tapio522

Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. mamabeard:
    "Edellisen luvun vertauksissa Jeesus puhuu erityisesti juutalaisuuteensa luottaville ylipapeille ja fariseuksille. 21:28-32 vertaus juutalaisista poikana joka lupaa mutta ei mene, ja pakanoista poikana joka ei lupaa mutta kuitenkin menee. 21:33-44 juutalaisista viinitarhureina jotka pieksevät isäntänsä lähettiläät (profeetat) ja hylkäävät hänen poikansa (Jeesuksen).
    ....Seuraavan luvun vertaus hääjuhliin kutsutuista ja valituista (Matt.22:1-14) voidaan nähdä jatkona..."
    --
    Joh.9:39-41
    --
    9:39 Ja Jeesus sanoi: "Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi".
    9:40 Ja muutamat fariseukset, jotka olivat siinä häntä lähellä, kuulivat tämän ja sanoivat hänelle: "Olemmeko mekin sokeat?"
    9:41 Jeesus sanoi heille: "Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: 'Me näemme'; sentähden teidän syntinne pysyy".
    --
    Farisealaisten mielenlaatu tulee hyvin esiin, kun Jeesus paransi syntymästään sokean miehen (Joh.9:1-41).

    Sokeana syntyneen parantamisella oli aivan vastakkainen vaikutus fariseuksiin kuin parannettuun. Samalla kun Jeesus teki sokeana syntyneen ruumiillisesti ja hengellisesti näkeväksi, teki ihmetyö fariseukset, jotka sanoivat ”me tiedämme” (Joh.9:24,29) ja ”me näemme” (41), entistä enemmän sokeiksi.

    Ulkokultaisuudessaan fariseukset eivät nähneet omaa syntisyyttään. Heidän ei tarvinnut etsiä pelastusta synnistä, josta ei kukaan ole vapaa.
    Voi, se on niin vaikeaa itse kullekkin.
    Niin moni luulee näkevänsä.

    Ilm. 3:17
    "Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston".
  2. Voisitko sanoa ihan lyhyesti:
    Menetkö Herrasi eteen syntisenä vai synnittömänä?
    Joko- tai- ilman selittelyjä.

    Itse menen syntisenä publikaanin tavoin.
  3. Paavali käyttää preesens aikamuotoa "OLEN" (sinä muutat sen "OLI"-muotoon).

    Lainaamasi sanan paikassa 1.Joh.3:8,9 on ymmärtääkseni myös preesens-aikamuoto.

    Hyväksyn molemmat, niin Paavalin kuin Johanneksen opetukset muuttamatta kummankaan aikamuotoa: Molemmat tarkoittavat senhetkistä tilannetta.

    Sinä muutat Paavalin sanomiset jostain syystä imperfektiksi (OLI).
    Tätä ihmettelen yhä uudelleen.
    Siihen on jokin syy.
    Ettei vaan se, että pidät itseäsi synnittömänä ja täydellisenä ja parempana, kuin me muut "maan matoset"?
    Toivottavasti olen väärässä.
  4. Jos ei voi yhtyä Paavalin sanoihin "minä syntisistä suurin" (Huom! Aikamuodossa preesens), niin kuinka voi uskoa todeksi senkään, kuinka Vapahtajamme meitä kuitenkin rakastaa syntisyydestämme huolimatta.

    Snl. 28:13
    "Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon".

    Ihmettelen todella, jos joku voi tulla Herransa eteen synnittömänä.
    Rukous:
    "Herra, ole minulle syntiselle armollinen".
  5. Jos Paavali käyttää "OLEN"-sanaa (=Preesens), niin miksi mennä muuttamaan Paavalin sanoja muuksi.
    Itse en ainakaan rohkeneisi sitä tehdä.

    Tuskin Paavali tarkoittaa syntinen-sanalla yksittäisiä tekoja!
    Eiköhän kyse ole jostain suuremmasta asiasta, josta Johannes kirjoittaa:
    1.Joh. 1:8
    "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä".

    "Pyhä Henki näyttää todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion".
    Tuskin synti-sana tässäkään kohden tarkoittaa vain yksittäisiä tekoja.

    Vai olenko täysin väärässä?

    AADAM JA KRISTUS
    Room. 5:12-21
    5:18"Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi;...".
    --
    Aadamin kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema kaikkien ihmisten osaksi (12). Kuolema kuului ensimmäiselle ihmiselle lausuttuun kiroukseen: ”...maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman” (1. Moos. 3:19).

    Kuoleman tuleminen kaikkien osaksi johtuu siitä, että ”kaikki ovat syntiä tehneet” (12). Yksikään ihminen ei ole poikkeus tästä. Aadamin synti on syynä siihen, että me kaikki teemme syntiä. Synti hallitsee maailmassa kaikkialla. Vasta Kristuksessa se kukistetaan (17-19). Synti on tosiasia.

    Paavali vertaa Aadamia ja Kristusta toisiinsa siinä, että kummankin teosta koituu ratkaisevat seuraukset koko ihmiskunnalle (19).
    Kaikki ne, jotka ottavat Kristuksen vastaan omana henkilökohtaisena Vapahtajanaan, tulevat uskon kautta vanhurskaiksi, Jumalalle kelpaaviksi (21). Jokaisen on henkilökohtaisesti suostuttava ottamaan Kristus vastaan.
    Evankeliumi ”on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka uskovat" (Room.1:16).
    --
    Virsi 299
    1.
    Ei mikään niin voi virvoittaa,
    en muusta iloani saa,
    ei autuutta saa suurempaa
    kuin minkä Jeesus lahjoittaa.
    2.
    En lepoa mä löytänyt,
    en muusta mistään tyyntynyt,
    ennen kuin löysin aartehen,
    ystävän, Herran Jeesuksen.
    3.
    Muu vaivoissa ei lohduta,
    ei auta kuolon tuskissa,
    ei päästä alta murheitten
    kuin läsnäolo Jeesuksen.
    4.
    Valmisti kuuliaisuuden,
    aukaisi oven autuuden
    Jumala meille Pojassaan,
    kun antoi hänet kuolemaan.
    5.
    Ainoa anteeksantamus,
    ainoa synnin sovitus
    ja ainoa tie armohon
    Jeesuksen risti yksin on.
  6. http://www.lyrs.fi/sana.php?sivu=saarnapuhe&id=haapala_jaakko_001
  7. jaikal: "Et ole enää syntinen".
    --
    Saarnaajan opetukseen ilolla yhdyn:http://www.lyrs.fi/sana.php?sivu=saarnapuhe&id=haapala_jaakko_001

    "Mitä enemmän olen saanut tutkia Jumalan sanaa, sitä suuremmaksi syntiseksi olen tullut, ajattelinpa mitä aluetta elämässäni hyvänsä.
    Mutta kun luin tätä evankeliumin hyvää sanaa, iloitsin Paavalin sanomasta: Missä synti on suureksi tullut, siellä armo on ylenpalttinen"
    (Jaakko Haapala).

    Nänhän se on.
    Tämä on ollut totta "syntisistä suurimman" Paavalinkin kohdalla.
    Toivon, että tämän totuuden sanan Jumala Pyhän Henkensä kautta meillekkin kirkastaisi.
  8. En sanoisi noin.
    "Yksipuolisia ja huolettomia ylistäjiä" löytyy meistä jokaisesta uskonsuuntaan katsomatta.

    Kuinka vaikeata meidän onkaan todeta Paavalin tavoin itsestämme "minä syntisistä suurin" (Huom! Aikamuodossa preesens) ja samalla uskoa, että kuinka paljon Vapahtajamme meitä kuitenkin rakastaa.
    Tämä on luonnolliselle ihmiselle mahdotonta.

    Vain Jumalan Pyhä Henki voi osoittaa meille todeksi "synnin, vanhurskauden ja tuomion".
    --
    http://www.lyrs.fi/sana.php?sivu=saarnapuhe&id=haapala_jaakko_001
    "Oikeastaan kaipaan, ystävät, itsessäni ja teissä sitä, että meistä tulisi niin suuria syntisiä, että nöyrtyisimme tunnustamaan reilusti syntimme ja tunnustamaan, että Jumalan armo on suurempi kuin meidän syntimme. Eikö ole ihana asia saada uskoa tällainen evankeliumi.

    Kellä on perhe hajoamassa, kellä on sairaus, joka osoittaa, että elinpäivät ovat vähissä, kellä on taloudellinen hätä, Kristus on lohduttamassa kaikkia.
    Olkaamme me, jotka kannamme kristityn nimeä, lohduttamassa ja levittämässä rakkauden eikä tuomion ja arvostelun tuoksua".
    (Jaakko Haapala)
    ----------
    Tänäänkin Jeesus kuuluttaa:
    "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon" (Matt. 11:28) .
  9. S.F. "Jaikalin todistus osoittaa, että hänet on "vanhurskautettu" synnin palvelijaksi; siinä
    määrin kepeästi hän suhtautuu syntiseen vaellukseen ja synnin harjoittamiseen.
    Ei mitään kehotusta, ei mitään Jumalan mielen mukaista murhetta siitä, että hän
    käytännössä hyväksyy huolettoman elämän synnissä - ja vieläpä synnittömänä"!
    --------------
    PYHITYS
    linkistä: http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/usko/usko1h.html

    "Kristukseen uskovan elämää leimaa sekoitus heikkoutta ja voimaa, kärsimystä ja iloa, luottamusta ja toiveissa pettymistä, turvallisuutta ja pelkoa, menestystä ja vastoinkäymistä, epätoivoa ja toivoa, kiitosta ja panettelua, katkeraa itkua ja vapauttavaa naurua, sairautta ja terveyttä ja lopuksi kaikkein varmimpana vaiheena - usein vähiten sitä odottaessamme - kuolema.

    Meidän on opittava pitämään yhdessä tällaiset vastakkaiset kuvaukset uskonelämästä. On helpompi yksinkertaistaa ja korostaa vain toista puolta. Kuitenkaan Jumalan Hengen meissä tapahtuvaa työtä ei voida kuvata totuudellisesti muuten kuin näennäisesti toisensa poissulkevien vastakohtien avulla.

    Eräänä seurauksena tästä on, että Raamattua tuekseen käyttäen pyhityksestä opetetaan varsin eri tavoin ja kristityt ovat kovin eri mieltä".
    (Olavi Peltola)
    --------------
    S.F. "Yksipuolisille ja huolettomille ylistäjille suosittelen kuuliaisuutta Jumalan Sanalle".
    Hyvä kehoitus.
    Ei sorruta huolettomaan vaellukseen.
  10. jaikal kysyy:
    Katsotko vain itseesi?
    Mistä se johtuu?
    --
    En suinkaan.

    Virsi 343 kuvatkoon tuntojani.
    --
    1.
    Voisinpa Jeesuksestani
    nyt laulaa sydämestäni!
    Hän tuli tänne päälle maan
    suuressa rakkaudessaan,
    suuressa rakkaudessaan.
    2.
    Hän kärsi ristinkuoleman,
    sovitti synnit maailman.
    Jumalan rauhan siitä saan
    ja perinnöksi taivaanmaan,
    ja perinnöksi taivaanmaan.
    3.
    Jo täällä armon ajassa
    Jumalan valtakunnassa
    autuudestani iloitsen
    anteeksi synnit uskoen,
    anteeksi synnit uskoen.
    4.
    Jumala seurakunnassaan
    varjelee, hoitaa lapsiaan.
    Kun synti kietoo, ahdistaa,
    Jeesuksen veri puhdistaa,
    Jeesuksen veri puhdistaa.
    5.
    Edessä armoistuimen
    pääsemme alta taakkojen,
    ja kiitoslaulu helähtää,
    kun taivaan armo lämmittää,
    kun taivaan armo lämmittää.
    6.
    Kotona kerran taivaassa
    katsella saamme Jeesusta.
    Myös minä uutta virttä saan
    riemuiten käydä laulamaan,
    riemuiten käydä laulamaan.
  11. Tulin juuri sauvakävelyltä ja hiki nousi pintaa. HUH HUH!!!

    Kengät ja vaatteetkin tahraantuivat heti alkumetreillä!
    -------
    Asiaan!!!
    Kysyn teiltä "matkakumppanit", joko te olette "verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan" (Hebr. 12:4)?
  12. ottila kauno."Toivottovasti JUMALA suojelee ,että -30 lukua ei tulisi enää ikinä Suomeen...".
    --
    Raamattu kehoittaakin pitämään esirukouksia "kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa" (1.Tim. 2:2).
  13. Ns. Viipurin profeetta MIKKO REPONEN ennusti Suomen kohtaloista.
    Hän toimi kalakauppiaana Viipurin torilla ennen sotia.
    Vuonna 1932 hän lopetti kauppiaan toimensa ja ryhtyi kokonaan evankeliumin asialle.

    Mikko Reponen kulki uskoon tultuaan puhujamatkoilla mm. oman heimonsa karjalaisten keskuudessa.
    Kun Mikko luki kerran junassa Jumalan sanaa, niin eräs mies alkoi pilkata häntä.
    Silloin Mikko julisti: "Ennenkuin tullaan eräälle nimeltämainitulle asemalle, niin tästä vaunusta kannetaan kuollut ulos".
    Tästä mies raivostui yhä enemmän ja hetken kuluttua hän takki kasvojen peittona painautui nurkkaansa nukkumaan.
    Kun tultiin edeltämainitulle asemalle, kannettiin tämä pilkkaaja paareilla kuolleena ulos."

    Tunnettu on myös Mikko Reposen ennustus Viipurin kirkon kohtalosta.
    Kolme vuotta ennen talvisotaa hän sai voimakkaan kehotuksen mennä julistamaan Viipurin ev. lut. kirkkoon: ”Kolmen vuoden kuluttua on tämä temppeli raunioina”.
    Näin tapahtui.

    (Mikko Reponen kuoli vuonna 1951 Härmän parantolassa alle 60 vuoden ikäisenä. Hänet on haudattu Ylihärmän ev. lut. kirkon läheiseen hautausmaahan. Erään karjalaisjärjestön avulla haudalle on pystytetty muistomerkki.)

    Herra voi yllättävällä tavalla puuttua asioitten kulkuun niin kansakuntien kuin yksilöihmisenkin kohdalla.
    Hän suo parhaan avun silloin, kun kipeimmin sitä tarvitsemme.
    --
    1. Jumala ompi linnamme
    ja vahva turva aivan.
    on miekkamme ja kilpemme
    ajalla vaaran vaivan.
    Se vanha vainooja,
    kavala, kauhea,
    on kiivas kiukkuinen
    ja julma, hirmuinen.
    Vain Herra hänet voittaa.

    (Virsi 170:1)
  14. paas kattoen: "Lähellä Jumalaa elävällä ihmisellä on myös elävä synnintunto. Jolla ei ole synnintuntoa hän elää mielikuvituksissaan, itsepetoksessa ja kaukana Jumalasta".
    ---
    Näin minäkin ajattelen.

    Pyhän Hengen työ ihmissydämessä johtaa meidät yhä syvempään SYNNIN ja ARMON tuntoon.
    Raamattu sanoo:
    Ja kun PYHÄ HENKI tulee, "niin hän näyttää maailmalle todeksi SYNNIN ja VANHURSKAUDEN ja TUOMION:..." (Joh. 16:8).
  15. Jaikal (Toisessa ketjussa):
    "En minä ole väittänyt että uskova on synnitön.
    Minä väitän että uskova ei ole SYNTINEN. Uskova on vanhurskas.

    Syntinen ja vanhurskas käsitteenä ei tarkoita ihmisen tekoja niin että
    syntinen olisi paha ihminen ja vanhurskas synnitön ja hyvä.

    Syntinen ihminen voi olla ihmisten mielestä erittäin hyvä ihminen tekojensa puolesta.
    Mutta, koska hän ei ole uskossa Jeesukseen, hän on syntisen asemassa ja siksi syntinen.
    Käsitteet syntinen ja vanhurskas viittaavat ihmisen asemaan Jumalan edessä.

    Vanhurskas ei tarkoita synnittömyyden tilaa. Huomaatko eron?
    Ihminen on joko syntinen tai vanhurskas Jumalan edessä mutta ei molempia samanaikaisesti.
    Onko ihminen syntinen tai vanhurskas riippuu siitä onko hän uskossa Jeesukseen vai ei" (jaikal).
    --
    Vastaus (Tapio552)
    Pyörittelet sanoja niin, ettei kukaan saa selvää, mitä tahdot sanoa OIKEASTI.

    Yhden lauseen poimin selityksistäsi:
    ”Minä väitän että uskova ei ole SYNTINEN” (Jaikal).
    --
    Jos väitteesi pitää paikkaansa, niin siinä tapauksessa Paavali valehtelee, kun hän sanoo itsestään siinä hetkessä: ”OLEN SYNTISISTÄ SUURIN” (1.Tim. 1:15) -Huom! Aikamuoto preesens.
    (Toisaalla jaikal muuttaa aikamuodon imperfektiksi "OLIN syntisistä suurin! Miksi?)

    ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä” (1.Joh. 1:8.).

    Mielestäni jaikal on eksyksissä, kun ei OIKEASTI tunnusta syntisyyttään Jumalan edessä.
    Vai onko jaikalilla vain pinnallinen syntikäsitys?
    --
    Syntisen rukous.:
    ”Ole minulle SYNTISELLE armollinen.”
  16. Mohikaani_27: * Kuoleman jälkeen haudataan, eikä toisin päin, että ensin haudataan, ja sitten vasta kuollaan. Tämän on saarnassaan todennut Veikko Manninen ! Ja siinä on peruuttamaton totuus!
    --
    Niinpä...kuolleet haudataan! Ei ketään elävältä haudata.
  17. Etköhän,Tapio,sinä ole jo tuonut esille sen toisen puolen kirjoituksissasi?
    Annetaan Jaikalin kirjoittaa lahjavanhurskaudesta.
    --
    Kyllä kyllä...annetaan vaan jaikalin kirjoittaa lahjavanhurskaudesta!

    Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että molempia tulee valottaa yhtäaikaa; sekä "kylpemistä", että "jalkojen pesua".
    Vai olenko täysin väärässä?

    Eikö meidän pitäisi ottaa Jeesuksesta (Joh. 13:1-20) ja Paavalista (Room.5:20,21-6:1-23) esimerkkiä?
    Itse ainakin pyrin siihen ja rohkaisen muitakin.
  18. "eli teemme parannusta kaikesta mikä meitä painaa ja synnistä,joka niin helposti meidät kietoo ja juosta kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa ,silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään,Jeesukseen,joka Hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi.."
    Hebr.12:1..
    --
    Hyvä kehotus:"...silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään,Jeesukseen...".

    Paavali sanoo Filipp. kirjeessään:
    3:12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.

    3:13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
    3:14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.
    --
    Paavali luottaa ja pitäytyy yksin Kristukseen. Siinä on hänen turvansa.
    Jotkut taas vaativat, että kristityn tuli olla täydellinen ja se olisi mahdollista lakia noudattamalla (Kirjoitat lain alle joutumisesta).
    Paavali tyrmää tällaisen ajattelun.
    Täydellisiksi emme tule koskaan tässä ajassa (12), vaan riennämme sitä kohti. Sitä päämäärää kohti olemme matkalla.

    Tätä asiaa Paavali vertaa kilpajuoksuun. Ratkaisu tapahtuu vasta maaliviivalla. ”Yhden”, jonka kilpajuoksijan tulee tehdä; ”...unohtaa se, mikä on takana”; synnit ja epäonnistumiset. Ei tule antaa periksi.

    ”...jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte” (1.Kor .9:24).
  19. Savonarola: "On säälittävä katsoa kun hällä väliä buumi iskee tän ajan Uskovaiseen kun ei ole mikään kannustin ja mikään Pyhän esimerkki joka antais vähän edes kinnostus.....
    Niin tän kaiken takana vahinko on juuri sun opettajien virheet".
    ---
    Huoleen on aihetta.

    Paavalikin murehti: "Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi" (2.Kor. 11:29) ?

    Hän kantoi huolta, ettei hänen vaivannäkönsä ollut mennyt hukkaan:
    "Sentähden minä, kun en enää jaksanut kestää kauemmin, lähetinkin tiedustelemaan teidän uskoanne, ettei vain kiusaaja liene teitä kiusannut ja meidän vaivannäkömme mennyt hukkaan" (1.Tess. 3:5).

    PAAVALI ESIKUVANA
    Filipp.3:12-21
    --
    "Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana" (Fil. 3:17).

    Meidän tulee olla kärsivällisiä toinen toistamme kohtaan. Jumala voi vilpittömät johtaa totuuteen.
    Moni kulkee Kristuksen ristin vihollisena (18).
    Siihen aikaan pakanuudessa elävien elämä oli raakaa. Heidän päivänsä kuluivat maailmallisissa himoissa. Varastaminen, valehtelu ja pettäminen eivät olleet mitenkään harvinaisia ilmiöitä.
    Sukupuolielämän alueella vallitsi miltei täysi vapaus.

    Kristityksi tuleminen merkitsi aivan toisenlaista uuden elämän alkamista.
    Tässä seurakuntien johtajien tuli osoittaa esimerkkiä, mitä käytännössä uusi elämä merkitsi.
    Paavali rohkenee sanoa:
    ”Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana” (17).
    Timoteukselle Paavali kirjoittaa:
    ”Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen, vaan ole sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa” (1.Tim. 4:12.).

    Paavalin ja Timoteuksen kaltaisia esikuvia tarvitsisimme tänäänkin kipeästi!
  20. savonarola: "Mutta kerro oletko vielä myytyy lihan ja synnin vaikuttama alaisuuteen ???
    --
    LAKI JA SYNTI
    Room.7:7-25
    ---
    7:14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
    --
    7:24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
    7:25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
    --
    Paavali on voimakkaasti julistanut, kuinka lain tie ei voi johtaa ketään Jumalan vanhurskauden osallisuuteen.
    Paavalin julistus on synnyttänyt kuulijoissa mielikuvan, että Jumalan laki onkin Paavalin mukaan jotain pahaa ja syntiä. ”Onko laki syntiä?” (7) Tämän johtopäätöksen Paavali torjuu jyrkästi.
    Laki on pyhä, oikea, vanhurskas ja hyvä (12). Laki on hengellinen (14). Se on taivaasta ja tarkoitettu varjelemaan elämää. Lain tehtävänä on sanoa synti synniksi (8,9).

    Jumala sanoo Sanassaan, että kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat kelvottomia (Room. 3:9-20).
    Kukaan ei ole vanhurskas, Jumalalle kelpaava, itsessään. Olemme lihallisia, myyty synnin alaisuuteen (14). Meidän lihassamme ei asu mitään hyvää (18), vaan olemme syntymästämme lähtien syntisiä ja turmeltuneita (17, 20). Paha riippuu meissä kiinni (21).
    Ihminen kyllä tahtoo täyttää Jumalan tahdon, mutta hänellä ei voimaa hyvän toteuttamiseen (20).

    Siksi ainut mahdollisuus ihmiselle on ottaa vastaan Jumalan tarjoama vanhurskaus, jonka Kristus on meille hankkinut.
    Lain tehtävä on ottaa pois ihmiseltä omat luulot ja kasvattaa (kurittaa) Kristukseen (Gal.3: 24)
    Lain sisältämiin lupauksiin liittyy aina ehto. Laki lupaa elämän, mutta ei ilmaiseksi vaan vastineeksi käskyjen täyttämisestä.

    Sen sijaan Uuden Testamentin lupauksiin ei liitetty mitään ehtoa. Ne eivät vaadi meiltä mitään ansioita, eikä niiden täyttäminen riipu meidän arvollisuudestamme.
    Aivan ilmaiseksi ne tuovat ja lahjoittavat meille anteeksiannon, armon, vanhurskauden ja ikuisen elämän Kristuksen tähden.

    Tämä on mitä hirmuisinta mielettömyyttä ja hullutusta meidän järjellemme. "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat" (Room 8:1).
    Lain tekoihin luottava ei voi sietää pelastumista yksin uskon kautta.

    Kristittyinä joudumme jatkuvasti taistelemaan turmeltunutta luontoamme vastaan.
    Ruumiimme on vielä ”alennustilassa” (Filipp.3:21).
    Tämä ruumiimme on kerran tuleva ” kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi” , eli sen ruumiin, mikä Jeesuksella oli ylösnousemuksensa jälkeen.
    21. 92 / 385
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt