Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2025, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Vanhan kuvan löysin, jospa tästä vielä tunnistaa, he ketkä tuntevat.

Aloituksia

27

Kommenttia

349

  1. Huomenta edelleen kesäiseen aamuun ja hikiseen päivään. , eipä hätäillä, kyllä ne tulee pimeät ja sateiset säätkin.
    Taitaa tämä kesäinen sää viedä kirjoittajat mennessään, joko marjaan tai sienien etsintään, hyvä niin, kaikki kotiin päin .
    Minulla säilönnät tehty ja nyt sitten vain lepäilen ja katselen ja kuuntelen maailman menoa.
    Päivittelyä, ihmettelyä riittää, näin siinä kävi, että yöpäivystys loppuu kotipaikkakunnaltani, Kuopioon kyyditään.
    Mikähän säästö tästä tuleenkaan, aika näyttää, miten toimii ja moniko kupsahtaa matkalle.

    Olen miettinyt minäkin tuota maaseudun asukkaiden kohtaloa, tosiaan yksi vuoro käytössä päivässä, miten sen saakaan riittämään kaikenlaisiin tarpeisiin.
    Pitkäksi venyy päivä kauppareissulla, kuten ano kerroit.
    Onhan täällä liikepaikoilla paremmin, vaikka valittelinkin, tottumus on toinen luonto, kun aiemmin joka puolen tunnin välein pääsi toiselle puolen kaupunkia, nyt totuttelu vaatii aikaa.
    Harvoin edes näitä kyytejä tarvitsen, mutta vaikealta silti tuntuu.

    Olen varmaan tyytyväisyyteni elooni kertonut monta kertaa, mutta se ei auta heitä joilla vaikeuksia yli kestokyvyn.
    Surullinen olen, kun ajattelen vanhusta, jolla voimia ei riitä asioiden hoitoon ja kaikesta avusta joutuu euroja pulittamaan, euroja jotka ei riitä edes kunnon ruokailuun, puhumattakaan lääkkeistä.
    Ymmärrystä näitä vaikeuksia kokeviin tuntuu olevan, mutta tekoja asioiden parantamiseen ei vaan tunnu löytyvän.
    Omalla kohdallani kovalla työllä ja tiukalla budjetilla on elämä näkökulmastani tyydyttävä, muuta en tarvitse, veropottinikin jää yhteiskunnankuluihin, sen pakollisen saan minkä kaikki toisetkin.
    Onni on matkaani seurannut, sairauksia ei juurikaan, mikä olisi elämää horjuttanut, nyt toivon kovin, että jatko pysyy samanlaisena.

    Eilen soitti Arvo Ylppö säätiön edustaja ja keräykseen osallistumista pyysi, no suostuin taas kerran, kun ajattelee niitä lapsia, heidän perheitään, mitä tutkimusten tasolla yritetään auttaa, ei voi sivuuttaa osallistumista.
    Näitä hyviin tarkoituksiin keräystoiveita aika monta vuoteen mahtuu, verotuloistahan näitä pitäisi tukea, mutta rahat menevät johonkin tärkeämpään, vaikka johtajien ylisuuriin palkkioihin..
    Autettavia löytyy ja jokainen jollain tavoin voi osallistua, pienikin lahjoitus on rikkana rokassa, neulomuksiani olen lahjoitellut milloin mihinkin, aika monen lapsen, kuin aikuisenkin varpaita neuleeni lämmittää.
    Kuulin yhden kertomuksen, ajokortin uudistamisesta, terveyskeskus ei sitä uusinut, yksityiselle mennen, lasku oli 256 euroa, eikö rajaa millään maksulla ole.
    Yksityinen terveyspalvelu voi hinnoittaa miten haluaa ja tukeminen verorahoista näille menee.

    Anolle neuvo, etsi kaveri, tosin myöhäistä taitaa olla , Nojatuolista ei apua löydy.

    Hurskainen jos asuisit lähellä tulisin siivousapuun, eipä paljon jaksamista minullakaan, mutta "piällysmiehenä" jaksaisin komennella;)
    Huomattavasti mukavampaa elämä olisi siistissä kodissa.

    Pientä vinoilua noissa toisissa ketjuissa Nojatuolista tuntuu olevan, mutta jos se lohtua tuo jollekin , siitä vaan, tyhmää tyhmemmäksi heittäydyn.
    Jatketaan jos siltä tuntuu, ei tässä kovin korkealta pudota, jos niin käy.
  2. Viikonloppu taas aluillaan, miten ihmeessä nämä viikot vilistää?
    Eilen sain koronarokotuksen ja olikin aika homma päästä rokottajan luo.
    Linja-autoja kulkee yksi tunnissa sairaalalle ja seisoin pysäkillä autoa odottaen.
    Eipä tullut, hiki jo tuli, kun mietin miten viiden kilometrin päähän sovittuun aikaan pääsen.
    Yritin perua soittamalla, mutta eihän kukaan vastannut, soitin taxin ja sillä reteesti ajoin tapaamiseen.
    Takaisin tullessa sitten kiire autoon, sillä taas olisin tunnin joutunut odottamaan, ehdin ja sitten sain tietää, että ruokatuntia vietti kuljettaja siihen aikaan, kun pysäkillä seisoin.
    No kaikki lopulta hyvin, vajaa 16 euroa pulitin, linja-autolla olisin onnellisten onnistumisten kanssa ilmaiseksi päässyt.
    Perumismaksusta kuitenkin selvisin, se olisi ollut 56,00 euroa.

    Lissu noin kirjotustani yritin esiin tuoda, en ketään erikoisesti vaan kaikkia vanhusten ongelmia tarkoitin, jäi mainitsematta, että syrjäkylillä ei vähäisintäkään palvelua saatavilla.
    Joskus tai aika useinkin ei kirjoitus kaikkia tavoita, jokainen ymmärtää oman näkökulmansa asiosta, kiitos Lissu.
    Tuo että en koko ikääni ole veroja maksanut, ei kukaan, suomessa lapsityövoima on kielletty.
    Kuitenkin 15 vuotiaasta lähtien olen veroja maksanut, aina eläkeikään asti palkkatyöstä ja nyt sitten liki 20% eläkkeestä.
    Armoa en ole pyytänyt, en saanut, olen sanonutkin, että iloinen veronmaksaja olen.
    Mitä lapsiini tulee, en heiltä odota, en halua mitään apua ja rikkauksistaankaan en tiedä, työllä hankittua kaikki mitä on.
    Saan kyydin jos paikalla ovat, tytär viihtyy mökillään ja ei tulisi mieleenkään hänen iloaan itseni takia häiritä.
    Jos paljon huonommaksi joudun, kai heille jotain rasitteita siitä kertyy.

    Nuo pihatalkkarit ovat iso apu kuten Neeassa ja tepa kerrotte, aika raskasta on pihan hoito huonokuntoisille ja onhan joskus ollut miesten tekeminä opittu ne hoitamaan, kaikki ei pysty vaikka haluja olisikin.
    Mukavia on nuo naapuritkin, joilla mahdollisuus ilahduttaa naapuriaan.

    Kauhulla ajattelen Hurskaista katolle kiipeämässä, eikö apua jostain saisi, olethan minun ikäinen ja minä en enää tikkailekaan oikein rohkene kiivetä, saati sitten katon harjalle taakan kanssa.
    Ymmärrän halusi asua kotonasi, mutta kun työt tuon laatuisiksi menevät, voisit jo helpottaa.

    Kai tämä ajan henki on sitä, että suku unohtuu, jokaisella ne omat ympyrät selvittävineen, ei minullakaan sukulaiset liioin rasita.
    Tykkään vieraista, jos yllättävät, silloin ei paineita tarjoiluista ilmaannu, tarjotaan mitä on tarjottavaa.

    Ehkä tuo Vapun neuvo kohdistui sijoitustensa kanssa kamppailevaan nuoreen, en usko, että hän neuvoisi tiukilla eläviä edes säästämisestä puhumaan.
    En muuten ole koskaan keneltäkään luullut arvostelua estäneeni, toivonut vaan noin yleisesti, melko kauan olen saanut ollakin ilman syytöksiä, aika muuttuu ja nyt kaikesta on moittimista löydyttävä, miksi ei aloittajastakin,
    Silti malttia pyydän, ei nyt ihan jatkuvaa syyttelyä kukaan kestä, en ole poikkeus.

    Olen kyllä sillä kannalla ja toivomuksella, että jos joskus hoitokotiin joudun, se olisi tuttu kotipaikkani, kyllä se surulliselta tuntuisi, jos aivan outoihin ympyröihin joutuisi kuolemaa odottamaan.
    Nämä näitä minun mielipiteitä, voitte vapaasti olla erimieltä, toivomus kuitenkin, että asiallista puhetta seuraa;)
  3. Torstai aamua elelen, päivään valmistaudun.
    Omena savotta odottaa, mokomat aika pian alkavat pilaantumaan, joten kiire on saada keitettyä, ehkä puusta tippuneina kolhiintuvat ja siiten alkaa pian pilaantuminen.
    Onneksi on niin paljon, että riittää vielä säilöttävääkin.

    Olen pohtinut taas oikein vakavana tätä maailman menoa, miten huonokuntoiset vanhukset pärjäävät.
    Joka tuutista tulee vain leikkauksia ja olotilan huononnuksia, miten näin on, veroja koko ikänsä tehneet, yhteiskuntaa rakentaneet iäkkäät ihmiset jätetään omanonnensa huomaan.
    Kuulin eilen kauhutarinan siitäkin, miten kunta voi heittää hoitokotia tarvitsevan vaikka toiselle paikkakunnalla, kauas omaisista, jopa aviopuolisosta,, tämä tuntuu ihmisyydenvastaiselta.
    Kävin apteekissa ja kyselin lääkkeiden hinnankorotus paineita, ei vielä ainakaan ole hintoihin lisää tulossa,(tietysti alvi) mutta Kelakorvauksien alentaminen ja omavastuunnosto on on tiedossa, no siinäpä sitä lääkkeiden arvokin nousee.
    Kotihoidon tuet heikentyvät ja kodinhoitajien käyntiajat lyhenevät, kehotetaan ostamaan palvelut yksityiseltä, niinpä, jos eläke ei riitä kaikilla tänä päivänäkään, millä sitten palvelut ostetaan yksityisiltä.
    Olen yhtä ihmettelyä täynnä, miten tänä päivänä näin kohdellaan vanhuksia.
    Tämä valitus ei omasta elämästä, vaan heidän joilla on vaikeuksia ollut koko ajan, nyt sitten toivo paremmasta viedään.

    Luin Vappu Taipaleen artikkelin ja ajattelin, kunpa näitä Vappuja olisi enemmän.
    Hän aikoinaan sai päivähoito asiat nykyiselle mallille ja nyt kertoi vanhusten asioiden ja olojen parissa yhä työskentelevän.
    Aviopari on ikänsä olleet parantamassa heikompi osaisten asioita, Vappu on lastenpsykiatri ja miehensä Ilkka lääkäri.
    Nauroi kertoessaan, miten jälkipolven kyläily sujuu mökillä, laitetaan 15 litran kattila hellalle ja sitä vuorotellen hämmennetään, tiskivuorot jaetaan ja näin jokainen osansa tekee.

    Minulla on muutaman kerran vuodessa tuo Kummien toimintaan menevä pieni maksu, korteni kekoon kannan, moni muukin hyvää tekevä järjestö saa minulta pienen tuen.
    Kun kuuntelin eilenkin äitien kertomaa lastensa vaivoista, sydän melkein halkesi, miten voikaan elämä koetella toisia jo lapsuudesta asti ja mikä tuska on vanhemmilla seurata vierestä lastensa tuskaa.
    Tuntuu, että en jaksaisi moista, mutta kai niitä voimiakin annetaan, kun tosi on edessä.

    Meni minultakin voimat, kun kerhoon kävelin ja ilman keppiä vielä, oli todella hikinen päivä.
    Muistan kyllä useitakin syyskuun päiviä, mitkä vastaavanlaisia on ollut, puolukkametsässä sitä hikoiltiin silloin.
    Aina sitä selvitään "tuntematon selviytyjä" tänään uusi päivä ja uudet kujeet.

    Tuo ruuan laittoa voi verrata vaikka säveltämiseen tai näihin viesteihin, sekaisin vaan kaikkea ja makuelämyksiä syntyy, kuten Ramoona kerroit.
    Kovin maustetuista ruuista en tykkää, mutta maukasta aikaan saa ilmankin.

    Tänään rokotuksen ottoon ja tuskailin, linja-auto vuoroja, kun yksi vuoro tuntiin ajaa sairaalalle, niistäkin on vähennetty, monta tuntia kuluu tässäkin hommassa, onneksi on lämmintä istua pysäkillä ja autoa odottaa, turhaan valitan tätäkin, onhan minulla aikaa;)
    Nauttikaa näistä lämpimistä kesältä tuntuvista päivistä, tulee se pakkanenkin.
  4. Noihin liekkon siivoushommiin vielä, kyllä se yhtä juhlan tuntua on sekin, kun siivouksen aikaan saa.
    Tuo makean syöminen on minulta vähentynyt kovasti, ennen söin suklaatakin, nyt tahmealta suussa maistaa, kaikkea se vanhenemin aikaan saa.

    Miran ihmettelyyn nahkaperunoista, kai se perunan laadusta on paljon kiinni, minulla on hyvin perunat onnistuneet, ovat todella uuden makuisia.

    Suuretkin pakkaset tyhjentyy, jos tykkää marjoja syödä ja mikäs sen terveellisempää onkaan.
    Sokeria ei pakastuksen yhteydessä ole pakko käyttää.

    Nimimerkin vaihtamista joku ihmetteli, minulla oli toistakymmentä vuotta SkillaN nikki, jotenkin sotkin koneella ja se katosi, ei saanut takaisi ja uusi oli sitten Sel-la jonka poistin, kun ajattelin lopettaa koko kirjoittelun, mutta sitten kaipasin takaisin ja taas oli uusittava nimimerkki, ei vanhaa takaisin saa.
    Tässäpä nyt ollaan.

    Kiva että pidit perunoista Lissu, ei kovin suurikaan vaiva ole pakastaa.

    Tepa tunnustaudun Hamsteriksi, kai se on perua sieltä sodan jälkeisiltä ajoilta ja tunnen olevani jopa taitava emäntä, kun moiseen pystyn;)D
  5. Huomenta, melkoisen mukavan näköiseen keskiviikko päivään.
    Tänään kerhotoiminta alkaa ja mukaan on vaan yritettävä, sain viestin ja lupauksen, että kyyti kotiin on taattu, linja-autolla pääsen paikalle ja sitten ystävän kyydissä takaisin.
    Matka ei kamalan pitkä, (puolitoista kilometriä) mutta kuntoni tietäen aina ei helposti suju tuokaan matka.
    Kiva kerhoon on mennä, vielä sieltä löytyy vanhoja ystäviäkin, vaikka porukka on suureti nuorentunut.

    Säilöminen on herättänyt paljon keskustelua, hyvä niin, onhan mielipidekirjo mielenkiintoa herättävä.
    Omasta säilömisvimmastani olen kertonutkin, mutta kertaus on jos nyt ei oppimisen äiti, niin muistin virkistystä.
    Ensiksikin aika pieniä eriä pakastan, minulla on jääkaappi pakastin ja sitten pieni pystypakastin, ne täyttyvät piripintaan joka syksy, nytkin on omenahillon tekoa viivästettävä, että ehdin jotain pakkasesta nautiskelemaan.
    Omenat kestävät parvekkeella jonkun aikaa, kypsyen lisää.

    Pakastan melkein mitä vaan, kaikkea pieniä määriä, yhden ihmisen kulutukseen, tosin joskus annan tyttären perheelle, siellä lapset vierailevat useammin.
    Nuo pienet uudet perunat on mielestäni tosi hyviä, ekaperuna sadosta niitä pakastan, siikli peruna on mieleisin, pienikokoisena se kypsyy pian.
    Pesen perunat, kiehautan ja pussitan kerta käytettäviksi.
    Pakkasesta otan ja kiehuvaan veteen mihin lisään vähän suolaa laitan jäiset perunat, hetki kiehuen ovat ihanan kesäisen viestin tuojia. vaikka joulupöytään, tilliä koristeeksi.
    Pakastan kaiken mahdollisen, porkkanoitakin, siksi, että säästyn talvella niiden kaupasta vetämisestä, eihän paljon mahdu niitäkään, mutta on helppo valmiiksi pilkottuina keittoon ottaa, raasteena porkkanalaatikkoon joulun aikaan, samoin lanttusurvos valmiina odottaa käyttöön ottoa.

    Ostan kaikki tarpeet torilta, siellä on kauppias mikä myy edellisen päivän tuotteet euron kilo ja näistä säilöminenkin on edullista.
    Kurpitsaa pakastan soseena muutaman rasian, samoin tomaattia kiehauta kuoret irti ja soseutan on hyvää keiton tai kastikkeen maustamiseen.
    Kurpitsasoseeseen lisään pienen määrän vettä, (tosi pienen ) ja maustan kermalla tai juustolla keiton, on samettista ja ihanaa vaihtelua sekin.
    Sienetkin pakastan pusseihin kerta annoksin ja sulatan ja suolaan vasta sitten, liotus jää pois niin kuin suolasienissä joutuu tekemään.

    Marjoja etupäässä on pakkasessa ja niitä talvi iltoina rasia nopsaan suuhuni löytää.
    Olen kertonutkin, että rasiat huollan takaisin hyllyyn ja kevääseen mennessä on hyllyt tyhjiä purkkeja ja pulloja täynnä odottamassa uutta säilömisvimmaa;)
    Olen siis oppinut tarpeellisen säilömistarpeen täyttämisessä ja uskon, että joku eurokin säästyy, ollaan siitä vaikka erimieltä, säästyn ainakin ulkomailta tuotujen tarpeiden ostolta, niistäkin aina mainintaa epäpuhtauksista, itse tehtynä voin huoleti poskeeni säilötyt pistää.

    Nyt tuli puolustuspuhetta säilömisen kannalle, mutta ihanaa, että kenenkään ei ole pakko näin toimia, tämä vain minun, ehkä jonkun toisenkin tapa.
    Aikaa riittää tähänkin puuhaan, miksi en tekisi, kun tykkään hommasta.
    Lisätkää ideoita tai ihmetelkää tätäkin säilömishulluutta, kaikki sopii;)
  6. Huomenet, hieman pitkäksi meni, mutta joskus innostuu aikakausilehtien lukuun ja aika siinä hujahtaa.
    Viva ja Eeva samaan aikaan ilmestyi, niistä aina jotain uutta ja ihmeellistä, vanhojen rakennusten ja muun minulle outojen asioiden valottamista voi niistä lukea.

    Säilömistä kaikilla riittää, olen innolla lukenut tekemisiänne ja innostus vaan tarttuu, minulla vaan pakkaset täynnä, pitää omenahillon tekokin jättää myöhemmäksi.
    Sain eilen hillo omenia kassillisen, tytär jo haki oman osan.
    Tuntuu ihanalta ajatelle, että talveen varautuminen on suoritettu, nyt vielä joka syksyinen peruna, porkkana ja sipuli satsi ystävien tuomana, niitä säilyttelen parvekkeella ja toivon alkusyksystä sen verran lämmintä, että eivät jäädy.
    Olen kuin karhu, teen turvallisen pesän talveksi;)
    Kiva huomata, että perinne jatkuu, tytär nyt eläkkeelle jäätyään innolla pakkasta täyttää, joku tapa kuitenkin säilyy tässä muuttuvassa maailmassa.

    Tuo rasisminvastainen toiminta saisi ottaa valtaa, emme ilman ulkomaan ihmisten apua enää selviä kotimaassamme, joten tärkeää olisi saada ihmiset sisäistämään olomme.
    Vaikea yhtälö tuntuu olevan hallituksellekin ja kuitenkin heidän päätösten laatimina yksimielisesti tulisi toimia
    Tosi yritystä puuttuu, itselläni on myönteinen ajattelu ja kokemus siinäkin on luonut oman varmuuden, on ollut miellyttäviä tapaamisia, ihan vain torituntumissa.
    Eilen ostin puolukat ulkomaalaiskauppiaalta ja hyviä olivat, mehua sain paljon ja en ihan tarkkaan vielä valuttanutkaan, laitoin rasioihin puuromarjoiksi melkoisen määrän.
    Kunpa muistaisimme sen, että ei varmaan kovin helppoa ole kotimaataan ja sukuaan jättää, sopeutuminen on asia missä jokainen meistä voi osansa antaa.
    Kokemusta meillä jo pitäisi olla, sillä sodan jälkeen asutimme osan omasta kansasta oleviin olosuhteisiin, ei varmaan kovin helppoa ollut karjalaistenkaan kotiutuminen uusiin olosuhteisiin, siitäkin on selvitty.
    Kokemuksia asiasta on varmaan monenlaisia ja suruakin on joutuneet monet kokemaan vastaanotosta.

    Yllätyin kun eilen tuli ilmoitus, että rokotusaika olisi tiedossa, en ollut edes ajatellut koko rokotusta, mieluisa ajatus syttyi, minusta kuitenkin huolta pidetään myös hyvinvointialueen taholta.
    Kirjoissa ja kansissa on ikäni ja kai siksi huolehtivat.

    Nyt on laulupäivä, kiva nähdä kesän jälkeen lauluystäviä, ehkä elämä siitäkin lisä nautittavaa saa aikaan.
    Mieliala oli jo hyvin kielteinen koko asialle, mutta niin sitä vaan innostuu, ainakin kokeilemaan.

    Toivottelen innostusta kaikenlaiseen eteenpäin vievään ajatteluun, olkoon vaikka pakkasen täyttämistä, itse siitä hyödyn saamme;)
  7. Viikonalkuun huomenet, aurinko paistaa, mutta yö lämmöt kovin syksyisiltä jo tuntuu.
    Yllätyin kun patteri jo lämpöä antoi, minua ei kyllä vielä kylmällä puista, mutta ehkä se kuivattaa ilmaa sisätiloissa, näiden sateen paljouden sisäänkin kosteutta tuomina.
    Pyykit ei enää parvekkeellakaan hetkessä kuiva, kuten kesäaikaan.

    Kahvia hörppiessäni katsoin miten jäteauto ajeli pihasta toiseen, tuli mieleen, miten kävisi jos tätä ammattiryhmää ei olisi ?
    Sama kysymys siistien kohdalla, olisipa aikamoinen homma, jos tätäkään työryhmää ei olisi, näin sitä huomaa ammattien tarpeellisuuden, kun pohtimista joskus käyttää.
    Aliarvostettuja nämä ammatit kuitenkin ovat, puhutaan "vain" jäteauton ja siivoojien vähäarvoisesta hommasta ja kumpaankaan ei nuoret enää hakeudu.
    Samaa voi sanoa kodin hoidon hoitamisesta, nykyisin siivoaminen on harvinaista, ajatellen, että mattotelineet tyhjinä seisoo.
    Mietinkin usein, miten tehokkaita imureita ja muita onkaan, kun koskaan ei mattoja edes ulkona tuuleteta, no lupa on minun ihmetellä, vanhan aikainen olen, olette varmaan huomanneet.
    Nämä näitä minun joutavan ajatuksia, mitkä aina mieleen putkahtaa.

    Hurskaisen on mentävä torille kauppaamaan mehujaan, että jotain hyötyä säilytyksestä saat.
    Katselin torilla, miten puolenlitran pullo kotimehua maksoi 7,50, jos marjat saa omasta pensaasta, jää aika kiva voitto tästäkin tekemisestä.

    Kerhoystävä toi reilun 10 kilon pussin omenoita, punakaneli, punaposkisia, soitin jo tyttärelle, että tule hakemaan, enhän yksin niin paljon säilöönkään laita.
    Ystävä lupasi tuoda vielä hillo-omenia, niitäkin tyttärelle tarjosin.
    Laitan siivutettuna pakkaseen jonkun verran, on helppo piirakkaan sitten omenia käyttää, hilloakin teen, joskus jotain makeaa tarvitsee, siihen oiva tuote.
    Alkaa olla pakkaset täynnä ja mieli hyvä, on mistä ottaa talven tullen.

    Marjapuskien leikkauksesta sen verran minäkin kuullut ja toteuttanutkin, oksat mitkä pitäisi jättää pensaaseen ovat pystyjä, kaikki lonkerot pois vaan.
    Harvensin aika rankalla kädellä, mutta tekivät marjoja silti hyvin.
    Minulle sorsat oppivat karviaisia napsimaan, kaikki alaoksat puhdistivat, no jäi minullekin riittävästi.
    Tuota tepan mainitsemaa kuivuria en ole omistanut, varmaan hyvä apuri sekin.
    Neeassa mainitsit nuoren jälkeläisesi hillon kelpuuttamisesta, no tokihan hyvän päälle hekin, vaikka kuinka terveellisesti pyrkivätkin elämään, mitä olisikaan ohukaiset tai vohvelit ilman makeuttavaa hilloa.

    Maaottelu sitten voitokkaasti onnistuttiin, minäkin täältä koneen takaa yhdyn ilon pitoon, kyllä se urheilijoille paras palkka on, kun voitto tulee.
    Onhan niinkin, kuten demeter mainitsit, tiukkaa harjoittelua ja itsensä jopa kiusaamista urheilu vaatii, mutta toisille sekään ei vaikeuksia tuota.
    Unohdetaan tuo ikä ja mennään hyväksymällä tai kapinoiden tämä vanhuusaika, eihän sille mitään mahdu, ainut lohtu, vanhakasi tulee jokainen, se kokemus kaikilla edessä.

    Nyt odottelen tyttären mökiltä tuloa, hakevat omenat ja tietenkin apuaan pyydän, olisi haettava puolukkalaatikko torilta, sekin alkaa olla aiheellista hommata.
    Vaikea tuoda minulle, joten heti vaadin korvausta omenista;)D
    Hyvää viikonalkua ja Tanssii tähtien kanssa aloitettu katselemalla, en oikein ihastunut. mutta kyllä se siitä, kun vauhtiin pääsee.
  8. Rauhaisasti alkoi sunnuntaiaamu, liekö Eliaanan toivotus edesauttanut.
    Taivaanranta pohjoisenpuolella voimakkaan tummansininen, mutta aurinko toisella puolen taivaalla korkeutta hakee.
    Syyskuu ja mahtavat värielämykset näköpiirissä, ne syksyn värimaailmat saa henkeään haukkomaan, on mukava seurata vaahteroiden väriään muuttavan ja taivaskin väri valikoimillaan saa ihmisen pieneksi tuntemaan.
    No eilinen meni aamupäivästä onnistuneesti, markkinoilla kävin, väkeä oli paljon ja myyjiäkin torin täydeltä, niinpä sain kärryni täyteen kaikenlaista, punajuuret vielä puuttuu.
    Sateelta säästyin sillä puolilta päivin vettä tuli, kuin saavista kaataen.
    Kesä onkin ollut aika merkillinen sateineen, puolilta päivin on sateet alkaneet ja rajusti on vettä tullut ja sitten taas aurinko maailman kirkastaa.

    Minäkin ihastelen tuota Eliaanan energiaa ja kykyä elää jalat kiinni maassa, omatoimisesti joka asiassa, mikään ei varmaan häntä hätkäytä.
    Miten voikaan olla , että kaikki taito ja rohkeus yhdelle ihmiselle kertyy, kyllä minullakin olisi pelon tunne kasvanut, jos olisin pimeyteen joutunut.
    Mielikuvitusta minulla on vaikka muille jakaa, mutta aina se ei hyväksi ole.

    En ole urheiluihminen jos nyt mitään muutakaan kovin suuresti seurailisin.
    Mieheni eläessä oli traditio katsoa uudenvuodenkonsertti ja mäkihypyt sen jälkeen, asettauduimme kuin konsaan kirkossa istumaan ja sitten sielun täyteen ahdettiin musiikin lumoa ja urheilun juhlaa.
    Itsetutkiskelun myötä olen löytänyt itsestäni aika erilaisen persoonallisuuden, toimin melkein kaikkea tavanomaista vastaan.
    Yhä selkeämmin huomaan poikkeavan normien mukaisista vanhoista rouvista, en jaksa innostua, monestakaan asiasta, mikä toisia kiinnostaa, onko se hyvä vai paha, sitäkin pohdin.

    Onnittelut demeter satosi säilöön saamisesta ja uskon, että ilolla hillosi esiin otat ja muistat marjankeruusi vaivoineen.
    Minä ylitän kaikki järkevät säilömispuuhat, mutta minulle tunne siitä, että pakkasen ja lumisateen tullen voin laistaa kaupasta rahtaamista ja turvautua pakkaseen.
    Myös tunne siitä, että tuotteet mitä säilön ei sisällä mitään ylimääräistä säilöntään liittyvää, ulkomailta tuleva tuote on aina hieman arvoitus.
    Pakkaset alkaa olla täydet, vain puolukkamehu ja Pulmupuolukka vielä laittamatta.
    Mehukiintiöni on vielä noin neljän litran vajaa, olen kyllä opetellut vettä juomaan siltään, mutta mehupullon voin aina kylässä kävijälle lahjoittaa, mikä yli jää.
    Näin olen tänäkin kesänä saanut hyllyt tyhjiksi purkeista, joista olen kertonutkin, kiertokulku niiden kesken jatkuu.

    Tapasin eilen yhden serkkuni jälkeläisen torilla ja siinä pohdimme tätä sukulaisten "katoamista", tultiin siihen tulokseen, että kukaan ei enää rupea porukoita yhteen keräämään ja näin tyrehtyy se vähäinenkin.
    Laskimme, että yksi serkku minullakin enää elossa, sitten heidän lapsensa jo melko tuntemattomia.
    Tepan tapaan minäkin Skypellä silloisen ystävän kanssa viestittelimme, nyt on jäänyt, oli vähän rasittava kun määrättyyn aikaan oli istahdettava soittopuuhiin.
    Urheilu kuten kaikki muukin yhdessä tekeminen yhdistää ja antaa kuulumista oman maan ihasteluun ja suomalaisuus säilyy, kuten Palomakin totesi.
    Toivottavasti onnisti ne venetsialaiset ja nuotiotulet mistä Mirakin mainitsit, kohokohta sekin elämässä.

    Eiköhän taas tullut luettavaa, jos joku jaksaa;)
    Rauhaisaa ja nautittavaa syyskuun ensimäistä päivää.
  9. Lauantaiaamu ja pelottavan näköinen taivas, sateita luvassa, rajujakin,
    Harmi, sillä tänään maalaismarkkinat ja kauppiaat toivovat kohtaavansa runsaasti ostajien määrää, tarjontaa varmasti runsaasti.
    Kaunis sateenkaari näkyi aamukahvilla istuessa, lännen puolella oli ja synkkä taivas korosti värien kauneutta, harvoin tällä puolen taloa olen sateenkaaren nähnyt.

    Kauniisti sanoit ano 11,09, noinhan se pitäisi olla, sanomiset sen mukaisia, ettei mieli tee rumasti vastata, koska kaiken voi sovittelevasti hoitaa.
    Demeterin näkeminen ketjussa, oli mukava yllätys, olemmehan jo pitkän ajan tuttuja kirjoitellen ja aina vaan mukavasti on sujunut.
    Tuo mielialan vaihteluhan se on herkässä, mutta sitä vastaan toimimme sinnikkäästi.
    Tuntui mukavalta, kun mira ja toisetkin kertoivat suvun yhteiset menot olevan olemattomia, siis en ainoastaan minä ole sukua karkottanut, vaikka en usko, että niin olisikaan, tämä on tapahtunut elämän kiireiden seurauksena.
    Olen monessa yhteydessä kuullut sanonnan vauvasta vaariin hoito toimii, miten sitten onkaan.

    Siinäpä voimia kysyvä homma tepalla, kun omenat maasta noukkii huonolla kunnollasi.
    Voimia ja jaksamista puuhiisi, aikaa laittaen asiat järjestyy, varmaan piha avartui näkymältään kun iso puu katosi.

    Ramoonalla taas kerran elämys odottaa, varmaan valot ja pimeä syysilta kättä lyövät, siihen vielä ystävien tapaaminen, loistokas tapahtuma.
    Savusaunan lempeä lämpö kruunaa kaiken ja taas yksi tapahtuma muistojen kirjaan.

    Tuo sukujen pieneneminen on tämän ajan ilmiö, ei minunkaan sukunimeni jatkoa saa, sillä ainoa poikalapsi on kahden sukunimen omistava, no eipä siinä mitään, pitää muistoja kerätä niiltä ajoin, kun mieheni nimen tänne toi ja minut löysi.
    Karjalalais-savolaiset sukujuuret ja hyvin on yhteen sopineet. en kuitenkaan usko, että nimi kartalta loppuu, pojantyttäret sitä vaalivat.

    Mielestäni voi hyvinkin kirjoitella suvustaan jos niin haluaa, jokainen vastaa kirjotuksistaan ja kaiken kaikkiaan aika hataraksi nuo tiedot jäävät, ei ketään niiden myötä tavoita.
    Vaikka tänä päivänä monet uhkat täällä tietotekniikan parissakin pyörii, en usko, että kenenkään kiinnostus riittää näihin kertomiin täällä.
    Minun tietoni ei ole lisääntynyt näistä kirjoittajien viesteistä. eihän ole edes halua tutkia tarkemmin, riittää tämä viestittely tuttavuus.
    Vilpitön, rehellinen kertoma on mieleinen viesti.
    Minä olen syyllistynyt perheeni elämän kirjaamisesta tännekin, mutta en usko siitä haittaa kenellekään olevan. tavallaan muistojani kirjaan.

    Vielä ei sade ole päälle tullut, jospa uskaltaudun torille, jos siellä tapaisi tuttavia, pitkän ja ihanan kesän jälkeen.
    Laulukaveri soitti eilen ja kysyi, kai sitä jatketaan, lupailin näin tapahtuvan.
    Sanotaan hyvästit viimeiselle kesäkuukaudelle, mutta vielä on kesää jäljellä sanotaan laulussakin ja niinhän sitä onkin.
  10. Kurkkasin koneelle ja kiva eliaana, kun huumorilla sait hymyn aikaan, ei se kummoista aina tarvitse.
    Minä torkuin, vaikka en mitään ole uurastanutkaan, kauppareissu ja ruuat uuniin, siinä riitti urakat minulle.

    Pitää kertoa, kun sain halvalla porkkanoita citystä, 0,59 kilo, pitihän niitä parikiloa ostaa ja huomeneksi jätin pakkaseen laiton.

    Minulla on edunvalvonta paperi valmiina, jos ja kun apua tarvitsen, tytär pääsee hoitohommiin.
    Tapasin kaupassa, veljeni tyttären, kahteenkymmeneen vuoteen ei ole tavattu, siinäpä todiste, että suku ei ole läheinen.
  11. Torstaipäivää aloittelen, pilvisenä, mutta lämpimänä sää tällä hetkellä.
    Tytär toi kanttarellejä eilen ja niistä kastike tänään, sienet on vielä arvoitus miten niitä löytyy, mutta en paljon tarvitsekaan, muutama sienisalaatti olisi kuitenkin kiva saada talven mittaan.
    Luotan mökillä olijoihin, kai he minuakin muistavat.

    Hyviä ystäviä on hyvä olla ja mielellään vielä sellaisia, joilla puutarhat tuottavia, aina sieltä maistiaisia ainakin ystäville riittää.
    Minun ystävät alkavat olla vähissä, hävinneet mikä minnekin, osa jo taivaan puutarhoihin, olen kuitenkin siitä hyvilläni, että viihdyn nykyisin yksinkin.
    Kai ne ruuhkavuodet on täydellisesti ohi ja nyt en kaipaa mitään, oma seurani riittää.
    Jos kunto tämänkin laisena kestää, hyvä on oloni.
    Kade ja vihamieli on tyystin poistunut, jos nyt koskaan olen vihaa tuntenutkaan, ehkä kateus joskus nuorempana mieltä keikutti.

    En oikein ymmärrä myöskään sitä, miksi pitää jaotella kirjoittajia, kaikki olemme samalla viivalla täällä viestien suhteen, jokainen päättää mitä itsestään kertoo, tai jättää kertomatta.
    Minulle on tuo ketjun aloitus jotenkin helppoa, kun itsekkäästi haluan kuulla kanssaeläjien arkea ja elämää.
    Arjessa elämistä nimenomaan, mitä kukakin puuhastelee ja olemistaan mukavan tuntuiseksi rakentelee, meillä kaikille arkikin on erilainen.
    Vastauksia en itselleni odota, yleistä kannanottoa asioiden luistamisista, kommelluksista ja vaivoistakin, jotenkin niistä ammentaa voimia omaankin elämään.
    Tykkään vastata kysymyksiin, tosin kaikkeen ei vastausta löydy, joten siksikin on mukava jos joku toinen tietonsa esiin tuo.
    Tämä kone on minulle portti ulkopuoliseen elämään, näin melkein erakkona kun elelen. luen paljon otsikoita ja sitten tarkemmin jos otsikko lupaa aihetta mikä kiinnostaa.
    Radiota myös paljon kuuntelen ja siellä uskoisin kerrottavan melko totuudellisesti tapahtumista ja ongelmistakin, luottoni sen suhteen on aika suuri.

    Tuli mieleen tuo tepan kertoma pahoinpitely, ei kai sitä tutkimatta voi jättää, minusta pitäisi nämä tapaukset aina saada selvitettyä ja tekijät vastuuseen.
    Kyllä meille kuuluu turvallinen kadulla liikkumisoikeus, kun rikollisuus kasvaa ei poliisin tarvetta voi vähentää, päinvastoin.
    Toinen toisistaankin välittäminen kuuluu jokaisen kansalaisen velvollisuuksiin, ei voi noin vain pyyhkiä unohduksiin näitä tapauksia.
    Katselen ikkunoistani katujen elämää ja mietin miksi kännykkä on kävelijöillä monellakin kädessä, pelkäävätkö jotakin ja aina hälytyspäällä.
    Jotakin on pahasti vialla, kun lapsetkin puukko taskussa kulkevat.

    Omaa lapsuuttani muistellen, se oli huoletonta ja turvallista aikaa, nyt pelko päällimmäisenä jo lapsesta lähtien.
    Lakeja laaditaan, paljon puhutaan, teot jää vain toteuttamatta, aikuisilta tätä hommien kuntoon saamista odotetaan.

    Unohtakaa aloittaja tässä tapauksessa sillä ei ole merkitystä, viestit antakoon sisältöä ketjuun, tietenkin rakentavasti ja sopuisasti.
  12. Huomenta keskelle viikkoa, aurinko paistaa, mutta sade voi päivän mittaan kastella.
    Eilen puolenpäivän tietämissä vettä tuli taivaan täydeltä, kasteli varmaan ulkona liikkujat.
    Lopulla oleva kesä onkin sisältänyt paljon näitä rankkasateita, ehkä vettä nyt riittää kasvustollekin.
    Tuli mieleen retki Lemmenjoelle aikoinaan, vettä oli niin vähän, että kävellä piti aina joissakin kohden, vene vetämällä vietiin yli kuivankohdan.
    Näitä muistoja aina putkahtaa esiin, kun joku tilanne vauhtia antaa.
    Nyt harmittelen, kun mieleeni en saa yhden kukan nimeä, joka minulla on, sitkeästi koetan muistella, jospa se ilman apuja mieleen tulisi.
    Olisikohan aika käydä muistitestissä, vuosi siitä, kun testi tehtiin, hyvä oli silloin, mutta kauankos se tarvitsee kun vaiva esiin tulee.

    Noista kotitalous avustuksista en osaa sanoa mitään, en koskaan ole mitään anonut, tai sanoisinko ei tarvetta ole ollut.
    Olen ollut oma apuni tähän asti, sitkeästi koetan kuntoa yllä pitää tavalla jos toisella.
    Yksi harmittava asia mieleen tulee, kun mökkini möin ja verottaja laskun lähetti, oli mielestäni melkoinen 8000 euroa, kyselin asiasta, mutta oikein oli, mitään helpottavia laskuja ei ollut esittää, kaikki menot hoidettiin itse.
    Silloin olisi ollut mahdollisuus saada tukeakin, jos olisimme vieraita apuina käyttäneet.
    Maksettua tuli ja enää ei edes harmita, osuuteni verojen kertymälle olen tehnyt ja nytkin maksan mielestäni aika suuren veromäärän.
    No sanonpa , että iloinen veronmaksaja olen, en moista mieti, tyhmyydeksi voi joku ajatella.

    Liekko kerroit mökkisi ihanuudesta, varmaan on mukava olla, muistan itsekin viihtyneeni, mutta viimeisinä kesinä oli mökki ystäväparikunnan hoivissa, kun en itse ehtinyt, toisella paikkakunnalla kesäni viihdyin.
    Tämä pariskunta hoiti pihaa vastineeksi siellä olostaan, vuokraa en ottanut, kun tiesin heidän elämänsä tiukkuuden ja ilon siitä, että saivat mökkimaailmasta nauttia.
    Heidän ilostaan nautin minäkin, tyttärensäkin oppi uimaan siellä asustaessaan.

    Hyvistä kirjoituksista luin myös jostakin ketjusta, no en itse ajattele, että pitäisi kirjailija olla, jos tänne palstalle uskaltautuu.
    Mielestäni riittää, kun saa selkeästi ymmärrettävän viestin aikaan, rivien väliin en ole koskaan ajatellut tarvetta kirjoittaa, siis kuvaannollisesti, vihjailevaa viestiä en laita.
    En myöskään halua toisten viestejä tulkita "rivien väliin " kirjotuksista.
    Kirjoittelen oman itseni vuoksi lähinnä, omaa ajatusmaailmaa tulkiten, miellyttää se tai ei, lukija voi päättää.
    En ehtoja kirjoittelulle laittaisi kenellekään, kaikki mistä selvän saa on kelvattavaa.

    Eilen töppäsin, laitoin rasioita pakkaseen ja yksi kansi omenasose purkista luiskahti auki ja sose valui pakkaseen toisten purkkien väliin, no mitenkäs sitä jäistä arkkua puhdistat, ei muuta joku kitkerä sana ja kansi kiinni, sotkun sitten keväällä saan puhdistettua.
    Paha tapani taas kostautui, liian monta purkkia ahnehdin käsiini, tehokas yritän olla.
    Lauantaina on syysmarkkinat torilla, sieltä sitten viimeisiä pakkaseen tulevia haalin, puolukkasankonkin tilaan.

    Tänään huilipäivä kaikesta, no onhan se neulominen aina jatkuvana työnä seuraaja. pitkävarsine kirjoneulesukka nyt vuorossa.
    Katsotaan miten päivä sujuu, yllätyksiä ei tiedossa, mutta eihän koskaan tiedä, voidaan kuitenkin mahdollisimman hyvin jokainen;)
  13. Taas uuteen aamuun herätty ja mieli pitäisi virkeä olla, no onkin, ei kolota mitään paikkaa, aamukahvi maistui ja nyt sitten tämä aivovoimisteluosuus;)
    Radiosta taas kuulin uskomattoman uutisen, eläkerahoja maksamme työrupeaman ajalla peräti puolimiljoona, joten se siitä, että eläisimme nykyisten työssä käypien tekemisistä.
    Se ymmärsinkö oikein on epävarmaa, paljon muutakin on laskettu, myös tulevien eläkkeiden osuus.
    Maahanmuuttoa pitäisi tapahtua 27000 vuodessa jos kuluja voitaisiin eläkeikäisenä hyödyntää.

    Sitten tuohon asumiseen vielä, eihän vanhasta asunnosta tarvitsekaan saada voittoa, onhan se kulunut omistajan käytössä, kaikki kuluu, myös asunto.
    Emmehän autosta tai muistakaan käyttämistämme asioista voida saada voittoa, miksi asunnosta pitäisi saada,
    Kuluja tulee ajan myötä niin omistus kuin vuokra suhteessa asuville, se ettei vuokralaisen tarvitsisi kuluihin osallistua, on puppua.
    Olen seurannut taloa missä eläkeläisiä pääasiassa elää, asumiskorjausten jälkeen vuokra nousee.
    Joka pienestä viasta joutuvat maksamaan huoltomiehelle, esimerkkinä tuo talo, on Ara rahoituksella rakennettu, kaikessa säästetty, muun muassa ei parvikelasitusta ole, eikä mitään omaa viritystä saa laittaa.
    Melko turhana parvikkeet ovat, ei saa mitään toimintoja suorittaa, vesisateet ja lumet aina harmina.
    Omassa asunnossa voi lasituksen laittaa, jos niin haluaa ja aika moni sen tekee oman mukavuuden vuoksi, moni muukin asia aika itsenäisen ajattelun mukaista.
    Järjestyssääntöjä noudattaen aika oman elämän makuista on asua omistamassaan asunnossa.
    Ei kaikesta voi ajatella voittoa tavoittelevasti, oma turva ja siitä olen valmis kulut iloiten maksamaan.
    Vanhenemme ja elämässä apua tarvitsemme, kulut on jaksettava maksaa monesta asiasta, tappiot ei tässä mielessä mieleen tule.
    Näin ajattelen tästä olemisestani, mutta hyvä, että koti olisi kaikille rakas olisipa se omistus tai vuokra asunto.
    Tarkkaan rahan käyttöäni seurailen, mutta joka asiasta ei voi voittaa, en ole pahoillani asumiseni kuluista.

    Tässä taas näitä viisauksia, mitä aivoni pystyy vastaanottamaan, kaikkea tutkitaan, mikä onkaan sitten viisain ajatus?
    Minulle ihmettelyä riittää monen asian suhteen, mutta vaikka en kaikkea sisäistäkään, yritän seuraamista yllä pitää.
    Ihan oman elämiseni vuoksi näin teen, eihän minun sanani mihinkään kanna, ei tarvitsekaan, mutta onhan itseni kannalta asioita hyvä pohtia.
    Joskus tuntuu kivalta, kun joku kysyy mitä mieltä olet, ajatus siitä, että ihminen olen minäkin ja mielipideoikeus kuuluu myös minulle;)

    Tässäpä aihetta mielipiteen ilmaisuun itse kullekin, tilaa riittää.
    Kivaa tiistaipäivää ja nimipäivä onnittelut Rauli nimisille.
  14. Huomenta viikon alkuun ja kivan vilkasta on keskustelu ollutkin.
    Kaunis aurinkoinen sää houkuttaa omenan ostoon torille, kun tästä nousen ja pukeudun.

    Aivan kauhea tapaus tuo Tepan kertoma, ei sitä tiedä mihin tilanteeseen voikaan joutua, tuolla kaduilla kulkiessa.
    Vaikea on sivuuttaa asiaa, jos jotakin kaltoin kohdellaan, kyllä minäkin voisin väliin mennä en edes pelkoa tuntisi, tyhmyyttä saattaa olla, mutta apua on annettava jotain tekemällä.
    Paras tapa on tietysti tarttua puhelimeen, mutta uhri ehtii jo kuolla näiden roistojen käsiin, onneksi tuo pienin vaurioin kuitenkin ystävänne kannalta meni.
    Kai ne roistot kiinni saatiin ja rangaistuksen kärsivät.

    Olette myös asumisesta innostuneet, no minäkin omistan oman asunnon ja kaikista maksuista olen selvinnyt pienillä vyön kiristyksillä.
    Paljon riippuu asuminen minkälainen on talon kunto ja hoito, minulla onnisti, hyvä puheenjohtaja valvoo ja asiat korjataan heti, totta kai maksumiehenä minäkin kaiken kanssa, mutta yhtiövastike on kohtalaisen pieni ja näin jää rahaa korjauksiinkin.
    Kokemus pari vuotta sitten, kun höyrähdin vuokrataloon, missä vuokra oli melkein puolta suurempi kuin tässä nykyisessä ja en kotiutunut ollenkaan siihen asumismuotoon.
    Iso talo, paljon asukkaita, joilla erilaiset lähtökohdat ja talossa sääntöjä joita oli vaikea ymmärtää.
    Onneksi ei tämä asuntoni heti kaupaksi käynyt ja en olisi selvinnyt pitkää aikaa kahden asunnon loukossa, joten neljä kuukautta riitti ja palasin "kotiini", mistä joka hetki nautin.
    Olen tietenkin talon ylimääräisiin menoihin maksumieheksi joutunut, tontti ostettu omaksi, katon ja jotain pientä muutakin on korjattu, kaapeliasiat sun muut ylimääräisenä tulee maksettavaksi, mutta kaikesta olen selvinnyt.
    Talo on vanha ja läpi käynyt ennen taloon tuloani ikkuna ja parveke remontit tehty, joten mitään suurempaa ei ole tiedossa.
    Olen kuitenkin onnellinen, että katto pään päällä ja lattia jalkojen alla on minun hallussa, uskon että jaksan maksut maksaa elämäni loppuun.
    Joskus ylimääräisellä yhtiömaksulla selviämme pienistä rempoista, sekin harvoin tapahtuu.
    Tunne siitä, että on oma, ei hetikään häätöä tule ja ainahan joku sitten jälkeeni hoitaa asiat miten parhaaksi näkee.
    Tiukalla koko elämä on oltu, työtä tehty, säästetty, nyt sitten vähän tasapainoisempaa elämä on., olen tyytyväinen.
    Hyvällä onnellakin lienee osuus, ahkeruudella ja vaatimattomalla elämän tyylillä.
    Velkaa en ole kenellekään, pankkikin on niskasta pudotettu jo ennen mieheni kuolemaa.

    Tässäpä tuli kertomaa ja hyvän olon kehuskelua, kuka sen nyt siksi kokee, mitään en kadu, kaiken tulevan vastaan otan tyynellä mielellä.
  15. Rauhaisaa ja hiljaista on sunnuntaiaamun alku, ihmiset lepää ja nauttii vapaapäivästään, näin luulen.
    Melko tuulinen sää ja sateita varmaan tänäänkin saadaan, hyvä niin puolukat kasvua lisää, kohta punamarja parhaimmillaan.
    Jostakin luin, että kaksidesiä päivässä pitäisi puolukkaa syödä, jopa painon hallintaan vaikuttaa.
    Noita terveys vaikutteisia tietoja aina aamuisin koneeni näyttöön tulee ja niitä on mukava lukea.
    Tänä aamuna oli aivojen toimintaan vaikuttavia asioita esillä, kaikki toimimisemme vaikuttaa aivojen kautta terveyteemme.
    Lukeminen, kirjoittelu, käsityöt, ympäristön seuraaminen, kanssa käyminen ihmisten kanssa, ym. vastaava hoitaa kuntoamme, eli tärkeintä elimistöämme aivoja.
    Näiden toimintojen puuttuminen vaikuttaa muistiin ja se taas lisää monia muistisairauksia.
    Siis ystävät kirjoittakaa myönteisistä asioista ja yleensä kirjoittakaa, niinhän olen monasti toivonut;)

    Tuo tyhmäksi sanottu viesti on jo Anojen puolelta todettu ja selvitetty, kiitos siitä.
    Olen samaa mieltä viestien kanssa, onhan Nojatuoli ollut jo vuosia palstalla, jatkoa siihen pyydän.
    Ainahan näitä fiksuja löytyy jotka aiheen saavat närkästyä, mutta sekin on todettava, että lupa on niihinkin viesteihin, vaikka myös tästä kielteisestä ajattelusta aivot närkästyy;)

    En ole kirpputori ihmisiä ollenkaan, en juuri shopaile yleensäkään, usein jonkun vaatteen koppaan ruokaostoksilla.
    Kaappini muuton yhteydessä tyhjensin melko rankalla kädellä ja uusia ostoksianikin joskus harmittelen, kun jäävät käyttämättä.
    Olen toki kirpparilla käynyt, mutta jostakin syystä ei mitään käteen tartu, voi olla tyhmääkin näin kierrätyksen aikana.
    Takana on ne ajat, jolloin joka menoon oli uusi vaate hankittava, no nyt ei niitä menojakaan ole, kaapista tarvittava (vaatimaton ) vaate päälle löytyy.
    En myöskään ole keräilijä, jos ei lasketa kaiken kauniin kerääminen ja usein sellaista jota ei muilta löydy, vahva oman maun seurailija olen.
    En myöskään viihtyisi suunnittelijan kalustamasta kodista, itse haluan senkin asian toteuttaa, kai olen kaikelle normaalille vastarannankiiski.
    Liinavaatteet käytän tarkkaan pesen ja kulutan, pitäisi varmaan ostaa jotain uutta ja nauttia kauniista näkymästä, mutta sen suhteen olen tarkka ja nuuka.
    Minulla on vielä pyyheliinoja, jotka merkkasin kihloissa ollessa, aivan kuin uusia.
    Ne perinnöksi jää, muuten ei paljonkaan muuta.

    Paloma mainitsit tuosta tyttären samankaltaisista touhuista mitä sinäkin teet, saman havainnon teen minäkin omasta tyttärestä, tosin ne ikävät piirteetkin joiden soisin minuun jäävän, toistuvat.
    Nuo eläkeläisten menot ovat myös osa aivoja tehokkaasti toimiviksi tekeviä osasia, kaikki kanssakäyminen on hyvästä.
    Minäkin ajattelin lopettaa, mutta kai se on jollakin keinoin vaan mukaan raahaantua.

    Neeassan tietopaketti taas asioita selkeytti, lääkkeitä vain tarpeeseen ja ehkä pientä kipua on hyvä kokea, tuntee elävänsä, tuskaisiin vaivoihin sitten lääkitys mikä mahdollisesti apua antaa.
    Tepa kyllä sitä jää pakostakin kuolinsiivousta, vaikka yrittäisi vähällä selvitä, mutta eipä sitä murehdita, elettävä on miksi ei sitten tyytyväisenä siihen miten asiat ovat.

    Virkistävää päivää kaikille, sienien etsintään jokainen joka kykenee, on kuulemma ainakin kanttarellin lisäksi tatteja noussut.
    Minä teenkin kaupan herkkutateista kastikkeen tämän päivän ruokailuun, heppa!
  16. Lauantaiaamu, kuuntelen toivekonserttia taustalla soivasta radiosta ja vanhaa musiikkia minunkin makuun sopivaa sieltä kuuluu.
    Harmaa sateinen päivä, ei haittaa, mukavahan on ikkunasta sadetta katsella ja iloita siitä, ettei ilman tätä kodin suojaa ole.
    Kaikilla ei näinkään hyvin ole kuin minulla, mutta sinnitellään, huominen voi toiselta näyttää, toivoa on ylläpidettävä.
    Omaa elämääni useinkin mietiskelen ja vilpittömän iloinen olen tästä, mitään en kaipaa, rahaa, en mainetta, on hyvä olla itseensäkin tyytyväinen.
    Takavuosina oli aina joku tavoite, kiirettä ja melkein työtä kaiken aikaa, jotain haluamaani keräilin, nyt kaikesta olen pikkuhiljaa luopumassa.
    Miten järjetöntä onkaan haalia kaikkea sellaista, mikä muka kuuluu onnelliseen elämään, paljon vähempään tyytyen voi mieli olla hyvä ja tyytyväinen.
    Omakoti, lapset joilla kaikki hyvin, he elävät niitä ruuhka vuosia, toivottavasti elämä heillekin hyvät puolet osoittaa, jos ei heti, niin elämän soljuessa päätös pisteeseen.
    Pohdinnaksi taas meni, jotain joutavalla.

    Kävin eilen terveydenhoitajan juttusilla, lähinnä kerrattiin lääkkeitäni ja ohjeita sain uusien lääkkeiden kokeiluun astamani sopivien lääkkeiden löytymisiin.
    Sain korvahuuhtelun, ja kuuloni parani heti, aikamoinen paukku korvaan vahaa olikin kertynyt.
    Ihana valoisa hoitaja, vastaili tyhmiin kysymyksiinikin, kerroin, että ehkä laulamiseni lopetan, sanoi älä ihmeessä, sehän keuhkojen hyvinvointia edistää.
    Puhaltelua taas kotona, sanoin inhoavani sitä, lohdutteli, että vasta kolmen kuukauden perästä se tehdään, sanoin vielä, että en millään tänne terveyskeskukseen tulisi, sanoi lähetä tulokset jonkun tuttavan mukana.
    Virkistävä tapaaminen, aikaakin meni liki puoli tuntia, mutta kiireen tunnetta ei ollut.

    Eliaana taas puuhaillen täytti päivänsä, on se mukava tunne, kun saa aikaan jotain vaikka pientäkin, tuo työrupeamasi pitkälti lämmittää mieltä ja olemista.
    Muistelen kaiholla aikaa, kun minäkin perunat pellosta kuokin ja muut juurekset talteen otin, silloin tunsi ja koki työnsä tulokset.
    Minä tappelen mielitekoni kanssa, otanko kissan vai en, seuraa kaipaisin.

    Tepa ja monet toisetkin kirjoittajat toivovat tämän kirjoittelun sopuisasti kulkevan, ilo olisi minullekin, kiitos anot mukavista kannanotoista ja hyvän syksyn toivotuksista, ne mieltä lämmittää.
    Rehellisiä mielipiteitä voi antaa kaikesta kannustavasta, kiitoksiakin, ei se kehumista tarkoita, kerrotaan jos tykätään, jätetään vastaiset mielipiteet unholaan.
    Ruusuista en tiedä mitään, minulla ei hymiöiden mahdollisuutta koneellani ole, tai en osaa käyttää, joten kellä tämänlainenkin mahdollisuus, piristäähän sekin ketjua.
    Kaipaan monia kirjoittajia ja toivon uusia mukaan tutustumaan, ehkä ketju pikkuhiljaa korjaantuu, kun tarpeeksi sitkeinä kirjoitellaan.

    Taas tuli pituutta, mutta en osaa tokaisemalla ymmärrettävää viestiä laittaa, ehkä loppuun jaksatte lukea, jos ette eihän sekään iso harmi ole,
    Oikein lupsakkaa päivää kaikille;)
  17. Huomenta jälleen, tänään jo torstai taas, miten tämä aika rientääkään.
    Säätila muuttuu sateiseksi , taivaanranta tummansävyinen, joten kaupalle onkin jouduttava, että säilyisi kuivana.
    Yöt jo viilenneet, ikkuna auki nukun, pussilakana peittona, usein senkin pois potkin, nyt jo peitoksi hamuan.

    Eilen hölmöilin saunaan menon kanssa, 19,30 lenkkisauna naisille ja minä kahdeksaa odottelin, eipä ennen ole moista tapahtunut, mikä lie ajatukset heilauttanut, pitääkö jo muistitesti tehdä.
    Olen joskus jopa päiviä joutunut hetkellisesti miettimään, mikäs se tämä päivä olikaan nimeltään, sunnuntaipäiviä meinaa olla useampia.

    Tuo mitä sanoin Eliaana on vilpitön ihastelu, kaikki arvonanto ihmiselle joka tarttuu työhön kuin työhön.
    Itsekin pyrin hyvin omatoimiseksi, mutta noita sinun töitäsi en ole joutunut tekemään, siitäkin voi ajatella, että avuton olen.
    Jostakin olen saanut päähäni, että en halua olla heikko ja naisellisen avuton, oikeastaan en sipistelijöille mitään arvoa anna.
    Tuo viisauden kerääminen on minulla jäänyt elämän kokemuksiin ja niiden myötä jotain olen oppinutkin.
    Katselen tietokilpailuja joskus ja ihmettelen miten vähän historiaa nuoremmat tunteekaan, käytännön puute myös ilmenee.
    Koulija käydään ja viisastutaan, näin onkin monen asian kohdalla, mutta avuttomuus asioiden tietämiseen menneeltä ajalta puuttuu.
    Joku viisas onkin sanonut, jos ei tunne historiaansa, ei tulevaisuus ruusuinen ole.

    Noita ihmeellisyyksiä tapahtuu tepa, kyllä se viisainta on sen kattilan vieressä seisominen.
    Vaihdatko itse palovaroittimen patterin, minä en kestä tikkailla alkaa huimaamaan, otin varoittimen korkean kaapin päälle, sanoivat, että se toimii niinkin.
    Aina sen alkaessa huutamaan pyyheliinalla huidoin hiljaiseksi, mutta piti jäykempi vaate avuksi ottaa ja sitten tuli alas koko räkkine.
    Kyllä se pienikin liikkuminen avuksi on, sen olen huomannut, voimistelu aamuisin on ehkä auttanut jaksamistani ja muut pakolliset hommat jaksan tehdä.
    Eilen selvisin tori, apteekkireissusta melkoisen nopsaan ja istua tarvitsin vain kerran välillä, rollaattoriin en vielä turvaudu, sauvat riittää ja kärri kaupoilla käydessä..
    Pitkä rupeama on sinunkin touhuilusi ollut.

    Ehkä ei vielä kovinkaan vaarallista tuo muutaman kerran unohtelu liekko, mutta kun tilanne menee siihen, ettei edes huomaa omaa muistamattomuuttaan ollaan jo huolen edessä.
    Siksi pidän hyvänä tätä kirjoittelua jo muistin virkeänä pysymiselle, olen kyllä laittanut merkille muutamia uusia vaivojen ilmentymisiä, kun ikää karttuu.
    Kaatuilu on yksi niistä, tasapainoa ei enää saa nopsaan takaisin jos johonkin kompastuu ja sitten onkin jo myöhäistä.
    Olen hämmästelyt miten paljon olenkin selvinnyt lääkäriin menemisistä, vaikka aika rajuja maastoutumia olen kokenut.
    Mustelmilla olen selvinnyt, tai en ole muita kipuja kaatumiseen yhdistänyt.
    Näillä mennään toivottavasti vielä pitkään.

    Päivä on alkuun saatettu, nyt sitten muihin hommiin, voikaa hyvin, tai ainakin mahdollisimman mukavasti.
  18. Sää vaan paranee päiväpäivältä, tänäänkin hellettä tänne minun maisemiin luvattiin, eipä valittamista.
    Elämä soljuu, aika rientää, aika usein käväisee mielessä, kuinka kauan vielä tätä jatkuu, asia mihin ei ennustajatkaan varmuutta osaa sanoa.
    Kuuntelen aika paljon radiota, kun puuhiani teen ja eilen taas yksi ihmettely syntyi mieleen, koulumaailmaa koski, kyllä sielläkin vaikeuksien kanssa ponnistellaan.
    Kertoivat miten rakennellaan luokkaa missä on kuusi oppilasta, kolme aikuista, siis erikoisia oppilaita , sairauksia ja muuten vaikeuksissa oleville.
    Hyvä , että huomioivat poikkeavuudet tälläkin tapaa, mutta henkilökuntakulut kasvaa ja ei kaiketi ihan pieni kulu tuokin rasitus kouluille ja koulutukselle.
    Vertailla ei saa vanhaa ja nykyisyyttä, mutta pakostakin tuli mieleen oma koulunkäynti, 30 oppilasta luokassa, kaiken tasoisia sekaisin, ja siinä vaan koulu tuli käytyä.
    Kyllähän ne jyvät silloinkin huomattiin ja eteenpäin meno onnistui, mutta heikolle jäi nämä vähemmän ymmärryksen omaavat, ja ehkä sopeutumattomat.
    En kuitenkaan muista mitään suuria ongelmia olleen, koulua käytiin ja opettaja saneli tahdin ja komennon.
    Hyviä muistoja kumminkin itselläni, koulu sujui hyvin ne olosuhteet huomioiden, ihan kunnollisen opin sain elämääni ja sillä olen pärjännyt.
    Haasteet tänä päivänä toiset, koululaisia huomioidaan ja heidän tarpeitaan huomioidaan, mutta ero entiseen on mahtava.

    Hyvä esimerkki on sitkeydestä Eliaana, miten hänen koulumaailmansa apua antoi hänen toiminnoilleen, mutta hyvin pärjää joka homman kanssa, minun kykyni ei yllä tuolle tasolle, oikeastaan minkään suhteen.
    Kädetön olen noihin konehommiin, ehkä syynä osin sekin, että koskaan en ole joutunut noita hommia tekemään.
    Mielenkiinto varmasti asioihin on hyvä apu, aivan ihanaa kun ei tarvitse apua pyytää, kun itse asiat pystyy hoitamaan.
    Minulla ei varmasti mitään sellaista hommaa, etteikö kaikki toisetkin sen osaisi, Eliaanalla jopa Väinökin hommiin oppi, esimerkki varmaan auttoi.

    Tuo kahden asian tekeminen olisi meidän unohdettava tepa, aina vahinko sitä seuraa.
    Tehokkaasti kun yrittää hommansa hoitaa, noin käy, vaikka aika meillä varmaan riittäisi tehdä yksi homma loppuun.
    Tuo vanhalle nauraminen oli jonkun vertaus jollekin kai opetuksena, kohdallasi ei nauraa voi kummallekaan, ihmettelen yleensä miten kainalosauvojenkin kanssa hommat hoituu.
    Sitkeä olet sinäkin, kun pihaasi jaksat huoltaa ja satoa talteen laittaa.
    Minä tuon ikäsi melkein kolmella vuodella ohitan, mutta järki pelaa jollakin tapaa, siitä olen kiitollinen.
    Tekniikkaa en hallitse, mutta hyvä, että huoltomiehet lähellä, jos euroja kuluu, ei haittaa, hyvä kun onnistun vielä menoni laskemaan, pitää tinkiä sitten jostakin muusta.

    Liekko juhli 80 vuotis päiviään, en muista onnittelinko, mutta onnea voi myöhässäkin toivottaa ja kaikkea hyvää olemiseesi.
    Kyllä tuo 80 yksi virstan pylväs on sen suhteen. että vaivat tuppaa esiin tulemaan aina vaan paremmin, näin ole kokenut, mutta onnella voi hyvinkin selvitä.

    Tuosta nimimerkin vaihtamisesta vielä, yritin korjailla sitä pitkäaikaista merkkiä, ei onnistunut ja yllättävän vaikeaa oli uuttakaan ottaa, tuntui että kaikki oli varattu.
    Ano ehdotit tuota numeroa perään, sitä en yrittänyt, ehkä olisi kelvannutkin.

    Nyt kukkien pariin, kastelua vaatii kukat nyt paljon, kun aurinko parvekkeelle koko päivän paistaa, mutta kauneus antaa voimia siihenkin hommaan, kohta sekin loppuu.
    Iloa päiväänne.
  19. Oikeassa olet ano 10,36 jotakin töppäilin ja en saanut nimimerkkiä takaisin, ihan hyvä olikin vaihtua.
    Nyt tämän Hil-lan vaihdoin, kun ajattelin lopettaa see-laan kirjoittelun, toisin kävi, ikävä tuli teitä kaikkia ja itsekkäästi myös omaa itseäni ajattelin, virkeyttä yritän yllä pitää.
    Muistisi on erinomainen, höppänyydestä ei jälkeäkään, väärin kirjoitin, siinä tein virheen, hyvä että korjasit.

    Ano 10,23, kyllä minun koneella näkyy kaksi viestiä mdk-mdk:lta. ehkä koneessasi on häiriö.
    Minulla ei nosta ylimmäksi viestiäni, kun viimeinen kirjoittaja olen,, koneeni taitaa miettiä, että ole vaan mahdollisimman näkymätön;)

    Unohdin nostaa hattuani liekko ja tepa, teidän kissojen auttamisesta, hienoja on tekonne.
  20. Huomenta viikonalkuun, pilvipoutaisena aloitetaan, ukkoskuuroja iltapäivälle.
    Oletteko samaa mieltä kanssani, että ihana on ollut taakse jäävä kesä, toki vielä kesää on jäljellä, syyskuukin voi olla hyvin lämmin, yöt vaan viilenee ja kosteus lisääntyy.

    Tervetuloa vaan palstalle, ei täällä kukaan ikää pakota todistamaan, muistelin minäkin aika paljon ennen 80 tänne tulin, kun alkoivat pois lähtöä kehottamaan 70:sistä.
    Ainoastaan ylläpito voi kirjoittelun estää, ei kukaan muu, miksi moista edes kukaan ajattelisi.
    Kaikenlaista juttelua on, mutta pois käskyjä ei pidä todesta ottaa,, en ole minäkään koskaan ketään kirjoittamasta estänyt, vaikka näinkin väitetään.
    Mistään en valtuuksia ole saanut ketään estää kirjoittamasta, saati pois ajamaan, ainoa pyyntöni on ollut sopuisa kirjoittelu, toisten huomioon ottaminen.
    Tämä taas tässä, aina tarvetta selvittelyyn tulee.

    Olipa mukava kuulla sinusta Mdk-Mdk, noita vanhuuteen liittyviä ongelmia meillä kaikilla jossakin määrin, mutta kun vielä järki jotenkin toimii, voi kirjoittamalla yllättää.
    Minulle hyvin lämpimät muistot yhteisistä kirjoitteluista tulee, kun nimimerkkisi näen. olihan ne ihania aikoja silloin Kahvipirtissä.
    Aika on muuttanut kirjoittajien mielen ja sitä tunnelmaa mikä silloin oli, ei ole mahdollista enää löytää.
    Minä ostin vasta hellan ja en ymmärtänyt turvasellaista ostaa, nyt usein tähän koneen ääreen istuttua, pohjaan olen saanut ruuat palamaan.
    Aina noita vahinkoja sattuu, mutta tänne asti on selvitty, oikein hyvää ja mukavaa tulevaa aikaa sinulle.

    Minulla oli mökkiaikoina pihassa kaksi aronia pensasta ja ne teki valtavasti marjoja, yritin talteen laittaa, mutta oli niin karvasta mehu, että sokeria olisi saanut laittaa tuhottomasti, siihen toppasi marjojen säilöntä, mustarastaille kelpasi.
    Sekoittaen jonkun muun marjan kanssa varmaan ihan käyttökelpoista, kuten tepa kerrot.

    Lenkkeilyn tärkeydestä anot kirjoititte, sen olen minäkin monasti todennut, mutta nyt on tämä vuosi jäänyt hyvin vähäiselle lenkkeilylle, ihan mukavuuden halusta, minulle jo pari kilometriä tekee vaikeutta ilman lepotaukoa kävellä.
    Joskus meinaa periksi antamisen halu tulla kaiken suhteen.

    Kiva että sieltä naapurimaastakin taas kirjoittelemaan pääse, tervetuloa Tellukka, paljon ei ole viestejä vaihdettu, mutta jospa nyt sekin asia hoituu;)

    Olen saanut moitteet siitä, että en toru ilkeiden viestien lähettäjiä, sopuisaa kirjoittelua olen melkein joka viestissä toivonut, muuhun en pysty, ylläpidolle kuuluu korjata asia.
    Aikuisia luulen kaikkien olevan, joten kaiketi jokaisen olisi hyvä itse viestinsä tarkistaa, miettiä mitä se saa aikaan, toistemme paimentajia/käskyttäjiä emme ole, mitä omaan osuuteeni tulee, olen pahoitellut aiheuttamaani harmia.
    Olisiko viisautta jättää syyttelyt kaikilta, uhkailukaan ei sovi tämän ikäisten palstalle.

    Hyvää alkavaa viikkoa ja voimia kaikkeen jaksamiseen;)
    21. 17 / 18
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt