tapio522

Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. YKSI RUUMIS, MONTA JÄSENTÄ
    1.Kor.12:12-31
    -----
    Jumalan edessä olemme kaikki samalla viivalla, hänen rakkaita lapsiaan.
    Meidän tulisi ”yhtenä perheenä” (Ef. 2:19) kantaa huolta toinen toisistamme; iloita iloitsevien kanssa ja surra toistemme onnettomuuksia (1.Kor.12:25,26).
    Tarvitsemme toinen toisiamme.
    --
    12:21 Silmä ei saata sanoa kädelle: "En tarvitse sinua", eikä myöskään pää jaloille: "En tarvitse teitä".
    12:22 Päinvastoin ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä;
    12:23 ja ne ruumiin jäsenet, jotka meistä ovat vähemmän kunniakkaita, me verhoamme sitä kunniallisemmin, ja niitä, joita häpeämme, me sitä häveliäämmin peitämme;
    12:24 mutta ne, joita emme häpeä, eivät sitä tarvitse. Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian,
    12:25 ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan.
    --
    Jo ensimmäisessä luvussa Paavali viittaa Korintin runsaisiin armolahjoihin (1:7). Mutta niiden käytössä oli ongelmia.
    Paavali opastaa korintilaisia oikeille raiteille.
    Armolahjaluettelon (j.4-11) jälkeen Paavali opettaa pitkään Kristuksen seurakuntaruumiin toiminnasta (j. 5-31).Armolahjat ovat kaikki peräisin Jumalalta ja tarkoitettu seurakunnan parhaaksi.

    Erilaiset armolahjat olivat tuoneet seurakuntaan erilaisia arvoasemia; toisia pidettiin ”parempina”, toisia ”huonompina”.
    Me näemme inhimillisesti ajatellen toisin, kuin Jumala. Kukaan ei saa katsoa toista kristittyä alaspäin:
    ”..ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikoimpia, ovat välttämättömiä;…”(j. 22).
  2. tomumaja:
    "Ehkäpä juuri sellainen heikompana pidetty pääseekin tuolla elämässään helpommin lähestymään kaltaisiaan. Hänen on helpompi liittyä "remmiin" niinkuin sanotaan, saa sympatiat, ehkä hänessä onkin siellä juuri tarvittava suolasi".
    --
    Hyviä pohdintoja!

    On suuri vaara asettua muiden yläpuolelle...."tosiuskovaksi" ja synnittömäksi.
    "Heikot" saattavat myös korottaa "vahvat" erityisasemaan.

    Työskennellessään pakanoitten parissa Paavali sanoo lukeutuvansa vajavaisten ihmisten joukkoon:
    "Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te, ja julistamme teille evankeliumia, että te kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on (Apt.14:15).

    Toisaalla Paavali toteaa itsestään:
    "Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä OLEN suurin" (1.Tim. 1:15) .
    HUOM sanamuoto "olen" (siis preesens).

    Eliaksesta sanotaan, että "hän oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen" (Jaak.5:17).

    Ei asetuta mekään muiden yläpuolelle!
  3. annu42: "Kun Jeesus otti lapsen keskelleen, hän nimenomaan otti hänet esimerkiksi siitä, miten lapsi uskoo, mitä hänelle sanotaan".
    --------------
    Alla oleva teksti linkistä:
    http://www.lyrs.fi/arkisto/tekstit/vaisanen_matti_001.html

    Jeesus sanoi: ”Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.” (Luuk. 18:17).

    Mitä nämä sanat sisältävät?
    Lasten viattomuudesta tai esikuvallisesta nöyryydestä ei ole kysymys. Lapset eivät kuuluneet luonnostaan Jumalan valtakuntaan, vaan heidän täytyi ottaa se vastaan.
    Sitä varten olivat silloin (Jeesuksen ollessa maanpäällä) voimassa vielä myös vanhan liiton sakramentit, ympärileikkaus ja uhrit, lupauksineen.
    Nyt oli näiden sakramenttien varsinainen sisältö, Jeesus, paikalla.
    Lasten estäminen Jeesuksen luokse tulemasta oli suuri synti ja ristiriidassa vanhan liiton sakramenttien kanssa. (250)

    Jeesus tähdensi ennen muuta kahta asiaa:
    - Kukaan ei voi ansaita Jumalan valtakuntaa suorituksillaan eikä kypsyneisyydellään; se on lahja, joka on otettava vastaan.
    - Toiseksi Jeesus tahtoi varjella perheen kokonaisena. Lapsilla on yhtä suuri oikeus pelastukseen kuin heidän vanhemmillaan.

    Lasten ei tarvitse tulla aikuisiksi päästäkseen sisälle Jumalan valtakuntaan, vaan päinvastoin aikuisten on tultava lasten kaltaisiksi. Tämän lausuu selvästi Matteuksen rinnakkaisteksti:
    ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan” (Matt. 18:3) (261)

    Jeesus osoittaa tässä kertomuksessa, että on vain yksi tie Jumalan valtakuntaan. Se on sama lapselle ja aikuiselle.
    Aikuisen täytyy ottaa vastaan lapsen tavoin Jumalan valtakunta. Muuten hän jää sen ulkopuolelle.
    ’Vapaa suunnat’ opettavat kahta eri tietä Jumalan valtakuntaan. Heidän mukaansa lapsi on otollinen Jumalalle ilman uskoa (262), mutta aikuinen uskon kautta (263).
    (Matti Väisänen)
  4. annu42: "Vanha elämäni upotettiin kasteen "hautaan", ja uusi minä nousi ylös ..."
    ---
    "Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut" (2.Kor. 5:17).

    Elikkä kasteessa tapahtuu se, mistä Jeesus puhuu:
    "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan" (Joh. 3:5).
    Vrt. Tiit.3:5
  5. uskomassa:
    "...emme tarvitse uudelleen kastamista, vaan uudelleen uskomista".
    --
    KASTEOPETUSTA
    ---------------------------------------------------------------------------------------------------
    Kannattaa tutustua seuraavaan linkkiin: Miten Jeesus suhtautui lapsiin.

    (Ote Matti Väisäsen kirjasta Pyhä kaste Raamatussa)

    http://www.lyrs.fi/arkisto/tekstit/vaisanen_matti_001.html
    --------------------------------------------------------------------------------------------------
    - UUDESTIKASTAMINEN

    Uudelleen kastaminen on vastoin Sanaa.
    On vain YKSI KASTE (Ef. 4:5).
    Kaste ei ole pelkkää vettä (siis pelkkä "Vesikaste")

    Kasteessa Pyhä Henki liittää meidät Kristuksen ruumiiseen (1. Kor. 12:13).
    Hän tekee sen vain kerran, eikä aina uudestaan. Hän ei irroita meitä ja oksasta sitten aina uudelleen milloin päätämme mennä kasteelle.

    Jumala armossaan on toiminut (alkuperäisessä) kasteessamme. Se on se kaste, jonka Hän tunnustaa. Kaste pysyy aina oikeana, vaikka emme uskoisikkaan.
    Ei usko ole kastetta varten, vaan kaste uskoa varten.
    --
    http://koti.japo.fi/~ekallio/sala.htm
  6. uskomassa: "Samoin mekin voimme toimia kansankirkossa ja julistaa koko kansalle evankeliumia...".
    ---
    Jouluevankeliumi:
    Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva KAIKELLE KANSALLE: teille on syntynyt tänä päivänä Vapahtahtaja, joka Kristus, Herra,..." (Luuk. 2:10,11).

    Kristus ei ole tullut vapahtamaan muita parempia ihmisiä. Hän on "joka miehen" Vapahtaja.
    "Kaikelle kansalle" hänen syntymisensä on ilmoitettava.

    Itserakkaudessamme kuvittettelemme itsestämme liikoja ja luulemme jotain olevamme.
    Pyhä Henki johtaa ihmisen itsensä tuntoon.
    Tälläista itsensä oikeata arviointia Paavalikin osoitti ensimmäisellä lähetysmatkallaan Lystrassa.
    Puhuessaan näille pakanoille hän näet sanoi:
    "Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te" (Apt.14:15).

    Jumalan Henki paljastaa ihmiselle hänen vajavaisuutensa.
    Vaikka Lystran asukkaat olivat pakanoita, ei Paavali pitänyt kristillisyyttään minään etuisuutena, joka oikeuttaisi hänet muita paremmaksi.
    Kristillisyytemme on kokonaan lahjaa, vanhurskautemme on lahjavanhurskautta.
    Ihminen ei voi siis kerskata ja asettua muitten yläpuolelle.
    --
    Virsi 358
    --
    1.
    Immanuel, mun valoni
    ja ystäväni, iloni,
    nyt köyhään, kuivaan sieluuni
    vuodata verenkasteesi.
    Ah riennä, Jeesus, apuhun,
    kun olet lunastanut mun.
    --
    3.
    En pyydä muuta iloa
    kuin antaa tahdot armossa.
    Suo minun olla, Herrani,
    uskossa luona ristisi.
    Ah riennä, Jeesus, apuhun,
    kun olet lunastanut mun.

    4.
    Jo saavu, Jeesus, auttamaan,
    sanaasi saata uskomaan.
    Suo, että kallis siemen sen
    juurtuisi peltoon sydämen.
    Ah riennä, Jeesus, apuhun,
    kun olet lunastanut mun.
  7. Toisaalta Luther sanoo, että pakkokeinot juutalaisia vastaan vain pahentaisivat lähetystilannetta (439), esim. juutalaisten kirjoja ei saa polttaa (445). Toisaalta hän kuitenkin esittää ankaria toimenpiteitä, erityisesti ns. 7-kohdan ohjelman. Mistä muutos johtui? Lutherin kiristynyt yhteiskunnallinen asenne juutalaisiin johtui osittain juutalaisten itsensä tekemästä käännytystyöstä (499). Hän halusi myös välttää saksalaisten joutumisen osasyyllisiksi juutalaisten harjoittamaan pilkkaan; tämä näytteli selvästi ratkaisevaa osaa Lutherin suostumisessa synagogien polttamisajatukseen (526,530). Myös koronkiskonta (jota saksalaiset Lutherin mukaan itsekin harjoittivat!) saa jatkuvasti tuomion Lutherilta (mm. 528-529). Juutalaisten olo Saksassa oli problemaattista ajan yhtenäiskulttuurin ja siis nimenomaan cuius regio, eius religio (kenen maa, sen uskonto) -periaatteen valossa. Tältä kannalta katsottuna juutalaisten tulisi olla omassa maassaan (527,530). Heillä ei ollut oikeutta kumota saksalaista yhteiskuntaa. Lutherille oli selvää, että mahdolliset toimenpiteet juutalaisia vastaan tuli valtion suorittaa, ei kirkon.

    Näiden seikkojen valossa tarkasteltuna Lutherin kireä asenne juutalaisiin 1540-luvulla tulee aivan uuteen valoon, vaikkei ei tietenkään sellaisenaan hyväksyttäväksikään. On myös huomattava, että Luther vaati saksalaisille samoja rangaistuksia kuin juutalaisille. Lutherin perusteluissa ei ole lainkaan kysymys samankaltaisesta asenteesta, joka aikanaan vei juutalaiset keskitysleireille (533-534). Luther palaa lopuksi täysin reformatoriseen, evankeliumi-keskeiseen lähetysnäkyyn suhteessaan juutalaisiin (543). Öberg ihmettelee oikeutetusti, miksei tätä ole tutkimuksessa tuotu selvemmin esiin. Mm. muuten niin kriittinen Von den Juden und ihren Lügen päättyy lähetysrukoukseen juutalaisten puolesta (545).

    http://www.concordia.fi/lehti/2006/32006/4.htm
  8. Kuvauksesi eläinten kohtelusta oli valaiseva.

    Mutta kuvauksesi Lutherista lienee kovin yliampuva, kun sanot: "Luther otti kantaa eläinten puolesta, mutta piti elämänsä loppupuolella juutalaisia eläimiä halvempana".

    Tässä yksi arviointi Lutherin suhtautumisesta juutalaisiin.

    Juhani Lindgren

    Luther ja juutalaislähetys

    Dass Jesus Christus ein geborner Jude sei (1523), Wider die Sabbather (1538) sekä Von den Juden und ihren L~ugen (1543)
    (Jeesus Kristus, juutalaisista syntynyt; Sapattikiihkoilijoita vastaan sekä Juutalaisista ja heidän valheistaan) ovat päälähteet selvitettäessä Lutherin näkemystä juutalaislähetyksen teologiasta ja käytännöstä. Ensimmäinen teos on tutkijoiden keskuudessa aivan yleisesti nähty suoranaiseksi lähetyskirjoitukseksi (457), viimeisessä sen sijaan lähetysmotiivi on kutistunut ja jäänyt muun aineksen alle, mutta ei ole täysin kadonnut. Lutherin asenne juutalaisiin tiukentui selvästi 1540-luvulle tultaessa. Öbergin tutkimus osoittaa, että Lutheria ei voida missään tapauksessa pitää antisemitistinä tai -juutalaisena (438,460). Lutherin mukaan Jumala on osoittanut juutalaisiin kohdistuneella valinnallaan heille suuremman kunnian kuin millekään muulle kansalle (459).

    Syvin ristiriita oli juutalaisiin oli teologisella taholla: nämä eivät tunnusta Jeesusta Messiaaksi (lue: Kristukseksi; 439, 442-445,480) eivätkä uskonvanhurskautta (442, 444, 490, 507) ja häpäisevät näin Kristusta. On merkillepantavaa, että Luther ei perustele kantaansa juutalaisten syyllisyydellä Jeesuksen tappamiseen (447, 482, vrt. 551).

    Luther mainitsee usein neljän tahon liittoutuman (juutalaiset, paavi/paavin kirkko, nimikristityt, hurmahenget; myöhemmin turkkilaiset ovat usein väärien kristittyjen tilalla), joka vastustaa Kristuksen evankeliumia (444, 445,470,535,552 ym.). Samalla kun nämä ryhmät ovat 'saatanan puolella taistelevia joukkoja', he ovat kristittyjä lähinnä oleva lähetyskenttä (475-476).

    Luther samaistuu Paavalin parahdukseen Rm. 9:1-5, joka heijastaa syvää rakkautta Jumalan omaisuuskansaa kohtaan (443, 524,ks. myös 497). Luther varoitta kristittyjen ylpeydestä juutalaisia kohtaan ja toteaa, että kristikunnassa itsessäänkin on epäselvyyttä uskonvanhurskaudesta. Joka kiroaa juutalaisia, ei voi johtaa heitä kääntymykseen Kristuksen puoleen (443). Juutalaisia ei saa vihata, vaan heitä on päinvastoin rakastettava (448-452, 478-479), vaikka Luther välillä ajatteli, että hänen oma ystävällisyytensä vain syvensi hänen kohtaamiensa juutalaisten paatumusta (487).

    Sekä juutalaisia että pakanoita on kutsuttava Jumalan valtakuntaan (446). Luther uskoi sanan ja rukouksen voimaan voittaa (ainakin muutamia) juutalaisia Kristukselle (446, 448,450,454,536), mutta koki tilanteen käytännössä usein toivottomaksi juutalaisten paatumuksen vuoksi (523). Juutalaisille on ilmoitettava evankeliumin totuus, minkä jälkeen heidän on kaikessa rauhassa saatava ottaa siihen kantaa (450-451). Jeesuksen osoittaminen VT:n lupaamaksi Messiaaksi saa keskeisen sijan Lutherin omassa raamattuopetuksessa suhteessa juutalaisiin (491). Usein toistuvia kohtia ovat mm. Gen. 49:10 messiaaninen Silo-teksti (508) sekä Daavidin kanssa tehty iankaikkinen liitto (512).
  9. Kysyt: "Uskovainen on siis samaan aikaan syntinen ja synnitön"?
    --
    Onko mielestäsi vanhurskas ihminen (tarkoittaa Jumalalle kelpaava) ihminen synnitön?

    (Jos luet aikaisemmin tuomani linkin http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Vanhurskasjasyntinen.htm, niin asia selviää sinulle- niin toivon. )
  10. Adamin lankeemuksen rangaistukseksi asetettiin ”kuolemalla kuoleminen”;
    ”sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman".
    Rangaistus oli siis ajallinen ja hengellinen kuolema.

    Tuon rangaistuksen alaiseksi JOKAINEN ihminen syntyy maailmaan. Ihminenhän syntyy maailmaan lihasta ( Jh 3:6), eli miehen tahdosta( Jh 1:13).
    Jo täällä ajassa hengellisesti kuolleet voivat Kristuksen sanan kuulleessaan ja sen vastaanottaessaan siirtyä kuolemasta elämään (Joh. 5:24).
    --
    Hyvää opetusta vanhurskauttamisesta:
    http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Vanhurskasjasyntinen.htm
    "Todellisuudessa uskova on siis joka hetki vain syntinen, mutta uskossa Jumalan sanan lupauksiin hän on samaan aikaan myös joka hetki vanhurskas ja autuas Jumalan lapsi. Hän on syntinen todellisuudessa (in re) , mutta vanhurskas toivossa (in spe). Toivo voittaa hänellä nykyisen todellisuuden eli synnin.

    Olla uskosta vanhurskas tarkoittaa, että kelpaamme Jumalalle, meillä on syntien armollinen sovitus, olemme saaneet lahjana syntimme anteeksi, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Olemme ottaneet kaiken tämän vastaan uskomalla evankeliumin sisältämään lupaukseen Kristuksesta".
    (Rov. Olavi Peltola)
  11. aksu521: "Niin löytyy luja ja vankka perusta hyvälle elämälle".
    --
    On monenlaisia rakennuksia ja rakennelmia.

    1.Kor.3:9-13
    --
    3:9 Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.
    3:10 Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa.
    3:11 Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.

    3:12 Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista,
    3:13 niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.
    ---
    Kulta, hopea, jalokivet, puut, heinät ja oljet tarkoittavat oppeja ja opetuksia.
    Kolme ensimmäistä ovat tulenkestäviä eli raamatullisia, kolme jälkimmäistä ovat tulessa palavia ihmisoppeja.

    Toiset kestävät koetuksen, toiset palavat.
    Mille perustalle uskomme rakennamme. Mistä siihen saisimme oikeita rakennusaineita? Tarjollahan on niin monenlaista touhua ja menoa.

    Joillekin saattaa tulla kompastuskiveksi tunteisiin vetoava kristillisyys, jossa Raamatun Sanalle (terveelle opille) ja armonvälineille ei anneta paljoakaan arvoa.

    Uskomme mukaan Jumalan seurakunta on siellä, missä evankeliumia puhtaasti saarnataan ja kaste ja ehtoollinen evankeliumin mukaisesti jaetaan. Jos näistä luovutaan niin turhaa vaivaa näämme.

    Olkoon siis uskonperustamme vahva, Kristuskalliolle rakennettu!
    Lue: Matt.7: 24-27 !
  12. Mitä kaste on?
    "Kaste ei ole pelkkää vettä, vaan se on vettä...".
    ---
    Moni puhuukin pelkästä vesikasteesta.
    He näkevät kasteessa vain sen ulkoisen olemuksen ("Paljon veden"), mutta unohtavat tärkeimmän; kasteen hengellisen ulottuvuuden.

    He eivät ota huomioon, että kasteeseen liittyy myös Pyhä Henki (Joh.3:5, Tiit.3:5).
  13. Korjaan kirjoitusvirheitä.
    --
    Raamatussa puhutaan myös kulmakivestä.
    KRISTUS, SEURAKUNNAN KULMAKIVI
    1.Piet. 2:4-10
    -------
    Seurakunnan kulmakivenä on Jeesus Kristus (Ef. 2:20). Kulmakivi on rakennuksessa jokainen kivi perustuksesta kattoon asti kahden seinän yhtymäkohdassa.
    Perustuksessa oleva kulmakivi on vertauskuva Jeesuksesta.

    Perustus on tärkeä, sen tietää jokainen talonrakentaja.
    Itse olen rakennellut viime aikoina kivimuuria. Siinäkin on tärkeätä, miten perustus tehdään ja miten kivet ladotaan päällekkäin.
    Jouduin toissa kesänä myös uusimaan kosken yli johtavaa siltaa. Ihmettelen, miten silta on pysynyt pystyssä, kun perusta oli niin heikosti tehty. Osa sillasta oli jo uhkaavasti kallellaan, kun perusta oli pettänyt.
    Oli jo aika laittaa perusta kuntoon.
    Olisko meidänkin syytä tarkistaa, mille perustalle elämämme rakennamme? Mistä siihen saisimme oikeita rakennusaineita? Tarjollahan on niin monenlaista touhua ja menoa.

    Juutalaisille tämä ”elävä kivi” (4) merkitsi ”kompastuskiveä ja loukkauskalliota” (8). Kristus on tänäänkin loukkauskivi niille, jotka tahtovat käydä omien tekojen tietä (omavanhurskaat).
    He kompastuvat tähän kiveen ja kaatuvat; heille Kristuksen risti on loukkaukseksi.
    Paavali sanookin:
    ” ... me saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus” (1. Kor.1:23,24).

    Pietarin lähettämän kirjeen vastaanottajat ovat ottaneet uskossa vastaan sanoman kulmakivestä, sanoman Jeesuksesta. Pietari voi sanoa heistä:
    ”te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa” (9), ”te olette armahdetut” (10).
    ----
    Miten on sinun laitasi?
    Oletko sinä kokenut armahduksen?
    Voitko sinä sanoa kuuluvasi ”valittuun sukuun, kuninkaalliseen papistoon, pyhään heimoon, omaisuuskansaan”?

    Muista, olemme kalliisti lunastetut ja sovitetut, Jeesuksen Kristuksen verellä (1:19).
    Suostu siis armahdettavaksi. Älä torju kutsua!
  14. Minulla on isohko kasvimaa. Usein käännän lisää uutta maata ja kunnostan vanhaa. Aina en viitsi olla niin tarkka rikkaruohojen keräämisen suhteen.
    Usein ovat rikkaruohot jäänyt keräämättä tai teen sen pintapuolisesti. Mutta sekin työ on joskus tehtävä, muutoin viljelemisestä ei tule mitään. Lievä pakokauhu on usein vallannut mieleni. Miten viitsin ja jaksan käydä tähän työhön.

    Jokainen samaa työtä tehnyt tietää, kuinka vaikeata on voikukkaa, juolavehnää tai ohdakkeita ynnä muita syväjuurisia kasveja saada pois kokonaan. Jos pienikin juurenpala jää maahan, niin kohta se taas tuppaa esiin.
    Rikkaruohot tulisikin kitkeä pois mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ennen kuin niiden juuret ehtivät työntyä syvälle maaperään.

    Mekin olemme Jumalan viljelysmaa. Paavali sanoo: ” Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus” (1.Kor.3:9).

    KATKERUUDEN JUURET

    Katkeruus ja riitaisuus sydämessä saa aikaan epäjärjestystä ympäristössä ja kaikkinaista pahaa menoa (Jaakob 3:16). Tällaisista ihmisistä Paavali sanoo:”Heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä (2.Tim.2:17).
    Jos katkeruus ja viha on saanut vallata ihmismielen, sitä on vaikea saada kitketyksi pois.
    Nuhdellessaan fariseuksia ja kirjanoppineita ulkokultaisuudesta (Matt. 15:1-20), Jeesus sanoo: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois” (13).

    Ottakaamme itse kukin vaarin Hebrealaiskirjeen kirjoittajan kehoituksesta: ” ...ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,...” (Hebr. 12:15).

    Huolehditaan ensin pois rikkaruohot omista viljelysmaistamme, niin maallisessa kuin hengellisessäkin mielessä.
    Perkuutyötä riittää!

    Perkuutyön voi aloittaa vaikka publikaanin rukouksella: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen” (Lk. 18:3).

    Sitten voit jatkaa Psalmin 130 sanoin:
    Syvyydestä minä huudan sinua, Herra

    1. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.
    2. Herra, kuule minun ääneni, tarkatkoot sinun korvasi rukoustani.
    3. Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?
    4. Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi, että me eläisimme sinun pelossasi.
    5. Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani ja panen toivoni sinun sanaasi.

    Rukouksesi voit päättää Isä Meidän-rukoukseen ja johonkin virren värssyyn.
    Esim. virteen 371.

    1.Jeesus, kuule rukoukset köyhän, kurjan syntisen,
    heikoimmatkin huokaukset ahdistetun sydämen.
    Jalkojesi juureen vaivun pääsi ristiin painaen.
    Siinä turvallisin mielin, Jeesus, sua rukoilen.

    2.Haavojasi lähemmäksi, lähemmäksi ristiä
    kaipaa köyhä sydämeni nytkin, tällä hetkellä.
    Anna Pyhän Hengen voimaa, tulta lamppuun sammuvaan.
    Yö on synkkä, Ylkä viipyy, milloin tulet noutamaan.

    3.Riennä siis jo ristin turviin, haavoitettu syntinen!
    Taakat, huolet kirpoavat luona rakkaan Jeesuksen.
    Kaipuu kasvaa sydämessä taivaan kotiin ihanaan.
    Jeesus, milloin pääsen sinne harppuani soittamaan?
  15. Usein vanhat kokeneet uskovat sanovat, että meitä "riisutaan".
    Mitähän he tällä tarkoittavatkaan?
    -----------
    2. Korinttolaiskirje 5:4
    "Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että - e l ä m ä - n i e l i s i - sen, mikä on kuolevaista."
  16. VAATETUS

    Raamatussa vaatetus mielletään usein ihmisen luonteen ilmaukseksi;
    Se tuo ilmi sen, mitä hän todellisuudessa on tai pitäisi olla.

    Päällä olevista vaatteista hänet tunnistettiin: Profeetta (Sak. 14:3), kuningas (Apt. 12:21), rikas mies (Jaak. 2:2), leski, portto (1. Moos. 38:14,19), neitsyt (2. Sam. 13:8), pitaalinen (3. Moos. 14:45), pappi (2. Moos. 28:2,4).

    Tätä taustaa vasten meidän on ehkä helpompi ymmärtää, mitä Paavali tarkoittaa pukeutumisella jakeissa Kol.3:12, 14, niin kuin Gal. 3:27.
  17. Gal. 3:27 puhuu siitä, kuinka saastainen syntinen saa pukea päälleen uudet valkoiset vaatteet kasteessa (vrt. valkoinen kastepuku kastettavan yllä). Näin ihmisestä tulee uusi luomus.
    Sananlaskukin sanoo: ”Vaatteet tekevät miehen”.

    Omien rääsyjen sijasta ihminen saa loistavan, puhtaan puvun. Näin peittyvät kaikki synnin epäpuhtaudet. Olemme saaneet vastaanottaa peson (1. Kor, 6:11).

    Kastettuina Jeesukseen uskovina, hänen ominaan (Gal. 3:29) meille kuuluu lupaus; saamme olla Kristuksen kanssaperillisiä.
    Mitkä ihanat näkymät avautuvatkaan uskon silmälle: ”Kaikki on teidän” (1. Kor.3:21).

    On siis kahdenlaisia ihmisiä.
    On niitä, jotka itse laastaroivat haavansa ja paikkaavat pukunsa (omavanhurskaat) ja niitä, jotka tajuavat oman kurjan tilansa ja sen, ettei heillä ole muuta mahdollisuutta kuin etsiä lääkäriä , Vapahtajaa Jeesusta Kristusta.
    -------
    ”Jeesus, sana elämän,
    tule meidän keskellemme.
    Soisit tule syttyvän,
    sytytä siis sydämemme.
    Anna voimaa sanastasi,
    siunaa läsnäolollasi”.

    (Virsi 202:1)
  18. ekivaari: "...meissä on paljon sellaista, jota emme vapaaehtoisesti pois antaisi,...".
    --
    Mitähän Paavali tarkoittaneekaan, kun hän kirjoittaa pukeutumisesta ja riisuuntumisesta (2. Kor. 5:4).
    Asia selvinnee, kun tutkii tarkemmin 2.Kor. 5.lukua.

    Otan kuitenkin toisen sanan paikan Kol.3:12-17.

    Uusi elämä, jonka Kristus saa aikaan meissä (Kol. 2:13), on kuin pukeutumista uusiin puhtaisiin vaatteisiin (12). Meidät on kasteessa puettu tähän uuteen ihmiseen (Gal.3:27).
    Vaatteen riisuminen ja toiseen pukeutuminen kuvaa täydellistä siirtymistä vanhasta uuteen. Meidän on pukeuduttava siihen joka päivä, samoin kuin pukeudumme joka päivä omiin vaatteisiimme.

    Tästähän Paavali puhuu myös Ef. kirjeessä:
    ” ... teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen” (Ef. 4:22-24).

    Paavali soveltaa tätä pukeutumisvertausta hyvin rikassisältöisesti. Meidän on ehkä vaikea ymmärtää tätä kuvakieltä.
    Kun tutkii, kuinka syvällinen merkitys vaatetuksella Raamatun aikoihin oli, voi paremmin ymmärtää, mitä tällaisella kuvalla tahdotaan tuoda julki.

    Esimerkkeinä Paavali uudesta elämästä Kristuksen yhteydessä mainitsee ensin sydämellisen armahtavaisuuden (12).
    Tämä tarkoittaa armeliasta mieltä erehtyvää lähimmäistä kohtaan ja puutteenalaisten auttamista lähellä ja kaukana. Vastakohtana tälle on oman edun tavoittelu, itsekkyys ja häikäilemättömyys.
    Jumalan lapsissa tulisi kuvastua armahtavaisuus, niin kuin Jumalakin on armahtavainen meitä kohtaan. Kristus sanoo:
    ”Olkaa armahtavaiset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on armahtavainen”.

    Sitten on puhe ystävällisyydestä, nöyryydestä ja sävyisyydestä.
    Mitkään puheemme ja pitkätkään saarnamme eivät tuo ihmisiä lähemmäs Jumalaa, jos meiltä puuttuu tämä ominaisuus.
    Meillä on kallis sanoma ilmoitettavana, mutta usein teemme sen tyhjäksi epäystävällisen ja kovan luontomme takia.

    Kuten tavallista tässäkin yhteydessä Paavali muistuttaa anteeksiantamuksesta.
    Kristuksen valtakunta on anteeksiantamuksen valtakunta, jossa saadaan ja annetaan anteeksi (13).

    Ja kuten aina, Paavali kiinnittää huomion rakkauteen (14). ”Rakkaus on lain täyttymys”.
    Kaikki tämä edellyttää Kristuksesta lähtevää voimaa ja rakkautta.
    Tämä tulee Sanan kautta (16).
    Varaa aikaa Sanan tutkimiseen ja rukoukseen. Älä anna minkään maallisen asian olla esteenä sille. On kysymys tärkeysjärjestyksestä; mitkä sinulle merkitsevät enemmän , maalliset vai taivaalliset?
  19. "Meidän uskovien olisi hyvä panna Jumalan "silmälasit" päähämme ja katsoa itseämme ja toisiamme tästä Jumalan Sanan näkökulmasta. Meidän tulisi olla kristuskeskeisiä, ei itsekeskeisiä ja/tai syntikeskeisiä"
    ---
    Emme ole Jumalia, vaan syntisiä, jotka pelastumme "YKSIN ARMOSTA, USKON KAUTTA".
    --
    Minusta on hyvin lohduttavasti sanottu Kalliissa hunajanpisarassa
    http://www.kirjasilta.net/wilcox/hy/hy.html:

    "Älä mittaa Kristuksen rakkautta kokemustesi, vaan lupausten mukaan.
    Ylistä Jumalaa, että Hän murskaa väärät perustukset.
    Ylistä häntä kaikista keinoista, joilla hän pitää sielun valveilla ja Kristusta etsimässä.
    Sairaudet ja kiusaukset ovat suruttomuutta ja kevytmielisyyttä parempia"
    --
    "Käy usein sairaiden ja yksinäisten luona.
    He ovat erinomaisen koulun oppilaita".
    --
    Ps 23:4
    "Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun VITSASI ja sauvasi minua lohduttavat.

    Hebr.12:4-13
    --
    12:4 Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,
    12:5 ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
    12:6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".

    12:7 Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?

    12:8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.

    12:9 Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?

    12:10 Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.

    12:11 Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.

    12:12 Sentähden: "Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne";
    12:13 ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi.
  20. Jeesus puhuu vertauksen kuninkaan pojan häistä (Matt. 22:1-14).
    Kuningas lähetti palvelijansa kutusumaan häihin kutsuvieraita (j. 2,4), mutta nämä eivät halunneet tulla.
    Lopulta palvelijat menivät teille ja aitovierille ja saivat näin koottua häähuoneen täynnä väkeä (j.8-11).
    Mutta häävieraitten joukossa oli mies, joka ei ollut puettu häävaatteisiin (j.11). Hänet heitettiin pois häävieraitten joukosta (j. 13).

    Jeesus viittaa tässä senaikaiseen itämaiseen tapaan, jonka mukaan hääkutsun mukana saatettiin lähettää juhlaan tarkoitettu puku.
    Joka saapui häihin ilman tätä pukua, osoitti väheksyntää lähetettyä pukua kohtaan; hänelle kelpasivat omat vaatteet.

    Kun ajattelemme kastetta, niin moni yrittää senkin kautta pystyttää omaa vanhurskautta tekemällä siitä oman kuuliaisuuden teon.

    Hänelle ei kelpaa Kristuksen lahjoittama vanhurskauden puku.
    ”Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson (kasteen), te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä” (1.Kor. 6:11).
    21. 91 / 385
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt