Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. Mohikaani_27, en oikein saanut selvää, liittyykö "vesikasteeseen" Pyhä Henki vai ei ?
    Jos liittyy, niin miten?
  2. pakis_: "Raamattu kehottaa jättämään kaiken ja seuraamaan Jeesusta"?
    ---
    Kysymys on tärkeysjärjestyksestä!
    Tämä tulee hyvin esiin Jeesuksen kertomuksesta rikkaasta nuorukaisesta.

    Voiko rikas pelastua?
    Mark. 10:17-27
    --
    Eräs mies lähestyy juosten Jeesuksen luokse ja kysyy: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" (17).
    Verbi ”tehdä” kuvaa miehen ajattelutapaa.

    Nuorukainen oli jo sangen varhaisesta asti elänyt ulonaisesti hurskasta elämää (20). Jeesus näki hänen pelastuskaipuunsa.
    Mies oli lähellä Jumalan valtakuntaa. Mutta mies luotti väärällä tavalla tavaraan, eikä halunnut luopua omaisuudestaan (21-24).
    Sen ajan juutalaisuudessa varakkuus oli Jumalan suosion ja siunauksen merkki. Hänen sydämensä valtiaana oli rikkaus ja se tuli esteeksi. Nuorukaisen kunniallisen ja jumalisen kuoren alla se pysyi, ehkä muilta salattuna, mutta Jeesus sen paljastaa.

    Nuorukainen synkistyy ja lähtee murheellisena pois. Hän ei halua luopua omaisuudestaan, kun Jeesus kehoittaa häntä siihen (21,22).
    Vaikka omasta mielestään nuorukainen oli ulkonaisesti nuhteeton, Jeesus osoitti hänet ensimmäisen ja tärkeimmän käskyn rikkojaksi: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia”.

    Rikkauden tavoittelu on vaarallisin epäjumalista.
    Jeesus varoittaa opetuslapsiaan rikkauden vaaroista:
    ”Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan” (23,24). Tällä vertauksella Jeesus haluaa alleviivata asian suuruutta.
    Opetuslasten kysymys ”kuka sitten voi pelastua” (26) on oikeutettu, sillä kukapa meistä on vapaa mieltymyksestä tavaraan, vaikka olisikin köyhä, kuten opetuslapset.
    Mutta ”Jumalalle on kaikki mahdollista” (27).

    Matt. 6:33
    "Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä (ulkonainen) teille annetaan".
  3. LAPSET JA VANHEMMAT
    Ef. 6:1-4
    ---
    6:1 Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein.
    6:2 "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" - tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus -
    6:3 "että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä".
    6:4 Ja te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa.
    --
    Tänä päivänä neljäs käsky ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” on paljossa unohduksissa.
    Monissa perheissä vanhemmat ovat menettäneet otteensa ja auktoriteettiasemansa lapsiinsa nähden. Lapsista on tullut tottelemattomia.

    Paavali kirjoittaakin puhuessaan lopun ajoista:
    ” Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, VANHEMMILLEEN TOTTELEMATTOMIA, kiittämättömiä, epähurskaita” (2.Tim. 3:2).
    Pelottavia ovat näkymät.

    Entäpä, jos vanhemmat omalla elämäntyylillään eivät ”ansaitsekkaan” lastensa kunnioitusta.
    Paavali sanoo, että käskyä on noudatettava ”Herrassa”, Kristuksen tähden (1).
    Vanhempia ei kunnioiteta heidän hyvyytensä ja mallikelpoisuutensa tähden, vaan siksi, että rakastetaan Kristusta ja mielellään alistutaan hänen säätämäänsä järjestykseen.

    Vanhemmat eivät saa käyttää valtaansa väärin eikä kiihottaa lapsiaan vihaan.
    Lasta ei saa käyttää itsekkäästi hyväkseen omien etujensa ajamiseksi. (4). Valta tarkoittaa vastuuta ja palvelua. Vanhemmilla on annettu tehtävä palvella lapsiaan näiden parhaaksi.
    Vanhemmilla on oikeus ja velvollisuus kasvattaa lapsiaan ”Herran kurissa ja nuhteessa” (4). Lapsille ei tule antaa täyttä vapautta tehdä niin kuin he itse tahtovat.
  4. 1.Joh. 3:8
    ”Joka syntiä tekee, se on perkeleestä,...”.
    --
    Rosenius selittää jakeen hyvin kirjassaan Elämän leipää.
    ”Huomaa tästä, mikä ero on siinä, että jokin ON SYNTIÄ ja että joku TEKEE SYNTIÄ.

    Me luemme 1.Joh. 1:1:ssä:
    ”Jos sanomme, ettei meillä OLE SYNTIÄ, niin me eksytämme itsemme”.

    Ja samassa kirjeessä:
    ”Joka syntiä tekee, se on perkeleestä. Ei yksikään Jumalasta syntynyt TEE SYNTIÄ”.
    --
    Mutta, kun jollakin ”ON SYNTIÄ” syntiä, merkitsee se, että synti asuu ja liikkuu kristityn lihassa. Synti voi taistelussa voittaa hänet ja hän voi langeta. Mutta hän tuntee lankeemuksensa tähden tuskaa ja sen tähden taistelee.
    Hän siis pitää syntiä kärsimyksenä, vieläpä vaikeimpana kärsimyksenään, josta hän mielellään tahtoisi päästä eroon.

    Sitä vastoin ”TEHDÄ SYNTIÄ” merkitsee sitä, että joku tekee syntiä tekemisekseen, tavakseen, eikä ajattelekkaan panna sitä pois. Hän pikemmin puolustelee ja suosii sitä.
    Tosin tekopyhä voi tuomita puheissaan sen, mutta itse teoissa hän kuitenkin suosii sitä ja jatkaa synnin tekemistä.
    Monet ihmiset voivat taitavasti valittaa syntiä ja puhua siitä, mutteivät todella ryhdy sitä pois panemaan. He haluavat salaa pitää sen, tai sitten he ovat päättäneet panna pois sen, mutteivät vielä.
    Tai he panevat pois monia syntejä saadakseen pitää yhden tai toisen, heille rakkaimman. Sitä he sentähden koettavatkin selitellen puolustella tai kätkeä.
    ----
    Rehellinen sielu etsii aina neuvoa ja apua sanasta päästäkseen synnistä. Toinen etsii sanasta puolustusta synnilleen.
    Katso, tässä on ero sen, että jollakin ”ON SYNTIÄ” ja sen välillä, että joku ”TEKEE SYNTIÄ”.
    Tässä on ero rehellisen ja väärän hengen välillä.

    Rehellinen sielu pyrkii aina kasvamaan hyvässä esim. saamaan enemmän nöyryyttä, enemmän uskoa ja rakkautta, enemmän alttiutta ja voimaa Jumalan mielen mukaiseen vaellukseen (vanhurskautta!)”.
    (C.O.Rosenius)
  5. Viikunapuun kiroaminen voidaan nähdä vertauskuvallisesti Israelin kansan luopumuksena.
    Luukas kertoo Jeesuksen vertauksen miehestä, joka omisti puutarhan.
    Mies sanoo puutarhurille:
    'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois; mitä varten se vielä maata laihduttaa?' (Luuk. 13:7 ).

    VIIKUNAPUUVERTAUS

    Matteuksen 24. luvussa Jeesus opettaa maailman lopun merkeistä, kun opetuslapset sitä Häneltä kysyvät.

    24:32 Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä.

    24:33 Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä.

    24:34 Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat.
    --
    Viikunapuu antaa satoa kolme kertaa vuodessa.
    Se kuuluu arvokkaimpiin ja eniten levinneisiin puihin välimerenmaissa.
    Asuminen oman viikunapuun alla ja sen hedelmien syöminen kuului israelilaisten kotionneen.
    Mitä Jeesus tällä vertauksella viikunapuusta tarkoitti?

    Edellä kerrottu viikunapuun kiroaminen (Mark.11:12-14 , Matt. 21:19) on tosiasiallinen vertaus Juudan kansasta.
    Viikunapuun lehtien puhkeaminen, Matt. 24:32, kuvaa kirouksen kuivattaman Israelin uutta elpymistä,
    (Vrt. Hes. 37), Jeesuksen tulemuksen edellä (vrt. Ilm. 6:13).
    Israelin valtion perustaminen v. 1948 liittynee tähän "lehtien puhkeamiseen" (24:32).
    --
    Jeesus puhuu tulemuksestaan edellisissä jakeissa (Matt. 24:29-31).
    Jeesus tulee "niiden päivien ahdistuksen jälkeen" (29).
    Aikamääristä ei voi kukaan tietää tarkkaan, Isä yksin (Matt.24:36).
    Mutta tarkkailemalla "viikunapuuta ja kaikkia puita" (Luuk.21:29) voimme tietää, missä ajassa elämme.
    --
    Mitä sinä ajattelet viikunapuuvertauksesta?
  6. Virsi 15
    --
    1.Tiellä ken vaeltaa,
    ken aasilla ratsastaa?
    Maahan on laskettu vaatteita,
    lehtiä, oksia.
    Muurari-rabbi nyt
    on matkalle lähtenyt,
    noussut on satulaan ratsunsa,
    kuitenkin kuningas.

    2.Kruunua, valtikkaa
    et lainkaan sä nähdä saa.
    Mahtavat ovat muualla,
    suurissa saleissa.
    Ihmisen Pojan tie
    nyt kaupunkiin suureen vie.
    Suosio satojen ihmisten
    vaihtuu jo syytökseen.

    3.Nöyryys ja hiljaisuus
    on valtasi salaisuus.
    Voimalla, väkivallalla
    et tahdo hallita.
    Uskomme vahvista,
    luo tiellemme valoa,
    johdata elämään rikkaaseen,
    rauhaan ja hyvyyteen.

    4.Jeesus, sä Herramme,
    sua seurata tahdomme.
    Kanssamme kulje eteenpäin,
    yhdessä, yksittäin.
    Hoosianna, hoosianna,
    hoosianna, hoosianna!
    Saavu jo, kuningas, luoksemme
    täyttämään toivomme.
  7. VALVOMINEN
    (Matt. 25:1-13)

    Teksti kertoo kymmenestä neitsyestä, Jeesuksen paluusta sekä valvomisen tärkeydestä.
    Vain viidellä neitsyeistä oli öljyä lampuissaan; heidän uskonliekkinsä paloi.
    Miten järkyttävää; toiset viisi taas olivat vain nimeltään kristittyjä ja he jäivät oven toiselle puolen (j.10-12).

    Jeesuksen paluun odotus on merkki valvovasta seurakunnasta ja mainitaanhan se uskontunnustuksessammekin:
    ”Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, joka…istuu Jumalan, Isän, kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.”

    Jeesuksen paluusta Raamattu puhuu hyvin paljon.
    Myös opetuslapset olivat kiinnostuneita Jeesuksen tulemuksesta ja maailman lopun merkeistä (Matt. 24:3).
    Tästä kertoo Matteus edellä olevassa luvussa (Matt. 24).

    Heti alkuun Jeesus varoittaa: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä” (j.4).
    Lopun aika merkitsee suurten eksytysten aikaa. Silloin on paljon vääriä profeettoja liikkeellä ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin (j. 11, 24).
    Muita lopunajan merkkejä ovat sodat, nälänhätä, maanjäristykset ja vainot sekä laittomuus. Mutta toisaalta myös evankeliumia saarnataan kaikessa maailmassa (j.14).
    Lopun ajan kristityt näkevät myös antikristuksen ilmestymisen (j.15) pyhään paikkaan.

    Kun tutkimme päivän lehtiä tai seuraamme muita uutisvälineitä, huomaamme, että näitä lopun ajan merkkejä on paljon nähtävissä.

    Valvova kristitty seuraa ajan merkkejä. Hän ei ole myöskään toimeton vaan tekee valmisteluja; Hän huolehtii siitä, että hänen lampussaan on öljyä.
    Hän vaalii uskovien yhteyttä ja rukousta sekä pitäytyy Jumalan Sanassa. Myös ehtoollinen on hänelle voiman lähde (Apt. 2:42). Näin Jumala saa hoitaa meitä ja pitää lamppumme palamassa. Kun ylkä tulee, olemme valmiit Karitsan hääjuhliin.
    ---
    ”Minua tutki, Jumala, ja sydämeni paljasta.
    Syvimmät aivoitukseni taivuta, Herra, tahtoosi.
    Jos lienen tiellä pahalla, niin oikealle taluta”. (virsi 394:8)
  8. Edellä on jo ollut paljon puhetta siitä, että joka rakastaa Jumalaa, rakastaa myös veljiään (sisariaan) (1. Joh.4:7-21). Johannes painottaa tätä kovin:
    ”Jumalan rakastaminen vie veljien rakastamiseen” (1.Joh.5:1-4).
    Vielä vanhoilla päivilläänkin Johannes muistutti tästä. Perimätieto kertoo, että kun hän oli jo vanha, eikä itse voinut saapua seurakunnan kokouksiin, hänet kannettiin ystäviensä luo, jolloin hän vain toisti: ”Lapseni, rakastakaa toisianne”! (Johannes luultavasti asui viimeiset ajat Efesossa)

    Vain Jumala voi saada aikaan uskon ihmeen ihmisen sydämessä (4,5). J
    umalasta syntynyt myös rakastaa Jumalaa, joka on hänet uuteen elämään synnyttänyt. Mutta se, joka rakastaa Jumalaa, rakastaa myös muita Jumalan lapsia: Uudestisyntyneitten välille syntyy veljesrakkaus.

    Rakkaus Jumalaan on kaikkea muuta kuin pelkkiä kauniita sanoja. Johannes yhdistää erottamattomasti Jumalan rakastamisen Jumalan käskyjen pitämiseen (3).
    ”Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä.
    "Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat;...” (2,3).

    Jumalan käskyjen suloisuudesta puhuttiin jo vanhan liiton ihmisten keskuudessa.
    Moni kokee, että käskyt on pantu ihmisille taakaksi. Asia on kuitenkin päinvastoin; käskyt ovat meille avuksi., ”käskyt eivät ole raskaat”.
    Ne auttavat tietämättömät ja osaamattomat elämän tielle.
    Se, joka rakastaa Jumalaa, ei tunne Hänen käskyjänsä raskaiksi täyttää.