.

    T: Onko olemassa tieteellistä (havaittua) näyttöä siitä, että evoluutiovoimat ovat muodostaneet CpG-saaren?

    ChatGPT:


    Viimeisimmästä päivityksestäni syyskuussa 2021 CpG-saarten uskotaan olleen evoluutiovoimien muovaama, mutta suoraa havaintoa CpG-saaren muodostumisesta reaaliajassa ei ole. CpG-saaret ovat genomisia alueita, joissa on runsaasti CpG-dinukleotideja, joissa sytosiinia (C) seuraa guaniini (G) DNA-sekvenssissä. Näillä alueilla on tyypillisesti alhaisempi DNA-metylaatiotaso verrattuna ympäröivään genomiin.

    T: Ok, otetaan teoreettinen malli organismista ja sen GC-sisällöstä. Siittiösolun GC-pitoisuus on ~42 % ja munasolun GC-pitoisuus 46 %. Kuinka korkea GC-pitoisuus voi olla jälkeläissoluissa?
  8. Onko tekoäly tullut itsestään. EI. Vaan se on ollut kymmenien vuosien kehittämisen tulos. Kuinka sitten ihmisen aivot? Ne ovat paljon mutkikkaammat mitä on tekoäly. Ei ole voinut syntyä itsestään. Yhtään välimuoto fossiilia ei ole löytynyt eikä elossa olevi ole.
  9. Mormoneilla on ihme usko. Joku on maastosta löytänyt ja kaivanut esiin kultalevyt. Jotka olivat muinaisegyptin kielellä. Sitten käännetty ja kultalevyt ovat johonkin kadonnut. Ne ovat New Yorkin yliopistossa tarkastettu ,että ovat oikein käännetty. Kuinka on voitu tarkistaa, kun ei ole mihin verrata. He uskovat, että syntiinlankeemus oli hyvä asia. He tuntevat, että toisessa on Pyhä Henki, jos kätellessä tuntee lämpöä. ym.
  10. Jeesus kuoli Sinunkin puolestasi
    Ei ole väliä mitä olet tehnyt tai kuinka paha olet ollut, Jeesus rakastaa sinua kaikesta huolimatta. Roikkuessaan ristillä Hän rukoili kiduttajiensa puolesta: ”Mutta Jeesus sanoi: ’Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät’” (Luuk. 23:34). Hänen vierelleen ristiinnaulittu pahantekijäkin sai armon viimeisillä hetkillään, kun hän pyysi Messiaalta: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi” (Luuk. 23:42).

    Näin sinäkin voit tehdä, mutta ei kannata odottaa viimeisiin hetkiin asti, sillä "Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä” (2. Kor. 6:2).

    Voit rukoilla vaikka näin: Rakas Jumala, tiedän, että olen syntinen. Kadun syntejäni. Anna minulle ne anteeksi. Haluan ottaa vastaan Jeesuksen sydämeeni ja elämäni Herraksi. Kiitos, että pelastit minut. Amen.

    Jos rukoilit Jeesusta elämääsi, niin Herran Jeesuksen Kristuksen lapsena ja palvelijana julistamme sinulle kaikki sinun syntisi anteeksi Jeesuksen Golgatalle vuotaneen veren kautta, ja tämän julistuksen teemme Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Saat olla varma, että kaikki syntisi pyyhitään pois Jeesuksen ansiosta! ”Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi” (Jes. 1:18).

    Mitä seuraavaksi?
    Rohkaisemme sinua rukoilemaan ja lukemaan Jumalan sanaa eli Raamattua päivittäin. Kaikki me tarvitsemme Hengen miekkaa eli Jumalan sanaa ja myös Jumalan koko sota-asua voidaksemme kestää perkeleen kavalat juonet (Ef. 6:10-18). ”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka” (Hebr. 4:12).

    Jos et ole ennen lukenut Raamattua, voi aloittaa sen esimerkiksi lukemalla ensin Raamatun alusta 1. Mooseksen kirjasta 11 ensimmäistä lukua joista saat tietää todellisen maailmanhistorian. Lue sitten evankeliumi Johanneksen mukaan ja sen jälkeen Roomalaiskirje. Näin pääset hyvään alkuun.

