ari10

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

1

  1. Sinä päivänä kun niin et tekisi, olisit muuttunut kyynikoksi tai ihmisvihaajaksi. Se ei olisi varmaankaan hyvä. Ihmisellä on ne tunteet, siitä se elämä muodostuu. Jos et tuntisi surua, et varmasti silloin osaisi nauttia myöskään ilosta. Molemmat täytyy kahlata, kutsuvat sitä elämäksi. En usko että kenelläkään olisi pelkästään huonoja kokemuksia, vaan sekä että. Itse pitäisi osata tunnistaa myös ne ilon hetket. Elämässä kait hyvät ja pahat aika fiftyfifty.
    Jos nyt tunnet surua, oisko se merkki siitä että olet menettänyt sen ilon, ts. onnen? Siis iloa on ollut, aiemmin. Kysymys on kait siitä, että se hyvä olo tahtoo tuntua "normaalilta" olotilalta, siksi suru tuntuu jotenkin suurelta.
    Kalle Palanderin vaimo sanoi jotenkin pirun hyvin tvssä: Ei pitäisi odottaa että joku toinen tekee sinut onnelliseksi ( ymmärsin parisuhde tms.) vaan se on sinun itsesi tehtävä. Omilla valinnoilla, haluilla ja haaveilla muovaat elämäsi. Ja sitten kun OLET onnellinen, siis itseksesi, voit odottaa muilta ihmisiltä siihen jotain lisää.
    Yritän sanoa, että liian moni surkuttelee elämäänsä, kun sitä oikeaa tms ei löydy. Ei se vika ole niissä muissa, vaan tee itse omasta elämästäsi hyvä, itsesi näköinen. Tee se itsellesi, maailman tärkeimmälle ihmiselle. Ja kun olet onnellinen itsesi kanssa, muu tulee kyllä.
    PS. En ois uskonut että näin kirjoittaisin, ihan hirveästi itsesäälissä itsekin olen rypenyt.
    Ehkäpä olen oppinut... T Ari
    2. 1 / 1
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt