Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !

Aloituksia

53

Kommenttia

833

  1. Piti tulla kesken päivän iloani kertomaan, nimittäin hyvän mielen sain, kun tyttäreni soitti.
    Lähetti kuvia, kun olivat siirtäneet huonekalut uuteen malliin, ja hyvältä näytti.
    Olin jo aikoja sitten maininnut huonekalujen siirtelystä, ei kuulemma onnistunut, nyt kuitenkin hyvä tuli ja iloa syntyi asukkaille itselleen, minun lisäksi.
    Kiva sekin, että jatkuva muistutus kaikesta tuottaa tuloksia minunkin opetuksesta.

    Innostan kaikkia kodin ilmeen aina väliin muuttamiseen, se piristää, eikä maksa mitään.
    Muistan kotona asuessani, kun halusin muutoksia tehdä, äiti sanoi, että sitten omassa kodissasi sitä tee ja minä olen tehnyt.

    Ano 12,27 liikaa iloa ei koskaan ole, joten ilahduta toistekin.
    Olen minäkin vilkuilut tuota sarjaa, totean ei olisi minun juttu, seuraa kaipaan, vaikka vain koneiden välityksellä.

    Demeter mietti miten ennen tultiin ilman koneita toimeen, no keinot oli silloinkin, lihat suolattiin, oli maakellarit mitkä pitivät sopivalla kosteudella juurekset kevääseen asti syötävinä, kaloja kuivattiin, tosin saattoi hillopurkissa hometta ilmetä, sitä syrjään siirrettiin ja makean nälkä unohtui.
    Tämän päivän koneista ja avuista ei minullakaan ole kuin harmaa aavistus, on pöhöttimiä, itsepeseviä ikkuna pesimiä ja nyt yläkertaan ostettiin itsepesevä uuni.
    Ilman kostuttimet, lämpöpuhaltimet, itse liikkuva imuri on jo hyvinkin moneen kotiin eksynyt, minä tyydyn näihin oleviin.
    Kyselin, että eikö se uuni vie paljon sähköä, kun kuumuus sen puhdistaa, niin tekee kuulemma, no minä hankaan jos jollakin aineella uuniani ja kulutan samalla energiaani.
    Suu pyöreän ihmettelen aina uudistuvaa maailmaa, ehkä hyväkin on, joskus vaan miettii, että vähempikin riittäisi.

    Minä vaan neulon sukkia uskoen, että ne puolustaa paikkaansa vieläkin.
  2. Huomenta tuttuun tapaan, taas on heräilty sateiseen päivään, kai se aurinkokin joskus esiin tukee.
    Olisipa tuo todellista, että iloa mukanani kannan, niin kovasti kuin haluaisinkin , taitaa pieneksi anti jäädä.
    Kiitos kuitenkin ajatuksesta, iloa elämä nykyään etsimään laittaa, maailma täynnä epäilyjä, syyttelyjä ja vain itsensä näkyviin saamista.
    Tämä koskee myös 80+ palstalla, on kuin jokaisen pitäisi keksiä mitä joutavampia syitä pahoittaa kirjoittajien mielen.
    Olen livessä ja lähinnä omaisilleni aika suoraan sanoja ja palautetta tulee, mutta sitä saa mitä tilaa sanotaan.
    Itsetutkistelua harrastan, siihen aika ja halukin riittää, oman virheellisen minäni tunnen ja kovasti yritän miettiä tapaa, millä noista tavoista eroon pääsisin.
    Lopputulema on sen kaltainen, kun rehellinen omille ajatuksille on, ei muuten voi toimia, valehtelisin, jos muuntaisin ajatuksiani.
    Aina kuitenkin voi jättää sanomisen omiksi ajatuksiksi, ei kaikkea tarvitse esiin tuoda ja tämä ainakin näin kirjoitellen onnistuu, ehtii miettiä kaksikin kertaa, onko viisasta sanoa aina mikä helpommin ulos tulee ja toisia loukkaa, mielestäni ei.
    Kiitokset on mielestäni aina paikallaan, kun aihetta siihen löytyy, kaikki ystävällisyys poikii vastauksista myös myönteisiä ja ystävällisiä, kuitenkin jokainen toimii omien tapojensa mukaisesti.
    Kiitos on toisen huomioimista, siis hyviin tapoihinkin kuuluva.

    Keskustelua kaipaa ano yläpuolellani, niin minäkin, keskusteluun tarvitaan useampi ja jos joku aiheen antaa siitä jatketaan.
    Tosin mitään erikoista ei kaivata, arkea ja siihen liittyviä ongelmia ja ilojakin, oman ajatusmaailman antamia aiheita.
    Minulla se yksin asuen aika paljon itseni ympärillä tapahtuvaa on pakostakin, mutta kovasti yritän asioita yleistää.
    Vastailen mielelläni silloin, kun aihe puhuttaa ja kiittelen kaikkia mukavista viesteistä, koska ne antaa toivoa jostain paremmasta.
    Rivien väliin sopivat arvoitukset sivuutan, epäluuloihin en suostu, tyhmäkin siltä osin voin olla, hyväksyn senkin.
    Kiitos ano 13,52 , hymyn nostatit naamaani, hyvää jatkoa sinulle ja toisillekin, etsitään porukalla ilon aiheita;)

    En tiedä tuliko mitään keskustelun aihetta, mutta sen verran tuosta ruokapuolesta kumminkin, ruskistettu jauheliha tekee makoisan hernekeiton, jos lihaa hyväksyy.
    Olen lukenut, että lihaakin pitäisi vanhan ihmisen syödä ainakin silloin tällöin, mutta sekin on vain sanottu, onko todellista, mene ja tiedä.
    Demeter, älä tyystin jätä pakastamistapoja, kyllä se jotenkin auttaa talouden kustannuksissa ja ajassa myös, punalappuisia kannattaa haalia.
    Tyttäreni soitteli ja kertoili ostaneensa lanttuja, kun tarjouksessa oli, keitti ja survoi jouluista lanttulaatikkoa varten, äitipä tästä ilahduin, mallini periytyy, aina ennen on valmiin survoksen ostanut.
    Nyt pienellä vaivalla tekee itse ja säästää ostohinnassa ja ajassa, kun pakkasesta voi joulunkiireitä vähentää.

    Tuli mieleen, että miten Eliaana saakaan aikansa kulumaan, kun kaikki ne kesän ajan puuhat puuttuu, sama Väinölläkin, kun ei pääse metsään seikkailemaan.

    Tässäpä tätä taas tuli "rupateltua", toivottavasti saatte jotain jutun aihetta, toisetkin, mukavaa päivää kaikille.
  3. Hämärän hyssyä, näin aamuisinkin, päivälläkin valoja on pidettävä, jos tarkempaa tekee.
    Tätähän se on ollut useinkin, loka marraskuun aikoina, joskus jouluun asti, jos ei lumi pelasta.
    Huomenet unohtui, kun tuo ilma niin paljon huomiota vie.

    Yskäni hieman kiusaa, mutta muuten hyvin sujuu, ei pitäisi aihetta valitteluun lainkaan etsiä, mutta aina siihenkin sortuu, tulee liikaa itseään tarkkailtua.
    Eilen tapahtui jotakin mahtavaa, kun Roosanauha keräys TTK:ssa tuotti yli kaksimiljoonaa, uskomattomalta tuntuu, vielä maailmasta hyvääkin löytyy, minä mukana tässä hyvän asian puolesta kerättyyn asiaan.
    Pienistä ne pienetkin purot isoiksi virroiksi kasvaa.

    Ikäviäkin asioita tuli ilmi, huumeongelmat kasvavat, yhä useampi terveytensä, jopa henkensä menettää näihin harhoihin.
    Mistä löytyy viisautta ohjata nuoria tämän kaltaisten vaarojen ohi.
    Kotien vastuu on suuri, mutta avuttomia ovat vanhemmatkin, jos nuori itse ei asiaa ymmärrä.

    Olipa harmi, että lyhyeksi matkasi kävi demeter, mutta varmaan antoisa matka kumminkin, kaikkine seuraamuksineen, jospa uusinta vielä tulee pidemmällä ajalla.
    Ramoona aina hyppää ajoneuvoon ja suuntaa kulttuurin pariin, varmaan sinulle paljon mielihyvää antaakin, minä kuuntelen tietokoneen välityksellä Dimas Kudeibergerin esityksiä, on mahtava äänialainen laulaja, kiertää maailmaa suosiota saaneena, erilaisena laulajana.
    Miten paljon onkaan noita mahtavan hyviä esiintyjä ympäri maailmaa.
    Musiikki melkein kaikella tapaa mieltäni viihdyttää, on ihana , että tarjontaa riittää meille vanhoillekin, niin halutessamme.
    Diatra tulee joulukuussa paikkakunnalleni, mutta tilaisuus jo loppuunmyyty.
    Nuo remontit koettelee ihmismieltä ja ajaa kotoakin pois, kuten veljesi on joutunut lähtemään, ihana, että pystytte auttamaan hänen elämäänsä siellä kotoisessa paikassa.
    Mukava varmaan piipahtaa muutenkin tutuissa ympyröissä, Väinö mukana kulkee.

    Pitäähän sitä tuoda esiin ruokailu puoltakin, eilen söin, kuinkas ollakaan kaalilaatikkoa ja puolukkapuuroa,, nyt mietinnässä, mikä tänään maistuisikaan, nuo mieliteot harvenee iän karttuessa.
    Jossakin taustalla makustelen hernekeiton makua, se lähielämässä varmaan maistuu, jauhelihasta tehden sekin helpolla valmistuu ja varma lopputulos.

    Kiitoksia mukaan tulosta kaikille, jatketaan samaan malliin, ainahan jotakin kerrottavaa löytyy, vaikka rauhaiseksi eläminen muuttuukin.
    Pieniä ilon aiheita aina löytyy, pitää vaan tyytyä vähempään;)
  4. Syksyisiä mietteitä.

    Katson koivun keltaisuutta,
    v iellä puu lehtensä kantaa..
    Seuraava myrsky lehdet riipii,
    alastomaksi koivu jää.

    Eipä hätää, huurrepuku jo odottaa,
    koivu pian uuden puvun saa.
    Ilon tuottaa ihmismieleen,
    jaksaa talven tuloon - odottaa.

    Pakkasherra päivät valaisee,
    auringonkin esiin saa.
    Iloin tähtitaivas kimmeltää,
    askel mukavasti narskahtaa.

    Luonto meille lohdun tuo,
    jaksamaan se kehottaa.
    Ystäväkin ehkä joskus eksyy,
    silloin muistoissa aika kuluu-viihdytään.

    Jaksamista, toivomusta,
    sitähän vanhan elo on.
    Tyyntä mieltä, rauhaa hyvää,
    siitä voimat kertyy - jaksamisiin.
  5. Olen onnellinen.

    Maailma hyvältä tuntuu,
    ei myrskyt kotiini mahdu.
    Uusittu vanhat ja hyvältä näyttää,
    mielen helpotus täyttää.

    Kaikki on pesty ja puunattu,
    apuna oma tytär- kiitelty.
    Katselen värejä puistikon,
    lentoa lehtien ihailen.

    Kunpa säilyisi kaikki tää,
    mielen niin helposti iloon saa.
    Mitään ei minulta puutu,
    tuskin kaipausta tunnenkaan.

    Pienet kivut unohdan,
    ristin kädet ja kiitoksen annan,
    sinne mistä kaikki hyvä tulee,
    mistä ihmismieli tyyntyy.

    Nähdään ihmiset pienet ilot,
    niistä ne syntyy suuretkin padot.
    Luonnon ihmeitä ihastelen,
    voimaa päivääni ammentelen.
  6. Kiitos ystävät, ehkä vielä tapaamme , vaikka kiikkustuolissa.
    Laitan taas ajankohtaista, kirjoitettu joskus 2003, silloin runoratsukin jotenkin laukkasi.

    Lokakuu.

    Lokakuu viimeisiä päiviä elellään,
    kohta marraskuu naamansa näyttää.
    Mustaa,, kosteaa,
    mielikin maata kyntää.
    Ei aurinko meille valoaan suo,
    ei kuutamo hohtoa öihin.
    Tähdet ei tuiki, ei terveisiä tuo,
    takaa taivaan kaaren.

    Ihmisen mieli, kuin luontokin tää,
    lepoa kaipaa - ja rauhaa.
    Sitäpä meille pimeys suo.
    aikaa levätä - olla hiljaa.
    Voimia kerätä tulevaan,
    joulua vastaanottamaan.
    Kohta jo lumi peittää maan,
    luoden valoa puhtaudellaan..

    Tuikkivat kohta tähtöset,
    tervehtäin maan lasta
    Pakkanen paukkuu nurkissa,
    kuu meille hohdettaan antaa.
    Kiertoa on elämä , vuodenajat voimia,
    uskoa, toivoa jakaa.
    Muuten ei ihminen jaksaisikaan,
    uupumus mielen valtais.
    Aina kun uuttaa toivoa saa,
    helppo on matkaa jatkaa.

    Näinhän sitä on jaksettava ajatella. ,
  7. Kiitos Ramoona, perille tuli.
    Laitan nyt yhteisen tutun runon:

    Kahvirirtti

    Pieni kotoinen pirtti tää,
    nyt jälleen oven auki jättää.
    Sisään astukaa ystävät, tutut,
    kertokaa meille hauskat jutut.

    Jos uutena mukaan tahdot tulla,
    on käsi ojossa silloin mulla.
    Voi tänne astella kadulta sisään,
    pöytään käydä, ei estä mikään.

    Kohtapa pirttimme lämpö hohtaa,
    ystävän täällä, kun aina kohtaa.
    Ei yksikseen kukaan koskaan jää,
    se mottomme, ystäviks kaikki nää.`

    Ulkona pakkanen paukkukoon,
    tai räntää taivas tuottakoon.
    Pirtissä ystävät kokoontuu,
    jää kauas huolien häivät.

    Ystävät aarteita kalliimmat,
    myös pirtissä tavata saamme.
    Joukolla ilot ja surutkin,
    ne yhdessä kaikki jaamme.

    Tanssimaan joudu jo pappa ja muori,
    jalka se nousee, mieli on nuori
    Vaivat pois jo mielestä heitä,
    tässäpä riemua, kukaan ei kiellä.

    Voi aikoja entisiä, jäljellä vain muistot.
  8. Ruskaa odotelle.,
    1.9.2008.

    Vielä kukkii kukkaset,
    puut vihertää.
    ilma kuulas,
    syksyä ennustaa.

    Kohta väreissä loistaa
    lehtipuut,
    kukat viimeiset kukkii,
    on syyskuu.

    Tuuli tuimana tuivertaa,
    linnut kauaksi katoaa.
    Ruskasta kumminkin iloita voi,
    vaikka ei lintujen laulu enää soi.

    Luonto käy lepoon
    ansaittuun,
    taas uudelleen heräten
    - uuteen kevääseen.

    Näin vierivät vuodet,
    kesästä syksyyn,
    ruskasta talveen, pakkaseen.
    Kunnes uusi kevät
    taas uuden alun antaa.
    Näin vuodesta toiseen
    - jatkamme matkaa.

    Olen vähän myöhässä, ruska jo parhaimmillaan, mutta vielä ehdimme siitä nauttia ja iloa saada.
  9. Huomenet sateisesta säästä, taivas itkee.
    Olen yöni miettinyt miksi pyörin pakolla täällä, kun jouduin myrskyn silmään tahtomattani.

    Kaksikymmentäkaksi vuotta noin pyöreästi olen aamuisin jotain kirjoitellut, pääasiassa oman elämän arjesta ja omaksi ilokseni näin olen tehnyt.
    Palautteista olen niin paljon iloa saanut ja jopa tutun tuntuisiksi joidenkin kirjoittajien kanssa tullut.
    Sinisilmäinen olen ollut ja olen edelleenkin en millään jaksa uskoa, että kirjoittajat ovat muuttuneet tunteettomiksi, lähimmäisten huomiokyvyttömäksi.
    Itseäni en koskaan ole mihinkään osaavien ja taitajien seuraan sijoittanut, rehellisesti vain savolainen mummo, mistä olen joskus siitäkin kuullut.
    No vanhoiksi kaikki tulevat, se ei sinänsä häpeäksi ole, kiitollinen olen, että näin kauan olen saanut aivojani rasittaa ja yksin eläen virkistystä kirjoituksista hakea.

    Testamenttaan Kiikkustuoli Korpikirjailijalle, Palomalle ja kylmälletotuudelle, voikaa hyvin ja iloa elämäänne..

    Kiitos kaikille mukaville kirjoittajaystäviksi tulleille ja ja koko ketjun väelle.
  10. En ole käyttäjätuelta mitään kysynyt, jos tämäkin on tekaistu viesti, olen tyrmistynyt, mitä kaikkea voidaankaan keksiä, mitään osaamattoman mummon nimiin, huhoh?
  11. Selvä, käyttäjätuki on sanansa sanonut ja siihen on tyytyminen.
    Koetan ohittaa nuo minuun kohdistuvat syytökset hyvin tietäen, että en syyllinen moiseen ole.

    En ihmettele palstan pahaa oloa monessa ketjussa, kun säännöt tämän kaltaiset, ehkä on tarkoitus saadakin eripuraa kirjoittajien välillä, viestien määrä lisääntyy ja lukijoita paljon, no olkoon näin.
    Turhasta ei media hehkuta.

    Kiitos rohkaisuista kaikki anot, hyvään oloon annoitte aihetta.
  12. Huomenta ja kiitos tuosta viimeisestä viestistä ano 7,23, niin totta kaikki, miten paljon näitä maastamme löytyykään, joutuen syrjään , unohdusten mereen.
    Kuuntelin juuri surullista kerrontaa siitäkin, miten lasten harrastukset on pakko lopettaa, kun rahat ei riitä kustannuksiin.
    Siitä ja monesta muusta syystä nämä lapset jo pieninä kokevat kuuluvansa eriarvoisten joukkoon.
    Vaikeaa on hyväksyä ja ymmärtää, miten toisella on varaa vaikka mihin, jääden itse ilman minkäänlaista mahdollisuutta.
    Sama jatkuu vuosien varrella ja sitten, kun voimat loppuu jää yksin, ilman minkäänlaista tukea.
    Vanhempien vastuukin on joskus aivan mahdotonta toteuttaa,, kun elämä rankasti heitäkin kohtelee, työttömyyden ja vaikka sairauksien jaksamisessa.
    Eikö kaikille olisi saatava mahdollisuus tehdä työtä ja apua jos sitä tarvitsee, ei varmaan vaikeuksien keskellä ymmärrä sitä, miten ympärillä toiset elää kuin kroisokset , vaikea yhtälö selittää.

    Tästä onkin hyvä siirtyä toivomuksesi pohdintaan eilisen viestisi ano 13,09 , toivomus minkä esitit on mielestäsi aiheellinen, mutta olen eri mieltä.
    Kirjoittelemme Suomi24 palstalla ja kellään ei ole oikeutta ajaa ketään pois, sen voi tehdä vain ylläpito, todetessaan, että loukkaan joitakin.
    Palstalla on monta ketjua, joissa minä en käy edes lukemassa, koska ne ei kiinnosta, silti en käy myöskään kehottamassa, että lopeta, en tykkää ketjustasi.
    Siksipä en toteuta toivomustasi, minä itse päätän milloin lopetan, kieltämättä ajatus on päässäni pyörinyt, mutta en kuitenkaan kirjoittajien käskyä toteuta, jaksa vaan sietää, minäkin yritän unohtaa toivomuksesi.

    Toinen mieltäni vaivaava kysymys, mistä kylmätotuus on saanut oikeuden tuomarina toimia ja ilmoittaa minulle, että valehtelen, teennäisesti vaatimattomuuttani korostan, minä en tunne sinua (en halua tunteakaan), uskon myös itseni aika tuntematon sinulle olevan, kirjoitukseni vaan sinulle kuvani piirtää.
    Olen joskus sanonut, että en kirjeenvaihtoa kanssasi kaipaa, toistan sen nyt taas, kuitenkin käyt tökkäämässä näitä mielipiteitäsi jotka oikeudeksesi tunnet, minun moittimisen lisänä.
    Jätä persoonani omaan rauhaan, tuskin mitään hyödyt minua mustaamalla.
    Lupaa keneltäkään en minäkään tarvitse jatkaakseni kirjoittelua.

    Hauskaa jutustelua variksista, onhan nämä talvenkin kestävät isot linnut neuvokkaita, kun talvenkin täällä kestävät.
    Taistelua on varistenkin elämä, vahvat ja nokkelat selviävät.

    Olen nyt sen verran harmistunut näistä kirjoituksista, että arjen asiat on unohtuneet, mutta jatketaan huomenissa paremmalla mielin. hyvää päivän jatkoa.
  13. Huomenta tiistaipäivään, aika rientää, joulu lähestyy.
    Keittiössä hyrisee lämmityslaite ja remontti odottaa lattian kuivumista.
    Olen katsellut remonttia tekevän miehen toimia ja voi miten tarkkaan mittailee ja laskee minkä mihinkin sopii, ihastelen, minun kärsivällisyys ei riittäisi.
    Onneksi vahinko pieneksi jäi ja homma helpommalla edistyy.

    Samaa ei voi sanoa ketjumme sujumisesta, en oikein tiedä miksi näin vaikeaksi menee.
    Miksi puhutaan maton alle lakaisemista ja miksi minä olen keskiössä joka asiassa.
    Mitä Paloma ja korpikirjailija odotatte minun tekevän?
    Vastaan mukaviin viesteihin, onko se väärin, eikös ketju juuri näin ole tarkoitettu kulkevaksi, kun joku viesti antaa aihetta kiitellä ja vastata.
    Minuun ei sovi nuo provot, ei mikään muukaan arvelu kieroudesta.
    Korppis olen jättänyt viestejäsi huomiotta, kun joskus vastailin sain melko terävän ja ei niin mukavan vastauksen.
    Olen myös jo aikoja sitten kertonut, että en kanssasi rupea kilpailemaan, jään ihan sovulla, sen tyhmän osaan.
    Rautalangasta vääntämiseen en sinua rasita, pidän osaamattomuuteni suosiolla, en korkealta putoa.

    Uskon ihmisiin, kuka sitten hyväksi luottamustani käyttää, se on hänen murheensa.
    On jotenkin vaikeaa vastailla jokaiselle tämänkin ketjun kirjoittajalle, ei liene tarkoituskaan, mihinkään lokerointiin en ryhdy.
    Kristallipalloa en omista, tuskin haluaisinkaan, luen kirjoitukset niin kuin on kirjoitettu, en ketunhäntiä etsi, haluaisin aitoa rehellistä viestien vaihtoa.
    Liika fiksuus sitä vainoharhaisuutta ruokkii, luullaan ja vastataan.
    Olen arkipäiväinen ihminen, arjesta haluaisin viestienkin tulevan, ei henkilöihin meneviin juttuihin.
    En ole koskaan mitään "kehumisketjua " tänne aikonut muodostaa, kiitoksia annan niille viesteille joissa jotain kiitettävää huomaan, onko se tuomittava ja ainaisen riidan aihe.
    Kasvetaan jo siltä osin ainakin aikuisiksi.
    Jostakin luin, toivomuksen, että kirjoittakaa selvästi, että ei aina tarvitse selitellä jälkeen päin, tähän olen pyrkinyt, totuutta haluaisin viestien sisältävän ja myös sitä, että joka sanaa ei suurennuslasin avulla väännettäisi.
    Mielipiteen ilmaus, mutta ei henkilöön menevä, asioita koskeva sehän sopii.

    No nyt tuli aikamoinen todistelu, mutta olen ollut aivan ymmällä, että mitä voikaan kirjoittaa, että ei virhettä tekisi.
    Näillä aatoksin rauhallista eloa toivottelen.
  14. Hyvää viikonalkua, sadetta täällä, miten lienee muualla?
    Niin se vaan ketju venyy ja millä aiheilla, olipa luettavaa.
    Piti käydä lukemassa aloitus, kun pakosta aloittaa joku kirjoitti, ei ole pakko, mutta olen useasti maininnut, että ihan itsekkäistä syistä näitä ketjuja aloitan.
    Tykkään oman mieleni vireyttä pitää yllä, kun yksin ei oikein onnistu puhuminen, tai onnistuu kyllä, mutta vastauksia ei tule.
    Aina toivoen ketjujen annin pysyvän asiallisena, ei kenenkään ole pakko lukea ilkeyksiä kaiken muun elämän vaiheitten aiheuttaessa huolia ja murheita.
    On niin monia jotka jakavat ajatuksiani ja siksi vaan yritän mukana pysyä, vaikka se harmaita hiuksia joillekin tuottaakin.

    Kiitän kaikkia joilta on löytynyt jaksamista puolestani puhua, olette niitä valon tuojia, tai uskaltaisiko sanoa enkeleitä, sillä myönteisesti viestit mielen piristää.
    Minuun ei nuo "tökkäykset " enää hirveästi satuta, olen kai saanut niin paljon kaikenlaista, vähättelyä ja tulkintaa elämästäni.
    Jokainen voi kertoa tuntemuksensa minustakin ja moni niin on tehnytkin, nimiä en mainitse, en ihan ymmärtämätön ole, ettenkö pieniäkin vihjeitä tunnista, mutta jos niillä kirjoitukset nostavat asianomaiselle jotakin nautintoa, suon sen.

    Hienoa tuo tapa josta kerroit demeter, vähäosaisia ja muuten vajaakykyisiä on mukava yhdessä auttaa.
    Myös yksinäisille tuo ruokailu voi tuoda ihmeen paljon mielihyvää, vatsan täyttymisen lisäksi.
    Kuuntelin taas tapani mukaan aamuradiota ja siellä ihmettelyn kohteena oli, miksi ei nykyisin mielenosoituksia ole, todettiin, että nämä sähköiset viestintä mahdollisuudet nimettöminä toimivat kanavat antavat mahdollisuuden mielenilmaisuihin.
    Se johtavatko ne muuhun, kuin toisten mielen pahoittamisiin.
    Hätähuuto monelta suunnalta on virinnyt nykyisen elämisen myötä.

    Omaisuuksista kehuskelu on mielestäni aivan tarpeetonta, kuten joku mainitsikin, mukaan ei mitään lähde.
    Oman elämäni olo on hyvä, olen sen tuonut usein esiin, en kaipaa mitään ja jos mahdollisia kohteita löytyy, pienesti voin mukana olla auttamisissa.
    Mitään suurta en tietenkään pysty antamaan, mutta pienistä puroista se virta muodostuu, jospa ja kun vain haluja toisten huomioiseen syntyisi.
    Kolmio on asuntoni ja siitäkin olisin valmis tinkimään, jos tilanne vaatisi, nykyisin ei asunnon vaihtokaan helpolla onnistu.
    Ihmettelyä voi elämän tapani aiheuttaa, mutta voin vakuuttaa, että mitä vaatimattomin mummo vaan olen, ei taitoja paljonkaan, mutta olen selvinnyt. suon kaikille ilon , jos minun moittiminen apua elämään tuo, siitä vaan.
    Tuntemattomia olemme ja kirjoitukset voivat ystävyyden tunteita herättää, niitä toivon aina välistä löytäväni, paljonhan ei hyvään mieleen tarvita.

    Nyt sitten taas odottamaan kommentteja, hyvästä tai pahasta, kunhan ketju vaan paikkaansa puolustaa.
  15. Kaunis oli kuvauksesi ano 10,35, olen sitä mieltä, että enkeleitä on ja ne auttavat ohittamaan vaaran paikat kunnialla, niitä on ollut monia minullakin.

    Tytär tuli mökiltä, toi vähän sieniä ja näytti leukaansa, aivan musta.
    Sieniä etsiessään oli pieneen kantoon kompastunut näiden seurausten myötä, enkeli oli mukana, ei silmälasitkaan rikkoutuneet.
    Näin ne alkaa ne nurin menot hänelläkin alkaa, ikää 20 vuotta vähemmän kuin minulla, ihmekös onkaan jos minäkin maata väliin syleilen.

    Tulin huilaamaan, ohrarieska ja pannukakku paistettu, piti piimä tuhota, samoin maitoa yli normaalin tarpeen.
    Nyt jotakin hilloa pakkasesta etsin ja nautiskelen sunnuntain viisiin.
  16. Jälleen uusi päivä ja tuntematon on antinsa.
    Tulevaisuus on arvoitus meille jokaiselle ja siksi olisi aiheellista miettiä, voisiko keskustelua muuttaa myötämieliseksi ja arvostavaksi.
    En tahallani halua pahoittaa kenenkään mieltä ja uskon, että aika monella sama ajatus onkin.
    Jotenkin ketju on luisunut pois raiteiltaan ja halu kirjoitteluun on hakusissa.
    Se arjesta ja sen pienistä sattumisista on menty loukkaavaan viestittelyyn.
    Nyt tuntuu pääasialta kilpailla kuka on nokkelin ja osaa ilkeimmän viestin keksiä.
    Ei rupattelua päivän tapahtumista, elämästä ole lainkaan, siitä ja sen tyylistä ketjun toivoisi muodostuvan.
    Etsitään ja kaivetaan aihetta mistä ilkeän palautteen voi saada.

    Laitan taas toivomuksen, että jättäisimme ikävän mietinnän ja tyytyisimme kirjoittamaan iloista ja murheista, joista alun perin ketjun henki oli ja toivoni mukaan jatkuukin.
    Eipä muuta tällä kertaa, kirjoittamisiin.
  17. Taas epäkohta minkä voin korjata, en vesitä mitään, olenhan aina pyytänyt sopuisaa toisia kunnioitettavaa kielenkäyttöä, itse siihen jatkuvasti pyrin.
    Mitä tulee mdk.mdk ystävyyteen, olemme kirjoitelleet vuosia Kahvipirtissä, ei koskaan mitään kinaa, hauskaa vaan, miksi nyt ajatuksiani hänestä muuttaisin.?

    Jokainen kirjoittaa ja toimii niin kuin parhaaksi näkee ja vastaa huutonsakin ihan itse.
    Olemme kaikki vaan kirjotusten varassa, mihin ystävystyminen perustuu.
    Tuo radiosta kuulemani vain vahvisti ihmisten muuttuvan, enää ei arvoa ei vanhemmille kuin muillekaan.
  18. Jos kysymys oli minulle, kun puhuin suuremmista tahoista, vastaan, tarkoitin radiosta tullutta keskustelua kuuntelin ja siellä huoli toisten kunnioituksesta kannettiin.
    Siis vastuun puuttuminen, olisi saatava ihmisille siistimpää keskustelu taitoa.
    Hyvä , että kysyit kantani näin sain ilmi.
  19. Huomenta, pilvinen päivä, saapa nähdä sataako ?
    Siivousta aloittelen, vaikka keittiö nyt ei siihen puuhaan juurikaan kuulu, siellä hyrisee kuivattaja, mutta tunne, että muuten on pölyt imuriin kerättävä, aika vahvana päässä pyöri.
    Vuodevaatteet haistelee syksyistä hieman raikkaampaa säätä ja minä kohta imurin laitan hyrisemään.
    Viikosta kahteen kuivatus kestää ja muovimatto on jo tilattu, odotan vaan valmista, olen kovin kiitollinen, että talossani tälläinen kaiken osaava rakentaja on ja halukas vielä tekemään.

    Ketju on nyt suurilta osin pyörinyt kilpirauhasen seurassa, minä en jaksa seurata kuka mitenkin on vaivansa hoitanut, kun jokaisella omat tapansa.
    En millään haluaisi aina olla sairaalaan ja siitä johtuviin tapahtumiin yhteydessä, pakon edessä ainoastaan.
    Oikeaan elämään kuuluu paljon muutakin, kuin vain oman itsensä seuranta, se tapahtuu silloin, kun joku vaiva päälle iskee.
    Lueskelin jostakin, että muistisairaus alkaa jo kymmenen vuotta ennen paljastumista, johtuu työn loppumisesta, yksinäisyydestä, näin kerrottiin tutkimus tuloksista, otsalohko toimii tämän vaivan aiheuttajana.
    Mietin omaa päätäni, iskin otsani todella kovaa lattiaan silloin keväällä, nyt luettuani tutkimuksesta heräsi epäily, josko minullakin muisti alkaa kadota.
    Kuitenkin ajatus myös selkeni ja ajattelin, että tulee mikä on tullakseen, en siitä nyt huolta kanna.
    Huolia maailman menosta riittää, mutta nekin pitäisi unohtaa, kun ei asioille mitään voi, sotaa joka puolella yritetään, kai joka sukupolvi sen haluaa kokea, ei uskota jo kokeneita.

    Tuo jatkuva väittely myös ketjussa ärsyttää, ei oikein osaa enää mitään uutta kehiin tuoda, ei arjesta ei juhlasta, yhtä kinaamista tyhjästä vaan tuntuu innostavan.
    Onko ihmisillä niin helppoa elämää, ettei jaksa enää mistään aiheista tekstiä löytää, no onhan tämäkin asia jo suuremmilla tahoillakin huomattu ja siihen yritetään puuttua, on niin helppo loukata, kun ei vastuuseen joudu.
    Olen iloinen, ettei minun mieleni enää kaikkea ikävää mieti, ei etsi, on niin paljon iloisempia asioita, joista voi päiviensä kulun määrätä, ei mitään ihmeellistä, mutta aina jotain eteen ilmaantuu, mistä ilon löytää.
    Luonnosta kaikessa värikkyydessään saa paljon aiheita iloon ja mielen viihtymiseen, mielikuvitus vaan lentämään ja ihmeitä löytyy.
    Yksinäisyyttäkään ei ehdi huomaamaan, elämä hidastuu ja aika ei riitä aina omaa elämää seuraamaan
    Itseänikin joskus hymyilyttää, kun seuraan liikkuvia autoja ja ihmisiä, miettien minne suuntavat, mitä tekevät , ehkä töihin, sairaalaan ja harmittelen miten kauan joutuvatkaan linja -autoa odottamaan.
    Laiskan puuhaa, myönnän, mutta pienet on huvit, mutta ketään ei kuitenkaan loukkaa, tuiki tuntemattomia on seurailtavat.

    Tulipa nyt rupateltua joutavaa, mutta ei aina jaksa sairauksista, ei omaisuuksista, kaikesta hyvästä mitä minulla on, toivoisi aina jotain uutta aihetta ilmaantuvan teidän kirjoittajien välityksellä.
    Niistä aiheista mistä aiemmin saatiin pitkiä ketjuja vastailemalla ja omia lisäämällä, se oli mielekästä.
    Mdk.mdk mainitsi Senora Lyylin, siinä oli aivan ihastuttava kertoja, oman elämän aiheistaan, muistan senkin, kun hän kertoi Itsenäisyyspäivän kunniaksi pukeutuvansa hienoksi ja seisten Maamme laulun kuuntelevansa, värikäs oli hänen antinsa.
    Kaikki oli niihin aikoihin niin mukavaa ja rikasta.
    Mennyt on aika kultainen, nyt on sopeuduttava tämän elämän tyyliin.
    Iloa kuitenkin päiväänne, jaksakaa ja voikaa hyvin.
  20. Torstai,,,taas, ei jaksa ajatella miten tämä aika rientää, kai se hyväkin on, mutta vanhuus ei aina mukanaan niin hyvää tuo ja aika siihenkin hommaan vaikuttaa.
    Joka viikko ja kuukausi, päiväkin ikää lisää ja vaivoja myös.
    No eipä aikaa voi pysäyttää, sopeutua vain ja yrittää joka päivästä iloita.

    Keittiöremonttini alkoi ja remonttia tekevä ihmetteli, että hyväkuntoinen olet, kun et mitään allergia oireita ole saanut, sillä aivan muruina oli lastulevy mikä tiskipöydän alta löytyi.
    No nyt on kuivamassa ja tekijä kertoi, että ei pitkältä matkalta kosteutta löytynyt, nyt asioita aletaan korjailla.
    Ehkä aika jää lyhyemmäksi mitä kuvittelen ja pian saan elää normaali elämää.

    Sairauksista ja selviämisistä olette myös jutelleet, minulla tuo kilpirauhasen vajaatoiminta on ollut, mitään huomattavaa vaivaa en siitä johtuen ole huomannut.
    Lääkitys kokeillen aikoinaan saatiin kohdilleen ja nyt sitten kerran vuoteen tarkastetaan onko arvot kohdallaan.
    Ano 8,27 samoilla mielin ja oloin minäkin asiaan suhtaudun, en osaa huolissani olla, kun ei mitään poikkeavaa ole tapahtunut.
    Nuo mielialat heiluvat itse kullakin, ei niistä aina väkipakolla pidä löytää ihmeempää syytä, tunteet tilanteiden mukaan elää ja se kuuluu elämään.
    Olen kai niin tyhmä, että en joka pientä nipistystä osaa vaivaksi kokea, olen perusterve kaiken kaikkiaan, kohta joku sanoo, että sillä kehun, pois se minusta onnellisuuttani vaan puhun.
    Olen monasti todennutkin, että itse en ole mitenkään olooni vaikuttanut, kyllä ne perimäni ansiota kaikki, normaali elämää elän kipuillen silloin tällöin, mutta pääasiassa ihan mukavaa on.

    Eikö olekin ihanaa, kun saamme muistella myönteisin ajatuksin lapsuuttamme ja nuoruutta, muistikulta vielä sen sallii.
    Mdk. mdk :lla kerrontaa riittää, rikas on lapsuutesi maisema olleet.
    Onko niin, olen kuullut sanottavan, että muisti voi tästä ajasta huonontua, mutta lapsuus esiin vahvana tulee ?
    Itse olen lapsuusystävien kanssa keskustellessa, että paljon on tapahtumia kadonnutkin, mutta paljon on myös mielessä, pääasiassa vain mukavia ne ovat.

    Poikani teki ratkaisun nyt eläkeiän lähestyessä, möi yrityksen, toimii kyllä yrityksen toimitusjohtajana ainakin pari vuotta.
    Ostajia oli kaksi aiemmin yrityksen pystyyn laittanutta Varkautelaista nuorta miestä, kiinnostuivat yrityksen toiminnasta ja aikovat laajentaa toimintaa .
    Mukava huomata asioiden toiminnan sujumisesta ja tulevaisuus valoisalta näyttää.

    Nyt aloittelen parvekkeen siivousta, loput kukat roskiin, mullat pensaiden juurella ja ikkunan pesun jätän odottamaan, ensin tuo keittiö on kuntoon saatava.
    Toivottavasti ei kovaa pakkasta ihan lähiaikoihin tule, mikä estäisi ikkunoiden pesun.
    Mielekästä päivää kaikille kanssaeläville.
    21. 17 / 42
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt