Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2025, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Vanhan kuvan löysin, jospa tästä vielä tunnistaa, he ketkä tuntevat.

Aloituksia

36

Kommenttia

498

  1. Jälleen uusi päivä ja tuntematon on antinsa.
    Tulevaisuus on arvoitus meille jokaiselle ja siksi olisi aiheellista miettiä, voisiko keskustelua muuttaa myötämieliseksi ja arvostavaksi.
    En tahallani halua pahoittaa kenenkään mieltä ja uskon, että aika monella sama ajatus onkin.
    Jotenkin ketju on luisunut pois raiteiltaan ja halu kirjoitteluun on hakusissa.
    Se arjesta ja sen pienistä sattumisista on menty loukkaavaan viestittelyyn.
    Nyt tuntuu pääasialta kilpailla kuka on nokkelin ja osaa ilkeimmän viestin keksiä.
    Ei rupattelua päivän tapahtumista, elämästä ole lainkaan, siitä ja sen tyylistä ketjun toivoisi muodostuvan.
    Etsitään ja kaivetaan aihetta mistä ilkeän palautteen voi saada.

    Laitan taas toivomuksen, että jättäisimme ikävän mietinnän ja tyytyisimme kirjoittamaan iloista ja murheista, joista alun perin ketjun henki oli ja toivoni mukaan jatkuukin.
    Eipä muuta tällä kertaa, kirjoittamisiin.
  2. Taas epäkohta minkä voin korjata, en vesitä mitään, olenhan aina pyytänyt sopuisaa toisia kunnioitettavaa kielenkäyttöä, itse siihen jatkuvasti pyrin.
    Mitä tulee mdk.mdk ystävyyteen, olemme kirjoitelleet vuosia Kahvipirtissä, ei koskaan mitään kinaa, hauskaa vaan, miksi nyt ajatuksiani hänestä muuttaisin.?

    Jokainen kirjoittaa ja toimii niin kuin parhaaksi näkee ja vastaa huutonsakin ihan itse.
    Olemme kaikki vaan kirjotusten varassa, mihin ystävystyminen perustuu.
    Tuo radiosta kuulemani vain vahvisti ihmisten muuttuvan, enää ei arvoa ei vanhemmille kuin muillekaan.
  3. Jos kysymys oli minulle, kun puhuin suuremmista tahoista, vastaan, tarkoitin radiosta tullutta keskustelua kuuntelin ja siellä huoli toisten kunnioituksesta kannettiin.
    Siis vastuun puuttuminen, olisi saatava ihmisille siistimpää keskustelu taitoa.
    Hyvä , että kysyit kantani näin sain ilmi.
  4. Huomenta, pilvinen päivä, saapa nähdä sataako ?
    Siivousta aloittelen, vaikka keittiö nyt ei siihen puuhaan juurikaan kuulu, siellä hyrisee kuivattaja, mutta tunne, että muuten on pölyt imuriin kerättävä, aika vahvana päässä pyöri.
    Vuodevaatteet haistelee syksyistä hieman raikkaampaa säätä ja minä kohta imurin laitan hyrisemään.
    Viikosta kahteen kuivatus kestää ja muovimatto on jo tilattu, odotan vaan valmista, olen kovin kiitollinen, että talossani tälläinen kaiken osaava rakentaja on ja halukas vielä tekemään.

    Ketju on nyt suurilta osin pyörinyt kilpirauhasen seurassa, minä en jaksa seurata kuka mitenkin on vaivansa hoitanut, kun jokaisella omat tapansa.
    En millään haluaisi aina olla sairaalaan ja siitä johtuviin tapahtumiin yhteydessä, pakon edessä ainoastaan.
    Oikeaan elämään kuuluu paljon muutakin, kuin vain oman itsensä seuranta, se tapahtuu silloin, kun joku vaiva päälle iskee.
    Lueskelin jostakin, että muistisairaus alkaa jo kymmenen vuotta ennen paljastumista, johtuu työn loppumisesta, yksinäisyydestä, näin kerrottiin tutkimus tuloksista, otsalohko toimii tämän vaivan aiheuttajana.
    Mietin omaa päätäni, iskin otsani todella kovaa lattiaan silloin keväällä, nyt luettuani tutkimuksesta heräsi epäily, josko minullakin muisti alkaa kadota.
    Kuitenkin ajatus myös selkeni ja ajattelin, että tulee mikä on tullakseen, en siitä nyt huolta kanna.
    Huolia maailman menosta riittää, mutta nekin pitäisi unohtaa, kun ei asioille mitään voi, sotaa joka puolella yritetään, kai joka sukupolvi sen haluaa kokea, ei uskota jo kokeneita.

    Tuo jatkuva väittely myös ketjussa ärsyttää, ei oikein osaa enää mitään uutta kehiin tuoda, ei arjesta ei juhlasta, yhtä kinaamista tyhjästä vaan tuntuu innostavan.
    Onko ihmisillä niin helppoa elämää, ettei jaksa enää mistään aiheista tekstiä löytää, no onhan tämäkin asia jo suuremmilla tahoillakin huomattu ja siihen yritetään puuttua, on niin helppo loukata, kun ei vastuuseen joudu.
    Olen iloinen, ettei minun mieleni enää kaikkea ikävää mieti, ei etsi, on niin paljon iloisempia asioita, joista voi päiviensä kulun määrätä, ei mitään ihmeellistä, mutta aina jotain eteen ilmaantuu, mistä ilon löytää.
    Luonnosta kaikessa värikkyydessään saa paljon aiheita iloon ja mielen viihtymiseen, mielikuvitus vaan lentämään ja ihmeitä löytyy.
    Yksinäisyyttäkään ei ehdi huomaamaan, elämä hidastuu ja aika ei riitä aina omaa elämää seuraamaan
    Itseänikin joskus hymyilyttää, kun seuraan liikkuvia autoja ja ihmisiä, miettien minne suuntavat, mitä tekevät , ehkä töihin, sairaalaan ja harmittelen miten kauan joutuvatkaan linja -autoa odottamaan.
    Laiskan puuhaa, myönnän, mutta pienet on huvit, mutta ketään ei kuitenkaan loukkaa, tuiki tuntemattomia on seurailtavat.

    Tulipa nyt rupateltua joutavaa, mutta ei aina jaksa sairauksista, ei omaisuuksista, kaikesta hyvästä mitä minulla on, toivoisi aina jotain uutta aihetta ilmaantuvan teidän kirjoittajien välityksellä.
    Niistä aiheista mistä aiemmin saatiin pitkiä ketjuja vastailemalla ja omia lisäämällä, se oli mielekästä.
    Mdk.mdk mainitsi Senora Lyylin, siinä oli aivan ihastuttava kertoja, oman elämän aiheistaan, muistan senkin, kun hän kertoi Itsenäisyyspäivän kunniaksi pukeutuvansa hienoksi ja seisten Maamme laulun kuuntelevansa, värikäs oli hänen antinsa.
    Kaikki oli niihin aikoihin niin mukavaa ja rikasta.
    Mennyt on aika kultainen, nyt on sopeuduttava tämän elämän tyyliin.
    Iloa kuitenkin päiväänne, jaksakaa ja voikaa hyvin.
  5. Torstai,,,taas, ei jaksa ajatella miten tämä aika rientää, kai se hyväkin on, mutta vanhuus ei aina mukanaan niin hyvää tuo ja aika siihenkin hommaan vaikuttaa.
    Joka viikko ja kuukausi, päiväkin ikää lisää ja vaivoja myös.
    No eipä aikaa voi pysäyttää, sopeutua vain ja yrittää joka päivästä iloita.

    Keittiöremonttini alkoi ja remonttia tekevä ihmetteli, että hyväkuntoinen olet, kun et mitään allergia oireita ole saanut, sillä aivan muruina oli lastulevy mikä tiskipöydän alta löytyi.
    No nyt on kuivamassa ja tekijä kertoi, että ei pitkältä matkalta kosteutta löytynyt, nyt asioita aletaan korjailla.
    Ehkä aika jää lyhyemmäksi mitä kuvittelen ja pian saan elää normaali elämää.

    Sairauksista ja selviämisistä olette myös jutelleet, minulla tuo kilpirauhasen vajaatoiminta on ollut, mitään huomattavaa vaivaa en siitä johtuen ole huomannut.
    Lääkitys kokeillen aikoinaan saatiin kohdilleen ja nyt sitten kerran vuoteen tarkastetaan onko arvot kohdallaan.
    Ano 8,27 samoilla mielin ja oloin minäkin asiaan suhtaudun, en osaa huolissani olla, kun ei mitään poikkeavaa ole tapahtunut.
    Nuo mielialat heiluvat itse kullakin, ei niistä aina väkipakolla pidä löytää ihmeempää syytä, tunteet tilanteiden mukaan elää ja se kuuluu elämään.
    Olen kai niin tyhmä, että en joka pientä nipistystä osaa vaivaksi kokea, olen perusterve kaiken kaikkiaan, kohta joku sanoo, että sillä kehun, pois se minusta onnellisuuttani vaan puhun.
    Olen monasti todennutkin, että itse en ole mitenkään olooni vaikuttanut, kyllä ne perimäni ansiota kaikki, normaali elämää elän kipuillen silloin tällöin, mutta pääasiassa ihan mukavaa on.

    Eikö olekin ihanaa, kun saamme muistella myönteisin ajatuksin lapsuuttamme ja nuoruutta, muistikulta vielä sen sallii.
    Mdk. mdk :lla kerrontaa riittää, rikas on lapsuutesi maisema olleet.
    Onko niin, olen kuullut sanottavan, että muisti voi tästä ajasta huonontua, mutta lapsuus esiin vahvana tulee ?
    Itse olen lapsuusystävien kanssa keskustellessa, että paljon on tapahtumia kadonnutkin, mutta paljon on myös mielessä, pääasiassa vain mukavia ne ovat.

    Poikani teki ratkaisun nyt eläkeiän lähestyessä, möi yrityksen, toimii kyllä yrityksen toimitusjohtajana ainakin pari vuotta.
    Ostajia oli kaksi aiemmin yrityksen pystyyn laittanutta Varkautelaista nuorta miestä, kiinnostuivat yrityksen toiminnasta ja aikovat laajentaa toimintaa .
    Mukava huomata asioiden toiminnan sujumisesta ja tulevaisuus valoisalta näyttää.

    Nyt aloittelen parvekkeen siivousta, loput kukat roskiin, mullat pensaiden juurella ja ikkunan pesun jätän odottamaan, ensin tuo keittiö on kuntoon saatava.
    Toivottavasti ei kovaa pakkasta ihan lähiaikoihin tule, mikä estäisi ikkunoiden pesun.
    Mielekästä päivää kaikille kanssaeläville.
  6. Huomenet keskelle viikkoa ja pikkulauantaiksihan tätä myös kutsutaan.
    On jotain odotettavissa, kun sauna illalla, kivasti se sopii tähän keskiviikkoon, katkaisee viikon loppuviikoksi.
    Hyvää Miina Sillanpään päivää, siinä ensimmäinen piiasta ministeriksi päässyt, nyt ei taida enää naisministeri aiheuttaa suurtakaan haloota.

    Minun olohuoneen ikkunasta voin katsella vaahteroiden värin muuttumista, punaisesta alkoi ja nyt jo eri sävyjen kirjo puun peittää, sielu lepää, kun ulos katselen.
    Nurmikoit vihreinä ja lehmuksetkin kadun vieressä vihreytensä säilyttää, kunnes irti lehdet lähtevät.
    Paljon tapahtuu luonnossa, kunpa saisimme siitäkin iloa elämämme jatkeeksi.

    Taitaa olla niin, että Etelä-Suomen kasvu on voimansa saanut maalta lähtevistä, työn perässä siirtyneistä ja nyt kaipausta juurilleen monikin kaipaa.
    Kyllä ne lapsuuden olosuhteet useallakin muistoissa säilyy.

    Tyttäreni minunkin apuna ikkunan pesuun tulee, mieluummin hänelle maksan avusta, kuin tuntemattomalle.
    Minun tapani siivouksen ympyröissäkin näin paremmin toteutuu ja kuluja heilläkin elämisen osalta on riittävästi, apu ei pahaksi ole.
    Vieraalle maksaessa voisi kai jotain helpotusta verotukseen saada, mutta toimin sitten niin, kun en jaksa itse tehdä ja apua isommin tarvitsen.

    Tuo lumi onkin vaarallinen jäätikölle tullessa, tästä ikävä kokemus tyttärelläni, sääriluut poikki ja vuoden sairasloma.
    Silmästä verkkokalvo vaurioitui, minä olen sen pään jäätikköön iskemisen syyksi arvioinut, mutta lääkärit ja vakuutusyhtiö olivat toista mieltä, nyt silmä on melkein sokea, hahmot vaan näkee.
    Varomista kaikille rapuissa liikkujille, kuin liukkautta myös saa varoa niin vanhat kuin nuoretkin.
    Vahvoista luista saamme olla onnellisia ano 13,38, näin ei kaikilla ole, sitkeys myös hyvä asia.

    Minulla on myös tuo emännän "jatke," kahden askelman rappunen, jolla voin toimia ja juuri juuri yllän sen avulla lähelle yläkaappeja.
    Pyrin sinne laittamaan tavaroita mitä harvemmin tarvitsen.

    Olisipa noin helppoa kaupassa käynti, kuin sinulla Mdk.mdk, mutta toisaalta hyvä minulle on kyllä edes nuo kauppareissut jaksaa, jäisi olemattomaksi liikkuminen, koska en niin sitkeä lenkille lähtijä ole mitä sinä ole.

    No niin nyt päivän seurantaan mitä tapahtuneekaan, pitää vielä sanoa, että La Promessan liikuttavuus sai vedet silmistä vuotamaan minullakin, vaikka tarua tiedänkin sen olevan, näin herkkyys esiin välistä purkautuu.
    Hyvän päivän toivotukset ja heippa!
  7. Osittain totta, parikertaa olen rappuihin kompastunut, mustelmilla selvisin, olen hyvin vahvaluinen.
    Olenkohan tuotakin kehunut, en muista, varmaan,,
    En tarvitse edes rappuja, kun osaan naamalleni pudota, näin kävi keväällä, varmaan ainakin yhden kerran tämänkin kerroin, ihan tasaisella lattialla tämä tapahtui.
    Silmänalueet mustana pari viikkoa tämän todistivat ja vertakin tuli, naapurin apuun pyysin, ohi meni sekin harmi.
    Tukea tarvitsen astelussani ja kädet ja kaiteet on hyvät rappujen ylös vetämisessä, harmi kun nekin alkavat heiketä, siis ädet.

    Ano kiitos vaan huomautuksesta, olipa se missä mielessä tahansa esiin tuotu.
  8. Sumuinen, kahden lämpöasteen aamu, hyvin alkoi, kahvit juotu ja sitten koneen ääreen.
    Pitää kertoa vahingosta, minkä pojan tytär koki uudessa kodissaan, missä hän ihastui nariseviin, vanhan ajan portaisiin, nyt sitten koki vahingon minkä seurauksena kuusi viikkoa jalka kipsissä
    Aamu on aina kiireinen, kun kolme pientä on saatava päiväkotikuntoon, niin nytkin ja hän koppasi kaksoset kainaloihinsa ja kipitti rappuja alas näillä seurauksin.
    Alarapulla jalka luiskahti ja nilkka pahaan asentoon vääntyi.
    Siinä pienet heti hoitamassa, siinä puhallettiin ja laastaria tuotiin, isoin tyttö toi puhelimen ja äiti soitti miehelleen ja matka Kyssiin alkoi, näillä seurauksilla.
    Kyllä se pysäyttää nuorempiakin, kun kohdalle sattuu, lupasi, että kahta en yhtä aikaa ota kainalooni, onneksi pienet säilyi mustelmitta.
    Näin ne raput, joista historian havina kaikui, toikin vahingon, talo on vanha, remontoitu aikojen aikana, niin mieleinen kumminkin.

    Omalla kohdallani on iloisempaa kerrottavaa, tuo keittiön kohtalo eilen selvisi ja maksumieheksi en joudu, mikä minusta ihan oikein olikin, enhän millään minä ei kai kukaan pysty kaappien alle vahinkoja etsimään päästä..
    Vielä sellainenkin tuuri, että talon puheenjohtaja lupasi remontin tehdä ja hoitaa kaikki tarvittavat asiat, hän on taitava monessa hommassa, aiemminkin teki kaappien ovien vaihdon ja maalasi keittiön, tykkää kovasti tämänlaisista puuhista.
    Minä tietenkin hyrisin onnesta, kun ei nuo asiat minulle kovinkaan selviä ole.
    Tässäpä nämä arjen sanomiset varmaa olikin.

    Tuon tunnussävelen osaan kyllä rallatella, mutta siihen taitoni sitten loppuu.
    Kiva linkki, siihen aikaan hauskuutta monet ohjelmat tuottivat, kuten tuo laatikkoleikki ja monet muut harmitonta huumoria tuottavat.
    Virtanen ja kumppanit saivat hauskuutta aikaan, mikään ei vedä vertoja näistä nykyisistä.
    Markus -setä sai radion ääreen ja Kylli-täti telkkarissa viihdytti.

    Tuota minäkin hieman ihmettelin, kun terveyden lähettiläs noinkin jäykkänä tanssii, mutta kai se on taito sekin mitä ei kaikki hallitse, vaikka oikein ja terveellisesti elävätkin.
    No onhan siellä monta muutakin, jotka ei ylite tanssin taitajan kynnystä, mutta kai on otettukin mukaan, että eroja tulee.
    Voihan tuokin totta olla, että käsitöitä katsellessa mieleen tulen jälkipolvelle,
    ehkä tällä hetkellä ovat hyvin kyllästyneitä joka jouluiseen sukkamarssiin, mutta pois ollessani, voi muisto sukkien myötä mieleen tulla.
    Oikeastaan vain yksi tytär on innostunut käsitöistä, vasenkätinen on, mutta hyvin onnistuu neulominenkin, osaa lukea hyvin ohjeet, no opettaja hän onkin.

    En pysty ottamaan noihin viestien katoamisiin, en moneen muuhunkaan tietokoneen saloihin, itsekseni opettelen virheitä tehden ja harmia tuntien, mutta sinnikkäästi vaan mukana kuljen.
    Mdk.mdk, on tuttu jo 70+:sta monta hauskaa siellä koettiin, tämä nykyinen meno ei koskaan siellä ilmi tullut.

    Kotiäiti oli minunkin äitini, aina kun mahdollista oli, kävi naapureita auttamassa, isä ei siitä tykännyt, hänen mukaansa mies ei ole mies, jos ei perhettään elätä.
    No kaukana on ne ajat ja nyt tasa-arvoisina (ainakin melkein) toimitaan.

    Nyt taitaa sanainen arkkuni taas olla tyhjentynyt, jätän tilaa teille toisille viestejänne laittaa, iloa päiväänne.
  9. Huomenta jälleen ja hyvän ilman tiedotus perään, en muutenkaan osaa aloittaa;)
    Nyt jo aamusta asti sumutonta, mutta viileää on.
    Luin juuri tieteen lehteä ja siellä ennustettiin pakkasten palaavan tänne pohjoiseen, ei pelkoa lämpenemisestä näin sanoo tutkijat. jotka myös ovat saaneet tietoja timantista mikä kehittyy maan syvyyksissä, aina satojen kilometrin syvyyksissä.
    Uskoisiko vai onko tekoälyn hommia?

    Eliaana kerroit veljesi asunnon remontista, sama juttu minullakin keittiön osalta.
    Putkitukoksen aukaisun yhteydessä kertoivat pientä kosteutta tihkuneen putkista ja nyt pieni osa lattiaa kupruilee.
    Tänään puheenjohtaja lupasi käydä isännöitsijän luona pohtimassa, onko talon vakuutus mahdollisesti korvausvelvollinen.
    Minun mielestäni on ilman muuta, enhän minä niihin putkihommiin pääse tutkimaan, muhii omia aikojaan, ainakin, kun ei reilusti vettä esiin tule.
    Nyt laitettiin vielä varmuudeksi toinen tiiviste, mutta vahinko on jo tullut.
    Mietin jo hankaluutta mitä tämäkin pieni vaiva tuo tullessaan.
    Nyt poikani pääsee helpolla, kun tämä vahinko laajemmaksi todettiin, ei vaan veden valumista pöydän yli, kuten minä arvelin, ammattimiehiä tarvitaan, kuivatusta sun muuta, josta minulla ei edes mielikuvaa.
    Ehkä tästä selviän.
    Ajatuksiisi on helppo yhtyä tämän asiattomuuden suhteen Eliaana, ihmetellä ja taas kerran ihmettelyä aiheuttaa.

    En yhtäkään kirjoittajaa tunne, hekin joita tapaamisissa olen nähnyt, ovat nyt poistuneet, syystä jota en tiedä.
    Ehkä rajan taakse jo siirtyneet, muistoissa vaan elävät.
    Brinkkala viimeisempiä, häntä ei aikoihin ole näkynyt, olen vain odotellut paluutaan, ynnämuu kertoi itse poistuvansa, häntäkin joskus kaipailen, vakaa ja rauhallinen kirjoittaja hänkin.
    Tätähän tämä elämä, emme aina jaksa, periksi annamme, sitkeyttä ja halua palstalla olemisiin kuitenkin monella on, vaikka ikääkin jo on.
    Olen lukenut hauraista vanhuksista, no osa sitäkin, mutta vielä tässä vaan aika vahvasti pystyssä pysytään, ei ihan pienet tuulet kaada, puhun itsestäni.
    Olen kylläkin viimeisten vuosien aikana muutaman kerran maata halaillut, mutta se lähinnä tasapainon heittelystä johtuvaa, minkä taas niskakipuilu aiheuttaa.
    Joskus mainitessani lääkärille pieniä vaivojani, melkein kaikki niskoista johtuu, nyt en viitsi kyselläkään, tiedän syyn ihan itse, niskoista vaivani johtuu.;)

    Kodissa se elämän oppiminen aloitetaan, ei mitään vakituista koulutusta, vaan oppimista kodissa toimivista säännöistä ja esimerkeistä.
    Muistelen useinkin äidin tekemiä asioita ja ihme kumma ne mielessä pysyvät, tuo saippuan silmistä poistaminenkin tapahtui juuri anon kertomalla tavalla.
    Sekin miten karamellien ja muun herkun puuttumisesta, tehtiin herkkuja esimerkiksi lantuista, äiti aina uunin lämmityksen jälkeen laittoi lanttuja jälkilämpöön ja pehmeiksi tulleina "jältti" tätä herkkua suuhuni, se oli makeaa ja muistelen tykänneeni niistä.
    Leivinpöytä oli meillä vanerilevy, mikä oli reunoilla varustettu, ja leivät säilytettiin taikinakorvossa, viileässä komerossa.
    Niin kovin vaatimatonta, mutta muistoina vielä kantavat.

    Eilen virkkasin tossut, mutta ei jostakin syystä onnistuneet ja niinpä tansseja katsellessa ne purin, näinhän työ riittää;)
    Joitakin pareja on, joilta tanssi sujuu, mutta myös heitä joille vaikeuksia tuottaa, yli iloisuuskin tuppaa ärsyttämään ja muistutus joka tanssin jälkeen äänestyksen tärkeydestä.
    No ajanvietettähän se on, ehkä ihan hyvissä tarkoitusten.

    Jospa nyt olisi asiat taas reilassa, ja voimme jatkaa iloisin mielin, hyvää päivää ja viikonalkua.
  10. Minullekin ano 15,48 läikähti jotain lämmintä rinnassa, kuten edelliset anotkin sanoivat,
    En ole maalla kasvanut, mutta elämä samoilla merkeillä(melkein) pikkukaupungissakin elettiin ja viihdyttiin.
    Olen monta kertaa lämpöä tuntien kotiani muistellut minäkin. vaatimatonta, mutta rakkautta riitti, sen puute näkyy jopa palstallakin. näin uskon.
  11. Lauantaiaamu ja kivan näköisenä tämä alkaakin, hyvin nukuin yön, no unia tietenkin katselin, mites muuten.
    Myyjäisiä ystävien kanssa järjestelin, ihmettelen mistä näitä aiheita löytyykään.
    Arvelen eilen tehneeni uuden tossun mallin löytäneenä tältä koneelta, sen valmistumisen. usein tein malleja käsityökerholaisille ja kaupan käynnin lisäämistä toivoen.

    Eilen kuuntelin radiota tapani mukaan ja tekoäly ja sen vaikutuksista kertoilivat.
    Kauhulla ajattelen tämänkin kasvamista ja epäilyttää kohta kaikki, kun aitojen myyntiä voi lisätä tekoälyn avulla, siis tavallaan huijata.
    Tarkkana pitää olla, jos meinaa aidon ihmisen tekemän löytää.
    Pieniä virheitä on etsittävä, jopa varpaiden lukumäärästä, toivottavasti en joudu tähän hommaan enää opettelemaan.
    Nyt koulussakin joutuvat tarkastamaan aineiden omasta päästä tulevia, vai onko tekoäly mukana.
    Kerrottiin, että varmuus on tipotiessään, tekoälyä joka paikassa.

    Katselin eilistä kauppalaskua, mikä on noussut nousemistaan, vielä vuosi sitten viikko kassillinen maksoi noin 35 euroa, sitten nousi 50 euroon ja eilen jopa 60 euroa, kuvittelin tai jostakin luin, että hinnat pitäisi laskusuunnassa olla ?
    Ostokseni melko samanlaisina toimii joka viikko.

    Nyt mietittäväksi tuli myös lattiaremonttini, jonka luulin itse aiheuttaneeni, putken tyhjennyksen jälkeen totesi putkimies, että tiiviste oli vettä tihkunut jo pidemmän ajan ja siitä syystä on parketti ruvennut kupruilemaan.
    Lattian korjaamista olin jo puhunut poikani kanssa, mutta se vaan on viivästynyt, nyt sitten ilmenikin syy moiseen .
    Pitänee kysellä maksumieheksi joutuvaa, epäilen , että minun tuurillani se olen minä, onneksi keittiö on pieni.
    Ei tämä omistusasunnon pitokaan tule ilmaisena, vahingoista joutuu useinkin maksamaan, kuten Eliaanakin totesi.
    Meillä on nuo sähkömittarit vaihdettu jo aikapäiviä sitten ja muitakin helposti korjattavaa on kuntoon laitettu, viimeinen isompi lasku oli tontin omaksi osto, joka ison loven pussiin tekikin, neliöiden mukaan maksettiin, isoimpiin kuuluu minunkin asunto,
    Maksettava vaan on, onneksi en velkaan tarvinnut turvautua, se tarkkaan pidetty talous hyödyn toi.
    Vanha talo, aina korjauksia vaatii, mutta se on elämää.

    Näin on aamupäivä jo pitkällä, yhden kirjoituksen jo avaruuteen lennätin, lopetan nyt , että en enää joudu alusta aloittamaan, heippa ja kivaa päivää toivottelen.
  12. Huomenta, sää näyttää ihan kivalta, pitänee se kertoa, vaikka jossakin ketjussa mainittiin, ettei muuta tapahdu ketjussamme kuin sään ja ruokailun kerronta, siis aloittajan taholla.
    Niin se on, mutta eikös livenäkin säästä aloiteta keskustelu ja sitten edetään sairauksiin;)
    Aika vaaraton keskustelun aihe sää on.

    Radiosta kerrottua, nyt kännykiellon uusimpia tapoja saada kännykkä koulussa käyttöön, kekseliäisyys kukkii, on se niin tärkeä kapine, että keinoja monia löytyy sen käyttöön, useampia kännyköitä ostetaan, vaatteisiin piilotetaan.
    Myös vatsatauti on lisääntynyt, vessaan on usein asiaa ja sielläpä voi kännyköitä käyttää.
    Onpa aika keksintö koko kännykkä, soittamaan pääsyä tai pelaamaan pääsyä ei voi estää.
    Uusi vahdittava muun lisäksi opettajille.

    Nyt huomasin, että tuossa ylempänä onkin se viesti missä osuuttani ketjuun hieman mainittiin, no totta joka sana, noinhan minä toimin.
    Mieleeni ei tule muuta kertaa kuin korpikirjailijaa kehotin aloittamaan oman ketjun, syystä että oli tyytymätön ketjun antiin, aivan samoin kuin sinäkin ano 16,02.
    Olen sanonut, useankin kerran, että ketjuun kirjoittaa kuka haluaa, mitä haluaa, minulla ei mitään konstia asiaa muuttaa.
    Myös pilkkujen ja muiden virheiden tapahtuminen sallitaan, sillä tekstin ymmärtää, vaikka näitäkin puutteita löytyy.
    Minusta tapahtumia on riittämiin, on mdk.mdk hersyvine viesteineen ja demeter samoin kuin Palomakin asiallisia viestejä laittavia.
    Korpikirjailijakin viestiä laittaa, vaikka tylsäksi ketjua mainitsikin., hyvä niin.
    Tarkoitus ei liene , että minä joka viestiin vastaan, olen näin aamulla virkeimmilläni ja osuuteni ketjuun annan, aloituksen lisänä.
    Tuntuu, että minun osuuteni jo aivan liiankin paljon ärsytystä aikaan saa, aina uutta ketjua alkaessani.
    Väittelemään en mielelläni kenenkään kanssa jatkuvasti rupea, toivon koko asian jäävän unholaan, arjen äänellä on tarkoitus kirjoitella.

    Avaruuteen on taas lähetetty raketti ja avaruus täyttyy romusta, tosin kai niillä jotain hyvääkin aikaan saadaan ihmiselon hyödyksi.

    Liekko, onko niin , että on tarpeellinen määrä ihmiskavereista saatu ja nyt riittää se oma seura, en minäkään ketään tuntematonta seurakseni kaipaa.
    Aika rientää radiosta maailman menoa kuunnellen ja tietokone melkein kaverista käy. siksi täällä sinnikkäästi vaan kirjoittelen.

    Eiköhän taas pituutta ja aihetta arvosteluun asti, siitä vaan tyytymättömyys kehiin.
    Minä siirryn päivän puuhiin, voin käydä kurkkaamassa, mutta en ehkä viestiä jaksa laittaa, jos ei kerrottavaa ilmaannu.
    Hyvää ja mukavaa viestittelyä.
  13. Huomenta, olipa mukava heti koneen aukaistua saada tieto, että joku odottaa tuntematta asiaa mitenkään, silti ilahdutti.
    Nämä iloiset viestit aina mieltä nostaa ja aurinkokin ilmaantui, päivästä tulee vähän lämpimämpi, kuin pari viimeistä päivää on ollut.
    Ei vielä talven tuloon kuitenkaan, muistan syksyn jolloin 15 lokakuuta tuli pysyvä lumi .pitäisi kunnon routa ensin saada.

    Kuuntelin taas radiosta tilaisuuksista, mitä kaupungit ja kunnat pitävät milloin minkin juhlavuoden kunniaksi ja juhlissa tarjoillaan jopa alkoholia, niistä tulevat kustannukset on tullut huomatuiksi ja sitä paheksutaan näinä aikoina.
    Ainahan on kiva juhlia, ainakin kun yhteisestä pussista kustannukset maksetaan, nyt kuitenkin tätäkin asiaa on ruvettu kyseenalaistamaan, mielestäni aihetta on.
    Toinen mielestäni hyvin tärkeä on myös tuo ruuan hukkaan laittaminen, aivan mittavia on luvut mitä kertoilivat.
    Itselleni on täysin selvä, että suunnittelen ruokailuni niin, ettei hukkaan jää pois heitettävää.

    Keittiöviemäri tässä välissä aukaistiin, oli tukos mikä vaati järeämmän laitteiston, jäteauto kuitenkin putket sai vetäviksi.
    Vanha talo ja vanhat putket, oli vuosien saatossa kerääntynyt useamman kodin tukoksen aiheuttajat, pannuhuoneesta löytyi tukot.
    Nyt taas vesi iloisesti juoksee.

    Demeter alakulosuutta tuntee, se on niin, että aina ei syytäkään löydy, kun mieli maata mataa, tietäen kuitenkin, että ohi menee, kun aikansa odottaa.
    Minä en tuosta kilpirauhasen vaivastani ole mitään oireita huomannut, tai sitten en ymmärrä yhdistää siihen mitään, lääke vain aamuisin ja sitten koko vaiva unohtuu.
    Kyllä niillä mietteillä lääkkeiden sopivuuksistakin pahaa mieltä lisää, jos ei sopivaa löydy.
    Huomenna kaikki voi olla toisin, joten hyvää mieltä etsimään.

    Ramaoonalla noita mahdollisuuksia roppakaupalla saada kädentaitoja käyttöön.
    Pihasta löytyy niin paljon kaunista ja metsästä lisää, oikein sormia syyhyttää minullakin, mutta mahdollisuuksia puuttuu ja totta jos puhun, entisiäkin pitäisi raaskia pois viskata.

    Eliaana noita jälkeläisiään laski, minäkin otin sormet mukaan, kun laskua suoritin, 16 kaikkiaan sain lastenlastenlasten lapsen määräksi, no onhan meillä ikäeroakin jonkun verran.
    Neljä sinkkua vielä, heiltä voi hyvinkin nopsaan luku lisääntyä. pieniä on kuusi.
    Nyt pitäisi pöytää suurentaa jo huimasti jos saman pöydän ääreen mahtuisi ruokailemaan, ei huonetilakaan riittäisi.
    On tässä mummolla /isomummolla/ miten paljon niitä mummouksia riittääkään, aina mielessä miten jälkipolvi selviää.

    Lenkit ja liikkumisen tärkeys mielessä yritän minäkin pieniä liikkumisia haalia, mutta isot ei houkuta, kun henki ei meinaa sujuvasti kulkea.
    Noista päiväunista toisaalla kehotetaan, toisaalla kielletään, voihan olla että unet yöllä karkaa.
    No minulla ei murhetta siitäkään, uni tulee ja torkut istualtani päivällä tulee tahtomattani.

    Minä aina sulattelen pakkasia vuorotellen kun vähän tyhjentyvät, talvella yleensä ne sulatan parveke hyvänä apuna.
    Nyt tuli taas luettavaa, kuka jaksaa loppuun asti, pakkoahan ei ole.
    Syksyistä päivää!
  14. Pilvetön taivas, tuuli kyllä muistuttaa olemassa olostaan, sää viileni kovasti, meillä sisällä kyllä lämmin, patterit hehkuttavat lämpöä.
    Syksyssä sekin mukava tunne, kun koti tuntuu entistä enemmän hyvän olon tyyssijana, kunnes talven tullen on jo totuttu lämpimään sisätilaan.
    Tytär ja vävy kävivät pitkästä aikaa kahvilla ja siinä sitten kuulumisia vaihdeltiin, kertoivat raivaavansa mökiltä tavaraa jätesäkkiin, pari säkillistä jo täynnä.
    Kumma tapa se olikin ennen , että mökille kaikki kotona tarpeeton hilattiin, nyt sitten sieltä hankalammin niitä pois hävitetään.
    Heillekin ikää kertyy ja saaressa oleva mökki alkaa käydä väsyttäväksi hoitaa ja ylläpitää, jälkeläisillä omat mökit, kauppaamaan varmaan joutuvat

    Eliaana kertoilit noista kivuista mitä aina vaan lisää ilmestyy, kädet minullakin on ruvenneet puutumaan ja kyselinkin tyttäreltä kilon painoja, jotka mieheni joskus minulle teki, on ehkä jo kierrätykseen joutuneet, lupasivat etsiä.
    Olivat niin käteen käyvät, metalliset, työmaallaan mieheni ne sorvasi.
    Muistan pienen morttelin, hiukan yli sentin mittaisen, senkin sorvasi avioliiton alkuaikoina, sekin on kadonnut, harmi.
    Varmaan luet myös paljon, tuo kertomasi Dalai Laman matkasta sen kertoi.
    Sinulla tuo poika on aarre, kun kaiken huoltaa ja kaverina rakentelee, minun pojalla ei aika riitä, yli puolivuotta odotellut keittiön lattian laittamista, kai pitää turvautua ulkopuolisen apuun.
    Pojan tyttären mies on firman rakennusmies ja hänen työnsä myös työllistää, kaupungin laiturit jatkuvasti huoltoa kaipaavat, nyt vielä se uusi koti jotain pientä hommaa lisää.
    Jospa odotan kärsivällisesti, minä en tykkää asioiden siirtymistä, mikä on tehtävä, olisi heti tehtävä.

    Minun elämän "pankki" ei lenkeistä täyty, en millään saa itseäni lähtemään, vain nuo pakolliset jaksan, kälyni soitti ja kutsui käymään, hävettää, kun en saa itseäni kadun yli luokseen menemään.
    Voimistelut kyllä sitkeästi joka aamu teen, siihen se sitten jääkin.
    Kälyni kertoili hyvin ajan kuluvan, no se ainakin hyvä hänen kohdallaan, että ei tunne yksinäisyyttä.
    Ruokaa ei laita, tytär yrittää käydessään pakkaseen tehdä, mutta sanoi mielellään käyvänsä syömässä ulkona, sekin saattaa hyvää tehdä, kun vielä pystyy.
    Telkkaria ei päivällä näe, illalla vähän kuitenkin, surullista kaiken kaikkiaan, kertoili lääkärissä käyneensä, mutta ei muistanut minkä vuoksi, tytär aina mukana.

    Minulle on iloa tästä tietokone annista, Facebookista kuuntelen musiikkia, ison Straus orkesterin soittamana, Andre Rievin johtamana, upeaa ja yleisö elää mukana.
    Toinen uusi tuttavuus aivan mahtavan laulajan anti, Dimas Kudaihbergerin aivan upea laaja äänilajin anti.
    Monia muita ihania lauluryhmiä ja yksittäisiä laulajia, Elviksenkin lauluja taitavasti toistavat.
    Musiikki antaa paljon, en mitään sinfonioita kuuntele, en ymmärrä, mutta musiikissa on kaikille jotakin.

    Kuuntelin eilen radiosta älykännyköiden ja tietokoneen käytön paheksuntaa, no syyllistyn kyllä tietokoneen katseluun, selailuun paljonkin, mutta näin jotenkin pysyn ajan hengessä.
    Puhelin on vaan soittoja varten., telkkari sitten myös yksi seuraani liittyvä, hyvinkin paljon.
    Väitettäköön mitä tahansa, mutta aina jotakin virikkeitä antavat, ainakin minulle.

    Jospa tältä aamulta riittää tämä itsensä purkaminen, eipä kukaan livenä elävä näitä harmeja joudu kuuntelemaan, harmeja sanon, kuitenkin iloja vaan melkein etsin näistäkin laitteista.
    Hyvää ja iloista päivää.
  15. Huomenta, tiistai on vuorossa ja Mauri myrskystä olemme selvinneet, ainakin siltä näyttää, puiston puut säilyivät pystyssä, samoin naapuritalon pihan vanhat kuuset ja koivut.
    Mittailen niitä aina silmilläni ja ajattelen, että jos tien yli kaatuvat, rikkovat meidänkin taloa.

    Noista ruokailuista on mielipiteitä esiin tullut, itse en jaksa suuriakaan miettiä mikä olisi minulle parasta, syön mihin halut viittaa, mieliteotkin alkavat hävitä, ruoka ei oikein maistu.
    Siksi yritän laittaa aina sellaista mikä mielihaluja tavoittelee., usein nuo juurekset kuitenkin tuntuu parhaimmilta.
    Tänään teen Lindstömin pihvejä, saan loput punajuuret taikinaan ja sipulirenkaita sitten pihvien päälle. tuntuu makuaistitkin nousevan, kun näistä puhun.
    Pakkasia joudun järjestelemään, että saan pihvejä sopimaan ja odottamaan vuoroaan, sen verran runsaasti niitä teen.
    Puolukkasurvokset otan jääkaappiin, säilyvät sielläkin.
    Minä kuvittelen, että juureksia ei liikaa syö koskaan, onko kaikki terveellistä en sitä mieti, jos maistuu, jossakin vaiheessa suu ja vatsa sanoo kiitos ei enää.
    Salaattia teen harvoin, syön kurkut kurkkuina ja salaatin leivän päällä.
    Tomaatteja laitan keittoihin ja kastikeihin runsaasti.
    Tein punasipulipikkelsiä, ja maistuipa hyvältä sekin.

    Mdk.mdk kertoili haluavansa kaiken puuhastelun selväksi loppuviikkoon, minulla juuri loppuviikko työllistää, torstai tai perjantai kauppa-asiat, ja tori, lauantaina siivous ja sitten sunnuntai ja alkuviikko pieniä puuhia tehden.
    Nyt varmaan alkaa Skippo pelit kesiviikkoisin ja siinä yksi meno talven ajaksi.
    Paljon jää aikaa uusia asioita yrittää tehdä, jos tai kun niitä keksin.

    Kukkivat pelargoniat minäkin nostin ikkunalaudoille, niin paljon nuppuja, jospa jaksaisivat sisälläkin kukkia.
    Kukinnan lopulla sitten komeroon ja kuivamaan, kunnes keväällä taas ikkunalaudoille leikattuna, toivoen, että kasvu alkaa.
    Näin sitä vaan elää kuvitellen elämän jatkuvan edelleen.

    Pitäisi yrittää taas kirjojen lukuakin, jospa keskittyminen olisi parantunut ja muistaisin lukemani sivut kerralla, harmittaa, kun sekin viihdyke on tipotiessään.
    Olen onnellinen, kun tietokoneen välityksellä saan seurattua taitajien musiikki esityksiä ja idän näyttelijöiden ilmeikkäitä ja taidokkaita esityksiä.

    Lasten kasvatuksesta en osaa ottaa mitään omaksi taidokseni, he vain kasvoivat, tehden virheitä ja onnistuen, kuitenkin asiansa hoitavia ovat tänä päivänä.

    Nyt päivän touhuihin, aina jotain kivaakin tapahtuu, samaa toivottelen teille kaikille.
  16. Huomenta, Mauri myrskyn tuloa odotellaan, vielä ei kovin voimilla rynnistä, mutta saapa nähdä mihin pystyy, toivotaan kuitenkin, että säästyisimme suurilta vahingoilta.
    Saattaa kuitenkin tuhoa saada aikaan, routaa maasta puuttuu ja puut melkoisen täydessä lehdessä, hyvä kohde tuulelle riehua.
    Viikko alkaa siis myrskyten luonnon puolesta, mutta olisipa kaikilla hyvä päivä tulossa.

    Alzheimer-viikko meni, mutta tauti monella seuraa ja pysyy, lääkkeitä hoitoon ei ole löydetty.
    Demeter kertoi luennosta jossa kerrottiin elämän tyylinkin jotenkin vaikuttavan, ainakin yöuni olisi oltava levollinen ja riittävä.
    Elämän säännöllisyys myös yksi hyvä neuvo, uskon että nämä keinoja mitkä osin apua antavat, asiaa ennakoiden.
    Tavat joihin helposti tottuu, minä ainakin päivittäiset rutiinit helposti saan tehtyä, ehkä vähän liiankin kirjaimellisesti niitä toteutan.
    Illalla kellon lähetessä kymmentä, silmät tuppaavat sulkeutua ja sänkyyn päästyäni, hyvän asennon saatuani, uni vie mennessään.
    Kovin rauhallisesti en nuku, paljon unia katselen, mutta tunteja kuitenkin se kahdeksan tulee täyteen.
    Katkoja muistamisessa tapahtuu, mutta sitkeästi muistiini yritän pois kadonneen löytää ja tuleehan se jonkun ajan jälkeen.

    Noinhan se on, vettä ja sen saantia on vaikea pakolla saada aikaan,, meillä joskus liikaa, toisaalla ei edes juomiseen meinaa riittää.
    Pientä esimakua saatiin kesällä, kun kuivuus monia viikkoja kesti, miten se vaikuttaakin siellä missä ei vettä juuri koskaan saada.
    Onnellisessa asemassa siinäkin suhteessa olemme.
    Noista sukukokouksista minäkin olen haaveillut ja lapsille puhunutkin, mutta ei tunnu aika riittävän, hautajaisiakin on ruvettu vaan perheen piirissä toteuttamaan.
    Tarmokkaita ihmisiä tarvittaisiin, jotka saisivat aikaan jotain, minunkin jälkeläisillä ainainen kiire, tiloja olisi missä kokoontumisia voisi järjestää, mutta aikaa ei ole.

    Laskujen maksuista olette myös jutustelleet, oikein piti miettiä, että miten se meidän perheessä olikaan, muistelen, että minä ne hoisin, taisi olla laina minkä mieheni maksoi, se oli hänen huolensa, toki kulut maksettiin sieltä tililtä missä rahaa oli.
    Kaikki muut lahjat ja niihin verrattavat oli minun maksuja, niihin ei mieheni puuttunut, kummallakin oli itsenäinen hallinta tileihinsä, jos toiselta loppui apua löytyi.
    En koskaan tiennyt mieheni pankkitilin saldoa, en kysynyt, ei hänkään minun tilini tietoja perännyt, asiat hoitui kohtuullisesti.

    Noista sanomisistani on takerruttu sanoihin, jotka minusta ovat aivan selkeitä.
    Velvoite on pakko hoitaa, velvollisuus on toimia oikein, siis lainkirjaimen mukaisesti.
    Näitä sanoja mitä kirjotuksissani vilahtelee, voitte mielenne mukaan arvostella, niitä vaan tulee, ymmärtäkää omalla tavallanne.
    Elämän koulussa ei kaikkea opita, näillä vaan mennään loppuun asti.

    Noista sota-ajan puutteista muistan minäkin puukengät ja myös paperiset sellaiset ,kankaita ei saanut ja salatansseja pidettiin.

    Nyt sienikastikkeen tekoon ja siihen lisänä punajuuret, perunat ja porkkanoita, aika terveellistä, eikö?
    Kestäkäähän pystyssä, jos ulos menette, hyvää päivän jatkoa.
  17. Syksy on tullut todella luoksemme, vettä joka päivä sataa ja sienet kasvaa.
    Syksyn väritkin joka päivä lisääntyy, katselen vaahteroita takapihalla, punaisesta se alkaa ja sitten värikirjo kasvaa.
    Istahdin illalla saunan jälkeen telkkarin ääreen ja selailin kanavia, Elämäni biisi sattui näkymääni, katselin ja kuuntelin, en lämminnyt, ainoa oli Teräsniskan esitys, jossa oli jotain.
    Aika harvoin suomen kanaville pysähdynkään ja päivällä eksyin toiselle tangomarkkinoilta kuvattuun.
    Aika mitään sanomaton, naiset antoivat hyvän palautteen, mutta miesten osuus oli heikko.
    No minulla kaiketi huono musiikkimaku.

    Tytär sadetta karkuun tuli mökiltä ja toi herkkutatteja muutaman,
    saan niistä maistiaisia tämän kesän sienistä, kurkkasin heti olivatko puhtaita, no olivat kyllä.
    Lupaili kerätä suolasieniäkin ainakin pienen satsin jouluherkukseni.
    Keitin punajuuria ja eilen paistoin niitä kuin pihvejä ja olipa makuelämys vaihteeksi.

    Demeterillä noita kirjailijoiden kuolemattomia lausahduksia riittää ja toistenkin viisaudet puhuttaa.
    Paljon ajattelemisen aiheita maailmalta kuulee, viisaat elämää nähneet niitä meille muistutukseksi aikaan on saanut, mietittävää riittää.
    Jospa oppisi jotain, muistaen , että maailma ei aina ole sitä mitä minä ajattelen, ei läheskään.
    Luin juuri tietojen lehdestä senkin, että jo 40 vuotiaasta alkaen aivot pienenevät, mitä sitten onkaan yli poulet vanhemmalla, onko enää mitään ja kuitenkin tässä vaan tyhmyyksiä naputtelen.
    Ehkä pitäisi pyytää anteeksi olemassa oloani, mutta itsekäs olen ja täällä vaan viisaampia häiritsen.

    Parrastakin joku puhui, tuli mieleeni mieheni parta, hänellä sellainen oli ja minusta se teki hänestä miehekkään näköisen.
    Sitten eräänä päivänä hän naureskeli kotiin tullessaan, minä kysymään miksi naurat, no etkä huomaa, partani on pois, en todellakaan huomannut asiaa, sen verran se ulkoinen olemus kiinnosti.
    Parta sopii joillekin, kun se on siististi huollettu.

    Ramoona herkisti mielen muistoihin kiikkutuolista ja sen hyvänolon tunteeseen, olen aina tykännyt minäkin, tosin itsellä ei sellaista ole ollut.
    Kerran kirpputorilla näin vanhan hyvin minun makuuni sopivan kiikun, mutta jäin miettimään sen sijoitusta ja seuraavan kerran, kun menin ostamaan, se olikin hävinnyt, harmitti kovasti.
    Kiikkustuoli vaatii tilaa olemassa ololleen, ehkä sama tässäkin kiikussa, kirjoittelu olisi oltava sopivaa kiikun hyvänolon tuottamiseen.

    Iloa rintaan, vaikka sydän märäntyisi, no onhan sanonta tuokin, mutta ilo olisi hyväksi kyllä koko kehollemme, siis siihen pyritään.
    Leppoisaa sunnuntaipäivää.
  18. Yritän kovasti jättää teidät molemmat omaan fiksuun seuraanne, joskus vaan menee yli ymmärryksen ja puolustettava on itseään.

    En kovin tietävä ja osaava ole, mutta kysymykset jopa minun mielestä keksityiltä tuntuu. mutta jätän tähän, varmaan vastaus tulee.

    Vastaan monellekin joilla on jotain oikeaa asiaa, ei vaan aloittajan virheiden etsimistä
  19. Aloittajassa kaikki vika, aloita ketju, missä ohjailet ja saat tyydyttävän jatkuvuuden.

    Sanon taas, että ketjun tekee kirjoittajat, ei aloittaja, mikä kenenkin mielestä sitä tyhjää sitten onkaan.
    Monia asioita on käyty läpi, verot ja kuntosalit, molemmat kuuluu arkeen, kaikille ei ruuanlaitto ja sairastelu ole mieleistä, usko vaan näin.

    Kiitos anot kiitoksista, aina hyvä mieli kiitoksen saatuaan tulee ja kiitos myös sinulle, k un muistutit vakuutusten myös kuuluvan velvollisuuksiin maksun huoltamisesta, itselläni on vaan kotivakuutus.

    Voit aivan hyvin jättää ketjun huomioimatta.
  20. Huomenta sumuisesta säästä, torilla käyty, perunat ostettu ja apteekki samalla matkalla hyödynnetty.
    Kauppiaat torilta kadonneet, muutama koju vielä tavaraa tarjosi, kyselin minne asti myyjät tarkenevat, lokakuun puolessa välin loppuu.

    Aloittajaa on taas tentattu, mitä on velvollisuudet joista useinkin puhun, minäpä kerron.
    Ensimmäinen pakollinen on verot, sitten puhelin, tietokone telkkari ja sähkölaskut.
    Yhtiövastike myös näihin kuuluu ja tietysti ruoka, lääkkeet ja mahdolliset lääkäripalkkiot, muistinkohan kaiken, loput sitten jos jotain jää pankkiin korkoa kasvamaan, vaikka sitä ei taida enää saada, kuin muutamista tileistä.
    Eipä minulla muita velvollisuuksia ole, no onhan se pyrkimys olla lähimmäinen, jos joku tarvitsee.
    Tuliko asia selväksi, uskon, että samat asiat jokaisella.

    Kuntosali olisi toisella puolen katua, mutta enpä ole sisään astunut, tarvetta varmaan olisi.
    Minun elämä hyvin yksikertaista, kauppa asiat
    ja apteekissa käynnit, siinä tärkeimmät, pankkiasiani olen hoitanut itse,, vielä.

    Olipa mukava nähdä pojan tytärten kuva Facessa, muuten menee aikoja, että en näe, yhdessä matkustivat Englantiin serkkunsa häihin.
    Toinen tytär asuukin Lahdessa ja kumpikin on ostanut talon, siinäpä heidän perheen ja työn hoidossa aika hupenee.
    Voin vain kuvitella sitä touhua mikä lapsien kanssa aikaa vie, pieniä vielä ovat, hoitamista vähän aikaa tarvitsevat., toisella kaksi ja toisella kolme, voimia tarvitsevat.
    Nämä niitä velvollisuuksia mitä perhe vaatii, omani olen saanut sijoittumaan kohtalaisen hyvin elämän kiemuroihin., tyytyväinen siltäkin osin.
    Nyt päivän hommiin, jos jotain vaikka aikaan saisin, kivaa päivää kaikille, muistakaa levätäkin.
    21. 1 / 25
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt