En tiedä miksi näin on, enkä halua yleistää, mutta ainakin minun elämässäni nimenomaan helluntailaiset ihmiset ovat olleet epäluotettavimpia tapauksia. Edessäpäin voivat olla mielinkielin, mutta kuitenkin samalla käyttäydytään niin, että saa huomata miten ystävyyteni ei olekaan heille kovin tärkeää.
Ensin mielistellään, todellisuudessa kuitenkin kättäydytään vähättelevästi. Johtuuko homma siitä, etten ole itse helluntailainen? Kuulun ev.lut kirkkoon, mutta elävässä uskossa olen silti ja käynyt enemmän näissä vapaiden suuntien tilaisuuksissa. Silti saa usein huomata, miten ystävyyteni ei kelpaa.
Parhaimmat ihmissuhteeni olenkin löytänyt yllättäen luterilaisen kirkon piiristä. Sieltä, mihin aina olen suhtautunut suuremmalla epäilyksellä kuin vapaisiin suuntiin. Siellä olen tavannut aitoja, rehellisiä ihmisiä, joissa rakkaus ihmisiin näkyy.
Erehdyin kerran valittamaan yhdelle helluntailaiselle tutulle yksinäistä elämääni. Iloitsin siitä, että me oltiin aloittelemassa
yhtä yhteistä projektia. Se ilo loppu lyhyeen. Jostain syystä hlö ei vastannutkaan viestiini ja ilmoitti olevansa kiireinen. Hänellä ei ollutkaan aikaa tuohon suunniteltuun projektiin, mikä oli vieläpä lähtenyt hänen omasta päästään. Yksinäinen ihminen ei kelpaa. Heitä kartetaan. Ajatellaan kai, että heissä on joku vika. Heitä ei pyydetä minnekään. Sovitut tapaamisetkin perutaan.
Monet eikkaritkin ovat olleet minulle paljon parempia ystäviä, kuin jotkut uskovaiset. Kerran olin semmosessa työssä, missä useat olivat helluntailaisia. Siellä he suunnittelivat yhdessä seuraavaan kokoukseen menoa, eikä pyytäneet minua mukaan. Sitten itse vähän vihjalin, että kuulostaa hyvältä tuo kokous. "Käypä katsomassa sinäkin" he sanoivat, mutta eivät pyytäneet seuraansa.
Yleisesti ottaen ainakin täälläpäin helluntailaisissa tuntuu olevan joku kummallinen ylimielisyys ja paremmuudentunne.
Pitää olla joku loisto-tyyppi että kelpaa "piireihin". Särjetty ihminen ei tunnu kelpaavan. Onhan masennuskin demonista alkuperää ja sellaista ihmistä tulee karttaa.
Olen pettynyt
24
309
Vastaukset
- krisu99
olen käynyt aikauiskasteella enkä ole koskaan ollut evlut kirkon jäsen. Pitääkö minun käydä kasteella jos liityn ev lut seurakuntaan?? kiinnostaisi kovasti tietää.
- ap
Tuotas tuotas... en ole varma miten menee. Yleensä kyllä luterilaisessa perinteessä kasteen myötä liitytään seurakuntaan ja annetaan siis nimi ja siunaus. Ilmeisesti sinut on siunattu pienenä? Toisaalta kyllä Raamatussa puhutaan vain yhdestä kasteesta, ja hullulta tuntuisi jos pitäisi uusia kaste, jotta voi liittyä toiseen kirkkoon.
Varmista ihmeessä asia joltain työntekijältä.
- uskovia
löytyy jokaisesta seurakunnasta.
Itsekin olen kokenut joidenkin
kohdalla samaa,mutta antanut
heidänlaisensa olla omassa
paremmuudessaan.
Surullistahan tuollainen on,kun
ajatellaan sitä,että uskovista
jokainen on Jumalan armosta
pelastettuja,että jotkut näyttää
unohtaneen sen.
Heidän syntinsä on ylpeys ja se
sokaisee niin,ettei sitä huomata.
He tarvitsevat silloin esirukousta
että Jumala saisi vaikuttaa ja
antaa silmävoidetta,niin että
näkisivät oman tilansa.- ap
Tottakai noita tapauksia löytyy kaikista eri seurakunnista. Mutta ainakin omassa elämässäni nimenomaan helluntailaisilta on tullut kaikkein nuivinta ja välinpitämättömintä kohtelua. Kokemukseni perustuu ihmisiin, jotka ovat kuuluneet srk:n koko ikänsä ja käyneet siellä säännöllisesti. Nykyään ovat nuoria aikuisia. Silti se kirpailee, kun eivät hirveästi osoita hyväksyntäänsä ulkopuolisille. Eikkari-ystäväni oli kerran siellä mukana. Sanoi, ettei halua tulla toista kertaa. Häntä katsottiin omituisesti eikä kukaan puhunut hänelle mitään. Sen sijaan hänen uskovaiselle ystävälleen juteltiin ja osoitettiin huomiota.
Kävin sitten joitain kertoja luterilaisissa tilaisuuksissa. Olin hämmästynyt, kun kahvipöytään tuli istumaan tuttuja ja tuntemattomia. Kaikki me juteltiin sulassa sovussa hengellisistä (ja muistakin) asioista, eikä kukaan jäänyt syrjään. Ihmiset esittelivät itsensä toisilleen ja keskustelu oli avointa. Eräässä toisessa luterilaisessa kirkossa on tapana lähteä sunnuntai-hartauden jälkeen syömään yhdessä. Ja tosiaan, ne vieraatkin ihmiset huomioidaan ja heitä lähestytään.
Aika kummallistahan se on, että esim. ei-uskovaiset vierailijat dissataan. Kuka haluaa tulla toista kertaa paikkaan, missä uskovaisista saa jo alkuunsa huonoja kokemuksia.
- veli.vapaa
tavallista kaikissa ihmisten perustamissa järjestöissä ja kirjoissa. Mutta Jumalalle sekään ei ole mikään yllätys, sillä sana todistaa, että.
Saarnaaja 8
6 Sillä itsekullakin asialla on aikansa ja tuomionsa; ihmistä näet painaa raskaasti hänen pahuutensa.
7 Hän ei tiedä, mitä tuleva on; sillä kuka ilmaisee hänelle, miten se on tuleva?
8 Ei ole ihminen tuulen valtias, niin että hän voisi sulkea tuulen, ei hallitse kukaan kuoleman päivää, ei ole pääsyä sodasta, eikä jumalattomuus pelasta harjoittajaansa.
9 Kaiken tämän minä tulin näkemään, kun käänsin sydämeni tarkkaamaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu aikana, jolloin ihminen vallitsee toista ihmistä hänen onnettomuudekseen. - metsävastaa
Kun tarkkailen kanssa matkaajaa ja mietin miten Jeesus on nimeltä kutsunut hänetkin. Jeesuksen täytetyn työn ansiosta olemme ARMAHDETTUJA SYNTISIÄ! Kun odotamme lähimmäiseltä huomiota samalla toivoen että Jumalan työ hänessä olisi niin kypsynyttä että saisimme sen huomion jota kaikki ihmiset kaipaavat. Sanassa jossain lukee: kärsikää siis toinen toisianne...Jumala itse pettyi ihmiseen jonka Hän Itse loi huomasi ettei ihmisessä asu MITÄÄN HYVÄÄ! useasti meille käy samoin ettei MEISSÄ OLE MITÄÄN HYVÄÄ! HÄN ON HYVÄ! Kaikki on valmista katselkaamme mailmaa JEESUKSEN kautta. Armoa ja siunausta sinulle AINUTLAATUNEN LOISTO-TYYPPI. Pahoittelen että odotuksesi helluntailaisista on tuottanut sinulle pettymyksen. Anteeksi. Alan kilvoitella jotta PYHITYS ELÄMÄ näkyisi ja toimisi.
- totta-
Ystävättärelläni oli samoja vaikeuksia aikoinaa. Hän oli yksinäinen nainen ja koki samantyyppistä syrjintää helluntailaisilta. Nyt hän ei enää käy kokouksissa, koska koki itsensä syrjityksi. Outoa koska mielestäni hän on avoin ja rehellinen, inhimmillinen ihminen. Hänen kanssa on ollut todella mielenkiintoista jutella raamatusta, elämästä, uskosta ja mistä vain.
- ap
Helluntaikirkkohan on hyvin suuri, joten tietysti sinne mahtuu monenlaista porukkaa. Mutta lohduttavaa (vaikkakin ikävää), että minä en ole ihan ainoa tai vainoharhainen asian suhteen. Kun helluntailaisten tilaisuuteen yksin menee, siellä voi nähdä erinäisiä puoli-tuttuja ihmisiä ryhmittyneinä omiin penkkiriveihinsä. Ei heistä kukaan vaivaudu pyytämään esim. viereensä istumaan ja harvaa kiinnostaa alottaa keskustelua. Olin kerran luterilaisen ystäväni kanssa heidän tilaisuudessaan. Sitten alkoi rukous-osio, jota varten piti ryhmiytyä. Neljä vieressämme istuvaa nuorta aikuista sulkeutuivat samantien omaan ryhmäänsä ja me kaksi "outoa" saatiin rukoilla keskenämme. On näitä rukoustehtäviä tullu muissakin seurakunnissa vastaan, eikä oo tarvinnu ulkopuolelle jäädä. Onhan moni asia omasta asenteesta ja yritteliäisyydestä kiinni, mutta ei paljoa huvita yrittää, kun nekin ihmiset kehen onnistuu tutustumaan ja ketä luulee kaveriksi, tekevät jatkuvia ohareita eikä heihin voi luottaa.
- etsiä totuutta
eikä katsella ihmisiä ja heidän tekemisiään kuuluivatpa mihin kirkkoon tahansa.
Jumalan sanasta löytyy totuus. EV.Lut. kirkossa opetaan Jumalan kymmentä käskyä, johon aikoinaan kuuluin, mutta sitten huomasin että he syrjäyttävät sapatin (lauantain) ja niin erosin kirkosta. Loppujen lopuksi he tekivät suuren rikoksen muuttaessaan sapatin sunnuntaiksi v.1973.
Ihmiset voivat rakastaa toisiaan ilman kaikkea Raamatun totuutta ja ovat kuitenkin harhassa, tieten tai tietämättään.
Olet etsijän paikalla, älä niele kaikkea mitä sinulle syötetään totuutena.- ap
Mielestäni yhdessä viestissä kerroinkin, miten olen suurimmaksi osaksi kannattanut vapaita suuntia ja suhtautunut epäilyksellä luterilaiseen kirkkoon. Paljon enemmän olen ollut mm.vapaakirkossa ja helluntaikirkossa kuin ev.lut tilaisuuksissa. Sieltä Raamatusta löytyy myös kohtia, missä puhutaan ykseydesta ja yhteydestä muihin uskoviin. Ja sitä yhteyttä minä en koe esim. helluntaikirkossa.
En minäkään kaikkea luterilaista opetusta niele, en todellakaan. Olen hyvin monista asioista eri mieltä. Mutta olen löytänyt sieltä tilaisuuksia, missä pappi on elävässä uskossa ja opettaa totuutta. Opetetaan armolahjoista jne. Ja helluntailaisiakin on ollut noissa tilaisuuksissa mukana. Tuon sinun periaatteesi mukaan sitä ei voisi vierailla missään seurakunnassa. Väärää opetusta voi ilmetä tänä päivänä missä ja kenen kautta hyvänsä. Siksi on tärkeää kuunnella Jumalan suoraa puhetta ja tutkia itse Raamattua. Ja nuo luterilaiset ystäväni, he ovat elävässä uskossa. Eivät missään harhassa. Kaikilla luterilaisilla ei ole peittoa silmillään. Hekin voivat puhua kielillä, ylistää, profetoida ja kaikkea sitä muuta mitä tapahtuu muuallakin. Ei se ole yksittäisen luterilaisen vika, jos sapatti on muutettu sunnuntaiksi.
- Shahar Arion
Olen kokenut samaa! Olen kuulunut n.19 vuotta helluntaisrk:n ja en ole päässyt sisäpiiriin ts. suuunnittelemaan leiri ohjelmia, ja muuta toimintaa jota aina järjestetään. Sen tekevät aina yhdet ja samat ja kun tarjotaan jotakin hommaa se on sinun puolestasi päätetty mitä se on. Kuulen srk:n uutiset ainoastaan "pöntöstä", meillä ei käy kukaan uskova eikä kukaan soittele ja kysy mitä kuuluu. Pso:ni ei ole uskossa mutta ei harrasta juomingeja tai tansseja yms. olemme aina puhuneet yhdessä myös uskonasioista ja raamatun tapahtumista ja hän on tosi mukava pso. Joskus olen itsekin uskoutunut toiselle uskovalle jostakin asiasta jonka olen tarkoittanut luottamuksellisesti, niin eiköhän srk:n juorukellot ole mukamasten "hyväntahtoisesti!" levittämässä ja kyselemässä niistä. Joten en oikein luota kehenkään. Samanlaisia juoruajia kuin maaalllisessakin yhdistystoiminnassa.
- veli.vapaa
ovat tavallisia missä hyvänsä yhdistyksessä, koska ne kaikki ovat maallisia ihmisjärjestöjä. Jotkut ovat poliittisia järjestöjä, jotkut uskonnollisia, mutta ilmapiiri ja nurkkakuntalaisuus asuu niissä kaikissa. Niistä on syytä pysyä erossa!
Tässä ketjussa on tullut monien kautta esiin hyvin suuri ongelma. Näyttää siltä että me
suomalaiset olemme kaikki "mitähän se minusta ajattelee" tyyppejä.
Seuraamme kanssaihmisiämme ja pyrimme saamaan selville olenko hyväksytty seuraan.
Etsimme todisteita puolesta ja vastaan. Sen mukaan mitä näennäisiä todisteita
saamme, ratkaisemme sitten olenko hyväksytty vai en.
Tällainen tilanne arviointi voi mennä täysin pieleen.
Meidän tulisi ymmärtää toista ihmistä. Miksi hän käyttäytyy niin kuin hän käyttäytyy?
Meillä on taipumus katsoa itseemme ja todeta; en kelpaa koska olen tällainen maan matonen.
Tai pidämme toisia ihmisiä niin pahoina/ylpeinä että he eivät pidä minusta.
Sitten vetäydymme omaan kuoreemme nuolemaan itsesäälissä väärinymmärryksen
seurauksena syntyneitä haavojamme.
Minulla itselläni on sellainen kokemus helluntailaisista että ennen pelastuskokemustani
he pitivät minua ulkopuolisena ja kohtelivat sen mukaan. Minun kanssa ei keskustelut
hengellisistä asioista. Vaihdettiin puheenaihetta heti kun tulin porukkaan mukaan.
Kuitenkin nuo hellarit olivat ystävällisiä ja käyttäytyivät arvokkaasti. Sitten kun
jättäydyin heidän kokouksessaan ja aloin käymään seurakunnan tilaisuuksissa hämmästyin
heidän suurta kiinnostusta ja rakkautta jota he osoittivat minua kohtaan. Tunsin jopa että
minä olen heille tärkeä. Pääsin hyvin mukaan seurakuntaan ja sen toimintaan. Tässä täytyy
vielä mainita se että olin hyvin ujo ja arka.
Minä en itse pystynyt solmimaan mitään kontakteja. Hellarit ottivat aktiivisesti minuun
yhteyttä ja pyysivät minua istumaan kahvipöytäänsä seurakunnassa. He näyttivät aitoa
kiinnostusta minua kohtaan.
Olen Jumalalle kiitollinen niistä uskovista jotka ottivat minut vastaan uutena tulokkaana.
Nyt kun olen olut mukana vuosikausia ja kokenut ja nähnyt monenlaista, olen tullut siihen
tulokseen että monet hellarit ovat epävarmoja uuden tulokkaan suhteen. He ovat epävarmoja
siitä miksi ko. henkilö on tullut kokoukseen ja miten hän suhtautuu uskon asioihin ja hellareihin.
Monet eivät uskalla lähestyä "outoa lintua" oman epävarmuutensa tähden. Se ei johdu vieraan
halveksimisesta tai hylkäämisestä. He eivät vain tiedä mitä sanoa ja mistä asiasta keskustella.
Jotkut pelkäävät jopa sanovansa jotakin väärin ja näin karkottavaan vieraan pois.
Tämän olen monta kertaa itse kokenut, nähnyt ja olen sen myös lukenut tämän ketjun kirjoituksista.
Tästä hyvät ystävät on kysymys.
EPÄVARMUUS!
Mitä tulee rukouksiin pienen vieraan ihmisryhmän kanssa, minä en henkilökohtaisesti pidä siitä.
En voi rukoilla vapaasti pienessä ryhmässä täysin outojen ihmisten kanssa.
Tuttujen turvallisten uskovien kanssa on nautinto rukoilla koska tiedän heidän suhtautumisensa.
Minua alkaa ahdistamaan jos joku kokouksessa käskee rukoilemaan ryhmissä.
Mielestäni rukouksessa puhutaan Jumalalle. Siinä ei mielistellä ihmisiä eikä puhuta
ihmisille. Tuntemattomien kanssa rukoilemisessa on suuri epävarmuus kun ei tiedä mitään
vieressä istuvan jumalasuhteesta ja uskon käsityksistä. Silloin joutuu valitsemaan rukousaiheet
ja sanat erikoisen huolella. Rukous ei ole luonnollista ja vapaata. Rukoillessa toisten ihmisten
kanssa on tärkeää että tuntee luottamusta rukouskumppaneihin ja että on hengellinen yhteys
heidän kanssaa. Tästä syystä monet eivät tahdo ottaa täysin tuntemattomia ihmisiä rukousryhmäänsä.
Pakotettu rukoustilanne on harvoin onnistunut. Se on enimmäkseen tietyn roolin vetämistä tilanteesta selviämiseksi. Kannatan sponttaanisti syntyneitä rukouksia joita rukoilija itse omasta tahdostaan ja Pyhän Hengen johtamana rukoilee ilman toisen ihmisen käskyä rukoilla.
Rukous tuntemattomien kanssa voi kyllä olla hyvin siunattu ja siinä voi jopa kokea vapautta Hengessä.
Silloin rukoustilanteen on Pyhä Henki johdattanut ja vaikuttanut. Olen ollut mukan tällaisessakin onnistuneessa vieraassa rukousryhmässä.- sanasetti
>>Mielestäni rukouksessa puhutaan Jumalalle. Siinä ei mielistellä ihmisiä eikä puhuta
ihmisille. Tuntemattomien kanssa rukoilemisessa on suuri epävarmuus kun ei tiedä mitään
vieressä istuvan jumalasuhteesta ja uskon käsityksistä. Silloin joutuu valitsemaan rukousaiheet
ja sanat erikoisen huolella>Mitä tulee rukouksiin pienen vieraan ihmisryhmän kanssa, minä en henkilökohtaisesti pidä siitä.
En voi rukoilla vapaasti pienessä ryhmässä täysin outojen ihmisten kanssa. sanasetti kirjoitti:
>>Mielestäni rukouksessa puhutaan Jumalalle. Siinä ei mielistellä ihmisiä eikä puhuta
ihmisille. Tuntemattomien kanssa rukoilemisessa on suuri epävarmuus kun ei tiedä mitään
vieressä istuvan jumalasuhteesta ja uskon käsityksistä. Silloin joutuu valitsemaan rukousaiheet
ja sanat erikoisen huolella>Mitä tulee rukouksiin pienen vieraan ihmisryhmän kanssa, minä en henkilökohtaisesti pidä siitä.
En voi rukoilla vapaasti pienessä ryhmässä täysin outojen ihmisten kanssa.Mutta sinä et näytä sitä ymmärtävän tai et halua tiedostaa sitä.
>>>Aika erikoista, että ensin sanot rukouksen olevan puhetta Jumalalle eikä ihmisille.
Sitten alatkin mielistellä vierellä olevaa miettien, mitä Jumalalle sopii sanoa tuon toisen kuullen.
Ei kai Jumalalle puhuvan tarvitse välittää vieressä olevan käsityksistä.- veli.vapaa
jaikal kirjoitti:
Mutta sinä et näytä sitä ymmärtävän tai et halua tiedostaa sitä.
>>>Aika erikoista, että ensin sanot rukouksen olevan puhetta Jumalalle eikä ihmisille.
Sitten alatkin mielistellä vierellä olevaa miettien, mitä Jumalalle sopii sanoa tuon toisen kuullen.
Ei kai Jumalalle puhuvan tarvitse välittää vieressä olevan käsityksistä.lahjan tullessaan uskoon jo ennen kastetta, eikä vasta kasteessa, kuten kirjoitit Jaikal.
* Sitten rukoilet että nämä vastakääntyneet kastetut saisivat Pyhän Hengen ja armolahjoja.*
Pyhän Hengen kaste tarkoittaa sitä, että uskoon tullessaan ihminen saa Pyhän Hengen, eli se on Pyhän Hengen kaste. Upottaminen veteen ei ole Pyhän Hengen kaste, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta. Näin Raamatun SANAN mukaan. - jaikall
veli.vapaa kirjoitti:
lahjan tullessaan uskoon jo ennen kastetta, eikä vasta kasteessa, kuten kirjoitit Jaikal.
* Sitten rukoilet että nämä vastakääntyneet kastetut saisivat Pyhän Hengen ja armolahjoja.*
Pyhän Hengen kaste tarkoittaa sitä, että uskoon tullessaan ihminen saa Pyhän Hengen, eli se on Pyhän Hengen kaste. Upottaminen veteen ei ole Pyhän Hengen kaste, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta. Näin Raamatun SANAN mukaan.mutta en hämmästy ollenkaan kun on kysymys vapaasta veli.vapaasta.
Sinulla on aivan omat opit. No, sehän se kait on sitä vapautta kun
saa itse päättää jopa mitä Jumalankin sanoo ja mitä ei sano.
Kaikki mitä kirjoitit on väärin. En viitsi oikaista.
Et varmasti muuta mielipiteitäsi minun kirjoitusteni kautta.
Niin että koetahan pärjätä omien oppiesi kanssa.
- sisäpiirin kaveruus
Pitää olla lesta jos haluaa olla oikeasti kaveri. Hellari on hellarin kaveri ja lesta lestan. Valitettavasti
Edellisen viestini lisäksi:
Ensin täytyy ihmisen kanssa saada yhteys sielujen tasolla. Se on se yhteys mikä
syntyy kun kaksi ihmistä kohtaavat toisensa ja kokevat yhteyttä vaikka he eivät olisi
uskovia. Se on sielullinen yhteys. Tästä yhteydestä puhutaan henkilökemiana.
Henkilökemian toimivuus on välttämätöntä pysyvän yhteyden ja ystävyyden syntymiselle.
Kaikkien ihmisten henkilökemiat eivät sovi yhteen. Siksi ei kaikkien kanssa voi olla ystävä.
Jumala ei ole tarkoittanut että kaikki ihmiset ovat yhteydessä toistensa kanssa.
Jumala ei siis pakota eikä vaadi minua tai sinua yhteyteen sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa
henkilökemiat eivät sovi yhteen. Tunnen monia ihmisiä joiden kanssa en koe sielujen
yhteyttä. En voi koskaan ystävystyä sellaisen henkilön kanssa. Henkilössä ei tarvitse olla
mitään vikaa mutta minä vain en koe yhteyttä sielullisella tasolla. Henkilökemia vain ei toimi.
Kun yhteys on syntynyt sielullisella tasolla, yhteys voidaan saada myös hengellisellä tasolla.
Täysin tuntemattoman kanssa voidaan kokea voimakasta yhteyttä Pyhässä Hengessä ilman
sielullista yhteyttä. Mutta jatkuvan toimivan yhteyden ja ystävyyden kannalta on välttämätöntä
rakentaa toimiva yhteys myös sielullisella tasolla. Jos sielullista yhteyttä ei löydy, luultavasti myös hengellinen yhteys murtuu.
"Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen;
sitten on se, mikä on hengellistä" (1 Kor 15:46).
Seurakunnassa useimpien uskovien kanssa yhteys on Pyhässä Hengessä.
Heitä tapaa vain kokoustilanteissa. Silloin sielullisen yhteyden puuttuminen ei häiritse.
Joskus hengellinen yhteys on niin voimakas että myös sielullinen yhteys syntyy sen tuloksena.
Pyhä Henki kuolettaa lihan tekoja (itsekkyyttä) ja Henki vallitsee ja luo yhteyttä syvemmällä tasolla.
Tämä kuitenkin edellyttä että molemmat osapuolet ovat Hengen vallassa.
Käytännössä tämä on vaikeaa toteuttaa. Siksi seurakunnissakin voi syntyä riitoja ja muuta
eripuraisuutta koska uskovat eivät ole aina Hengen vallassa ja Hengen johdettavina.
Tämä nyt oli minun omia pohdintoja.- Betsy67
kuinka ongelmallisia me ihmiset olemme.
Suurin osaihmisistä ei pidä siitä, että ollaan päällekäyviä
ja hyökätään heti kyselemään että kuka sinä olet ja mistä osasit tänne tupsahtaa, tms.
Näyttää vaan siltä, että jokainen on itsessään hyvin epävarma ja ongelmallinen.
Tämä lisää entistä enemmän tarvetta rukoilla Jumalalta viisautta osata
kohdella oikealla tavalla niitä, jotka "uusia" kokouksiin tulevat.
Minulla on nyt edessä ongelma, joka liittyy tähän.
Nimittäin eräs ei uskova tuttavani lupasi tulle kanssani seuraavaan tilaisuuteemme.
Nyt minun pitäisi osata joko "suojella" tuttavaani, tai "kehottaa" sisaria ja veljiä
olemaan viisaita ulkopuolista kohtaan.
Miten on?
Eikö meidän "herkkähipiäisyytemme" kerro jotakin siitä, mitä sisällämme on.
Se osoittaa myös suuntaa, mihin odotuksemme kohdistuvat, mitä ikävöimme,
janoamme, kaipaamme, tai millaisia haluaisimme olla.
Kaikkiin näihin ongelmiin on Jeesus vastaus.
Ajattele, kun saat nauttia Hänen rakkaudestaan, hyväksynnästään,
armostaan, vapaudesta Hänessä, anteeksiannosta, siunauksesta elämässäsi...
eikö se tyydytä elämämme janoa?
Eikö se tee meistä tärkeitä, hyväksyttyjä, arvostettuja, kunnioitettuja...?
Ajattele jos nuo toiset eivät ole tätä ihanaa aarretta Jeesuksessa osanneet ammentaa
uskossa kiittäen omaan elämäänsä,,,ja jokaisella on vielä oma taakkansa elämässä,
jota meistä kukaan ei voi nähdä,,,,niin eikö se sytytä ajatusta...
entäpä jos minä voisin välittää tuntemani Vapahtajan antamaa vapautta ja rakkautta, rohkaisua ja hyväksyntää noille toisille,,,hehän vaikuttavat olevan niin "köyhiä" minun Herrani tuntemisessa...
eivät ole vapaita,,,heillä ei ole varaa jakaa...mutta minä tunnen Jeesuksen, joka on rikastuttanut
elämääni niin runsaasti, että voin olla Hänen kanavanaan.... välittää noille
toisille jotakin taivaallista....
Ystävät, ihmisiin joudumme aina pettymään.
Mutta kukaan ei voi estää meitä ammentamasta Jeesuksen yltäkylläisyydestä
omaan elämäämme sellaista elämän elixiidiä, että se sytyttää, vapauttaa ja herättää
janon toisissakin...
Jumalalle ei ole mikään mahdotonta.... annetaan Hänen vallata savimajamme,
niin emme katsele toisten vajavaisuuksia eikä puutteuta, vaan Kristuksen täyteyttä
ja silloin muutumme yhä enemmän Hänen kaltaisikseen, eikö niin.
Silloin ulkopuolisestkin kokevat sinun lähelläsi Kristuksen tuntemisen tuoksua, koska
elät ja toimit niinkuin Jeesus tahtoo...
Kilvoitelkaamme uskon tiellä kohti lopullista päämäärää, antamalla Jeesukselle meissä
vapaus rakastaa, armahtaa, siunata, rukoilla, rohkaista, kehottaa, lempeästi, armossa
ja totuudessa, joka on meille kaikille sama. Betsy67 kirjoitti:
kuinka ongelmallisia me ihmiset olemme.
Suurin osaihmisistä ei pidä siitä, että ollaan päällekäyviä
ja hyökätään heti kyselemään että kuka sinä olet ja mistä osasit tänne tupsahtaa, tms.
Näyttää vaan siltä, että jokainen on itsessään hyvin epävarma ja ongelmallinen.
Tämä lisää entistä enemmän tarvetta rukoilla Jumalalta viisautta osata
kohdella oikealla tavalla niitä, jotka "uusia" kokouksiin tulevat.
Minulla on nyt edessä ongelma, joka liittyy tähän.
Nimittäin eräs ei uskova tuttavani lupasi tulle kanssani seuraavaan tilaisuuteemme.
Nyt minun pitäisi osata joko "suojella" tuttavaani, tai "kehottaa" sisaria ja veljiä
olemaan viisaita ulkopuolista kohtaan.
Miten on?
Eikö meidän "herkkähipiäisyytemme" kerro jotakin siitä, mitä sisällämme on.
Se osoittaa myös suuntaa, mihin odotuksemme kohdistuvat, mitä ikävöimme,
janoamme, kaipaamme, tai millaisia haluaisimme olla.
Kaikkiin näihin ongelmiin on Jeesus vastaus.
Ajattele, kun saat nauttia Hänen rakkaudestaan, hyväksynnästään,
armostaan, vapaudesta Hänessä, anteeksiannosta, siunauksesta elämässäsi...
eikö se tyydytä elämämme janoa?
Eikö se tee meistä tärkeitä, hyväksyttyjä, arvostettuja, kunnioitettuja...?
Ajattele jos nuo toiset eivät ole tätä ihanaa aarretta Jeesuksessa osanneet ammentaa
uskossa kiittäen omaan elämäänsä,,,ja jokaisella on vielä oma taakkansa elämässä,
jota meistä kukaan ei voi nähdä,,,,niin eikö se sytytä ajatusta...
entäpä jos minä voisin välittää tuntemani Vapahtajan antamaa vapautta ja rakkautta, rohkaisua ja hyväksyntää noille toisille,,,hehän vaikuttavat olevan niin "köyhiä" minun Herrani tuntemisessa...
eivät ole vapaita,,,heillä ei ole varaa jakaa...mutta minä tunnen Jeesuksen, joka on rikastuttanut
elämääni niin runsaasti, että voin olla Hänen kanavanaan.... välittää noille
toisille jotakin taivaallista....
Ystävät, ihmisiin joudumme aina pettymään.
Mutta kukaan ei voi estää meitä ammentamasta Jeesuksen yltäkylläisyydestä
omaan elämäämme sellaista elämän elixiidiä, että se sytyttää, vapauttaa ja herättää
janon toisissakin...
Jumalalle ei ole mikään mahdotonta.... annetaan Hänen vallata savimajamme,
niin emme katsele toisten vajavaisuuksia eikä puutteuta, vaan Kristuksen täyteyttä
ja silloin muutumme yhä enemmän Hänen kaltaisikseen, eikö niin.
Silloin ulkopuolisestkin kokevat sinun lähelläsi Kristuksen tuntemisen tuoksua, koska
elät ja toimit niinkuin Jeesus tahtoo...
Kilvoitelkaamme uskon tiellä kohti lopullista päämäärää, antamalla Jeesukselle meissä
vapaus rakastaa, armahtaa, siunata, rukoilla, rohkaista, kehottaa, lempeästi, armossa
ja totuudessa, joka on meille kaikille sama.Betsy67: "Nyt minun pitäisi osata joko "suojella" tuttavaani, tai "kehottaa" sisaria ja veljiä
olemaan viisaita ulkopuolista kohtaan".
--
Viisautta tarvitsemme todellakin, miten suhtautua ulkopuolella oleviin.
Vaikka meillä on intoa, niin myös taidollisuutta tarvitaan evankeliumin työssä.
Kol. 4:2-6
--
4:5 Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä.
4:6 Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata.
--
Evankeliumin työssä vaaditaan viisautta ja taidollisuutta- ”tilannetajua”; on otettava vaarin ”oikeasta hetkestä” (5).
Tärkeä asia lähetystehtävässämme, joka jää usein huomioimatta, on meidän jokapäiväinen käyttäytymisemme.
Meidän on käyttäydyttävä oikein ja viisaasti ulkopuolella olevia kohtaan (5), ei hyökkäävästi vaan ystävällisesti. Varsinkin silloin meidän tulisi olla valmiita puhumaan, kun meiltä kysytään uskomme perusteita (6).
Puheemme tulee olla ”suolalla höystettyä”. Jeesushan kehoittaa meitä olemaan maan suolana.
--
3.
Menkää, seuraavathan teitä
siunaukset ystäväin.
Rukouksin mukananne
hekin työssä ovat näin.
Ystäviä Kristuksen
johtaa Henki yhteinen.
--
4.
Menkää työhön, vainiolla
vilja on jo kypsynyt.
Odottaa vain leikkaajaansa
sato tähkään ehtinyt.
Herra käskee kiiruhtaa.
Lyhteet talteen korjatkaa.
(Virsi 426:4)Lähetystehtävämme on yhteinen kallis asiamme.
Paavalin lähetystehtävä vaati vaivannäköä ja ponnisteluja, mutta ei omalla vaan Kristuksen voimalla. Se oli julistusta, neuvomista ja opettamista .
Se oli suostumista kovaan taisteluun toisten tähden jopa vangiksi joutumista. Paavali kuitenkin iloitsi, kun saa kärsiä ja olla ahdistuksissa Kristuksen ruumiin hyväksi.
Paavalilla oli hyviä työtovereita, ”kanssapalvelijoita”, kuten esim. hänen Kol. kirjeen lopputervehdyksistään näemme. Nykykielellä sanottuna Paavali teki tiimityötä.
Nyt on meidän vuoromme nähdä vaivaa evankeliumin tähden. Herra tässä meitä auttakoon.
--
Vierailimme joskus 80-luvulla Petroskoin luterilaisen seurakunnan Jumalanpalveluksessa. Olimme seurakunnan vieraina.
Mieleeni on painunut seurakuntalaisten harras virrenveisuu jumalanpalveluksessa.
Kirkko oli joutunut elämään kovien paineitten alla.
Neuvostovallan aikana osa papeista oli vangittu ja teloitettu tai karkotettu Siperiaan. Kirkkorakennukset oli tuhottu tai otettu toisenlaiseen käyttöön. Seurakunta oli joutunut kokoontumaan salaa kodeissa ja hautuumailla ennenkuin saivat rakentaa oman kirkon.
( Monet seurakuntalaisista olivat Siperiaan karkotettuja, mutta jossain vaiheessa he olivat palanneet Neuvosto-Karjalaan. Entisille kotikonnuilleen Inkerinmaalle ei heitä huolittu.)
Tein matkasta videon ja laitoin virren veisuuta siihen.
Eräässä pohjoisen koulussa näytettiin tämä video.
Opettaja vähän pelkäsi, miten oppilaat siihen suhtautuisivat (virrenveisuun hitaaseen tempoon ja hartauteen), mutta eipä heissä ollut moittimista.- Shahar Arion
Se mitä jaikal kirjoitti oli tosi viisaasti kirjoitettu, lainaan sen vielä tähän jatkoksi koska se on tosi hyvä!! Ja tätä pitää miettiä tosissaan.
JAIKAL:Ensin täytyy ihmisen kanssa saada yhteys sielujen tasolla. Se on se yhteys mikä
syntyy kun kaksi ihmistä kohtaavat toisensa ja kokevat yhteyttä vaikka he eivät olisi
uskovia. Se on sielullinen yhteys. Tästä yhteydestä puhutaan henkilökemiana.
Henkilökemian toimivuus on välttämätöntä pysyvän yhteyden ja ystävyyden syntymiselle.
Kaikkien ihmisten henkilökemiat eivät sovi yhteen. Siksi ei kaikkien kanssa voi olla ystävä.
Jumala ei ole tarkoittanut että kaikki ihmiset ovat yhteydessä toistensa kanssa.
Jumala ei siis pakota eikä vaadi minua tai sinua yhteyteen sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa
henkilökemiat eivät sovi yhteen. Tunnen monia ihmisiä joiden kanssa en koe sielujen
yhteyttä. En voi koskaan ystävystyä sellaisen henkilön kanssa. Henkilössä ei tarvitse olla
mitään vikaa mutta minä vain en koe yhteyttä sielullisella tasolla. Henkilökemia vain ei toimi.
Kun yhteys on syntynyt sielullisella tasolla, yhteys voidaan saada myös hengellisellä tasolla.
Täysin tuntemattoman kanssa voidaan kokea voimakasta yhteyttä Pyhässä Hengessä ilman
sielullista yhteyttä. Mutta jatkuvan toimivan yhteyden ja ystävyyden kannalta on välttämätöntä
rakentaa toimiva yhteys myös sielullisella tasolla. Jos sielullista yhteyttä ei löydy, luultavasti myös hengellinen yhteys murtuu.
- kaikkee sitä..
tekemistä helluntalaisuuden kanssa...
tämä ihminen vaan on hölmö ja nuiva...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 29011412
- 1337040
- 1015823
Vanhempi mies
Jos yritän ajatella sinut pois sydämestäni, ikävä ja surullinen kaipuu tulee kaksin verroin kovempana. Olit mun unessa415171- 524311
Minne sä aina välillä joudut
Kun pitää hakemalla hakea sut sieltä ja sitten oot hetken aikaa esillä kunnes taas menet piiloon, en ymmärrä 🤔❤️ Oot ta304049- 613554
On niin vaikea olla lähelläsi
En saa ottaa kädestäsi kiinni, en saa halata. En saa silittää hiuksiasi. Enkä saa sinua koskaan omakseni. ☔ Miehelle na323541Nyt peukut pystyyn
Nyt kaikki peukut pystyyn, siirtopersu on aikeissa muuttaa Kannuksesta pois. Facebookissa haukkui tänään Kannuksen peru223075- 793060