Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2025, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Vanhan kuvan löysin, jospa tästä vielä tunnistaa, he ketkä tuntevat.

Aloituksia

37

Kommenttia

504

  1. Huomenta pilviseen viikonalkuun, alakuloa luonto maalaa, mutta ei anneta sen liikaa vaikuttaa, kohta kuitenkin kauniit valkoiset maisemat meitä ilahduttaa.
    Tyttären tytär perheineen oli myös tullut juhlimaan isää ja isoisää, siinä saimme tuntumaa heidän elämään ja suunnitelmiin.
    Vanhemmat lähtevät parin viikon jälkeen Floridaan pariksi viikkoa, nuorin poika oli muuttanut omaan asuntoon., myynnissä on perheen iso asunto, isä työpaikkaa vaihtoi, Jyväskylä on seuraava vierailun kohde.
    Poika (19) ilmoitti seurustelun päättyneen tyttökaverinsa kanssa, useita vuosia yhdessä kulkivat, saattoi mieltä masentaa, mutta hymyillä kuitenkin jaksoi, syitä ei kyselty.
    Siinä perheessä ymmärtävät vanhemmat, paremminkin kaveriporukkana voisin kokea.
    On onni seurata harmonista perhettä, heidän onnistumisiaan.

    Kiva kuulla onnistuneesta messutapahtumasta, aina joku kokoontuminen elämään sisältöä antaa, kun nämä elämisen haasteet eteen tulee on monesta luovuttava, mutta iloa on tapahtumien muistoista.
    Pitäisikö minunkin taas yritettävä lukuharrastuksiin, jospa vaikka onnistuisi, tuo Punaorvot houkuttaa lukemaan ja moni muu teidän kertomanne.

    Kiitos ano 13,13 ;)

    Tuo on sitä elämisen rikkautta, eri mieltä voimme olla, mutta kavereina pysymme..

    Tuo nojatuoli on ahkerassa käytössä näin livenäkin.
    Kaipailen brinkkalaa, ei kai hän kokonaan ketjuamme jättänyt, lepotauko jo saisi loppua, kuten toisetkin "väsähtäneet" suunta on hyvä, kai olette huomanneet.

    Tänään taas pitkä rupeama LaPromessan seurassa, alkaa jo tuomion hetket lähentyä.
    Vähän hitaanlaisesti etenee, mutta mitäs sitten katsotaan, jos äkkiä loppuu.
    Onhan tuota tarjoilua monen suuntaisena, mutta aivan liian paljon sotaisia ja ikäviä aiheita.
    Tanssit taas eilen seurasin ja mielestäni väärä pari putosi.
    Oikein kivaa alkavaa viikkoa, pistäytykää nojatuolissa.
  2. Sunnuntaiaamun hyvää olemista tässä istuskellen nautin, kahvimuki käden ulottuvissa, siitä hörppään, jos muistan, kylmänä sitten loput nielaisen.
    Niin kaunista tämän aamun näkymä, aurinko heijastuu talojen ikkunoista kuin kultaa jakaen, hiljaista, ei edes lintuja näy lentämässä.
    Radiosta kuuluu luontoradio, sopii jotenkin tähän hetkeen.
    Ramoona kuvaili aiemmin tätä luonnon ihanuutta, niin mahtavasti, eipä lisäämistä ole, kuitenkin ihmettelen miksi näin vanhana nuo ihanuudet täysin tunnistaa.
    Jopa lehdettömät puut antavat mielikuville lentoa ja kuivanut oksakin kertoo asiaa, että luopumisen aika on kaikella, ihmiselläkin.

    Vaikeita aiheita olette löytäneet kuten tuo uskonnon muodot joka kulttuurissa, siinäpä onkin taiteilua, jos löytyy joku yhteinen polku kulkea.
    Omana ( korostan omana) mielipiteenä sanon, että ei maan tapoja tule muuttaa, vaan maassa maan tavalla, kuitenkin antamalla jokaiselle oikeus uskoa mihin haluaa.
    Joulu esimerkkinä on meille suomalaisille tärkeä, jo vuodenajat sille luo pohjan, olipa uskossa tai ei, se on maan kulttuuria, ketään ei vahingoita, vaikka joulua sen sanoman mukaan juhlitaan.
    Myös perinteenä joulun ja uskonnon tavat ovat osa maamme kulttuuria, ja joulusta puhuminen lapsille on myös hyvin tärkeää oikein asiaa ilmentää.
    Luemmehan lapsille satujakin, julmiakin, mutta siitä vanhemman selvityksestä lapselle oikea ajatus pitää saada lähtemään.
    Lapsille nämä ristiriitaiset asiat pitäisi vanhempien osata kertoa ja selvittää mahdollisimman laajasti, rehellisesti, koulun tehtävä on historiaan tutustuttaminen, kaikkine perinteineen ja myös perinteiden ylläpitäminen.
    Suvivirsi on kaunis ja herkistävä, kyllä lapsikin osaa siitä oikean sävyn löytää.
    Ketä se auttaisi, jos kaikki uskonnot kiellettäisiin, eikö se jollain tapaa köyhyttäisi ja kaikki perinteet, joilla on iso merkitys meille, katoaisi.
    Hyväksymistä tämäkin asia vaatii, ei ehdottomuuksia, maahan muuttavat ei voi vaatia perinteidemme hävittämistä, ei uskonnottomatkaan, sama oikeus heilläkin on tapojaan noudattaa, siis keskitietä kulkien voisi asiasta sujua rauhan omaisesti.
    Käännyttäminen puoleen ja toiseen on unohdettava, uskonnon nimissäkään ei voi vaatia mahdottomia.
    Asiaa en kaikilta osin ymmärrä, mutta näin yksinkertaisesti ajatellen asiat voisi sujuakin.
    Onko pakko jatkaa jaottelua rikkaista köyhiin, uskovista ateistiin, eikö ihmisiä olla kaikki ja kaikkien hyvä ei kenenkään elämää pahenna.

    Poikani vanhin tytär ja perheensä elää kahden kulttuurin ehdoilla, mutta lapsille kaikki molemmista kulttuureista sallitaan, lapset oppivat suomenkielen, kuin englanninkin ja tavat ovat kaikessa perinteisiä, nimiäiset pidetty kummallekin lapselle, itse päättävät ymmärryksen myötä suuntansa.
    Suvaitsevuus asustaa heidän perheessä, jouluakin juhlitaan suomalaisin perintein.

    Tulipa nyt taas puhetta, voi olla hyvinkin ärsyttävää, mutta yksinkertaisesti näin ajattelen, se miten kaikki menee oikein, siitä en osaa sanoa.
    Itse kuuntelen kaikki joululaulut ja virret ympäri vuoden, en tee niistä sanoman antamaa tuomiota, kuuntelen ne musiikin voimalla ja sanoista jopa herkistyen.
    Vietetään mukava isänpäivä, minulla kutsu tyttären luokse syömään, näin juhlistamme isänpäivää, onnea kaikille isille;)
  3. Lauantaiaamu mukavan näköisenä alkanut, nukuin kahdeksaan asti ja nyt tuntuu, että en saa mitään aikaiseksi, tämä lukeminen ja kirjoittelukin aikaa vie.
    Olen kertonut, että aina joka päivälle joku isompi homma mielessä, onnekseni ei rästiin mitään ole jäänyt, joten eiköhän "rokuliin" nukkuminen hyvin hoidu.
    Onhan sanottu, että nukkuminen olisi kuin rahan pankkiin laittoa, niinpä odottelen sitä lopputulosta;)

    Ilosia uutisia sain eilen, kälyni silmä on kuntoutunut näkeväksi, todella iloinen asia, mikä omaa mieltänikin kohotti, on se todella surullinen asia, jos näkö viime vuosiksi menisi.
    Vanhaksi tuleminen tuo kaikkea muuta ikävää, joten näön menetys olisi kauhea asia.
    Syntymästä sokeita on heitäkin paljon ja elämään suhtautuminen monellakin tapaa "normaali", setäni oli sokea, mutta en katkeruutta millään tapaa huomannut.
    Aistien puuttuminen olipa se mikä tahansa oman hankaluuden elämään laittaa.
    Kälyni suunnitelmissa on ollut mennä jouluksi Valamoon ja kertoili eilen toivon asiasta palanneen ja ystävänsä kanssa matkan tekevät.
    Iloinen olen puolestaan, ja tyytyväinen omaan osaani, en halua lähteä mihinkään, ehkä tyttären luo kuitenkin saunomaan ja ruokailemaan, mutta oma sänky kutsuu.

    Demerer kertoilit elostasi, ja avun saamisista, kyllähän nykyiset laitteet asiantuntemusta kaipaavatkin.
    Minulla pojan tyttäret osaavat nämä nykyiset tarvitsevani tarpeet ja selvittelevät sotkuni mitä aina ymmärtämättömänä teen.
    Heilläkin niin täyteen päivät merkattu työnsä ja lasten hoidon kanssa, että aina yritän ensin itse tehdä, useinkin epäonnistuen.
    Poikanikin hallitsee asioita, mutta hänen elämänsä yhtä kiireellistä, ei äitiä ehdi kuin harvoin muistaa.
    Tätä se elämä on, heillä nyt kiihkeät elämisen vuodet, minä onnellisesti ne sivuuttanut.

    Katselen joka aamu naapuritalon rouvan ja koiran kävelyä, siinä huomaa, että koiran halun mukaan mennään.
    Joskus paikoilleen pysähtyy, emäntä käy silittelemässä ja houkuttamassa kulkemiseen, ehkä taskusta makupalan antaa ja koira taas mukaansa lähtee.
    Kuitenkin koira reitin valitsee, kiva sekin, näkee joskus kun remmistä vetäen koiraa kiskotaan, se ei hyvältä näytä.

    Tuo etuhan meillä on verraten kiireen omaaviin ihmisiin Neeassa, aikaa riittää, jos ei tänään kaikki suju jätetään huomiseksi.
    Sen taidon olen oppinut ja hyväksynyt, ei kaiken hetkessä tarvitse tapahtua.
    Hyvän olon tunteen saa siististä kodista ja näin pimeän valoja laittaen, oma ilonsa siinäkin, kuten ano 15,59 kerroit, jää aikaa selata tapahtumia koneella ja vaikka ristikon täyttöön.
    Minulta menee aikaa näin aamuisin, kun koneelle istahdan, katselen otsikot ja joskus lukemaan innostun, ei kaikki viestit iloa anna, ihmettelyäkin joskus.
    Voihan hypätä noille maailman asioihin ja katsella ja lukea tärkeimpiä uutisia maailmalta, ei nekään pelkkää iloa anna, mutta siitä hyvä, voi jättää lukematta.
    Onko sitten itsensä narraamista, kun ei halua kaikkea tietää, mutta totuus on, kun asioille ei mitään mahda.

    Onnekseni tuo kaukokaipuu on minulta kaikonnut, en suurin surminkaan maailmalle halua, olen nähnyt sen mitä vastaanotto kykyni on pystynyt, uteliaisuuskaan ei haluja kasvata.
    Kaikkea hyvää heille, joita maailma vielä kutsuu.
    Joku aika sitten pohdin lähtemistä porukan kanssa Pärnyyn, mutta lopputulema on, että en reippaiden kulkijoiden rasitukseksi halua mennä ja onneksi sekin halu laantui.

    No niin, aamupäivään jo siirrytty, nyt sitten katselemaan mihin ryhtyisi, vai antaisiko mennä aloitetulla tavalla istuskellen, no ei suinkaan, jotain on saatava aikaan tänäänkin, muuten en saunaani ja sen tuomaa hyvästä olosta voi nautiskella.

    Ulkoilu päiväksikin sopisi päivä, mutta sen jätän laiskuuttani unholaan, toivotan kuitenkin hyvää oloa ja sen hankkimista teille toisille.
  4. Huomenta taas viikonlopun alkuun, en ehdi kunnolla viikon alusta päästä, kun taas viikonloppu.
    Olen joskus pientä mielen harmautta tuntenut, jos tekemiset vähiin menee, mutta en anna periksi yritän keksiä aina uusia näkymiä ja puuhia.
    Eilen tapasin kauppareissulla entisen työtoverin, hän täyttää jo 95 ja kertoi kaiken itse tekevänsä, siivouksesta ruuan laittoon, ikkunatkin pesee itse.
    Kylläpä vähäisiksi nämä omat puuhani tunsin,, kun oikeaa tervaskantoa kuuntelin.
    Näin ne taidot ja voimat erilaisina esiin tulee ja kaiketi kiitollinen kuitenkin saa olla omasta osastaankin.

    Tuosta ärtymyksestä mistä mkr mainitsi piti oikein tutkistella mielialojaan, kai sitä voi joihinkin asioihin ärtynytkin olla, mutta koetan ajatella, että en ääntäni saa enää mihinkään kuulumaan ja kukaan ei jaksa opetuksiani kuunnella, siksi koetan ärtymyksestäkin päästä.
    Voisi kyllä ärtymykseksi sanoa sitä, kun luen joskus (harvoin ) muita aloituksia ja en pysy asiassa mukana, niin sekavaa viestittelyä on.
    Minulla ei tietoja muiden kirjoittajien elämästä ja jos joku kanssani kirjoittelee, vastailee, se typistyy siihen antiin.
    Siis kirjoittajien arkeen, siitä ei riitaa ole syntynyt, varmaan minullekin niitä ilkeilyn viestejä tulee, mutta ei ärtymykseen asti, ehkä en jaksaisikaan jos tosissaan ne ottaisin, tyhmänä en rivien välejä lue.
    Kiitokset ja hyväksymiset otetaan ilolla vastaan Makriina ja hyvää palautetta eteenpäin annamme, näin synkempikin päivä kirkastuu.

    Tuo aamuviruttelu on oman ohjelman toimin minullekin tapa, mistä en periksi anna, joka aamu liki puolituntia siihen uhraan, ehkä jotain apuakin on.
    Tuo jatkumona tapahtuva siivous minunkin monen päivän aiheena, jotain joka päivä isompaa, sitten iltapäivä lepäillen ja neulojen, taas tuli neljä kerää lankoja ostettua, hukunko kohta sukkiin?

    Minulle iski tuo iskiasvaiva jo yli kolmekymmentä vuotta sitten, siitä jäi tapa aina istuessa hieroskella oikean puoleista reistä, sinne se kipu ylsi.
    Eihän pois ole jäänyt vaiva aina oireilee, aamulla herätessä alaselkä kipeä, mutta varpaista kiinni ja virutus, ja taas liikkeelle pääsen.
    Tuo sukan suun aloitus on tehtävä vahvistetun neuleen kanssa, miesten sukat aina näin tee, antavat pienen virumismahdollisuuden.

    Pieni halu tulee joskus minullekin maalit esille kaivaa, mutta jää sikseen, kun taitoni muistan.

    Minä sekoilen aina noiden salasanojen kanssa, kun pidemmän ajan päästä jonnekin aikoo, on salasana mennyt vanhaksi, vaikka kirjaan salasanat vihkoon, aina niitä joutuu uusimaan.
    Joihinkin kuten kanta.fi pääsen hyvin pankkitunnuksin, samoin rokotusajat olen onnistunut hyvin saamaan, eilen kampaajan sivuilla käväisin hyvin toimi sekin, ajan hiusten laittoon sain loppukuuksi.
    Liukkauden tulo se edessä on ja varovaisuudesta huolimatta kuperkeikkoja tulee, mitenkähän kauan minunkin kaatumisilla on onni matkassa, ei mikään poikki menisi.

    Päivä näyttää kirkastuvan ja lämmintäkin neljä astetta, mikäpä eläessä, kaikkea hyvää teille toisillekin.
  5. Jopas jotakin, syytetty vaikka toisten kertomaa kerroin, median tietoja kaikki.

    Ehkä ylläpito nootin antaa, kiitos Mkr minunkin yhtyä ystävällisiin toivotuksiin;)
  6. Huomenta uuteen aamuun, aina se vaan näkyy alkavan ja ihan hyvissä voimin.
    Tänään kauppaan ja langan osto ruuan lisäksi suunnittelussa,
    Olen kartuttanut neulomisiani siihen malliin, että kokeilen kirpputori myyntiä, jotain muuta uutta vaatetta yritän myös saada kaupan, joita olen ostanut, käymättömäksi havainnut.
    Jospa lankarahoja saisin, eipä työlle mitään hintaa voi laittaa.
    Kolmisenkymmentä sukkaparia löytyy, naisille, miehille ja lapsille, oma väkeni on kyllästetty, jos ei kaupaksi käy sitten hyväntekeväisyyteen menee.
    Viime vuonna meni kerhoni myyjäisiin, langat maksavat nykyisin paljon ja kun joka kauppareissulla lankaa ostaa, on melkoinen summa ynnättäväksi.

    Niin tuo presidentin valinta toi aatoksia, juuri radiossa kertoivat Trumpin puheita rauhan 24 tunnissa aikaan saamisesta, toivottavasti onnistuu.
    Pientä kiristyksen makua puhe on, jos ette rauhaan pääse, ei avustuksia tule kummallakaan osapuolelle, mutta lienee hyväkin konsti?
    Pientä huolta ilmeni eilisisä kyselyissä kaupankäynnin suhteen, yritykset huolensa ilmaisi.
    Ensimmäinen presidentti maassa, joka on rikostuomioita saanut, no nyt sitten lakeja pystyy muuttamaan suotuisiksi.
    En asiasta selvillä ole, median kertomaa.
    Kansan päättämä vaali oli, demokratian tavoin sujui.

    Viisaita on eläimet tai vaistoksiko sitä kutsutaan, Eliaanan kuten tepan kissatkin sen taidon osaavat, ikävöidä emäntiään.
    Muistan oman koirani joka aina mukaan pyrki, kun asioille sanoin lähteväni, mukaan ei pääse, voi sitä hännän roikotusta, kun selkänsä käänsi.

    Pientä noloutta tunnen demeter, kun esikuvaksi mainitsit, kaukana siitä, hyvin vähäiset on taitoni, tietoni.
    Esimerkiksi sinuun verraten, luet paljon, koet myös monenlaisia asioita, mistä minulla sormi suuhun menee, mutta sovitaan, että se tehdään ja ollaan mihin pystytään.
    Kiitos on kiva aina saada, kun tietää sen oikeasti sitä tarkoittavan,, mielistely on pois pyyhitty.
    Katselin myös kaappejani, kohtalaisen siistejä olivat, vaatteet koreissa pientä asettelua kaipaavat, on niin helppo ottaa korit pois ja pyyhkäistä hyllyt.

    Mira oikeassa olet, kun puhut eläinten kiintymyksistä omiin huoltajiin, se ilo on molemmille yhtälailla hyväksi ja ikävä aina mieleen tulee, kun muistaa pois lähteneet
    Oma koirani piti lopettaa ja petturiksi tunsin itseni, syliini asettautui ja luotti minun valintaani loppuun asti.
    Lopettaminen tapahtui mieheni kuoleman jälkeen, jotenkin siitä tuskasta ja ikävästä selvisin pienin suremisin, ajatuksella, että koiralle se oli hyvä.

    Nyt sitten olisi päivään ryhtymisen aika, pieni matka kauppaan ehkä sujuu muutamalla pysähdyksellä, tavaroiden etsiminen sujuu hyvin, kun tuttu kauppa on ja kiire ei meikäläistä saa vaivata, ei vaivaakaan, aikaa on.
    Näin päiväni on lupa jatkua, miten teillä toisilla aamurutiinit sujuu?
  7. Huomenta pilviseen keskiviikko päivään.
    Uutiset rapakon takaa eivät mieltä nosta, mutta asia jolle emme mitään voi, siksi ei enempää, olenkin jo aivan kyllän saanut tuosta annista.
    Tuon suurfirman voidetta juuri käytän reisiini, tuntuu paremmalta ja kävelykin onnistuu.
    Lihakset surkastuu, vaikka kuinka terveellisesti syö ja elää, vanhaksi tuleminen ei herkkua ole.
    Kuitenkin mieli on terve, luin juuri miten katkeruus tuhoaa ihmismieltä, katkeruudesta olen onneksi vapaa, samassa kirjoituksessa myös todettiin, että hyvä mieli antaa elämisen iloa.
    Sitähän minäkin yritän jakaa ja korostaa, ollaan ystävällisiä toisillemme, elämä paremmalta maistuu.

    Kolestrolilääkkeen olen joutunut vaihtamaan ja joskus on määrätyn verenpaine lääkkeen kohdalla puutos ollut, vastaavan olen saanut.
    Mistähän tuokin johtuu, että lääkkeitä ei saa, raaka-aineistako puute?

    Onhan se hyvä, että kertomastani edellisestä ketjusta, ei aiheuta samaa menoa uuteen ketjuun, ilolla sitä on kuitenkin tarkoitus jatkaa.
    Vaikea on miellyttää, mutta minkäs teet, aina ei jaksa, eikä kaikkea huomioon ottaa.

    Noissa pankkiasioissa ja salasanojen kohdalla pienikin virhe mitätöi koko touhun.
    En tiedä olenko numerosokea, kun aika usein nuo heitot tapahtuu.
    Salasanat on minulle kompastuskiviä, kun aina niitä joutuu vaihtamaan, no tietysti turvallisuudesta siinäkin kyse.

    Paljon on Petralla markiisittaren tekoja tiedossa ja sieltä ne pikkuhiljaa paljastuu ja pahuus saa palkkansa.
    No kaikki joskus tilille ovat joutuneet, tavalla tai toisella, sarjoissa sekin onnistuu kirjoittajan mielen mukaisesti.

    Tänään kortinpeluupäivä, varmaan noita amerikkalaisia sielläkin ihmetellään. kerran jo tapansa näyttänyt uudelleen valittiin, hölmöä mielestäni, mutta kansa sielläkin sanansa sanoo.
    Toivotaan , että vaikutukset ei liiemmin suomeen vaikuta ja eikös sodan loppuminen päivässä tapahdu?
  8. Huomenta hämärästä aamusta, katuvalot vielä loistaa.
    Yksi aste pakkasta ja liukkaista teistä varoitellaan, vaikka lunta ei paljon olekaan, tien pinta kosteudesta jäätyy.
    Hiljainen ovenkäynti eilen, eikö kirjoittajat jaksa näitä ikävyyksiä lukea ja omasta elämästä kertoilla, tiukkaa tekee väliin minullekin, mutta periksi antamista en minkään asian kohdalla tykkää antaa ja siksi vaan yritän jaksaa.

    Makriina on yksi niitä sisukkaampia ja uskaltaa viestejä laittaa pelkäämättä vastauksia, mitkä häntäkin kaltoin on joskus kohdelleet, tieto omasta osastaan viestittelyyn, antaa varmuuden ja rohkeuden jatkaa.
    Pahalta tuntuu tuo sukulaistenkin riepottelu, jos joku avoimena ja rehellisesti avautuu, ei sitä aseena voi käyttää.
    Pahalta tuntuu tuntemattomien ihmisten esiin nostaminen, itsekukin voi itse tehdä halutessaan, mutta ei sitä lyömä aseeksi ole tarkoitettu.
    Maailma on muuttunut pahaksi ja aina vaan pahenee, toisten kunnioittamien ei kuulu tämän ajan ihmisille.
    Empatian puuttuminen aiheuttaa paljon pahaa, kykyä ajatella toisen tuskaa on olematon.

    Tepa en usko, että esimerkiksi yllän, mutta kiva jos niin ajattelet, kyllä se niinkin on, että metsä vastaa, niin kuin sinne huudetaan,
    Asialliset viestit vaativat asiallisia vastauksia ja sinun kertomat on niitä asiassa pysyviä, vaikka mielikuvituskin mukana joskus, sillä on muuten mittava anti kirjoittelussa, sen koin pirtin aikana.
    Olen minäkin osani saanut, myös valehtelijaksi sanottu, mutta niin uskoo joku sellainen, joka minua ei tunne, saa pitää luulonsa, en anna vaikuttaa mieleeni.
    Paras tapa on sivuuttaa moiset viestit.

    Ramoonalla taas niin hyvä kertoma elämästään, näen onnellisen parin kulkevan rannalla, tulee mieleeni Turkkilainen sarja, jossa vaikeuksienkin keskellä elävä pariskunta saa voimaa toisistaan onnea tavoitellen.
    Vaikeuksia en Ramoonan kohdalla usko olevankaan, niin kauniisti kodistasi ja elämästänne kerrot, uskon harmonia elää.
    Taas kerran uskon, että kotisi on onnen tyyssija, kaikki ympärillä oleva on rakkauden täyttämä, kauniiksi rakennettu ja sinä siellä hyvänä kotihengettärenä toimit.
    Teillä vielä onni matkustelun suhteen jaksatte nauttia kaikesta matkanne kohteista, mutta koti kumminkin mielessä elää ja hyvä on olla kotonakin.
    Näin ajattelen ja iloa kertomasi mieleeni tuo ja antaa lentoa omille ajatuksille, kiitos.

    Toivon, että periksi ei anna toisetkaan kirjoittaja ystävät, eihän pahaa pois saada, mutta kasvetaan kestämään sitä, jos kaikki luovuttaa, oletetut voittajat siitä ilon saa.
    Meillä kaikilla on oikeus kirjoitella, saada rauhassa sanomistamme esiin tuoda, jos se ei kaikille mieleen ole, voivat omia ketjuja laittaa.
    Näin tällä kertaa, hyvää päivän jatkoa.
  9. Huomenet sunnuntaihin, samat toimet kuin eilenkin, hiljaisuutta ja sen kuuntelua, nyt luonto on riisunut harsopukunsa ja alakuloisen näköisenä odottaa tulevaa.
    Katselin Areenalta vanhan version Myrskyluodon Maijasta ja kyllä ajatuksia herätti, yksin musiikki jo pysäytti.
    Jos jokainen pysähtyisi tuon elokuvan antia miettimän, niin tajuaa mikä oli se voima mikä jaksoi kantaa, se oli usko johdatukseen, kaikki oli määrätty ja se hyväksyttiin, jopa kuolemakin oli luonnollinen tapahtuma.
    Nämä vanhat kertomat pistää vertailemaan tämän päivän ihmisten elämää, ei kunnioitusta toisiin , ei luontoon, ei eläimiin, kaikessa vaan "minä'" esillä.

    Lueskelin taas ketjua ja surullinen mieli tuli, miksi ja mistä nämä kommentit tulevat, joita ei mukaan toivoisi, mikä on niin huonosti, että pitää pahoittaa tuntemattomien mieli viesteillään.
    Ymmärrän eriävät mielipiteet, mutta en tuota tyyliä mitä jotkut käyttävät.
    Kaikki tiedämme, ettei täällä johtajia ole, kaikki samalla viivalla olemme ja itse viesteistämme vastaamme, luulisi, että aivan muista asioista kertominen jo näillä vuosikymmenillä olisi tärkeämpää.
    Nimimerkittömänä säästyy siltä totuudelta, mikä näistä viesteistä kuvastuu, oma pahaolo ja uskallus sitten laukomaan vaikka mitä "totuuksia" miten on sen oman mielen olotila sanomisten jälkeen?

    Brinkkalalle sanon, että jatka toki, sinun viestisi on suoria ja ymmärrettyjä, aivan kuin toistenkin mukana olijoiden, se mistä nämä "heitot" tulee, en jaksa edes pohtia.
    Jokainen kirjoittaja omalla tavallaan, niin tahtoen vie ketjua keskustelun puolelle, vaikka aihetta ei määrää kukaan, siksi kai tämä niin mieleiseltä tuntuukin.
    Olin pitkän ajan ketjua seuranneena onnellinen, ettei poistoja tullut, mutta niinhän taas kävi, joillekin on ilo pilata rauhaisaa kertomaa, meidän päivien kulusta, kokemuksista, kommelluksista ilosta ja murheesta, miksi tätä ei voi ymmärtää ne heittoja tekevätkin.
    Tuleeko joku voittajan tunne, kun saa ilkeä olla, täytynee sanoa, että jos tämä riittää, kai se tarpeeseen tulee, minua harmittaa moinen.

    Kiitos kaikille asiallisista viesteistä, koetetaan sinnitellä mukana, vaikka voimia henkisesti kuluttaakin.
    Onneksi on teitä, jotka jaksatte ja kannustatte omalla panoksella monen mielialaa, yksin eläjäkin saa viestejä muualta elämisestä ja oloista, se mieltä ilahduttaa joka kerta näin lukiessa.
    Meitä yksin eläjiä on paljon ja pieni pilkahdus on kirjoittaa omasta elostaan, saaden vastakaikua toisilta.
    Voimia ja sivuutetaan ikävyydet, joihin ylläpitokaan ei aina ehdi puuttumaan.

    Hyvä ulkoiluilma, jos rahkeet riittää, minulle eilinen haudoilla kävely jo saavutus, joka päivä kunto vaan heikentyy, mutta yritystä on niin kauan, kun henki pihisee ja ajatus kulkee.
  10. Pyhäinpäivän aamua ja voi miten hiljaista, rauhaisaa, omat korvani vain sirinää pitävät.
    Vaiva mikä minulla on ollut vuosia, joskus hieman kiusaa tekee.
    Toinen ihanuus on tuo koivu, mikä on pukeutunut harsopukuun, on jotain niin kaunista, että ei kertomaan pysty.
    Maa on valkoinen, hiukan lunta on tullut, mutta pakkashuuretta enemmin.
    Katselin autiota katua ja parkkipaikkaa, tuli mieleen mummo, joka mökkinsä ikkunasta katsellen lapsiaan odotteli, minäkin odotan vähän ajan perästä haudoille mennään.

    Eipähän sitä tiedä minkälaiseen häkkiin joutuukaan jos elää saa, lapset usein oikeinkin oivaltavat.

    Eihän tämä mitään sättäilyä ole, näin tämä on tarkoituskin toimia, kysellä ja vastata, kertoilla ja lukea, mitään kaavaa ei ole olemassa.

    Minullakin on muistikirja, kannet on hävinneet, mutta muistot on tallella.
    Äitini kirjoitti mielestäni muistoksi sopimattoman "Hevonen se tallissa kauroja syöpi, siitä elonsa saapi" selkeästi muistan miten toruin äitiä, hän vaan nauroi, oli vielä värikynä.
    Äidillä oli kaunis käsiala, minä harakanvarpaita kirjoittelen.
    Opettajani ekaluokilla oli kaunis nuori nainen, häntä ihastelin, kävi kodissammekin kylässä, hän kaksi kaunista muistoa kirjoitti ja tietysti käsialakin oli kaunis.

    Tuo teatteri kuului kaksikymmentä vuotta meidän perheen elämään, oikein muistit demeter, korviini ei mitään kielteistä tullut.

    Mitenkäs selitit kissan kehräämisen ja värttinä luun yhteyden lapsenlapselle brinkkala, joskus joutuu sanomaan, en tiedä.
    Enpä osaa sanoa, kai se jotain hyvän mielen ilmaisua on se kehrääminen on..

    Jospa istahdan ikkunan ääreen kyytiä odottelemaan, katselen nyt jo valoja, mitkä on äsken vielä pimeisiin talon ikkunoihin syttynyt, katuvalotkin sammuivat, hämärän hyssyllä tästä nyt eteenpäin.
    Pilvinen päivä kaiketi edessä, mutta sopii kai tämän päivän viettoon, muistelua ja ikävääkin tuntien jätän hyvän olon toivotukset teille kaikille yhdessä kulkeville.
  11. Huomenta, kuuden asteen pakkanen täällä meillä ja nyt jo vuodevaatteetkin saa raikkaaksi.
    Siivousta taas alulle laitoin ja hitaasti se etenee, mutta ennen puoltapäivää varmaan puhdasta on.
    Tuolista ylös nouseminen meinaa vaikeaksi mennä, reisissä ei voimaa ja siitä sitten muut vaivat säestää, mutta mitäpä noita kertoilen, ei kenellekään iloksi, ei minullekaan.

    Noista hoito ja palvelu asioista hyvinvointialueella en oikeastaan mitään osaa sanoa, niin harvoin siellä joudun käymään.
    Vuotuinen verikokeiden otto kilpirauhasen vuoksi ja jos ongelmia löytyy, ovat kirjeen lähettäneet.
    Leikattu ei ole mitään, ei niistäkään mitään kokemusta, en asioista oman kokemuksen puolesta osaa mitään sanoa.
    Joskus kurkin sinne omakantaan, ei siellä mitään suurempaa löytöä ole ollut, reseptit siellä uusin.
    Oma hoitaja on nimetty, häneen saan puhelimella yhteyden .

    Runoja olette muistelleet, vanha runohan tuo jäniksistä on, en ihan kokonaan muista, mutta isäjänis pakoon kuitenkin loikki.
    Mkr muistaa paljon noita kouluaikaisia sen olen huomannut ja monta muutakin asiaa, vaikka hajamielisyydestä puhuu.

    Mihinkähän ne korotuksista tulevat rahat oikein menevät ja säästöjäkin tehdään kaiken suhteen, aina vaan rahasta pula joka puolella.
    Hintojakin on helppo nostaa kyselemättä miten kansalla menee.
    Kun kaikesta säästetään luulisi joskus asioiden korjaantuvan, mutta mistään ei kuulu, että tuloksia on saatu säästötalkoilla, koko ajan vain asiat huonontuu.

    Minä en keksi ruualle nimeä, minkä eilen laitoin, siinä on vähän kaikkea sekaisin, mutta vatsa täyteen tuli, tuo vohveli ja pyttipannu herkku ruokia, vohveliraudalla voi vaikka keitetyt peruna paistaa.
    Aika usein Facesta ruoka ohjeita katselen ja sitten kokeilen.

    Oikeassa olit ano, Timo Suhonen on Varkauden kansanedustaja ja selväsanainen ja miellyttävä onkin.
    Paljon puheenvuoroja eduskunnassa käyttää ja asioista on selvillä, kokemuksen äänellä puhuu.
    Voihan kansanedustajakin terveisiä tuoda hallituksen toimista, niitähän siellä saa seurata.
    On meillä ollut ministerikin Varkaudesta.
    Tuosta huomion hakemisesta en ole samaa mieltä, sen minkä minä olen hänen kanssaan puheissa ollut, on tuiki vaatimaton henkilö.

    Nyt on päivä valjennut ja siivouksen suorittaminen onnistuu ilman sähköä, joten tartu mummo imuriin ja anna sen hurista, pölyt pussiin;)
    Onneksi ei kauppaan ole tarvetta, pakkasesta ruokaa löytyy.
    Päivän jatkoja.
  12. Olet oikeassa tuon matkojen pituuden suhteen, olen aina sitä ihmetellytkin.

    Nyt oli kysymys minun ajatuksista ja mummo ei tähän päivään piikaa ole tarvinnut, itse olen yrittänyt kaiken selvittää, lapsiakaan en vaivaa, vaikka tytär aina motkottaakin, että olisit apua pyytänyt.
    Hoivakoti on aivan muuta kuin mennä yksityisen kotiin, näin ajattelen ja varmaan ennen matkani päättymistä hoivakotiin joudun, tai siinä vaiheessa ei sanani, toivomukseni paljon vaikuta, toivon kuitenkin , että laitokseen pääsen, missä kaikki mummot ja ukot toisilleen seuraa pitää;)
    Tuosta sairaalassa olosta lapsena on kokemusta, Helsingissä olin kuukauden sairaalassa ja ikävä oli kova.
    Silmäsairaalassa olin, pelko näön menemisestä vielä piti kestää, onnekseni henkilökunta oli hyvin ymmärtäväistä ja auttoivat kestämään.

    Meillä täällä on kanta.fi, mikä nuo terveysasiat ilmi tuo, pankkitunnuksin sinne mennään, ei ole mitään oma sotea, niin kuin korpikirjailija kertoi.
  13. Aamupäivää, pitkäksi meni taas tänä aamuna, mutta vielä ehdin lokakuun viimeisen päivän jakamisiin, ajatelkaa marraskuu seuraavana.
    Kaunis aurinkoinen päivä on valennut ja pakkasella kävi yöllä, siitä sitä lumentuloa aletaan odottamaan ja liukkautta siitä seuraa monta kuukautta.
    Marraskuu tuo tullessaan Pyhäinpäivän ja isätkin onnitteluja saavat, haudoilla on aikomus käydä, jos ei lumentulo mitä on lupailtu estä menemästä.

    Luonnosta on ollut paljon puhetta ja aiheesta onkin puhuttu, kyllä tuo ilmastonmuutos on tosi asia.
    Mitä tulee haravointiin niin kyllä aina mökilläni haravoin enimmät pois, mutta jätin kyllä maatumaankin, lehdet kastuessaan ovat vaarallisen liukkaita kävellessä ja hyvilläni olen kun kadut puhdistetaan.
    Hyvää maan kunnostusta lehdistä saa ja syksyisin laitoin kukkien juurille juurikin lehtiä, vähän suojaa antamaan pakkaselta.

    Kerhossa oli paikkakunnan kansanedustaja kertoilemassa eduskunnan ja hallituksen terveisiä, mukavaa kuunneltavaa ei ollut suurelta osin, mikä sitten onkaan lopputulema.
    Yöpäivystyksen päättyminen kaiketi todellinen on, mitä siitäkään seuraa voi vain kuvitella.
    Saunakaverit kertoilivat toisen kokouspaikan kuulumisia ja siellä samansuuntaisia puheet olivat, lisänä vielä nämä vanhuksia koskevat asiat.
    Kotihoidon tarjontaa valistivat, kokeiluja jo käytössä, miten tuntuukaan vastenmieliseltä ajatella, että joutuisi toisten nurkkiin pyörimään loppuelämäksi.
    Voimattomia on vanhukset asioistaan päättämään, sinne on mentävä mihin viedään, jos ei kuolema avuksi tule.
    Näin itse elämästään määräävälle ajatuskin on vastenmielinen, saati ne kokemukset mitä joutuisi kokemaan.
    Näinhän ennen vanhaan elettiin, ruotiukkoina ja mummoina, jonkun talon nurkissa, taantumaa on vanhojen elämä.
    Kertomat jatkuvat, myös omistusasunnoista poistetaan asumistuki, no sitä en tiennyt olleenkaan.
    Näin maailmaa muuttuu ja hyvätkin asiat poistetaan.

    Niinkin on, että Luoja on suunnitellut elämän siten, että kaikilla olennoilla on joku tarkoitus, myös näillä minunkin inhokeilla, lähinnä käärmettä ja rottia ajattelen.
    Hyttysiäkin inhoa, mutta tarpeellisia nekin. lintujen toimeentulon apuna.

    Nyt tuli lumisade, onneksi kadut kuivivat sateen jäljiltä, ei niin suuri hätä liukkaudesta, jos ei enemmän ala sataa.
    Tuota menoa kun jatkaa, illalla on maa valkoinen ja röntsäkelit aluillaan.
    Suuria valkoisia hiutaleita taivas pudottelee ja aurinko pakoon lähti.
    Kivaa elämää kuitenkin toivottelen, olipa sää minkälainen tahansa.
  14. Huomenta ja tietenkin vesisadetta, mikä tähän ajan kohtaan sopiikin, ikävä on kerhoon lähteä, kun sateenvarjoa pitää avuksi ottaa.
    Ikävyys siitäkin johtuu, kun käsiä on vain kaksi ja pitäisi kävelysauva, kassi ja sateenvarjo niillä hoitaa, tuulikin harmia lisää.
    En ole oppinut reppua pitämään., no jospa sattuisi tauko sateelta, kun puolille päivin mennään.

    Nykyisin on tuo varmuuden todistaminen tullut joka paikkaan, kirjautuakin pitää joka paikkaan koneellakin, no ymmärrän, että meidän parhaaksi se tapahtuu, maailma on kaikenlaista yrittäjää sisällään pitämässä, varovaisuus on tämän päivän sana.
    Varoitellaan ja uhkakuvia esitetään ja joskus ainakin vanhemmille ihmisille tulee epävarmuus kaikkeen.
    Uusia uudistuksia ja vaateita aina lisää tulee, kun entisiinkään ei ole ehtinyt tottua.

    Kävin minäkin lukemassa pirtin jutut, kun oli esille nostettu, oli se niin mieltä ja muistoja nostava juttu, mutta aika entinen ei palaa.
    Ihmisten leikkimieli on tyystin kadonnut, nyt vaan loukkauksia esiin tuodaan.

    Moni ukkokin tuon ruuanlaiton osaa, siitä näyttöä telkkarista ja eikös ne ukot sanota olevan parhaita kokkeja?
    Toki löytyy ihania ymmärtäviä, auttavia ihmisiä myös niin sanotuista rikkaista ano 12,40, toivoisi vaan useamman tämän hyvän tavan ja huomioimisen ottavan käyttöön.

    Noista ruokailuista kerroitte, mikä ruoka tekee pahaa tai siis vatsa ei kestä, siinäkin asiassa olen hyvin arkinen kaikki maistuu, eikä kipuilua esiinny.
    Sanoin arkinen mikä tarkoittaa onnea olla hyvä ruuan kestäjä, olipa tarjolla mitä hyvänsä, no makuja sitten löytyy, joista en niin tykkää.
    Keittokirjoja on yksi laatikollinen, aikojen alussa niitä jouduin selailemaan, nyt vaan käsituntumalla kaiken teen.
    Sosekeitot on mieleisiä minullekin ja kaikki laatikkoruuat, kermaa loraus ja maku paranee.

    Minulla noita maksettuja virustorjuntoja kai useampi, ei mitään ole kyllä sattunutkaan, mutta en uskalla lopettaakaan niiden maksamista.
    Aika pienistä summista on kysymys.
    En kyllä minäkään tekniikasta mitään ymmärrä ja nyt jo nuoriani muistuttelin kanavahausta mikä eteen tulee, että tulkaa apuun, kun tulossa oleva muutos tapahtuu.
    Mikä teräväpiirto lieneekään, en edes ole selvillä onko telkkarini kelvollinen näitä muutoksia vastaanottamaan, vai joudunko uuden ostamaan.
    Onneksi on osaavia, jotka mummon tilanteen hoitavat.

    Pitkän lenkin teetkin demeter, harmittaa, kun olen antanut periksi tuon lenkin tekemisen, mutta mukavuus edellä on mentävä, vaikka siitä ikävyyksiä syntyykin.
    Niinkin on, että toisten kertomat keitostensa tekeminen usein pukkaa halun itsellekin kokeilla samaa, ja siitähän se moninaisuus keitoksiin saadaan, kun jokainen kokeilee ja oman säväyksen lisää, nam,nam miten maistuukaan.

    Täällä meilläpäin puhutaan salusiinistä, kappa on se yläverho, muistan aikaa, kun maalla asustelin kesäisin, tuvan ikkunoista sivuverhot riisuin ja tein vanhan aikaiset salusiinit ja kapat, oli kuin entisajan maatalot konsanaan,
    Ikkunoita oli kuusi, sai siinä kone hyrrätä, tupakin melkein nykyasunnon kokoinen ja iso uuni nurkassa, sain leikkiä talon emäntää.

    Nyt leikit sikseen ja taitaapa päivä kirkastua, Luojamme kuuli harmittelun, nyt valmistautumaan tapaamiseen.
    Kaikille kivaa päivää;)
  15. Aurinkoista, nollan tietämissä pakkasasteissa siis melkein ollaan, niin se alkaa talven tulo ja auton ikkunoiden raapiminen.
    Eilen kaupoilla kävin ja toin lisää kanervia parvekkeelle, nyt kauniin punasävyinen on kukkapuoli parvekkeella,
    Marraskuun lopulla, adventin alkaessa sitten jouluvalot syttyvät, perinne josta en lipeä.
    Pitihän sitä taas "kömpsähtää", voipaketin heitin huolimattomasti kärryyn, putosi lattialle, sitä kumarruin nostamaan, kärri (kövelykeppini) mihin otin tukea, luiskahti ja mummo polvillaan kärrin viereen.
    Siitäpä sitten yritin vetää itseni pystyyn, mutta tukea ei löytynyt, eipä hätää kohta nuori, ehkä 30 mies tuli ja kysyi tarvitsenko apua, myönsin ja melkein lennossa pystyssä olin.
    Voima ja ystävällinen käsi minut taas pelasti, yritin hymyllä kiittää ja hän hymyillen totesi eipä mitään, se meni sydämeen asti.
    Kuinka tärkeitä ovatkaan ystävälliset ihmiset.

    Tärkeä on tuo hampaiden hoiti, täällä ei tunnu aikoja löytyvän ja kallistakin on.
    Kuuntelin eilen radiosta, miten hoitohenkilökunta väsyy ja hoidot kärsivät, no seurauksia on jo näköpiirissä, ehkä hammashoito vielä hyvin hoidon osalta toimii.

    Brinkkala nuo ruuan teot otti esiin ja se jos mikä on "säveltämistä" ei aina arvaakaan mitä kaikkea voi yhdistää ja makunautintoja syntyy.
    Omena on aika moneen ruokaan lisukkeena sopivaa, minä olen kokeiluja tehnyt rohkeasti ja maut mielestäni vaan paranee.
    Ruuan maku on tärkeä, vanhoilla ihmisillä ei useinkaan ruoka maista ja näin olisi opeteltava sekin homma tekemään houkuttavaksi, mausteinen ruoka ei useinkaan maistu, mutta yhdistelemällä raaka-aineita saa yllätyksiä aikaan.
    Minulla on hyvä ruokahalu, kaikki maistuu;)

    Tuon puoluettomuuden suhteen olen kysymysmerkkinä, miten se esiintyy. pyrin vastaamaan ja kantaa ottamaan toisten kertomaan ja kysymyksiin, mitä muuta vielä?
    Voin ilman pirtin esiin tuomista kertoa, että tarkoitus olla ihmisinä ihmisille, ei sen kummempaa.

    Eipäs unen riittämisestä pahoillaan olla demeter, eikös se vanha sanonta kuuluu, että on kuin rahaa pankkiin laitettaisiin.
    Olen minäkin untani opetellut virittämään aamulla melko pitkäksi, jos ja kun ei kiirettä suuremmin ole.
    LaPromesan katson aina maanantaina, on pitkä istuminen, mutta sukkaakin syntyy.
    Jokohan lakkoilu pudottaa markiisitarin alemmas pilvilinnoistaan?
    Mitähän Abel piilottelee?
    Tuo rahan kanssa eläminen on joillekin elämän ehto, siis aivan jokapäiväinen asia, kun taas vähemmän rahaa olevalle rajoite.
    Onneksi elämme suomessa, täällä jokaiselle (melkein) jotain hyvää riittää, vaikka taiteilua se useinkin on.

    Kirjoitellaan näitä toimiamme ja ideoitakin mukaan mahtuu ja hymyillään, kun tiellä tuttuja vastaan tulee, joskus vaikka tuntemattomillekin.
  16. Huomenta sateeseen ja vieläkin pimeään maanantaiaamuun, olemmehan saaneet nauttia kauniista ja värikkäästä syksystä kauan, nyt on sateiden aika. lämmintä kylläkin vielä riittää.
    Katkaisin raakkipuun latvat, kun kattoon asti kasvoivat, nyt tuossa vieressä odottavat juurien tuloa, toivottavasti onnistuu.
    Kaksi peikonlehteä myös hyvässä kasvussa, toivottavasti talvi ei voimia vie, viherkasveista sisällä tykkään.

    Olipa kiva kuulla tuosta halustasi käsitöiden pariin ano 00,47, hyvällä alulla on neulomishommasikin, siitä se into kasvaa ja tekemällä oppii.
    Linkin avasin, en aiemmin ole sivuilla käynytkään, tuli mieleen aikoinaan tekemäni ristipistotyöt, kirjolapaset, puserot ja nuo kirjavat pitkävartiset sukat, niitä olen tehnyt nytkin.
    Valmiina on tälläkin hetkellä laatikollinen, tykkään langan tähteiden kanssa neuloa värejä valiten, on eräänlaista luomisen työtä sekin.
    Minullakin oli aikoinaan nuoressa kodissa monta ristipistotaulua nyt enää savusauna muistona.
    Olen myös kutonut paljon, kaikki räsymattoni on oma tekemiä ja niitä on riittänyt lastenkin huusholleihin.
    Kudoin ryijypohjan ja merkkasin sen , oli surutyöni mieheni kuoleman jälkeen.
    Rohkeasti vaan yrittämään, kaikkeen oppii.

    Olen samoilla miettein kanssasi liekko, viisaus ei kulje vanhuuteen saakka, vaikka aina sen vain vahvistuvan luulisi, aika kai on tämä, kun ei muuten jaksa hyvää elämää hyväksyä, on pakko jotenkin tulla esille.
    Ehkä joku pettymys monellakin menneessä ja sitten täällä puretaan pahaa oloa.
    Tuli mieleeni anoppini, hieno ja tykätty ihminen, aina ystävällinen ja piirakkakippo useinkin kylään mennessä käsissään, oli loistava piirakkamestari.
    Avioeron läpi käynyt ja siitä kärsinyt, sitten palvelutaloon lopuksi joutui ja voi sitä muutosta, ei millään samaksi ihmiseksi tunnistanut, katkera ja sulkeutunut.
    Näin purkaantui se tuska minkä oli kokenut yksin jäätyään.
    Monelle juurikin tuo käänne tapahtuu vanhaksi tullessa kuten Eliaana kerroit.
    Tykkään myös noista vanhoista sananlaskuista ja muista sen kaltaisista, useinkin ajatellen syvemmin niissä on selkeä totuus mukana.

    Kivasti sanoit Juicen sanoin tuon selviämisen hengissä, kyllä jengillä on oma vaikutuksensa, niin hyvässä kuin pahassakin ja samaa pätee ystävää ei jätetä, vahva sanominen sodan aikana, kunpa sama ajatus tälläkin hetkellä toimisi.
    Minä olen kasvattanut pientä sisintäni, ymmärrykseen näitä kirjoittajia kohtaa, joilla on vaan nuo ikävät asiat mielessä, varmaan sinäkin demeter, sivuuttamalla ikävyydet itsehillintä kasvaa.

    Miksipäs et uskaltaisi vanhaa nimimerkkiäni käyttää, kyllä minä ne omakseni tunnistan.
    Onpa teillä urakka asunnon tyhjennyksessä, mkr jo neuvoja antoikin, noin se varmaan helpointa on.
    Muistoja ei voi, eikä pidäkään hävittää, ne mahdolliset ikävätkin auttavat jatkossa, aina voi pohdintaa pitää ja katumusta suorittaa, sitähän tämä elämä on.
    Teillä siellä voi asuntokauppakin toimia toisin, kuin täällä meidän suunnalla, toivotan onnea kaiken suhteen.

    Minäkin muistelen kaiholla sitä Kahvipirtti aikaa, kultautuuko muistot, kun en muista mitään ikävää olleen.
    Joka muuton yhteydessä Latevaan kantoi kukkia uuteen pirttiin ja maalaismies toi hienoja kuuluisia kirjoja, kaikki olivat mukana mielikuvituksen maailmassa ja ihanaa oli.
    No se aika ei palaa ja kohta tämä loppuu tämäkin, jospa en paljon hullummaksi muuttuisi, jaksaisin olla loppuun asti oma minäni.
    Kaikkea mahdollisimman mukavaa päivää teille kirjoittajat.
  17. Paloma , en muista minäkään mitään suurempaa harmia minulle tuottaneesi, mutta hieman arastellen viestejäsi tulkitsen, olenhan vaan tämä hyväuskoinen, ihmisitä hyvää uskova mummo.
    En osaa tulkita viestejä muuten kuin sen mukaan, mitä kirjoitettu on, rivien väliin, en myöskään arvioimaan pysty, joten uskon, että ei kai kirjoittajat voi piilotekstinä esiintyä.
    Olen sitäkin mieltä, että mitä en ymmärrä, on minun häpeä, vaikka sitä en häpeäksi koekaan,,
    uskon ihmisten hyvyyteen kaiken suhteen, pettynytkin olen, mutta en uskoani ole kadottanut.

    Sellaisen sanonnan on joku joskus tuonut esiin, vanhalle saa nauraa, mutta ei vammaiselle, jos joku hymyilee minulle, se tekee varmaan hyvää asianomaiselle, siis siitä vaan;)
  18. Jopas joku on ollut viitseliäs, sekoittanut minun ja brinkkalan viestit yhteen, no hauskuutta kaiketi ja ainakin sekoiluun pyrkivää.

    Eipä tuo suurempaa harmia aiheuttanut, joten jatketaan vaan brinkkala ja nyt aloitan uuden ketjun.
  19. Lauantaiaamua, ikkunani edessä on kultainen koivu, vielä lehtensä väriä muuttaen loistaa kultaisena tuoden ihanan näkymän ihan sieluun menevän ja todistaen sinnikkyydestä mitä toivoisi ihmisilläkin olevan.
    Sitkeyttä kyllä onkin, mutta ei mitenkään rakentavaa, aina vaan sorrutaan riitelemään.
    Vaatii jo tahdonlujuutta, että jaksaa jatkaa, mutta olen sen verran vielä optimistinen, että jaksan kirjoittelua jatkaa, omaksi ilokseni tietysti, toivoen saavani aiheita mukavina vastauksina.

    On kuitenkin pakko myös nähdä nämä harmit, mitä täällä oikeassa elämässä. eteen tulee.
    Sain eilen monta surulista viestiä ystävieni kohtaloista ja ne pistää taas kerran miettimään miten turhaa kinaa aikaan saadaan.
    Kälyni on Kuopiossa silmäleikkauksessa, soittaessani sain kuulla, että leikkaus oli epäonnistunut ja joutui jäämään sairaalaan, uusi leikkaus jo tehty, ei vielä eilen tiennyt miten meni.
    Hänen näkevän silmän sokeutumista yritetään hoitaa nyt leikkausten avulla, lopputulos vielä epämääräinen.
    Kamala ajatuskin siitä, että näkönsä menettää ja yksin asuminen ei onnistuisi.

    Toinen kamala uutinen myös pysäytti, ystäväni keuhkosyövästä kärsii ja nyt sitten kaiken lisäksi varpaan hoidosta jäi sairaalabakteeri ja aiheutti kuolion ja jalka katkaistiin, nyt on hoivakodissa ja oma koti myynnissä.

    Kolmas ikävä uutinen niin ikään ystävästäni, meni kaihileikkaukseen Kuopioon ja toisesta silmästä näkö meni, sairaalabakteeri pääsi silmään.
    Kaihileikkauskin voi näin vaarallinen olla, omani aivan kivuttomasti meni ja näkö on ollut hyvä tänne asti.
    Silmäni leikattiin yli 30 vuotta sitten.
    Tulee mieleen näinkö nämä hallituksen mittavat säästöt alkaa tuottaa tuloksia,
    henkilökunta väsyy ja valvonta heikkenee.
    Pelottaa ajatuskin oman paikkakunnan yöpäivystyksen loppumisesta, matkaa Kuopioon kuitenkin liki 80 kilometriä, siinä jo matkalle ehtii kuolla.

    Surullista kertomaa ja näiden uutisten valossa huomaa, miten turhaa riitaa yllä pidämme palstalla ja Nojatuolissakin.
    Mielestäni palsta ei kaipaa mitään totuuskomissiota, vaan rehellisesti kirjoittavia ihmisiä.
    Jotenkin tulee kuva kirjoittajista, joiden elämä ei suju hyvin oikeassa elämässä ja sitten tänne nimettöminä ja vielä valheilla värittäen kirjoittavat, purkaen pahaa oloaan.
    Kirjoittelun tarkoitus on mielestäni tuoda asioita monenlaisesta elämän kulkemisista, iloista ja surusta, mitä ihmisinä joudumme kokemaan ja sitten myönteisistä vastauksista voimaa ammentaen jaksamme jatkaa.
    Vaikeaa on joskus ymmärtää toistemme sanomisia ja väärinkäsityksiä syntyy, mutta selvitellen sopumielellä niistäkin selvitään.
    En millään jaksa uskoa, että ihmisille hyvä mieli voisi tulla, jos raadellen toista kohtelee, kaikille ei voi vastaus miellyttää, mutta kysymällä asiallisesti selvennystä asia hoituu.

    Kenen mieltä ilahduttaa kaivella arkistoja ja löytää jotakin kauan sitten käsiteltyä asiaa, josta haloon voi tehdä, huomion hakemista mielestäni, itse en arkistoja tongi, muistoihin luotan, niistäkin osa jo kadonnut.
    Ehkä joillekin ajatuksia aiheutin, hyvinä toivon tuloksien olevan, pyyntöni taas ilmoille heitän, lopetetaan kitkerät kirjoitukset, elämässä on paljon hyviäkin asioita keskusteltavaksi.
    Elämä on loppujen lopuksi lyhyt ja minkälaisen näkemyksen haluammekaan jälkeläisille jättää, siinäpä pohtimista, mukavaa viikonloppua kuitenkin kaikille.
  20. Ruuat on uunissa ja istumaan pitää päästä, samalla lukaisin viestisi.

    Joko taas laitat minut keksimään noita "monella suulla" tulleita viestejä.
    Aloitustasi pyysi Tepa, ano9,29 ja 21,36, 24.10 ehkä joku muukin lupaili lukemassa käydä, tämän voit itse tarkistaa, etten taas valehteliaksi leimaannu.
    21. 21 / 26
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt