Hil-la
Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia57 aloitusta · 960 kommenttia
- Hyvää aamupäivää, pullat on kohomassa, olen pullan vienti vuorossa Skippo kerhoon.
Hyvän taikinan yritin tehdä, kun aina niitä kehuja siitäkin hommasta odottaa;)
Puhin vauvojen entisistä hoitotavoista, nykyisin uudet tuulet puhaltavat niissäkin asioissa.
Sairauksistakin on aika vähäinen tietämykseni, en ole juurikaan sairastanut, mitä nyt nämä nivelrikot puhuttaa.
Flunssaa en takavuosina sairastanut, en rokotuksia ole ottanut, kuin nyt muutamana viimeisinä vuosina, kun kotiin soittavat, ei ilkeä olla menemättä.
Kehuskeluksi taas joku tämän osoittaa, mutta ei sitä ole, olen saanut hyvät geenit ja näin pärjännyt.
Leikkauksistakaan en pysty mitään sanomaan, kaihit on leikattu ja nyt silmäluomi.
Pienen kivun kestän ilman särkylääkkeitä, sama Panadol purkki kestää ja kestää.
Olen ehkä muistanut kertoa monasti, kuinka onnellinen olen kunnostani.
Samaa mainintaa kuulen minäkin mistä MdK kertoilit, ikäni ei vahvana esiin tule.
Ihmisten vaivat kyllä harmia tuottaa ja osaa otan sairastavien kohdalla.
Tautien tarttuvuuskin on asia, johon en ole törmännyt,, toki koetan kiertää väenkokoukset, kun on mahdollista, mutta kai se tauti tulee, jos on tullakseen.
Aika vähän olen lentänyt, ihan viime vuosina en ollenkaan, mukaan aina pyydetään, mutta tunnen haitaksi olevani, kun liikkuminen hidasta, siksi pysyttelen maankamaralla.
Kokemukseni matkailustakin jää vähäiseksi, siksi on kiva lukea, kun maailman katsomustani kasvatatte omilla matkoillanne.
Demeter mainitsit tuon luonnon syksyisinkin, jopa tähän aikaan mieltä kiehtovan, totta onkin, alakuloinen sää saa mietteet johonkin tulevaan, mitä ei osaa arvailla ja luonto lohtua ja esimerkkiä antaa siihenkin asiaan.
Kaikki loppu aikanaan, syksy elää välillä myös elon iltaa.
Puiden lehtien putoaminen antaa näkyvyyttä ikkunastakin katsellen.
Kiva lukea vastauksista, mitä esimerkiksi Eliaana osaa antaa, varmaan työnsä tuomaa viisautta.
Näin kysyjätkin vahvistusta asiaan saa.
Kautta aikojen on kirosanat olleet tavallista puhetta joillekin, olkoonkin, ettei itse niitä viljele, ei tykkää, lupa kai on siihenkin saatu jostakin.
Sanat ei suuta halkaise, kuulemiseenkaan ei kuole.
Nyt pitää pullat uuniin laittaa, omenahilloa laitan pullien päälle, tai syvennykseen, onnistuneenko?
Pitäkää peukkuja, että onnistun. - Edelleen hämärässä säässä, ei aurinko paista, ei kuu kumota, viilenevääkin lupailivat.
Kausivaloja on jo sytytelty ja kivasti ne ympäristöä piristävät.
Sain selvitelty Telian kanssa asiani ja selvisikin, että nettiä ei minulla olekaan laskutuksessa, kun poikani uuden telkkarin toi, otti laskun nimiinsä, nyt on sitten maksanut sitä.
Nyt sitten maksettavaa tuleekin reilusti minun kontolle, uuden paketin otin, mikä oli tarjouksessa, uusi reitin siihen kuuluu ja puhelin paketinkin otin .
Vakuuttelin pojalle, että peru nyt omat osuutesi.
Neflixsin maksan suoraan pankista, onhan se aika iso lasku mikä katselemisesta tulee, mutta anti tyydyttää.
Totta tuo mitä MdK mainitsit, samaksi on muuttuneet viikonpäivät, olipa pyhä tai arki, samalta tuntuu.
Ehkä juhlapyhät toisin vaikuttavat.
Noista kirosanoista en nyt sanoisi huumoriksi ajattelevani, mutta aikuisia ollaan ja minulla ei valtuuksia puuttua kenenkään viesteihin kieltoja laittaa.
Kehua voin, jos huumoriksi koen ja hauskoja viestejä MdK kirjoittaa, minä koen ne hauskoiksi kommelluksiksi, siis minun mielipide.
Oikein piti miettiä ja muistella, että kiroiliko isäni, ei varmaan, koska ei mieleen tule.
Kyllä se korvaan sattuu, kun nuoret, jopa tytöt kirosanoja päästelee.
Joulua jo mielessäni käyn läpi, tiedän, että vieraita ei tule joulun vuoksi, mutta, kun se syntymäpäivä sattuu siihen joulun aikaan, on pakko vähän tarjouksia miettiä.
Ei pyöreitä vielä tule täyteen, ehkä sitten vuoden päästä niitä juhlitaan.
Viimeksi tarjoukset poikani tilasi leipomolta ja ne ei mieltä rasittanut, nyt sitten leivon ja valmistan itse, siltä varalta, että joku muistaa.
Nykyisin elän niin ulkopuolista elämää kaiken suhteen , ettei suuria juhlia ole aihetta laittaa.
Kun tykkään leipomisesta ja kaiken laittamisesta, ihan itseäni varten joulua laitan.
Voi miten alakuloisen näköisiä onkaan puut ilman lehtiään, toivoisi pian huurretta oksilleen saavan, siitä mieli piristyisi katselijaltakin,
Tätähän tämä elämä on, jos ei jaksa enää mistään innostua, voi vain suru mielessä ulos katsella.
Poikani käydessä kyselin, että mites sitten elän, jos ei telkkariakaan näy, sanoi katsele ikkunasta.
No niin voin tehdäkin, mutta sitäkin jopa pahana joskus pidetään.
Telkkari antaa elämääni sisältöä ja kanavalta toiselle hyppiessä, aina jotakin katseltavaa löytyy.
LaPromesan katsominen meinaa tökkiä, kun niin hitaasti etenee.
Pienenä ne vauvatkin nykyisin lentävät, ennen ei kylässä vauvaikäisenä käyty, oliko terveyden vuoksi, varjeltiin tautien pelossa.
Nyt päivä on valennut ja on syytä jättää kone lepoon, voikaa mahdollisuuksien mukaisesti mukava päivä. - Huomentta jälleen ja hyvää alkanutta viikkoa ja marraskuuta.
Tihkusadetta ja ikävän masentavaa on sää, mutta kyllä se siitä kirkastuu.
Hauta asioista olette keskustelleet, minulla hauta on hoidossa ja kukat laitetaan sopimuksen mukaisesti seurakunnan puolesta.
Sopimus menee vanhaksi ensi vuonna, saapa nähdä muistuttavatko, kymmenen vuotta on jakso minkä olen hoidon suhteen ottanut.
Otan kymmenen vuotta jatkossakin, siinä ajassa jo minäkin maan poveen joudun, jatkosta sitten jälkipolvi päättäköön.
Kyllä aika paljon hoitamattomia hautoja näkyy, syynä voi olla omaisten puuttuminen tai hankala hoito kaukana olevana.
Minulla on paikka mieheni viereen perinteisten tapojen mukaisena.
Minä vierastan noita kirosanoja ja naisena erikoisesti tuota ikävän yleiseksi tullutta, joskus jonkun asian sotkemisen jälkeen saatan äänettömästi lieviä sanoja käyttää.
En sormi pystyssä ole, mutta jotenkin ei nuo yleisesti käytetyt suuhuni tartu, kai se kodin oppi vielä mielessä on.
En muista kiroiliko miehenikään, ehkä ei, kun ei muistoja siitä ole.
Olen tuskaantunut telkkarini temppuiluun, en pääse Netfligsin sarjoja katsomaan, nyt yritän Telialta apua saada, yhteys ei pelaa, oudolta tuntuu, ettei Areenan, eikä MTV näkyy normaalista.
Myös puhelimeni ja tietokoneenikin ajoittain häiriötilasta merkkejä osoittaa.
Pitää kysellä nopeutta millä pelaa, kaikki mahdollinen omin avuin on tehty.
Minun kärsivällisyys on koetuksella, taidot ja ymmärrys näitä laitteita kohtaan ei ole hallinnassa.
Täällä olisi torilla markkinat, mutta en viitsi tai ei oikein tarvetta mihinkään torin tuotteisiin ole, jää menemättä.
Poikani piipahti ja toi savulohta palasen, siitä olen nautiskellut.
Kertoili koiranpennun olevan tilauksessa, kun toinen koira kuoli kesällä, yksi koira ei riitä jo seuran vuoksi kaveria toiselle koiralle haluavat.
Miniä jo vähän pohti, että jaksaako uutta pentua opettaa ja vahvoja koiria ovat, jo niiden lenkillä käynti vaatii voimia.
Toisaalta kun asuvat keskellä ei mitään, koirat hyvinkin hyviä turvan antajia.
Suunnitteilla on ennen pennun tuloa piipahtaa jossain ulkomailla, on työ vienyt paljon aikaa, vaihtelua jo tarvitsevat.
Kesäpaikkansa tyhjennyksen eilen tekivät, ja uupumukseen asti sitä rahtia kesti.
Tytär ja vävy tänään menivät viimeistelemään talvea varten tehtävät toimet.
Nyt pitää ruveta puhelimen kanssa Telian apuja kerjäämään/kyselemään, hermostuttaa jo ennen minkään avun tiedot, osaanko soveltaa käytännössä.
Pitänee sitten apua nuorilta pyytää, jos sormi suuhun menee.
Poikani vaihtoi salasanani ja ihmetteli miksi kaikki muut kanavat toimivat, ei kuitenkaan aika tällä kertaa sen suurempaan vian etsintään riittänyt epäili kyllä operaattorin viaksi.
Jatketaan huomenna tarinointia, minä yritän yhteyden Teliaan saavani, mukavaa päivää kaikille. - Hyvää Pyhäinpäivän aamua ja lokakuukin kohta ohitettu.
Haudoille meno on heti aamutuimaan ja sitten viettämään tätä päivää, jolloin muistot menneeseen ja kaipauksen rajan ylittäneisiin tulee mieleen.
Kiitos Ramoona runosta, minä jopa osasin laulaakin sen, oliko levylle laulanut Kari Rydman?
Mistä tuleekin aina syksyisin alakulo mieleen, onko se pimeys ja sateet sen aiheuttajia ja kokemus luonnon kuolemasta.
Hyvin runossa oivallettu.
Osuva oli Mandin runo myös, kuvasi vahvasti sitä koston ajatusta, mitä palstallakin on todistettu.
Paljon olet saanut niskaasi tuota koston mielialaa, mutta hyvä, että osaat jo sivuuttaa.
Nuo oikeat runoilijat saavat runonsa puhumaan, niin kuin nuo Meriluodon sanatkin, ikävä ja suru niistä heijastuu, mutta myös kauneus joka elämän polkua astellen joskus kohdataan.
Osanottoni ystävän menetyksen demeter, aina vaan harvemmaksi nämä ystävätkin käy, mutta muistoissa elää kumminkin.
Kuurankukan aikoihin tykkäsin kovastikin Hallikaisen laulamisesta, nyt vaan harvemmin enää kuuluu hänen esityksiään.
Aika aikaa jokainen, monet laulajat ovat jo nurmenalla.
Toivon, että näyte antaa hyvän tuloksen MdK, lääkärin tuomiota minäkin lähiaikoina odotan, hoitaja kyllä sanoi hyvältä näyttävän, mutta haluasi lääkärin lausunnon.
Nuop Kahviirtti muistot pelkkiä mukavia ovat, ei silloin ollut tapana tulla morkkaamaan kirjoituksia, kaikilla oli hyvä mieli kirjoitella.
Nyt on tarttunut pysyvästi tuo kielteisen arvostelun kulttuuri, sehän joka paikassa rehottaa.
Onko nykyinen nuorempi kansa kokemuksia kaipaavia, sotimisesta ei kokemusta ja nyt väellä ja voimalla koetetaan saada mellakointi ja sotaisaa mieltä aikaan.
Pelkään, että jotakin ikävää aikaan saadaan, mutta kai se on jokaisen sukupolven jotakin tämänkin kaltaista koettava, puheet ei auta.
Tuo,
Rytmi boleron kun kaikuu taas,
saavuthan keinumaan,
käsivarsilleni rakkahin,
taipuen tanssihin,,,,,,,
Kyllä saa liikkeen syntymään vieläkin, kappale tuli muotiin juuri kihloihin mentyämme, suurlakon aikoihin.
Hyvä, että vielä muistoissa elää.
Muistoja meillä kaikilla, hyviä ja huonoja, toivoa sopii, että ne mielessä kestävät, antavat ilon ja surunkin mukana kulkevana, toivossa, että vielä kohdataan.
Rakkaiden pois meno useimmiten kovin surullisen ajatusmaailman antaa, mutta toivo kuitenkin mielen täyttää, että joskus kohdataan.
Hyvää tätä päivää, muistellen pois nukkuneita. - Huomenta ja sateista säätä, jospa marraskuulle siirtyessä poutautuisi, mutta siinä uhkana taas liukkaat kadut.
Marraskuu on mielestäni ikävin kuukausi, jos hyvin sattuu lumi voi tulla ja valaisee maiseman, loppukuusta alkaa jo joulu/kausivalojen laitot ja ne piristää mustaa aikaa.
Minulla alkaa jouluun valmistelu adventista ja kyntteliköt ikkunoille laitan.
Muistoissa muistan kinkun suolaveteen laitetun joulukuun kuudes päivä ja perunan pysyessä pinnalla vesi oli sopivan suolaista.
Ehkä ei kuitenkaan juhlapäivänä kinkkua käsitelty, mutta niihin aikoihin kumminkin.
Itse usein piparkakkuja leivoin noihin aikoihin.
Minulla ei vieraista ole tietoa, sanoin kyllä tyttärelle, että tulevat luoseni syömään, lapsensa haluavat perhejoulun viettää tällä kertaa.
Suunnitelmat voivat muuttua monta kertaa, mutta minä en lähde mihinkään, kotona on rauhaisaa ja pystyy telkkarin antiin antautumaan.
s perheet jo isoiksi kertyneet, omat kolme lastaan ja sitten tyttö ja poikakaverit, siitä jo sopiva joulukattaus syntyy.
Uskonpa, että joulu menee ohi ilman suurempia juttuja.
Eilen neuloessani tummempaa sinistä sukkaa huomasin näköni heikentyneen sähkövalon kanssa toimiessa, silmälääkäri sanoi , että ei näkö olisi huonontunut, mutta tämän havainnon itse tein.
Sotkin jotakin, lanka on niin kehnon kierteistä että aina säikeilee, kun korjaamaan rupesin, ei meinannut sattua puikolle millään.
Päivänvalossa asia sattuu helposti kohdalleen.
Ei tarvetta edes neulomiseen olisi, mutta ihan "laiskana" ei ole kiva tuntisodalla istua.
Kyllä minäkin kallistun enemmän runojen kuin tietomaailman asioihin, koska niitä ei ymmärrä, tai mikään ei päässä pysy, mistä ei taitoja omista.
Kaunokirjallisuus se täytti minunkin päivänä vuosia sitten, nyt lukeminen jää tämän koneen ja telkkari tekstin varaan.
Tekoäly mielestäni sotkee tämän koneen esitykset, joka paikassa sitä käytetään ja otapa sitten todellisuudesta selvää.
Kaikkea on epäiltävä ja se ei minun tasoiselle ihmiselle sovi, haluaisin, että asiat olisi totuudellisia.
Runoja kirjoittelin joskus, jos nyt voi runoiksi edes mainita, mutta minulle tuotti iloa, kun sain kirjaimia ymmärrettävään muotoon.
Kahvipirtti runonkin kirjoitin silloin luomisintoisena, tarjoilen nyt teille tekeleeni.
Kahvipirttti.
Pieni kotoinen pirtti tää,
nyt jälleen oven auki jättää.
Sisään astukaa ystävät, tutut,
kertokaa meille hauskat jutut.
Jos uutena mukaan haluat tulla,
on käsi ojossa silloin mulla.
Voi tänne astella kadulta sisään,
pöytään käydä, ei estä mikään.
Kohtapa pirttimme lämpö hohtaa,
ystävän täällä kun aina kohtaa.
Ei yksikseen koskaan kukaan jää,
se mottomme, ystäviks´ kaikki nää.
Ulkona pakkanen paukkukoon,
tai räntää työntäköön taivas.
Pirtissä ystävät kokoontuu,
jää kauas huolien häivä.
Ystävät aarretta kalliimmat,
myös pirtissä tavata saamme.
Joukolla ilot ja surutkin,
ne yhdessä jakaa saamme.
Tanssimaan joudu jo pappa ja muori,
jalka se nousee, mieli on nuori.
Vaivat pois heitä ja mukaan riennä,
tätäpä riemua kukaan ei kiellä.
Joskus parikymmentä vuotta sitten, näin eleltiin;)sama on meininki tarkoitus nojatuoliinkin saada.
Jätänkin nyt tähän, ehkä joku arvostelunkin antaa.
Hyvää ja sateen kosteaa päivää. - Hyvää huomenta keskelle viikkoa ja vähiin menee, ennen kuin loppuu tämäkin kuukausi.
Lauantaina Pyhäinpäivä, ehkä haudoille menemme, tapana on ollut muistaa rajan taakse siirtyneitä rakkaita, kynttilän sytytyksellä.
Muistoissa paljonkin elävät ja aina enenemissä määrin, kun elämä alkaa koostua muistoista.
Katselin Areenasta kuvauksen Norjan kuninkaasta, jotenkin olen tykästynyt hänen elämänsä tapoihin ja luonteeseen.
Komea nuori mies esiintyi edukseen kuvauksissa ja myös kiintymyksensä, aitoa lämmön tunnetta puolisoaan kohtaan huomasi.
Vaikeuksista puhui avoimesti ja sai arvostukseni nousemaan aina vaan lisää.
Toivon, että Mette-Maarit paranisi ja heidän elämänsä saisi helpomman tulevaisuuden.
Sainpa tänä aamuna kuulla, että Sonkajärvi on metallimusiikin vahvin alue väkilukuun sopeuttaen, viisi bändiä siellä kyseistä musiikkia soittaa.
Itse en tästä musiikista pidä, mutta poikani sitä enemmän, no hän on sen ajan lapsi, kasvoi tuon musiikin myötä.
Aina sivistyy, kun radio auki on, minulla heti herättyäni sen aukaisen ja korva tarkkana kuuntelen aamun antia.
En ole tuon tapaisten kaupan ovia aukaissut, en tiedä onko täällä olemassakaan, mistä MdK meinasi ateriansa nauttia, hyvä, että kurkistelit.
Ihmisillä on monenlaisia tarpeita, kai tätäkin kauppaa tarvitaan.
Demeter kiitos ylistävistä sanoista, tiedän, että olet sitä mieltä mitä kerroitkin, molemmin puolin vilpittömyyttä esitämme, ei pelkkää sanahelinää.
Miksi muuta esittäisimmekään, olemme aina kertoilleet sillä tapaa aidosti, että kehuskelu ei sanoista heijastu.
Ehkä tulee vähän liian paljon hehkutettua näitä tekemisiään, että vähän korvat luimuun menee, kun sanojasi lukee.
Noista lapsiperheiden kiireistä allekirjoitan saman asian, ihmettelen aina minäkin miten jaksavatkaan, ihmettelyä suu pyöreänä.
Veto voisi minullakin loppua, jos piha olisi hoidettavana, joten tyydy jättämään lehdet maahan, kohta lumi ne peittää..
Touhua riittää korpikirjailijallakin, minä olen yhden valokuva albumin kerännyt, poikani elämän ajasta ja siinäkin oli työn tuntua.
Kuusikymmenvuotisen taipaleen sain kuvin täyteen elämästään, ehkä muistot heräilevät sitä katsellessa.
Enemmän kärsivällisyyttä omaavana, olisi kirjoittaen saanut täydellisemmän.
Tänä aamuna kertoi uutiset rivitalohuoneiston tulipalosta, mikä todennäköisesti hellalta lähti ja liesituulettimen kautta levisi ylempään kerrokseen.
Asuja sai tulen sammumaan, mutta tuuletus putkessa se levisi, tuhoten kolmen asukkaan omaisuutta.
Ei turhaa huolenpitoa todellakaan se minullekin annettu huolenpito, aina voi varovaisuus pettää.
Eihän vahinkoja voi täysin poistaa, kun ihmisten toimimisesta on kyse.
Tukka on nyt siistitty ja ilme hieman raikastui, 42 euron voimalla.
Aika iso kuluerä vuoden aikaan, kun kuusiviikkoa väliä suurenpitein pitää.
Tänään ei mitään kummempaa tekemistä, lueskelen tietokoneelta asioita ja telkkari toinen ajankulun kulkemisessa auttava.
Sanoisinko, että taas yksi lepopäivä, samaa toivottelen teille toisillekin. - Huomenta, nyt jo valostuvasta aamusta, aamuradiossa puhuivat juuri tästä pimeydestä ja valon kaipauksesta.
Pari sanaa toi mieleen täälläkin keskustellen haaveista ja muistoista, heille toi muistosta mieleen menneen kesän ja haaveillen tuleva kesän.
Kysymys oli masennuksen torjunnasta.
Kaamos on tullut pohjoiseen ja kestää 112 päivää, näin kertoivat ja keinoja masennuksen mieleen iskemiselle selvittivät.
Todistivat sen sitä voimaa, mitä muistot ja haaveet aikaan saa, siis vahva kyllä tälle asialle.
Olen ajatellut minäkin, että jos ei osaa haaveilla/unelmoida ja muistella, elämä on aika köyhää.
Ramoona toi taas pihapiirinsä ilot silmien eteen ja perheensä ilot yhteisistä asioista, kiitos niistä.
Tuli mieleen tyylikäs pari, jotka päiväkävelyllä toisiaan tukien ihastelivat luonnon antia.
Kannustavia sanoja, kiitos niistäkin, pieni on porukka joita nimeltä tunnemme ja näin ystäväksi mainiten huomioida.
Korpikirjailijan sitkeä yrittäminen vaivojenkin keskellä , Paloman pihatöiden, perheen ja kirjan kirjoittamisen aikaan saaminen on hatun noston arvoinen asia.
MdK pirteys mistä voi mallia ottaa jokainen, ei lannistuksesta puhettakaan ja edelleen koen huumorin voiman kirjoituksissasi, noinhan asioihin pitäisi suhtautua.
Eliaanaa ja demeteriä usein kaipailen, Eliaanaa Väinön kaverina ja jalat maassa olevaa tekemistä, terveellä itsetunnolla varustettuna on mukava lukea.
Demeter olen sielunsiskoksi joskus sanonut, samoin ajattelen edelleen, ymmärrys löytyy kirjoittelun välityksellä edelleen.
Koskaan emme ole tavanneet toisiamme, mutta pitkä historia kirjoitellen yhteen liittää ja sanoista kertyvä yhteenkuuluvuus kasvaa.
Paljon on anojakin ja Kristiina23 vielä mukaan liittyy, harvemmin meitä kuitenkin muistaa useamminkin voisi mukana kulkea.
Kaikille myötäeläville anoille kiitos mukana olosta, monet viestit ilahduttavat teidänkin mukana olosta.
Kehumiseksi taas joku ymmärtää, ei haittaa voi sen niinkin ajatella, jopa muisto kirjoitukseksikin voisi sanoa, mutta ei sitä ole.
Tunnen vain kiitoksen antamisen paikan ja toteutan sen näin.
Ano joka kirjoitit kodinhoitajan osuudesta vanhojen hoidossa, olen samaa mieltä, kälyni kohdalla sen avun huomasin.
Häneltä meni muisti hyvin pienellä ajalla, näkö ja kuulo heikot , kaikki ne lukuiset osaamiset unohtui.
Tytär jaksoi olla hoitajien lisänä hoitaa kauppa asiat, ruuan laiton ja kaiken muun tärkeän.
Lopulta voimat hupeni häneltäkin ja yksinasuminen oli jo vaara kälyllenikin, joten sai lopulta paikan hoitokotiin ja on tyytyväinen olossaan.
Nykymenon mukaan arveluttaa tuo hoidon saaminenkin, kun kaikesta tingitään.
Päivä taitaa kirkastua, minulla on kampaajalle meno, tukka on taas muodostaan ohi mennyt, pitää ihmiseksi tunnistus yllä pitää;)
Myönteisiä ajatuksia toivon kaikille ja muutenkin hyvää oloa, sehän se elämän sisältöön toivoo kuuluvaan. - Sateista maanantaiaamua ja viikonalkua.
Palaan heti noihin eilisiin huoli viesteihin, olen todella hyvässä mielenvireydessä ja labrakokeetkin hyvältä näyttää.
Ehkä ihan hyvä tarkoitus oli anolla, kun kehotti lapsien puoleen kääntymistä, nykyisin vielä kommunikointi on vuorovaikutteista,, lapsetkin ohjeita kysyvät, luottavat taitoihini.
Olen monessa yhteydessä maininnut siitä, että olen onnellinen muistini, kuin muunkin kuntoni suhteen.
Koskaan ei tiedä nuori, ei vanha miksi kunto menee, taiturointia on koko elämä.
Vesivahingosta vielä maininta, se oli muhinut varmaan koko asumisaikani, koska viitteet ei esiin tullut, tiiviste oli tihkunut ja lattian tiskipöydän alta pilannut.
Mahdotonta oli sitä huomata, se siitä.
Olen tullut siihen ajatukseen, että vanhusväki on yhteisesti ajateltu harmaa alue, joilla ei mitään merkitystä.
Kauas on kaikonnut aika jolloin vanhoja kunnioitettiin heidän neuvonsa ja kokemuksensa ilolla vastaanotettiin.
Sekin ajatus on tullut, kun 80+ palstalla kirjoitetaan, miten voikaan osa porukasta käyttäytyä kuten käyttäytyvät?
Katselin minäkin TTK tanssit ja ilahdutti suuri euromäärä mitä kokoon saatiin.
Pienesti ole aina muistanut näitä järjestöjä, joilla keräyksiä on.
Syöpä on kauhea tauti ja ei koskaan senkään ilmaantumista elämään voi kukaan tietää, siksikin pitäisi muistaa, että kaiken kaunan levittäminen ei ainakaan voi hyvää mieltä tuottaa kenellekään.
Ollaan armollisia toisillemme.
Tauti mikä pysäyttää vauvasta vaariin, ajatuksen sen vakavuudesta jo pitäisi härskimmänkin ihmisen mielen hellyttää.
Olen sitäkin miettinyt ja monia päätöksiä tehnyt, että lopetan kirjoittelun, mutta sitten ajatus siitä, että joku voisi aiheuttaa ilkeyksillään pois lähetmisen, ei luonteeseeni sovi.
Tiedän tietoni ja taitoni, en koskaan ole itseäni nostatellut, hyvin vaatimaton olen kaiken suhteen, mutta oikeuttani kirjoittaa tunnen vahvana.
Itsetuntoni ei ole romahtanut missään vaiheessa, tunnen olevani kunnon kansalainen, miksi en siis voisi myös täällä kirjoitella?
Tämä nyt tässä mitä halusin sanoa, jatkakaa tyylillänne, vielä mainitsen asian jolle en voi mitään, kenenkää kirjoittamista envoi kieltää, en haluakaan.
Alakuloinen on mieli, sää tukee sitä ja eilisen tanssii tähtien kanssa herätti mielessä ajatuksen, miten arvaamaton elämä voikaan olla.
Kaikesta huolimatta olen herännyt tähänkin aamuun hyväkuntoisena ja siitä kiitollinen olen.
Samaa iloa teille kaikille toivon. - Kiitos huolenpidosta, mutta olen vielä aivan ymmärtävä ja testit käynyt, muisti hyvä ja järki sanotaan olevan hyvä, näin ainakin lääkärit vannovat, käydessäni, itsenäisesti pystyn asiat hoitamaan.
Olen kuullut levyn liian isolle jääneen nuoremmiltakin, joten huoli pois, asiat kunnossa ja onhan palovaroitin sitä varten, että muistuttaa jos näin käy.
Tytär käy luonani ja kyyditsee tarvitessa, poikani ei niinkään, koska hän kiertää muualla kaiken aikaa, mutta apuun tulee paikalla ollessa.
On sovittu, että kun apua tarvitsen, soitan.
On totta, että huolta on kannettava, yhteiskunta ei aina apuun tule, vaikka tarvetta olisi.
Todisteena lienee sekin, että joka aamu tänne tulen moitittavaksi ja "nössö" nimiteltäväksi.
Älkää siis kantako huolta, talossa, samassa käytävässäkin on apua tarjolla kaiken aikaa.
Jos ei maailmassa ole huonompi kuntoisia joille voisitte huolestumisenne osoittaa, minä selviän ilman kirjoittajien huolen kantoa. - Hyvin tavoitit mielikuvan, kiitos siitä;)
Anolle sanoisin, en tuomarina ole, jokainen kirjoittaa tahtonsa mukaan ja minusta MdK huumorilla, se on hänen plussansa. - Hyvää viimeistä lokakuun sunnuntaipäivää, viikon päästä aloitamme marraskuun.
Sekoilua oli tuo talviaikaan siirtymisen kanssa, mutta nyt on kellot näyttämässä talviaikaa.
Todistettua tuli taas tuo keskittymisen puute asioiden kohdalla.
On kysyttävä korpikirjailijalta, kuka kirjoittajaystävä oli tarkoitettu, laskin nämä kirjoittajaystävät, jotka nimimerkillä kirjoittaa ja heitä on kuusi, sinä mukaan lukien, joten en osaa viestiäsi kehenkään yhdistää.
Vihjailu aiheuttaa turvaa harmia, joten unohdetaan se.
Nauratti nuo MdK säännöt mitä kertoili, oikein hyvä rauhoitella taas kattavaksi muodostunutta viestittelyä.
Minulla on kyllä sukkia jo varastossa aika iso määrä, jos rangaistuksen
saan ja varmaan tulee muisteluihin innostuneena myös nämä kielletyt
asiat.
Joku kyseli korpikirjailijan runoista, muistan hänen kirjoittaneen Madni nimisenä runoja.
Maailmassa tapahtuu niin paljon ikäviä asioita, että toivoisi kirjoittajille rauhaa, että voisi jokainen omia mieleisiä asioitaan viestitellä, ei ne keneltäkään mitään pois vie.
Turvattomaksi muuttuu maailma ja sotia pyritään aikaan saamaan, keinolla millä tahansa ja kaikenlainen keinottelu ja vahingon aikaan saaminen on vallalla, jopa meitä varoitellaan kaiken aikaa jos minkinlaisista vaaroista.
Poissa on pysyvästi se aika, jolloin luuta pantiin oven pönkäksi, kun pois kotoa lähdettiin.
Nyt lukkoja monenlaisia, eikä nekään suojaa anna.
Pankeista varoitellaan huijauksista, onko mahdolliset säästöt sukanvarteen laitettava ja mukanaan kuljetettava.
Taitaa muuten säästöt pieneksi kertymältään jäädä, hyvä kun rahat riittävät aina nouseviin kustannuksiin.
Turvallinen ja vakaa eläminen on muistoja menneestä.
Pitää kertoa miten epäonnistuin eilen juuresten paistamisen ja haudottamisen kanssa eilen, kaalia ja muita vihanneksia laiton pannulle, hiukan öljyä sekaan ja kansi päälle.
Istahdin parvekkeelle lepäämään, kun uupumus tavoitti, viivähdin pitempään kunnes muistin levyn isolle jääneen, no lopputulema oli pohjaan tarttuneet kaalit ja voitte uskoa, että se maku mikä siitä tuli, ei maistuvaa ollut.
Kaali pohjaan palaneena ei maistu minullekaan, vaikka kaalin ystävä olenkin.
Aika usein nykyään tapahtuu se, että unohtelu saa aikaan epäonnistuneita ruokia.
Pilvessä on, mutta ei suoraa sadetta, kuten eilinen päivä oli, ehkä ulkoilukin onnistuu joillekin.
Rupean käpyleikkeihin ja luomaan jotain silmien iloksi, ainakin oman mieleisiä.
Nautinnollista päivää teille ystävät palstalla. - Huomenta pimeyden keskeltä, vettä sataa ei paljonkaan sää houkuta,
harmillista töissä kävijöiden puolesta, se suunniteltu ulkoilupäivä romuttuu.
Yhä tuo risujen keruu puhuttaa, asia on ihan ok ja viisastakin on.
Tämä tokaisu liittyi kuitenkin maahanmuuttajien kohdalle ja siksi se kuulosti siltä miltä kuulosti
Kävin lukemassa myös korpikirjailijan kysymyksen, mitä en oikein ymmärtänyt, mutta yritän vastata.
Minusta valehteleminen on pois suljettua ketjussa ja muuallakin (en ole sitä huomannutkaan).
Tuotakaan en ymmärtänyt miksi joku olisi väittänyt sinun kateutesi kohteesta, ethän tunne minua, et poikaani, miksi ajattelet, että kateutta joku epäilisi, jos näin on sekin on kaukaa haettua.
Minusta on aivan turhaa epäillä kaikkea ja syyllistää joitakin, keskusteluun se ei sovi.
En osaa sanoa mistä kumpuaa aina nuo epäilevät puheet, itse en koskaan valehtele, en puhu olemattomia, aina totuudessa pysyn.
Rivien välistä en osaa lukea, sen olen ilmi tuonut monta kertaa, en edes yritä.
Jokainen omat puheensa vastatkoon.
Olen ollut 25 vuotta palstoilla ja pääasiassa innostavia ja mukavia kirjoittajia tavannut, ei ole taitoja ei tietojakaan, yritän toisten kannustavia kirjoituksia lukea ja osallistua omin kyvyin.
Olet joskus muistuttanut minua, että vähättelen itseäni ja se mielestäsi on pahasta, mutta jos kumminkin tunnistan vajavaisuuteni, en osaa edes hävetä sitä.
Silmäluomesta otettiin tikit pois eilen ja saunaan saan tänä iltana mennä.
Rokotukset tehosteen kanssa saatu ja nyt pitäisi kaiken olevan kunnossa, odotan vielä lääkärin viestiä onko hän samaa mieltä voinnistani.
Jostakin luin, että aihetta olisi Vaahteramäen Eemelin isän keskustelle lastensuojelun kanssa, kun puukon antoi pojalle mennä liiteriin vuolemaan.
Aikoihin on eletty, nyt voi puukot repussa kuljettaa kouluun ja tökkiä siellä tovereitaan, näinkin on kerrottu, aika muuttuu, vanhat asiat vaarallisiksi muuttuvat ja lapsia suojellaan uusin menetelmin.
MdK puhuit asiaa, kyllä se rakkaus ja huolenpito on sitä läheisyyden antamista.
Tarkoitus oli varmaan Eemelin isälläkin suojella ja opettaa oikeasti puukon käyttöä ja parhaiten sen oppii kokeilemalla ja neuvoja noudattaen.
Esimerkki on aina ollut paras opettaja kaikessa, virheitäkin pitää sallia, sillä niiden myötä varovaisuus tarttuu.
Nyt on aika mitä on ja vaaroja joka kadunkulmassa odottaa, se että koti turvan tarjoaa olipa kysymys mistä tahansa, on kauas kantava voima.
Sekin on harmi, että sanotaan, että ei voi verrata entisiin tapoihin, mutta kyllä se vankkaa pohjaa antaa, kun kerrotaan mitä on ennen tehty, miten onnistuttu ja aina on paremmaksi asiat saatu korjattua.
No taas kirjoitin mitä kirjoitin, ehkä joillakin halua vastata kasvoi, näin se keskustelu syntyy;)
Vietetään iloinen lauantai ja huomenissa uuden kellon ajan kanssa totuttelemaan ja marraskuuta aloittamaan. - Viikonloppuun on taas ehditty, työssäkäyvien vapaakin alkaa, kun jaksavat tämän päivän.
Muistoina mieleen tulee tämä perjantai työaikaan, suoraan kauppaan ja sen jälkeen kotiin siivoamaan, matot ulos ja pölyt pois kodista, se oli tututtu tapa perjantaille.
Lauantai meni pyykin pesussa ja ruuan valmisteluilla viikon varalle puolivalmiiksi, miten sitä jaksoikaan.
Olen katsellut melkein aina tyhjänä olevaa mattotelinettä, eikö enää kukaan mattojaan tuuleta.
No aina näitä ihmettelyjä löytyy, kun vanhaksi ja tavoilleen totutulla tavalla itse elää.
Kelloja taas tulevana sunnuntaiaamuna siirrellään, radiosta kuuluu tuosta harmista mitä se monellekin aiheuttaa, lapsiperheille kai enemmänkin.
Itse olen sopeutunut aika hyvin, muutama päivä ja asiaa ei enää huomaakaan.
Tuosta "risujen " keräämisestä tulikin iso asia, itse luin sen Purran maininneena ja minusta se oli jotenkin loukkaava, kun maahanmuuttajissa on paljon koulutettujakin.
Kaikki työ on arvokasta, jos sillä voi elantonsa hankkia, nykyihmisten mielestä ei siivoojan, kaupanmyyjän, autonkuljettajien ja muiden saman kaltaisten töiden vastaanottaminen on suomalaisille vaikea.
Kuitenkin näiden työtekijöiden puuttuminen aiheuttaa aika moisen kaaoksen, jos niitä töitä ei kukaan tee.
Pieni palkkaisuus kai syy haluttomuuteen.
Ihmisten erottelu töiden mukaan on kiusallista, onneksi on niitäkin johtajia, joilla työtekijäkin, olipa mikä tahansa, on paikkansa ja palkkansa ansainnut.
En alkuunkaan kertoilut poikani työn tekemisestä sillä, että se joillekin kateuden aikaan saa, ja uskon ettei tuollaista kateutta enää meidän ikäisten keskuudessa ilmene.
Poikani ei edes osaa ajatella, että täällä hänen hommistaan kertoilen, voisi tiualla äänensävyllä kyseistää asian.
Äideille, yleensä vanhemmille on jälkeläisten selviämisen hyvinkin tärkeä, huolta ja onnistumista mieleen tuovaa, aina lasten selviäminen mielessä, ei niin vanhaksi eläkään, ettei asia kosketa.
Tuttuja oli demeterin mainitsemat tavarat, kyllä "rännäri" oli meilläkin ja sillä paahdettiin papuja suurempiin juhliin nautittaviksi.
Reikäleivät orressa on siellä Hämeessä päin minullekin tuttu näky, asuinhan muutaman vuoden sielläkin, opin murteen hienosti ja varmaan herätin huomiota puheillani täällä Savossa, kun tänne takaisn tultiin.
Tänä aamuna liikkuvuudesta puhuttiin ja miten tärkeää olisi pieni liike vanhallekin, tietenkin voimiensa mukaisesti, syyttävä sormi minuakin osoitti, paljon enemmän pystyisin, mutta se mukavuus, mitä laiskuudeksikin voi mainita saa minut unohtamaan asian.
Puolustelen kuitenkin, että viruttelen ja voimistelen joka aamu, mutta ne kävelylenkit olisi poikaa.
Taitaa olla niinkin, että periksi rupean antamaan, kyllä viimeisä aikoja tässä elellään ja pian on luovuttava elämästäänkin.
Olkoon tämäkin laiskuudeksi nimittäminen oman tahtoni mukaista, tänään menen kyllä rokotuksen ottamaan ennakoin syksyn flunssaa, vaikka en niitä yleensä ole sairastellutkaan.
Silmäluomesta otetaan tikit pois samalla reissulla, kovin on turvoksissa luomi vielä.
Vietetään viimeiset kesäajan päivät ja siirrytään talviaikaan, hyvää vaihdoksen aikaa. - Huomenta ja kauniiksi näyttää päivä tulevan, lokakuu lopuilleen alkaa kiertymään.
Tänä aamuna juontajat ihmettelivät vanhoja keittiön tavaroita, mitä ei monikaan enää tunne.
Ihmettelyn kohteena oli kaulinpuut, hellanrengas teline ja leipäkorvo.
Kaikki tuttuja, no olenhan elänyt sen ajan, jolloin hellalla ruoka tehtiin ja kattilan mukaan tuli kattilan alle laitettiin, otettiin renkaita sopivasti pois ja laitettiin ne hellan perillä olevaan koukkuun.
Kaulinpuut, jotka mankelia vastasivat olen nähnyt maalla, itse en ole pyykkiä "kaulannut".
Leipäkorvo on hyvinkin tuttu, äiti joka viikko leivät paistoi hellauunissa ja korvo vietiin kylmään komeroon , ei pesty, koska juuri jäi seinämiin.
Leivät säilytettiin korvossa ja viileässä, oi aivan vesi kielelle tulee, kun tätä muistelen.
On minullakin joitakin tuntemattomia tavaroita, sillä mittava oli tarvikemäärä.
Pojantytär kävi kylässä syyslomallaan, lapsiensa kanssa ja voi sitä kyselyn määrää, mitä tämä seitsenvuotinen kyseli.
Aidosti ihmetteli asioita mitä kerroin, kalevalalautassarjasta sain joka kuvasta kertoa miten se aihe oli keksitty, yritin typistää, että kirjan mukaan, mutta sitten heräsi kysymys mikä se kirja oli, kuka sen teki, yritin selittää, että Kalevala on suomen epos kirjoen osalta.
Hän kertoi virkkausta opettelevansa ja minä tietenkin kertoilin ja näytin omia töitäni, hän silmät pyöreinä sanoi, oletko itse tehnyt, sama toistui taulujen kohdalla, syntyjä syviä selvittelin ja kysymyksiä sateli.
Ihanaa tuo into millä asioihin kiinnostutaan ja elämän alku on hyvällä mallilla.
Siitä tulikin mieleen, kun lukaisin ketjua missä korpikirjailija oli kohteena, mielestäni minun poikani on omin avuin työpaikkansa hankkinut, muistan miten pienenä halusi haalarin päälleen, kun isoksi kasvaa, no olihan se haalari sukelluspukukin..
Itsenäisenä, omin avuin on hommansa hommannut, vieressä vain katselen ja toivon asioiden oikeita reittiä menevän, nyt lähestyessä jo eläkeikää, luopui firmastaan on edelleen kyllä firman vastaavana.
Muutama vuosi ja voi halutessaan alkaa elämään elekelaisen elämää, saapa nähdä osaako?
Sukeltanut ei varmaan ole enää vuosiin, työpaikkoja hommaa ja sukeltajia tarpeen mukaan, heille majoitukset ympäri maata, on vähän joka paikan höylä ja tien päällä paljonkin.
Raportit ja kuvat on lähetettävä joka työmaasta veden alla moneen paikkaan.
Onnenkantamoinen on mukana kulkenut, äidillä ei mitään osuutta.
Eiköhän se suurelta osin ole niin, että äidit sivusta seuraajia ovat, toivovat kaiken onnistumista..
Ihmettelen kylä sitäkin, että millä tapaa osaa korpikirjailija nimetä jonkun toimivan niin kuin kertoo, minä en osaa lainkaan anoista löytää jotain, mikä voisi viitata moiseen.
Unelmistakin on ollut puhetta, no ainahan sitä jotain haluaisi tavoittaa, ei kai niin vanhaksi tulekaan, ettei haaveita/unelmia mieleen tulisi, arki on kyllä opettanut jalat maassa olemaan, ohi on aika haaveilun.
Itse olen haaveillut/unelmoinut, pettynyt ja elänyt kyllä asioiden hyvinkin menneen.
Teatterissa menee kappale Menomekko, 50-luvun elämää, no en innostunut katsomaan, eletty nekin ajat ovat, siis olen elänyt ajan, ja muistot elää.
Minua on vaikea saada enää mihinkään, osin olen hyvilläni siitäkin, että näin on.
Tuo maahanmuutto on kovin vaikea asia ja kaikki paha siihen yhdistetään, ja tuo risujen kerääminenkin tuli sellaisen henkilön nimissä, mitä ei millään voisi uskoa, ikään kuin maahan jostakin syystä pyrkivä, vain risujen kerääjäksi kelpaisi.
Ihmisiä olemme kaikki ja oman panoksensa jokainen antaa, hyvässä, kuin pahassakin.
Apua on annettava, jos on mahdollista, sillä tuskin kukaan kotimaataan jättäisi, mutta pakon edessä näin joutuvat tekemään.
Työnperästä on suomestakin lähdetty ja kaikilla ei ihan helppoa ole ollut, joskin suomalainen luonne kai on sopeutuvaa sorttia ja onnistumisiakin on paljon.
Risuista vielä, olen minäkin niitä sytykkeiksi kerännyt, mökki aikoihin.
Nyt MdK on jo lenkkinsä tehnyt, minä vasta aamukahvilla olen, vaikka jo aamupäiväksi on päivä muuttunut.
Tästä sitä on hyvä päivää jatkaa ja käpyjen maalaamiseen alan, joutavalla jotakin, yritän sitten kaikenlaista niistä rakentaa.
Nyt uhkaavasti sanat alkavat loppumaan, joten kiitos jokaiselle mukana olosta ja jatketaan;) - Huomenia keskelle viikkoa ja pakkasaamu eka kerran, kolme astetta mittarissa.
Sumuista on ilma, varmaan vesillä liikkuminen on vaikeaa, näin vävyni kertoili.
Rauhan aikaan saaminen on nyt aamuradion puheenaiheena, taitaa vanha sanonta, paljon porua, aikaan ei mitään saada.
Olisi varmaan maailman päämiesten vaihto ainoa tapa lopettaa sodat.
Katselin, kuuntelin eilen A-studiota ja puhuttiin maahanmuutosta, aihetta varmaan onkin, sillä ilman tätä muuttoa emme selviä tulevina vuosina.
Korkeasti koulutettuja toivotaan, mutta kaikki luokitellut työn tekemiset apua kaipaa.
Kaiken työn arvostuksen olisi muututtava, on ymmärrettävä, että kaikki työ on arvokasta ja palkalla on toimeen tultava.
Kotiuttaminen on kaikella tapaa tärkeää, kielen oppiminen ja maan tapoien hyväksyntä kuuluu maahanmuuttajien ensimmäisiin vaatimuksiin.
Omat työtä tarvitsevat olisi tietenkin ensin saatava työnteon piiriin ja kaikenlainen työ olisi otettava vastaan myös oman maan kansalaisiten kohdalla.
Maahanmuuttajat ohjataan töihin, mitkä ei oman maan kansalaisille kelpaa, olipa koulutus mikä tahansa.
Risun keräämisellä ei ihminen ansioitaan saa niin koreaksi, että pystyisi elämänsä hoitamaan.
Ongelma on suuri, sillä osaavia ihmisiä tarvitaan ja aina tarve vaan kasvaa.
Kiva kuulla sinustakin Kristiina23 ja on myös mukava kuulla, että avuksi voit olla tyttäresi vaivojen kohdalla.
Sopu sijaa antaa, sekin on todistettu jo aikoja sitten.
Demeterin osuus ketjumme annissa on melkoinen, hänen antamia aiheita voi mielihyvin kommentoida ja lukea.
Ilahdun minäkin, kun nimimerkkisi näen ja mittavan viestin pääsen , , lukemaan, aina asiaa sisältää, mihin voi kantaa ottaa.
Ramoonan vietit liitän samaan sisältöä antaviin viesteihin, paljon asiaa, mitä ei kaikilla ole mahdollisuuksia toteuttaa.
Kehumiseksi joku taas sanoo, mutta ei vaan voi sivuuttaa ilman kiitos mainitoja.
Arkielämää kaikki kuvaa ja siitä on jokaiselle mukava jotain palutetta antaa.
Paloma ja MdK naapurimaan terveisiä kertoo, elämää heidän oloistaan, mistä pieniä eroja on huomattu, meidän tapoihimme.
Kuitenkin heilläkin taustaa kotimaastamme, että osaavat siltä kantilta elämää valottaa.
Kulttuuriterveisiä monelta suunnalta ja niistä ammennan minäkin osani ja avarran näkökantojani, niin kirjallisuuden kuin muidenkin nähtävyyksien tasolla.
Pientä on elämäni näissä puitteissa, joten kiva on kuulla elämästä teidän kaikkien avulla, saada aihetta vastailemaan ja omia ajatuksiani purkamaan.
Sisältöä päivääni saan ja siitä olen onnellinen, kiitän jokaista annistanne.
Valoisia, vilpittömiä juttuja, niistähän ketju vauhtia saa ja kirjoittelu innostaa.
Nyt taas piste on laitettava, hieman hilliten halujani, kertomista olisi, vaikka millä tapaa, mutta jääköön huomiseen. iloa päiväänne. - Lokakuista säätä ja huomenta, ylös on päästy ja nyt päivää ajattelen, mitä kivaa saisi aikaan.
Radíossa vanhusasiaa pohditaan, jätän nyt tällä kertaa asian kertaamisen, paljon olen siitäkin kirjoittanut.
Pitänee kumminkin korpikirjailijan kysymyksiin vastata, minulla on näkökulmaa vanhuksista, monen kuntoisista, muistisairaista, joille kaikki palvelut on ulkopuolisin voimin hoidettava.
Jos ei läheisiä ole, onko varmaa, että apu mitä saavat on tilanteen mukainen.
Näkökulmia voi olla monenlaisia, ei kaikki niin valoisia, kun kuvitellaan.
Toinen kysymys, mikä sinua pohditutti, oli itsenäiseksi sanomiseni, ja todella itse päätän kaikista puuhistani, sanotaan, että vielä ainakin, koskaan ei tiedä milloin tilanne muuttuu.
Onnellinen olen siitä, että vielä kaikesta selviän, en omaisia ole rasittanut kovin paljon, kauppaan vievät tarpeen tullen ja siitä olen kiitollinen, apua antavat, jos pyydän.
Ikäihmisten asioista pohditaan paljonkin ja väärältä tuntuu, että apua tarvitsevilta aina vaan apua heikennetään.
Ano kirjoitit jouluun valmisteluista, aika paljon samaa hommaa on minunkin joulun odotus.
Olen joululapsi ja joulun aika on minulle perinteiden mukainen.
Lahjoja en juurikaan osta, ennen annoin rahana, mutta viime joulu oli poikkeus, vain pienempiä muistin.
Poikani sanoi, että kaikilla on kohtalainen toimeentulo, miksi vähiä rahojasi jaat ja niinpä unohdin koko asian.
Adventtina jouluvalot laitan, se yksi perinne, mitä olen toteuttanut koko ajan perheen perustamisen jälkeen.
Itse leivon minäkin jouluiset leivonnaiset, aika kuluu siinäkin hommassa mukavasti ja taitojaan voi samalla testata.
Lapsien perheisiin ei tule vietyä, sillä siellä taiturit perheessä omasta takaa, miniä ja molemmat pojan tyttäret osaavat leipomisen taidot.
Tytärkin leipoo paljon ja tykkää itse tehdä.
Ajankohtainen olisi minunkin pakkasten sulatus, mutta odotan pakkasia, että voin viedä pakasteet parvekkeelle.
Pojan vanhempi tytär puhui aiemmin väitöskirjan teosta, mutta nyt lapset taitaa voimat viedä, mutta vielähän ehtii jos intoa riittää.
Aihekin oli mielessä, lasten kaksikielisyyden oppimisesta.
Hyvin on kaksikielisyys onnistunut perheessään, lapset käyvät englantilaista koulua, mutta hyvin on suomikin hallinnassa.
Pitänee vielä kertoa labrantuloksista, kaikki oli hyvin, vielä lääkärin lausunnon lupasivat lähettää.
Itsekäs varmaan olen, kun valittelen lasten luonani käymisistä, hyväksyn kyllä senkin,, mutta aiemmat vuodet aina mieleen tulee, kun poikanikin kanssa ptkiä yhteisiä keskusteluja käytiin, nyt ymmärrän kiireensä ja yritän sopeutua.
Jospa riittää tältä aamulta, huomenna lisää, jos näin sallitaan. - Huomenta ja sumuista aamua, radio pakkasyöstä puhui, ei meillä vielä pakkaselle mennyt.
Vielä viikko kesäaikaa ja sitten todenteolla aletaan talven tulosta puhumaan.
Siitä se joulukin alkaa mielessä kummittelemaan ja sen tuomat valmistelut alulle laitetaan.
Aina vaan pienemmiksi valmistelut menevät, kun muistaa perheen kokoontumisen, ennen jopa 17 henkilöä joulupöytään istahti, nyt useinkin ihan yksin jouluni vietän, hiljaisuutta ja rauhaa kaipaan.
Ihmettelen joskus itsekin, miten elämäni on muuttunut, ei menoja, ei halujakaan, ihan hyvin yksin viihdyn.
Ennen saattoi olla yksi päivä viikossa, että kotona olin, lapsetkin sanoivat, kun kaipailin, että ette ole käyneet, ethän koskaan ole kotonakaan.
Kai vieraantuivat hekin, kun nyt ei useinkaan ketään luonani käy.
Nyt on tämän oloinen eloni hyvä.
Eilen tytär toi mökiltään käpyjä, kuusen oksia ja sammalta, tein yhden pöytäasetelman parvekkeen pöydälle ja aikomus on tehdä oksista ja kävyistä kranssin tapaisi, vähän uudemman tapaisia.
Malleja on tarjolla runsaasti ja aika menee kuin lentäen niitä tedessä.
En käytä kananmunia minäkään pullataikinassa, kuivattaa suotta pullia, en muutenkaan pullina monta taikinastaan syö, korpuksi laitan ja niitä järsin ja murennan ympäristön.
Paha tapani on , että telkkarin ääressä jotain useinkin napostelen.
Yksi päivä muiden joukossa on minullekin sunnuntai, linja-autojen liikkumattomuus siitä muistuttaa, voi hankaluutta tuottaa sekin, autottomille, lähinnä vanhuksille.
Tuntuu useinkin, että autojen kulku on järjestetty koululaisia varten, paljon muita ei kyydissä näy, no keskipäivällä eläkeläiset pääse ilman maksua ja ehkä joku heistä kyytejä käyttää.
Maailma muuttuu ja ei auta kuin ihmetellä vauhtia millä muutos tapahtuu, sen todistavat jo ajassa mukana elävätkin.
Kuka huomio vanhan ihmisen, jolla ei tietokonetta ei muitakaan nykylaitteita ole, miten hänen asiansa hoidetaan ja kuka?
Ikänsä uurastaneet ja siinä uskossa olleet, että heistä huoli pidetään, ikäviä kertomuksia tästä huolenpidosta aina vaan kuuluu ja mummottelu vain lisääntyy, lupa on olla vaikka kuinka härski vanhuksia kohtaan.
No tulipa taas mainittua, itse olen vielä itseni herra, mutta kaikilla ei näin ole, viedään ja tuodaan muiden ohjeiden mukaan.
Tuntuu jopa pahalta seurata sivusta näitä voimia ilman olevia vanhuksia. ikätovereita, joilla ei omaa tahtoa enää ole ja sitä vähääkään olemassa olevaa eivät kuuluviin saa.
Nyt on puolet sallituista sanoista kirjoitettu,joten palaillaan huomenissa, jospa viestejä ilmaantuisi useampia.
Onnellista sumuista päivää. - Huomenta ja hyvää lauantaipäivän alkua, minulle hieman harmillinen asia tuo saunaan meno kielto, yksi ilon aihe sekin, kun voi rentoutua löylyn avulla.
Viikon saan tätäkin ihanuutta odottaa.
Harvoin olen sammakkoa luonnossa nähnytkään, ainakaan ei mieleen tule, olisikohan syynä se, että käärmeet ajoivat sammakot toisiin maisemiin, niitä alueella kerrottiin olleen paljon, kuitenkin vain yhden
mökin tontilla näin.
Posliinikukkaa en omista, joskus minulla oli kukka nimeltä yönkuningatar ja nimensä mukaan yöllä kukkansa avasi, kyllä sitä piti yön aika valvoa ja odottaa, upea valkoinen kukka, muistelen, että tuoksunkin olleen huumaava.
En ole mikään viherpeukalo, kukista kyllä tykkään.
Eilen korjailin askartelujeni tekeleitä, liimapyssy apuna, muovilusikoista joskus askartelin kukkia ja nyt niistä osat tippui, aika hankalaa on liimapyssyn kanssa toimia, kun hetkessä jäähtyy ja ei meinaa keretä sillä nopeudella sormet pelata.
Katselen Facessa noita askartelumalleja ja sormet syyhyää niiden tekoon.
Pyysin tytärtäni tuomaan käpyjä ja muita löytyviä aineosia, että suurimman intoni voisin purkaa, olisi niin kiva niitä askarrella, mutta kun ei niitäkään tarvitse, entisiä on jo roppakaupalla, eikä niitä raaski poiskaan viskata.
Haudoille olen kranssit joka joulu tehnyt kuusen oksista, kummi-tyttö on tuonut aina sitä pehmeäneulaista kuusen oksaa, se kestää parvekkeellakin talven yli.
Tykkään näperrellä, mutta ei ihan ilman kohdetta kuitenkaan viitsi tehdä.
Taitajia on maailma pullollaan, kiva heidän ideoitaan ja taitojaan seurata.
Katselen liinaa tässä pöydälläni, anoppini tekemä, on siinä monta koukun pyöräystä tehty, että kaunis ja taidokas liina on valmis.
Nykyään ei kai harrasteta liinojakaan pöydillä pitää, siis sellaisia pieniä, pitsisiä.
Ennen oli käsintehty arvossaan, kai vielä joillekin tänäkin päivänä, mutta teolliset tuotteet on jalansijan saaneet.
Niinpä minäkin vain sukkia tuotan ja johonkin sitten tyrkytän.
Eipä tässä tämän kummempaa tänä aamuna, koetan viihdykettä päivääni keksiä, lueskelen toisaalta maailman menosta ja tapahtumista, hyvää ja kivaa päivää teille toisille kirjoittajille.
Pitäähän sitä ruuastakin jotain mainita, peruna ja makaronilaatikon uuniin laitan ja pullat korpuiksi kuivatan, kun ei tule muuten syötyä. - Huomenta ja hymyillen aamuni aloitan, oli niin hauska aamuradio, juontajat pohtivat pakkausten aukaisua ja hauskasti asiaa selvittivät.
Pieni poika oli neuvonut äitiään irvistämään, kun kahvipakettia ei meinannut auki saada ja monta muuta hauskaa vinkkiä tuli, jopa presidentin ihmettelyä siitä, kun työkalu pakkaukset ei meinaa aueta, niin totta tuokin asia monen pakkauksen kohdalla.
Niinistön kerrottiin adjutanttiensa kanssa asiaa pohtineen, oikein, todella tärkeää asiaa onkin.
Myös juontajan havainto, kun jugurttipurkkiinkin jää jugurttia aika paljon, kun korkin kautta ei ulos saa.
Minusta tämä radion kanssa keskustelu joskus hyvää mieltä tuottaa.
Tuosta asiastakin jokainen voi ilman sen suurempia arveluita mainita vaikka testamentin teostaan, koska nimiä ja muita tietoja tuskin kukaan kertoo ja mikä ilo olisi niistä edes lukea, eihän asia lukijaa koske.
Paljon mutkallisempia asioita kirjoitellaan ja saadaan toisten mielikuvat lentämään ja helpolla kotain kielteistä löytyy.
Olen ihmetellyt joitakin lehtiäkin, miten julkkisten elämää riepotellaan ja sitten ihmiset ostavat lehtiä pelkästään siitä syystä, että pääsisi jonkun julkkiksen elämän tuntumaan.
Taitaa olla niin, että kun elämän sisältöä vähän elämässä on, sitä täytetään moisista lähteistä, arvostellen ja jopa ilkeämielisyydestä nauttien.
Odottakaa, kun pääsette minun ikään, huomaa, että eipä nuo asiat kiinnostakaan;)
Silmä on nyt kursittu melkein umpeen, viikon päästä tikit poistetaan ja sitten vasta saunaan pääsen.
Paljon ohjeita toimimisiin silmäni hoidossa ja varovaisuutta tähdennettiin, no yritän toimia oikein.
Palvelu oli hyvää, tikin poiston ja rokotuksenkin sain melkein peräkkäin toteutumaan, näin säästyn turhilta matkoilta.
Maanantaina sitten soittelen labran tulokset ja toivon tietysti, että kaikki hyvin on.
Tuota rokotusta en ehkä olisi ottanutkaan, mutta kun näkivät vaivaa minut huomioiden menen piikin ottamaan, nämä niitä ikäni perusteella tehtäviä palveluja.
Pitänee kokeilla tuota MdK lohiruokaa, aina vaihtelua etsin minäkin, kun suu ei meinaa kaikkea hyväksyä, vaikka vanhat ruuat ei kokonaan mielestä maistuvina poistu.
Eilen paistoin kuhafileen ja laitoin liemeksi tomaattisoseen pakkasesta ja olipa se maukas sekin, kiittelin itseäni, kun olen pakkaseen oman makuista tomaattisosetta laittanut.
Nyt alkaa se aika olla käsillä, jolloin pakkasta aletaan tyhjentämään.
Tänään siskomakkara keiton teen ja pakkasesta herneet siihen lisään, muiden aineosien kanssa ja maistuu sekin.
No näin alkaa perjantaipäivä ja saa nähdä mitä tuo tullessaan ainakin kauppaan on lähdettävä, kohta kyyti odottaa.
Hyvän mielen päivää toivottelen, sää on harmaa, mutta eipä se tahtia haittaa. - Hyvää puoltapäivää, silmäpolin terveisiä kerron silmäluomi on kiristetty ja nyt jälkimaininkia kuuntelen, silmä puudutuksesta vapautuu ja pientä kipua tunnen.
Lyhyt toimenpide ja lääkäri oli nuori, piti ihan kysyä, oletko sinä lääkäri, johon hoitaja vastasi, että kyllä on ja vielä erikoistunut sellainen.
Hieman toista tuntia tapahtuma vei, nyt viikko ja sitten tikit poistetaan.
Selvisi sekin asia, että lupa piti antaa tekstiviestillä lähestymiseen, kysyin onko tästä tietoa kerrottu, on kuulema uusi asia.
Sain lapran kokeet samalla reissulla tehtyä, siitäkin uutta tietoa, on aika tilattava ennakkoon, aiemmin vain vuorolipulla mentiin.
Kaikki muutoksen kohteena ja tuli tunne, ettei henkilökuntakaan kaikkea tiedä.
Palvelu oli erinomaista, hymyjä jaettiin ja ystävällisiä, huomioivia vastauksia annettiin.
Myös rokotusaika soitettiin, nyt sitten yritän samaan ajankohtaan tikkien poiston, yhdellä reissulla pyrin asian hoitamaan.
Mitä uutta tietoa vielä saankaan hyvinvointikeskuksen toiminnasta.
En pahana pidä tuota kyselemistä ja vastauksia, tämähän on keskustelupalsta ja tietoa voi monenkin asian kohdalla kysellä kuten nyt korpikirjailija ja Paloma tekivät.
Kysymmehän jopa ruokareseptejä ja ei ole lainkaan varmaa, että kaikkia kiinnostaisi, ei kovin vaikea ole ylihypätä jos siltä tuntuu.
Jätänkin nyt asioiden pohtimisen ja jään kuulostamaan silmäni puudutuksen loppumista, sen verran vielä, että ei ollut kauneustoimenpide, vaan luomen kiristäminen, kun se hankasi silmää. silmää.
Jateketaan huomenna, uusin asioin ja ajatuksin.
.