Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !

Aloituksia

53

Kommenttia

833

  1. Viikko alkanut ja pilvisenä, mutta aurinko yritti pilkistellä, kumpiko säätila sitten voitolle pääsee, se jää nähtäväksi.
    Tasainen hyrinä sai silmäni avaamaan, aika myöhään menikin, lehtipuhaltimet parkkipaikkaa puhdistivat.
    Naapurit kohtaavat tuolla kadun toisella puolen ja aina puhetta näkyy syntyvän, on aika kiva juttu, että ovat löytäneet toisiaan koko naapuristo, tai ainakin useammat.
    Minun talossa ei kovin paljon naapureita huomioida, se mitä roskapusseja viedessä kohdataan ja joku sana vaihdetaan, poikkeuksen tekee sitten keskiviikko sauna, siellä jutustellaan, kuka paikalle vaan saapuu.
    Rauhassa saa olla sitä haluava, elämän äänet seurana, minulle kyllä riittää tämäkin.

    Makriina on siellä, minne jokainen joskus menee, haikeutta tunnen paremmin tuntemattakaan, tykkäsin hänen osallistumisestaan, aina vakaa ja huumorilla täytetty rehellinen mielipide häneltä nähtiin.
    Siihen pyrkimys minullakin.

    Lapin matkoista on kulunut jo varmaan kymmenen vuotta, mutta muistikuvat elävät, kauneutta, matkakohteita nähtiin, Lemmenjoella ja Norjan puolellakin käytiin, mahtavia näkyjä kaikki.
    Raja Jooseppi myös kohteena ja sen historia saatiin kuulla, tulkoon nyt mainittua, että profiilikuvani on juurikin Joosepin maasaunasta, siis yritetty sitä ikuistaa, maalaamalla.
    Ramoonan kertoma niin toden tuntuista, on kuin matkassa mukana olisi ollut.
    Kaunispäälle minäkin yritin, mutta puolesta matkaa piti takaisin kääntyä, silloin ei linja-autolla ainakaan perille päässyt, toisella matkalla siellä kävimme auton kanssa ja isot munkit kahvin kanssa nautimme, niitä munkkeja matkailijat muistivat kehua, pitihän sitä maistaa.
    Ruska ei matkallamme ollut täydellinen, mutta ihastutti vajavaisenakin.
    Kiitos Ramoona muistojen herättelystä, kerrot etelään tai pohjoiseen matkatessa
    aina mieltä nostattavaa esittelyä, tuo matkailuauto on hyvä keksintö.
    Minun matkani on aina ryhmämatkoja joka suuntaan, en yksin osasikaan lähteä, nyt nekin on taakse jääneet.
    Se hyvä, että kiintiöni matkojen suhteen on täysi, onnellisena siitä vähästäkin mitä olen saanut mukana kulkea, nyt ei onneksi mieleni mihinkään kaipaa.
    Eilen omenia tuonut ystävä kysyi miten viihdyt, helppo oli sanoa, että ehkä elän elämäni onnellisinta aikaa, mitään en kaipaa.
    Laulun sanoin, en päivääkään vaihtaisi pois. myös ne ikävät asiat mitä olen kohdannut on kestetty ja toivon mukaan ne on mielen vastaanottokykyä nostanut nykyiseen ja jatkossa oloani kiitän.
    Enempään en ole pystynyt, en vaatimuksia ole itselleni lisää haalinut.

    Kyllä me jätämme jälkipolvelle itsestämme jotakin ja kai toimimisemme omilta vanhemmilta perityillä tavoilla siirtyy myös lapsillemme.
    Olen ajatellut lapsiani, poikani toimii ja elää minun tapaista elämää, tietenkin aika on muuttanut tyyliä, mutta ihan niin kuin minä huomaan äitini jälkiä kulkevani, viitteet samankaltaisia poikani suhteen.
    Tytär taas isänsä tapoja ja elämistä tietämättään jäljentää, siis luonteet periytyvät ainakin jossain määrin.
    Olen mielenkiinnosta tapojaan seurannut ja aivan selviä perimiä olen huomannut, ihmisluonne on hyvin rikasta seurailla, myös sukuni ja muiden läheisten mielen liikkeet kiinnostavia, ja omia johtopäätöksiä synnyttää.
    Myös ne omat huonot tavat periytyy, senkin olen merkille pannut ja hiukan lapsiani toppuutellut.

    Kello käy, pitää noita omenia ruveta työstämään, tuli mieleen uuniomenat, omena pullat, omena piirakka, jos jotain saisi aikaiseksi.
    Kauppakassillinen niitä tuolla odottaa, toisen pussin tytölle varasin, tulevat mökiltä kaupungissa käymään, hänkin innostui puheistani ja aikoo pakkaseen siivutella ja hilloa tehdä.
    Punakanelia ovat ja varmaan jääkaapissa kauan syötävänä kestävät, jos ei sovi pakkaseen.

    Niin se päivä vauhtiin pääsee ja LaPromesakin katsottua tulee, samalla viimeinen villatakki valmistuu.
    Hyvää maanantaipäivää kirjoittaja ystävät.
  2. Hyvää sunnuntaiaamua, lauantai ilta sujui saunoessa ja hyvää oloa tuntien.
    Minulla on aika harvoin kipuja tai olenko niin tottunut pieniin vaivoihin, että en niitä huomaa.
    Jalat ne minun kipukohteet ja joskus yöllä särkee, mutta uni vie ja kivut unohtuu
    Onpahan niitä kipukohtia muuallakin, mutta niihin on niin tottunut, että ohittaa ja odottaa parempaa oloa.
    Nyt sitten unohdan kivut ja aloitan päivää sanoisinko hyvillä mielin, toivottavasti en pahaa mieltä kenellekään saanut aikaan.
    Taitolajihan tämä kirjoittaminen on, kun ei aina osaa oikeita asioita valita ja niistä kertoa, arjen äänellä kumminkin yritän.

    Eliaanallakin perhe kasvaa ja pieniä lapsenlapsia vilistää ympärillä, kun mummolaan pääsevät, varmaan rakas olet heille kaikille, kuin myös muulle suvulle.
    Poikasi kanssakin sujuu hyvin, olen onnellinen puolestasi, minun poika silloin tällöin soittaa, kysyäkseen miten olen selvinnyt.
    Hänen yritys vie varmaan suurimmat halut ja ajankin,,ettei äiti aina mielessä ole.
    Hyvinhän minulla elämä sujuu, tytär aina auttaa, kun pyydän, nytkin kyseli ikkunan pesua, en kiirehdi, saavat nauttia mökillä olostaan, se on heille tärkeä juttu.
    Pojan tyttäret ostivat juuri talon kumpikin ja puuhaa siellä riittää, perhe elämän lisäksi, heitäkään en usein näe.
    Tyttären lapset asuvat kauempana, heillä oma elämä siellä, toinen Ruotsissa asti asustaa, yhteyden pito jää vähäiseksi.
    Tuo Väinö ystävä on aarre myös, onhan kiva saada hellyyttä ja antaa sitä eläin ystävälle ja onpa kuuntelija, joka ei hirveästi vastaan pane.

    Kysymykseen mitä Kelalta saan, no ne laissa määrätyt, lääkkeiden osuudet ja lääkärinpalkkio osuudet, muuta en muista, no tietenkin aikoinaan lapsilisät.

    Pienestä tulosta ei voi paljon veroa mennä ja hyvä sinulle lapsesi kotona kasvattaneelle, varmaan tasapainoisia lapsesi ovat, kodin merkitys on suuri, mukava elellä, kun rahahuolet rasitteena.

    Suuri on veroprosenttisi ano 18,23, mutta hyvin elämäsi sujuu ja eurot riittää.

    Nuo mdk.mdk kertomat on totta, kyllä eurot hupenee tupakoivilla, ja terveyskin vaarassa, mutta valintoja kaikki on.
    Tuo ruuanlaittaminen itse on myös mielestäni euroja säästävä, hyvin suunniteltu ruuan suhteen säästää, uskoisin , että liki puolet kustannuksista verrattuna valmisruokien käyttöön.
    Minusta on kivaakin tehdä ruokaa, ohjelmanumero sekin, saa tehdä makuja mistä itse tykkää, kaikilla ei voimia riitä ja silloin on hyvä, että muunkinlaisia palveluja löytyy.
    Hyvä esimerkki on kälyni, jolla muistisairaus vaivaa, ei osaa yksinkertaisesti tehdä ruokaa, surullista sekin, aiemmin koko kylän ruokki, kun ruoka aikaan vieraat sisään astui.
    Kaikkeen on sopeuduttava ja siitä hyvä, että hän on tyytyväinen elämäänsä, ei ikävää, ei yksinäisyyttä tunne, aina hymyillen jaksaa vieraat vastaan ottaa.
    Samoilla lukemilla minäkin kuukauden ruokamenot katan, kuin mdk.mdk.

    Neeassa, kerroit, että unohtuu taidot jos kauan on jotain tekemättä, se on totinen tosi, ainakin minä sen olen kokenut, on kuin täysin alusta on aloitettava asia, joka ennen oli itsestään selvää, näin vaan tapahtuu, kaiken muunkin elämän suhteen.
    Kaikki mikä aiemmin oli helppoa, nyt vaatii miettimistä ja muistelemista, että saa sujumaan.
    Olen huomannut noista neuleisteni, että vaikeutta on, mutta yritän vaan ylläpitää senkin taidon ja sukkaa ja nuttua valmistuu purkamalla ja kerimällä.
    Joskus luin jostakin, miten tytär ihasteli 90 vuotiaan äitinsä jaksamista neulomisissa, minusta ei tarvitse ihme olla, kyllä sitä osaa vielä vanhanakin, hitaus vaan mukaan tulee ja ehkä aprikointia enemmän.

    Ollaanko kaikista rikkauksista ja muusta johtuvista kuitenkin onnellisia ja sydämen rikkaus mukana kulkekoon, siitä elämän ilo koostuu, hyvää pyhäpäivää.
  3. Tulojen mukaan verot otetaan, en kuitenkaan nostamista toivo, hyvä näin.

    Puhuin anomusten tekemisistä, en siitä ettenkö saa kaikkea mikä minulle kuuluu.
    Onko mahdottoman hankalaa hyväksyä, että joku on tyytyväinen oloonsa, onko sen kertomalla jotakin toisilta pois.
    Toivoisin kaikille samaa hyvää, en vain itselleni, pitääkö opetella olemaan johonkin tyytymätön ja siitä kirjoittaa.

    Ketä auttaisi, jos minä aiheetta marinaa suoltaisin, eikö ole hyvä, että he saavat, jotka tarvitsevat, sekin taitaa nykyisin tiukassa olevan.
    Tunnen tapauksia, jotka ei apua saa, vaikka kuinka rukoilisivat.

    Kela ja muut saamani tuet tulevat lakisääteisesti minulle kuin toisillekin, verotkin joku muu määrää, en voi vaikuttaa, osani kuitenkin kuluista minäkin.
  4. Olen samaa mieltä, mutta ei halustani taida olla kiinni, ei niitä saakaan määrättyjä ehtoja täyttämättä.
    En tästäkään varma ole, olen vaan kuunnellut niitä tarvitsevien ja ottavien vaikeuksista, milloin mikäkin este tarttuu mukaan.
    Tänä päivänä en mitään tarvitse, tulevasta en tiedä, se on sitten sen ajan murhe.
  5. Lauantaiaamu, sateista nyt väliin, ajattelin torille hipsutella, mutta nyt mietinnässä lähtö on
    Enhän sokeria ole ja taitaa nuo pilvetkin tuulen mukana kadota, apteekissa pitäisi käydä, hius shampoo ja hoitoaine sieltä haettava, lääkkeitä ei tällä kertaa.
    Mitään välttämätöntä ei toriltakaan ole, mutta aina ne houkuttaa, kun kauniisti esille laitetut värikkäät juurekset esittäytyy.
    Pakkaset täynnä, eilen sain puolukkamehut ja survokset mahtumaan.
    Pieniä onnen tunteita, kun saan avata pakkasen ja ottaa tarvittavan, ei tarvitse kauppaan joka asian vuoksi rientää.
    Vähästä sitä onnea voi kokea, minun tapani tämänkaltainen, monelle ei näin sovi.

    Olette keskustelle asioista joista minulla hyvin vähän kokemusta ja tunnustan, että en jaksa läpi käydä noita kaikkia ehtoja mitä nuo lääke ja sairaan hoidot mukanaan tuo, varmaan selvää otan kun minua läheltä koskettaa.
    Jospa pääsisikin elonsa loppuun, ettei tarvitsisi paneutua anomusten tekoon, ei yhtään innosta moinen, pakon edessä sitten tuskailen, kun/jos se eteen tulee.
    Inhoan kaikkia pienellä kirjoitettuja laki ja sääntöasioita, onnellani olen selvinnyt ilman suuria pettymyksiä.
    Viisautta olisi kai kaikkeen perehtyä, mutta kun en jaksa niin en jaksa.
    Luottamus siihen, että lakiin kuuluvat asiat hoitaa virkamiehet, ottavat yhteyttä jos aihetta tulee, onneksi en ole tavannut yhtäkään.
    Terveyden hoidon suhteen olen myös saanut palveluja joihin kutsutaan
    tarpeen tullen, kokeet ja tutkimukset liittyen oleviin vaivoihin.
    Ehkä liian helpolla olen päässyt, tilanne voi eteen tulla, jolloin sormi suuhun menee, enpä sitäkään rupea suremaan, tulee mikä on niin määrätty.
    Suuri kunnioitus teille, joilla asiat on hallinnassa.

    Mira mieheltäni jäi minullekin perhe-eläke, olisikin ollut heikkoa oman eläkkeeni varassa elää, ehkä anomuksia joka suuntaan olisin joutunut tekemään.
    Veroa maksan 20%, siis ihan hyvin minäkin osuuteni maksan.
    Olen karsinut kovasti turhaa tavaraa, tyrkyttänyt lapsille, jotain ottavatkin, mutta jää kyllä vielä jälkeenikin hävitettävää.
    En oikein usko noihin ropotti imureihin, en muihinkaan tekoäly laitteisiin, itse tehtynä kaikki parhainta tulosta antaa, jos yleensä jaksaa tehdä.

    Mdk.mdk samoin minunkin perinnöt jäi vaatimattomiin summiin,, vanhempani elivät liki kädestä suuhun elämää, kun hautajaiset ja kulut maksettiin, jäi 35 mummonmarkkaa meille kolmelle lapselle jokaiselle, irtain meni veljelleni.
    Jotain pientä muistoa jokainen sai ja kiitollinen mieli hyvistä vanhemmista, ei ne rikkaudet/perinnöt onnea anna, vaan rakkauden tunteet elävät edelleen.

    Nuo minun sekavasti kertomat palovaroittimet ovat asennettu talon puolesta ja oikein, yksi eteisessä ja toinen olohuoneeseen vievään välihuoneeseen, voisi sanoa ruokailuhuoneeksi.
    Olen kirjoittavani niin selkeää kieltä ja helposti ymmärrettävääkin, ettei mikään jää epätietoisuuteen, mutta tämä on vain minun arvelua, voin olla hyvinkin sekavaa sepostusta tuottavaa kirjoitusta.
    Kysymällä asiat selviää;)

    Nyt lopetan, monta mietintämyssyyn laitettavaa asiaa taas sain pohdittavaksi, kiitos niistä, yritän hahmottaa asioita minäkin asioiden suhteen.
    Oikein kivaa ja mielekästä päivää.
  6. Jälleen viikonloppu käsillä ja kaunista edelleen.
    Omenia puhdistin siemenkodista ja muusta soseen tekoon kuulumatomasta, nyt ovat hautumassa ja muutama purkki sitäkin herkkua pian joutuu pakkaseen.
    En kovin paljoa laitakaan, kun tulee harvemmin täytekakkuja ja muuta sellaista tehtyä mihin voisi makeaa sosetta tarvita.
    Kuitenkin, kun omenaa saa, kaikkea ei jaksa syömällä hävittää.
    Päivällä saan puolukat ja niitäkin mehuksi osan laitan.

    Olette kirjoitelleet perinnöistä ja sen sellaisesta, kohdallani ei lapset ole vaatineet asuntoa myyntiin, vaikka on toinen asunto mieheni kuoleman jälkeen.
    Asumisoikeus, puolison kuoltua koskee yhdessä asuttua kotia, näin olen ymmärtänyt, jos muuton tekee lapsilla oikeus osuuteensa.
    Voin olla väärässäkin, mutta en häätöä ole saanut, tuskin saankaan, hyvillään ovat jos tässä itsenäisenä pärjäilen.
    Ilmeisesti lapseni olisi voinut vaatia minun maksettavaksi osuuttaan, mutta ei näin tapahtunut.

    Nuo lakiasiat on aika kimurantteja, jos monta osien saajaa on ja jos on nimensä laittanut naimisiin mennessä paperiin, missä omaisuus eritellään jomman kumman omaisuudeksi.
    Näin kävi tuttavalleni, lapset peri isänsä, puoliso jäi ilman, rakastuneena ei avioliiton alussa ymmärtänyt katsoa mihin nimensä työnsi.
    En lakia tunne, niin kuin en paljon muutakaan, aivan tietämättömiä kirjoittelen, mutta minun mielestä totuuksia kumminkin.
    Omatuntoni ei anna mitään valheenpoikastakaan tänne kirjoittaa, jos kaikki ei ymmärrä, voi miettiä omaa näkemystään.

    On iahana, kun joskus saa vieraan jonka kanssa puhe sujuu, voi vaikeita asioitakin käsitellä, päätymättä riitaan.
    Kummityttöni on yksi sellainen mieleinen vieras, yhdessä tulkitsimme äitinsä elämää ja vaikeuksia hänen kohdallaan.
    Tytär hoitaa kaikki asiat, laittaa ruuat pakkaseen kirjoittaen päälle, mitä ruokaa missäkin on, siivoja käy ulkopuolelta ja hoitajat lääkkeet antamassa.
    Kummityttöni on monessa mukana ja hänellä tietoa melkein joka asiaan ja paneutuu hyvin äitinsä hoitoon ja ymmärtää hänen mielialansa, näin äiti pystyy itsenäisenä kodissaan asumaan.
    Olisipa enemmän näitä hyviä lapsia, jotka jaksaisivat vanhemmistaan huolta kantaa, oman elonsa ohessa.
    Mietimme ja pohdimme joskus,( liian harvoin), ihmisluonteiden kirjoja ja mitä kellekin taakaksi kasvaa, voisiko sanoa, että avarramme näkökantojamme ihmisenä olemiseen.

    Nyt pitää lopettaa ja kurkata joko pohjaan palaa omenat ja kohta pilli huutaa, onneksi neuvoivat sen hiljentämisen, ettei alas tarvitse pudottaa.
    Tieto yleensä tuottaa tuskaa, mutta tuo neuvominen palohälytyksen kohdalla helpotti minua.

    Rupatellaan ja nautitaan kaikenlaisista viesteistä, mieluummin tietenkin sopua sisältävistä, mutta kaikki mieltä hiertävääkin on hyvä purkaa.
  7. Huomenet torstaiaamuun, lähikaupassa jo piipahdin, kun siirappia tarvitsen ja käteistä rahaa, huomenna tulee puolukat.
    Kiva kun kaupasta saa tarpeen tullen euroja, automaatti vähän kauempana.
    Kunhan tästä nousen alan vääntää kaalikääryleitä, yksi herkkuni sekin.
    Kaali on halpaa 0,69 maksoi kilo, pakkohan se on ostaa ja tuolla ylempänä juuri mainittiin, että kaali on terveellistä, olen samaa mieltä.
    Lauantaiaamuna sitten torille näitä muita maatilan tarjouksia ostamaan, kypsyvät nopsaan ja maistuvat kesältä.

    Vilkasta on keskustelu, hautajaiset on puhuttanut, minulle ei mitään ongelmia ole tullut, mieheni saatettiin lasten kanssa hautaan ja perikunnan asunnossa asun edelleen, eivät ole myyntiä esittäneet.
    Muutinhan kerran jo poiskin, ajattelin, että saavat osansa, mutta sillä hetkellä ei kauppa käynyt ja muutin takaisin, en kahta asuntoa jaksanut yllä pitää, hyvä niin, olen joka päivä kiitollisin mielin siitä ratkaisusta ollut.
    Meillä ei testamenttia ollut, asiat hoituivat perun kirjoittajan
    voimin ja kaikki asiat loksahti paikalleen, sen jälkeen ei mitään häikkää lasten kanssa ole ollut.
    Kovin ikäviltä kuulostavat nuo tarinat mistä kertoilitte, maailma osaa olla tylykin, tai siis läheisetkin.

    Maalaaminenkin on keskustelussa käväissyt, sehän olisikin hyvä tapa kuluttaa aikaa, jos vielä onnistuu saamaan jotain näyttävää ainakin oman mielen makuun asia on puoltanut paikkaansa.
    Olen kertonut minäkin sitä lajia yrittäneeni, mutta itsekään en voi kaikkia hyvillä mielin näyttäviksi sanoa, mutta lapset on kotinsa seinille niitä niin sanottuja parempia vienyt, yhden taulun olen näyttelyssä myynytkin.
    Kyselin tuota profiilikuvaani tunnistavia, ei ole kukaan tutuksi kertonut, varmaan monikin paikalla on käynyt, kai niin epäonnistunut tekele, että ei voi tunnistaa.
    No olkoon salaisuus;)
    Kirjailija en ole koskaan yrittänytkään olla, ei riitä siihen kärsivällisyys, runon tapaisia olen pienen kirjan täyteen liimaillut, mutta eipä into edes omakustannusta niistä tehdä, runoilijat ovat aivan toista maata.
    Tätä lajia mitä nyt teen, tykkään tehdä, arki on minun elämäni;)

    Ajattelin jo että ohitan kylmäntotuuden, mutta sen sanon, että olen viesteissäni tuonut selvästi, että en kaikkia nuoria syyllistä, en vuokralla oleviakaan, koska heistä talossani on muunkinlaista arviointia.
    Eihän tarvitse kuin pari olla, jotka nuorten maineen pilaa, nuori ihminen oli osoitteellaan olleen roskapussin tyhjentänyt pahvien keräys laatikkoon ja oli helppo tunnistaa, näin asian sitten koin ja ajattelin.
    Talossamme on paljon nuoria ja hienosti käyttäytyviä, saman sääntöjen alla kaikki niin omistajat kuin vuokralaiset
    Mikä viha sinulla on minua kohtaan, kun aina löydät väännettävää viesteistäni, kukaan muu ei niin tee, tai ainakin hyvin harva.
    Toivoisin, että jättäisit viestini, aina niistä virheitäkin löytyy, mutta anna olla.

    Päivä on taas kaunis, mieli valoisa ja elo energinen.
    Kummi-tyttö toi eilen omenia, niitäkin pitäisi tänään hillota, no mitä vielä tuokaan tämäkin päivä tullessaan, saapa nähdä;)D
    Kaikkea hyvää toivotan teille kirjoittajaystävät.
  8. Aina löytyy kun etsii, ja tarkkana seuraa, siis minun mokani mielestäsi taas kerran.
    Perheen nuoret hyvinkin tarkkoja jätteiden suhteen, puhun nyt talossani asuvista nuorista vuokralaisista ja heidän laimin lyöntejään usein korjaan.
    Voi olla, että yleistän, mutta totuus puhuu puolestaan., voitko toisin väittää, kun joukkokokoontumisien jälkiä katsotaan ja tilaisuudet on nuorten miehittämiä.

    Kaikkien nuorien jälkiä en siivoa, en seuraa, joten ymmärrä mitä kirjoitan,
    älä viitsi jatkaa, minuun ei sanasi pure.
  9. Aamu ihanin
    14.8.2009

    Ihanaan aamuun heräsin,
    sitä ilomielin tervehdin,
    Taivas purppuraa hohtaa,
    kenet tapaan,,,,kenet kohtaan.

    Kenties tutun tiellä nään,
    kuulumiset kysellään.
    Onko marjassa nyt käyty,
    sieniäkin kotiin saatu.

    Tätähän on elo tää,
    väliin ilo, väliin murhe tavoittaa.
    Ystävien kanssa jakaen,
    elo helpommalta tuntuu jokaisen.

    Syksyn ruskaa oottaen,
    kuluu kesä lyhyinen.
    Kunnes väriloisto saa,
    mielen monen loistamaan.'

    Kesästä nyt vielä saamme,
    nauttia ja sen myös teemme.
    Sitten pesään kotoiseen,
    kuten karhu lokoiseen.

    Mukava on meidän olla,
    lämpimässä pötkötellä.
    Ulkona voi kolkko olla,
    mieli meillä muistelolla.
  10. Huomenta taas ja kauniiseen ilmaan, on mukava, kun vielä voi saunan jälkeen istahtaa parvekkeelle, melkein mukavampi tunne siitä tulee, kuin kesän aikaan.
    Niin lempeä on illan sävy pimenevään iltaan, katuvalot syttyneinä ja puiston valo puut värittää, näin pienistä voi mielensä onnelliseksi saada.

    Kylläpä nuo onnen tunteet katoaa aamun valjetessa uutisia kuunnellen, sotaa ne nyt lietsoo kahden kaverin avulla, miten voikaan niin painavaa sanomaa lähettää, että ihmiset ei ymmärrä vallasta heidän tappelevan.
    Media hehkuttaa ja joka sanan toistaa, uskooko joku näiden viisauksiin, minulta on usko hävinnyt, kuka onkaan oikeassa siitä ei selvää saa.
    Luottamusta ei enää nimeksikään kumpaankaan suuntaan, rapakon takana päämies lupaa olla kaveri tänään, huomenna mieli muuttuu.
    Mitenkähän monta nuorta vielä pitää uhrata moisten sotahullujen aikana.
    Eipä nämä maalisjärjen äänet kanna mihinkään, tulipahan purkauduttua.
    Sotaa käydään ketjussakin, sitäkin kyselen, miksi?

    Kukka asiasta tulikin selvää monen viestin voimalla, no kerronpa mihin mullat kuskaan.
    Keväällä vävyni tuo säkin multaa ja syksyllä minä kannan ne sangolla pensasaidan juurelle
    Isot vaahterat vie kaiken voiman ja pensasaitaa raviten koetan sen kasvua lisätä ja kauniisti kasvaakin.
    Puiston ja kadun puoleinen pensasaita rajoittaa pihamme omaksi.
    En ole kysellyt saako näin tehdä, omapäinen olen tekojeni suhteen, mutta ei kukaan ole kyseenalaistanut toimintaani, se maalaisjärki nääs toimii;)
    Aikamoinen homma tuo kukkasten laitto ja hävitys, mietinkin jo, jos jättäisi tekemättä, mutta kun kevät tulee mieli muuttuu, saapa nähdä vieläkö ensi keväänä kukkia laitan.

    Tuo roskien lajittelu ei onnistu meilläkään, kuten liekko totesit, usein sekajätteestä laatikoita pahvikeräykseen siirrän minäkin, kun kohdalle sattuu.
    Meillä on joka laatikon kohdalla luettelo mitä mihinkin kuuluu laittaa, lukutaidottomuus loistaa.
    Me vanhat olemme tottuneet ohjeita noudattamaan (näin luulen) nuorilla ei mieli riitä tulevaisuutta ajatella ja heille se koko ajan yritetään mukavaksi rakentaa, myös roskien lajittelulla.

    Ano 10,21 kiitos viestistäsi, eikö sinulla ole pihassa jotain puuta tai pensasta johon mullat voisit laittaa, niinkin sanotaan, että kaikki sekajätteeseen mikä ei muuhun kelpaa, hyvä niinkin.

    Minä en tunne näitä uusimpia kirjoittajia, en heidän entisiä kinojaan, sen olen ymmärtänyt, että entiset sanomiset mieltä kaivaa ja nyt sitten sotaa jatketaan.
    Voisiko jokainen muistelot unohtaa ja jatkaa puhtaalta pöydältä, varmaan mukavaa antia teiltä löytyy.

    Minä olen kertonutkin, että joka päivälle yhden isomman urakan selvitän ja nyt on tilanne se, että ei mitään isompaa tiedossa, mites suu nyt pannaan?
    Eilen sain kukat ojennukseen ja kylmien tullen ne komeroon piilotan, kasvua odotan ensi keväänä ja jo jouluna amaryllisten suhteen.
    Onnistuko, se nähdään jos elon päiviä riittää.
    Hyvää tätä päivää, iloa etsimään jostain pienestäkin asiasta.
  11. Niinhän siinä kävi, molemmat viestit kadonneet, sinun kuin minunkin, kyselyni.

    Vaikeaa oli myös päästä Suomi24:n sivuille, jotain isompaa sotkua nyt on kösillä?
  12. No hyvä, että kerroit luulin jo unta nähneeni, voiko yksittäisellä kirjoittajalla moinen ote kirjoitusten poistoon, ihmeellistä.
    Jospa tämä on todella jotain ajojahtia, ei kyllä kivalta tunnu.
    Voi näitä aikoja ja tapoja.
  13. Hyvää aamupäivää, pilvistä ja valmiina sadekuuroihin ollaan.
    Syksyä se on, lämmintä kuitenkin17 astetta jo näin aamulla.
    Kukkiani tarkastelin parvekkeella, taitaa olla jo kohta aika kompostiin viedä, pelargoniat laitan ruukkuihin ja komeroon, jospa keväällä saisi ne elämään, saman teen parille amarylliksen mukulalle, pimeään vien ja sitten marraskuussa katselen aikovatko kukkavartta työntää.
    Viime talven komerossa viettänyt pelakuu kukkii edelleen, innostui nuppuja työntämään, pääse ikkunalle kukkiaan näyttämään.

    Mukava kuulla sinusta Neeassa pitkästä aikaa, kesäsi on sujunut hyvin, kun et aiemmin ole kiikkustuoliin joutanut.
    Jospa nyt talveen varustautuen jää aikaa myös palstalla piipahtaa.

    Olen säästynyt noista terveyskeskuksen harmeista, en muista onko viimeinen yhteys ollut, kun jonkun rokotuksen otin, en muista mihin vaivaan, tämä tapahtui keväällä, olisiko joku koronaan kuuluva juttu.
    Varmaan oli joku joukkorokotus, kun aika tuli ilmoituksena. muutenhan en rokotuksissa käy.
    Demeter uskon tuon ainaisen yrittämisen vievän uskoa koko sairaanhoidon voimaan, mihin vielä mennään?
    Ilosi jaan tuosta lonkkaleikkauksen onnistumisesta, jotain aiheita iloonkin löytyy ja näillä mennään.

    Kukapahan sodista tykkää, minä en ainakaan, ihmettelenkin ettei mitään kansannousua saada aikaan ja nuo sodan ihannoijat saataisiin aisoihin.
    Hyvin vähän kansoista sotaa haluaa, mutta johtajat osaavat mieleisekseen asiat kääntää, ennen oli Kekkonen, joka kaveerasi Venäjän kanssa,(hyvä niin) sodalta vältyttiin, nyt sitten toiseen suuntaan pokkuroidaan, mitään hyvää ei siitäkään seuraa, pysyisivät omalla mantereellaan, harmeja sielläkin varmaan tarpeeksi, kummallakin suunnalla.
    Stalin aika oli jotain kauheaa naapurissa, siitä olen lueskellut paljonkin.
    Tästä ei enempää aihetta jatkaa.

    Tieteen kuvalehteä lueskelin ja sieltä huomioin käden M kirjaimen kertomaa.
    Jos kädessä on kämmenen puolella selvästi M kirjain näkyvissä on harvinaiseen joukkoon kuuluva.
    No tietenkin minä löysin M molemmissa kämmenissä ja se antaa viitteet siihen, että olen kaikkea hyvää osaava ja taitojen lisäksi olen empaattinen ja jopa johtaja ainesta;)
    No uskoa voi näihinkin kertomiin, voihan olla, että ei kaikilta sitä M kirjainta löydy, mutta eiköhän aika monelta kuitenkin, joten ollaapa jalat maassa kiinni ja uskotaan omaan itseemme, hauskoja nämä testit kyllä on ajanvietteenä.
    Mahjongia minäkin pelaan ja Solitaire korttipelejä, aivoille pientä haastetta aina väliin.

    Tuota siivousta olen tehnyt minäkin rajulla kädellä, voi olla, että menee tärkeitäkin papereita hukkaan, mutta se on sitten sen ajan murhe.

    Olisi kiva kuulla ano joka mainitsit palaverijutun, minkälaisen vastauksen sait seuraavalla kerralla, kun kohtasitte?

    Näinköhän unta, kun olin näkeväni eilen mdk.mdk viestin, jossa hän nauroi siskonsa omenan puraisua ilman hampaita, nyt en löydä.
    Outoja tapahtuu, missä syy, aloitusketjuni aloittaessani tuli kielto, että älä aloita, viesti ei mene kohteeseen, tuli kumminkin.
    Koskaan ei tämän kaltaista ole ilmennyt, en usko kenenkään kirjoittajan tällästä aikaan saada, suuremmat tahot ovat pelissä.
    Jospa palaisimme kaukaisiin hyviin aikoihin.

    Tässä tämän aamun satuilut, luette jos kiinnostaa, tai sitten hyppäätte yli, sillä selvä.
    Kuitenkin hyvää päivän kulumista kaikille.
  14. Syksyä, syksyä,,,,
    8.10.2008

    Puut lehtensä pudottaa,
    maa niistä katteen saa.
    Vihreä nurmi alle jää,
    keltaiset lehdet peittää maan.

    Linnut lähtee - etelään,
    palatakseen taas - kevääseen.
    Kiertokulku ajaton,
    vuodenajat vaihtuu, hyvä on.

    Lepoa luonnolle, lepoa meille,
    Ihmisille elon teille.
    Kunpa nauttia aina voisi,
    kaiken kauniin näkevänsä soisi.

    Lumiharson maan ylle heittää,
    taivaankannen tähdet peittää.
    pakkasherra tavoittaa,
    monen pienen nenänpään.

    Siispä iloita voi tästä,
    rikkahasta elämästä.
    Ylös, ulos rientäkää,
    syksyn lehtiin hukkumaan.
  15. Olihan se mainitsemisen arvpinen, kun jossakin viestissä sinä sanoit, että tärkeinä pidetään ketjun pituutta.

    Syy ei tämä ollut, mutta sinun perässä kulkijat ketjua venytti tämän aikaan sai, tosin muitakin perässä jaarattiin , osamme saimme kaikki.

    Jospa tämä kaikki korjautuisi ja saisimme arjelle sopivan ketjuun kirjoitteluumme, lukijoita on tai ei, kirjoittajia kaipaan entiseen tapaan.
    Olisiko itänaapurilla osuutta, jos niin on, niin onpa hankala naapuri.
  16. Huomenta nyt sateesta, koko yön ropotteli, heräsin ja kuulin kun sade ropisi.
    Unilääkettähän se on, kun mukava ropina kuuluu ja on lämmin ja hyvä olla.
    Hyvälle ololle kannattaa aina peukkua nostaa, ainahan se ei yhtä hyvää ole.
    Tytär soitteli eilen ja kertoi puolukka sangon ilmaantuvan perjantaina, hinta 25 euroa, kohtuullinen mielestäni.
    Muistelimme, että edellisen kerran 20 euroa oli, mutta kaikki hinnathan nousevat, eikö myös marjojen kerääminen sen nousun ansaitse.

    Koneeni on läppäri ja monia vuosia toiminut hyvin ja varmaan nytkin ihan kunnossa on, minä taidan virheet aikaan saada, ajatus lentää nopsemmin kuin sormet ja siksi kirjaimia aina liikaa tulee.
    Tuo eilinen uhkaus mietityttää, ei koskaan ole tullut epäily, ettäkö ei viestini lähtisi, no eka kerta kaikessa eteen tulee, viesti kumminkin lähti.
    Onko muillekin tämän kaltainen viesti tullut, kun kirjoittajat hävinneet?
    No, kun katselee palstaa sama kina näkyy päällä olevan, miten vanhat ihmiset jaksavatkaan, onko joidenkin mielestä parempaa luettavaa vanhojen ikävien viestien muistelo ja niistä riitaa kehitellä.
    Kaikki ei vielä edes palstoilla olleet näiden asioiden sattuessa, miten jaksaakaan kiinnostaa toisia.
    Edelleen pidän hyvänä näistä arjen ja maailman kuvan selvityksiä parempana, vaikka pienemmälläkin tiedon määrällä.

    Lukija määrää silmäiltyä, ei voine uskoa, että ketjumme olisi pannaan joutunut, mutta jos niin on, ei maailma tähän lopu, lopetetaan jos nykyinen meno ei kelpaa.
    Itse olen kyllä sitä mieltä, että ketjumme elää tavalla tai toisella, aika pitkään minun sinnikkyydellä;)D
    Uskon oikeuteen kirjoitella, jos se sopuisasti tapahtuu ja pääasiassa asioista on puhuttu, mukaan vaan tuli noita eripuraisia kirjoittajia, joille "mummojen" jutut ei kelpaa, heille on kyllä tilaa palsatalla myös riitelyyn, jos se tyydytyksen antaa, olkoon niin.

    Viikko alkaa sateisena ja minä alan purkamaan valmiiksi saamani villatakkia, pieni taas tuli, olen kadottanut kaikki mallilehteni ja arviosta vaan yritän jotain aikaan saada.
    Onhan tätä aikaa ja ei työ lopu, kun välillä purkaa, olen vaan harmistunut lankojen kehnoudesta säikeilee, eli liian vähän kierretä.
    Ennen langat kehrättiin tiukalle kierteelle ja niistä oli hyvä neuloa.

    Jos tahtoa on ketjun ylläpitoon, tulkaa viestejä laittamaan, kertomaan hyvällä mielellä päivän tapahtumia, siitä iloa monelle voi parhaassa tapauksessa tulla.
  17. Huomenta kostean tuntuisesta, siis kovin syksyisen omaisesta säästä, yöllä oli vettä satanut.
    Hyvää tekee sienimetsään meneville, satoakin kuulemma löytyy, tytär kertoi tatteja olevan, mutta madot on ehtineet jo vasta maanalta nouseviin.
    Ehkä pienistä madon puremista ei monetkaan välitä ja herkkuna siinä menee nekin hyvän tatinsivussa.
    Italiaan muistini mukaan menee tatteja paljon, toivottavasti vielä tulee puhdastakin tattia löytymään, olisi ilo pannulle laittaa.

    Nyt pakkaset on melko täysiä, vielä omenasosetta aion muutaman purkin sovittaa ja aivan uskomattomalta tuntuu, että sama määrä purkkeja ja pulloja katosi pakkasen sisuksiin, kuin edellisenä talvena.
    Minulla on komero, mihin kerään säilytyksestä tulevat, ehjänä säilyneet ja hyväkuntoiset purnukat odottamaan uutta säilöntä aikaa.
    Nyt hyllyt tyhjinä, onhan varmaan osa hukkaankin mennyt.

    Vaikeita on kysymyksesi ano 7,03, mielestäni yksi ymmärsi ja korjasi tilanteen,
    toiselle ei viesti perille mennyt ja kolmas häpesi käytöstään.
    Olen sitä mieltä, että menet paikalle ja katsot miten kyseiset henkilöt toimivat, ehkä viesti meni perille ja antavat nyt kuuntelu mahdollisuuden.
    Mielestäni oli hyvä, että rohkenit "tiuskaista" luulen ainakin yhden hävenneen häiriötään.
    Aina näitä häiriköitä löytyy, jotka eivät huomio aikaansaannoksiaan.
    Olet kuin mitään ei olisi tapahtunut, tilanteen muodostaa nämä asiassa olleet, miten käyttäytyvät, olet kuitenkin niin kuin et muistaisi.
    Voittaja mielestäni olet sinä, jos vielä jaksat olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, asia jää siihen.
    Neuvoja jaan, vaikka itsekään en tilanteita aina hallitse.

    Minulla ei nuo aikataulut ole hallussa, kerran odotin minäkin pysäkillä, autoa ei tullut, aika oli varattu ja ei auttanut muu kuin taksi soittaa, kyselin takaisin tullessa, miksi auto ei sitä vuoroa ajanut, oli kuljettajan ruoka-aika.
    Eipä tullut tuokaan mieleenkään, mutta onhan kuljettajienkin syötävä, siihen laukesi kapinoiva mieleni.
    Nykyisin autot kiertelevät milloin missäkin ja aika tauluja saa katsoa tarkkaan mistä ja miten ne kohdallani kulkevat, ennen sekin oli niin selvää, sama reitti ja aikataulu.
    On ne ihmiset olleet joskus fiksuja, kun tuollaisia sanontoja keksivät, en ollut kuullutkaan, hymyilemään pisti.
    Olisiko tuokin laji savolaisten hallussa, niin todellisen tuntuisia sanontoja ovat, asioista saa helpolla hymyileviä, jos asiat liian vakaviksi menee.


    Hiljaista on ollut, kai tämä kesän tulo metsään monetkin kutsunut, ihmettelen tuota lukua mikä on poistettujen määrä, onko tarkkailu vahvistunut.
    Jospa asiat siistiytyy ja voimme rauhaisasti viestitellä.
    Nyt lauantain puuhiin ja mitäs muuta kuin pölyjä perästä ajamaan, voikaa hyvin ja hymyillään, vaikka sitäkin joku saattaa ihmetellä;)
  18. Huomenta sumuiseen viikonlopun alkuun, torilla käyty ja kaikki tarvittavat ostettu, perunaa ja omenaa montaa sorttia.
    Vävy toi kuhan ja hänen kyydissään torille pääsin, olisi hakenut poiskin, mutta tiedän, että kiire on mökille takaisin, kukat kotona kastellen ja ostokset tehden pääsi mökille suuntaamaan.
    Minä sitten rauhallisesti myös kotiin palailin, levähtäen ja istuskellen, kun matkalle sattuu penkkejä.
    Torilla oli hiljaista, torikahvilat sulkeutui maalaismarkkinoin mentyä ja varmaan monelle pettymys, sillä siellä aina kuulumisia vaihdettiin ja maailmaa paranneltiin.

    Kyllähän tuota sattuu ja tapahtuu, kotipaikkanikin sai taas kuuluisuutta, kyllä ne on aika arveluttavia nuo eri kulttuureiden avioliitot.
    Täällä on monta yrittäjää noilta seuduin, mutta mitään ikävää ei heidän olemisistaan ole aiemmin esiin tullut.
    Eihän voikaan ketään tuomita ihonvärinsä puolesta, kyllä suomalaisetkin osaa, sekin on todettu monet kerrat ihan lähiaikoina.
    Aina enenemisissä määrin melkein lapset näitä hirmutekoja tekee, missä vika, kotona, yhteiskunnassa vai median hehkutuksissa?

    Onnellisesti Väinö selvisi, tuskin tiesikään, että hampaita pois vedettiin, no voi sen sitten hiiriä järsiessä huomata.
    Minä käyn harvoin kahviloissa ja hinnat minua hirvittää, no olenhan pienellä toimeen tullut omissa ympyröissä ja en osaa ajatella, että elantoaan kahvilan pitäjätkin hakevat
    Kahvi on valtavan kallista, sekin pitäisi muistaa, hallitus verohelpotuksin ostovoimaa yrittää lisätä, hinnat vastaavasti nousee.
    Seuraan hintoja tarkkaan ja heti huomaan hintamerkinnät, kun niitä ilmaantuu.
    Ei ihan pakko olisi niin tarkka olla, mutta mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsee.

    Torilla kyselin puolukan hintoja, 4 euroa litra, tytär on joltakin entiseltä työkaveriltaan tilannut minullekin sankollisen, uskon sen saavan 25 euroa sanko.
    Puolukat on nopeita kerätä, jos hyvä marikko sattuu pian sankollinen täytyy, mutta ei ilman metsään menoa onnistu lainkaan, vaivansa on kaikessa.

    Savon murretta on vaikea kirjoittaa vaikka savolainen olenkin, niin paljon nuo muut suuntaukset kieltäni muuttaa, jopa vieraalta tuntuu jos yritän viäntee.
    Sinulla mdk.mdk on tuo kieli hallussasi ja muutenkin suoraa tekstiä tulee, huumorilla höystettynä.
    Onko rappeuma silmissäsi, muistelen jotain sellaista kertoneesi, hienoa, että hoitoa löytyy, vaikka usein niitä piikkejä joudutkin ottamaan.
    Kälyni samoin käy piikkejä ottamassa, näkö toisesta silmästä hävinnyt kokonaan, toista yrittävät näkevänä pitää.
    Suomalainen sisu se kestää ajaa sateellakin, ajatus siitä, että kesä kuivaa minkä kasteleekin.

    Nyt sitten purkamaan miesystäväni, kävelykeppini (ostoskärryn ) sisältöä, niille tarkoitetuille paikoille ja osa pakkaseen.
    Juurespataa aion tehdä, kaikkea mahdollista kerään ja hautumaan laitan, sinne lihasiivuja sekaan, on varmasti hyvää ja riittää useammaksi päiväksi, väliin jotain muuta kehittelen.
    Viikon pääruuat yleensä suunnittelen ja sitten vain lisukkeita tarvitsen.

    Nyt hyvää viikonlopun alkua, kesä jatkuu, nyt siitä kaikki irti mikä mahdollista on.
  19. Huomenet kauniiseen aamuun, yöllä oli satanut, lämpöäkin ihan kesäisesti 18 astetta ja yli kahdenkymmenen lupailivat nousevan.
    Enkös sitä jo lupaillutkin, kesää se syyskuu meille suo, puolukoiden ja karpaloiden lisäksi.
    Sieniä kuulemma nousee myös, tatteja kehuivat radiossa paljonkin olevan, siis sieniä kannattaa etsiä, toivossa minullakin suolasieniä joulun aikaan nautittavaksi, tuo joulu minulle aina esiin tulee, onkohan siitä syystä tärkeä, kun vuoteni aina vaihdan.
    On se muutenkin, nautin jouluvaloista, lumesta, lahjojen laittamisisista ja jouluruokien runsaudesta.
    Katkaisee se muutenkin syksyn jättämän harmauden ja joulun aikaan useimmiten se lumi maan valkoiseksi laittaa.
    Mittareiden tarkkailu, ja pakkasteen kauhistelu, sekin asiaan kuuluu asiaan, kireimmillään on hyvä lämmöstä tätä kaikkea seurailla.
    Kuutamo ja tähtitaivas onko mitään sen kauniimpaa, no on, tiedän montakin yhtä kaunista, mutta jätän nyt kertomatta.

    Tuo nimimerkin unohtaminen ja sitten perään laittaminen puolustaa asiaa, aina palstalle uusia tulee ja kiva jos tutustuminen onnistuu ja tuo arvailukin on joskus kovin rasittavaa, väärinymmärrykset tuiki tavallisia.
    Minä ainakaan en jaksa, en osaakaan kaikkien tekstiä tunnistaa.
    Voi Väinö ressua, kai nukuttavat, kun hampaita poistavat, toivottavasti ei hiirien kiinni saamista estä.
    Onko yhtä herkullista ruokaa, kuin paistettu ahven, kuhalle vertoja vetää.

    Tuosta kirjailijan kirjasta on turha puhua pahaa, jokainen voi samaa yrittää, tuskin monikaan siihen pystyy, ainakaan minä en, onnea vaan menestyksestä Palomalle.
    Joskus olen sanonnan kuullut, siitä puhutaan josta tykätään, ehkä kirjasi saa tunnettavuutta myös moitteiden mukana.
    Tyhmyyttä on moittia, jos ei itse paremmaksi tai ainakin yhtä hyvää aikaan saa..

    Ikävää, että lonkkasi oireilee edelleen korpikirjailija, oletkohan liikaa kuitenkin rehkinyt?
    Lepoa ja hiljaista olemista noinkin isot leikkaukset vaatii, toivotaan kuitenkin paranemista.

    Näin se on, toivoa ei koskaan saisi kadottaa, ei edes tapaamisen suhteen, elämä kuljettaa ja aivan arvaamaton tilaisuus aina kaikkeen voi tulla, sitä tätä odotellaan demeter.
    Jospa sitkeys näissä kirjoitteluasioissakin vielä voittaa ja saamme jatkaa ja ymmärtää kirjoittelun hyvän annin ja itsekin jaksamme myönteistä sanomaa lähettää.
    Ainahan ei mitään uutta ja suurta tapahdu, mutta ne pienetkin arkiset asiat voivat jollekin olla ilon lähde.

    Kauppaan on lähdettävä, ja viikon annos taas kotiin vetää, välillä henkäillen sekin onnistuu, huomenissa sitten torille, ne on ne suurimmat kodin ulkopuolilla tapahtuvat jutut, mutta ne riittävät mainiosti, onnellinen olen, että en vielä ainakaan muuta kaipaa.
    No kerroin jo aiemmin, että juttukaveri olisi mukava, mutta olen jo opetellut mielikuvitukseni kanssa seurustelemaan ja siitäkin ilo synty, joskus riitakin;)
    Nyt taipaleelle ja eihän tiedä jos vaikka tuttuja vastaan tulee, torstaihan on toivoa täynnä.
  20. Huomenta ja kaunis sää jatkuu, lämmintäkin päivällä, yöt kumminkin syksyyn kuuluvia.
    Nyt on pääni kynitty melko lyhyeksi, en oikein osaa sanoa olenko taaskaan aivan tyytyväinen, mutta tukka kasvaa aika pian, se hyvä puoli siinä on, ettei heti tarvitse kampaajan tuoliin istahtaa.
    Vilkaisin ikkunasta ja tuuli onkin melkoinen, kerääkö pilviä, koivu on ainakin jo keltaisuutta saanut oksiinsa. voi olla hellekesän syytä, että nopsaan syksyn värit esiin tulee.

    Surullista kuulemaa radiosta noista puheista ja budjetista, ei mikään kohdilleen asetu, leikkauksia ja uhkia lisääntyy.
    Sehän on huomattu, että kielenkäyttö ei enää mitään sääntöjä noudata palstallakaan, mutta, että pääkallon paikallakin hillintä sanomiseen puuttuu.
    Ihmisyys ja halu ymmärtää toisiamme häipyy tyystin ja mikä onkaan lopputulema, viisautta, osaamista on, miksi ei näitä avuja käytetä.
    Omat tiedot ja taidot on vähäisiä, mutta en mielestäni koskaan voi toisille rumasti sanoa.
    Vajavainen on sivistyksen tasoni, mutta miten voisin tahallani rumasti kohdella lähimäistäni, ihminen siinä vastassa on.
    Ei kovin suuria ponnistuksia vaadita, kun voi jättää ilkeydet omaan suuhunsa ja mieleensä.

    Lueskelin ketjua ja todeta pitää, että ei arjen toiminnoista paljonkaan viestit sisältäneet, vain puuttumista tyhjänpäiväisyyksiin,
    Eliaanan viestit aina sitä tekemisen iloa sisältävät ja niitä kaipaan, on ilo kuulla miten paljon iloa voi elämään mahtua, kuten hänellä on, aina puuhaa ja intoa tekemiseen.
    Väinön seikkailut siinä ohessa kiinnostaa, varmaan hyvä kaveri onkin.
    Kaikkea tuota kertomaasi, minäkin jossain vaiheessa elin ja elämä maistui, nyt vaan muistoissa niihin hetkiin palaan.

    Ramoonan elämä toisenlaisia asioita sisältää ja aina saa lukea avartavia matkailun ja kulttuurin pläjäyksiä, eikä kotitöitäkään väheksyä, se on sitä arjen elämää.
    Mdk.mdk:lla elämä räväkkää ja huumori kukkii, se oman lisänsä meille toisillekin antaa.
    Demeter omalla rauhallisella tavallaan tuo oman elämänsä kulua meille toisille koettavaksi, aina jotain rakentavaa ja sopuisaa viestinsä sisältää.
    minua on varoitettu, että nimiä ei saisi mainita, mutta nyt oli melkein pakko sitä viestittelyn tärkeyttä korostaa, sillä näin voimme ilahduttaa kanssaeläviä.
    Samaa rauhaa sisältäviä viestejä monelta anolta ja muiltakin nimimerkin omaavilta, jokainen osansa kiitoksista ottakoon.
    Ketju jatkuu rauhallisena, kun ei kaikkeen sanomiseen tartuta, sillä uskon, ettei niin tyhmää ihmistä olekaan, ettei ilkeyksiä osaa ketjuun laittaa, mutta tarkoitus on ilahduttaa, ei suututtaa.

    Eilen ompelin nappeja neljään villatakkiin ja aikaa meni toista tuntia, etohommassa, nyt ovat viimein valmiina, nappien ostokin oli vaikeaa, kun vain yksi liike niitä myy ja valikoima aika pieni.
    Tekeillä yksi nuttu ja vielä senkin valmistuttua yksi pitää saada aikaan, näin on jokainen lapsenlapsenilapsi nutun saamassa.
    Yksi nuttu jo liikaakin, kun tuli liian pieni, ehkä joku kuitenkin löytyy, joka tarvitsee.
    Näin jotakin luomisen iloa vaan vieläkin tunnen, vaikka ei meinaa puikot käsissä pysyä, mutta tuleepa liikettä siitäkin, kun niitä lattialta kerään;)

    Tulkaapa nyt mukavia kertoilemaan , jätetään nuo mitään sanomattomat unholaan. Kivaa päivää teille jokaiselle.
    Tulipa vielä ikäväkin mieleen, makriina on poissa ja brinkkalastakaan ei mitään kuulu, heidän panoksensa jätti tyhjän paikan.
    21. 19 / 42
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt