tapio522

Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. jaikal: "Jeesuksen veri ei peitä kenenkään syntejä".
    --
    Room.4:7-8
    --
    4:7 "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden SYNNIT OVAT PEITETYT!
    4:8 Autuas se mies, jolle Herra EI LUE SYNTIÄ!"
    --
    Paavali sanoo, että Jeesuksen "Jumala on asettanut ARMOISTUIMEKSI uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit" (Room. 3:25).

    Mikä on armoistuin?
    Lainaan Aapeli Saarisalon sanakirjaa:
    "Armoistuin oli israelilsaisten jumalanpalveluksen tärkein ja pyhin esine:liiton arkin kansi (2.Moos.25:17, 26:34, Hebr.9:5).

    Sen hebrealainen nimi kapporet merkitsee sanatarkasti "peitevälinettä", joka tarkoittaa sovitusvälinettä.
    Ylimmäinen pappi toi sille uhrin veren sovitukseksi, anteeksiannon saamiseksi (3.Moos.16:14).
    Armoistuin-sana kuvaa hyvin tämän pyhän välineen merkitystä.

    Paavali kuvaa itse Kristusta armoistuimeksi (Room. 3:25), joka omalla verellään pirskotettuna ja julkisesti asetettuna "sovituksen välineeksi" todella ja yleismaailmallisesti suorittaa sen sovituksen, minkä VT oli siirtänyt odottamaan Kristuksen sijaisuhria" (Saarisalo).
    --
    "Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa" (2. Kor. 5:19).

    Virsi 343
    --
    1.
    Voisinpa Jeesuksestani
    nyt laulaa sydämestäni!
    Hän tuli tänne päälle maan
    suuressa rakkaudessaan,
    suuressa rakkaudessaan.

    2.
    Hän kärsi ristinkuoleman,
    sovitti synnit maailman.
    Jumalan rauhan siitä saan
    ja perinnöksi taivaanmaan,
    ja perinnöksi taivaanmaan.

    3.
    Jo täällä armon ajassa
    Jumalan valtakunnassa
    autuudestani iloitsen
    anteeksi synnit uskoen,
    anteeksi synnit uskoen.

    4.
    Jumala seurakunnassaan
    varjelee, hoitaa lapsiaan.
    Kun synti kietoo, ahdistaa,
    Jeesuksen veri puhdistaa,
    Jeesuksen veri puhdistaa.

    5.
    Edessä ARMOISTUIMEN
    pääsemme alta taakkojen,
    ja kiitoslaulu helähtää,
    kun taivaan armo lämmittää,
    kun taivaan armo lämmittää.
  2. JUUDAKSEN TILALLE VALITAAN MATTIAS
    Apt.1:15-26
    --
    Jeesus oli säätänyt apostolien määräksi kaksitoista. Yksi heistä, Juudas, hirttäytyi (Matt. 27:5).

    Juudaksen tilalle tuli siten valita toinen henkilö kaitsijantoimeen (20).
    Henkilön, joka tähän toimeen piti kutsua, tuli olla Pietarin mukaan ”mies” (21), jonka itse Kristus valitsi elämänsä tapahtumien silminnäkijöiksi (21) ja oli ”hänen ylösnousemisensa todistaja” (22).
    Kahdesta sopivasta (23) valittiin tehtävään Mattias arvan langettua hänelle.

    Paavali ei ollut Jeesuksen seuraaja tämän vaeltaessa maan päällä.
    Hänellä oli kuitenkin edellytykset apostoliksi, sillä hän oli nähnyt Jeesuksen tämän ylösnousemuksen jälkeen.
    Damaskon tiellä Kristus ilmestyi hänelle, joten hän saattoikin sanoa;
    "Enkö minä ole apostoli? enkö minä ole nähnyt Jeesusta, Herraamme? (1. Kor. 9:1).
    ---
    Nikean uskontunnustus: "...uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen seurakunnan".
  3. mamabeard: "Kun Paavali lähetti seurakunnille opetuskirjeitä ne otettiin vastaan ja tunnustettiin niiden arvovalta,...".
    --
    Paavalin mainitsee joitakin työtovereitaan Kol. kirjeen lopussatervehdyksessään.
    Kol. 4:7-18
    ---
    Paavali mainitsee kirjeensä lopussa lukuisia henkilöitä. Joukossa on monia Paavalin työtovereita sekä tavallisia seurakuntalaisia.
    Nimien joukosta voimme poimia Markuksen (Markuksen evankeliumin kirjoittaja) ja lääkäri Luukkaan (Luukkaan evankeliumin ja Apt. Tekojen kirjoittaja).
    Paavali mukaan lukien nämä kolme henkilöä ovat kirjoittaneet huomattavan osan Uudesta Testamentista.

    Paavali kehoittaa lopussa luetuttamaan tämä kirje myös Laodikeankin seurakunnassa (16) ja sinne tuleva kirje taas Kolossassa.
    Tässä on ensimmäinen viittaus kehityksestä, mikä oli merkittävää vastaisia aikoja ajatellen. Apostolien kirjeitä luettiin Jumalanpalveluksissa.
    Myöhemmin, kun syntyi keskustelua, mitä oli luettava pyhien kirjoitusten joukkoon, tärkeimmäksi kriteeriksi muodostui se, mitä kirjettä oli varhaisimmista ajoista asti luettu jumalanpalveluksissa.

    Lopuksi Paavali liittää kirjeeseen allekirjoituksen ”omakätisesti” (18). Hän ilmeisesti käytti kirjuria ja laittoi vain nimensä loppuun.
  4. Lähetystehtävämme on yhteinen kallis asiamme.
    Paavalin lähetystehtävä vaati vaivannäköä ja ponnisteluja, mutta ei omalla vaan Kristuksen voimalla. Se oli julistusta, neuvomista ja opettamista .
    Se oli suostumista kovaan taisteluun toisten tähden jopa vangiksi joutumista. Paavali kuitenkin iloitsi, kun saa kärsiä ja olla ahdistuksissa Kristuksen ruumiin hyväksi.

    Paavalilla oli hyviä työtovereita, ”kanssapalvelijoita”, kuten esim. hänen Kol. kirjeen lopputervehdyksistään näemme. Nykykielellä sanottuna Paavali teki tiimityötä.
    Nyt on meidän vuoromme nähdä vaivaa evankeliumin tähden. Herra tässä meitä auttakoon.
    --
    Vierailimme joskus 80-luvulla Petroskoin luterilaisen seurakunnan Jumalanpalveluksessa. Olimme seurakunnan vieraina.

    Mieleeni on painunut seurakuntalaisten harras virrenveisuu jumalanpalveluksessa.
    Kirkko oli joutunut elämään kovien paineitten alla.
    Neuvostovallan aikana osa papeista oli vangittu ja teloitettu tai karkotettu Siperiaan. Kirkkorakennukset oli tuhottu tai otettu toisenlaiseen käyttöön. Seurakunta oli joutunut kokoontumaan salaa kodeissa ja hautuumailla ennenkuin saivat rakentaa oman kirkon.
    ( Monet seurakuntalaisista olivat Siperiaan karkotettuja, mutta jossain vaiheessa he olivat palanneet Neuvosto-Karjalaan. Entisille kotikonnuilleen Inkerinmaalle ei heitä huolittu.)

    Tein matkasta videon ja laitoin virren veisuuta siihen.
    Eräässä pohjoisen koulussa näytettiin tämä video.
    Opettaja vähän pelkäsi, miten oppilaat siihen suhtautuisivat (virrenveisuun hitaaseen tempoon ja hartauteen), mutta eipä heissä ollut moittimista.
  5. Betsy67: "Nyt minun pitäisi osata joko "suojella" tuttavaani, tai "kehottaa" sisaria ja veljiä
    olemaan viisaita ulkopuolista kohtaan".
    --
    Viisautta tarvitsemme todellakin, miten suhtautua ulkopuolella oleviin.
    Vaikka meillä on intoa, niin myös taidollisuutta tarvitaan evankeliumin työssä.

    Kol. 4:2-6
    --
    4:5 Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä.
    4:6 Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata.
    --
    Evankeliumin työssä vaaditaan viisautta ja taidollisuutta- ”tilannetajua”; on otettava vaarin ”oikeasta hetkestä” (5).

    Tärkeä asia lähetystehtävässämme, joka jää usein huomioimatta, on meidän jokapäiväinen käyttäytymisemme.
    Meidän on käyttäydyttävä oikein ja viisaasti ulkopuolella olevia kohtaan (5), ei hyökkäävästi vaan ystävällisesti. Varsinkin silloin meidän tulisi olla valmiita puhumaan, kun meiltä kysytään uskomme perusteita (6).
    Puheemme tulee olla ”suolalla höystettyä”. Jeesushan kehoittaa meitä olemaan maan suolana.
    --
    3.
    Menkää, seuraavathan teitä
    siunaukset ystäväin.
    Rukouksin mukananne
    hekin työssä ovat näin.
    Ystäviä Kristuksen
    johtaa Henki yhteinen.
    --
    4.
    Menkää työhön, vainiolla
    vilja on jo kypsynyt.
    Odottaa vain leikkaajaansa
    sato tähkään ehtinyt.
    Herra käskee kiiruhtaa.
    Lyhteet talteen korjatkaa.

    (Virsi 426:4)
  6. Jeesus sanoo:
    »Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut»(Joh. 15:3).
    Kuitenkin hän sanoo, että niitä oksia, jotka ovat hänessä ja jotka ovat puhtaat ja kantavat hedelmää, täytyy puhdistaa, että ne kantaisivat runsaamman hedelmän (Joh.15:2).
    --
    Edelleen:
    "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas." (Joh. 13:10)

    Jalat ovat epäpuhtaat vielä pesemisen jälkeenkin.

    Vaikka synti kasteessa annetaan kokonaan anteeksi (Apt. 2:38, Apt.22:16),se ((lihan saasta") jää kuitenkin olemaan (1. Piet.3:21).

    Läpi elämän tarvitsemme jalkojen pesua.
    "Tekin olette velvolliset pesemään toistenne jalat" (Joh. 13:14).

    Miksi synti vielä on pestävä pois, ellei siksi, että se todellisesti on ihmisluonnossa vielä jäljellä.
    Uskon kautta meillä on lahjana Kristus ja hänen puhtautensa kokonansa ja täydellisenä.
    Emme kuitenkaan omassa itsessämme tule kokonaan puhtaiksi, synnittömiksi ja vioista vapaiksi, vaan meihin jää jäljelle vielä paljon vanhaa hapatusta, jota tulee perkata pois.
    Juuri tätä Kristus tarkoittaa jalkojen pesulla.
    -
    Niinpä oikeat kristityt rukoilevatkin Jeesuksen opettamaa rukousta:
    "...ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillimme" (Matt.6:12).
    ----------
    Miten sinä rukoilet:
    Kuten fariseus (=synnittömät), vai kuten publikaani (=syntiset)?

    Luuk. 18:11
    Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.

    Luuk. 18:13
    Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.
  7. Lainaus linkistä:
    http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/usko/usko1h.html
    --
    3. Samaan aikaan vanhurskas ja syntinen

    "Jokainen Jeesukseen uskova on samaan aikaan vanhurskas ja syntinen.
    Syntinen tietoisesti ja vanhurskas vasta toivossa ja siksi, että hänelle tällä hetkellä luetaan Jeesuksen pyhyys ja puhtaus.
    Hän on omissa silmissään ja todellisuudessa monin tavoin epävanhurskas.
    Mutta Kristukseen uskoessaan Jumalan silmissä hän on kuitenkin vanhurskas ja kestää Jumalan tuomiolla. Kristus peittää uskovan syntisyyden omaan puhtauteensa, kuten morsian puetaan puhtaaseen morsiuspukuun.
    --
    Tämä kahden vastakkaisen totuuden samanaikaisuus leimaa kaikkea uskon elämää.
    Uskova on kyllä uusi ihminen, joka on jo luotu ja samaan aikaan hänen on päivittäin pukeuduttava uuteen ihmiseensä (2 Kor 5:17).
    Uskova on myös vanha ihminen, joka on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa ja samaan aikaan hänen on päivittäin ristiinnaulittava vanha ihmisensä (Kol 3:1-5).
    --
    4. Lihan ja hengen välinen sota uskovassa

    Synti ja Jumalan vastainen vanha ihminen, liha, asuu uskovassa koko elämän ajan (Room 7:17).
    Synnin tahto on lihan tahto ja se on aina vihamielinen Jumalaa kohtaan (Room 8:7). Uskova haluaa olla itseriittoinen, seurata itsekkäitä intohimojaan ja palvoa omaa minäänsä.
    Lihan teot on luetteloitu Gal 5:19-21 (vrt. 2 Tim 3:2-5).
    On kauhistuttavaa, kun ne pääsevät uskovassa valtaan ja toisinaan tapahtuu niin.

    Samaan aikaan uskova on myös uusi ihminen ja hänessä asuu Kristus Pyhässä Hengessä. Jeesus on omiensa kanssa joka päivä.

    Vanha ihminen on helposti määriteltävissä ja havaittavissa. Se on itsekäs minäkeskeinen ihminen, joka kaikessa etsii omaansa. Se on piintynyt luontoomme ja siksi luontomme on hidas ja vastahakoinen hyvän tekemiseen, mutta aina valmis pahaan. Vanha on minä itse. Sen on aina oltava lain, syyttävän omantunnon ja kuoleman alainen".
    (Rovasti Olavi Peltola)
    --
    Lue koko kirjoitus!
  8. Room. 4:8
    "Autuas se mies, jolle Herra EI LUE SYNTIÄ!"

    Jotkut taas ajattelevat näin:
    "Autuas se mies, jolla EI OLE SYNTIÄ!"
  9. JEESUS JULISTI EVANKELIUMIA

    "Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi". (Mark. 1:14,15)
    --
    Jeesus saarnasi evankeliumia.
    Tämän tehtävän Hän antoi myös seuraajilleen.

    Evankelioimistyössä kontaktin syntyminen on tärkeätä. Usein meitä uskovia syytetään tuputtamisesta, eikä syyttä. Haluamme niin mielellämme asettua toisen yläpuolelle emmekä kohtaa toista ihmistä tasavertaisena.

    Usein ”päihitämme” hänet Raamatuntuntemuksellamme (”Sainpas sanotuksi”!). Joku taas voi ohittaa toisen omalla ”todistuslevyllään” kykenemättä olemaan kuuntelevana osapuolena.
    Hyvin usein sorrumme myös moralismiin ja näin osoitamme kuuluvamme eri maailmaan.

    Kontaktin syntymiseen tarvitaan tiettyjä asioita. Viestitämme asioita kaikkien aistiemme välityksellä.
    Näihin kuuluvat sanallisen kontaktin lisäksi mm. katse- ja kosketuskontakti. Myös käytännöllinen auttamistyö avaa ovia ihmissydämiin.

    Tästä Jeesus antoi hyvän esimerkin kohdatessaan samarialaisen naisen Sykarin kaivolla (Joh. 4:1-30)). Hän lähestyi naista hänen omasta elämäntilanteestaan käsin.
    Jeesus sanoi ensimmäiseksi:
    ”Anna minun juoda!”.
    Pyynnöllään Jeesus osoitti kunnioittavansa naista.
    Hän aloitti käsillä olevasta tilanteesta, eikä: ”Sinä olet syntinen ihminen”.
    Myöhemmin Jeesus kyllä puhui myös synnistä.

    Jos me emme pysty luomaan lämmintä ja kunnioittavaa suhdetta lähimmäisiimme, auttamismahdollisuutemme ovat miltei olemattomat.
    Moralisoija ei kykene kuuntelemaan, mitä toisella on sanottavaa. Suupalttina oleminen on pahimpia kohtaamisen esteitä. Ovet evankeliumilta sulkeutuvat.
    Kunnioitus toista kohtaan avaa ovia ihmisen sisimpään.
    --
    ”Maan ääriin asti, Herra,
    vie valtakuntasi,
    sytytä Hengen liekki
    kansoille valoksi.
    Työvoimaa uutta kutsu
    viljaasi korjamaan
    ja kaikki kansat voita
    sinua seuraamaan”.

    (Virsi 424).
  10. Epiktetos: "Lukemattomilla ihmisillä voi olla syvääkin hengellistä elämää mutta se ei tee heitä uskollaan erilailla uskovia syntisäkeiksi leimaaviksi uskollaan mekkaloiviksi "uskovaisiksi.
    ---
    En minäkään kannata "uskolla mekkalointia".

    1.Piet. 3:4
    Kaunistuksenne olkoon "salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis".

    Tie Jumalan yhteyteen käy ”sydämen ihmisen” kautta, ”hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa”.
    (Uusi käännös: "salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki".)
  11. Huomenta vaan Eroe!

    Eroe: "Tilanne oli kiusallinen,...".
    ---
    Niinpä...usein me toimimme ymmärtämättömästi.
    Meiltä puuttuu ns. tilannetaju.

    Vähän vastaava tilanne sattui kohdalleni kotikirkossani.
    Meitä oli joukossa monen uskonsuunnan edustajia.
    Eräs mukanani olleista henkilöistä sanoi minua osoittaen kirkosta poistuvalle kirkkoväelle: "Tässä on tosiuskova".
    Minua hävetti!

    Eikö ko. henkilö käytöksellään väheksynyt "tavallista kirkkorahvasta" korottamalla itseään ja muita samanmielisiä?
  12. Kävimme työssä ollessani päivittäin kehitysvammaistemme kanssa työkeskustamme käsin lähellä olevalla koululla syömässä.
    Eräällä työryhmääni kuuluvalla lievästi kehitysvammaisella Markku-pojalla oli tapana rukoilla yksikseen ääneen ruokarukous.
    Hän kertoi, että hän kotonakin rukoilee vaimonsa kanssa yhdessä ruokarukouksen ja haluaa meillekin opettaa sen, koska hän on Jeesuksen lapsi.

    Jäin vähän mietteliääksi, mitähän tuohon vastaisin.
    Totesin aluksi, että ruokarukous on erittäin hyvä tapa.
    Mutta kun täällä koulussa ei ole tapana pitää yhteistä ruokarukousta, niin oliskohan viisainta, että hän itse yksin hiljentyy mielessään ruokarukoukseen.

    Miten sinä itse olisit toiminut vastaavassa tilanteessa?
    ---
    Vuorisaarnassaan Jeesus kehoittaa:
    "Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut" (Matt.6:6).
  13. Eroe: "Eikös sen täytyisi olla itsestään selvyys uskovalle, ettei varasta"?
    --
    Niinhän sen pitäisi olla.
    Mutta on hyvä aina kerrata ja muistuttaa käskyistä, niin helposti maailmallisuus pääsee voitolle meissä. Houkutukset ovat monet.

    Paavalikin joutui aikalaisiaan usein muistuttamaan käskyjen pitävyydestä.
    ---
    Ef. 4:25-32/Gal.5:13-26
    4:25 Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä.
    --
    4:28 Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle.
    -------------------------
    Uskoontultuaankin synti edelleenkin vaikuttaa meissä. Se ei lopullisesti ole poissa elämästämme (Room. 7:17).
    Mutta uusi elämä Kristuksen kanssa merkitsee sodanjulistusta vanhalla ihmiselle.

    Kristityt, joille Paavali kirjoittaa, eivät olleet päässeet pyhityselämässään kovinkaan pitkälle. He valehtelevat, varastavat, he kiroilevat, rähisevät ja sättivät toisiaan (28,29).
    Miten on meidän laitamme?
  14. Esimerkkitapauksessasi on kyse varastamisesta, jos vahingoitamme toisen omaisuutta, emmekä korvaa tuottamaamme vahinkoa.

    Minusta Katekismuksessamme on hyvin selitetty seitsemättä käskyä:
    ÄLÄ VARASTA.

    Mitä se on?

    "Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme ota lähimmäisemme rahaa tai omaisuutta, emmekä saata sitä itsellemme petollisella kaupalla tai vääryydellä, vaan autamme häntä ENENTÄMÄÄN ja VARJELEMAAN tavaraansa ja elatustansa".
    --
    Matt. 5:23-24
    --
    5:23 ”Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,
    5:24 niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi...”.
  15. Semper.Fidelis: "Olen aivan varma siitä, että nimenomaan OPILLINEN, ei henkilökohtainen lopputilitys,
    puhdistaisi KH:n silmiä niiltä lopuilta suni-savuilta, jotka vielä hänen silmiään kirvelevät".
    ---
    Hyvä kehoitus, mutta....

    Annetaan KH:lle aikaa ja rohkaistaan toisiamme totuuden löytämiseksi.
    Ei hengellinen kasvu käy hetkessä.

    Siemen eli Jumalan Sana kun kylvetään hyvään maaperään, ei se heti tuota satoa (Matt. 13:23).
    Siemen ensin itää (juurtuu), taimettuu ja lopuksi tulee suotuisissa oloissa satoa tuottavaksi kasviksi (puuksi).-

    Jaakob kehoittaa:
    "...ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu..." (1:21).
    Kun sana on meihin istutettu, pitäisi sen antaa myös rauhassa kasvaa ja vahvistua meissä.
    Ei mennä asioitten edelle.

    Rukoillaan elon Herraa, että hän lähettäisi lisää työmiehiä tällekkin peltotilkulle.
    --
    virsi 168:2,3
    2.
    Siis anna saman Hengen yhä
    ohjata kaikkialla työtäsi,
    ja kutsu vielä, Herra pyhä,
    työntekijöitä valtakuntaasi.
    On paljon kypsynyttä eloa,
    vaan vähän väkeä on pellolla.

    3.
    Kun itse käskit, Herra, meitä
    työntekijöitä työhön anomaan,
    niin kasvojasi ethän peitä,
    vaan riennä seurakuntaa kuulemaan.
    Me saamme luottaa lupaukseesi,
    tänäänkin täytät pyynnöt kansasi.
  16. Peruutin viime kesänä Noormarkun kirkon parkkipaikalla takana olevaan autoon. Siihen autoon tuli iso lommo, mutta omani säilyi suht´koht ehjänä.
    Auton omistajaa ei näkynyt.
    Mielessäni pyöri monia ajatuksia. Sielunvihollinenkin kuiskutteli, että pakene paikalta, ei kukaan saa tietää syyllistä.

    Päätimme matkatoverini kanssa kirjoittaa auton omistajalle tuulilasiin lapun, jossa pahoittelimme tilannetta. Lappuun laitoimme vielä yhteystiedot.

    Ajoimme pois omille asioillemme.
    Kun olimme poissa noin tunnin, palaisimme takaisin parkkipaikalle katsomaan, josko auton omistaja olisi paikanpäällä.
    Kun saavuimme parkkipaikalle, niin auton omistaja olikin juuri tullossa autolleen. Hän ei ollut vielä huomannut lappuakaan tuulilasissa.
    Sanoin: "Hyvä että tapasimme sinut" (auton omistaja oli vanhahko nainen). Pyysin anteeksi huolimattomuuttani ja hänelle tuottamaani mielipahaa ja vahinkoa (Autovakuutus korvaa vahingon. Itse menetin autoni bonukset!)

    Käivi myös ilmi, että nainen oli uskossa. Näin arvelin, koska toivotti vielä Jumalan siunausta poistuessamme paikalta.
  17. jaikal: "USKOON TULOSSA TS. UUDESTISYNTYMISESSÄ"
    "Uskovasta tulee kokonaan uusi ihminen sisäisesti. Uudestisyntymisessä se vanha aatu tai eeva, joka eli omaa itsekästä lihallista oman tahdon mukaista syntielämää, kuoli Jeesuksen kanssa Jeesuksen ristillä. Uskoon tullut samaistuu Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen".
    ---
    UUSI ELÄMÄ KRISTUKSEN KANSSA
    Kol. 3:12-17

    3:12 Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,
    3:13 kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.
    --
    Uusi elämä, jonka Kristus saa aikaan meissä (Kol. 2:13), on kuin pukeutumista uusiin puhtaisiin vaatteisiin (12).
    Meidät on kasteessa puettu tähän uuteen ihmiseen (Gal.3:27). Vaatteen riisuminen ja toiseen pukeutuminen kuvaa täydellistä siirtymistä vanhasta uuteen.
    Meidän on pukeuduttava siihen joka päivä, samoin kuin pukeudumme joka päivä omiin vaatteisiimme.

    Tästähän Paavali puhuu myös Ef. kirjeessä:
    ” ... teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen” (Ef. 4:22-24).

    Paavali soveltaa tätä pukeutumisvertausta hyvin rikassisältöisesti.
    Esimerkkeinä Paavali uudesta elämästä Kristuksen yhteydessä mainitsee ensin sydämellisen armahtavaisuuden (12). Tämä tarkoittaa armeliasta mieltä erehtyvää lähimmäistä kohtaan ja puutteenalaisten auttamista lähellä ja kaukana.
    Vastakohtana tälle on oman edun tavoittelu, itsekkyys ja häikäilemättömyys.

    Jumalan lapsissa tulisi kuvastua armahtavaisuus.
    Paavali painottaa myös ystävällisyyttä, nöyryyttä ja sävyisyyttä keskinäisessä kanssakäymisessä.
    Mitkään puheemme ja pitkätkään saarnamme eivät tuo ihmisiä lähemmäs Jumalaa, jos meiltä puuttuu nämä ominaisuudet.
    Meillä on kallis sanoma ilmoitettavana, mutta usein teemme sen tyhjäksi epäystävällisen, kovan ja itsekkään luontomme takia.
  18. mamabeard: "..kiusatuksi itsensä kokeva antaa anteeksi joka tapauksessa, pyytää toinen tai ei".
    ---
    Aivan näin!
    Tähän Jeesus meitä kehoittaa: "ANTAKAA ANTEEKSI"!
    Mark.11:24-25
    --
    11:24 Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.
    11:25 Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne."
    ---
    --Uskon rukoukseen liittyy olennaisesti keskinäisen anteeksiantamuksen vaatimus (25). Uskon rukous on mahdollista vain sille, joka ensin itse on tullut uskoon anteeksiantamuksen kautta ja siten Jumalan yhteyteen.
    Uskon rukous käy mahdottomaksi, jos meillä on anteeksiantamaton mieli lähimmäisiämme kohtaan.
    --
    Kol. 3:13
    ”...kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa”.
    --
    Jumalan lapsissa tulisi kuvastua armahtavaisuus, niin kuin Jumalakin on armahtavainen meitä kohtaan. Kristus sanoo:
    ”Olkaa armahtavaiset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on armahtavainen”.
    Kristuksen valtakunta on anteeksiantamuksen valtakunta, jossa saadaan ja annetaan anteeksi.
    Kaikki tämä edellyttää Kristuksesta lähtevää voimaa ja rakkautta.
    --
    Virsi 117
    --
    1.
    Pyhä Henki, lohduttaja,
    valon lähde ainoa,
    Pyhä Henki, puolustaja,
    sydämeni taivuta.
    Tee se temppeliksesi,
    että huokaukseni
    Herran puoleen nousta voisi,
    niin kuin pyhä tahtos oisi.

    6.
    Sinä tahdot puhtautta,
    Pyhä, pyydät pyhyyttä,
    vihaat synnin saastaisuutta,
    vilppiä ja vääryyttä.
    Pyhitä siis mieleni,
    sydämeni, sieluni,
    puhdista se majaksesi
    sinun siinä ollaksesi.
  19. Yks-tämmönen: "...onko se oikein, jos kuskaa häntä asioille esim viinakauppaan".
    ---
    Olen kokenut samaa.
    Usein sanoin, etten ala kaljakuskiksi, kun huomasin, että naapurini pääasia oli usein viinan haku.

    Joskus on vaikea erottaa, millaisista tarpeista on kyse.
    Kerron esimerkin.
    Kuskasin naapuriani pankkiasioille. Pankista tullessamme hän halusi viinakauppaan. Kieltäydyin. Eräässä kaupassa hänellä oli tili. Niinpä menimme sinne. Jäin autoon odottelemaan silläaikaa, kun hän asioi kaupassa.
    Hän tuli ulos ja huomasin, että hän oli taas ostanut kaljaa. En päästänyt häntä autoon, vaan kehoitin ensin palauttamaan kaljat takaisin kauppaan. Hän tekikin niin.
    --
    Alkoholistia on usein vaikeaa auttaa. Usein jäin miettimään, johtaako auttamistyömme autettavaamme vain vastuuttomuuten omasta elämästään.
  20. Oliskohan 3. Johanneksen kirjeessä meille jotain "evästä".
    ---
    1 Vanhin rakkaalle Gaiukselle, jota minä totuudessa rakastan.
    2 Rakkaani, minä toivotan sinulle, että KAIKESSA MENESTYT JA PYSYT TERVEENÄ, NIINKUIN SIELUSIKIN MENESTYY.
    3 Minua ilahutti suuresti, kun veljet tulivat ja antoivat todistuksen sinun totuudestasi, niinkuin sinä totuudessa vaellatkin.
    4 Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni vaeltavan totuudessa.
    --
    Vanhimman (=Johannes) alkutervehdys (1,2) ilmentää kirjeen lähettäjän ja vastaanottajan (=Gaiuksen) kiinteää ystävyyttä.
    Gaius on Vanhimman hengenheimolainen ja henkilökohtainen ystävä ja tukimies. Vanhin tuntee Gaiuksen myös ”totuuden” eli opin puolesta läheiseksi (3,4).

    Yksityiskirjeessä on tärkeää toivottaa hyvää terveyttä ja menestystä (2).Sielu ja ruumis kuuluvat paljossa yhteen. Toisen hyvinvointi vaikuttaa toiseen.
    Yleinen sanonta kuuluukin: ”Terve sielu terveessä ruumiissa” ("Mens sana in corpore sano").

    Raamatun mukaan Jumala on antanut ihmiselle ruumiin ja sielun, molemmat arvokkaina lahjoina. Ihmisen ruumiista käytetään jopa ilmaisua Pyhän Hengen temppeli!
    Pitäkäämme molemmista huolta.

    Toivotetaan toisillemme tälläkin palstalla ”hyviä vointeja”, niin ruumiin kuin sielunkin puolesta.
    21. 96 / 385
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt