Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. tomumaja,
    Ennenkuin avasin tämän palstan, lähetin sinulle sähköpostiisi alla olevan jutun katkeruuden juurista.
    Hämmästyin, kun huomasin sinun juuri kirjoittaneen täällä samasta aiheesta.
    Voidaanko tässä nähdä Jumalan johdatus!.
    ---
    Tässä kirjoitukseni muittenkin arvioitavaksi.

    KATKERUUDEN JUURET

    Me olemme Jumalan viljelysmaa. Paavali sanoo:
    ” Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus” (1.Kor.3:9).

    Katkeruus ja riitaisuus sydämessä saa aikaan epäjärjestystä ympäristössä ja kaikkinaista pahaa menoa (Jaakob 3:16). Tällaisista ihmisistä Paavali sanoo:
    ”Heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä (2.Tim.2:17).
    Jos katkeruus ja viha on saanut vallata ihmismielen, sitä on vaikea saada kitketyksi pois.
    Nuhdellessaan fariseuksia ja kirjanoppineita ulkokultaisuudesta (Matt. 15:1-20), Jeesus sanoo: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois” (13).

    Ottakaamme itse kukin vaarin Hebrealaiskirjeen kirjoittajan kehoituksesta: ” ...ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,...” (Hebr. 12:15).

    Huolehditaan ensin pois rikkaruohot omista viljelysmaistamme, niin maallisessa kuin hengellisessäkin mielessä.
    Perkuutyötä riittää!
    Perkuutyön voi aloittaa vaikka publikaanin rukouksella: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen” (Lk. 18:3).

    Sitten voit jatkaa Psalmin 130 sanoin:
    Syvyydestä minä huudan sinua, Herra

    1. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.
    2. Herra, kuule minun ääneni, tarkatkoot sinun korvasi rukoustani.
    3. Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?
    4. Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi, että me eläisimme sinun pelossasi.
    5. Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani ja panen toivoni sinun sanaasi.

    Rukouksesi voit päättää Isä Meidän-rukoukseen ja Esim. virteen 371.

    1.Jeesus, kuule rukoukset köyhän, kurjan syntisen,
    heikoimmatkin huokaukset ahdistetun sydämen.
    Jalkojesi juureen vaivun pääsi ristiin painaen.
    Siinä turvallisin mielin, Jeesus, sua rukoilen.

    2.Haavojasi lähemmäksi, lähemmäksi ristiä
    kaipaa köyhä sydämeni nytkin, tällä hetkellä.
    Anna Pyhän Hengen voimaa, tulta lamppuun sammuvaan.
    Yö on synkkä, Ylkä viipyy, milloin tulet noutamaan.

    3.Riennä siis jo ristin turviin, haavoitettu syntinen!
    Taakat, huolet kirpoavat luona rakkaan Jeesuksen.
    Kaipuu kasvaa sydämessä taivaan kotiin ihanaan.
    Jeesus, milloin pääsen sinne harppuani soittamaan?
  2. jaikall kysyy, olenko synnitön.
    En ole synnitön, vaan olen AUTUAS, jolle Herra ei lue syntiä!" (Room. 4:8).

    Muutoinhan valehteleisin.
    --
    Vielä kerran kertausta.

    1.Joh.1:8-2.2.
    --
    1:8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
    1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
    1:10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
    2:1 Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.
    2:2 Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.
    --
    ”Totuuden tekeminen” ei ole synnittömänä elämistä (8).
    Juuri valkeudessa eläminen paljastaa meidän syntisyytemme (8).

    Monet luulevat, että kun ihminen tulee uskoon, on hän heti täydellinen (synnitön).
    Ihmisen on vaikea tunnustaa syntisyyttään. Tämä johtuu ihmisen luontaisesta puolustusjärjestelmästä. Sen tähden toistuu yhä uudelleen sama tilanne: ”sanomme, ettemme ole syntiä tehneet” (10). Varokaamme etsimästä sellaista pyhyyttä, ettemme enää pidä itseämme syntisinä.

    ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (9).
    Tämän jakeen kirjoitti eräs uskonveli Raamattuni loppuun. Se muistuttaa minua Jumalan uskollisuudesta ja anteeksiantamuksesta.
    --
    Uskovissakin asuu synti (Room.7:17)
    Ruumiimme on vielä ”alennustilassa” (Filipp.3:21).
    Uskontie on kasvuntie, vaikka monet luulevat, että kun ihminen tulee uskoon, on hän heti täydellinen (synnitön).
    Paavali tyrmää tällaisen ajattelun. Täydellisiksi emme tule koskaan tässä ajassa, vaan riennämme sitä kohti (Filipp.3:12-14).

    Kristittyinä joudumme jatkuvasti taistelemaan turmeltunutta luontoamme vastaan.
    Jumalan Hengen avulla uskova voi, ainakin jossain määrin, elää Jumalan tahdon mukaista elämää.
    Paavali sanoo, että ”olemme moitteettomia ja puhtaita ja tahrattomia Jumalan lapsia kieron ja nurjan sukukunnan keskellä” (Fil.2:15).

    Elämme jatkuvassa anteeksiantamuksen osallisuudessa ja olemme pyhiä ja puhtaita Jumalan edessä-vaikka syntiturmelus onkin meissä vielä jäljellä.
    ---
    "...kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa" (2.Piet. 3:18).