Hil-la

Hil-la profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !

Liittynyt 2v sitten
56 aloitusta · 913 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Huomenta, niinpä nostin taas ketjun näkösälle, on harmi, että niin nopsaan varjoon siirtyy, mutta etsivä löytää, kiitos vaan kaikille nostajille.
Aloitteiden tilaa on pienennetty, 40-20:neen, kai mainoksia on lisätty eurojen toivossa.
Hyvinhän tämä näinkin toimii, pieni etsiskely vauhtia antaa;)

Noista lasten harrastuksista huomasin olleen puhetta, voin yhtyä niiden kalleuteenkin jossain tapauksissa, pojalleni ostin aikoinaan sähkökitaran, perustivat bändinkin ja yhden levyn teonkin maksoin, siihen jäi se harrastus.
En harmittele, sillä siitä jäi hänelle kumminkin jatkuva musiikin kuuntelu ja se antaa elämäänsä sisältöä.
Tytär sai pianon ja jonkun aikaa soittotunteja maksoin, mutta niin jäi hänenkin mahdollisen taiteilijan elämän hankkiminen, mutta musiikkia ainakin omaksi ilokseen harrastaa.
Balettituntejakin maksoin neljä vuotta ja edellytyksiä olisi ollut jatkaa, mutta halut lopahti ja siihen sain tyytyä.
Itse kansalaisopistossa monta vuotta kävin oppimassa maalausta, mutta tulos ei ollut kehityskelpoinen, joten sen jätin, ihastelen toisten taitajien töitä.
Harrastuksia löytyy, hinnan kiroissakaan ei kaikki ole, joten harrastakaa jokainen jotain, näin aika kuluu ja mielekästä ajan kuluttamista tuo mukanaan.
Tuo ajan kuluminenkin on kaksiteräinen miekka, eihän vanhenemista kukaan kai toivo, silti ajan kulua etsitään, se on sitä elämää kaiken aikaa;)
Tuo äidin jääminen taka-alalle on myös tämän ajan ilmiö, ei nuoret ehdi liioin mummojaan tapaamaan, niin paljon on keksitty elämän sujumisen suhteen, kiire on aina jonnekin.
Pienestä se kiire aloitetaan, huomasin juuri pojan nuorimman tyttären perhe kuntosalilla käy pienempiä myöten yhdessä harrastamassa.

Minä yritän välttää noita ulkomailta (Kiinasta) hankkimista, kun kotimaan työtilanne on mikä on, vaikka minun tiluksieni määrä ei työpaikkoja luokkaan, rikka rokassa kumminkin.
Olen jotain ihan epähuomiossa tilannutkin ja työn laatu ei ole vertailukelpoinen kotimaisiin tuotteisiin.
Kotimaastakin etsien löytyy halpaakin, mutta totuus on, että halvemmalla ulkoa saa, mutta palautukset joskus harmia aikaan saa.

En ole tarkkaan seurannut tuota Ruotsin tilannetta, mutta jännäksi menee, kun vasta huomenna ratkeaa, eikös siellä vaihdu hallinto jos oikein ymmärsin, toivottavasti samoin käy meillä.
Maahanmuutto täällä on keskustelun suurin erhe, mutta tilanne on niin, ettei ilman sitä selvitä, ei löydy työntekijöitä.
Oikean koulutuksen ja hyväksyn suhteen ainoa pelastus meidän työvoiman saantiin.
Ikävältä kuulostaa valtionvarainministerin sanoma, kun joskus silmään sattuu, aina ne supistukset juurikin sitä väestön osaa koskee, joilla ei mitään ole.
Politiikkaa en tykkää esiin tuoda, nyt tuo Ruotsin tilanne jotenkin sai kiinnostumaan, se sitten siitä.

Samaan tapaan valmistelin aina vieraiden tulon edellä, kaikki vaan valmiiksi minkä vain pystyi tekemään, sillä tapaamisen tarkoitus on ystävien kanssa keskustella ja kuunnella heidän elämän sujumisista.
Varmaan elämys tuo veljesi tapaaminen, onhan 50 vuotta jo aikamoinen muutoksienkin suhteen, jännää kuulostelua onko ihminen muuttunut ja mihin suuntaan.

Tekoäly ei oikein saa lämpenemään, tai en osaa oikein hyödyntää, ihmisen ääntä kaipaan ja se sitten on riittänytkin, on aivan ihana lukea viestejä, kuin kirjeitä saisi.
Joka aamu avaan koneen ja luen mitä on aikaan saatu ja kivasti on nykyään mennytkin.
Melko sopuisaa on viestittely, onko valvontaa enemmän sitä en tiedä.

Nyt kuitenkin päivän touhuiluun, mitä sitä keksiikään, aina ilta tavoittaa.
Huomiseksi sadetta on lupailtu, mutta tänään aurinko paistaa, nautitaan.
Huomenta uuteen aamuun, viikkoon ja jo puoleen kuuhun syyskuuta, 7 asteen lämpötila muistuttaa myös syyskuun kulumista, kohta liukkaudet alkaa.
Kesävaatteet kohta joutaa komeron nurkkaan ja lämmintä aletaan etsiä päälle pantavaksi, vielä näkee hyvinkin vähän päällä olevia, itsekin olen lämminverinen, jos käytetään mittarina sitä miten päälleen vaatetta etsii.
Ruska alkaa näkymään puissa, koivut keltaisiksi muuttuvat ja vaahterat värejään sekoittelee, maaruskaa ei näillä leveyksillä juurikaan ole, mutta Lapissa sitä kerrotaan jo olevan.
Rikasta on suomen luonnon anti aina, jotakin vaihtelua tuo jatkuvasti, kohta puut pukeutuu harsopukuihin ja näky saa ihmisen huokaisemaan sitäkin ihanuutta.
Tovi on vielä odoteltava sitä näkymää.

Arki alkaa ja sää näyttää mukavalta, ikkunan pesuakin voisi alkaa suunnittelemaan.
Ainainen homma sekin, kukahan keksisi ikkunat, joita ei pestä tarvitsisi?

Minä olen jo hyväksynyt ja oppinut etsimisen taidon, helposti voi nostaa ketjun "ramille", jos halua on ja minullahan on.
Kaipaan joka aamuisia tervehdyksiä lukeakseni ja aina ilostun, jos joku uusikin on mukaan liittynyt.
Kuulin radiosta Päätalon Ii-joki kirjojen äänikirjaksi luetun ja suosio on suuri lukijamäärä katsoen, olen lukenut kirjoina kaikki ja pidin kovasti, vaikka joskus ainakin viimeisimmät mielestäni liiankin seikkaperäisesti asiat julki toi.
Pitäisikö äänikirjoina kuunnella, muuttuisiko mielipide?
Puhetta kuunnellen voisi ainakin keskittymisen terävänä uskoa pysyvän.

Demeter kerroit tuosta Matta ja Maria asiasta, olen aina itseäni Marttaan samaistunut, kun sisareni oli Marian mielialoihin sopivampi, minä kiireiden ja touhukas, sisareni kaiken kauniin aisti ja itsekin niitä aikaan sai, omaksi ja muidenkin iloksi.
Nyt vanhemmiten olen sitä Marian osaa yrittänyt minäkin opetella, näkemään maailmaa muutenkin kuin työtä ja aikaansaamista silmällä pitäen, opettelemalla toistenkin elinehtoja , puutteita ja vaikeuksia, pyrkimällä avuksi olemaan.
Hyvin vähäistä se on, mitä luulen auttavani, mutta kuuntelukin voi joskus auttaa huoliensa taakan alla olevia.
Toisen ihmisen osaan pyrkiminen, ymmärtäminen, on hyvin vaikeaa toteuttaa, siihen kuitenkin tavoitteet yritän laittaa.
Meillä jokaisella on oma yksinomaksi tarkoitettu asia, huolien määrä, jota toiset ei voi arvata ja siksi ääneen kaikkea sanomista olisi mietittävä useamman kerran, ja se pätee myös ja hyvinkin suuresti myös täällä palstalla.
Nimittely ja lyttääminen on kaikki pahasta, sillä voi vain nostatella omaa huonoa itsetuntoa, mutta ajan oloon sekin kostautuu, kaikki joudumme jossain vaiheessa ikävyyksien eteen ja miettimään asenteitaan koko elämään.
Myös lytätty ihminen on haavoittuva ja heikoilla mukana kanssamme jokapäiväisessä elämässä, miksi tuntematon joutuu aivan vieraiden ihmisten hampaisiin, miten hän sen ansaitsee.?
Miettimistä jokaisen toivoisin kirjoittaessaan käyttävän.

Korpikirjailijalla on touhua, aina löytynyt ja lisää vaan pyrkii haalimaan , toivon onnen myötä kulkua ja jaksamista.
Jälkipolvista kerroit, miettinyt olen minäkin, tytär on enemmän isänsä perimän saanut, kun poikani taas tunnistan minun mielipiteiden seuraajaksi, ajattelemme paljon samaa asioista, jotka meitä ympäröi.
Kyllä tytärkin on ominut minun Martta ilmiöitä, mutta ajatusmaailma kulkee isän mietteiden seurana.
Pitää etäisyyttä asioihin, mihin ei halua puuttua, kun minä joka asiaan tahdon sotkeutua..
Kyllähän se on hyväksyttävä sekin, että niin huonot, kuin hyvätkin asiat periytyvät.
Ollaan sitä mitä ollaan, kaikessa ei voi miellyttää, ei edes tarvitse yrittääkään.

Nyt päivän touhuihin, johan tässä tulikin "rupattelua", mitä sitten sanoinkaan?
Kivaa viikonalkua kaikille.
Huomenta viikonlopun viettoon, sateesta kuinkas muuten, mutta kuluu se aika sisälläkin.
Minä tämän kotini pölyjä alan ajelemaan, jo eilen vein matot parvekkeelle, haistelivat yön miltä kostea sää tuntuu.
Olen oikeaa korvaani testaillut, huononee kuulo siinä, sirahtelee kuin heinäsirkka päätä kääntäessä, olisiko aika käydä tohtorissa.?
Olisi paljon muutakin kerrottavaa tälle tohtorille, mutta turha kai ajatellakaan, että mummon höpinöitä kuulisivat.
Voisin kertoa, että sormet kai terveimpinä on pysyneet, kiitos kuuluu paljolle puikkojen kilinälle, liikehän on lääke;)
Se siitä.

Ikäviä ja paljon surua tuottaneita tapahtumia on tällekin vuosisadan alulle tapahtunut, onko niin, että joka vuosisata jollakin tapaa kohtaa tuskaisia tapahtumia, hirmutekojen voimalla, jos ei sotia suoranaisesti niin muita tuhoja.
Sodatkin pintansa pitää aina jossakin maailman kolkassa, jospa säästyisimme niiltä, hyvin on muistoissa vielä edellinen.

Samaa mieltä tuosta opettajien voimattomuudesta saada oppiminen pääasiaksi koulun käynnissä, koulunhan pitäisi aikuisuuteen kaikella tavalla nuoriamme johdattaa, nyt se on tehty melkoisen mahdottomaksi.
Jollakin tapaa tuntuu, kuin nuorille elämä liian ruusuiseksi tehdään, kaikkea saa mitä rahalla voi ostaa, nykyiset nuoret perivät omaisuuksia ja into itse tekemiseen katoaa.
Hyvää tarkoittavat vanhemmat hellivät ja paapovat lapsiaan ja näin katoaa oma halu selvitä eteen tulevista haasteista.
Koulun pitäisi olla innostava ja ohjeita antava selviytymisistä tulevassa elämässä ja kaikki koulussa opittava olisi saatava nuorten ymmärrykseen, että se kuuluu heidän parhaakseen tulevaisuutta ajatellen.
Opettajat eivät ihmeitä tekeviä ole, jos rauha kouluissa ei ole hallinnassa oppiminen ei onnistu ja taso laskee.
Kodin ja koulun yhteistyön olisi pelattava. ikäviä esimerkkejä näkee tästäkin asiasta.
No ei pidä yleistää, on niitäkin nuoria, jotka vakavasti suhtautuu koulutyöhön, ymmärtävät oman etunsa asiassa.
No olen puhunut, eipä taida kantaa puheeni mihinkään.

Olen tuotakin pohtinut, että miksi piilosta kirjoitellaan, hyvinkin ilkeitä uskaltaa sanoa, onko tämä verrattavissa jotenkin tämän ajan epävarmuuteen, ei uskalleta sanoa sitä mitä haluaisi, kuin anonyyminä.
Mistä kumpuaa tuokin ilmiö, helpolla voi loukata ja arvostella, mutta ei sitä pysty tekemään edes nimimerkin takaa, saati omalla nimellään.
Sitäkään en ymmärrä kuka ja miksi nauttii saadessaan loukata jotakin toista, puskasta huudella, ei niin kivoja asioita.
Itselleni harvoin nousee se henki, että haluaisin sanoa jotain loukkaavaa, mutta joskus kumminkin, mutta olen saanut haluni sammumaan, ajatellen, että mikä siinä minua lämmittäisi?
Miksi pahoittaa tuiki tuntemattoman ja tietämättä lähtöasemia kenenkään kohdalla elämästä, antaisiko se omalle minälle nostetta, en usko.
Asiat ei minun käskystä, edes toivomuksista muutu, joten näillä on edettävä.
Siitä olen hyvillä mielin, että ketään en pois ole käskenyt (en pysty) ja ihmettelenkin noita kehotuksista, mitä täällä olemiseen annetaan, minuakaan ei kukaan kirjoittaja voi pois käskeä, ei hiljaa olemaan, muu taho sen tekee.
Pysyn mielelläni tässä ketjussa, luen ilolla näitä mukavia viestejä, jotka saavat uskomaan, että on olemassa mukavia ja sopuisia kirjoittajia, joille tämä arkinen ja siitä kertominen hyvän mielen tuottaa.
Onneksi löytyy vielä heitäkin, joille kiikkustuolikin kelpaa, kaikkine viesteineen, iloineen ja vastoin käymisiinkin ja uskoa, että pienikin iloa tuottava saa paljon aikaan.
Nyt sitten elämään live elämää ja ponnisteluun tämän kodin siistimisiin, tämäkään ei houkuta, mutta ilo sitten työntehtyään, nauttia näkemästään.
Intoa lauantain puuhiin teille toisillekin.
Huomenta ja heti vastaan anojen moitteisiin, että antakaa olla, ei nämä mollaavat viestit kirjoittelua lopeta.
Olemme vakaasti oppineet sietämään kaikenlaista, ei tehoa moitteet, ainakaan minuun.
Tiedän tarkkaan mitättömyyteni ja olen sinut silti itseni kanssa, mutta kiikkustuoli antaa iloa päiviini.

Olen samaa mieltä, tuosta innon saamisista eri hommiin, kun täällä saa toisten tekemisiä lukea ja joka päivälle jotain vähemmän mielyttäväänkin puuhaan tarttuu.
Minulla on puolukkamehu valumassa, sain eilen sankollisen kukkupäisenä ja söinkin niitä isolla himolla.
Puolukan happo on minulle ainakin näin syksyllä tervetullut nautinto, osan olen jo survokseksi aikaisemmin laittanut, tykkään ruuan lisukkeena.
Eilen ostin lantut ja ne keitin ja survokseksi valmistin, jouluksi lanttulaatikkoon valmiina työstettäväksi.
Pienen osan kuutioiksi laitoin, tykkään että maukkaampia on lantut juuri maasta otettuna.
Hyviä oli nytkin lantut, ei piikkisiä, kuten joskus olen ostanut.
Nyt on kaksi pientä pakastinta täynnä, kun mehut sinne vielä laitan, muuta ei sovi, keväällä jos niin kauan elän, tyhjiä molemmat.

Eilen taas sain huomata, että väsyminen kohtaa pienienkin ponnistusten jälkeen, vävyn piti palata kotiin hakemaan tytärtä, kun en sisälle laskenut, ovikelloa oli soittanut monta kerta, kun puhelintakaan ei mukana ollut, joutui takaisin ajamaan marjasankkoni kanssa.
Hämmästyin, kun kaksin oven takana seisoivat, tytär vähän ärtsyn näköisenä kysyi, että miksi et ovea aukaisut aiemmin..
Piti todeta , että nukahdin tuoliin ja en kuullut ovikellon soittoa.
Näitä nukahtamisia alkaa nyt tapahtumaan useimmin, pitänee kuuluvampi ovikello ostaa.
Olen huomannut aiemminkin, että nukahtelen useinkin istuiltani ollessa syvään uneen, taitaa olla niitä lopunajan alkuja.
Pientä huolta kai herättää myös tyttärelle, joka enemmän kanssani touhuilee.

En lue useinkaan muita ketjuja ja en tiedä mitään Tellukan esiin tulosta, häntä en aikoihin ole nähnyt kirjoittamassa.
Eiköhän hillitä mielikuvitusta ja luetaan sitä mitä oikeasti kirjoitetaan, arvailut ei sopua lisää.
Kiikkutuolin vakikirjoittajia kaipaan, mutta elämä on itse kullekin omanlainen, aina ei tiedä mitä kellekin on tapahtunut, tai missä elämän tilanteessa elää.
Asiaa ei auta toisten moittiminen, jokainen toimii omin tavoin ja miettein.

Nyt mehuja pullottamaan ja voin sanoa säilömiselle lopetuksen, no korjaan vielä, pieni omenasato on vielä saamatta.
Kääretotun täytteeksi sitäkin tarvitsen, jos joskus innostun sitä tekemään.
Hyvää syyspäivää!
Sataa, sataa lotisee, ennen sanottiin ,että laariin menee, jospa nytkin, eikös sähkön tuottaminenkin vettä kaipaa.
Jostakin lukaisin, että taas on jotain uutta tulossa, hallitus on lakia uudistanut sähkönkin osalle, lakeja laaditaan ja uusitaan sillä menolla, että mukana ei kestä.

Katselin jotain ohjelmaa, taisi olla Tervon ja Halmeen jutustelua, hoivakodissa istuivat ja jututtivat hoitajaa, joka kertoi hoidonmaksavan 6000 euroa kuukausi, heräsi kysymys, kenen eläke siihen riittää ja sekin, että onko tuon arvoista hoitoa missään, luksusta jo on.?
Ihmettelyä syntyi kysyjienkin suunnalta.
No onhan niitä isoja eläkkeitäkin, näin on kerrottu, kysynkin miksi eläkkeellä ollen pitää vielä olla eriarvoisia eläkkeitä, kaikille sama eläke, millä toimeen tullaan.
Ei kenenkään kuulu miettiä, ostanko ruokaa vai lääkkeitä.
Taas minun ajattelua, mikä ei varmaan miellytä.

Noista keräyksistä, olen kuullut minäkin, että perille menee pieni osa, mutta toivoton olo tulee, kun näkee ja kuulee sen hädän, mikä maailmassa on, että jotenkin on apua yritettävä antaa, vaikka olematonta on eläkemummon annit, toivon aina, että ne suurikenkäisetkin heräisivät ihmisten hätään.
Pienistä puroista ne virratkin syntyvät, jospa tämäkin asia noin menisi.
Sinisilmäiseksi voin itseäni sanoa, vaikka vihertävät silmäni onkin;)

Onhan se ihanaa leikkiä väreillä ja yrittää jälkeä saada taulunpohjaan, olen sen ilon kokenut, mutta lopputulos ei useinkaan mieltä lämmitä, puhun itsestäni.
Kyllä se taiteilian viimeinen silaus puuttuu, mutta kun taitonsa tietää, ei kovin pettynyt voi olla.
Iloinen voit olla kaikesta intosi voimasta, millä kaikkeen tartut korpikirjailija.

Mitään tuon tapaista marjaan menoa en ole kokenut, mistä MdK kertoi, kerrassaan ihanalta kuulosti, noin pitäisi tämänkin päivän ihmisten repäistä kaikkien kiireidensä keskellä.
Voisi jopa jättää kuntosalilla käynnin väliin ja elämys varmaan sieluun asti menisi.
Tuota pitäisi markkinoida yleisesti, voisi olla jopa työpaikanhengen nostava homma.

Tänään saan sakollisen puolukoita, joka vuotinen marjastaja ne kotiin tuo, tyttären aikaan saama tuttavuus.
Sitten vaan, kun omenien tuoja muistaisi, kaikki olisi reilassa.

Viemärinkorjaus talossani, hankaloittaa elämää ainakin tämän päivän, ei ole pitkääkään aikaa, kun joku vika korjattiin, nyt uusiksi, oli kuulema huonosti tehty, nykyisin ei mikään ole kuin ennen, ei voi luottaa, että työt kunnolla tehtäisiin.
Sekään asia ei ole niin kuin oli ennen, työt tehtiin niin, ettei jälkisanomista tullut.
Voin kyllä joltain osin sanoa, että esimerkiksi poikani työssä raportit kaikista työvaiheista valokuvien kera otetaan.
Kalliiksi tulee tämäkin remppa, mitä nyt tehdään ja harmittaa toisten huolimattomuuden aikaan saannosta maksaa, vakuutuksen osuutta en tiedä.
Totuus on se, että maksettava on, eikös juu, mitä tässä maailmassa velkaantuu....
Tuosta huumorista ja sen kestämisesti, kyllä hyvän huumorin kestää, jos on hyväitsetunto ja joskus on hyvä itselleenkin nauraa;)

Kohta hakevat tori/kauppareissulle tytär ja vävy, vielä pitää käydä katsomassa, mitä hyvää tori tarjoaa, saattaa vielä pakkanen täydennystä saada.

Kiitos viestistäsi ano 00151, noin se menee, kun ajatus vanhuudestakin pilkan kohteeksi joutuu, mutta kaikilla on sama edessä jos elinpäiviä kertyy, ja ajattelen, että pahemaksi voi vielä mennä.
Hyvää päivän jatkoa kaikille, sade ei vanhojakaan kaada.
Huomenta sateesta, on taas vettä tullut, jokohan järvet ja joet on täyttyneet entisiin uomiinsa?
Noista kirjoitteluista mitä täällä tehdään en kenenkään viesteistä ole saanut selville perheen sisällä tapahtuvista, ei niin esille tulevia juttuja.
Jos nimettöminä kirjoitamme tuskin kukaan jonkun läheisen tavatessaan voisi sanoa, että tuo poikasi tai tyttäresi, en ainakaan minä viesteistä persoonaa esiin saa.
Asiat mitä yleensä kerrotaan on jokapäiväisiä tapahtumia, ehkä suruja joita ei tutuille voi edes kertoakaan, täällä voi lohdun sanan saada tuiki tuntemattomalta.
Minä olen tehnyt tutuksi myös asuinpaikkani, mutta enpä epärehellisiä kirjoitakaan, joten jos joku tunnistaa, ei suurtakaan harmia.
Totuutta kerron näistä arkisista elon päivistä, jos joku niistä voi itselleen jotain tietoa saada, siitä vaan.
Kai se tunnistaminen nykyisin voi selvitä monesta, muitakin kanavia on, mistä voi tietoa hankkia.
Sovitaan niin, että ken haluaa itsestään ja omaisistaan viestitellä, se sallittakoon, luulen, että ketään ei kiinnosta toisten eläminen siinä määrin, että viesteistä jotakin ikävää etsii.
Minua ei uteliaisuuskaan saa enempää tietoa hankkimaan, mitä en viesteistä saa, tuskin salaisuuksia kukaan tänne laittaa.

Minulta jäi nuo "missitkin" väliin, en muistanut, en kyllä enää jaksaa edes katsoa tätäkään sessiota, monen muun lisäksi.
Kaikki nykyinen on jotenkin "pilattu" ei luonnekuutta ja vilpitöntä kerrontaa enää monestakaan asiasta saa lukea tai seurata.
Tunnustan ronkeliksi tulleeni, mikään teeveen anti tai suurin osa on hyvin tekoälyn mukaista, huomaan katsellessani kyllästyväni hyvin nopsaan, radiota mieluummin kuuntelen, ehkä siitä syystä, että puhe on aidomman tuntuista ilman kuvaa.
Olen kaiketi yliannostuksen saanut, kun yksin istuen jotain seuraa yritän saada.
Suuri syy siihenkin on tämä ikä, jo melkein kaiken näkeminen, niin hyvän kuin pahankin.
Kirjoitellen voi sisintään purkaa ja kun on oppinut vastakaikuihin sen paremmin huomiota antamatta, huoletta voi omia murheitaan purkaa.
Kyllähän nuo hyvää tarkoittavat keräykset joskus mieltä kirpaisee, minäkin jo kuukausilahjoittaja olen pienellä summalla Amnestyn osalta ja muitakin silloin tällöin ilmaantuviin euroja laitan.
Eilen tuli taas kirje, pitäisi vielä kertamaksulle osallistua keräykseen, tuntuu kuin pohjattomana pitävät eläkkeellä elävien pussia.
Onhan totta, että kaikenlaiset avut on hallitus poistanut ja apua tarvitsevia vaan lisääntyy, se siitä hyvätekeväisyydestä.

Noinhan se on, että lukijat oman versionsa joka viestistä tekevät, eli lukevat kuin piru raamattua, etsien jotain sopimatonta viestien sävyyn, mutta eipä välitetä, kirjoitellaan vaan, mitä mielessä liikkuu.
Luulen, jokunen löytyy lukijoistakin, joilla samantapaisia asioita mielessä liikkuu ja näin vahvistamme kirjoittajien kesken tätäkin asiaa, arki kuitenkin voi erilaisia tapahtumia eteen tuoda ja niistä on kiva lukea.

Minulla on vahva usko siihen, että suurin osa meistä vanhoista, jotka tänne kirjoitamme, aivan hyviä ihmisiä ollaan, pahatahtoisuus on jo kadonnut, ihmisinä ihmisille pystymme olemaan.
Lämpöäja rakkauttakin voi muutamilla sanoilla osoittaa, siitä jo moni voi hyvillä mielin olla.
Kaikille toivotan kivaa päivää, sadesää ei meitä häiritse, aina jotain puuhaa löytyy, minullakin parveke kohta tyhjennetty, kunnes valoja ruvetaan taas esiin tuomaan.
Huomenet tähänkin alkavaan päivään, vettä sataa vaihteeksi.
Kyllä se aina mielessä pyörii, nuo ketjun jättäneet, mainita ei vaan aina viitsi, kun siitä haloo tahtoo syntyä.
Ymmärrän kyllä heitäkin, joilla halu kirjoitteluun vähentyy, olihan se välillä aikamoista kinaamista, mutta nyt rauha on ketjussa
Väsyminen myös osa tekijä, ajattelen itseäni, aika usein mieleen tulee lopettaminen, mutta se itsekäs ajatus, oman mielen virittelystä tälläkin tapaa puoltaa asiaa.
On aina mukava lukea vaikkakin tuntemattomien ihmisten elämisistä, jotenkin kaveruutta tuntien.

Demeter mainitsit omia kiireitäsi/jaksamisiasi, onhan se aivan totta nuo sanomasi, lapset totta kai aina etusijalla ja ison talosi hoitaminen, jäisi minultakin varmaan kirjoittelu vähiin.
Kiva kuitenkin, että jaksat ketjussammekin piipahtaa, antaen aiheita elämisen tasolla, omasta näkövinkkelistäsi.
Tänään tilaan sankollisen puolukoita, hinta 30 euroa ja kotiin tuotuna vielä, helpolla puolukkani saan.
Omenan tuojia vielä kaipaan, toivottavasti muistavat minuakin, aina on syksyisin kassillisen minullekin tuoneet.
Kotimaista omenaa tykkään syödä siltäänkin ja tuonti omenat saavat olla kaupassa jouluun asti.

Tuota sarjaa en ole huomannutkaan mistä kerroit Paloma, pitääpä etsiä, varmaan mielenkiintoa antava..
Korpikirjailija pensseli heiluu, muiden hommien lisänä, aikaansaava olet, ei ihan pieni taulu nytkään työn alla, toivon jaksamista.

MdK sai veljen lähtemään taas seikkailemaan maailmalle, siinä jo pituutta matkalle ja kaikenlaista voi tapahtua toivotaan onnen mukana matkaavan.
Matkaaminenkin on harrastus, mikä mieltä kiehtoo.
Minä en ole tutustunut noihin kotiin tuotaviin ruoka annoksiin, mutta kielteistä kerrontaa on kuulunut.
On hyvä, että tämän kaltaista palvelua kumminkin löytyy, voisi monikin vanhus ilman ruokaa kuihtua, kun itse ei jaksa tai osaa tarttua hommiin.
Yksinelävän vanhuksen vireys ei parasta mahdollista useinkaan ole ja kun voimat loppuu, on tyytyminen olevaan.
Olen ylen onnellinen, että jaksan ja innostunkin itse itseäni passaamaan, toivottavasti tämä olotila jatkuu.
Yritän tätä oloani ja sen toimivana pitää kaikilla jaksamisen äärirajojen toiminnalla, siksi itse haluan kaiken mahdollisen tehdä ja toimittaa.
Joskus eteen tulee tenkkapuu, mutta miettien, että ihmisten tekemiä ne on kaikki, miksi siis en minäkin ainakin jotenkin ne saa tehtyä.

Nukuin pitkään ja nyt on aloitettava nämä päiväksi ajattelemani hommat, parveketta siivoilen pikkuhiljaa, kukkia roskiin ja multaa kannan pensasaidan juurelle.
Aina syksyllä ajattelen, että ensi keväänä ei multaa minulle tuoda, mutta joka syksy sitä vaan ulos kannan.
No kaiken suhteen, vannomatta paras, viettäkää mukava päivä.
Huomenta kauniin näköiseen viikon alkuun, monella säällä onkin tässä eteenpäin menty.
Katselin tanssii tähtien kanssa ja sekin tuntuu muuttuvan, ei niin katsottavaksi.
Tanssijat olivat yllättävän hyviä, mutta löytyi joukosta vähän huonommin osaajia, mutta alussa vasta ollaan.
Uusi juontaja jäykän oloinen, mutta ehkä jännitys päälle painoi hänelläkin.
Mielestäni ei viimeiseksi tullut, kaikkein huonoin ollut, näyttävä pari ainakin.
Mitäpä tämän ikäinen arvostelemaan rupeaa, aika on ajanut ohi.

Ruisleivän teosta keskustelu on ollut, muistan taikina korvon ja hierimen minäkin.
Taikinan juuren (vellin) äitikin teki korvoon, missä reunoilla oli taikinaa vanhasata taikinasta ja pala itse taikinaa.
Aamulla sitten alusti kiinteäksi ja ristin päälle painoi, iltapäivällä sitten paistoi.
Leivät säilytettiin samassa korvossa, viileässä komerossa, en muista koskaan homeeseen mennyttä leipää, kai ne niin pian loppuun syötiin.
Lämmin leipä melkein maisteluun meni, vaikea vaan oli leikata, kun kuori vielä kova.

Poika soitteli illalla pitkästä aikaa, kiireinen oli, matkalla Turkuun, räjäytys kokeeseen, mikä viiden vuoden välein tehdään.
Ei tuntunut uuden omistajan kanssa peli oikein pelata, kun samat työt joutuu tekemään, kuin päävastuussa ollessa ja tuntui kyllä hommia olevan.
Kaksi vuotta vielä on lupaamansa aika, minkä ohjaimissa oli luvannut olla, toivottavasti jaksaa.

Ikävä tuo "hipailusi", kun viestisi jää lyhyeksi, mutta kiva kuulla kumminkin voimissasi olevan Demeter.
Ramoonaa vain ei kuulu, ei näy?

Kiva laittaa vieraille tarjottavaa, en enää oikein osasikaan, niin vähän vieraita käy, soittamiseksi on yhteydet menneet.
Hymy oli kaukana, kun huomasin sauna aikani jo alkaneen, kummasti kesti jalat kipittää saunan lauteille, saunakaveri jo tuli saunasta pois, kun sinne porhalsin.
Ei soittanut ovikelloa mennessään ajatteli jo minun menneen, käymme saunassa yhdessä, minulle sattuneen kompuroinnin jälkeen, kiva on sauna kaveri olla.
Olisi soittanut takaisin tullessaan, kun epäilys asioiden laidasta olisi mieltä hiertänyt.
Minulla on viimeinen sauna vuoro, siksikin kiva, kun on kaveri.

Minäkin aina kirpparille sukkiani joidenkin muiden myytävien joukkoon laitan, viime kerralla kirpparin omistaja korjasi hintojani, kun liian halvalla olisin myynyt.
Taulujanikin jokunen voisi myyntiin tarjota, mutta enpä rohkene, ei kata taiteen määritelmää, kun minusta aika jättää, niiden kohtalo on kaatopaikka,näin uskon.
Minä olen heikkona vanhanajan astioihin, niitä en millään raaskisi poistaa , ei niitä monta olekaan, mutta ovat mielestäni säästämisen väärti.

Nyt sitten viikon alun puuhiin, La,Promessa istunto monta tuntia vie päivästäni, mutta ehtii siinä jotain muutakin hommailla.
Puolukoita ja omenia on jostain haalittava, sitten alkaa kaikkea jo pakkasesta löytyvän.
Aloitellaan viikko hyvillä mielin , aurinko paistaa ja elämä hymyilee, toivottavasti toisillekin.
Sunnuntaiaamu, pilvinen ja melko viileäkin, nyt eletään sitä aikaa, että sää vaihtelee.
Eilen tapahtui virhe jota en aiemmin ole kokenut, nukuin sauna-ajasta rokuliin, katsoin telkkaria ja melkein tunnin nukuin, säikähtäen heräsin ja tuli kiire saunaan.
Ehdin kyllä saunomaan, meillä on tunti sauna-aikaa, joten asia hoitui, mutta ajatus siitä, että tämänkaltainen rupeaa tavaksi tulemaan, ei ilahduta..
Väsynyt olen kyllä viime aikoina ollut, mutta ei kai se mitään kovin ihmeellistä ole, ikäni huomioiden.
Naapurini toi karvalaukkuja pienen ämpärillisen, ne siivosin, likoon laitoin ja mietittyäni hetken tein pannukakun ja siitä lämpimäisiä vein sienet tuoneille, pieni purkki omenasosetta kyytipojaksi, kun eivät maksua halunneet.
Omenasosetta tein torilta ostamistani pienestä määrästä omenia, joita eurolla kilo myytiin, oli kolhuja ja näkövaurioita, mutta niin hyviä, että suuhuni napsin ja hyvä sose niistä tuli.
Ilahduin kovasti, sillä nyt on jouluksi sienisalaatti tarpeet pakkasessa.
Olen hyvin tarkka sieniä siivotessa, kaikki madon mahdolliset kulkemat poistan, näin ei varmaan myytävinä oleville tehdä.
Oma tekemä, olipa mikä tuote tahansa kysymyksessä on takuu varma, sietää tarkastelun.

Olipa aikamoinen kertomasi MdK, olet joutunut kokemaan elämässä niin paljon, että tässä minä pyörittelen päätäni, minua ei kertaakaan edes ole leikattu.
Keuhkotauti oli kamala tauti, minunkin lapsuuden ystävän kotona äiti kuoli kohta sodan jälkeen ja kakki seitsemän lasta jossain muodossa taudin kokivat, varmaan jo hoidon kehityksen myötä elossa kestivät.
Paljon perheen lasten kanssa touhusin, mutta en tartuntaa saanut, muistelen, että äidillä oli omat astiatkin mitä käytti ruokailussa, kai sekin yksi keino taudin taittamiseen.
Paljon on lääketiede saanut parannuskeinoja tautien kohdalle, mutta nyt jyllää voimat, joihin ei vielä apua löydy.
Kehitysmaissa taudit leviävät ja niitä sitten matkaajat tuovat muuallekin.
Huumeet joita ihan vapaaehtoisesti käytetään, yksi elämää heikentävä asia.
Paha ei maailmasta lopu, vaikka kuinka viisautta kaiken suhteen lisääntyy, sotiminenkin kaiken tuhon kanssa vaan riehuu, siinä tavoitteena vallan ja rahan ahneus.

Kysäisempä mikä oli sanomasi ano 00126, ei ymmärrys yltä tietoon asti, ei arvailukaan;)
Ruisleipää, hyvin hapatettua varmaan vaan siihen aikaan tehtiin, ja terveellistä vielä tänä päivänäkin, en vaan ole äidin leivän makuista löytänyt, sekin taito jäi opettelematta.
Olen joskus yrittänyt, mutta tulos ei samalle tasolle yltä, ehkä vaatisi puilla lämmitettävän uunin, sähköllä ei minulla ainakaan onnistu.

Puolukkametsään mieli tekisi, mutta mitäpä sinne kompuroimaan kaipaan, no en kyllä pääsekkään.
Ihana vaan olisi punaisena hehkuvat mättäät nähdä. suuhunsa napsia niin kauan, että kieli ei enää sietäisi.

Haaveilut sikseen, on sitä sunnuntainakin jotain ruokaa laitettava, punajuurilaatikko on valmiina (maistuva), perunat ja sisäfilepihvit, omatekemät kurkkusalaatti ja punasipulipikkelsi höysteenä, jopa nälkä siirtyy.

Onnen täyteistä sunnuaita toivottelen kaikille kirjoittajille.
Huomenta, viikonloppu edessä ja se kaiken kruunaava sauna-ilta.
En enää jaksa kauan löylyssä olla, mutta kuumuudesta pidän, vaikka lyhyempänä, hieman ihoa kun kirpaise ja hiki pintaan nousee, on löyly tehnyt tehtävänsä.
Kummasti se rentouttaa meinasin sanoa lihaksia, mutta kun ei niitä enää juurikaan ole, niin sitten muuten vaan.
Miehelläni oli tapana kehuskella lihaksillaan ja olihan ne kintut lihaksikkaat, kun käveli joka päivä 14 kilometriä, laskettelikin vielä eläkkeellä ollessaan.

Samoin olen minäkin miettinyt tätä kirjoittelua omaksi hyödykseni tekeväni, kyllä siinä hieman joutuu aivojaan rassaamaan, kun yrittää kirjoittaa niin, että ei kenellekään pahaa mieltä tuottaisi.
Ilon tunne itselle, kuin myös kanssakirjoittajille.
MdK kirjotit tuosta hiljaiseloon totuttautumista, jotenkin siihen alan jo tottumaan, en kaipaa juurikaan mitään väkijoukko tapahtumia, ei edes mieli mihinkään tee.
Onko niin, että on nähnyt ja kuullut sen mitä pystyy vastaanottamaan ja jopa mielikin tyytyväinen on.
Ajattelen kyllä esimerkkinä kälyni, joka ei pysty enää mitään tekemään, kertoi aina vaan istuvansa, kun edellisessä kodissaan oli.
Nyt hoivakotiin päästyään tykkää istua yhteisessä aulatilassa, missä aina muitakin, näkee ihmisiä ja voi vielä keskustella, jos joku puhelias mukaan sattuu.
Ihmettelee vaan miten vähän ihmiset puhuvat, kai se on niin, että puhekin katoaa, jos ei sitä harjoita.
Siksi kirjoitellaan vaan, vaikka höpinäksi sanovatkin, aivot virkistyvät.

Maissista en ole oppinut tykkäämään, no öljyjen käyttöön rupesin, kun kolestroli arvot kohosivat.
Pitäisi käydä niitäkin testaamassa, mutta en saa aikaiseksi tilata aikaa, varmaan sitten , kun jotain sattuu.
Puolukan ostoa mehuksi asti odottelen minäkin, hieman kypsempiä pitää mehumarjat olla.
Omenasatoa on vielä tavoitteena saada, muutama purkki sitäkin, onhan se hyvää vaikka pannukakun höysteenä ja kääretorttukin hyvää tulee.

Erilaisiahan sitä kaikki ihmiset ollaan, mikä ihan hyvä onkin, johan sitä kuolisi, kun kaikki samalta kokisi.
Toivoisin kumminkin olevani sellainen pullantuoksuinen mummo kaikille, en nykymummo välitä olla, sillä heillehän kuuluu olla tyylikkäitä ja aikaansa seuraavia.
Liian vaativaa minun elämäntyyliini.
Aika itsenäistä on eloni ollut, en helpolla ole suostunut, en vieläkään suostu mihinkään valmiiseen muottiin, itse teen päätökseni kaiken suhteen vielä ainakin, voihan tulla aika, että joudun toisten ohjailuun.
Onhan sekin ihana, että saa valita oman tapansa elää, kunpa kaikki niin tekisi.

Nyt teen lähtöä Matkahuollon palvelupiteelle, paketin palautukseen, miten onnistunen.
Eka kertaa lähettäjänä, noutanut kyllä olen useammin, vielä on tämäkin opittava kaiken muun lisäksi.
Ohjeet saattaa olla ihan yksinkertaiset, mutta minä tupeksin kaiken kanssa, katsotaan miten onnistuu.

Hieman pilviseltä näyttää, näinköhän vesisateen saan niskaani, mutta en sokerista ole , joten tulkoon vaan.
Huomenta ja taas uusi päivä aivan tekemistä vaille valmis, mitä sitten tehtäneenkään.
Pitää kiittää ymmärtäviä anoja, joita on ketjuun tullut useampi ja ymmärrystä mummot saavat.
Ainahan joku joukkoon löytyy, joka ei kiikkustuolista tykkää, mutta näin vain tämä menee, lupa on saatu kirjoittaa ja tuo + tuolla perässä tarkoittaa, että kaikki sitä 80 vuotta vanhemmatkin mukana voi olla.
Meille kaikilla on ja on ollut mummoja ja ukkeja, varmaan useammalle hyvinkin rakkailta tuntuneet.
Nyt yritän valottaa kantaa, että oikein hyvä olisi, jos kaikki voisivat jollain tapaa osallistua näihin tämän ajan ilmiöihin.
Vaivatkin saattavat joskus unohtua, kun saa lueskella samanikäisten elämän kulkua, siis ei keltään pois, jos mukana pyörimme.

Samaa epäilen minäkin korpikirjailija, mutta kovin pieni harmi tuo on, joten suotakoon .
Sen verran osaan, että toiselta sivulta osaan etsiä;)

Kateellisuudesta kirjoitettiin, en ainakaan minä ole havainnut siitä puhuttavan tässä ketjussa kenenkään suulla, omana itsenämme kirjoitamme, omia tapojamme esiin tuomme, ja vastapainoksi odotamme toisilta kirjoittajilta samaa.
Varmaan on huomattu, miten onnistuu, kysymykset ja niihin tulevat vastaukset ilman sen kummempia esiintymisiä.
Muistoja herätellään ja kaikkia mukavia tekemisiä kertoillaan, se kuuluu tähän ikään.
Ehkä toivoisi, että niistä pieniä otoksia jokainen oman elämänsä selviämisiestä saisi.
Huomata voisi, miten maailma on muuttunut ja miten ennen elettiin paljon köyhemmin, mutta elämä sujui yhtä hyvin kuin nytkin, jopa jollain tapaa paremminkin.
Neuvomiseksi ei tätäkään voi sanoa, vaan kertausta omasta elämästä, vahvistusta toisten samoja kokeneiden viesteistä.

Kokemuksia voisi kertoilla kirjoittelustakin ennen ja nyt, sillä muutos on valtava, ennen ilolla sai tulla koneelle lukemaan kirjoituksia, koska melkein vain iloa tuottavia silmiin tuli.
Nyt eletään tätä aikaa, ei aina miellytä, mutta turhapa on valittaa, sillä kaikilta matkan teko päättyy ja häirikkönäkin olo loppuu, jaksakaa viestittelymme, tilaa jää kaikille sanansa sanomisiin.

Odotan joka aamu MdK kannustavaa kerrontaa ja ihastelen hänen kykyään elämisen kanssa, vastoinkäymiset voittaen, aina hyvällä tuulella meille tarinoi, vuosien takaisia.
Aina jotain uutta asiaa ilmenee ja innon tämän elon loppujakson jaksamiseen antaa, kiitän mukana olostasi.

Samoin Paloma valottaa elonsa polkuja ja tätäkin päivää, hänellä paljon kerrottavaa löytyy, elämän polkujensa matkoista, kirjan kirjoittamiseen ei kaikki edes uskalla ruveta, hyvä Paloma.

Vakikirjoittajista voisin mainita myös demeterin, jota kaipaan aina, kun pidemmän ajan pois on, hänellä aina jotakin viisautta kerronnan mukana välittyy ja itsensä liikkuvana pitävänä hyvä kannustus myös minulle ja se paljo lukeminen hänelle se rikkaus, jota minäkin kaipaisin.
Pieneksi on joukko nimimerkillä kirjoittajia, joten voin näin kiitoksen antaa jokaiselle erikseen, unohtamatta anoja, joilla myönteinen sanoma myös kannustusta antaa.

Joku voi ajatella, että neuvoja jakelen, ei näin, toivon vain myönteisiä, rehellisiä viestejä, en moitteita, koska ne ei intoa lisää, ja herkempi lukija voi masennukseen tien löytää.
Yksinkertaisesti sanottuna, sitä itse kunkin arkea ja siinä sujumista toivoisin.

En jaksa edes ajatella, että joku voisi jotain parempaa luulla olevansa, kuin omana itsenään viestejä laittaa, toivon mukaan myönteisten ajatusten antamista tavoitellen.
Tässäpä tätä taas tuli, vastauksia odotan ja mukana kulkemaan pyydän, aivan omin ajatuksin ja elämisen taidoin.
Torstai, se toivoa sisältävä päivä aluillaan.
Sää on senkaltainen, että aurinkoa voi tirkistellä ainakin osan päivää.
Hyvin nukuttu yö takana ja helppo on päivä aloittaa, mitä tuonee tullessaan?

Ano 00097, et varmaan huomannut, että mainitsin myös kerääjän palkkansa ansainneen, mutta ainahan pussista lähteviä euroja säälii, vaikka ymmärrys on myös kerääjän puolella.

Demeter, näin on kuten kerroit ja toisetkin samoja vaikeuksia kokee näiden ihmelaitteiden kanssa.
Kankeat sormet ei pieniin näppäimiin taivu ja aina saa korjailla tekemisiään, aikaa kuluu siihenkin, vaikka aika ei kortilla olisikaan, mieluummin vaikka ikkunasta katselee, kuin yritystä yrityksen perään tekee.
Pitänee pyytää anteeksi, kun kauppaan menen myyjiltä, kun tukkona kassalla olin, kunnes tuli toinen myyjä asiaa selvittämään, tai sanoisiko ymmärrystä päähäni takomaan.
Intin vaan itsepäisesti, että sovellus on kortissani, siinä tytärkin punaisena hehkui, kun minä paasasin, hän sitten selvitti tilanteen myyjän kanssa ja rahat sain takaisin.
Kotona vasta sain ajatuksen päähäni, että on kaksi eri sovellusta.
Harmitti kassalla, kun takana oleva rouva huokaili ja mutisi, kun niin kauan siinä kassan kulkua estin.
Onneksi en hänelle kuitenkaan alkanut ärsytystä purkamaan, olin kyllä melkoisen tuohtunut asianjohdosta, vaikka syy oli minussa.

Tosi tuokin mistä MdK mainitsit, melkein joka päivä saa puhelin latauksessa olla.
Pienenhipaisun kautta aina ne ei tarpeettomat asiat onnistuu ja esiin tulee.
Kyllähän se kaupunki houkuttaa kodittomatkin kaupunkiin, toivossa on parempi kuva työn saamisesta kuin asunnostakin, vaikka kumikaan ei helpolla onnistu.
Kamala asia, jos ei kotia olisi, mutta näin on monellekin syrjäytyneellä.
Jotakin heidän auttamisen olisi tehtävä, elämme yltäkylläisessä maailmassa, kakun jakaminen oikein tämän asian hoitaisi.

Tuosta nuorten naureskelusta vanhojen ihmisten kohdalla, on kyllä aika yleistä, muutenkin sääliä ei tunneta, vaikka eteen aivan avuton vanhus osuu.
Poissa on kunnioitus vanhuutta kohtaan, mutta ajatus siitä, että eipä tiedä miten kovan koulun joutuvatkaan kokemaan omalla kohdallaan, en toivo kuitenkaan pahemmaksi menevän.
Oikeassa olet Paloma, ei osaa tämän päivän nuorempi väki siihen mihin me olemme opin saaneet, jopa pakon edessä, kun jokapäiväinen eläminen sen vaati

Onhan niinkin noiden kirjailijoiden kirjoittamissa kirjoissa, että osa pitää olla myös omaa mielipidettään, sillä asia värittyy, saa laajemman tuntuman kirjan sisältöön.
Paljon on tehtävä asian kanssa, jos ja kun menneistä asioista on kysymys, historiaa ei saisi vääristää.
Monta kertaa jää totuudellisuus lukijan arvioon.
Varmaan tuo Tervon arviointi alle puoleen tätä minunkin antia lyhentäisi.
No, enhän kirjailija olekaan, joten saanen anteeksi;)

Olen huomannut, että vanhetessa olen noita" huonosti kasvatettuja" aina vaan enemmän huomata, onko minun kärsivällisyyden loppuminen syy moiseen.
Voihan hyväntahtoista hymyilyäkin olla, ne omat mummot ja papat mielessä pyörii.

Korpikirjailija vaan luo uutta taidettaan ja jaksaa olla innostunut monista asioista, mitkä taiteen tekemiseen liittyy.
Minä kauhulla katselisin valkeaa taulun pohjaa, en mitään iloa sen sottaamisesta kokisi, sillä sitähän se kohdallani olisi.

Jospa tuli aihetta huomautteluun, otan vastaan kaiken, mikä on tulevaa.
Olen pannut merkille, että melkein joka päivä saa ketjua nurkan takaa hakea, mutta löytyyhän se sieltäkin;)
Iloa päiväänne!
Hyvää keskiviikkoa ja ihan kauniin tuntuisesti on alkamassa.
Eilen piipahdimme tyttären ja vävyn kanssa torilla, puolukan hinta aika korkea 35 euroa viisi kiloa, ajatellen sitä miten helppo niitä on kerätä, jos hyvä marjapaikka löytyy.
Muistelin omia marjan keruita, puolukkasankko täyttyi hyvinkin pian.
No tietenkin palkkansa väärti on kerääjäkin, mutta maksajalle on aina liian korkea hinta.
Mehupuolukoita saa vielä odottaa, näin kertoi marjan myyjäkin.
Ostin kolme litraa, suurempaan tuskaani, survoin sokerin kanssa, valmiina ryokailun maustamiseen.

Onhan niitä perunoita ja sipulia valmiiksi pilkottuna kaupan hyllyllä, mutta en koskaan ole ostanut, liian helpoksi elämä muuttuisi, jos kaiken valmiiksi tehtynä ostaisin, minulla kun on aikaa tehdä itsekin.
Salaatin aineksiakin löytyy, mutta enpä niihinkään koske.


Jouduin eilen ymmärrystäni tenttaamaan, kun K-kaupan sovelluksia yritin käyttöön ottaa.
Plussa etu on kortissani, mutta erikseen on tehtävä K-kaupan sovellus ja aina tarjouksien kohdalla ne on aktivoitava.
Asia on mielestäni hankala ja huomiota vaativa homma, tarjoukset jäävät minulta ostamatta.
Mielestäni kerran asennettu ei enää aktivointia tarvitsisi.
Älypuhelin antaa mahdollisuuksia vaikka mihin, mutta tenkkapoo tulee eteen, kun ei kaikkea hallitse.
Vaikean takana on tarjoukset, jos joutuu aina silmä tarkkana puhelintaan vahtimaan.
Kaikki vaikeutuu ja kun ikä tehtävänsä tekee, ei aina tämän ikäinen jaksa vaihtuvuutta seurata.
Näistä tarjouksista jää kaikki vanhat ihmiset ilman, jos ei edes älypuhelinta ole, on se niin väärin.
Totta on se, että aina vaan vaikeammaksi menee, tai siis ymmärrys rapistuu, ei pysy nykymenossa mukana.

Kyllähän se nuoruus toi mukaviakin asioita esiin, minuakin kehuttiin kuvan puitteissa filmitähti ainekseksi, mutta ymmärsin ylimitoitukseksi, en koskaan ole mitään tosissani ottanut, nuoruus on kaunista, katsojan silmä sen määrittää.

Tuo kirjan kirjoittaminen on vaikea asia,, makuja on niin monenlaisia ja jos vielä totuutta aikoo esiin tuoda, on varmasti kuori kestämiselle tehtävä.
Mielipiteet eroaa melkein joka asiassa suvunkin sisällä, mutta oman totuuden nimissä sitä kirjaa kirjoitetaan.
Sukutarinan kertovat kirjat on mielenkiintoisia, historian havinan myötä kulkiessa, onnea vaan Paloma.
Uskottavia kirjoja on vaikea löytää, kaikilla on asioista oma kokemus ja elämyskin, itseäni häiritsee se totuuden tietämättömyys.
Mielikuvitus joskus pilaa hyvänkin kirjan.
Mitäpä minä voisinkaan kirjoista enää edes mainita mitään, kun lukutaitoni on kadonnut, nyt sarjoja katselen, niiltäkin toivoisin totuudellisia viestejä, mikä harvoin onnistuu.
Uskottavuus on hävinnyt maailmasta, kaikkea melkein on epäiltävä, vain oma itsensä voi totuudellinen tuntea olevansa.

Jospa jatkan toisen kerran, vaikeaksi meni aihe, en mitään osaa varmaan ymmärtää, tietojakaan ei tarpeeksi, mutta näillä se vaan on jatkettava, virheitä tehden ja ne on pakko hyväksyä.
Kaikesta huolimatta, iloa päiväänne toivotan.
Huomenet edelleen sateisesta säästä, syksyähän se on vesisateineen.
Sanon tervetuloa syksylle, illat pimenevät ja kodissa lämmöt pattereissa kotoista lämpöä antaa, turvallinen ja hyvä olohan siitä tulee.
Maajussit kiirehtivät sadon kimpussa ja sen verran poutaa toivosi, että kaikki hyvin säilöön saataisiin.
Katselin eilen Maajussille morsian lähetyksen, jotenkin sekaisen oloinen mielestäni, mutta muutoksia pitää tehdä, että katsojia kertyy.
La Promesankin katsoin viikon satsin kerralla Areenasta, pitkäveteiseltä sekin tuntui, mutta katsottava vain on.

Palomalla suuri urakka odottamassa, mutta mieleistä hommaa, näin uskon.
Onhan se toki hieno saavutus kirjan kirjoittamien.
Onnea talon myynnistä, kiva yllätys lapsillekin.

Minun metsäni on puolukoidenkin suhteen tuo tori, taidan sinne mentyäni muutaman litran ostaa ja katsoa joko mehukypsiä ovat.
Puolukkamehua on saatava pieni määrä myös pakkaseen.
Demeter siivouksistaan kertoili, kyllä se niin on, että jos aikoo vähentää tavaran määrää, on kovetettava itsensä ja roskiin vaan julmasti kaikki vanha.
Niinkin sitten voi käydä, että roskiin menee sekin, mitä joskus kaipaa, mutta tehty mikä tehty.
Tuo lukeminen ei vaan meinaa minulta onnistua, mutta voisin verrata sitä neuleen näpissä pyörimiseen, siitä en irti pääse, vaikka tarpeetonta onkin.
Mietin jo yrittäisikö myydä joulun aikaan, vai suoraanko lahjoituksen teen.
Voisi lankarahoja ainakin pienen osan saada, jos kirpparille veisi.
Minulla ei vielä ranniketta ole, en ole edes ajatellut, pitäisikö sitä ruveta miettimään, sitä vaan mennä köpittelee päivästä toiseen, unohtaen, että joku kohtaus voi nurkan takana odottaa.
Otan osan kiitoksista, kiitti vaan demeter ja kiitos myös sinulle mukavasta viestistäsi, oli mukava hommiesi kulkua seurata.

Saitpa mieleeni kinkkukiusauksen tekemisistä MdK, että voisihan Jansonin kiusauksen tehdä, kai niitä anjovispurkkeja on olemassa, siitä on aikaa kun olen sitä tehnyt.
Onnistuuhan se mielikuvitus kiusauksenakin, vähän sitä ja tätä, loraus kermaa ja juustoa päälle.
Muistelen äitini usein laittaneen sillipaloja makua antamaan.
Ruuan teko on mielikuvitus leikkiä, näin olen kokenut, rohkeasti vaan kaikkea sekaisin, hyvä tulee.
Koirasta piankin kaverin saa, sen olen kokenut minäkin., koira osaa aistia kaveriksi, vaikka vaan silityksen antaa.

Eipä tässä sen kummempaa, asioita on hoidettava pankissa ja kaupoilla, onhan tilipäivä, elämä sopii laittaa vaikka ranttaliksi.
Hyvää tätä syyskuun ensimmäistä päivää teille kaikille.
Hyvää aamupäivää, pilvistä, sadettakin on saatu.
Kuukauden loppua vietämme, huomenna alkoi ennen aikaan koulu, siis syykuun eka päivä, nyt jo puolikuuta ovat koulua käyneet.
Tavat muuttuvat ja aina vaan enemmän kaipaan entisiä aikoja.
Kai sitä silloinkin jotain uuttaa kaivattiin, mutta ei voinut kuvitellakaan, että vauhti muutoksien suhteen on tämän päivän kaltainen.
Nyt tuntuu kuin se pienin nuorena olo on lyhentynyt, eikä lapset edes leiki lasten tapaan, aikuisia matkivat.
Tässäpä ihmettelen ja suren lapsuusajan lyhyyttä.

Niin totta tuo kertomasi MdK, aikaa ei paikkaa tiedä missä päivämme loppuvat, raha ja valtakaan ei siitä armahda.
Mikä onkaan totuus niistä kiitosten määristä, mitä joillekin osoitetaan, mutta paljon on heitäkin, joille aito ikävä ja suru seuraa.
Puhelin on minullakin vuoteen vieressä, jos sitten ymmärrän edes apua anoa.
Sairaalassa olen ollut kaksi kertaa, lapsien synnytyksen vuoksi, muuten aivan outo juttu.
Pitää heti perua puheeni, olen ollut kuukauden silmäsairaalassa Helsingissä ja viikon kulkutautisairaalassa näissä kotimaisemissa.
Kummasikin ikävään meinasin kuolla.
Lapsuuden ajoista muistikuva kulkee, kesät oli kauniita ja lämpimiä, ukkoset ärjympiä.
Katselen hieman haikeana koivunlehdenlentoa, viite ruskan joutumiseen, sitä odotan, sillä takapihani vaahterat antavat näyn, mitä harva taiteilijakaan pystyy todeksi maalata.

Näin se aika kulkee, vieläkö kevään näen, kysymys joskus mieleen tulee, jospa jouluun kumminkin???

Luulen, että tuo kysymyksesi muutamista vakioista on ihan aiheellinen, mutta uskon kaikkien hyvin voivan, eivät vaan jaksa esillä olla.
Tietenkään ei varma asiasta voi olla, kun yhteyden ottoja ei näy, toivon kuitenkin jokaisen elon merkkinsä jättävän.
Voihan olla niinkin, että tenttaamien joka kiitoksesta joskus uuvuttaa ja kaikilla ei into samana pysy.
Minä olen varmaan kovettanut luonnettani ja en niin pienistä välitä.
Vahvana on tunne, kun ihmisiksi kirjoittelen, ei sitä kukaan pysty kieltämään.
Pitänee ajatuksissaan miettiä, miten kesä sujui, onko jotain valtavaa tapahtunut, mikä maailman katsomustani muutti, no helppo sanoa, ei ole.
Radiosta kuulen, miten maailmalla tapahtuu kauheita, mutaan ja sortumien alle kuolee ihmisiä ja vatsa tyhjänä lapsetkin saavat nukkumaan mennä ja tämä kaikki vuonna 2026, sivistyneessä maailmassa.
Surulliseksi vetää, eikö mitään milloinkaan opita??

Nyt alan elämään kuin viimeistä päivää ja La Promessa sitä vauhdittaa, näin muistelen, voikaa hyvin!
Sunnuntaiaamu ja kauniina alkaa, sateita vaan on luvattu täksikin päiväksi, kiertelee aika kummalla lailla nuo pilvet, saapa nähdä miksi muuttuu.
Eilen oli lämmin ilta, kun saunanjälkeen parvekkeella istuskelin, viilennyt on jo jonkin verran, mutta vielä tarkenee.
Yöllä heräsin kovaan jympsytykseen nousin katsomaan mistä moinen johtui, ainankin 20 kulkuneuvoa ajoi hurjaa vauhtia ikkunani ohi, ja musiikki kaikui.
Saman havainnon tein päivällä, kun mopopojat ajoivat keskellä kaupunkia, ohitellen autoja joilla varmaan sallittu ajonopeus.
Ajattelin , että kummassakin tapauksessa olisi poliisin pitänyt puuttua asiaan, mutta eipä näkynyt.
En tiedä onko poliisin määrärahoja vähennetty, ettei heitä juuri näe partioimassa, miten kauheita nämä ajattelemattomat nuoret saakaan aikaan.
Mistä näille polttoaineitakaan aina riittää kierrellä häiriköimässä ympäri kaupunkiakin, ei olla köyhiä, ei kipeitä.
Nuoret ovat yleensä fiksuja ja kivasti käyttäytyviä, mistä näitä häiriköitä kumminkin ilmaantuu.

MdK mainitsi nuo väittelijät, minunkin jälkeläisissä niitä muutama olisi, jotka väittelemään pystyisi, pojantytär aikoikin niin tehdä, mutta lapset tuli ja siirsivät asian tuonnemmaksi.
Saa nähdä jaksaako innostua vielä asiaan.
Tuohon nuorisoon luottaminen on aina ollut kyseenalaista, muistan nuorena ollessa miten sen ajan "mummot" päivittelivät nuorisoa käyttäytymisistä.
Kyllä se ohi menee kaikki remuisuus ja kapinointi milloin mihinkin liittyvä.
Tänä päivänä vaan kaikki tuo "kokeilu" saattaa koitua nuorien itsensä tuhoon.

Noita vastoinkäymisiä aina väliin saa kokea, kuten korpikirjailija kertoi, mutta toivotaan hyväksi kääntyvän sitten tulevana taiteiden yönä.

Näin on kuten Eliaanakin kerroit, kaikella on aikansa ja tuntematon ajankohta, milloin viimeisen kerran silmät suljemme.
Ei rahallakaan lopuksi saa tätä asiaa ohitettua, toivomus olisi, että helpon kuoleman saisi kokea.
Tulevaa ei kannata pohtia, se tulee kun aika täyttyy, pitkäksi on minunkin kohdalla mennyt.
Niin se vaan tämäkin kesä mökeilläkin lähenee loppuaan, tytär kertoili siivonneensa isomman mökin ja siirtyvät saunamökkiin, on pienempi kustannus lämmityksen kanssa.
Siellä vaan viihtyvät mahdollisimman pitkään ja aika kaukana on vielä järven jäätyminen.

Minäkin tykkään Hyttisen lauluista, on jotenkin konstailematon suomalainen mies.
Minulla on suomalaisesta miehestä kuva, mikä kertoo rehteydestä, vahvasti jaloillaan seisovasta, turhaa itsensä esittämistä joka käänteessä kiertävää.

Nyt pilvistyy, voipa olla, että sade siitä kehittyy, mutta antaapa sataa, kuluu se sunnuntai sadetta pidellenkin, eikö vaan?
Lepoa antavaa sunnuntaita itse kullekin.
Anteeksi pyytelen, luin tai huonosti ymmärsin tuon "suurostosten" selkeästi ihan luki, kuten ano 00083 ymmärsitkin.
Minä toteutan sitä tapaa lukea, katson sanan alun ja sitten arvaan loput.
Suuruksesta ei todella ollut kysymys, näin hölmöyttäni taas toteen toin;)
Lauantaipäivää tässä aloitellaan, nyt vuorossa taas sateiden odotus, lupaoleva sateista pyhän aikaa.
Ikävä työssä käyville, kun se sunnuntai useallakin on ulkoilupäivä.
Tämä siitä ikävä asia, että muuksi ei pysty muuttamaan, vaikka sää onkin mukava jutustelun aloitusaihe.
Luonnon seuraaminen on aina vaan lisääntynyt iän kertyessä, oli mukava torillakin katsoa mitä kaikkea olemmekaan luonnon taholta saaneet.
Taas muutama purkki pakkaseen kertyi, edullisesti saaden kannattaa pakkaseenkin kerätä, mikä tärkein ei talvella tarvitse ulkoa tuotuja ostaa ja maksaa maltaita.

Tuota suurosten tekoa joku kyseli MdK, minusta ennen puhuttiin suurustamisesta, ruokia tavallaan maustettiin, saatiin paksuutta keittoihin ja sooseihin, en tiedä onko sama aisia?
Ehkä selvyyden MdK antaa.
Tuosta majanmuutosta kohdallani on tapahtunut seitsemän muuttoa ja kaikki samalla paikkakunnalla.
Lapsuudessa oli muutama muutto paikkakunnilta toisille, mutta palattiin alkujuurille kuitenkin ja täällä on hauta paikkanikin.
Kommellusten kautta olet onnistunut kotisi kuntoon saada MdK.

Suruuutinen kosketti minuakin, kun Norjasta sellainen tuli, olimme kuninkaan kanssa samana vuona syntyneitä.
Hänessä oli sellaista turvallisuuden ilmettä, olemus antoi kuvan johtajasta, joka huomioi kansansa elämisen vaiheet.
Muutenkin sellaisen kuvan sain, että oli kansansa rakastama, turhia esiintuloja välttäen.
Saman onnistuvan kuvan olen saanut myös uudesta kuninkaasta, hymyä riittää, vaikka vaikeuksia yhdelle ihmiselle on riittänyt, toivon kaiken hyvin sujuvan ja kansan kuninkaana saa isänsä polkuja kulkea.

Korpikirjailija jaksaa taidetta tehdä ja esiin tuoda, kaikkien vaivojensa kanssa, niitäkin kai on, näin olen ymmärtänyt.
No sanonta vierivät kivet ei sammaloidu, pitänee kohdallasi paikkansa.
Minäkin olen saanut kaikki remppamaksuni kerralla maksettua, on huoleton olo, vaikka onnistuisi se yhtiövastikkeessakin, aika monet näin tekevät.
Tontin osto oli suurempi meno, mikä muutama vuosi sitten tehtiin, suurin asunto minulla talossa on ja lasku suurena myös minua koski, mutta maksettu on, siltä osin hyvä mieli, nyt vaan on ikävä, kun ei lähellekään maksamaani summaa myynnin kohdalla saa.
No olenkin päättänyt tässä asua viimeiseen kotiin muuttoon asti.

Nyt sitten kone kiinni ja päivän hommiin, arvannettekin, että siivous on käynnissä, hyvää päivää ja kaikkea kivaa mukaan mahduttakaa mukaan;)
Huomenta viikonlopun alkuun, näin ne vaan viikot vierii ja kohta syksy on käsillä, toivottavasti värikäs sellainen.
Ihmettelen tasavälein kuuluvaa jyminää, kai tehtaalla höyryjä päästellään, kaikki outo aina tunteet saa kohoamaan.
Pitää kuunnella uutiset, onko jotain vakavaa tapahtumassa.

Tuosta Dolly Partonista virisi keskustelu, harmissani olen, kun niin vähän hänen elämäänsä seurasin, sama on muidenkin julkkisten kanssa, hyvin vähän heidän elostaan tiedän.
Lopetin aikakusilehtien tilauksenkin, kun en jaksanut niiden kertomaa lukea, jokaiselle toivoisi yksityisen elonsa olevan omansa, mutta tietokin tarpeen olisi.
Noiden mainosten varassa olen ja se riittää, vaikka voikin sivistyksessä aukkoja olevan.
Sitten tapahtuu monenkin kohdalla, että koko ihminen kuluu julkisuuden myötä.

Tuo uskominenkin on jokaisella toivoisi olevan oma tahtoinen ja muille kuulumaton asia, sanonta, että jokainen uskollaan autuaaksi tulee pitää paikkansa.
Paljonhan puhutaan autiolle saarelle joutumisesta ja kenet tai mitä mukaansa ottaisi, sama puhe voi olla myös taivaiseen liittyvänä.
Mielikuvitus eläköön.

Nautinto oli varmaan aamupalasi Arttu, kun kutsuttuna sen sait nauttia.
Olen samaa mieltä, että hyvin syksystäkin selvitään, samoin talvesta ja ei aikaakaan, kun kevättä odotellaan.

Noista näön saamisista oli eilen median tietona, että sokea oli leikkauksen avulla saanut näkönsä Englannissa, jo aiemmin MdK siitä kertoi, lie vaikka sama leikkaus ollut kyseessä.
Uskomattomalta tuntuu, onko tekoäly siinäkin tehoa lisäämässä.
Kuulin myös pelkoja siitä, että tekoäly työpaikkoja syö, kaikenlaisia uhkia ilmassa leijuu.
Sinulle vielä nuo piikitykset apua tuo, kälyni ei niistä enää apua saanut, näkö melkein olematon, siksi hoitokotiinkin pääsi, kun kotona yksin ei pärjännyt.
Löytyisipä kaikille tarvitseville tuo hoitopaikka, paljon kuulee siitäkin, että näin ei ole.
Kotihoidon perään huudellaan, mutta turvaton on vanhus, jos vain pari kertaa päivässä hoitaja käy.
Säästöjä vaan pitää tehdä ja vanhukset ja lapset kohteena, jotenkin vaikea ajatuksenakin, että apua eniten tarvitsevat joutuvat siitä tinkimään.

Kohta vävyni taas ilmaantuu ja yhteinen kauppakierros toteutuu, suunnittelemme tarkkaan bensan käytön, että turhia matkoja ei tule.
Jyminäkin loppui, sitä se oli mitä epäilinkin, tehtaalla paineita tasattiin.
Nämä tavanomaiset puuhat jotenkin rytmittävät päivien kulumista, tietää ja muistaa paremmin päivän mitä eletään, meinaa väliin miettimiseksi mennä, että mikäs päivä se tänään olikaan.

Eletään nyt perjantaipäivää, hyvillä ja valoisilla ajatuksilla täytettynä;)
Huomenta, kauniina jatkuu sää, ei valittamista, joskus syyskuussa lämpimämmät ilmat menneen kesän ajoilta.
Potkaistaan vaan keinu pieneen liikkeeseen, siihen se pystyy, jos kyytiin istujat vähän huonommin sen liikkumisen toteuttaa;)

En tuosta ikäkysymyksestä ole koskaan harmina kokenut, muistan pirtin aikoihin miten alle kolmekymppiset kansamme leikinlaskuun yhtyi.
Ramoona oli Kahvipirtin kantava voima, silloin nimimerkki oli Likka123, jos nuo numerot oikein muistan.
Kyöpelinvuoren kyläreissukin olisi ollut vajaa, jos ei Ramoona tyylikkäine asusteineen mukaan olisi tullut.
Silloin ei vanhuutta tai vaivoja muisteltu, oltiin vaan mukavia toisillemme.

Katselen joka arkiaamu, kun ilmeisesti kehitysvammainen tyttö äitinsä kanssa tulee pysäkille autoa odottamaan.
Tyttö menee naapuritalon keinuun ja selkeästi näkee miten hän keinumisesta tykkää.
Äiti jättää suukotellen tytön keinuun ja pienen tovin päästä auto vie tytön mennessään varmaan kouluun tai työpajaan.
Äidin ja tyttären suhde on sivusta katsoenkin hyvin lämmin.

En ole paljonkaan Partonin lauluja kuullut, mutta ei ole tuntemattomaksikaan jäänyt, musiikkiinsa en ole liioin tutustunut
Tykkään kyllä country musiikista, mutta ei lempimusiikkiani.
Minun musiikkimakuni on vaatimaton, mutta antaa sen musiikin tuoman mukavan olotilan.

Olen sitä mieltä, että pystyssä oleva sormi osoittaa aika monia vanhempia noissa lapsien kasvatus tuloksissa.
Jos seitsenvuotias vaatii meikkejä itselleen, on siinä jo yksi tiukan paikan tilanne.
Miten monta tämän kaltaista tapausta juurikin sitä vanhempien kasvatusta vaatii, koululle ei kasvattaminen sanan täydessä merkityksessä kuulu.
Tokihan sielläkin yleisiä ohjeita pitää olla, jotka nuoria ohjaa oikean laisiin käytöksiin.
Nuorilla on intoa ja aloitekykyäkin moneen idean toteutumiseen, tarvitaan vaan oikeaa kodin ja koulun yhteistyötä, oikeat opit kantavat kauas.
Laki ja säännöt ovat myös nuorille tarkoitettu noudatettaviksi, näin tapahtuen on elämä kaikille helpompaa.

MdK muisteli koulunkäymistä meidän kouluikäisinä ollessa, noin oli kuin kerroit.
Ei tullut mieleenkään haistatella opettajalle, kuten nyt tehdään.
Koulussa opittiin yhdessä oleminen ja olihan joskus vilkkaampia oppilaita ja saivat aikaan jonkun häiriön, mutta pian palautettiin niin sanotusti ruotuun ja tauti ei levinnyt.
Silloin oli opettajilla joskus tarve "apulaisista" ja me tytöt kävimme pieniä hommia tekemässä, jotain hyvää aina mukaan saatiin kiitoksena.
Minulla koulusta jäi ihan mukavia muistoja.
Omien lasteni kanssa ei vaikeuksia juurikaan syntynyt, vaikka joskus vaikeaa se kouluun lähtö olikin.
Tähän päivään mennessä en mitään vaikeuksia ole yhteiskunnan sääntöjen noudattamisessa tullut, ehkä melko vapaa kasvatus on purrut.
Kai niinkin on, että mallina oleminen on yksi tapa kasvattaa.

Tiistai ja torstai on eloni matkalla ne päivät, jotka jotenkin pitkiltä tuntuu, siksipä koetan aina ruokien pakkaseen tekemisen näihin päiviin satuttaa, niin tänäänkin.
Siispä puuhiin ja iltapäivä sitten lepäillen.
Kaunista päivää, nauttikaa!!!!
1 / 46
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt