Monkki

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

1176

  1. Kerro minulle, millaisia hedelmiä sinulla on annettavana ihmisille.

    Kerro minulle, millaisen palkan luulet saavasi taivaassa, kun niin kovasti meitä haukut.

    Mistä kumpuaa viha niitä kohtaan, jotka eivät ajattele niin kuin sinä ? Onko joku ihminen aiheuttanut sinulle noin paljon vihaa ja katkeruutta ? Anna hänelle jo anteeksi, hän on vajavainen ihminen niin kuin minä ja sinä. Sinullekin tulee parempi olo, eikä tarvitse koko ajan kalistella miekkaa.

    Tämä maailma tarvitsee rakkautta eikä ruoskalla lyömistä. Kun lyöt ruoskalla, se toinen menee vain enemmän kuoreensa.

    Muista, että oikeaoppisuus voi tehdä pahaa, yritä lähteä armahtavaisuuden tielle. Näe toiset uskovat rakkauden silmillä. Haukkuminen ja toisten tölväily ei ole rakentavaa.
  2. Kiitos kirjoituksestasi, joka toi uusia ajatuksia mieleeni. Minä uskon siihen, että Jumala luodessaan ihmisen, ei halunnut, että ihmiskunta on tässä tilanteessa, kuin se nyt on.

    Olen sitä mieltä, että meillä sisimmässämme on tieto hyvästä ja pahasta. Tuntuu siltä, että paha viekoittelee enemmän ihmistä kuin hyvä. Johtuuko se siitä, etttä me olemme itsessämme pahoja ? Mutta me pahat ihmiset voimme kuitenkin tehdä myös hyviä tekoja.

    Ihminen on tuhonnut kaiken sen kauniin, minkä Elohim loi. Hän loi tämän maailman meille iloksi, mutta ihminen haluaa tuhota kaiken, mikä vähänkin muistuttaa Jumalan olemassaolosta. Meitä kohtaa tulevaisuudessa tuho, maa, ilma ja meret saastuvat. Kaikki paikat ovat myrkkyjen vallassa. Minä näen ihmiskunnan tulevaisuuden synkkänä ja ihminen itse sen on aiheuttanut.

    Minä olen sitä mieltä, että ihmisellä on vapaa valinta. Putinilla oli vapaa valinta, mennä Ukrainaan tai pysyä sieltä pois. Minä uskon, että meillä on kaikilla vapaa valinta tehdä hyvää tai pahaa. Jos minä tahdon lyödä naapuria, minä olen valinnan paikalla, lyönkö vai en. Me jokainen tiedämme hyvän ja pahan, mutta miksi joku valitsee pahan. Onko ihmisen sisällä viha, johtuen vaikka lapsuudesta, jolloin ei saanut rakkautta osakseen. Viha, joka ryöstäytyy, kun sille antaa polttoainetta.

    Katsoin filmiä "Tapaus Raoul Moat", siinä oli kaksi veljestä, joilla oli kauhea lapsuus. Toinen veljeksistä antoi vihansa kasvaa ja hän teki vääriä valintoja elämässään. Viha muutti hänet pedoksi. Toinen veli ei antanut vihan kasvaa vaan jatkoi elämäänsä edelleen. Sitä en tiedä, kuinka paljon tällä veljellä oli sisimmässään vihaa, mutta hän ei alkanut tuhota ihmisiä. Siinä oli molemmilla veljeksillä valinnan paikka. Toinen valitsi pahan ja toinen oikean tien. Se filmi laittoi taas ajattelemaan, kuinka meillä on se valinta, tehdä oikein tai väärin.
  3. Tunnetko kaikki helluntailaiset, että voit sanoa, että me kaikki olemme väkevän eksytyksen vallassa. Tunnetko sinä minut ? Olenko väkevän eksytyksen vallassa sen takia, että olen helluntailainen ?
  4. Ei ole Parhami minua siittänyt, älä valehtele. Minä olen Auliksen tytär enkä Parhamin.

    Sinä olet veikeä ihminen, olisi mukava tutustua sinuun. Mistä moinen kumpuaa ? Onko joku helluntailainen tehnyt sinulle pahaa ja sinä et voi unohtaa.

    Joskus, kun ajattelen jotain ihmistä, joka loukkasi minua, muistan itse ne loukkaukset, jotka minä olen sanonut. Sen jälkeen haluan unohtaa ja upottaa loukkauksen unohduksen kaivoon.

    Olisi se hyvä, että me ihmiset voisimme olla toisille ystävällisiä. Olisi tämä maailma parempi paikka elää.

    Haluan kysyä sinulta, millaisia hedelmiä sinulla on. Ovatko ne rakkauden hedelmiä, ovatko ne myötäelämisen hedelmiä, ovatko ne auttamisen hedelmiä ? Voisitko ystävällisesti kertoa, millaisia hedelmiä sinulla on annettavana muille ihmisille ?

    Onneksi Jeesus tuntee meidän sydämemme. Onneksi ihminen ei ole toisen ihmisen tuomari. Tulisi silloin ruumiita kovasti.
  5. Se on surullista, että avioeroja on niin paljon. Isänikin erosi vaimostaan ja meni naimisiin äitini kanssa. Sisarpuoleni kanssa meillä ei ole mitään yhteistä. Kun isäni kuoleman jälkeen tapasin sisarpuoleni, näin kuinka paljon hän oli kärsinyt siitä, että isäni oli hyljännyt entisen perheensä.

    Avioerot aiheuttavat paljon lapsissa pahaa. Lapsen hylkääminen tekee lapsen mielelle pahaa. Lapset tarvitsisivat molempien vanhempien rakkautta kasvaakseen aikuisiksi. Niin paljon on nykyään aikuisia, joilla on rakkauden vaje. Onko kyse siitä, että he ovat jääneet paitsi vanhempiensa rakkautta.

    Minunkin mummoni ja pappani olivat kuin kissa ja koira. Olivat hyvin toraisa pariskunta. Mutta pysyivät yhdessä. Pappani vihan mummoa kohtaan huomasin, kun hän ei tullut mummon hautajaisiin kirkolle. Hän jäi kotiin. Siitä olin surullinen. Sitä se viha tekee, se tuhoaa ihmissuhteet.
  6. Minun pitää sanoa sinulle helluntailaisena, että minulla ei ole yhtään hyvää tekoa. Armosta minäkin olen pelastettu. Omien tekojen kautta en olisi pelastunut. Eikä minulla ole yhtään hyvää tekoa, mistä voisin kerskata. Ei yhden yhtäkään.

    Näin unen, missä kelluin keskellä valtamerta. Delfiinejä hyppeli ympärilläni ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Tunnelma oli rauhallinen ja minä nautin siitä, kun katselin delfiinejä. Se uni oli ihana, siellä kelluessani nautin elämästäni. Kun heräsin, mietin untani. Sitten tulivat mieleeni laulun sanat: Armon meri se on.

    Kun luen tätä kauheata ihmisten haukkumista täällä sivuilla, minulle tulee paha mieli. En ymmärrä tätä haukkumista. Ennen kuin tulin uskoon, minä vihasin ihmisiä. Vihani ihmisiä kohtaan sai minut karttamaan heitä. Ihmiset olivat mielestäni yököttäviä, paskamaisia ja älyttömiä, jotka vain halusivat toisilleen pahaa. Minä kuuluin niiden ihmisten joukkoon, joita vihasin.

    Nyt olen ollut uskossa jo kauan ja Jumala on tehnyt työtään minussa. En enää vihaa ihmisiä, mutta en kauheasti heitä rakastakaan. Kun katselen ihmisten tekoja, ihmettelen Jumalan rakkautta meitä kohtaan. Mutta en ymmärrä sitä, miksi meidän pitää aina haukkua toisiamme, sitä minä en ymmärrä.

    Luulemmeko saavamme palkan siitä, kun lyömme toisiamme oikein kovasti. Mitä kovemmin haukumme, sen suuremman kunnian luulemme saavamme. Voi meitä ihmisiä, kun olemme niin rakkaudettomia.
  7. Se on kiperä kysymys. Olen sitä usein pohtinut. Minusta titäminen ja pakottaminen on eri asia. En tiedä, miten Jumala tiesi ihmiskunnan hetket Ilmestyskirjassa. Jumala on niin paljon suurempi, kuiin minä maan matonen osaan ajatella.

    Aatamilla ja Eevalla oli yksi kielto paratiisissa. Uskon, että Jumala tiesi, että Aatami söisi hedelmän, jota ei olisi saanut syödä. Uskon, että Jumala tiesi etukäteen, että Putin hyökkäisi Ukrainaan, mutta en usko, että Hän olisi pakottanut Putinia tekemään niin.

    Jumala kutsui minua Jeesuksen luo, kun olin nuori. Kieltäydyin kutsusta ja jatkoin elämääni maailmassa. Yritin nuorena itsemurhaa, pakottiko Jumala minut tekemään sen, vai tiesikö hän sen ennalta.

    Minä uskon, että Jumalan tahto on, että me tekisimme hyvää, rakastaisimme toisiamme. Haluaisiko Jumala, että mies tappaa vaimonsa, poika äitinsä ja äiti lapsensa ? En usko.

    Me voimme helposti lähteä sille tielle, missä me uskomme, että Jumala on määrännyt kaiken, mitä me teemme ja tulemme tekemään. Minusta se ajatus ei ole oikein. Vanhassa testamentissa Jumala sanoi juutalaisille: "Minä asetan teidän eteenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte." (5. Moos. 30:19) Siinä Jumala kehottaa valitsemaan elämän. Siinä on valinta, valita elämä tai kuolema, siunaus tai kirous.

    Jumala on raamatussa ilmoittanut ihmiskunnan historian. Hän on tiennyt sen jo, kun Hän sanallaan loi tämän maailman. Kuinka paljon hänellä on ollut tiedossa meidän tekojamme, ennen kuin olimme edes olemassa. Minkälaisia tekoja Hänen mielessään on ollut ? Onko Hän tiennyt meidän sairautemme jo silloin, kun hän kutoi kokoon meidät äitimme kohdussa ? Onko Hänellä ollut filminauha meidän elämästämme, missä yksityiskohtaisesti näytetään koko elämämme kirjo. Tähän en usko.

    Jos me uskomme, että Jumala määrää tekemisemme ja tahtomisemme, missä on silloin meidän vastuumme. Silloinhan me emme tee pahaa, vaan me olemme kuin robotit, jotka teemme niin, kuin meidät on ohjelmoitu. Kuka olisi silloin vastuussa tekemisistämme ?
  8. Joh. 13: 34-35 "Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut, että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus."

    Olemmeko me unohtaneet yllä olevat Jeesuksen sanat, kun aina haukumme toisiamme ? Miksi me olemme toisiamme kohtaan, kuin vihamiehet. Missä on rakkaus toisiamme kohtaan. Me kaikki olemme epätäydellisiä, meissä kaikissa on virheemme, mutta emmekö voisi kuitenkin rakastaa toisiamme huolimatta siitä, ettemme olekaan täydellisiä. Jeesus on ainoa ihminen, joka oli täydellinen. Jos Hän rakastaa meitä kurjia ihmisiä, emmekö mekin voisi edes jotenkin tykätä toisistamme.

    Kun me sormi sojottaen haukumme toisiamme, emmekö voisi katsoa niitä toisia sormia, jotka sojottavat itseämme kohti. Emmekö yrittäisi muistaa sen, että olemme kaikki vajavaisia, jotka Jeesus armossaan on pelastanut. Hän rakasti meitä niin paljon, että meni ristille meidän syntisten tähden ja avasi meille tien Isän luo taivaaseen. Emmekö me voisi edes hiukkasen rakastaa sitä uskovaa siskoa ja veljeä, joka taistelee tällä taivastiellä eteenpäin. Missä on meidän rakkautemme, kun mieluummin potkimme, kun näemme väsyneen kanssamatkaajan uupuneena tiellä. Miksi emme nosta tätä uupunutta kipujen ihmistä ja rakasta häntä sillä rakkaudella, millä Jumala on meitä rakastanut.

    Miksi minun on niin vaikea rakastaa ? Miksi minun on helpompi vihata ? Sitä minä kysyn itseltäni, miksi en osaa rakastaa.
  9. Olen käynyt baptistien kokouksissa ja siellä on ihan raamatun mukaista opetusta. Kyllä baptisteiila rukoillaan kolmiyhteistä Jumalaa, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Oletko koskaan käynyt baptistien kokouksissa ? Minä olen monta kertaa, vaikka en kuulukaan heidän seurakuntaansa.

    MInä iloitsen jokaisesta kristitystä, kuuluuko hän sitten kirkkoon tai johonkin seurakuntaan. Kirkko tai seurakunta ei pelasta ketään, ainoastaan Jeesus pelastaa.

    Kun lapsena piti käydä kirkossa ja se oli minulle piinallista. Se oli piinallista, koska en tuntenut Jeesusta. Se oli myös pakkopullaa, koska minut oli pakotettu sinne. Isä meidän rukouskaan ei silloin merkinnyt yhtään mitään minulle. Toistin automaattisesti sanoja, jotka eivät merkinneet minulle mitään. Mutta sen jälkeen, kun Jeesus tuli elämääni, se rukous on ihmeellinen. Siinä on kaikki asiat, jotka voimme viedä Isän eteen. Nyt olen opetellut sen rukouksen hepreaksi.

    Kyllä minä ihan omassa voimassani teen paljon asioita. Menen nukkumaan, silloin kun haluan, enkä kysy Jumalalta, saanko mennä nukkumaan. Menen kauppaan, kun itse haluan, en kysy Jumalalta, milloin saan mennä kauppaan. Minä voin mennä pyöräilemään, enkä kysy Jumalalta, saanko mennä. En osaa sanoa, onko se oikein, mutta ajattelen, etten halua vaivata Jumalaa asioilla, jotka minä voin itse päättää.
  10. Voi, kultapieni, minulle ei merkitse kauheasti se, kuulutko sinä kirkkon vai et. MInä en edes tunne sinua. Mutta se merkitsee minulle enemmän, oletko sinä ottanut Jeesuksen vastaan elämääsi.

    En usko, että minunkaan kuulumiseni johonkin seurakuntaan merkitsee monillekaan ihmisille. Se ei merkitse heille mitään. Mutta, kun kohtaan uskovaisen ihmisen, meillä on yhteinen aihe jutella, kuuluimme sitten mihin seurakuntaan tahansa.

    Minä uskon, että Jumala tietää edeltäpäin tämän maailman asiat. Onhan Hän näyttänyt historian kulkua eteenpäin Jesajalle, Danielille ja muille profeetoille.

    Uskon kuitenkin, että Jumala on antanut meille valinnanvapauden, valita oikein tai väärin. Jumala tahtoisi, että me valitsisimme oikein. Olen usein ajatellut valinnanvapautta. Jos minä tapaan naapurin, josta en erityisemmin pidä, minulla on kaksi mahdollisuutta. Minä voin olla häntä kohtaan hyvä tai voin myöskin haukkua perin pohjin. Se on minun valintani, minä sen teen, eikä Jumala pakota minua siihen. Mutta uskon, myös siihen, että Jumala on sen ennalta tietänyt, minkä valinnan tein. Mutta en usko siihen, että Jumala olisi minut pakottanut tekemään väärin.
  11. Olen samaa mieltä, että me emme pysty arvostelemaan toistemme uskoa. Voimme olla luonteeltamme niin erilaisia. Minun tätini on savolainen ja minä hämäläinen. Me olemme erilaisia, hän on tulta ja tappuraa ja minä olen hänen kanssaan kuin puupatsas. Hän on uskovainen ja hän usein elää tunteittensa johdattamana. Minä mielestäni olen aivan toisenlainen. Olen kyllä tunteellinen, mutta en anna tunteiden kovin helposti viedä minua. Olen huomannut itsestäni, että minun on helpompi ymmärtää niitä, jotka ovat samanlaisia kuin minä. Mutta Jumala tietää meidän jokaisen sydämen tilan. Me emme tiedä, mitä taakkoja itse kukin kantaa.

    Välillä tätini ärsyttää minua, koska olemme niin erilaisia. Mutta en koskaan ole epäillyt hänen uskoaan Jeesukseen. Minun pitää ymmärtää, ettei hän ole samanlainen kuin minä ja hän ei käyttäydy samoin kuin minä. Eikä minulla ole oikeutta arvostella häntä.
  12. Älä valehtele. Älä puhu palturia. Älä puhu mitään sellaisesta, mistä et tiedä mitään. Ota asioista selvää, ennen kuin avaat suusi. Kun joku ajatus tulee mieleesi, mieti, onko se totta vai valhetta. Jos et tiedä, vaikene ja ole hiljaa. Tämä maailma on valheita täynnä. Valheesta on tehty totuus ja totuudesta valhe.

    Vai oletko sinä ainoa ihminen maailmassa, joka tiedät kaiken totuuden ja voit sitä toitottaa kaikille. Kirjoituksesi on ala-arvoista potaskaa.
  13. Millaista on tavallisen ihmisen usko Jeesukseen ? Eiköhän me ihmiset olla ihan tavallisia. MInä olen tavallinen ihminen ja uskon, että Jeesus on pelastanut minut ja olen Hänen omansa.

    Joh. 3:3 "Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".

    Onko mielestäsi erilaista uskoa, erittäin heikkoa, heikkoa, keskinkertaista, väkevää tai erittäin väkevää ?
  14. Oletko sinä vänkääjä ? Vastaatko kysymykseen kysymyksellä ?

    Miten voi esitellä, mitä sinun kirkkoon kuulumisesi merkitsee muille ihmisille. Ei tuohon kysymykseen voi kylläkään vastata. Eiköhän sen itse tiedä, miten kokee sen, että kuuluu kirkkoon. Siellä voi olla rivijäsenenä tai Jeesukseen uskovana. Sehän on valinta.

    Mutta se merkitsee jotain, jos ihminen on ottanut Jeesuksen vastaan elämäänsä ja haluaa noudattaa Hänen sanojaan. Eihän se, että kuuluu johonkin kirkkoon tai seurakuntaan, pelasta ihmistä, vaan Jeesus on se, joka pelastaa. Jeesus on ainoa tie Isän Jumalan luo. Ei ole muuta tietä.
  15. Kiitos sanoistasi, ne lohduttivat, koska sitä usein soimaa itseään, kun en voinut olla sellainen vaimo, kuin olisin halunnut olla.

    Kun perheessä on vaikeaa sairautta sairastava, siinä kärsii koko perhe. Minä ja pojat kärsimme siinä mieheni kanssa. Siinä on se paha, että silloin on vaikeaa olla tukena, kun sisin itkee toisen puolesta.

    Kun on vuosia kulunut, tulee mieleen tapahtumia, jotka tekisin toisin nyt. Olisin voinut osoittaa myötätuntoa enemmän, mutta kun oma sisin huusi, etten kestä tätä tuskaa enempää, ei ollut voimia. Pojillakin oli pelko, kun isä joutui sairaalaan, että isä kuolee. Tietynlainen pelon ilmapiiri roikkui ilmassa.

    Onneksi tulin uskoon, ennen kuin se sairaus olisi vienyt kaikki voimat. Jeesus antoi voimia paremmin kestää kaiken sen, mitä sairaus toi tullessaan.
  16. Mieheni tuli uskoon kuolinvuoteellaan. Siinä kysyin häneltä, haluaako hän ottaa Jeesuksen vastaan elämäänsä. Hän nyökkäsi minulle. En muista, pystyikö hän enää mitään sanomaan. Olin vähän epäilevä Tuomas siitä, oliko hän todella tehnyt tahdon ratkaisun, niin pyysin Jumalalta, että jos mieheni on tehnyt sen, niin hän laittaisi kätensä ristiin. Hän makasi kyljellään ja hän laittoi kätensä ristiin.

    Olimme usein puhuneet uskonasioista, kun hän oli kysellyt, olin yrittänyt vastata hänelle. Viimeksi puhuimme pari kuukautta ennen hänen kuolemaansa. Uskonasiat olivat hänelle vieraita. Ehkä kuitenkin ne meidän keskustelumme jäivät hänen muistiinsa. Kun hän kuoli, oli tietysti surua, mutta myös ilo siitä, kun hän oli ottanut Jeesuksen vastaan. Se auttoi minua surun keskellä. Välillä tunsin Jumalan rakkauden ympäröivän minua.
  17. Minun mieheni sairasti munuaistautia 26 vuotta. Mieheni oli kuitenkin hyvässä kunnossa. Kun me aloimme seurustella, hänellä oli jo munuaistauti, mutta hän ei kehdannut sitä sanoa minulle, koska hän häpesi sitä tautia.

    Hän oli edellisellä viikolla ennen kuolemaansa vielä hyvässä kunnossa. Hän kävi dialyysissä kolme kertaa viikossa. Edellisenä perjantaina läksimme kävelemään ja matkalla hänelle tuli huono olo. Iltapäivällä hänellä oli dialyysi ja siellä otettiin sydänfilmi. Ei näkynyt mitään siinä filmissä. Lauantaina vein hänet ensiapuun, koska hänellä oli rintakipuja. Hän jäi sairaalaan. Sunnuntaina menin katsomaan häntä, sanottiin, ettei ole mitään ongelmia. Iltapäivällä aloitettiin hänelle dialyysi ja silloin hänelle tuli sydäninfarkti. Sunnuntaiyön olin hänen vuoteensa vierellä. Juttelimme muutamia kertoja, välillä hän nukahti. Maanantai meni odotellessa, lääkäri sanoi, ettei ole mitään tehtävissä. Illalla menin poikien ja anopin kanssa sairaalaan, mieheni oli jo tajuton. Puolenyön aikaan vein anopin kotiin ja kun saavuimme kotiin, tuli puhelinsoitto, että mieheni oli kuollut. Menimme vielä anopin kanssa sairaalaan jättämään hyvästit.
  18. Jos sinun elämäsi on ollut tasapainoista ja olet saanut rakkautta lapsena ja olet järki ihminen ja et ole koskaan tehnyt mitään väärää, niin älä tuomitse niitä ihmisiä, jotka sinun mielestäsi tekevät väärin. Olet sinäkin kuitenkin joskus tehnyt jotain väärin, vai oletko synnitön.

    Jos me emme ole saaneet kokea rakkautta lapsuudessamme, meille jää tunnevajaus sisimpäämme. Kun tulemme uskoon, se tunnevajaus on edelleen sisällämme. Silloin voimme etsiä tunnekokemuksia, vaikka meidän pitäisi oppia tuntemaan Jeesus Kristus paremmin. Mutta meillä ei ole oikeutta tuomita niitä ihmisiä, jotka eivät käyttäydy juuri niin kuin minä. Minä uskon siihen, että Jumala pitää kuitenkin huolen omistaa ja johdattaa ihmisiä eteenpäin. Hän tuntee ihmisen koko elinkaaren. Hän tuntee ihmisen pettymyksen, hylkäykset, painostamisen ja kaikki ne syyt, jotka ovat muovanneet ihmistä sellaiseksi, kuin hän nyt on. Jumala tekee työtään jokaisessa uskovaisessa, se on hyvin hidasta, mutta kuitenkin hyvää työtä, että ihminen kasvaisi Kristuksen tuntemisessa. Ylilyöntejä varmaan tulee meille kaikille, ainakin minulle on tullut. Mutta Jeesuksen oma olen ja tahdon olla. Hän on minulle kaikki, mitä tarvitsen tässä elämässä.
  19. Jopas kirjoitit oman ajatuksesi tuotoksia. Ajatuksesi ovat valhetta.

    Matt. 6: 3-4 "Kun sinä annat almun, älköön oikea kätesi tietäkö , mitä vasen tekee, jotta almusi pysyisi salassa. Isäsi, joka salassa näkee, palkitsee sinut." Ota mieluummin koko teksti äläkä osaa siitä, koska silloin voi muuttua ajatus. Tässä oli kyse ihmisen esittämästä hurskaudesta ihmisten edessä.

    Jumala on pyhä Jumala ja en usko, että kukaan uskovainen ajattelee, että Jumalan pitää kumartaa ihmistä. Jos ihminen niin ajattelee, hän on sairastunut narsistiseen ajatukseen, että ihminen on suurempi kuin Jumala. Pois se meistä. Meidän pitää muistaa, että meidät on maasta tehty.

    Jumala kutsui minua Jeesuksen luo, kun oli nuori. Silloin minulle ei kelvannut Jumalan kutsu ja kieltäydyin kutsusta. Se oli minun oma valinta, että en halunnut ottaa Jeesusta vastaan elämääni. Jumala myöhemmin kutsui minua uudestaan Jeesuksen luo ja silloin minä otin vastaan Jeesuksen elämääni. Jumala kutsui ja minä otin vastaan Jeesuksen elämääni.

    Ei Jumala vasaralla iskenyt minua päähän ja pakottanut minua uskon tielle.

    Tietysti en olisi tullut uskoon, jos Jumala ei olisi kutsunut minua.

    Emme me ihmiset ole tahdottomia olentoja, joita Jumala napsii yhden tuolta ja toisen täältä ja ne muut jää napsimatta. Vaan jokaista Jumala kutsuu ja Hän toivoisi, että kaikki ihmiset vastaisivat kutsuun myöntävästi.
  20. Minä en osaa sanoa, koska en tiedä ihmisten asioita. Minun serkkuni on eronnut, mutta hän ei ole mennyt uudestaan naimisiin. Hän kuuluu samaan seurakuntaan kuin minä. En ole haastatellut ihmisiä, enkä tunne yhtään sellaista, joka olisi toista kertaa naimisissa. Mutta minä en tunnekaan kaikkia seurakuntamme jäseniä, joten olen jäävi sanomaan mitään.

    Minun toinen serkkuni, joka käy seurakunnassa, mutta ei ole liittynyt sinne, on ollut kaksi kertaa naimisissa. Ehkä hän ei ole sen takia liittynyt seurakuntaan, koska hän tietää Jeesuksen sanat uudelleen avioitumisesta.
    21. 13 / 59
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt