Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2025, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Vanhan kuvan löysin, jospa tästä vielä tunnistaa, he ketkä tuntevat.

Aloituksia

27

Kommenttia

347

  1. Sunnuntaiaamu jo pitkällä, minä vasta aamukahvia hörpin.
    Heräsin puolikuusi, mutta ajatustenlento sai jäämään sänkyyn pötköttelemään ja kai siinä vielä unessakin kävin.
    Untani mietin, miten voikaan tehdä hommia unissaankin, valmistelin ristiäisjuhlia ystävättäreni, (saman ikäinen kuin minä ) lapselle.
    Leivoin ja paistoin, täytekakku tilattiin, siinä yritin istuinta kaikille etsiä ja huolta kannoin kun isäksi nimetty ei tukenut vauvan päätä.
    Vauvakin hieman erikoinen, oli kuin olisi hymyksi koko touhun pistänyt
    Miten juhlat onnistui, se jäi näkemättä.
    Mistä unet tulevat, onko mielikuvitus ylikierroksilla?
    Siinä sitten suunnittelin päiväni kulkuakin ja monet muutkin suunnittelut mieleen tuli.
    Periaatteellinen kun olen, hieman pelottaa joskus nuo suunnittelut, en osaa unohtaa, vaan aina pyrin ne toteuttamaan.

    Mielikuvituksesta on hyötyäkin, kun omakotitiloilla asuvat kertovat tekemisiään, kuvaillen maisemia, näen ne melko selkeinä mielessäni.
    Marjan ja omenien ostoon voisin minäkin tulla tepa, mutta matka ei onnistu.
    Kiva lukea, kun vähän huumoria mukaan tulee ja eihän koskaan tiedä mitä elämä tullessaan tuo.
    Eihän leikinlaskua ole kiellettyä ja useinkin se taittaa sen kitkerimmän sanomisen.

    Paljon on puhuttu kirjoituksien oikein kirjoituksista ja aiheiden sopivuuksista, miksi nämä nyt niin suuren huomion vaativatkaan, eikös pääasia ole asia mitä kirjoittaa ja sekin, että ei luulotteluja ja ikäviä kommentteja esille laita.
    Minusta mkr on hyvä huumori ja kyky hymyillä itselleenkin, hän ei henkilöön kohdistuvia loukkauksia hyväksynyt, en minäkään, vaikka kohteeksi olen joutunutkin.
    Huomioimista monikin kaipaa, mutta miksi pitäisi kaikki kitkerän oloisetkin asiat huomata, parempi yli hypätä.
    Viisaudestakin kirjoitetaan, minusta viisaudeksi voi sanoa, kun ei kaikkeen ikävään kommentoi.

    Tuo mielistely ,kehuminen on myös hyvin tartuttava aihe, eikö voisi ajatella, että rehellisesti voi tykätä sovinnollisista viesteistä ja myös samalla tapaa vastailla, tästä se paljon kaivattu keskustelukin syntyy.
    Minä olen tavannut monia kirjoittajia livessäkin, luonanikin on käynyt muutama ja voin sanoa, että myönteisiä on tapaamiset olleet.
    Kylpylöissä pari kertaa ja laivoilla toinen mokoma.
    Ei sille mitään voi, että jo kirjoitellen samankaltaisuus innostaa ja juttu luistaa.

    Muistin tuolla jonkun anon sanoneen, että Vesku toiseksi jää kaatumisilleni, näin saattaa olla, olen toisenkin pötkähtämisen maata kohti kokenut, mutta aivan selvin päin, jalka on jonkun esteen löytänyt.
    Onneksi tässä olen itseparantaneena edelleen naputtelemassa.

    Nyt sitten annoin aiheen taas pitkän kirjoituksen moittimiseen, mutta asiaa olisi niin paljon lisääkin, lopetan kuitenkin tähän.
    Kaunista sunnuntaipäivää, menkää kirkkoon jos siltä tuntuu, tai metsään, niinhän paimenpoika lauloi, nyt metsä kirkkoni olla saa.
    En mene kirkkoon, en metsään, teen pienen annoksen punasipulisäilykettä ja laitan kaalikeiton kiehumaan, heippa!
  2. Aikaista huomenta, yö oli levoton ja heräsin aikaisin, jospa tuonne iltaan tälläkin tapaa pääsee.
    Olisiko sadesäällä merkitystä, kun jalkojen pakotus hereillä piti, näin on viisaammat jossakin todistaneet.
    Googlettaa en viitsi, on kivampi kysellä kokemuksia keränneiltä ja siitähän saattaa jopa keskustelun aiheet syntyä.
    Olen ajatellut, kun kysyy ja saa vastauksen, siihen liittyy useinkin aihe jatkaa muilla aiheilla, ei tämä keskustelu ole kuin vuoropuhelua, näin ymmärrän.
    Sekin on aivan totta, että ei minun tarkasti ottaen kuten ei toistenkaan kenenkään vointia tarvitse tietää, mutta usein puhe livessäkin alkaa, ystävän kohdatessa, mitä kuuluu.
    Itsekukin kertoo jos haluaa, ei se sen kummempaa ole.

    Eliaana kerroit tuosta kirves asiasta, minäkin olen sillä puita halkonut, en ehkä ihan oikea oppisesti, mutta halki meni puu kuitenkin,
    Isomman rankakasan eteen tullessa olin myös koneiden kanssa tekemisissä,, halkaisukone oli ihan kiva käyttää, oli mahtava tunne katsoa, kun voima näytti miten periksi oli isonkin puun annettava.
    Koneet on moneen tarpeeseen avuksi keksitty.
    Minullakin kolmet synttärit vielä vielä ennen vuodenloppua, viimeisenä sitten oma merkkipäiväni, jos näin on sallittu.
    Minullakin on monta kurpitsakeittoa sisältävää rasiaa pakkasessa, on se niin samettisen makoista ja helppoa laitettavaa.
    Katselen facesta, kun kissat ja koirat ystäviä ovat, näin Väinökin varmaan asian joskus kokee.
    Mukava lukea noita komposteihin liittyvää juttelua, asiantuntemuksella koettua ja vuosien kokemuksien saaneiden mietteitä.
    Minulla oli myös mökillä kompostori, siitä sain vuosien mittaan kivan lisän marjapensaiden kasvua edistämään.
    Yllättävän paljon puutarhatontilta sitä jätettä syntyykin.
    Minulla aika pienet tiedot asiasta, kun taas teillä vuosia omalla tontilla asuneilla on jo kokemuksetkin rikkaita.
    Tepalta löytyy noita vinkkejä moneenkin asiaan, jo työsi puolesta tietoa omaat.

    Demeter mainitsit Makriinan, ikävä onkin hänen huokaisujaan ja suoraa tekstiään, hänen huumoripitoiset terveiset aina asiaakin sisälsi, ehkä palajaa, jos katsoo aiheelliseksi, toivotaan.
    Demeter, vaikea on sanojaan asetella, senhän tiedämme entuudesta, mutta sinnitellään, kuin tiheimmässäkin viidakossa.

    Liekko tuo sama harmittava kinaaminen vie voimat, kun osaisi viisautta omaavansa ja tietäisi miten toimia.
    Katsellaan mihin menee, mukava olisi mielipiteitä ja elomme kulkua kertoilla ja lukea siitä toisilta kokemuksien aikaan saamisista.
    Elämä on kohtalaisen sekaisin koko maassa, siksi toivoisi, että meillä vanhoilla olisi kanava missä voisimme purkaa huoliamme tai kertoilla iloisiakin asioita, se antaisi voimia viimeisille vuosillemme.

    Nyt sitten päivän puuhiin, sateinen päivä on tänäänkin, eilen koko päivän satoi, kauppakäyntini selvisi kuitenkin kastumatta.
    Mikäpä on katsellessa ikkunasta, kun ei pakkoa mihinkään lähteä, onnellista päivää teille ystävät;)
    Radiosta kuuluu Valssi menneiltä ajoilta, senpä tahtiin pyörähtelen ja muistoissa sinne jonnekin valssi minut johtaa.
  3. Viikonloppua kohti, jotenkin perjantain koen jo viikonlopuksi, kaupassa käynti, täydennyksen jääkaappiin, jotain erityistä sunnuntaiksi.
    Eihän nämä päivät toisistaan paljonkaan muutu, silti sunnuntai vanhalta muistilta vaatii jotain muuta kuin tavan arki.
    Siivouspäiväksi on muuttunut lauantai, aiemmin perjantaina, työn jälkeen siivous suoritettiin, lauantai pyhitettiin leipomisille, ruuan valmistetulle ja pyykin pesuun.
    Sunnuntaina voimia kerättiin uudelle viikolle, nyt joka päivä on sunnuntai, niin halutessaan.

    Kysäisen teiltä omenapuiden omistajilta, onko kauniin punainen omena huvitus, ostin eilen torilta kahta laatua omenia, myyjä mainitsi huvituksen, en tullut kysyneeksi kumpi se huvitus oli.
    Hieman hapokas omena, minun makuuni se punainen oli, toinen pehmeämpi.
    Omenasoseen tekoa jo harkitsin, mutta pitää odottaa tarjonnan lisääntymistä.
    Juureksien tarjontaa myös odotan, uusista ne säilykkeet on tehtävä.
    Punasipulipikelsi tuli myös mieleen, kun lehdestä ohjeen huomasin, se vie kielen mennessään, pieniä purkkeja sillä täytän.

    Minäkin joskus kuuntelin puhelimen kautta äänikirjoja, mutta se ei oikein innostanut, olen opetellut neulomaan telkkaria katsellessani, joten ei kaikkea mahdollisuuksia ehdi opetella.
    Tablettia en myöskään ole osannut käyttää, kai siihen oppisi, mutta eka tuttavuus ei innostanut, tämä tietokone minulla pöydällä vakituiseen, hyvä muuten, mutta niska pidemmän aikaa istuessa meinaa kipeytyä.
    Pelailen ja selaan Facebookia, niissä aika kuluu huomaamatta.

    Kaunis aamupäivä luvassa, iltapäivälle jatkuvaa sadetta uhkana.
    Mitenkä brinkkalan elämä muuttuikaan, kun muistelen hänen sanoneen, ettei palstalla käy, ehkä väärin ymmärsin.
    Ehkäpä kaikki tutut vielä ilmaantuu, kun aika sopivalta tuntuu.

    Eipä tässä muuta, vietetään mahdollisimman kiva päivä, kiireetön ja nautittava kaikin puolin.
  4. Hyvää päivän alkua, tässä mietiskelen kumpaan matkani suuntaisin, torille vai kauppaan, molemmissa en samalla reissulla jaksa käydä.
    Tori taitaa voiton viedä, on aina niin ihana kierrellä kukkien ja täysien toripöytien lomassa ja aina löytäjä mukaan lähtee.

    Harmillista ettei marjat kerääjille kelpaa, itse en varmaan yhtäkään juomapulloa talven aikana kaupasta osta, joskus siideripurkin saunajuomaksi, omat mehut maistuu.
    Eri tavoin elämään suhtaudumme, kälyni on hyvä esimerkki muuttumisen taidoista, entinen maatalon emäntä, teki kaiken itse ja vieraita kestitsi, nyt ostaa yksin eläen valmisruoka tuotteita.
    Näin jokainen toimii, en usko oman elämäni esimerkiksi kelpaavan, mutta omaa mieltäni se tyydyttää, ihanaa, että voi jostakin tyydytyksen saada, vaikka niinkin arkisista asioista mitä eloni kulku tarjoaa.

    Olipa hyvä vinkki noihin pohjoisen kukkamahdollisuuksiin ja aina kannattaa kokeilla muitakin mahdollisuuksia.

    Lukeminen on minulle jäänyt lehtien luvun varaan, niistä kyllä mieltä ilahduttavia elämän tarinoita luen ja vastoinkäymisetkin jotenkin ymmärrystä lisäävät juuri elämän monenlaisiin kohtaloihin.
    Olin kova lukemaan aikoinani, nyt vanhemmiten se taito on kadonnut, en pysty keskittymään, mutta onnekseni telkkari sitä puutetta kuittaa ja mikä on myös apuna tälle puutteelle, saan kirjoitella mukavassa seurassa.
    On kuin kirjeenvaihtoa ystävien kanssa kävisi, aivot edes tällä tapaa saavat virikettä.

    Demeter sanot, että et paljon pakasta, eihän kaikki kaikkea tarvitsekaan, jokainen oman mallisen elämän tavan muokkaa, mustikan poimintaan kuitenkin jaksoit, minulla nekin oston varassa.
    Ostin liki kaksi kiloa vadelmia ja pieniin rasioihin pakastin, on suuri ilo talven pimeinä iltoina nauttia ja muistella ihanan kesän aikaa.

    Tuohon tepan ja demeterin toivomisiin yhdyn, olisi mukava jos ketju saisi sopuisana ja tavan arkisena sujua, kaipaamme monikin sitä rauhallista olemista jo tällä iällä ja mikä olisikaan parempaa kuin kivat ja myönteiset mielipiteet lukea.

    Tuohon kysymykseen mikä on mukavin muisto tänä kesänä, minulle se on pojan mökillä koiravahtina olo, vaikka kaatuilin ja teloin itseäni, silti ne ihanat koiraystävät, jotka pyyteettömästi hellyyttä jakoivat.
    Ei haitannut kuonolla nykäisy yönkään aikana, kun ulos kaveriksi pyysivät, kiitos Ada Ja Kerttu näistä muistoista.

    Nyt kiirehdin torielämää katsomaan, saamaan iloa sen tuottamasta ilosta ja ehkä tutuistakin, mitkä ovat vähenemään päin.
    Tehkää päivästä mieluinen, jos suinkin voimia riittää.