Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. KUKA ON SUURIN?
    Mark. 9:33-37 (Rinnakkaisteksti: Matt.18:1-10)
    --
    9:36 Ja hän otti lapsen ja asetti sen heidän keskellensä; ja otettuaan sen syliinsä hän sanoi heille:
    9:37 "Joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut; ja joka minut ottaa tykönsä, se ei ota tykönsä minua, vaan hänet, joka on minut lähettänyt".
    --
    Saavuttuaan Kapernaumiin Jeesus kysyy opetuslapsiltaan, mitä he tiellä keskustelivat.
    Mutta opetuslapset vaikenevat häpeissään (33,34), koska he olivat tietoisia siitä, etteivät heidän kunnianhimoiset haaveensa olleet puhtaat Jeesuksen silmissä. He luulottelivat liian suuria itsestään.

    Jeesus on jo edellä puhunut taivasten valtakunnan ilmestymisen olevan lähellä (Mark. 9:1, Matt. 16:27,28).
    Kukin opetuslapsista olisi nyt toivonut pääsevänsä siinä valtakunnassa parhaalle paikalle. Tämä saa heidät nyt kyselemään Jeesukselta:
    ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa (34)?” (Matt. 18:1)

    Jeesus asettaa esikuvaksi sylilapsen (j. 36,37)). Heidän tulisi nöyrtyä lapsen kaltaiseksi.
    Lapsi ei pidä itseään suurena ja suostuu luottamuksella vanhempiensa kasvatettavaksi.
    Samoin nöyrä ihminen on riippuvainen Jumalasta. Hän ottaa todesta Jumalan sanan ja käskyt, eikä jätä siitä mitään pois.

    Lapsenkaltaiseksi tuleminen ja sellaisena pysyminen vaatii ylpeän mielemme jatkuvaa nöyrtymistä.
    Jeesus sanoo: "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija” (35).
    >>>>--
    Jeesus varoittaa meitä viettelemästä lapsia pois uskosta (Matt.18:6).
    Vietteleminen tarkoittaa esim. rakkaudettomuutta ja välinpitämättömyyttä.
    Pieni lapsi ei tavoittele valtaa ja asemaa eikä laskelmoi. Hän on täysin riippuvainen vanhemmistaan ja muista aikuisista.
  2. Matti Väisänen:

    Lapsia ’tuotiin’ (Mark. 10:13) eli kannettiin Jeesuksen tykö. Opetuslapset moittivat tuojia.
    Mutta Jeesus suorastaan närkästyi siitä ja sanoi: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.” (Mark. 10:14).
    Matteus ja Markus käyttävät Jeesuksen tykö tuoduista lapsista sanaa paidion, jota Uusi Testamentti käyttää 0-12 vuotiaista, kuten esim. Johannes Kastajasta 8 päivän vanhana (Luuk. 1:59) ja Markus 12-vuotiaasta tytöstä (Mark. 5:39-40).

    Luukkaan sanavalinta on mielenkiintoinen: ”Jeesuksen luo tuotiin myös pieniä lapsia” (kai ta brefee) (Luuk. 18:15). Luukkaan ’pienistä lapsista’ käyttämä sana brefos tarkoittaa ’äskensyntynyttä’, ’vauvaa’. Samaa sanaa käytetään myös sikiöstä.
    Luukaan maininnasta, että Jeesus siunasi myös pieniä lapsia, käy ilmi, että kysymyksessä olivat lapset sylivauvoista jonkin verran isompiin asti, siis kaikki lapsenmieliset. (259)

    Muille Jeesus sanoi: ”Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.” (Luuk. 18:17).

    Mitä nämä sanat sisältävät? Lasten viattomuudesta tai esikuvallisesta nöyryydestä ei ole kysymys.
    Lapset eivät kuuluneet luonnostaan Jumalan valtakuntaan, vaan heidän täytyi ottaa se vastaan.
    Sitä varten olivat silloin voimassa vielä myös vanhan liiton sakramentit, ympärileikkaus ja uhrit, lupauksineen.
    Nyt oli näiden sakramenttien varsinainen sisältö, Jeesus, paikalla. Lasten estäminen Jeesuksen luokse tulemasta oli suuri synti ja ristiriidassa vanhan liiton sakramenttien kanssa. (250)

    (Matti Väisänen)
  3. Alla oleva teksti on lainaus rov. Matti Väisäseltä!

    Jeesus vastaa kysymykseen, kun on suurin taivasten valtakunnassa (Matt. 18:1-14; Mark. 9:33-37; Luuk. 9:46-48). Jeesus asettaa lapsen aikuiselle esikuvaksi ja sanoo: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan” (Matt. 18:3).

    Kysymyksessä ei ollut varttunut lapsi, vaan pienokainen (mikros = pieni, vähäinen) (Matt. 18:6).
    Koko esikuva menettää merkityksensä, jos kertomuksen lapsi ajatellaan itsenäisiin tahdonratkaisuihin kypsyneeksi.

    Kysymyksessä oli vanhan liiton armolupauksista osallinen lapsi, joka uskoi.
    Jeesus varoitti: ”Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä (mikros = pieni, vähäinen), jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen” (Matt. 18:6).

    Kertomuksessa mainitaan, että Jeesus ”kutsui luokseen lapsen” (Matt. 18:2). Tästä maininnasta ei käy ilmi, tuliko lapsi itse vai tuotiinko hänet. Jeesus kutsui tykönsä sellaisen lapsen, joka oli paikalla.
    Vertauskohdan kärki ei suuntaudu lapsen kävelytaitoon tai muihin avuihin, vaan ’lapsen kaltaisuuteen’.
    Siinä suhteessa kaikkein lapsenmielisin on paras esikuva, kun taas itsenäisiin tahdonratkaisuihin pystyvä henkilö on Jeesuksen antaman esikuvan vastakohta. (257)
    (Matti Väisänen)