Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !

Aloituksia

49

Kommenttia

743

  1. Huomenta ja hyvää viikonlopun alkua, aurinko paistaa ja elämä hymyilee.
    Ehkä hymy ei niin herkässä kumminkaan, kuin aiemmin on ollut, vakavaksi vetää tämä ajan kuluminen, päivät vierivät nopsaan, mutta omat puuhani melkein tyhjää hapuilee.
    Ei mitään mielenkiintoista mieleen tule, tekemisen puute minulle sopivana on kadoksissa.
    En lankojakaan ostanut, kun ei ole kohdetta kelle neuloisin,
    Yksinäisyyttäkö mieleni nyt halaa, tai olen joutunut johonkin tyhjään tilaan, mikään ei sytytä.

    Taidan tuntea pientä kateutta MdK:koolle ja korppikselle, teillä touhua tuntuu riittävän, ideoita vaikka muille jakaa.
    Puolustaudun kuitenkin, että ideoita riitti minullakin, kun korpikirjailijan ikäisenä elelin, nyt vuosia vanhempana tuntuu, että kaikki on nähty, tehty ja koettu.
    Kauppaan eilen kuitenkin jaksoin kävellä ja tavarat sain pakattua, naapuri tuli tarjoamaan kyytiä ja iloissani vastaanotin tarjouksen, oli aika täynnä kärrini kassi.
    Hyvin siis kaupasta selvisin ja taas viikon verran eteenpäin pääsen.
    Olimme aikoinaan tämän naapurini kanssa työtovereita ja kyläilimme toistemme luona, siitäkin hyvä mieli tuli, kun kohtasimme.
    Vaikka samassa talossa asutaan kanssakäyminen on nolliin mennyt, hänellä miesystävä jonka luona paljon viihtyy.
    Eläkkeellä on hänkin jo ollut monta vuotta, mutta paljon nuorempi on, kuin minä.

    Ajattelin jo, että alan virkkaamaan isoäidin neliöitä, mutta tiedän sen lyhyeen loppuvan, kun peukalo yhteistyön irti sanoo, neulominen ainut askare harrastusten osalla, mikä onnistuisi.
    No pitää sinnitellä ja etsiä jotain mieltä nostattavaa, ristikkolehdenkin ostin, jospa se aivoja rassasi ja ideoiden syntyyn auttaisi.

    Tulipa ajatus omista kadonneista vuosista, kiirettä sitä on ollut joskus niinkin paljon, että lapset jo sanoivat, et koskaan kotona ole, jos käymään pyrkivät, vuodet ei ole veljeksiä, sen olen todennut.

    MdK on pirteä, ei urputa toisin kuin minä, tarttuu aina uuteen ja virkistävään elämän sykkeeseen, joskin uupuminenkin on sallittua.
    Elämän asenteesta aika paljon on kiinni tämä eteenpäin eläminenkin ja olen ihmeissäni seurannut tätä omaa puutumistani, vieläköhän into palajaa.
    Pojastasi kerroit, noin minunkin poikani luulen toimivan, ainakin aviossa ollessaan silitti pyykitkin, vaimolta jäi tämän tapaiset hommat, erohan siitä sitten tuli.
    Nyt ex-miniäni on taitava ja ahkera lastenlastensa hoitaja, työnsä ohessa, niin ihminen voi muuttua.
    Tytöt on perineet äitinsä terävän oppimisen innon ja isältään no jaa, ehkä järjestyksen pidon.
    Parveke suunnittelu vaiheessa minullakin, odottelen että mullan kanssa saan asiat kuntoon, sitten kaikki hyvältä näyttääkin, näin kuvittelen.

    Nyt on pakko laittaa piste, tulikin oikein valitus viesti, mutta ehkä jatkossa saa mieli jotain muuta purettavakseen, hyvää ja lämmintä mieltä teille toisille
  2. Ano 00105, onko niin, että mielestäsi ei vanha ihminen saa puhua politiikkaa, jos tämä viestini nyt siihen viittasi.
    Maailman tilanteesta ja tapahtumista olen ja tahdon olla jollakin tavoin mukana, yrittää ymmärtää tätä hulluutta mitä nyt eletään.
    Olen matkani varrella nähnyt monenlaista, jopa parempaa kuin tämä aika näyttää..

    En nyt ihan rukoukseen liittäisi pyyntöäni kirjoitustoiveista, olen huono rukoilija;)

    Ano 00106, eihän monen toisenkaan jutut aina kiinnosta, mutta itsellesi tekee hyvää purkaa mieltäsi ja kaikki varmaan kumminkin lukee viestisi, jatka vaan.
    Niin vähän on kiinnostavaa vanhemman ihmisen elämässä, mutta kaikesta voi kertoa, mukava niitä on lueskella.

    Kiitos kumpaisellekin viesteistä;)D
  3. Huomenta, puolipilvistä, eilen kasteli maata vähäsen, mutta kasteluauto katuja jyrrää, lisää vettä kadut kaipaa, että ei kaikki pöly ilmaan lentäisi.
    Saimaan pinta on 15 senttiä alle normaalin, ei tunnu suurelta, mutta vaikutusta on niinkin suuresta järvestä on kysymys, kyllä ne laiturit monessakin kohteessa kuivalle maalle jäävät.
    Huoli tuntuu olevan veden vähenemisestä kuin näinä päivinä aiheeksi tulleelle turvallisuusriskille.
    Luottamus kaiken suhteen on kadoksissa ja nyt pitää varautua kaikkeen mahdolliseen, pelkoalietsotaan.
    Kallis sana tuo turvallisuus, siihen pitää rahaa löytyä, vaikka velan ottamisella, enää ei voi luottaa siihenkään, ettei rauhaa rakastavalle maalle kukaan hyökkäisi. aikpihin on eletty.
    Ikävältä tuntuu, kun aamulla radion aukaisee sieltä kuuluu vaan uhkauksia joka puolen.
    Onneksi on juontajia, joilla huumori kukkii ja joskus pääsee jopa nauramaan jutuilleen;)

    Radio kertoi senkin, että Espanjalla menee hyvin, kasvat yritykset kaipaa työntekijöitä ja nyt onkin suuri määrä paperittomia saanut oleskeluluvan maahan.
    Milloinkahan suomessa tulee aika, että kaikille työtä riittäisi ja voisimme työllistää vielä kaikki maahanmuuttaneet?
    Mitä tapahtuukaan, jos emme veloista pääse, siinä miettimistä monelle, onneksi minun tietoni ei riitä siihen hommaan ja välillä käy ajatus, että löytyykö ollenkaan niin viisasta miestä/naista joka tämän yhtälön selvittäisi.
    Siinäpä olisi vakavaa pohtimista monellekin.

    Palataanpa tähän meidän arjen keskusteluun, hiljaista on, mutta kai se hyväksi koetaan, ainakin herjan heitto on vähentynyt, se on kai tulosta tuosta numeroinnista.
    Ehkä tämä kevään tulo on rytinän aikaan saanut, kaikki ikävä lumienalta paljastunut ja nyt kiire saada paikat kuntoon.
    Toivoisin minäkin, että nurmikkojen puhdistukset alkaisi ja pääsisi niin mukavaan ikkunan pesuun.
    Tytär lupaili tulla kaveriksi, nyt mökillään haravoinnilla itsensä väsyttää, yritin hillitä intoaan, mutta toisaalta itseni muistaen, kyllä se halu saada opaikat kuntoon oli minullakin.
    Olisipa mantereessa mökkinsä voisin minäkin mennä jotain kunnostustöitä tekemään, saareen ja muhkuraiseen maastoon en kaipaa. jos sinne menisin, kai pomon tehtävät ottaisin, kokemuksen äänellä ohjaisin.
    Ensi viikolla pääsen kyllä minäkin multaa jakamaan, puutarhuri kertoi kasvun olevan siinä mallissa, että ensi viikolla taimet tulee, multasäkit jo parvekkeella odottaa.

    On melkoisen vähän noita aloituksia, nurkan taakse aina nojatuolikin katoaa, mutta helppohan tämä sieltä on nostaa.
    Mainoksia aivan mittatavasti esiintyy, tai otsikoita haluaville niitä on tullut paljon lisää, saapa nähdä miten kauan näillä eväillä mennään, no kaikki sanoisinko hyvä, katoaa.

    Saunassa taas pukuhuoneessa istuen maailmaa ihmeteltiin , omia ajatuksia esiin tuotiin ja hauskaakin keksittiin.
    Siitä on tullut jo tapa, mitä aina kaipaa.

    Nyt miettimään taas jotain hyödyllistä järjestelyä, hyllyni olen jo läpi käynyt, valokuvat järjestyksessä, mutta eipä tuota pölyä puutu, kai sitä on jostain laatikon nurkasta ruvettava etsimään, tiedä vaikka kauppaan innostuisin, alkaa jo puutoksia olemaan.
    Kohta alkaa torielämä, jos sinnekin vielä tieni löytää.
    Katselen noita naapuritalon pensaita, vihreyttä jo havaittavista ja vasta huhtikuussa ollaan, mikähän onkaan kesän kohtalo tänä vuonna, yllätyksiäkö?

    Pistäytykää joku sananen heittämässä, jos kiire tilaa sen verran antaa, nauttikaa tästä aikasiesta kevään esiin tulosta.
  4. Huomenta, pohjoinen taivas pilvillä täyttyy, näinköhän saadaan vettä, hyvä olisi, ei jatkuva auringon paahde vain hyvää tee.
    Kuuntelin taas radion antia, katupölystä ja siitepölyistä puhuivat, iso haitta allergisille, ei pieni kiusa muillekaan tämä pöly ole.
    Leppä kukkii ja koivun kukinnasta ei suurta harmia kai tulekaan, näin arvelivat asiantuntijat.
    Kaikesta ennakoidusta havaitsemisista uhkien ilmaantuessa myös puhuivat, maalla kuin merelläkin.
    Paljon noita uhkia tuleekin, aina vaan lisääntyvät ja vaarat suurenee, euroja kuluu näidenkin asioiden ylläpitoon.
    Elämä kumminkin jatkuu, uhkienkin alla ja hyvä niin, ei pelko ole hyvä seuralainen, varovaisuus jokaisen omalta osalta on tarpeen.
    Ei kykene nykyiset vallanpitäjät rauhaa aikaan saamaan.

    Keväisiä merkkejä tutkaillaan me tavan ihmiset, aina jotain uutta havaitaankin, sitä se kevät tuo tullessaan.
    Ramoona taas kertoi hyvät kevään tuovat terveiset niin kukkien ilmaantumisista kuin lintujen maahamme saapumisista.
    Itse olen havainnut lokit jotka kattojen yllä liitelevät, monen asukkaan harmiksi, sillä tehdessään pesän talonkatolle saa aamuisen herätyksen hyvin aikaisin.
    Myös poikasten varttuessa ovat aika ärhäkästi kulkijan päälle hyökkäämään.
    Saapa nähdä tulevatko pääskysetkin etuajassa, osaavatko huomata aikaisen kevään?

    Tuo on varmaan ihan hyvä tapa jos siihen on tottunut, siis tilata koko kuukauden tarvittava kotiin.
    Poikani sanoi minullekin tilaa tavarat kotiin, mutta en vielä ainakaan, koska teen ne harkinnat useinkin kaupan hyllyjen välissä.
    Se pieni liikunta myös siinä pakolla tulee, josta taas tytär muistaa huomautella, tee pieni lenkki joka päivä.
    Kivahan se on, että mahdollisuuksia on moneen ja jokainen oman tapansa saa valita.
    Kerran viikkoon minäkin pyrin kaupassa käymään, kuivavarastoa täytän ja kotoa löytyy nykyisin kaikkea, kun jotain vähenee, uutta hyvissä ajoin tuon lisäksi.
    Pakkaseen tuoretavarat aina laitan ja sieltä sitten valmistan tarpeen mukaan, useinkin valmistan muutaman päivän ruuan kerralla, hyvin suunniteltu on hyvä kodin hoidonkin suhteen.

    Anot olen kanssanne samaa mieltä asioiden hoidon suhteen, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja hyvän mielen siitä osapuolet saa.

    Mittarista näin lukeman 17 astetta puolenpäivän jälkeen, kyllä hieman arveluttaa, näinköhän saamme vielä kokea kylmääkin?
    Asia mikä toimii, ei meidän tahdon mukaan, kaiken joudumme vastaan ottamaan.
    Taas päivää kuluttamaan ja illalla odottaa sauna ystävien seurassa.
  5. Huomenta uusi päivä taas aluillaan, mitäpä illalla saammekaan tietoja saaneemme ja mistä?
    Maailmalla tapahtuu, presidentti matkustaa ja vaikuttaa, toivottavasti kappoja syntyy.
    Nyt kertoivat radiossa, että Yle ja MtV ryhtvvät toimiin piilomainonnan suhteen, nykyisin onkin paljon nimeä saaneita julkkiksia, jotka tämän tavan mukaisesti joutuvat mainostamaan, ei siis omia tuotteitaan.
    Muutenkin kaikki mainonta alkaa epäilyä herättää, ostetaanhan tuotteita kuin sikaa säkissä.
    Toivoisi kivijalkakauppojen jalansijaa enemmän saavan.
    Näitä huijaajia tuntuu maailma olevan pullollaan, mitään häpeää ei tunneta, kun rahan saamisesta on kysymys, julkista varastamista tämä on ja siitä sitten kärsivät ostajat, kuin myös rehellisesti toimivat yrittäjät.
    Varoituksia jaetaan, mutta ehtiikö ne jokaisen korviin ja erottaako ostaja kaikkia huijauksia.

    Tuota hienoa säätä varmaan joka puolen suomea ja iloiset ilmeet kulkijoilla melkein poikkeuksetta, huikataan jopa jotain päivän säästä, matkaa jatkaen.
    Tuo litujen liverrys kyllä liikenteen meluun katoaa, mutta jos lähellä on puisto, sinne voi niitäkin kuulemaan istahtaa.
    Usein istahdan pienen puistikon penkille, mikä tontin rajalta jatkuu, siinä lintuja ja liikennettä seuraten kulutan aikaa ja tunnen elämän sykkeen.

    Hiukan haikeana lueskelen Paloman ja Eliaanan kukkalöytöjä, sitähän se on keväisen luonnon tulon seuraaminen, kyllä sitä aina mökille mentyä kävi kierroksen tekemässä, mitä uutta olisikaan esiin tullut.
    Vuosi vuoden jälkeen esiin putkahtivat ja lisää leviten takasivat jatkuvuuden.

    Hyvä että tutkivat Eliaana., vaikka pelko mahdollisista huonoista tuloksista onkin taustalla, mutta näin hoidot aikanaan saadaan käyntiin, jos joku antaa aihetta moiseen.
    MdK:lla samat toimet, hyvin olet asennoitunut sinäkin mahdollisiin hoitoihin.
    Kyllä miniäsi on yhtä rohkea ja myönteisesti ajatteleva kuin anoppikin on, poikasi on löytänyt rohkean naisen vaimokseen.
    Toivoisi, että tällä kertaa helpommalla pääsisi.
    Minunkin miniällä on takana syöpäleikkaus, viisi vuotta on ohitettu, ja hieman levollisemmin voi elämäänsä suunnitella, mutta syöpä on petollinen kaveri, takuuta ei voi antaa, toivoa vain, että hyvin menee.

    Oli minunkin parvekkeella eilen varmaan yli kaksikymmentä astetta, pois oli lähdettävä, liian kuumana helotti.
    Lasin läpi paistaen vielä kuumemmaksi tulee.
    Nyt jo aletaan vettä toivomaan, kylvökset varmaan tehty ja itäminen sitä vettä kaipaa.
    Vesitilanne muutenkin oli puheenaiheena uutisissa, veden hinta on liian halpa suomessa, liki puolella pitäisi nostaa, että putkistot ja muut laitteet saisi korjattua, vesilaskun hinnan nousu siis odotuksissa.
    Käyttämisen vähentämistä kehotetaan, aika huoletonhan se on meillä täällä, missä vettä on totuttu olevan.
    Tuo jälkien korjaaminenkin juuri noilla festareilla ja muilla ihmetyttää, nuorien tulevaisuus siinäkin kysymyksessä, itse eivät asiaa sisäistä.

    Tässäpä tämän aamun esiin tulo, nyt odottelen teitä toisiakin pistäytymään ja hymyillään vastaantuleville;)
  6. Kauniina jatkuu sää arkeen siirryttäissä, roudan sulaminen maasta kiirehtii sekin ja kohta istutushommat pääse tekemään ja pihan siivous onnistuu.
    Muistissani on vahvana se aika jolloin sain tonkia ja seurata kasvun edistymistä mökilläni.
    Pientä mullan kanssa touhuilua kuitenkin saan kokea, tuon parvekkeen kaunistamisessa.

    Kuuntelin aamuradiota ja syöpäasiantuntijoita haastateltiin ja heidän sanomansa surullinen oli.
    Suomi on jäljessä muiden maiden syöpien hoidossa, kertoivat liian myöhään tutkimuksiin tulemisista ja myös vähäisen taudin selville saatavat tutkimukset liian hitaasti toimi.
    Keuhkosairaudet usein jää viime tippaan ja selviäminen heikentyy.
    Minulla on ystäväpariskunta, mies sairastui niskansa kanssa, kävi monena päivänä vaivaan apua pyytämässä, kunnes viimein lääkäri määräsi kuvauksiin ja tulos sellainen, että heti Kuopioon siirrettiin.
    Oli muutamasta millistä kiinni etteikö halvautunut ja jatkossa selvisi, että keuhkosyöpä on jo pitkälle levinnyt.
    Hoidoissa on käynyt päivittäin ja päätä ei pysty suorassa pitämään, vellit ja muut soseen omaiset ruuat saa syötyä, pureminen ei onnistu.
    Haastateltavat sanoivat, että kuvauksien teko olisi tärkeä jo epäily vaiheessa, ja jatkotutkimukset tulisi suorittaa, mutta monta kertaa ne jää, suurien kustannusten vuoksi.
    Näitä ikäviä uutisia radiokin tarjoaa.
    Hyvinvointialueitakin on monenlaisia, toisissa tutkimukset onnistuu, toissa ei, tämän totesivat haastattelijat.

    Mdk asenne on hyvä, mitä terveyteen tulee, kyllähän pienet kolotukset ikäämme liittyy, mutta aina kuitenkin olisi hyvä käydä testaamassa, puhun tässäkin itselleni, kun pitäisi ja pitäisi, mutta tässä vaan istun.
    En oikein osaa sanoa onko pelkoa siitä, että jotain hoitoa tarvittavaa ilmaantuu, kun ei nämä nykyiset vaivat elämää kiusaa.
    Olen varmaan kymmeniä vuosia polvistani maininnut, yhtään kuvausta ei ole tehty lääkärissä käydessäni, no nyt en leikkaukseen suostuisikaan.
    Olen myös opetellut ajattelemaan, että ikä jo puoltaa pois nukkumista.

    Minulla myös kävi takavuosina Jehovan todistaja, mutta ystäväksi koin, en muista mistä puhuimme, ei kuitenkaan käännyttänyt minua.
    Vielä vuosien jälkeen tavatessamme kyselee vointia ja hymy on herkässä, ei haitannut vaikka hänen mielestään ehkä uskoni oli vailinainen.
    Tuo lukupiirin yrittäminen jää pakosti syksyyn, kun toiminnat kesälomille lähtee ja kun miettimään rupesin, että tokkopa tuo onnistuisi.
    Lapsille lukeminen ehkä onnistuisi, mielikuvien avulla voisin mielenkiinnon herättää, eläytyisin varmaan satuun siinä kuin lapsetkin.
    Kyllä on pohdittuani kaikki tällänen aika ohi mennyt, tyydyn vain omaan seuraani ja teille puran tuntojani.

    Tuosta kiipeilystä tuli mieleeni, että jaksaisin ikkunani pestä itsekin, mutta kiipeily uhkaava haaste on.
    Auki saadakseni on pakko tikkaille nousta, muuten pesu kyllä lattiatasosta onnistuu.
    Yritän hillitä himojani sen verran, että nurmikot ehtisivät puhdistaa, sillä alakerrassa asustan ja kaikki pöly ikkunoihini heti nousee.
    En raaskisi tytärtä mökiltä kutsua, heille se on niin mieleistä olemista, tulee kyllä, jos pyydän.
    Mietin sitäkin, jos pesemättä jätän, eihän ne kauan puhtaana pysy kadun reunalla, en vaan tykkää sälekaihtimista.

    Tulihan jo purettua mietteitään, jos niitä nyt niiksi voi kutsua, kunhan höpötän.
    Nyt sään ihanuutta ihastelemaan ja aurinkoa ottamaan, pienissä erin minäkin, seuraten ihon kuntoa.
    Iloa valon lisäksi toivottelen;)
  7. Sunnuntaiaamun rauhaa, ei liikennekään häiritse, mitä näin aamusta hyvin vähän onkaan, kaikki varmaan pidempään nukkuu.
    Itsellänikin pitkään herääminen meni, puoli yhdeksän kömmin ylös, luulisi pirteyttä päiväksi riittävän.
    Laskin palstan aloituksia, vain kahteenkymmeneen pääsin, aiemmin puolta enemmän oli, onko kirjoittamisinto kadonnut, vai aiheetko puuttuu?

    Katson ikkunasta kun naapuritalon rouva pientä koiraansa ulkoiluttaa, rollaattorilta kulkee, mutta hyvin onnistuu askellus molemmilta.
    Mielellään juttelemaan rupeaa, jos kohdalle sattuu, kertoili miehensä vuodepotilaana olevan ja hän omaishoitajana toimii.
    Heillä on tuo pieni koira ja kaksi kissaa, varmaan iloa, joskin töitäkin lisäävät, miehelle tuo koira on iso ilo, aiemmin itse lenkitti.
    Näitä selviämistarinoita useinkin kuulee ja omat asiat niin mitättömiksi muuttuu, kun kuuntelee toisten elämän kulusta.

    Ehdin jo mielessäni ajatella Eliaanan kohtaa, josko sairaus on vallan ottanut, mutta ilo oli viestisi nähdä ja kuulla elämäsi sujumisesta ja siinä ohessa Väinönkin mökki elämästä nauttii.
    Katiskan järveen laitto oli keväisin mukava kokemus ja se saaliin saaminen iloa lisäsi, taitaa taas kalakukonteko lähestyä, jospa minäkin osani saisin.
    Vävyni ei katiskaa ole hankkinut, isoja kaloja vaan pyytävät verkoilla, suuri järvi on kysymyksessä luulisi ahventakin siellä uivan.
    Naapuri kertoili eilen, että haravointi ja maan kunnostus ei vielä onnistu, maarouta on vahva, vaikka aikainen kevät onkin.
    Toivotaan että sama jatkuu, eikä takapakkia koeta.

    Sain kutsun retkelle Kuopioon, vastuuhenkilöitä matkalla palkitaan, muistivat minunkin osuuteni aiemmin ja tarjouksella muistivat.
    Kieltäydyin vedoten huonoon liikkumiseeni, vaikka olisi mukava ollutkin tavata näin muita mukana olleita niiltä vuosilta, kun jotain ryhmää minäkin vedin.
    Monessa mukana olin käsityöt, laulu, emäntäryhmä ja ohjelmaryhmä, paljon aikaani kulutin, pelkäsinkin miten onnistuu kaiken pois jättäminen, mutta melko hyvin olen sopeutunut.
    Nyt kaikelle suunnittelulle/ tekemiselle tulee este, mitään en tarvitse ja lapseni tarpeet olen jo täyttänyt.
    Kaksi melkoisen kookasta laatikkoa on sukkia täynnä, ehkä ensi joulun tullen jonnekin lahjoitan.

    Tuota demeterin mainitsemaa lukupiiriä jo mielessäni ajattelin, mitä jos sellaisen kutsuisin kokoon, olen mielestäni selkeä puheessani ( sain kehuja ollessani elokuvateatterin kassana ja puhelin tilaajille vastailin) ja voisin lukea toisille ja sitten viritellä keskustelua yhdessä, olisikohan tulijoita, sen jaksaisin kyllä vetää ja paikkakin olisi lähellä.
    Tässä voisi omakin lukemisen taito kasvaa ja saisin yhden ajankulun itselleni,
    No mietintämyssyyn.
    Mitähän Mdk;koolle kuuluu, toivottavasti lääkitys hänellekin auttaa, että jaksaa reipasta eloaan toteuttaa.
    Ano 00086 noinhan se on, alakulot tulevat ja menevät, ainakin minulla.
    Kiitos kannustuksesta Ano 00087, niinhän se on, ken vaivojansa valittaa on vaivojensa vanki, mieli vaan tulevassa ja jaksetaan.

    Kaikille mitä ihaninta päivää toivottelen ja hymyä kasvoille siitä ihastuu kanssakulkijatkin.
  8. Huomenet viikonloppuun ja kauniiseen säähän, kyllä meitä nyt hellitään.
    Kyllä se on ihmeellinen tuo auringon paiste, vaikka alakulo meinaa kotiutua, ulos katsellen taivaan kirkkaus ja lintujen kisailu pesäpaikan etsimisen ohessa mielen nostaa.
    Lueskelin puutarhurin kirjettä kukkien ja muiden istutusohjeista ja muutakin kasvun eteen tehtävistä toimista ja totesin, että en taida mikään taidokas ollakaan, virheitä olen tehnyt monen kasvun loppuun saamisessa.
    Ohjeet oli tervetulleita, nyt vaan taimia odottelen, päästäkseni sormet multaan työntämään.
    Oppia ikä kaikki, vähä kastelu parempi, kuin litimärkä.

    Lauantaiaamun onnittelut soivat radiossa ja pitkästä aikaa kuului Rautavaaran Päivääkään en vaihtaisi pois, aloinpa tuota miettimään, sanoja siis ja mietteliääksi veti.
    Olisiko minulla jotakin minkä haluaisin vaihtaa, tulihan niitä mieleen, mutta haluaisinko vaihtaa, en varmaan, kaikki on elämän kiertokulussa olleet paikallaan ja jotain kai niistä on oppinutkin.
    Sen mitä on tehnyt, on ollut koulunkäyntiä tähän päivään asti ja jatkuu loppuun asti, aina on erehdyksiä sattunut, mutta suuremmasti ei rikkomuksia ole sattunut.
    Lainkuuliainen tunnen olevani ja ihminen toisille saman lajin eläjille.

    Noin se on, Anot 00084 ja 00086 tuo masentuminen on aivan liikaa päivän puheissa, minullakin, pienialakulo ei masennukseen viittaa ja kohdallani tiedänkin, että ohi menee hiukan hipaisten se masennus.
    Kun mukana ei alakulossa kolotukset ole, helppo on sivuuttaa, kun mitättömiksi jää.
    Surullista kuitenkin on, että jo nuorena nuo masennukset tuhoaan tekee, kun elämän pitäisi ihanaa olla.
    Kuuntelin Janne Tulkin laulua aiheeseen sopivana," jos joka päivä en muistakaan sanoa, rakastan sinua," on se jatkuva tunne kuitenkin, uskon, että useimmiten näin on.
    Tykkään Tulkin sanoituksissa lauluissaan.., nykyisissä laulajien kappaleissa ei osuvia sanoja löydy.
    Asiaa puhut Ano 00083:kin puuhaa ja mieleisiä harrastuksen kohteita ja mieli kirkastuu.

    Nyt olen tehnyt hyvän päätöksen, kun katselen ympärille en mitään pakottavaa tunnetta löydä joka viikkoiselle siivoamiselle, joten yritän hillitä tuotakin intoa, suunnata sitä tärkeämpään, en vielä tiedä mihin, mutta eiköhän sekin löydy, olen ollut koko elämäni "suuri" suunnittelija.
    Niinhän se taitaa olla kaikilla, että yhä useammin omia tekemisiään menneiltä vuosilta muistellaan ja tyytyväinen olen siltä osin itsestäni, paljoon olen ennättänyt.
    Ihana, että on muistot ja muistaminen vielä melko hyvin asioita mieleen tuo.

    Nyt kuitenkin imuri käteen ja pölyjä pussiin keräämään, ehkä on pölyn poistaminen nyt kohdallaan, pinnata kyllä meinaan tutuista tavoistani, katsotaanpa miten osaan.
    Uuniin kiirehdin laittamaan peruna ja makaronilaatikot, siinä monelle päivälle ruoka valmiiksi tulee.

    Tyttäreni ilmoitti olevansa tyttärensä mökillä koiran vahtina, kun omalle mökilleen eivät päässeet, rannoilla vielä jääesteet, mutta kohta heitä ei kaupungista tavoita, heille mökki on elämän nautinto, niin se oli aikoinaan minullekin.
    Iloa, elämän sujumisesta ja auringon paisteesta teille kaikille.
  9. Vakava tautihan se on, kun vakavana iskee, kertoilin vaan tästä omasta kyllästymisestä johtuvasta harmistani.
    Aina jotain touhuvana tunsin tyhjyyden, kun ei mitään puuhaa löytynyt, opettelen olotilaani muuttamaan ja jospa en aina jotain tekemistä tarvitsisi etsiä.

    Meillä jokaisella on omat tapamme/tahtomme ja minulle on tuiki tärkeää, että selviän ilman apua, koska kuntoni yllä pitäminen sen tarvitsee.
    Masennuksen tullessa ei todella pidä väheksyä sitä pienintäkään, vaan on vakavasti asiaan suhtauduttava.
    Masentuminen ei omissa käsissä ole se tulee kyselemättä ja johtaa vakavaan sairauteen hoitamatta, sitä en sanan täydessä merkityksessä ole kokenut.
    Omista tavoistani pyrin kirjoittamaan, en kehuakseni, jos apua tarvitsen sitä saan.
  10. Huomenta uusi aamu ja uudet kujeet, ehkä ei kujeita kumminkaan, mutta huomattavasti parempi on mieli.
    Mdk kirjoitus sai ajattelemaan minutkin, joka työtä tekee aina ja voimiaan kuluttaa , ei masennuksiin putoa
    Miettimään laittoi tuo sairautesi, onkohan minulla sama vaiva, kun rintalastassani usein kipua tunnen, lääkärit on vuosia tutkimatta asiaa, niskavaivojani syyksi epäilleet.
    Itsesääliä oli eilinen marmatukseni, nyt jo paremmalta näyttää.
    Ehkä tuo olo tulee väliin siitäkin, kun aivan laiskaksi rupeaa, mutta ongelma on siinäkin, kun tekemistä ei keksi.
    Tuli mieleeni sekin, miten paljon on perheitä jotka eripuolilla maailmaa asustavat, näkevätkin vain kesälomilla, minulla suuri osa jälkeläisistäni asustaa lähellä

    Tuo joka viikkoinen siivous on vähentynyt joka toiseen viikkoon, olen huomannut, että pölyä ei tyystin pois saa, joten elän nyt pölyn parissa pari viikkoa.
    Minullakin on niskatuellinen tuoli, missä viihdyn liiankin hyvin, tosin puikot kyllä työn tahtia määrää, harvemmin ihan jouten istun.
    Oikein hyvä , kun oman juoma astian olet hankkinut, koira tarvitsee omansa ja tuo veden litkiminen on hyvin suotavaa meille vanhuksille;)

    Noista omaishoitaja tehtäväkentästä hyvin vähän tiedän, en vanhempianikaan joutunut hoitamaan, omillaan selvisivät, toivon itseni kohdalla sama tapahtuvan.
    Sivusta olen seurannut ja todennut hyvinkin vaativaa ja raskasta olevan, kälylläni käy siivoojat ja hoitajat monta kertaa päivässä, mutta tytär kuitenkin joutuu paljon apua antamaan, asioita hoitamaan.
    Valitusta en ole kuullut vaikka ikää jo hänelläkin liki 70 vuotta.
    Ystäviltäni olen kuullut surullista kertomaa, miten tiukilla ovat, voimavarojensa rajoilla, mutta hoitokotiin ei vaan paikkaa löydy.
    Voi olla myös se, että sitä rakasta kumppania ei ihan hevillä kodista mihinkään halua.
    Ei valoisalta näytä tulevaisuuskaan, aika usein vedotaan lasten huolenpidon suuntaan, sekään ei hyvältä kuulosta, nykyihmiset kiireisinä omien velvotteiden kanssa.
    Muutenkin tuntuu pahalta ajatella, että rasituksena lapsille olisi.

    Nyt lopuksi kehuskelen suomalaista saunaa, ei sellaista muualta löydä, siellä on vuosikymmeniä lapset tehty ja sairaudet paranneltu, eipä voi olla uskomatta sen tehoon;)
    Viikonloppu edessä ja lupailivat lämmintä säätä, mikäs onkaan elellä.
  11. Oikeassa olette Anot72, ja 00071, tyhjää valitin, mutta kun en löytänyt mitään tekemistä ja sen verran levoton sielu olen, että aina pitäisi olla jotain hyödyllistä tekemistä.
    Siivous pari kertaa kuukaudessa perusteellisesti vie vain sen yhden päivän, leipoakaan en aina jaksa, tai jos jaksaisin olisi huoli kaiken pilaantumisesta, kun en yksin ehdi kulutusta aiheuttaa.

    Liian helpoksi olen elämäni tehnyt ja nyt sitten tekeminen loppuu, kun ei voi ideoida ja tehdä, kun tarvetta ei ole.
    Koetan tyynnytellä levotonta sieluani ja opetella olemaan ja nauttimaan jo saavutetusta.

    Kiitos myötäelämisestä ja kyllä se ikä on samoissa mdk kanssa, mutta hän on niin paljosta kiinnostuksen kohteen löytänyt, minä vaan tämän oman itseni ympärillä pyörin.
  12. Huomenet kauniiseen aamuun ja liputuspäivään,,Agricolan päivää juhlistetaan.
    Mitään ihmeellistä ei nyt näköpiirissä, jotain touhuilen, tunteakseni olevani elossa,);)

    Kyllähän sitä intoa pitäisi löytyä jos vaikka mihin hommaan, mutta eipä vaan ole innostuksesta tietoakaan, ikkunan pesu muistuttaa, mutta ei houkuta.
    Mistäpä sitä tarmoa etsisi, olen elämäni niin helpoksi tehnyt, että nyt ei löydy innostuksen kohteita.
    Onko elämässä taantumuksen ajat edessä, mikään ei sytytä.
    Käsillä tekeminen, eli askartelu houkuttaisi, mutta en tarvitse mitään, niin sekin into häviää.
    Kai sitä vaan sukkia neulon, koko maailman miehille, kun muuta en keksi ja jotain kuitenkin pitää tehdä, onkohan tämä sitä yksinäisyyden esiastetta.
    No olkoon mitä on, ehkä tästä joku yllätys pelastaa;)

    Ihmettelyä riittää teidän toisten kohdalla, mistä intonne kaikkeen riittää, Ramoona jaksaa aina ihastella ja laittaa kaikkea kaunista, ja korppis uhkuu halua tehdä vaikka mitä.
    Selasin viestejä ja huomasin tuon lehmän kuivatetun lannan Mdk mainitsemana, pitäisiköhän sitä ruveta kyselemään, varmaan kasvu olisi voimakasta sen tiimoin.

    Radiostakin uhkakuvia eläkkeiden tiimoilta esiin toivat, no ei sekään mitään hyvää lupaa tulevia eläkeläisiä kohtaan, ehkä suuret eläkkeet saisi pientä siivousta tuntea, mutta pienillä eläkkeillä elävät ei huononnuksia kaipaa.
    Kyllä keinoja olisi keksittävä tasapainon saavuttamiseksi, mutta ei pienituloisten kohdalle kaikkea voi laittaa.

    Ikkunasta katsellen elämä sykkii, ihmiset tietävät tekemisensä ja kiiruhtavat työpaikoilleen , kauppoihin ja kuka minnekin, minä vaan toimettomana katselen.

    Uskon kyllä, että vielä löytyy jotain minunkin voimillani tehtävää, en jaksa uskoa tähän tilaan , että pysyvää olisi, kumpahan vain valitan.
    Ehkä huomenna on jo suunnitelmia löytynyt ja kaikki hyvältä näyttää, sitä odottelemaan tässä rupean, kivaa päivää toivotan, elämisen halua teille toisille, kuin itsellenikin.
  13. Huomenta ja jo puoleen viikkoon, kohta taas viikonloppu, aika rientää.
    Kevään tulo myös kiirehtii, enää ei lumikasojakaan silmiin pistä, kaikki sulaneet
    Nyt odottelen silmujen ilmestymistä puihin, kaunis vihreys niistä jo syntyy ja aivan kuin huomaamatta, puut on lehdessä.
    Taimilähetystä odottelen loppukuusta, multaa jo haalittu, aika iso sekin revohka, mutta jos kaikki onnistuu, iloa silmille löytyy.
    Eilisen sateen jäljiltä aloitamme vuorostaan kauniin päivän, tosin tuuli melko kylmältä puolen puhaltelee.

    Ano 00063 kyselit orvokkeja, ainakin anoppini haudalle oli kummi-tyttöni niitä löytänyt, kaunis oli asetelma, kevään airuita orvokitkin.

    Demeter kilpirauhasvaivoista mainitsi, minä en osaa vaivaani oikein mihinkään yhdistää, no painon suhteen varmaan hyvin toimii, ei kilot putoa vaikka vettä vaan joisin.
    Niskassani kipua tunnen jo tässä koneella istuen ja niskatuki telkkain ääressä, mutta tuskin tuota kilpisrauhasen vaivaa voi niihin yhdistää, minulla kaiketi lääkitys kohdallaan.
    Mdk kokeiden tuloksia odottaa toivotaan, että kaikki järjestyy harmia tuottamatta.
    Ajattelen joskus lääkäriin mennessäni, on helpompi kertoa ne seikat mihin ei koskaan
    koske, sillä melkein koko keho jotain vaivaa kokee.

    Ihmettelen tuota touhujesi määrää korpikirjailija, miten ehdit ja jaksat kaiken vaivojesi keskellä?

    Savinaamioita kylpylöissäkin tehdään, tehoa en ole huomannut, mutta tarvitseeko niitä ryppyjä pois saadakaan, rehellisesti ne on hankittu ja annetaan nuorten loistaa ihonsa kanssa.
    Antakaa vaan nurmien olla vähän aikaa rumina, sitten ruoho pinnat kaunistaa, kukkapenkit on kyllä siistittävä.

    Tänään pelipäivä ja varmasti jotain hauskaa taas saa kuulla, hyvät kahvit ainakin nautitaan.
    Iloa päiväänne!
  14. Huomenta arkeen ja odottelemaan seuraavaa juhlapyhää, mikä onkin pidempi viikonloppu ja sitten helatorstai ja helluntaikin toukokuulle mahtuu.
    Näin se aika rientää, kun kalenteria seurailee.

    Joskus tulee tuokin asia mieleen, että olisipa mukava vannassa kellua, mutta nykyisin kai harvinaisuus sekin.
    Hassua, että muutama kirjaimen virheellisyys muuttaa asian, mutta hyvin ymmärrys mukana seuraa.
    Kuuntelin taas aamuradiota ja juontajat siellä kertoilivat saunoista muissa maissa ja olihan se kuultavaa, kokolattiamattokin saunasta löytyi.
    Löylyä lyömään nappia painamalla tuli mies joka vettä kiukaalle heitti ja höyryä riitti, lämpötila 47 astetta.
    Kiukaat suomalaisia, Harvia löytyi, mutta veden heitto kiukaalle kielletty, sähköiskun pelossa, otapa siten löylyt.
    Saunoja syntyy nyt joka puolen maailmaa, mutta sauna suomessa on oikea sauna, saunan terveellisyyskin on maailma todistettu.

    Ano 00051 juuri noin on kuten kerrot, kaivamaan joutuvat savea myös kertomani talon pihasta, kaivinkoneella on hommia, maa routii pahoin keväällä.
    Onneksi kaivinkone oman firman ympyröissä sen vuokran säästävät.
    Ano 00052, en loukkaantunut asiaa puhuit, vakuutukset pitää talkoita suunnitellessa olla, nämä vaan näitä minun mietteitä aina esiin tulee.
    Ano 00056, voisit vähän jotain kertoillakin, eikö?

    Kaikenlaisia kisoja niitä pidetäänkin hymyissä suin voi kuunnelle/katsella, mutta tuskin iskujen kohteena olevalle hymy helpolla syntyy.

    Katselin taas eilen Kotoisa ohjelman ja toteamus rahalla saa ja hevosella pääsee, olisiko kiva noin valmiiseen pihaan pääsä.
    Ano 00051 niinhän sitä uskoisi, että mökillä luonto on valmiina vain astua näkymästä nauttimaan., ei veikkonen, monta kohtaa on muutettava, kiviä kasattava, multaa ajettava ja paikat oikeille kasvuille etsiä, mutta se on sitä luomista sekin, nurmikkoa siellä missä sitä oli ja muutoksia sinne mihin tarvittiin.

    Nyt elämä siinä mallissa, että en muuta rakentele kuin parvekkeen kukkasia yritän kasvuun saamaan, siinäkin jo urakka alkaa olla ylivoimainen.
    Ihastelen toisten pihoja ja muita aikaansaannoksia, näin tänä päivänä, menneitä muistellen
    Joka muuton jälkeen uuteen paikkaan kukkia olen laittanut, pihaa somistanut, onneani on ollut toteuttaa mielihalujani.
    Hyvää sadepäivää ja arjen elämää.
  15. Oikeassa olet Ano 00050, kaikkea saa, kun euroja löytyy.
    Sanoinkin tyttärelle, että kutsu Kotoisa tekemään,, totesi, kun olisi yksi 50 tuhatta käyttää mikä ettei.
    Toisaalta toivoo omatekoisen näkymää haluavansa ja totesi sen aikaa myöten toteutuvan.
    Kaikki ei niin hätähousuja ole mitä minä olen, kaiken pitäisi nopsaan tapahtua.
    No olipa minullakin voimia joskus laittaa mökkini piha kauniiksi, joka kevät uutta istutin ja lopulta kukkakauneus loisti.
    Ehkä ehdin nähdä tämänkin pihan vielä kauniina.

    Ano00049 aloittapa sinä omiasi kertoilemaan, mielellään lueskellaan.
  16. Huomenta ja vielä yksi juhlapyhä käyttämättä, eli nyt toinen pääsiäispäivä, lieneekö tälläkin joku muu nimitys?
    Ano 00048 jos oli tarkoitus jotakin vihjailla, en ymmärtänyt, mutta kiitos kuitenkin;)

    Niin se vaan aika rientää, seuraava odotuksen kohde on vappu, hieman riehakkaammaksi juhlimiseksi monella menee, no onhan se viimeinen kevät kuukausi ja nurkan takana odottaa kesä.
    Suuria odotuksia nämä vuoden juhlapyhät aiheuttavat, mutta kivasti myös elämistä jaksoittaa.
    Kesä ja kesälomat ovat tapaamishetkiä sukunsa kanssa ja pistäytymistä juurillaan useammalle.
    Meillä eläkeläisillä yhtä lomaa koko vuosi, mutta valonpilkkuna on juuri nämä lomilla pistäytyvät.

    Eläkeasiat ovat taas puheiden aiheita, kuuntelin vähän huonosti asiaa, mutta talkoisiin kai pitää jossakin ajassa sopeutua.
    Pojan tytär kertoi käyneen katsomassa eläkeikänsä alkua ja kertoi oleva 69 ja muutama kuukausi päälle.
    Näin tulevaa mietitään, jaksamista on hoidettava, että ehtii eläkkeelle pääsemään, noin puolissa välin eläkeikäänsä nyt on.
    Verotus on myös ajankohdan keskustelun aikaa ja kuuntelin radiota, kun sitäkin hommaa selviteltiin maksajan suunnasta.
    Paras kun ei mieti mitään, odottaa vain päätöksiä ja maksaa jos näin päättävät, kaikkea mahdollista.
    Ikäväntuntuista kerrontaa näin juhlapyhän tiimoilla, mutta varmaan tulevaa elämää nämäkin koskevat.
    Keksisivät lääkkeet niin kalliiksi nostaa, ettei niitä enää voisi ostaa, mikä seuraus siitä olisikaan?

    Isomman auton osti poikanikin, kun usein pieniä on istuimineen kyytiin tulossa, kuusi kyytiin nyt sopii.
    Samoin on iso auto näillä pienienkin vanhemmilla, kun koko perhe liikkeelle lähtee on autoon mahduttava kuusi henkeä.

    Mdk taas kertoili elävästi elämänsä matkasta, paljoon olet kerennyt ja jaksanut.
    Olisipa säihkysääret ja muutakin yhtä myönteistä, mutta eläminen ja siitä selviäminen on jättänyt paljosta vaille, ehkä omaa saamattomuuttani tai jaksamisen puutteesta johtuen.
    Nyt kiertelen kovin isoja peilejä ja elän liikaa tuijottamatta persoonaani, pakkohan se oleva on hyväksyä.
    Muistan omaa nuoruutta , kun kynsiä yritin lakata ja kotiin tullessa pois raapia. äiti ei tykännyt moisesta koristelemisesta, useinkin huomautti turhamaisuudesta.
    Äidin nuoruus ajoittui 1900 luvun alkuun ja hyvä, että ruokaa pöytään aina oli.
    Isäni oli sen ajan mukaisesti hyväksyvämpi ja osti minulle joskus, kun rahaa riitti jotain haluamaani.
    Eipä heille kellään sitä nuoruutta paljonkaan ollut, töihin heti kun kynnelle kykenivät.
    Toisin on nyt, katselin vaatehuonetta tässä uudessa kodissa kaapit pursusivat, onneksi on kirpputoria oppineet käyttämään, sillä eihän lapset ehdi puhki vaatteita saada, kun pieniksi jäävät.
    Nyt on mummeja ja ukkeja, kummeja, tätejä ja setiä, joilta aina tavaraa lahjoina saadaan.

    Tätä tämä elämä tänä päivänä monellakin on, kehotin, että pitäisivät talkoita pihan laiton hyväksi, ei kuulema nuoret ihmiset jouda talkoisiin, kaikilla harrastukset ja kuntosalit ym. menot.
    Jos yhteen kokoonnutaan se on juhlimisen merkeissä.
    Maailma muuttuu, näin vanhan mielestä ei aina parempaan kuitenkaan.

    Nyt sitten haudoille, sääkin kirkastuu, ei sade kastele, hyvää jatkoa teille kaikille.
  17. Huomenta sunnuntaiaamuun ja vesisateeseen, piti ihan miettiä, että onhan nyt sunnuntai, vähän vaikea uskoa, että pienetkin muutoksen miettimään pistää.
    Ilolla olen seuraillut, miten pikkulintuja lentelee aivan eri tavoin kuin talvella, pesäpaikkoja helpommin ruokaa löytyviin asustusalueille muuttavat, metsien siimeksistä.
    Lokit maisemiin niin ikään on ilmaantuneet, muita muuttajia en sitten ole nähnytkään, joutsenten äänen kuulin ja seuraava odotuksen kohde on pääskyset, sitten onkin jo kesä.

    Vielä tuosta vierailun kohteesta kerron, että pönttöuunit joka huoneessa, tosin yksi käyttökiellossa, kyllä siinä puutakin kuluu, sähkölämmityksen lisänä. hella keittiössä, sieluni silmin näin kaiken sen ruuanhelppouden teon, kun kaiken voi uuniin laittaa.
    Viileyttäkin huomattu, kai eristeet jo aikansa eläneet.
    Noista kaksosten ilmaantumisesta, viisivuotias ilmi toi harminsa, miksi ei yksi riittänyt, nyt ei äidin syli meinaa hänelle enää tilaa riittää, kun kaikki yhtä aikaa syliin pyrkivät.
    Voin vain kuvitella aikaa, kun teini ikä lähestyy, harmit vaan kasvavat.
    Kärsivällisyyttä tarvitaan paljon vanhemmilta lasten suhteen, kuin myös olosuhteiden mieleiseksi tekemisissä.
    Isoista tiloista on ilo lapsille, riittää tilaa leikkiä tehdä tyhmyyksiä, siivous jää sitten useinkin äidille, pyykkikone aina työssään ja eipä ehdi äiti lajitella puhtaita vaatteita kaappeihin , viikkaa vaan apukeittiöön ja sieltä suoraan päälle, kun tarvetta tulee.
    Hymyily on helppoa noille kolttosille sivusta seuraajalle, mutta ei hymyilyä vanhemmille, kun neidit pumppaavat hattuihin vettä ja sitten hatut päähän, kohta itkua, äiti on kylmä.
    Ilman seurantaa ei hetkeksikään voi jättää, aina joku kolttonen mielessä, no sanotaan , että tervettä uteliaisuutta se vaan on.;)
    Tomeria on vanhemmatkin ja jaksavat miettiä lastensa tekemisiä kehityksen mittapuulla, minä jo nipistäisin tukasta, mutta heillä ei väkivaltaa käytetä.

    Olen kuullut, että keväisin voi nurmikoiden haravointi jättää vähemmälle, lehdet maatuvat ravinnoksi.
    Liekko anna vaan nurmikon olla ja nauti kevään elosta ja olosta, sen herääminen monella tapaa ilahduttaa.

    Kyllä asuntojen hinnat täällä on halpoja, ja valintaakin on, en kysynyt mitä nuoremme kodistaan maksoi, onnen tunteen kuitenkin aistin, toivottomuus ei näkynyt muilla kuin minulla.

    Tuo terveenä syntyminen on myös lahja mitä ei aina ymmärrä ajatella ja tottahan toki rakkaita on lapset kaikesta vajavaisuuksistaan huolimatta syntyessään saaneena, voi olla rakkaampiakin.
    Elämää emme pysty takaamaan, mikä ketäkin odottaa, on vain opittava hyväksymään kaikki vastaantuleva.
    Nykymaailma ei oikeastaan anna arvoa kaikelle, erilaisuus joutuu kaltoin kohdelluksi monasti, sitä ihmisyyttä ja ymmärrystä kaivataan. ja se lähtee meistä jokaisesta itsestämme.

    Nyt tätä omaa rauhaani vietän ja onnellinen olen olotilastani, kolotuksiakaan ei tavallista enemmän ole, niihin vakioihin on jo totuttu.
    Ajatukset pyörivät pahasta olosta parempaan ja aina jotain aivot raksuttaa, puuhani sujuvat aikataulutettuna, tavarat löytävät paikkansa ja on tilaa ja aikaa nauttia olostaan.
    En kiireitä elon kulkuuni enää huoli, aikani niiden osalta on ohitettu, samaa toivottelen teille kaikille ystäväni.
    Huomenissa haudalla käynti, mieheni syntymäpäivä, tytär tulee hakemaan.
  18. Hyvää lankalauantaita ja pääsiäisen jatkumista.
    Eilen kävin sitten tutustumassa poikani nuorimman tytön uuteen kotiin ja olihan se, sanoisinko mahtava elämys.
    Yli 200 neliötä siivottavaa ja piha iso, työtä riittää, mutta eipä olleet ollenkaan toivottomia asioiden suhteen, pikkuhiljaa kaikki hoidetaan, näin lupasivat.
    Uskon kyllä senkin, nuoria tarmokkaista ihmisiä ovat.
    Kärsivällisyyttäkin joutuvat kasvattamaan jatkuvasti, kaksostytöt keksivät milloin mitäkin "hauskaa" jonkun töllöntyön tehtyään, kysyttäessä kuka tämän teki, käsi nousee pystyyn ja vastaus minä, eläviä lapsia kaikki.
    Mielestäni piha alue näytti niin toivottomalta, mutta tytär lohdutti, että ei se niin pahalta näytä, kun lehdet puihin ja pensaisiin tulee, 100 neliön terassi seuraava kohde ja grillipaikka rantaan ruokailu mahdollisuuksin, mikä on varmaa, ei työt lopu.(ei rahan menokaan)

    Vanhempi tytär Lahdesta tuli myös juhlistamaan synttärijuhlijoita, äiti ja viisi vuotias juhliaan piti.
    Lahdessa on myös talon kunnostus käynnissä, töitä sielläkin tuntui olevan.

    Veripalttua äitini myös joskus teki olisiko ollut aina silloin, kun joku eläin sai kuoleman tuomion, en muista maistaneeni, vaikka veriletuista tykkäänkin.
    Väliin joutuu korttia vinguttamaan tämäkin mummo, harvoin onneksi.

    Noinhan se on Ano 00035, siellä missä viihtyy on hyvä olla ja yksinäisyyteenkin tottuu jollain tapaa, kun tieto kaikkien hyvinvoinnista on kohdallaan.
    Yksinäisenkin elämä voi olla hyvää ja rikasta, jos siihen pyrkii, itsestä paljon kiinni.
    Ainainen huoli kuitenkin lapsista seurana on, miten kiertävät kaiken pahan, pienimmästä isompaan, koko jälkipolven eläminen mielessä pyörii ja mielikuvituksen lentäessä kaikki ikävätkin mieleen tulee.

    Keskusteltiin eilen myös asioista mitkä liittyivät tuohon juurilleen palamiseen, monta muuttanutta ilmi tuli ja pariskunta jopa Italiasta suomeen muuttivat ja maaseudun rauhaan, taloon mikä osin on kallioon louhittu.
    Etätyön tekeminen mahdollistaa tämänkin asian ja aina saa lukea paikallisesta lehdestä miten nuoret palailevat maalaiselämän ihanuuksiin ja onhan tosi, että maisemat houkuttaa.
    Näin demeter asiaa puhui, kun kertoili juurilleen palaamisista ystävistään.
    Samoin Ano 00032mainitsit tuon lapsuuskotiin muuttamisen, ihana asia olisikin monelle, mutta lapset jälkipolvineen pitävät paikoillaan.
    Jos niin on, että ei kotia ei lapsia, joiden elämää seuraisi, on elämä tehtävä oman näköiseksi, onnea voi olla elää juuri sitä hetkeä, mikä nyt on.
    Olen minäkin joskus miettinyt ympyröiden muuttumista, mutta ei se onnistuisi kuitenkaan, sen verran kiinni olen tässä paikkakunnassa ja perheessäni.

    Onnellinen olen siitäkin, ettei omaisuuksia ole harmina, makua sain yrittäessäni myydä tätä nykyistä kotia, ei onnistunut, onneksi, sillä olisi monta kertaa harmittelua aiheuttanut.
    Lapsilleni olen toivomuksiani esitellyt ja perintöä jakanut, mitätöivät aina puheeni, mutta joskus sekin tapahtuu, olen kuitenkin kaikki paperit säilyttänyt ja mahdollisimman oikeuden mukaisuuden taannut.
    Aina kai asiat selviää, nämä vähäisetkin, ei haudan takaa ei tarvitse kummittelemaan tulla.

    Toivotaan, että Mdk saa lääkkeet mitkä elämää eteenpäin kuljettaa, reipas on mielesi, se yksi hyvä lääkityksen lisänä.
    Kaikille teille vaivojen ympyröissä eläville kohtalokaverin terveiset, selvitään jos ei hyvin, niin vähän huonommin, elämä kantaa.
    Huomasin taas eilisen "kierroksen" uudessa kodissa jälkensä jättäneen, kyllä uupumus oli käsinkosketeltavissa, mutta olihan lupa levätä, kaikki asiat kotonani kunnossa, ruoka valmiina istuminen hyvin onnistuu, laiskuus on kuvioihin tullut minullekin.

    Koetetaan jaksaa ja jaksaa, kyllä niitä iloja väliin tulee, mistä nautinnonkin voi saada.
    Hyvää pääsiäisen jatkumoa!
  19. Puoltapäivää, lähetin aamulla pitkän viestin ja uskoin sen lähteneen, mutta eipä näy.
    En uusiksi jaksa kirjoittaa, mutta hyvää pääsiäisen aikaa kumminkin halusin toivotta.

    Ikävää juttuja nuo yllätykset mitä Eliaana, kuin Mdk ja demeter mukanaan kuljettaa, olisihan se ilo paljon suurempi, kun saisi terveemmin kesääkin odottaa.
    Toivon kaiken paremmaksi muuttuvan ja voimme iloisina viestitellä.
    Kaikkea hyvää myös toisille, sairaudet ja vaivat ei iloa sisällä.
  20. Kiirastorstain aamu heräsi auringon paisteeseen ja niinpä mielikin valoisena heräämään pääsi.
    Kaupassa käyty, ruokaa taas pitkäksi aikaa, niitä silakkafileitä en saanut, päädyin kanan rintaleikkeisiin.
    Tuon ruuan hankkiminen alkaa käydä vaikeaksi, kun mikään ei tunnu makuaisteja houkuttavan, eilen sain 10 kilon säkin perunoita ja siitä tuli mieleen perunarieskan teko, myös hyvän kokoisia sipuleita tuli kolme kiloa ja myös sipulipiirakan teko ajatuksiin pääsi.
    Molemmat paistettavat hyvin täyttäviä, eipä siihen paljon lisukkeita kaipaa.
    Näin sujui ruoka ajatukset.


    Unista on ollut puhetta, siinäkin minä melkein asiantuntija , siis näkemisten suhteen, joka yö jotakin koko unen ajan touhuan.
    Olen yrittänyt pohtia, onko seuraamuksia ollut, ei mitään, unistani en uhkailua en pelottelua ole löytänyt.
    Ano 00023 ajatuksiin ja sanontaan yhdyn.

    Liekolle tuo suru ei mielestä lähde, kuinka voisikaan , ei lapsensa kuolemista voi käsittää ja siksi unikin muistoja esiin tuo.
    Muistan äitini kertomana, miten ensimmäinen kaksiviikkoa elänyt vauva löi murheen aaltoon ja sitten toinen kaksi ja puolivuotias myös taivaan kotiin siirtyi, tuska oli käsin kosketeltava, näin hän kertoi.
    Sitten minun tuloni maailmaan sai äidin mielen masentumaan, kertoi ajatelleensa, kuoleehan tuo kumminkin, eipä kuollut, kaikista sitkein olin ja yhä katuja tallaan.
    Surun mielialoissa elämäni alkoi ja onhan suruakin mukana kulkenut jatkossakin, mutta vielä aikani ei ole tullut.
    Toivon kesän tulon piristävän sinuakin liekko ja unien vaikutus ei masennusta lisäisi.

    Oli mukava nähdä demeterin rikas viesti pitkästä aikaa, kaipailin jo kovasti, mutta en rohjennut mainita, että paine kaiken muun lisäksi myös ketjuun kirjoittamisella lisää tekisi.
    Tuo kipujen ja vaivojen kanssa eläminen raskasta on ja kun siihen nuo kertomasi lisätään, on ajatus muualla lentänyt, kuin ketjuun kirjoittamisella.
    Tämä huolten kertominen ja mielen purkaminen apua uskoisi antavan ja taas mieli kohentuu, on hyvä huomata toistenkin kaiken keskellä pyörivän, toisilla isot huolet toisilla pienemmät, puhuminen auttaa, vaikka näin kirjoitustuttujen kanssa.
    Varmaan huolia jää vielä sen arjen pyörityksessä vaikka tänne osansa purkaisi.

    Noista leipomuksistani, joku ajattelee, että kylläpä mummo herkuttelee, mutta en toki kaikkea yksin tuhoa, naapureille maistiaisia ja tyttärelle soitan, että tule hakemaan paistoksia, hän kylä itsekin paljon leipoo ja ruokaa valmistaa, mutta harvemmin näitä minun mieliherkkujani.

    Nyt ensin imuri käteen ja pölyjen pyyhintään, sitten iltapäivällä paistoksia tekemään.
    Tällä viikolla vain pintasiivous, uskon, että silläkin mennään.
    Hiuksistani vielä naapurin rouva on kampaajalle menossa ja käy samalla kampaajalla, sanoi pyytävänsä saman leikkuun kuin minulla on, ihastui niin kovin.

    Hissutelleen hiljalleen pääsiäistä kohti, jokainen omien suunnitelmien kanssa.
    21. 1 / 38
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt