Vapaa kuvaus

Aloituksia

129

Kommenttia

2225

  1. Mikä Raamatun kohta kuvaa ilmestyksiä ja outoja olentoja?

    Outoja olentoja on toki ollut olemassa ihan maallistakin alkuperää, sillä on arvioitu että 99,9% kaikista maapallolla eläneistä lajeista on kadonnut jo ennen ihmisen vaikutusta asiaan.

    Myös "ufomiehen" kaltaisia luolamaalauksia on useita, jotka eivät jätä paljoakaan tulkinnanvaraa siitä, että onko täällä muinoin vierailtu vai ei.

    Muinaiset vierailut eivät häirinneet ihmiskuntaa kokonaisuutena eivätkä vaikuttaneet kollektiivisesti. Silloin ufolaisten ei tarvinnut vältellä näyttäytymistä ihmisille, mutta silloinkin näyttäytymiset tapahtui kuitenkin rajatusti.

    Poikkeuksen muodostaa huhtikuussa 1561 tapahtunut joukkohavainto ufojen taistelusta Nurembergin taivaalla Saksassa. Alkuperäiset sanomalehdet, piirrokset ja silminnäkijähavainnot on Sveitsissä tallessa tänä päivänäkin.

    Aikalaiset kuvasivat tapahtumia niin selkeiksi, että he osasivat kertoa kumpi osapuoli oli voitolla taistelussa.

    Ilmeisesti jotkut oli tulossa Maahan pahoissa aikeissa ja hyvikset sen invaasion esti.
    Tapaus luonnollisesti kirvoitti uskonnollisia spekulaatioita.
    https://www.youtube.com/watch?v=SixrAY-vX_o&ab_channel=rewboss

    Koska todistettua selitystä tapahtumille ei ole, niin uskonnollistakaan vaihtoehtoa ei voida sulkea pois.
  2. Teollisuuden vallankumous tuli niin nopealla aikataululla kera teknologisen tietoyhteiskunnan, ettei uskonnot pysyneet perässä.

    Johtuu siitä että uskonnot ja uskovaisuus ovat periytyvää sorttia ja siksi kovin sitkeässä ihmisessä.

    Mietin moneen kertaan itsekin, että onko oikein edes miettiä saati sitten kyseenalaistaa kristinuskon alkuperää. Minulla oli peruskoulussa ensimmäinen luokanvalvoja kolmen vuoden ajan, joka oli harras kristitty ja tuppasi raamatullisia vertauksia ja uhkauksia kaikkeen opetukseen.

    Hän istutti meihin herranpelkoa oikein urakalla. Kotona sai sen sijaan olla rauhassa uskonnoilta, mutta sitä toisenlaista herranpelkoa kyllä viljeltiin viranomaisia ja valtiovaltaa kohtaan. Äiti pokkuroi jopa kirjastotätiä ja postipankin virkailijaa, ikäänkuin he olisivat olleet jossakin merkittävässä asemassa.

    Tiedeyhteisöt alkoivat laittaa kirkolle hanttiin jo keskiajalla ja sitä ennenkin. Kirkko halusi pitää kiinni vanhoista käsityksistä, koska ne oli pyhään kirjaan kirjoitettu.

    Jos Raamattu olisi ollut jumalten sanelemaa tekstiä, he olisivat tienneet jo tuolloin että maakeskisyys on vakavasti virheellinen teoria. Jumalat olisivat tienneet mitä tähdet ja planeetat ovat.

    He olisivat tienneet dinosauruksista ja evoluutiosta, sekä biologiasta ja jakaneet sen tiedon ihmiskunnalle. He olisivat keksineet penisiliinin ja antibiootit, ja siten pelastaneet miljardien hengen. He olisivat estäneet atomipommin keksimisen ja ottaneet ihmisiltä sotaisuuden pois.

    Vasta tiede alkoi kertoa meille tähtitieteestä, biologiasta, evoluutiosta jne. Kirkko sitä ei tehnyt. Jos kirkko olisi edelleen sellaisessa vallassa, mitä se oli vielä parisataa vuotta sitten, niin millainen olisi tämä maailma?

    Todennäköisesti ristiretket jatkuisivat edelleen. Tietyllä tavalla niitä jatkaa tälle hetkellä ainakin Amerikan Yhdysvallat, joka vetoaa viime kädessä Jumalaan jo kansallishymnissäänkin.

    On vaikeaa sanoa onko uskonnot kokonaisuutena hyvä vai huono asia nykypäivänä. Se riippuu tietenkin myös siitä, millaisena yksilö asian näkee ja osaako hän ottaa siitä hyvät puolet itselleen vai kokeeko sen ahdistavana.

    Älyvapaan muodon uskonto saa siinä kohtaan kun aletaan tietyillä kellonlyömillä konttaamaan perse pystyssä pää kohti Mekkaa ja mumistaan outoja. Onneksi kristinuskossa on sentään hieman enemmän tolkkua sen pokkuroinnin suhteen.
  3. No, otokseni hänen tuotannostaan on erittäin rajallinen, joten en ole sen enempää hänen asiantuntijansa, mutta olen elämäni aikana nähnyt monia satusetiä, ja tämä Riikonen edustaa heitä kaikilla tunnusmerkeillä.

    On niin ympäripyöreää jargonia että odotin ja odotin sitä pointtia, mutta sitä ei tullut koskaantuon 90 testiminuutin aikana, eikä siitä horinasta ollut minkäänlaista hyötyä.

    Hyvät ja älykkäät elokuvaohjaajat ja dokumentaristit kuten James Cameron ja Oliver Stone ovat superälykkäitä tietopankkeja, jotka tietää tarkalleen mistä puhuvat ja kertovat, ja osaavat vielä laittaa sen filmin muotoon.

    He ovat erinomaisia esimerkkejä ihmisistä, joille ei riitä pintaraapaisu asioista, vaan heillä on palava halu tietää kaikki, jotta he ymmärtäisivät täydellisesti sen minkä haluavat jakaa suuren yleisön kanssa.

    Stone oli kaksi vuotta Vietnamin sodassa combat- soturina ja hän tietää tarkalleen millaista se oli. Cameron teki Titanic- leffan saadakseen rahoituksen syvänmerentutkimukseen ja hän on ensimmäinen ihminen joka kävi yksin Mariaanien haudassa.

    Mitä on tehnyt ja nähnyt Riikonen? -Unta. Saa toki kertoa minulle, jos jossakin Riikosen jutussa on ollut jotakin järkeä, infoa tai selkeää totuutta tai apua jollekin. Hyvä jos niin olisi, mutta en ole nähnyt todisteita.

    Mytologiset olennot, tulvat ja ilmestykset ovat asia erikseen. Niillä on todellisuuspohja todennäköisimmin. Esim Troijaa pidettiin myyttinä, ennenkuin se löydettiin.
  4. Tiesin varsin hyvin etukäteen, että tämä on fundamentalistisille uskovaisille kova paikka, kun aletaan tutkimaan Jumalan syntyhistoriaa.

    Uskovainen kun nimittelee muita herjaavassa mielessä uskovaiseksi, niin silloin ollaan varsin heikoilla jäillä.

    Olen ollut tässä vuoden sisällä Heikki Kulju, Albert Einstein, lestadiolainen ja Kalevi Riikonen. Kuljun ja Einsteinin otan kohteliaisuutena, kiitoksia!

    Josko sovitaan kuitenkin että olen ihan tavallinen evankelis luterilaiseen kirkkoon kuuluva tavallinen ihminen, joka ei ole saavuttanut mitään suuria titteleitä tieteessä eikä taiteessa. Nimeni on Vesa S.

    Se minusta. Autobiografia on faktapohjainen omaelämänkerta. Omaelämäkerta perustuu tyypillisesti kirjoittajan omaan muistiin, tai päiväkirjoihin tai muuhun lähteeseen.

    Kun tehdään omaelämänkerta elävästä ihmisestä, tämän elävän ihmisen omaa haastattelua ja näkemystä ei voida sivuuttaa.

    Ei voida varsinkaan alkaa häntä tuomitsemaan tai nimittelemään, tai kertomaan miksi hänestä tuli sellainen negatiivisessa mielessä. Autobiografian tarkoitus ei ole olla kunnianloukkaus. Sellainen kääntyisi jo kirjoittajaakin vastaan.

    Myöskin itsensä nostaminen jalustalle omassa elämänkerrassaan on naurettavaa, mutta siihen on pystyneet esimerkiksi Jorma Ollila ja Tapio Korjus. He ovat miehiä jotka ovat tehneet omasta mielestään jotakin elämää suurempaa.

    Kuten todettua, Raamattu on ihmisten kirjoittama. Siinä kerrotaan tarinoita nimillä varustettuna ihmisistä, joiden väitetään oikeasti olleen olemassa ja heidän oikeasti sanoneensa tai tehneensä niin.

    Kirjailijat eivät ole maininneet kirjassa että tarinat ovat fiktiivisiä ja vertauskuvallisia, vaan kirjailijat antavat välillisesti lukijalleen käskyn uskoa siihen, että ne on totta. Jos et usko, sinut tuomitaan.

    Jos joku satusetä, kuten vaikkapa Riikonen tulisi nassuttamaan minulle juttujaan kasvotusten, keskeyttäisin hänet välittömästi ja sanoisin että älä viitsi aikuinen mies puhua paskaa. Paskanpuhuminen on kuulijansa aliarvioimista ja nolaamista.

    "Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä"

    Kuka on tämä Jumalan yläpuolelle asettunut tarinankertoja, joka tietää mitä Jumala on tehnyt ja sanonut? Maa ei ole ollut autio ja tyhjä noin 500 miljoonaan vuoteen, eikä Maa ole koskaan ollut pimeä, sillä Aurinko oli olemassa jo ennen Maata.

    I rest my case että Raamattu on jumalanpilkkaa. Ensinnäkin siinä on keksitty eli luotu Jumala. Jumalan luonut kirjoittaja siis katsoo olevansa Jumalan yläpuolella.

    Jumalan suuhun on laitettu sanoja. Tarinan kertoja kertoo Jumalan keksineen kaikille asioille nimet. Antoiko hän nimet siis maailman kaikilla eri kielillä?

    Koska Jumala loi kaiken ja antoi kaikelle nimet, niin tarinan kertojaa ei ole voinut olla olemassa näiden asioiden tapahtuessa.

    Vai väittääkö tarinan kertoja / Raamatun kirjoittaja, että Jumala on sanellut hänelle
    nämä tapahtumat tyyliin että "Meikäpoika se sitten lausahti että "Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin" ja niin sitten tapahtui kun meikäpoika se kerta niin sanoi.

    Tässä kohtaa Jumala laittaa tupakaksi ja katsoo tarinankertojaa syrjäsilmällä että uskookohan se, vai tarviiko uhkailla...?

    Nykyisin tiedetään mistä Mooseksen ensimmäisessä kirjassa mainitut asiat ovat tulleet ja mistä johtuu esimerkiksi yö ja päivä. Se johtuu Maapallon pyörimisestä ja Auringon sijainnista siihen nähden.

    Jumala sanoi: »Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle"

    Raamatun kirjoittamisen aikaan ei tiedetty, että tähdet ovat Auringon kaltaisia tähtiä ja kirkkaimmat "valot" taivaalla ovat meidän naapuriplaneettoja.

    Voidaan siis varsin selkeästi todeta, että Raamattu on puhtaasti satukirja. Se on aikalaistensa teos sen aikaisesta kristitystä maailmankuvasta, joka on pelkkää symboliikkaa asioille joista tuolloin ei tiedetty.

    Raamattu ei ole ennustanut kuulentoja, lentokoneita, kännyköitä, telkkareita, internetiä, eikä mitään muutakaan, joista ei ollut tietoakaan vielä 200 vuotta sitten, puhumattakaan 2000 vuotta sitten.

    On luonnollista kuvitella ja miettiä asioita, silloin kun ei tiedä. Mutta on aivan hölmöläisen hommaa alkaa kertomaan mitä Jumala on tehnyt ja sanonut.

    Kaiken kukkuraksi Raamatun Jumala tappaa kostomielessä koko ihmiskunnan pariinkin otteesee, uhkailee tappamisella ja riehuu raivopäissään vitsauksiensa kanssa.

    Raamattu siis leipoo siten kuvaa raivohullusta kostajasta, joka himomurhaa rakkaita lapsiaan. Tuollaiseen kirjaan ja Jumalaanko te "uskovaiset" uskotte?
  5. Ymmärrän hyvin että raamattu-uskovainen fundamentalisti kokee aloituksen jumalanpilkkana, mutta se ei ole sitä eikä sellaiseksi tarkoitettu. Se on vain tutkielma.

    Aloitus on pohdiskelu siitä, kuka on määritellyt sen millainen kristinuskon Jumala on. Tarkastelipa asiaa miltä kantilta tahansa, niin ihminen sen määritelmän on ihan itse tehnyt ja kirjaan kirjannut.

    Onko kirjaan saatu suoraan vinkkejä Jumalalta? Sellaisesta ei ole todisteita. Onko kirja dokumentaarinen historiankirja?

    Kenties joiltakin vertauskuvien ja arkielämästä kertovien tarinoiden osalta saattaa olla tosipohjaa, mutta todennäköisimmin ne ovat vain tarinoita. Hyvin yksinkertaisia tarinoita isistä, pojista ja vaimoista. Tarinoita joita tapahtuu tänä päivänäkin tosielämässä.

    Aika patriarkaalista kirjoitusta ja keskittyy lähinnä miesten maailmaan. Jumala on mies, Jeesus on mies, miehet hallitsi ja miehet surmasivat Jeesuksen, apostolit olivat miehiä, Maria oli tavallinen nainen joka oli neitsyt tarinan mukaan.

    Myös ajan hengessä Raamattu keskittyy perusasioihin, kuten ravinnonhankintaan, elinkeinoihin, kalastukseen, viiniin, maanviljelykseen, isä-poika- suhteisiin, kaupankäyntiin, terveyksiin ja sairauksiin, luonnonilmiöihin jne.

    Eli juuri niihin samoihin asioihin jotka on pääosissa ihmisen elämässä tänäkin päivänä.

    Jos otettaisiin kymmenen viisasta miettimään puhtaalta pöydältä määrittelemään kokouksessa millainen on kaiken tämän luoja, niin sieltä tulisi täsmälleen ne samat argumentit ja vertaukset jotka löytyvät Raamatusta.

    Ihminen on siis määritellyt Jumalan mieleisekseen. Sinne on lisätty sitten kostot, määräykset ja rangaistukset, jotta olisi vähän niinkuin pakko uskoa tai tulee penaltia raskaimman mukaan.

    Eräässä golfturnauksessa tuli upea sää päätöskierrokselle. TV-selostaja totesi: "Jumala hymyilee silloin kun hänen lapsensa leikkii". Eli hän laittoi sen säätilan Jumalan piikkiin.

    No mutta mitäs se sama selostaja sitten toteaa, kun golfkierros keskeytetään ukkosmyrskyn vuoksi? Eikö enää sitten hymyilyttänytkään sillä kertaa?

    Toteamus tuli ihmisen suusta, aivan kuten Raamatunkin sanat ovat kotoisin ihmisen kynästä, kädestä ja ihmisestä.

    Itämaisissa uskonnoissa on useimmiten se rehellinen ja hyvä puoli, että he eivät väitä niiden Jumalien ja demonien ja henkien olevan oikeasti olemassa, vaan ne kuvastavat ja symboloivat kukin tiettyjä ominaisuuksia ja voimia vertauskuvina opettavaisissa tarinoissa.

    Kaikkein rehellisin elämänoppi on Buddhismi. Siinä kunnioitetaan yksilöä itseään ja hänen valintojaan, eikä käskytetä, tuomita eikä määräillä. Näin ihminen oppii ihan itse, eikä toista toisten opetuksia monotonisesti.

    Luoja voi silti olla olemassa, vaikka Raamattu on selkeästi ihmisten kirjoittama fiktiivinen teos.

    Maybe there's a God above
    But all I've ever learned from love
    Was how to shoot somebody who out drew ya
    And it's not a cry that you hear at night
    It's not someone who's seen the light
    It's a cold and it's a broken Hallelujah

    Eri kulttuureissa on vähintään 15 000 vuoden ajan mietitty sitä, millainen tai millaisia ovat jumalat. Sitä on miettineet ihmiset. Muiden ei tiedetä sitä miettineen.
  6. Olen viime aikoina miettinyt tuota aloituksessa mainittua teoriaa siitä, että mieli kykenee luomaan asioita myös hengen tasolla ilman niin sanotun reaalimaailman näkyvää konkretiaa.

    Monet elokuvat ovat käsitelleet tuota aihetta eri tavoin. Esim elokuvan roolihahmo on siirtynyt reaalimaailmaan fysiikan lakien pariin ja päinvastoin, katsoja on siirtynyt elokuvaan.

    Kun tarpeeksi moni mieli alkaa pyörimään saman asian ympärillä kollektiivisesti, ruokkien toinen toisiaan niin se tarina alkaa pikkuhiljaa elää omaa elämäänsä ja siitä tulee näin ollen elämää suurempi.

    Myös itsensä ylittäminen jonkinlaisessa luovassa flow- tilassa liittyy samaan asiaan. Saat jostakin voimaa ja tajunnanvirtaa tehdä asioita joihin et "normaalisti" pystyisi.

    Sitä tapahtuu urheilussakin, kirjallisuudessa, selviytymistaisteluissa, taisteluissa ja vaikka missä.

    Japanin kuuluisin taistelija ja suoranainen epäjumala Miyamoto Musashi eli uskomattoman menestyneen taistelijan elämän, joka ei koskaan saanut naarmuakaan sodissa eikä lukemattomissa kaksintaisteluissa ja hän oli itseoppinut.

    Haastoi Japanin ja Kiinan parhaiden taistelijasukujen ja miekkakoulujen parhaat, ja voitti heidät kaikki. Ottelut päättyivät kuolemaan. Musashi antoi vastustajille tasoitusta käyttämällä miekan sijaan puusta veistettyä katanaa.

    Musashi vetäytyi voittamattomana loppuelämäkseen luolaan miettimään sitä miksi hän oli niin ylivertainen ja kirjoitti kirjan, joka toimii tänä päivänäkin strategioineen japanilaisten taistelijoiden sekä liikemiesten opaskirjana raamatulliseen tapaan.

    Kenties Musashi tiesi / uskoi niin kovasti olevansa voittamaton taistelussa, ettei hän yksinkertaisesti voinut hävitä? Ylimielisyyteen hän ei sortunut koskaan ja sen näkee lukemalla kirjansa.

    "She has danced into the danger zone
    When the dancer becomes the dance" -lauletaan vanhassa Maniac- biisissä, jossa tanssija muuttuu hurmostilassa tanssiksi. Näin ylitetään itsensä.

    Kukapa voi väittää varmuudella että unet tai jotkut unet ja kokemukset eivät tapahdu oikeasti jossakin toisessa todellisuudessa? Ihmismieli kykenee luomaan kaikenlaista.

    Kun kollektiivisesti tarpeeksi halutaan jotakin, se voi muodostua jonkinlaiseksi entiteetiksi ja hahmoksi. Keskukseksi niille jotka sen kollektiivisuuden piiriin kuuluu.