    Jos sinulla ei ole seurakuntayhteyttä, etkä tiedä mistä sen saisit, ota yhteyttä ja yritämme auttaa.

    Raamatun ihania lupauksia
    Saamme luottaa Jumalan lupauksiin paratiisista, uusista taivaista ja uudesta maasta, joissa ei ole enää kuolemaa eikä mitään pahuutta.

    ”Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.” (Ilm. 2:7).

    Kuolema, vihollisista viimeinen, on kukistettu ja pääsemme takaisin synnittömään tilaan, rakkaan Jumalamme ja Luojamme luo.

    ”Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ’Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.’ Ja valtaistuimella istuva sanoi: ’Katso, uudeksi minä teen kaikki’. Ja hän sanoi: ’Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet’. Ja hän sanoi minulle: ’Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani. Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa…’” (Ilm. 21:3-8).

    ”Ja Henki ja morsian sanovat: ’Tule!’ Ja joka kuulee, sanokoon: ’Tule!’ Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi” (Ilm. 22:17). ”Amen, tule, Herra Jeesus!” (Ilm. 22:20).
  11. ”Mutaatiot ovat evoluution raaka-ainetta. Ilman mutaatioita ei ole uusia alleeleja, ei uusia geenejä eikä siis evoluutiota. – – Mutaatiot ovat muuntelun perimmäinen lähde.”
    Näin kirjoittaa yliopisto-opiskelijoille tarkoitettu Evolutionary Analysis (Freeman & Herron, 2004, s. 109). Mutaatiot eli perimän muutokset ovat usein solun jakautumisen aikana syntyneistä häiriöstä johtuvia geenivirheitä. Tällaisten mutaatioiden kuviteltiin pitkien aikojen kuluessa synnyttävän uusia geenejä ja sitä kautta uudenlaisia, kehittyneimpiä eliöitä ja lopuksi ihmisen.
    Ns. vakavasti otettavien tieteiden, molekyylibiologian ja genetiikan, havainnot ja tutkimustulokset ovat kuitenkin jo ajat sitten kumonneet väitteet satunnaisista mutta hyödyllisistä, informaatiota lisäävistä mutaatiosta. Tosin joskus mutaatio voi auttaa eliötä sopeutumaan uusiin olosuhteisiin, mutta tällöinkään esim. torjunta-aineelle vastustuskykyiseksi tullut tuholainen ei muutu kehittyneemmäksi, uudenlaiseksi eliöksi. Käytännössä kaikki satunnaiset mutaatiot ovat joko neutraaleja tai haitallisia. Tämän todistivat mm. vuosikymmeniä jatkuneet banaanikärpästen ja viljelykasvien mutaatiojalostuskokeet (joita tehtiin esim. säteilyttämällä munia tai siemeniä).
    Jokainen ihmissukupolvi saa sukusoluihinsa noin sata uutta mutaatioita ja niiden myötä uusia tauteja/kehityshäiriötä. Nykysukupolvi, noin 8 miljardia ihmistä, on tuonut mukanaan noin 800 miljardia uutta mutaatiota, mutta olemme pikemminkin taantuneet kuin kehittyneet.
  12. ”Mutaatiot ovat evoluution raaka-ainetta. Ilman mutaatioita ei ole uusia alleeleja, ei uusia geenejä eikä siis evoluutiota. – – Mutaatiot ovat muuntelun perimmäinen lähde.”
    Näin kirjoittaa yliopisto-opiskelijoille tarkoitettu Evolutionary Analysis (Freeman & Herron, 2004, s. 109). Mutaatiot eli perimän muutokset ovat usein solun jakautumisen aikana syntyneistä häiriöstä johtuvia geenivirheitä. Tällaisten mutaatioiden kuviteltiin pitkien aikojen kuluessa synnyttävän uusia geenejä ja sitä kautta uudenlaisia, kehittyneimpiä eliöitä ja lopuksi ihmisen.
    Ns. vakavasti otettavien tieteiden, molekyylibiologian ja genetiikan, havainnot ja tutkimustulokset ovat kuitenkin jo ajat sitten kumonneet väitteet satunnaisista mutta hyödyllisistä, informaatiota lisäävistä mutaatiosta. Tosin joskus mutaatio voi auttaa eliötä sopeutumaan uusiin olosuhteisiin, mutta tällöinkään esim. torjunta-aineelle vastustuskykyiseksi tullut tuholainen ei muutu kehittyneemmäksi, uudenlaiseksi eliöksi. Käytännössä kaikki satunnaiset mutaatiot ovat joko neutraaleja tai haitallisia. Tämän todistivat mm. vuosikymmeniä jatkuneet banaanikärpästen ja viljelykasvien mutaatiojalostuskokeet (joita tehtiin esim. säteilyttämällä munia tai siemeniä).
    Jokainen ihmissukupolvi saa sukusoluihinsa noin sata uutta mutaatioita ja niiden myötä uusia tauteja/kehityshäiriötä. Nykysukupolvi, noin 8 miljardia ihmistä, on tuonut mukanaan noin 800 miljardia uutta mutaatiota, mutta olemme pikemminkin taantuneet kuin kehittyneet.
  13. https://www.facebook.com/photo/?fbid=781203410676106&set=a.515205960609187

    Näin on koko evoluutio turhaa. Jos se raha mikä on mennyt hukkaan evoluutio tutkimuksissa käytettäisiin köyhyyden ja asunnottomuuden hoitoon. Ei olisi maapallolla yhtään nälkää näkevää eikä asunnotonta.

    Taas on evoluutio kumottu.
  14. Kuinka paljon aikaa? Tämän laskeminen on monimutkaista, kun otetaan kaikki huomioon, kuten mutaationopeus, mutaatioiden aiheuttama kelpoisuus, jälkeläisten määrä, sukupolvien aika, populaation koko jne. Eräs ryhmä tiedemiehiä kehitti tietokoneohjelmiston Mendel’s Accountant,2 joka suorittaa tällaisia laskelmia. CMI:n geneetikko Robert Carter kommentoi arviossaan runsas vuosikymmen ohjelman julkaisemisen jälkeen seuraavasti:

    ”Emme ole tietoisia yhdestäkään vertaisarvoidusta artikkelista, joka yrittää kumota Mendel-ohjelmiston menetelmät ja johtopäätökset. Kymmenen vuoden vakiintuneen työn jälkeen jotain pitäisi olla. Heidän hiljaisuutensa on paljon puhuvaa.”3
    Ohjelma simuloi tai mallintaa todellista populaatiota ja pystyy laskemaan, kuinka kauan kestäisi saada tietyt DNA-kirjaimet asettumaan vierekkäin.

    Kun tehdään evoluution tapahtumista suosivia numeerisia oletuksia, kuten mutaatioiden aiheuttama epärealistisen korkea kelpoisuus, kestää 84 miljoonaa vuotta saada edes kaksi kirjainta vierekkäin yksilössä.4 Tämä ylittää suuresti aikajakson – noin seitsemän miljoonaa vuotta – jonka evoluution kannattajat antavat ihmisen kehittymiselle simpanssien kanssa yhteisestä esi-isästä. Jotta saataisiin edes viisi kirjainta vierekkäin, aika ylittää kaksi miljardia vuotta! Tämä ei ole edes pieni katkelma yhdestä pienestä geenistä, joka voi olla monta sataa kirjainta pitkä. Monet geenit ovat tuhansien kirjainten pituisia. Tämä on ”odotusajan ongelma” – evoluutiolle.

    Toisin sanoen, ihmisten kehittyminen apinoista ei ole pelkästään epätodennäköistä tai epävarmaa vaan mahdotonta.

    Lähdeluettelo ja kommentit
    Tomkins, J. ja Bergman, J., Genomic monkey business—estimates of nearly identical human–chimp DNA similarity re-evaluated using omitted data, J. Creation 26(1):94–100, 2012; creation.com/chimp.
    Sanford, J. et al., Mendel’s Accountant: a biologically realistic forward-time population genetics program, SCPE 8(2):147–165, 2007; scpe.org.
    Carter, R., A successful decade for Mendel’s Accountant, J. Creation 33(2):51–56, 2019; creation.com/mendels-accountant-review.
    Sanford, J. et al., The waiting time problem in a model hominin population, Theor. Biol. Med. Model. 12 #18, 2015.
    DON BATTEN, FT
    Don Batten on työskennellyt tutkijana ja kasvifysiologian asiantuntijana ja toimi vuosina 2015-2022 Creation Ministries Internationalin toimitusjohtajana Brisbanessa, Australiassa.
  15. Luonnon ääniä tai oliko edes ääniä silloin. Kuinka siitä olisi voinut alkaa syntyä korva ihmiselle. Myös kaloilla on kuulo ja vedessä ei ainakaan mitään ääniä ole.

    Maa on 6000 vuotta vanha ja siitä on pitävät todisteet.
  16. Kuinka paljon aikaa? Tämän laskeminen on monimutkaista, kun otetaan kaikki huomioon, kuten mutaationopeus, mutaatioiden aiheuttama kelpoisuus, jälkeläisten määrä, sukupolvien aika, populaation koko jne. Eräs ryhmä tiedemiehiä kehitti tietokoneohjelmiston Mendel’s Accountant,2 joka suorittaa tällaisia laskelmia. CMI:n geneetikko Robert Carter kommentoi arviossaan runsas vuosikymmen ohjelman julkaisemisen jälkeen seuraavasti:

    ”Emme ole tietoisia yhdestäkään vertaisarvoidusta artikkelista, joka yrittää kumota Mendel-ohjelmiston menetelmät ja johtopäätökset. Kymmenen vuoden vakiintuneen työn jälkeen jotain pitäisi olla. Heidän hiljaisuutensa on paljon puhuvaa.”3
    Ohjelma simuloi tai mallintaa todellista populaatiota ja pystyy laskemaan, kuinka kauan kestäisi saada tietyt DNA-kirjaimet asettumaan vierekkäin.

    Kun tehdään evoluution tapahtumista suosivia numeerisia oletuksia, kuten mutaatioiden aiheuttama epärealistisen korkea kelpoisuus, kestää 84 miljoonaa vuotta saada edes kaksi kirjainta vierekkäin yksilössä.4 Tämä ylittää suuresti aikajakson – noin seitsemän miljoonaa vuotta – jonka evoluution kannattajat antavat ihmisen kehittymiselle simpanssien kanssa yhteisestä esi-isästä. Jotta saataisiin edes viisi kirjainta vierekkäin, aika ylittää kaksi miljardia vuotta! Tämä ei ole edes pieni katkelma yhdestä pienestä geenistä, joka voi olla monta sataa kirjainta pitkä. Monet geenit ovat tuhansien kirjainten pituisia. Tämä on ”odotusajan ongelma” – evoluutiolle.

    Toisin sanoen, ihmisten kehittyminen apinoista ei ole pelkästään epätodennäköistä tai epävarmaa vaan mahdotonta.

    Lähdeluettelo ja kommentit
    Tomkins, J. ja Bergman, J., Genomic monkey business—estimates of nearly identical human–chimp DNA similarity re-evaluated using omitted data, J. Creation 26(1):94–100, 2012; creation.com/chimp.
    Sanford, J. et al., Mendel’s Accountant: a biologically realistic forward-time population genetics program, SCPE 8(2):147–165, 2007; scpe.org.
    Carter, R., A successful decade for Mendel’s Accountant, J. Creation 33(2):51–56, 2019; creation.com/mendels-accountant-review.
    Sanford, J. et al., The waiting time problem in a model hominin population, Theor. Biol. Med. Model. 12 #18, 2015.
    DON BATTEN, FT
    Don Batten on työskennellyt tutkijana ja kasvifysiologian asiantuntijana ja toimi vuosina 2015-2022 Creation Ministries Internationalin toimitusjohtajana Brisbanessa, Australiassa.
  17. DNA SISÄLTÄÄ toimintaohjeet siitä, miten ja milloin valmistetaan proteiineja, jotka ovat solun keskeisiä komponentteja. Eri eliöillä on erilaiset DNA-ohjeet (jotka koostuvat ”DNA-kirjaimista”, tarkemmin sanottuna ”emäspareista”) siten, että ne pystyvät tuottamaan ainakin joitakin erilaisia proteiineja.

    Jotta eliön voisi muuttaa toiseksi lajityypiksi, täytyisi kirjainten muuttamista varten olla olemassa mekanismi. Evoluution kannattajille ainoa mahdollinen tapa muuttaa kirjaimia on mutaatio. Mutaatiot ovat satunnaisia muutoksia ohjeissa ja ne voivat tapahtua yhdessä tai useammassa kirjaimessa kerrallaan. Kirjaimia voidaan vaihtaa, poistaa tai lisätä. Luonnollisesti eliön muuttaminen joksikin monimutkaisemmaksi vaatisi kirjainten lisäämistä, ei pelkästään vaihtamista tai poistamista.

    Huomioi, että ihmisen DNA:ssa on noin 3 000 miljoonaa kirjainta, mikä on määrältään vertailukelpoinen tuhannen Raamatun mittaisen kirjan kanssa. Kuvittele apinaa kehittymässä ihmiseksi. Meidän täytyy lisätä kirjaimia – mutaatioiden kautta – luodaksemme informaatiota niitä ominaisuuksia varten, joita ihmisellä on mutta apinoilla ei ole. Kyseessä on yhteensä vähintään 10 %:n eroavaisuus verrattuna evoluution kannattajien lähimpänä sukulaisenamme pitämään simpanssiin.1 Tämä tekee yhteensä 300 miljoonaa kirjainta.

    Kuvittele, että apina saa vauvan ja mutaatio on lisännyt yhden kirjaimen vauvan DNA:han. Olisiko mutaatio ”hyödyllinen” evoluution etenemisen kannalta? ”Hyödyllinen” tarkoittaa tässä vain sitä, että vauva aikuistuttuaan saisi enemmän jälkeläisiä kuin muut apinat, joilla ei ole tätä mutaatiota. Voisiko luonnonvalinta kyetä ”näkemään” tämän ja edistää tämän mutaation säilymistä tulevissa sukupolvissa? Tämä tunnetaan kelpoisuutena [joka on biologisen evoluution keskeinen käsite, suom. huom.]. Todennäköisyys, että tällainen satunnainen muutos edistäisi riittävästi yksilön kelpoisuutta, jotta luonnonvalinta pystyisi ”näkemään” sen, on erittäin alhainen. Evoluutiogeneetikot [geneetikko = perinnöllisyyden tutkija, suom. huom.] tunnustavat tämän.

    Kuvittele, että mutaation perineelle yksilölle tapahtuu toinen mutaatio, ei vain missä tahansa vaan edellisen vieressä. Kyseessä voisi olla vaikka 10 000 yksilön populaatio kehittyviä apinoita. ”Oikean” mutaation ilmaantuminen tapahtuu todennäköisemmin sellaisen yksilön jälkeläisissä, joilla ei jo ole ensimmäistä mutaatiota. Sitten näiden yksilöiden on kohdattava, pariuduttava ja tuotettava jälkeläisiä, mikä on epätodennäköistä. Tai monien sukupolvien kuluessa mutaatiot voivat hitaasti levitä populaatioon, mikä kasvattaa niiden todennäköisyyttä yhdistyä parittelevassa parissa. Tämä itsestään selvästi vaatii aikaa.
  18. Mikä ihmeen koetuspaikka. Ei Jumalan tarvitse mitään kokeilla. Jumala tietää kaiken jo entuudestaan. Ihmisen pitää kokeilla ja testata. Ollille ja höpölle tiedoksi, että kaikki evoluutio testit ovat menneet mönkään.
  19. Fossiilit eivät vahvista välimuotoja. Luulisi välimuotojen olevan vielä olemassa ja ne mistä ovat mukamas kehittyneet ovat säilyneet.
  20. "Sen on oltava trolli. Kukaan ei kertakaikkiaan voi olla noin tollo."

    Kyllä höpö on trolli ja töllö"
    21. 8 / 319
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt