KYSYMYS ON ANTEEKSIANTAMUKSEN SYVYYDESTÄ
Mieleeni tuli taas kerran ratkaiseva tapahtuma liittyen uskoontulooni. Se sai minut tekemään lopullisen ja kokosydämisen ratkaisun. Tämä tapaus muistui mieleeni lukiessani vanhurskauttamiskeskusteluja joissa puidaan minun opetustani.
Jälkeenpäin olen ymmärtänyt että olin silloin voimakkaassa Jumalan puhuttelussa. Jumala kutsui minua voimakkaasti. Istuin uskovan työkaverini kanssa työmaan taukotuvassa. Kaverini kertoi minulle omasta uskoontulostaan. Hänen sanojensa ja eleensä seurauksena sain voimakkaan ajatuksen;
"Tuossa hetkessä tuo mies oli yhtä viaton ja puhdas kuin vastasyntynyt lapsi, koska Jeesus Kristus oli pyyhkäissyt pois hänen syntinsä, niin ne olivat poissa."
Nämä sanat tulivat kuin salama kirkkaalta taivaalta ajatusmaailmaani.
Kysymys kuuluu; KUKA MINULLE PUHUI NUO SANAT?
Sen tiedän että ei se ainakaan Perkele ollut. Eivät ne myöskään olleet minun omia ajatuksiani. En tuolloin ymmärtänyt sovituksesta, anteeksiantamuksesta ja vanhurskauttamisesta juuri yhtään mitään. Mutta, minulla oli tavattoman suuri vanhurskauden nälkä ja synnintunto. Kaipasin päästä takaisin lapsuuteni viattomuuteen. Tämän kaipuun vanhurskauteen uskon saaneeni Jumalalta uskomalla ja ottamalla aikaisemmin vastaan Jeesuksen sanat Matt 6:33 ”ETSIKÄÄ ENSIN Jumalan valtakuntaa ja HÄNEN VANHURSKAUTTANSA, niin myös tämä kaikki teille annetaan.” Olin lukenut nämä sanat isäni Raamatusta. Päätin tehdä Jeesuksen käskyn mukaisesti. Päätin etsiä Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa. Tämä asia oli siitä hetkestä alkaen elämäni tärkein asia.
KUKA SIIS SANOI MINULLE ETTÄ TUOSSA HETKESSÄ TYÖKAVERINI OLI LAPSEN VIATTOMUUDESSA?
Olen kertonut tuosta tapauksesta uskoontulokertomuksessani. Tässä tuo katkelma:
>>>Sitten tapahtui jotakin ratkaisevaa. Myös yksi työkavereistani oli uskossa. Hän kertoi minulle mitä hän koki kun hän jättäytyi Jeesukselle ja hänen puolestaan rukoiltiin. Hän pani kätensä pöydän päälle ja sanoi:
”Olen kertonut sinulle tämän aikaisemminkin mutta, kerron sen vielä uudestaan. Kun minä annoin elämäni Jeesukselle ja puolestani rukoiltiin, tunsin, kun ne minun synnit, -NE PYYHKÄISTIIN POIS. Tuntui kuin olisi raskas reppu nostettu hartioiltani.”
Samanaikaisesti kun hän sanoi: ”Pyyhkäistiin pois,” hän pyyhkäisi kädellään pöydän pintaa kuvaten siten syntiensä pois pyyhkäisyä (Jes 43:25, 44:22). Välittömästi minulle tuli voimakas ja ihmeellinen ajatus; ”Tuossa hetkessä tuo mies oli yhtä viaton ja puhdas kuin vastasyntynyt lapsi, koska Jeesus Kristus oli pyyhkäissyt pois hänen syntinsä, niin ne olivat poissa. Tätähän minä olen aina halunnut ja etsinyt. Tässä se nyt on, minunkin tie puhtauteen ja viattomuuteen. Tämä tie käy Jeesuksen ristin veren kautta” (Heb 10:19, Matt 7:13-14). Näin ajattelin tuossa hetkessä. Ymmärsin, että minun tulisi tehdä sama ratkaisu. Näin saisin syntini pois pyyhkäistyksi. Tiesin myös pesuaineen joka pesee pois kaikki syntini; Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri (1 Joh 1:7-9). Olin nyt saanut selvän tien puhtauteen ja viattomuuteen. Ajattelin tämän tien vievän onneen ja autuuteen.
Anteeksiantamuksen syvyydestä
6
163
Vastaukset
- ml213.
Tämä koska Raamatun Sana on yhtäpitävä minun kokemukseni kanssa; "Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri puhdistaa KAIKESTA SYNNISTÄ"
Kysymys on siitä miten suhtaudumme Jumalan Sanaan.
------
Kun ihminen uudestisyntyy ja tekee parannuksen ja ottaa kasteen jne....., niin tätä uudestisyntymistä ennen tehdyt kaikki synnit hän saa anteeksi eli pelastuu Junalan lapseksi.Mutta, yhtä tärkeää on ymmärtää, että hänellä on mahdollisuus yhä elää synnissä ja tehdä syntiä.Siis tämä syntikäsite ei pääty uudestisyntymiseen,- vaan ihminen saa näkökyvyn ja voiman kasvaa pois tulevistakin synneistään, joita kohtaa ja tekee tulevaisuudessaan.
Voisi mieltää, miten ihmisellä vasta alkaa synnin tiedostaminen kun hän on uudestisyntynyt. Jumalattomana ollessaan mikään ei tahtonut olla syntiä ja ihminen sai elää halujensa ja himojensa ohjaaminan lihan tekoja tehden;
"Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin ASEEKSENNEN sama mieli - , sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä".
Uskova ihminen ei pääse vapaaksi synneistään/syntikäyttäytymisestään uudestisyntymisessä, joihin tulevaisuudessa lankeaa.Siksi valvominen on tärkeää ja muistaa;
"Jumalan Pojan veri puhdistaa KAIKESTA SYNNISTÄ".
Siis se kertomasi viattomuus todella jatkuu ihmisessä VALVOMISEN KAUTTA eli ihminen terveesti valvoo itseään ja opetustaan ja elää Jumalan tahtoa toteuttaen,- armossa kasvaen.Niin, itse en usko alkuunkaan, että uudestisyntynyt ihminen pysyisi viattomassa tilassa ilman itsensä valvomista ja valvomisen kauutta tehtävää parannusta, langetessaan syntiin.
PS:
Muuten lapsen viattomuuskaan ei pysy lapsessa kauan kun hän kehityyy ja kasvaa ymmärryksessä.Mitä syntiin tulee, niin uskovan ihmisen tietoisuus tulisi olla kuin pienellä lapsella eli hän ei muista että hänellä on tehtyjä syntejä mielessään.Aikuinen ihminenhän voi parannuksen kautta säilyttää tämän lapsella olevan tilan synnittömyydestään. * Paikka vaan oli "tupakokous"! Painot todella "oyyhkäistiin" pois, tai vain yksinkertaisesti syntisäkki otettiin hartioiltani pois! Vapaus oli todellinen, eikä kuviteltu, eikä suggestion aiheuttama. Koska syyllisyys poistui, ja vanhurskaus annettiin tilalle, on ssyyllisyyden tilalle syyttömyys !
* Pitkän uskossa olon aikana tuota matkan pölyä saattaa tarttua monellakin eri tavalla, ja uskottomuutt Herraa kohtaan voi tulla, jokaiselle, en usko, että tuo " lapsen viattomuus" voi sellaisenaan säolyä, olemme liha, ja liha sotii henkeä vastaan, liha on heikko , Hengellä vain kuolettaen ruumiin pyyteet, lihan ssota on henkeä vastaan Jeesusken tuloon asti, tai mutkan (Eroen keksimä) haudan kautta, vasta Jeesusken tempaus poistaa synnin ikeen täydellisesti.
* Jeesus antoi käytännön tasolta, miten meidän tulee pestä toistemme jalat, = tunnustaa syntimme toinen toisellemme. Ja juuri Ehtoollisella, tai ennen ehtoollisen nauttimista, tutkisimme itsemme, ja tarpeen vaatiessa pesemme matkan pölyt. Ei siis tarvita ikäänkuin uutta uudestisyntymistä, syntien tunnustaminen veljille riittää, ja Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä. matkan teko voi jatkua iloiten, ei ehkä enää niin lapsenuskossa, vaan vahvistuneena ja tunneuskosta vapaampana voi jatkaa matkaa ilooten Jeesuksen kanssa !että julistammeko me omia kokemuksiamme vaiko Jumalan Sanaa.
Tarkoitan sitä kun panet jatkuvan puhtauden säilyttämisen kyseenalaiseksi.
Sinä jopa väität että ei edes ole mahdollista säilyttää puhtautta ja viattomuutta.
Onko se todella Raamatun oppi että uskovaan tarttuu "pölyä"jota pitää kantaa mukana.
No kyllähän miä sen ymmärrän mitä sinä tarkoitat, mutta ....tässä tulee kuitenkin teologinen
probleema. Jeesuksen veri puhdistaa synnistä kun ihminen tunnustaa synnit.
Onko silloin taas yhtä viaton ja puhdas kuin lattialla leikkivä kolmevuotias poika tai tyttö?
Jos ei ole, mihin se perustuu? Ihmisen syntisyyteenkö? No, eikö Jeesus poistanutkaan syntiä?
Eikö Jeesuksen veri phdistakaan uskovan omaatuntoa kuolleista "pölytöistä".
Puhdistaako Jeesuksen veri uskovan vain uskoontulossa jolloin saadaan ja voidaan kokea totaalinen
omantunnon puhdistus kaikesta synnistä? Sitten vanhan uskovan on tyydyttävä muistoihin puhtaudesta?- Minä uskoisin niin
jaikal kirjoitti:
että julistammeko me omia kokemuksiamme vaiko Jumalan Sanaa.
Tarkoitan sitä kun panet jatkuvan puhtauden säilyttämisen kyseenalaiseksi.
Sinä jopa väität että ei edes ole mahdollista säilyttää puhtautta ja viattomuutta.
Onko se todella Raamatun oppi että uskovaan tarttuu "pölyä"jota pitää kantaa mukana.
No kyllähän miä sen ymmärrän mitä sinä tarkoitat, mutta ....tässä tulee kuitenkin teologinen
probleema. Jeesuksen veri puhdistaa synnistä kun ihminen tunnustaa synnit.
Onko silloin taas yhtä viaton ja puhdas kuin lattialla leikkivä kolmevuotias poika tai tyttö?
Jos ei ole, mihin se perustuu? Ihmisen syntisyyteenkö? No, eikö Jeesus poistanutkaan syntiä?
Eikö Jeesuksen veri phdistakaan uskovan omaatuntoa kuolleista "pölytöistä".
Puhdistaako Jeesuksen veri uskovan vain uskoontulossa jolloin saadaan ja voidaan kokea totaalinen
omantunnon puhdistus kaikesta synnistä? Sitten vanhan uskovan on tyydyttävä muistoihin puhtaudesta?että meillä uskovina on mahdollisuus säilyttää se puhtaus,jonka olemme saaneet,kun tulimme uskoon,
mutta meidän on pidettävä huoli siitä,että meillä on Herraan päivittäin lyhyet tilivälit..
eli teemme parannusta kaikesta mikä meitä painaa ja synnistä,joka niin helposti meidät kietoo ja juosta kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa ,silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään,Jeesukseen,joka Hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi..Hebr.12:1..
Lihan,oman minän,ristille naulitseminen..itsensä kieltäminen..siinä meillä uskovina onkin se kilvoittelu
ja sotiminen,mutta jos emme tunne Jumalan armoa ja vanhurskautta,siinä menee helposti lain alle ja
siksi lahjavanhurskauden ymmärtäminen olisi tärkeää..
On niin monenlaisia saarnaajia,kuin uskovia,joita kuunnellessa saa sen käsityksen,että pyhitys on omaa
suorittamista..uskonelämästä tulee raskas vaellus..Jumalakäsitys vääristyy..siksi tarvittaisiin sellaisia opettajia,jotka tuntisivat Jumalan armoa ja osaisivat välittää sitä kuulijoilleenkin..liian monet uskovat
"nuhtelevat" synnistä tulikivenkatkuisesti ja mielestäni sellainen ei lähennä,eikä vedä Jumalan puoleen
ja he ottavat aivankuin oikeuden itselleen siihen jopa toisiin uskoviin nähden..
Kun ajattelee sitä,miten Raamatussa meitä neuvotaan,ettei meidän tule enää tuntea lihan mukaan
ketään ja että olemme uusia luomuksia,pyhiä ja vanhurskaita,niin minä ymmärtäisin sen niin,
että siitä näkökulmasta katsoen uskovien yhteyskin olisi nöyrempää ja Jumalan pyhyys voisi vaikuttaa,
mutta enemmän on juuri sitä,että katsotaan lihaan ja lihassa pyritään suorittamaan ja tullaan sitten
omavanhurskaiksi ja armottomiksi toisiakin kohtaan..miten voi uskoa rakastavaan Jumalaan,miten voi
olla yhteyttä toisiin uskoviin,jos keskinäinen rakkaus puuttuu tai se ei pääse toimimaan tästäsyystä..
toki jokaisen tulee oppia tuntemaan Jumalaa,ennenkuin voi välittää Hänen tuntemustaan toisille,
kasvamisestahan on kyse,mutta..
en tiedä,kirjoitukseni oli vajavaista vuodatusta,mutta tälläisiä olen pohtinut,kun olen lukenut Jaikalin
kirjoituksia ja miettinyt sitä,mitä lahjavanhurskaus on..ja todennut,että jos ajattelee sitä,että Jumala
katsoo meitä näin ja Raamattu sanoo,että olemme pyhiä ja vanhurskaita,niin sen ymmärtäminen juuri
mielestäni saa aikaan tahtoa kuuliaisuuteen..ja tuo vapauden,kuin se,että ajattelen olevani syntinen,
huono ja heikko uskova,joka vain lankeilen ja sen seurauksena syyllistän itseäni ja masennun..
(hakusessa taitaa olla vielä omalla kohdalla asiat tai sitten en taida ymmärtää oikein..)? Minä uskoisin niin kirjoitti:
että meillä uskovina on mahdollisuus säilyttää se puhtaus,jonka olemme saaneet,kun tulimme uskoon,
mutta meidän on pidettävä huoli siitä,että meillä on Herraan päivittäin lyhyet tilivälit..
eli teemme parannusta kaikesta mikä meitä painaa ja synnistä,joka niin helposti meidät kietoo ja juosta kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa ,silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään,Jeesukseen,joka Hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi..Hebr.12:1..
Lihan,oman minän,ristille naulitseminen..itsensä kieltäminen..siinä meillä uskovina onkin se kilvoittelu
ja sotiminen,mutta jos emme tunne Jumalan armoa ja vanhurskautta,siinä menee helposti lain alle ja
siksi lahjavanhurskauden ymmärtäminen olisi tärkeää..
On niin monenlaisia saarnaajia,kuin uskovia,joita kuunnellessa saa sen käsityksen,että pyhitys on omaa
suorittamista..uskonelämästä tulee raskas vaellus..Jumalakäsitys vääristyy..siksi tarvittaisiin sellaisia opettajia,jotka tuntisivat Jumalan armoa ja osaisivat välittää sitä kuulijoilleenkin..liian monet uskovat
"nuhtelevat" synnistä tulikivenkatkuisesti ja mielestäni sellainen ei lähennä,eikä vedä Jumalan puoleen
ja he ottavat aivankuin oikeuden itselleen siihen jopa toisiin uskoviin nähden..
Kun ajattelee sitä,miten Raamatussa meitä neuvotaan,ettei meidän tule enää tuntea lihan mukaan
ketään ja että olemme uusia luomuksia,pyhiä ja vanhurskaita,niin minä ymmärtäisin sen niin,
että siitä näkökulmasta katsoen uskovien yhteyskin olisi nöyrempää ja Jumalan pyhyys voisi vaikuttaa,
mutta enemmän on juuri sitä,että katsotaan lihaan ja lihassa pyritään suorittamaan ja tullaan sitten
omavanhurskaiksi ja armottomiksi toisiakin kohtaan..miten voi uskoa rakastavaan Jumalaan,miten voi
olla yhteyttä toisiin uskoviin,jos keskinäinen rakkaus puuttuu tai se ei pääse toimimaan tästäsyystä..
toki jokaisen tulee oppia tuntemaan Jumalaa,ennenkuin voi välittää Hänen tuntemustaan toisille,
kasvamisestahan on kyse,mutta..
en tiedä,kirjoitukseni oli vajavaista vuodatusta,mutta tälläisiä olen pohtinut,kun olen lukenut Jaikalin
kirjoituksia ja miettinyt sitä,mitä lahjavanhurskaus on..ja todennut,että jos ajattelee sitä,että Jumala
katsoo meitä näin ja Raamattu sanoo,että olemme pyhiä ja vanhurskaita,niin sen ymmärtäminen juuri
mielestäni saa aikaan tahtoa kuuliaisuuteen..ja tuo vapauden,kuin se,että ajattelen olevani syntinen,
huono ja heikko uskova,joka vain lankeilen ja sen seurauksena syyllistän itseäni ja masennun..
(hakusessa taitaa olla vielä omalla kohdalla asiat tai sitten en taida ymmärtää oikein..)?>>>meillä uskovina on mahdollisuus säilyttää se puhtaus,jonka olemme saaneet,kun tulimme uskoon,
mutta meidän on pidettävä huoli siitä,että meillä on Herraan päivittäin lyhyet tilivälit..>mutta enemmän on juuri sitä,että katsotaan lihaan ja lihassa pyritään suorittamaan ja tullaan sitten
omavanhurskaiksi ja armottomiksi toisiakin kohtaan..miten voi uskoa rakastavaan Jumalaan,miten voi
olla yhteyttä toisiin uskoviin,jos keskinäinen rakkaus puuttuu tai se ei pääse toimimaan tästäsyystä..
toki jokaisen tulee oppia tuntemaan Jumalaa,ennenkuin voi välittää Hänen tuntemustaan toisille,
kasvamisestahan on kyse,mutta..
en tiedä,kirjoitukseni oli vajavaista vuodatusta,mutta tälläisiä olen pohtinut,Minä uskoisin niin kirjoitti:
että meillä uskovina on mahdollisuus säilyttää se puhtaus,jonka olemme saaneet,kun tulimme uskoon,
mutta meidän on pidettävä huoli siitä,että meillä on Herraan päivittäin lyhyet tilivälit..
eli teemme parannusta kaikesta mikä meitä painaa ja synnistä,joka niin helposti meidät kietoo ja juosta kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa ,silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään,Jeesukseen,joka Hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi..Hebr.12:1..
Lihan,oman minän,ristille naulitseminen..itsensä kieltäminen..siinä meillä uskovina onkin se kilvoittelu
ja sotiminen,mutta jos emme tunne Jumalan armoa ja vanhurskautta,siinä menee helposti lain alle ja
siksi lahjavanhurskauden ymmärtäminen olisi tärkeää..
On niin monenlaisia saarnaajia,kuin uskovia,joita kuunnellessa saa sen käsityksen,että pyhitys on omaa
suorittamista..uskonelämästä tulee raskas vaellus..Jumalakäsitys vääristyy..siksi tarvittaisiin sellaisia opettajia,jotka tuntisivat Jumalan armoa ja osaisivat välittää sitä kuulijoilleenkin..liian monet uskovat
"nuhtelevat" synnistä tulikivenkatkuisesti ja mielestäni sellainen ei lähennä,eikä vedä Jumalan puoleen
ja he ottavat aivankuin oikeuden itselleen siihen jopa toisiin uskoviin nähden..
Kun ajattelee sitä,miten Raamatussa meitä neuvotaan,ettei meidän tule enää tuntea lihan mukaan
ketään ja että olemme uusia luomuksia,pyhiä ja vanhurskaita,niin minä ymmärtäisin sen niin,
että siitä näkökulmasta katsoen uskovien yhteyskin olisi nöyrempää ja Jumalan pyhyys voisi vaikuttaa,
mutta enemmän on juuri sitä,että katsotaan lihaan ja lihassa pyritään suorittamaan ja tullaan sitten
omavanhurskaiksi ja armottomiksi toisiakin kohtaan..miten voi uskoa rakastavaan Jumalaan,miten voi
olla yhteyttä toisiin uskoviin,jos keskinäinen rakkaus puuttuu tai se ei pääse toimimaan tästäsyystä..
toki jokaisen tulee oppia tuntemaan Jumalaa,ennenkuin voi välittää Hänen tuntemustaan toisille,
kasvamisestahan on kyse,mutta..
en tiedä,kirjoitukseni oli vajavaista vuodatusta,mutta tälläisiä olen pohtinut,kun olen lukenut Jaikalin
kirjoituksia ja miettinyt sitä,mitä lahjavanhurskaus on..ja todennut,että jos ajattelee sitä,että Jumala
katsoo meitä näin ja Raamattu sanoo,että olemme pyhiä ja vanhurskaita,niin sen ymmärtäminen juuri
mielestäni saa aikaan tahtoa kuuliaisuuteen..ja tuo vapauden,kuin se,että ajattelen olevani syntinen,
huono ja heikko uskova,joka vain lankeilen ja sen seurauksena syyllistän itseäni ja masennun..
(hakusessa taitaa olla vielä omalla kohdalla asiat tai sitten en taida ymmärtää oikein..)?"eli teemme parannusta kaikesta mikä meitä painaa ja synnistä,joka niin helposti meidät kietoo ja juosta kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa ,silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään,Jeesukseen,joka Hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi.."
Hebr.12:1..
--
Hyvä kehotus:"...silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään,Jeesukseen...".
Paavali sanoo Filipp. kirjeessään:
3:12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
3:13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
3:14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.
--
Paavali luottaa ja pitäytyy yksin Kristukseen. Siinä on hänen turvansa.
Jotkut taas vaativat, että kristityn tuli olla täydellinen ja se olisi mahdollista lakia noudattamalla (Kirjoitat lain alle joutumisesta).
Paavali tyrmää tällaisen ajattelun.
Täydellisiksi emme tule koskaan tässä ajassa (12), vaan riennämme sitä kohti. Sitä päämäärää kohti olemme matkalla.
Tätä asiaa Paavali vertaa kilpajuoksuun. Ratkaisu tapahtuu vasta maaliviivalla. ”Yhden”, jonka kilpajuoksijan tulee tehdä; ”...unohtaa se, mikä on takana”; synnit ja epäonnistumiset. Ei tule antaa periksi.
”...jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte” (1.Kor .9:24).
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 24710772
- 1276893
- 955563
Vanhempi mies
Jos yritän ajatella sinut pois sydämestäni, ikävä ja surullinen kaipuu tulee kaksin verroin kovempana. Olit mun unessa324830- 404114
Minne sä aina välillä joudut
Kun pitää hakemalla hakea sut sieltä ja sitten oot hetken aikaa esillä kunnes taas menet piiloon, en ymmärrä 🤔❤️ Oot ta303579- 613434
On niin vaikea olla lähelläsi
En saa ottaa kädestäsi kiinni, en saa halata. En saa silittää hiuksiasi. Enkä saa sinua koskaan omakseni. ☔ Miehelle na323362Nyt peukut pystyyn
Nyt kaikki peukut pystyyn, siirtopersu on aikeissa muuttaa Kannuksesta pois. Facebookissa haukkui tänään Kannuksen peru192794- 542559