Vapaa kuvaus

Olen juuri sellainen kuin miltä näytänkin. NOT! . . .

Aloituksia

87

Kommenttia

2148

  1. Kovuus ja itsekkyys ei ole sama asia. On toki niitä joilla on molempia ominaisuuksia, ja ne erottuvat joukosta äänekkäästi.
    Itselläni on sellainen ongelma että olen fyysisesti melko pelottavan oloinen, ja siihen lisäksi se energiani, mikä on synkemmän puoleista. Tykkään keskustella ihmisten kanssa, mutta ne ovat aika pelokkaita ja varuillaan seurassani, ainakin tuntemattomat. Sitten paha tapani on keskeyttää toinen kun se on sanomassa jotain...ja se ei enää uskalla sanoa sitä sitä asiaa uudestaan, niin jään jälkikäteen miettimään mitä se olisi sanonut.. mutta yleensä ihmiset eivät sano mitään merkityksellistä, joten todennäköisesti en menetä mitään. Yritän tietysti parhaani mukaan olla ystävällinen ja mukava, mutta se ei aina riitä.

    Sinulla on ollut merkillisiä ystäviä jos ne sinua ovat haukkuneet.... Enpä tiedä, ehkä otat asiat itseesi liian voimakkaasti, jos joku on eri mieltä jostain tekemisestäsi tai mielipiteestäsi tms. Onko ystävyys sinulle sitä että toinen on aina samaa mieltä kanssasi? Tuo kuullostaisi sellaiselta että on tullut joku erimielisyys jostain asiasta ja olet loukkaantunut siitä, ja toinen on sen seurauksena hylännyt sinut. Ihmiset eivät nykyään oikein siedä minkäänlaisia ongelmia, reagoivat sellaiseen välttelyllä ja hiljaisuudella, eivätkä halua selvittää asioita.
  2. Tuo on varmasti todella kurjaa jos vanhemmat yhtäkkiä alkavat ääriuskovaisiksi. Olisiko tuollaisessa tilanteessa nopeutettu huostaanotto paikallaan.

    Vaikuttaa siltä että olet liian kiltti.... ei tässä maailmassa pärjää tuollaisella asenteella. Pitää olla kova ja valmis vastaamaan kaikkeen mitä tulee vastaan, kaikilla mahdollisilla käytettävissä olevilla keinoilla.
    Uskovaisillehan tällä ei ole mitään väliä miten kunnollinen ihminen olet, kyse on vaan siitä että uskotko ja vannotko jonkin (epä)jumalan nimeen.

    Niin, eipä taida kovinkaan suurta eroa olla saatananpalvonnalla ja kristuksepalvonnalla, olisiko vain eräs alkukantaisen palvontakultin uusi muoto kyseessä. Syödään ruumista ja juodaan verta, menee erittäin pakanalliseksi tuo homma heti alussa. Ja symbolina on roomalainen kidutusväline. Aivan sekopäistä touhua jos sitä alkaa järjellä ajattelemaan. Minusta suurin vika ja virhe tuossa uskonnossa on se väittämä että synnit saa anteeksi, se saa uskovaiset toimimaan käsittämättömillä tavoilla, kun mitäs väliä kun sen saa kuitenkin anteeksi. He tekevät rikollista toimintaa suljettujen verhojen takana, mutta silti ovat muita parempia koska ovat "valittuja" tai "uudestisyntyneitä" tms.

    Kuitenkin, omasta mielestäni asioita on kärjistetty liikaa, jumala ei ole ollenkaan niin hyvä kuin väitetään, eikä saatana ole ollenkaan niin paha kuin sanotaan, tai enhän toki tiedä miten on. Itse vaan suuntaudun enemmän sinne pimeyden puolelle, se on aina ollut niin, jokin sielussani on vialla. Se vaan puhuttelee enempi, ja toinen puoli ei oikeastaan juuri yhtään... En ole kiinnostunut mistään brutaalista sadismista tai muusta, minua kiinnostaa ainoastaan voima, ja sitä olen tuntenut ainoastaan tällä pimeällä puolella. Toisella puolella on vain pelko, ja surkeus, armon anelu, rukoilu. Jotenkin kaikki ihmisyyden alhaisimmat osat ovat korostuneena ja esillä uskonnoissa, niin ja keinotekoinen itsensä ylentäminen, jonkin muun ansioilla kuin omansa.
  3. Aika hurjaa että odotat rakkautta ystäviltäsi, tai ystävyydeltä. Edes ns. kumppanit eivät useinkaan tunne mitään rakkautta toisiaan kohtaan, vaan ovat yhdessä velvollisuuden tunnosta tai käytännön syistä. Rakkauden hakeminen ystävältä on melkoisen vaativaa...
    Itse en edes usko että sellaista asiaa kuin "rakkaus" on olemassakaan. Se on pötypuhetta. Ei sellaista ole ainakaan maan päällä.

    Korjaan siis kamelot ei ole varsinaisesti oopperametallia vaan musikaali-metallia. Nightwish on itseasiassa suora kopio tästä bändistä, mutta oopperalaulajalla. Kamelot ei ehkä mene kaikille, varsinkaan jos ei ole musikaalitaustaa tai klassisen musiikin taustaa. Mutta jos tietää ko. alueista jotain, niin sitten osaa arvostaa Kamelotin laulajan kykyjä, ja esim. laulun opettajat youtubessa ovat erittäin vaikuttuneita laulajan taidoista.
    Kun kuuntelen musiikkia siitä saamani tunteen perusteella, niin mikään älyvapaa örinä ei oikein sovi, energia sellaisessa on äärimmäisen alhaista. Kun jopa Dimmu Borgir (musta linna) kuumentaa vain varpaitani, ja se sentään sisältää sinfonisia elementtejä, niin jokin täysi örinä ei tekisi mitään tai sitten vain alentaisi energistä tasoani.
    Meillä on ilmeisesti erillainen tapa tai tavoite musiikin kuuntelussa... arvelisin että sinulla musiikin kuuntelu perustuu tunteisiin mitä musiikista saat? En tiedä..

    Sanoit kuuntelevasi sanoja tarkkaan, miksi et suoraan harrasta runoutta jos olet sanoista kiinnostunut? Haiku ja Tanka ovat mielenkiintoisia, erillaista kuin länsimainen tavara.
    Katsopa täältä runo-aluetta, viihde ja kulttuuri - Kirjallisuus- Runot
  4. Hahaa... mitä kommentteja olemme tähän keränneet näiltä sekopäiltä.... Kuinka helppoa olisi alkaa kiusaamaan näitä uskiksia täällä... mutta eihän se olisi oikein. Heitä pitää kohdella kuin vajaaälyisiä, heidän mielestään puuttuu palikoita, mutta ehkä ne vielä löytyvät jossain vaiheessa elämää.

    Sounds of silence on tuttu kappale nuoruudestani, en tiennytkään että Disturbed on tehnyt siitä oman version, erikoista.
    Valittettavasti en oikeen voi lähteä tähän musiikkivisaan mukaan, kun minun kuuntelemani musiikki on vain Arch Enemyä, Slipknottia, ja joskus Dimmu Borgiria. En usko että nuo miellyttäisivät sinua... tällä hetkellä lempikappaleeni on ollut Arch Enemy - Poisoned Arrow, sen alku on hieno, kuuntelen sen aina moneen kertaan.. kertosäkeestä en niin paljoa pidä.

    Kultaista omenaa on paha puraista, hampaat hajoaa. Itse en omaa henkisyyttäni lähde muille tuputtamaan, ihan siistä syystä että se ei sovi kuin harvoille. Kun tiedän miten vaativa se tie on, niin en sitä arvaa suositella. Itsekään en ole ihan varma selviänkö kun taas sille tielle lähden. Todellisuudesta voisin sanoa senverran että kävin jossain toisessa paikassa kerran, tai todellisuudessa, ja se todellisuus oli selvästi todellisempi kuin tämä nykyinen todellisuus mihin palasin. Se oli melko häiritsevää pitkän aikaa kun muistikuvani oli todellisempi kuin tämä elämä. Jos olisi mieleltään heikko niin jo tuosta yhdestä yksityiskohdasta voisi helposti seota jos niin haluaisi...
    Se normaali elämä ilman henkistä puolta, vietin sitä ehkä kymmenisen vuotta, silloin tällöin siitä hieman poiketen... Mutta se kävi niin valtavan tylsäksi ja yksitoikkoiseksi, saman toistamiseksi päivästä toiseen, että voin myöntää että joku vuosi sitten harkitsin vakavasti itsemurhaa. Sitten tajusin että en vaan kestä tavallista elämää, vaan tarvitsen sen henkisen ulottuvuuden siihen mukaan. Siis sen henkisen ulottuvuuden voi välttää jos niin haluaa tehdä, pitää vaan olla kieli keskellä suuta, ikinä ei voi kiinnittää huomiotaan mihinkään outoon asiaan, ja mieli pitää pitää kiireisenä kaikenlaisen hötön avulla, elokuvat musiikki uutiset jne jne..

    Jaa oli henkinen ystävä, mikä siinä meni pieleen? Uskonto ehkäpä.... tai erillaiset uskomukset.