Hil-la

Hil-la profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !

Liittynyt 2v sitten
56 aloitusta · 914 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Huomenia aurinkoiseen päivään ja puhtaista ikkunoista kelpaa ihastella,,, vähän aikaa, tästä kaiken keskellä asumisella on myös varjopuolensa, ikkunat hyvin vähän aikaa puhtaana pysyy.
Jaksoin kolme ikkunaa pestä, mutta sittenpä olikin mummo aivan kuitti.
Noista ikkunoiden auki saamisesta olen joskus kuullut, että aukeavat kahvasta vääntäen kaikki lukot, ei minulla kuitenkaan, tikkaille saa kiivetä ihan ylätasanteelle, että ylimmät auki sain ja siinäpä se suurin urakka onkin, kun voima reisistä puuttuu.
Apua sain hyvistä käsivoimista ja sitten välillä riipuin kuin tankovoimistelija konsaan.
Toisen harmin koin, kun taulut otin kaikki pois seinältä,( on aika paljon niitäkin) pölyjen pyyhkimistä varten ja eikös takaisin laittaessa kiviseinäkoukut tippuivat ja niin jäivät odottamaan uusia pidikkeitä.
Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, kodin ilmeenkin jaksoin uusia, siirtelemällä huonekaluja uusiin paikkoihin, yllättävän painaviksi nekin tulleet;)

Kiitos anolle joka arvelit kotiani kauniiksi, no onhan se minunkin mielestä, siksi kai niin hyvin kotona viihdynkin.
Omaa makuani seuraillen olen tätä rakennellut ja aina pieniä suunnitelmia virkistyksekseni yritän miettiä.
Tykkään puuhastella kaiken kauniin parissa, kun en jouten osaa olla ja siksi noita sisustuksen uusimisia pienissä määrin syntyy, mitään isoa en jaksa minäkään.

Tuo joulu tuli yllättävän aikaisin puheiksi, no itsepä aloitin ja sen verran jatkan, että jouluja olen melkein koko naimisissa oloni järjestänyt perheelleni, 17 henkilöä on parhaimmillaan pöytään istahtanut, nyt sitten en kaipaa hälyä joulun aikaan.
Tuskin lapseni rasitteena minua pitävät, omia mietteitäni ne on, vaikka kuinka herttaisia lapset onkin, vanha ei jaksa heidän ilostaan enää nauttia, kun kuusi alle kouluikäistä huoneessa pyörii koirien lisäksi on hiljaisuuteen tottuneelle vähän liikaa.
No katsotaan miten joulun kanssa käykään, jos sen vielä näen.
Lahjoja en osta, rahana annan, kun makuni ei nuorten tasolle yllä, no tietenkin sukkia koko suvulle.

LaPramosan ajan lepäsin ja sitten olikin jo nukkumaan menon aika, hyvin uni maistui uurastuksen jälkeen, katsoin yhteen pötköön viikon annoksen Areenalta.
Teillä onkin ollut kulttuuri aiheinen keskustelu, yritin ajatuksella lukea, mutta hataraksi jäi, harmittelen, kun en pysty kirjojen maailmaan uppoamaan, siksi kai katselen paljon telkkaria.
Brinkkala, en pysty mitään profiilini laittamaan, jokin häikkä kai on, tietysti minun tekemänä
Demeter, kyllä puhetta mahtuu ketjuun ,älä sitä harmittele, tulee sitä toisiltakin.

Laulamaan yritän könkätä sauvojen kanssa, kyllä se eilinen vielä jäsenissä tuntuu, aurinkoa ja hyvää mieltä kaikille osallistujille.
Huomenta, niin eletään kuin viimeistä päivää, huomenna jo se lokainen kuukausi alkaa.
Voi olla, että ei nimensä veroinen olekaan, joskus yllättää, viime yönä nollan tienoilla oli lämpötila.
Tytär kotiutuu mökiltä torstaina ja sitten ikkunan pesuapuun lupasi., ajattelin kyllä tänään pari ikkunaa pestä, tuskin pahoillaan on, jos urakka helpottuu.
Yskäni sinnikkäästi pitää puoliaan, onneksi yöt saan nukuttua.

Minulta on jäänyt paljon näitä ohjelmia katsomatta, olisinko yhden Elämäni biisin katsonut, samoin Vain elämää ja Selviytyjät, jotenkin en lämmennyt näkymiin.
Kilpailuohjelmia katson, jos muistan, muuten pyörin muissa ohjelmissa.
Tänään Areena kutsuu LaPromesan katsomiseen, juoni koukuttaa, vaikka joskus väsyttävän pitkäveteiseksi meneekin.
Mikä onkaan tämä uusi sisäkkö , arvoitus hänkin ja kai Lope rakastuu häneen ja taas pettymys tiedossa, ehkä jotain selviää tänä päivänä.

Olen kaksi joulua viettänyt kylpylässä, mutta en oikein onnistuneena niitäkään pidä, kotona olisi paras, mutta sekään ei hyvä, juurikaan siitä syystä, että lapsilla pahamieli kuitenkin, vaikka vakuuttaisin viihtyväni joulun itsekseenkin.
En halua kummankaan lapsen luo, toivon heidän viettävän joulunsa ilman minusta huolehtimatta.
Olen yrittänyt vakuuttaa, että hyvin viihdyn yksinkin, mieleni on jo menoista saanut kylläkseen, en haluaisi matkustaa, en mennä mihinkään. kai se menevistä ihmisistä mahdottomalta tuntuu.
Puistattaa ajatuksetkin, että pitäisi pakata ja lähteä pois turvallisista maisemista, kun kotini saan taas puhtaaksi, niin eipä parempaa paikkaa viihtymiseen löydy.
Virkkasin sen kapean peiton ja nyt sitten syntyi ajatus, että tyynyt on samalla sinilila sävyisinä aikaan saatava, pelkään jopa joskus näitä ajatuksiani, kun ne ei rauhaan jätä, ennen kuin homman toteutan.
Kahvilla tuli mieleen sipulipiirakka ja nyt se niin kauan päässä pyörii, kunnes aikaan saan sen.
Kumpikaan homma ei kummia vaadi, joten toteutettua tulee.

Noita tuholaisia en ole hoteleissa tavannut, mutta Sortavalassa kerran käydessä lutikoista kokemuksen sain, siitä on jo kauan, varmaan tilanne siellä nyt toisin.
Ainahan matkustuksesta voi harmejakin löytyä ja varmaan on hyvä matkatavarat hyvin tarkastettava, ettei pysyvää harmia kotiinsa saa.

Eilen olikin kaunis ilma luontoon mennä ja jatkuu ainakin muutaman päivän, aamulla radiossa kehottivatkin retkelle metsään lähtemään eväiden kanssa, mikäs sen mukavampaa olisikaan.
Muistissa minullakin säilynyt puolukkareissun metsän tarjoukset, marjojen lisäksi se värien hehku ja hiljaisuus, nyt nekin vain muistoin elää.
Kyllä sitä vähään joutuu tyytymään, kun vanhuus tulee, liikkuminen estyy, mutta onneksi ei mieli kuitenkaan katkeruuteen sorru, aina jotain mukavaa tapahtuu.

Olen seuraillut tässä ikkunan edessä, missä kirjoituspaikkani on, liikennettä ja kulkijoita kadulla.
Kun tähän istahdin, oli melkoisen hiljaista, mutta nyt kellon kahdeksaa lähetessä liikene sujahtelee melko tiuhaan tahtiin kadulla ja vastapäätä olevan talon väki heräilee, koiria lenkille viedään ja kuka nyt sitten mihinkin matkaa, elämä sykkii ja minä siinä mukana.
Nyt istuminen saa loppua ja jotain tärkeämpää on aikaan saatava, vaikka tämä kirjoittelu onkin yksi osa sitä tärkeyttä.
Voikaa hyvin ja viettäkää iloinen syyskuun viimeinen päivä.
Sunnuntaiaamun aurinko silmiä aukaisee, jokohan sateet olisi ohi, mutta katsoin toiselle puolen taloa, eli länteen, taivas uhkaavan tummana siellä sateen mahdollisuutta ennus
Vaahterat on epäilyistäni huolimatta punaisen värin saaneet, nyt syksy kauneuttaan näyttää.
Viimeisiä kesän rippeitä nämä kauneudet, jospa kesän lämpö ja kauneus antoi voimia ja kestämme ne lokaiset kuukaudet mitkä edessä ovat, pimeys ainakin.
Varastot täynnä jos mitä ja lohdullista ajatella, niiden tyhjennyttyä onkin jo kevät ja kesä edessä.
Aina näin ajatellen tulee ajatus, että tokko ensi kesää näenkään, se on asia, mille ei kukaan, edes viisautta omaavat voi varmuutta antaa.

Tuosta silmiin katsomisesta ollaan juttua pidetty, kyllä se eräänlaisen ystävällisen kuvan antaa vaikka ei tuttuja olekaan, samaa katua tai metsäpolkua kuljemme tietämättä sen enempää, mutta hymyllä kuitenkin saadaan aikaan tunne, että samaa tietä tallustellaan, saman taivaan alla, kiva että kohdattiin.
Olen kai aika kova puhumaan ja aina tilanteen eteen jouduttuani jotain sanottavaa keksin, vastaus voi olla yksioikoinen, ymmärrän että juttukaveria ei tästä saa.
Melko harvoin tämä n tilanne eteen tulee, yleensä juttu alkaa ja lopulta jo melkoisen tutuiksi tullaan.

Kahvin juontikin on aikaan saanut rupattelua, no onhan se aiheena ihan nykyaikaa, vaikka kahvin kulutus on laskenutkin 8:loon vuodessa, aiemmin 10 kilon sijaan.
Itse juon vain aamukahvin.
Sokeria en ole käyttänyt vuosiin, en kermaakaan, musta kahvi kaunistaa;)
Vanhat elokuvat nuo tassilta juomiset tutuksi on tehnyt, en muista kotona tuota tapaa olleen.

Voi niitä herrasväen pokkurointia kahvikekkereissä, ruustinna on hyvä ja aloittaa ja tarkkaan laskettiin tarjottavien määrää, onneksi tuo kulttuuri on hävinnyt, vai onko?
Minun kauniit kahvikuppini hyllyssä pölyttyy, kun harvoin niitä esiin tarvitsee ottaa.
Tyttäreni olisi jo kirpputorille vienyt muuton aikaan, sain evättyä tuon asian, mutta sinne ne kai lopulta päätyy, no joku arvostava saa kauniit kupit.
Omistan pienen pienet moccakupit, kai nekin kirpputorille tiensä löytää, ei nykynuorille mikään vanha kelpaa, mukeilla kattavat kahvipöydän, no onhan kaunis sekin, millä silmällä katsotaan.

Vanhaa luonnonpuistoa Ramoona ja ex-binkkala ihastelitte, voin melkein luonnonmukaisesta puistosta minäkin puhua, vanhojen puutalojen ollessa voimissaan, asukkaat istuttivat toinen toisistaan kauniimpia pensaita ja puita pihojensa viihdykkeeksi.
Talojen purkamisen jälkeen kasvoivat puut ja pensaat muodostaen pienen suojaisan puistikon, pari penkkiä ja muutamia kukkaistutuksia kaupunki laittoi ja niin oli minulle luonnonmukainen puisto ikkunani edessä.
Aika usein istahdin penkille kauniin sään sattuessa ja seurailin ohi kiitävää liikennettä.
Nyt sitten ikkunan läpi katselen tuota värien leikkiä vaahteroista.

Pilvisyys lisääntyy ja varmaan vettä tänäänkin saadaan, no onneksi katto on vuotamaton, hyvää sunnuntaipäivää kaikille.
Arvoisa kylmä totuus, mitä mieltä olet nyt korpikirjailijan viestistä.
Oliko tarpeen tuoda ilmi onnellisuuttani noin mitättömän asian vuoksi demeterin kuin anojenkin kiitokset lämmittävät minkä asian vuoksi tahansa.
Luottamus on aika iso kiitoksien antajista.

Todella onnellinen olen jaksamisestani ja urakan loppuun viemisestä, se riittää minulle.
Huomenta, kovin on pilvistä, ikkunan pesun aloitusta odottelen, mutta sää ei oikein kaveriksi rupea.
Olen jo suunnitelmissa siinä vaiheessa, että teen kaiken puhdistuksen, otan verhot alas, pyyhin taulut ja "ripsun" katon ja seinät, sitten sään parannuttua pesen ikkunan, tyttären saan avuksi, ripustaa verhot.
On se kumma miten en voi sivuuttaa näitä hommia, aina mielessä pyörii.
Sama juttu näiden kirjoittelun kanssa, aina vaan jaksan ajatella, että pakko on suunnan muuttua, eihän aina jaksa vaan ikäviä viestejä laittaa.
Itsekäs olen, oman kirjoitteluhaluni koetan tyydyttää, tuttuja ja mukavia kirjoittajia näin kohdata.

Eilinen päivä oli huippu historiassa, mistä kytee tämä näin voimakas tarve olla ilkeä lähimmäisilleen, sillä kaikkihan ihmisiä ollaan.
Jospa jokainen kirjoittaja oman viestinsä miettisi ja vasta pohdinnan jälkeen ne esille laittaisi.
Ikävää, että joku kokee niin hankalaksi tämän viestittelyn, että pois jättäytyy, onko tämän aikaansaanut tyytyväinen.

Eliaana niin hyvin asiaa selvitti ja samaa mieltä olen hänen kanssaan tästä kirjoittelun tarpeesta, monikin yksin elelee ja tämä palstalla olo viihdyttää, ajatusten vaihdon lisäksi myös samaistumista voi kokea.
Jos joillakin on tyylinä "kehuskella" tekojaan, ei se sen enempää kirjoitustilaa vie kuin muukaan kirjoittelu, sivuutetaan ne ärsyttävimmät ja jatketaan omalla tyylillä, ollaan ihmisiä kaikesta huolimatta.
Kaikkea kirjoitettua en hyvällä tahdollakaan ymmärrä, mutta jätän suosiolla tyhmyyteni syyksi, ollaan vaan niitä "Iitoja" mistä Eliaana kirjoitti.
Omana itsenään, on hyvä tapa kirjoittaa, neuvomatta, arvostelematta, lukien ja vastaillen, kun aihetta löytyy.
Omia, ahaa ilmauksia on kiva kuulla ja jotain voi mukanaan kuljettaa, aina jotain uutta oppien.
Kieliä en osaa, jos vaikka minuakin rumin sanoin moititaan, siinä ne jää huomiotta, toivon kuitenkin palattavan tavanmukaiseen viestittelyyn, toisiamme tarvitsemme täällä palstallakin.
Yksi asia on varma, en anona kirjoita, pyrin tekstini kirjoittamaan niin, että ei tarvitse ilkeillä.
Jospa jaksaisimme sivuuttaa tuon eilisen urakoinnin ja muuttaa suuntaa rauhallisemmaksi, mukaan vaan kaikki rauhaa rakastavat, ei luovuta meille annetusta kirjoitusalustasta, näin toivon.
Mukavaa elämää täällä jokaisen omissa maisemissa.
Huomenta, hyppään aloitukseni perään, kun aivan mahdotonta on mitään asiallista arjen kokemaa ketjun loppuun kirjoittaa.
Halua en tunne vastailla noihin kaikkiin syytöksiin, mitä aloittajana olen saanut, mutta jotakin kumminkin.
Onko säännöissä mainittu, että aloittajan on vastattava ketjun etenemisestä määrätyllä tavalla, mielestäni aloittaja aloittaa ketjun, siinä toivossa, että ketju jatkuisi niissä merkein mitä on tavattu otsikon alle kirjoittaa.
Myös toisen kirjoittajan neuvominen "toruminen" ei kuulu aloittajalle, jokainen viestimisensä vastuun kantaa.
Jossakin vaiheessa yritin arvailla anoksi rekattua kirjoittajaa, siitä haloo nousi, pyysin anteeksi, mutta asia ei sillä hoitunut.
Nyt sitten pitäisi kaikki kiitosta antavat anot tunnistaa ilkeyksiä kirjoittaviksi, joita ei saisi kiitellä, epäillä juuri heitä pariksi kirjoittajaksi, jotka ilkeyksiä joillekin antaa.
Luottamus asialliseen ja kiitosta antavaan anoon on melkoinen, en jaksa uskoa, että kukaan vaan kiittelee noista syistä mistä on puhetta ollut.

En ole omasta tahdostani mihinkään "arvostettuun" nimikkeeseen halunnut, jos joku sitä mieltä on, on hänen asiansa, vaatimattomasti ja nöyrin mielin kirjoittelen, en kehuakseni itseäni, mieluummin kiitosta annan kaikille asiallisesti ja hyvää mieltä antaville kirjoittajille.
Muistelujen myötä tulee kerrottua sellaisia asioita, mitkä ehkä ei kuuluisi ketjuun,
mutta sydäntä lämmittää hyvät ja kivasti kerrotut viestit monen kirjoittajan taholta, siksi sortuu kertomaan omiakin juttuja, mutta ei kehuja kerjäten kuitenkaan.
Jäi mieleen tuo maininta, miten kehuminen tapahtuu, " maalaat kauniisti ja miehesi oli varmaan komea, saiko ihailija postia" minä otin vain kysymyksenä johon nyt vastaan, mieheni oli minulle tarpeeksi komea ja ihailija postia ei tullut, en ehkä olisi tykännytkään;)
Mielestäni vilpitön kysymys, mutta tuo " sitaatti" oli hyvin lapsellinen kommentti Palomalta.
En tiedä onko syytä puolustautua, mutta tuntuu aika vaikealta ketjun rauhan särkymisestä vastuu ottaa, pyrin itse kirjoittamaan niin, että jätän arvostelut pois, luotan jokaisen kirjoittajan tarkoittavan sanoillaan totuuden.
En halua edes yrittää anojen tunnistamista, siihen ei aikani riitä, en sentään salapoliisin titteliä halua ja tähän perään vielä, sallikaa meidän vanhojen turista rauhaisasti ja niistä asioista mitä kenelläkin mielessä on.
Ketjun aloitus on helppo, tehkää sellainen ketju, missä kehutte oikein ja epäilette sujuvasti, Nojatuolissa pyrimme kertoilemaan tavallisia päivittäisiä asioita huolineen ja iloineen, muistelutkin rikastuttaa.

Minua on helppo moittia, sillä en aio vastaisuudessakaan osallistua syyttelyihin, kehun silloin, kun siihen aihetta löydän.
Huomenta keskelle viikkoa alkavaan päivään, onhan se keskiviikko, heh,hee.
Eilinen hujahti mukavasti, laulujen jälkeen Marimekon myymälään ja pikkutarjoilun lisäksi ihastelimme kauniita vaatteita ja hintoja.
Laadukasta, varmaan, mutta myös hintavaa, yksi takki, maksoi 279 euroa olisi minua miellyttänyt, mutta eipä löytynyt kokoa, ei edes muista liikkeistä.
En ole tämän tarjonnan ihailija, yksin siitä syystä, että kadulla vastaan astelee aika monta saman tuottajan vaatetta, kaiketi hyvän maun tae sekin.
Tässä asiassa kuin muutenkin haluan olla oman itseni makuinen ja tyylinen.
Arvostan kovasti Paakkasen aikaansaamisia, mutta en vaan tunne oloani kotoisaksi hänen tuotannolleen, ei myöskään tuloni kestäisi montakaan tuotetta.
Sanotaan kyllä, että köyhän ei kannata ostaa huonoa, totta varmaan, makuasiat saman säännön mukaiset.

Ihana oli nähdä brinkkalan ilmestyneen maisemiin, onnea uudelle elämällesi, varmaan nautit lastesi läheisyydestä.
Rohkea olet muuttamaan elämäsi kulkua, minullakin joskus haaveena ollut muutto johonkin toiseen paikkaan, mutta enää se ei intoa nosta edes ajatuksena, omaiset, tutut ihmiset ja paikat pitävät turvallisuuden tunteen vahvana.
Toisekseen elämä sujuu, seikkailut seikkailtu, enää ei kaipuuta muuhun, kuin hiljaiseen eloon.
Tuo "lillukka" ei lainkaan huono valinta, eikös se löydy marjanakin?
Pääasia kuitenkin, että arkeasi, miksikä ei juhliasikin käyt kertomassa.

Nuo muistelot mistä tepa ja Makriina kerroitte on hyvän mielen ja haikeudenkin eteen tuovia, olipa kysymys vaikka kalentereista.
Sanotaan, että muistot kultaantuu, pitää jotenkin paikkansa, useimmin hyvät muistot mieltä kiehtoo, huonoja harvemmin edes muistaa, kai niitäkin mukaan mahtuu.
Minulla on pieni vihko, mihin mieheni kirjoitti ajatuksia, mitkä usein hyvin osuvia olivat, hänen kykynsä oli olla aina ajan tasalla, osuvia sutkauksia lausahti.
Toinen muistelun kohde on hänen teatteriaikansa valokuvat, joita albumillisen olen tallentanut, niissä voin saada muistoja tuoreemmiltaan esiin.
Lehtiarvostelut myös on tallessa, nekin mukavia lueskella, miettien miten elämä niin menikään.

No niin, kohta taas kirjautuminen katoaa, pituutta kun juttuun tulee, kerron vielä, että tänään alkaa Skippo-peli kokoontumiset, kiva tavata heitäkin, jotka yhdessä "korttia" iskee.
Rupatellaan ja muistellaan jokainen oman elämän kulusta, intoa toisille antaen.
Huomenta ja anteeksi Kristiina, kun en onnitteluja laittanut, eilen muutenkin sekoilin, kai siksi jäi onnittelukin antamatta.
Nyt sylin täydeltä onnea ja halauksia, pitkäaikaiselle palstakaverille, kahvipirtistä asti olemme viestitelleet.
Aina on ollut mukava nimimerkkisi huomata ja suhtautumisesi minua kohtaan aina mukavana huomata.
Minulla sama päivämäärä syntymäpäivälleni ja kolmen kuukauden päästä taas vuosi täyttyy.

Uskomattomalta tuntuu, että viikon päästä jo lokakuu, se loskan aika varmaan alkaa, jotenkin unennäkönä tämä syyskuu vierähti, kai nuo säilömiset ja muu tohina sen nopsaan kulutti.
Joku oli nostanut vanhan Nojatuolin palstalle, miksihän ?
En jaksanut lukea kuin pätkän, mutta ikävän ynnämuun suuntaan sai aikaan, hänen suoraselkäiset kirjoitukset aina tasoitti joskus levottomankin ketjun palauttaen asiat maanpinnalle.
Pitkän ajan kuluessa niin monia leikkisiä, asiallisia, järkeviä myönteisiä kirjoittajia on saanut tavata.
No näinhän suurilta osin jatkuukin, monella on kyky tasoittaa kitkerätkin viestit ja jatkuvuus säilyy.
Ramoona yksi heistä, luonnon kuvaaminen hänellä todellinen nautinto myös meille sitä kokemattomille.
Kertomasi tuo esiin valoisan aurinkoisen päivän, vaikka myrsky riehuisikin ja kaikesta aistii, että olet onnen tähtien alle syntynyt.

Tepa ja Kristiina saunasynnytyksen kautta maailmaan tulleet, minä ensimmäinen meidän perheessä uuteen sairaalaan juuri sodan kynnyksellä pääsin, onkohan se syy, että näin pitkälle olen päässyt, muuten suku hyvin lyhytikäistä.
Helppoa ei silloin elämä ollut monellekaan, kyllä äitinikin työteon oppi ja aina työssä kiinni oli, vaikka kotia hoitikin, sivubisnestä aina jostakin.
Kehräsi lankoja, kutoi mattoja ym sen kaltaista, isä ei tykännyt äidin käyvän kodin ulkopuolisissa töissä, tykkäsi, että miehen on perhe elätettävä, mutta monta kohtaa korjattiin äidin pienillä lisähommilla.
Sen ajan naiset pelastivat monta asiaa taidokkuudellaan.

Ehkä liian juurtunut olen näihin tapoihini, mitkä itselleni olen luonut, samoin Neeasakin kerroit.
Jotenkin vain tuntuu, että helpompi on rytmittää elämä selkeäksi ja avaraksi, sitä saan aikaan pitämällä tavarat ja muutkin homman kohdillaan.
Ehkä tarpeenkin, kun huomioi eilisen sekoilun.

Tänään yritän laulukeikkaa uudelleen, ehkä nyt onnistuu, laulun jälkeen menemme Marimekon liikkeeseen katsomaan porukalla tarjouksia, minä en minkään muodin mukaan kulje, mutta katsomaan voi aina mennä.
Pilvisestä säästä huolimatta valoisaa päivää toivotan teille ystävät viestien takana.
Pitää tulla tavoistani poiketen kertomaan hölmöilyjäni.
Ennen laulamaan lähtöä levitin pyykit parvekkeelle ja hetki vielä aikaa, liimasin valokuvat albumiin, mitä olin kuvina saanut, sitten aika lähteä.
Vastaani tuli naapuri ja kysyi mihin menet, ai laulamaanko, johon minä, niin tiistaina aina harjoittelemme.
Hän ihmetteli onko nyt tiistai, minä vakuutin että on, sitten kuljin pienen matkan ja käännyin huutamaan, eihän ole kuin maanantai, siinä sitten harmittelin, mutta hyvä kun en ehtinyt paikkamme oven taa, tuumailimme, että nämä päivät on aina samanlaisia.

Kotona laitoin perunat kiehumaan ja ajattelin nyt sitten pesen uunin, eikun mäntysuopa esille ja sitä uunin pohjalle ja ympäriinsä levittämään, olisi tietysti nestemäistä saanut olla. kuumennus 50 asteeseen ja sitten huuhtelu. kyllähän uuni kirkastui, mutta entäs uunin lasinen luukku.
Miesten keksimä taas tämäkin homma, kaksinkertainen lasi, alareunasta viitisen sentti sisimmäinen lasi auki
.Sain työllä ja tuskalla pullosudilla pesun lasien väliin, mutta mitenpä huuhtelet, kun mitään kuivaavaa räsyä en sisälle saanut.
Lopulta löysin pitkän tikun jonka nenään talouspaperia kiedoin, mutta eipä riittänyt voimaa sitä siellä lasien välissä kuljettaa ja asentonikin oli selän päälle ottava, lasi jäi ikävän kirjavaksi.
Ruokanikin kiehui hellalle, makaronia lisukkeeksi keitin, no se oli pestävä pois, lopulta suututti niin kovasti, että pinosin ruoka-astiat altaaseen, mutta en voinut kuitenkaan siihen jättää, pakko oli koneeseen laittaa ja mieli huomattavasti parani, kun keittiö siistiksi tuli.

Näin sitä ihminen sekoilee ja muistiaan aina kehuu, mitä vielä, taitaa vaan huonommaksi mennä, pakko sitä on vaan tämänkin vaivan lisääntyminen hyväksyä.
Huomenta pilviseen aamuun, vesisadettakin luvassa, no sitä aikaahan tämä on, että sataa ja tuulee, mutta kaunis kesä takana, jaksamme kyllä eteenpäinkin.
Tytär varoitteli, että älä aloita ikkunanpesua ennen heidän kotiutumisesta mökiltä, lupasi kaveriksi tulla.
Mietin kyllä, että jos pesisin parin huoneen ikkunat (helpommat) aiemmin ja muutenkin huoneet pölyistä vapauttaisin, olisihan se kaikki eteenpäin.
Mietin miten olen kaavamainen ja perusteellinen muutenkin, kaikki tapahtuu suunnitellusti, turhia poikkeamia ei tapahdu.
Aamukahvi ja muut heti tehtävät hommat menee aina järjestyksessä, jos poikkean joudun muistelemaan, otinko ja teinkö kaikki aamuhommani oikein.
Tapojeni orja olen, joskus se hiukan kiusaa.

Kiitos noista aloituksien kiittelyistä tepa ja demeter, pitää tunnustaa, että ihan oman itsekkyyteni vuoksi näin teen, haluan kirjoittaa ja odotan teiltä toisilta mukavia vastauksia arjen kulumisista.
Heti kahvin juotuani tämäkin rutiini on tullut tavaksi, istun koneelle, vilkaisin otsikot ja sitten luen Nojatuoli jutut ja kirjoitan kirjeeni, jään odottamaan vastauksia.
Minulle tämä on yksi tapa elää ja olla mukana kirjoittavien ihmisten kanssa, saaden mukavaa palautetta teidän kertomana.
En nyt koneella päivääni vietä, useinkin illalla katson viestit, joskus poikkean lepuuttamaan itseäni muulloinkin ja jos aihetta on vastaankin samalla.
Oman elämäni rytmiä tällä kirjoittelulla yritän tahdittaa, paljon olen saanutkin tietoja kuin ohjeistustakin, kiitän niistä.

Kesällä pojan mökillä ollessa rupesi ilmalämpöpumppu kolisemaan ja tytär joka on arempi kuin minä soitti pojalle Ranskaan, mitä nyt tehdään, poika sanoi antakaa rämistä, loppuu aikanaan, niin tekikin.
Saimme tietää, että jää siellä kolisi sulamishommissa., aina oppii.
Tyttäreni pelkäsi kaiken aikaa, että ei vaan mitään vahinkoa saada aikaan.
Poikani oli juuri ennen lähtöään kunttaa maahan laittanut ja sen kastelu oli tärkeä homma, siitä tytär vävyäni vähän väliä juoksutti vaihtamaan paikkaa, lopulta poika sanoi antakaa sadettaa koko ajan ja niin tapahtui, vettäkin satoi, meillä suihkut päällä, sellaisia talonmiehiä olimme.

Olen tehnyt tossuja noista iso-äidin neliöistä, en sukkia, neulon pitkiä polveen yltäviä kirjosukkia ja joulun aikaan toivon niiden jakeluun menevän.
Kyllä aikamoinen määrä on minunkin käsien kautta kulkenut jos jonkinlaista, joulunaika oli aiemmin yhtä askartelu aikaa, myyjäisiin värkkäsin kaikkea jouluun liittyvää.
Vanhan kirjan kellastuneista tehdyt enkelit olivat in yhtenä jouluna, narussa kiikkuvat tontut toisena, katuharjan kepin ympäri virkkaus ja harjapuun maalaus yhtenä, aina ideoita keräsin.
Luomisen into aina joulun aikaan lisääntyi tavanomaisten tekemisten lisäksi.
Kaunis ajatus ja kauniit sukat oletkin aikaan saanut liekko.

Hurskaisen kannattaisi ehkä sitä kodinvaihtoa miettiä, olisihan siellä kaikki valmista ja ystäviäkin saisit juttukaveriksi.
Pitää vielä mainita tuo tepan ja demeterin jaksaminen, kyllä talon hoitaminen kaikkine puuhineen jäisi minulta hoitamatta, väsyn nykyisin ihan jo ajattelusta, mutta lohdutan itseäni, on sitä tullut tehtyäkin.
Jouten istuminen on opettelun jälkeen jo alkanut sujumaan, vaikka jotain käsiini pyrin näprättäväksi keksiä.
Näin nämä päivät vierivät, aina vaan huomaa heikkouden kasvavan, mutta elämässä on kaikki vastaanotettava,, vanhuuskin, sille emme pysty toppia pistämään, jos kaikkea vastaan muuten kapinoisimmekin.

Turhaksi olen kokenut nämä väittelytkin ja pienet kinamme, mitään niillä ei voiteta, ehkä paha mieli jollekin, ei kovin suuri voitto, vai mitä?

Tänään menen kokeilemaan laulamista, yskänpuuskat vielä vaivaavat, mutta jospa se siitä menisi, kiva on nähdä ystäviä ja laulaa ilmaa keuhkoille;)
Hyvää tekee kuulemma astmaisellekin.
Päivän jatkumoa teille kaikille.
Vieläkin ihmettelen, miten minä niitä kahta anoa osaan torua, kun minulla ei ole sitä kristallipalloa, että saisin heidät paljastettua.
Minulle anot on anoja ja kun joku anoista on minulle ystävällinen yritän vastauksen antaa, ne vähän kitkerimmät yritän jättää väliin.
Yritän myös jutustella niin, ettei kärhämää tulisi, eikä rivienvälistä mitään löytyisi.

Rauhaisaa yötä kaikille ja Makriina älä pahoittele, ollaan tässä jo aika paljon saatu molemmat kokea, Nojatuoli kestää niin kauna kun viimeiset mukavat kirjottajat katoaa.
Mitäpä tulisikaan jos minä vielä puutuisin teidän aikaan saamiin kiistoihin, en ole poliisi, joka kaikesta vastaa, jokainen miettii omia sanomisiaan ja niistä myös vastaa.

Anoja en väheksy, en moiti, vastailen jos katson aihetta olevan, muuten hyppään yli.
Anot on hyväksytty ylläpidon puolelta, heille en mitään voi, haluaisin kyllä edelleen nimimerkkiä kaikkien käyttävän.
Anteeksi pyyntö ei kuulu keskusteluun, ellei jotakin pahaa saa aikaan.
Pahoillani olen tästä ainaisesta eipäs juupas kiistasta, mutta se on kai tullut jäädäkseen.
Minäkin ymmärsin anon tarkoittaneen yleistä syyttelyä, ei sinun tekstiä Makriina.

Tuohon aikaan ei tullut kovinkaan herkästi syytelyä heitteille jätöstä, äidit joutuivat useinkin lapset jättämään keskenään, kun töitä oli tehtävä,
kai sitä naapureille kerrottiin, että lapset on keskenään ja vähän vuorotellen silmää pidettiin.

Mira kerroit aivan oikein noin se oli, minäkin ennen ekakoulua olin yksin muutamia tunteja, kun äiti kävi lisätienestissä, uskon, että äidillä kova hätä kotiin tullessaan oliko kaikki hyvin.

Lait on muuttuneet monia kertoja niistä ajoista ja tänä päivänä ei pieniä lapsia voi jättää yksikseen, tosin aikakin on muuttunut, kaikkea vaaraa on tarjolla enemmän.
Lapsuudessani ei ollut mitään vaaraa, kun kotipihalla pysyi, ja sitten isompanakin oli sallittua liikkua esimerkiksi uimapaikoilla, ei yksin, mutta kaveri porukassa, muistini mukaan aina selvittiin.
Lapsetkin oli kiltimpiä ja en muista kiusaamista edes koulussa kokeneeni ja aina ystäviä oli.

Tuo täydeltä laidalta ei mielestäni kuulu keskusteluun, ei sillä mitään voiteta, takaisin tulee, se on koettu ja tilanne on selvä sodalle.
Itsekukin päättäköön kirjoittelunsa, mutta en yllytä kinaamaan. sanotaan vanhuus ja viisaus, onko sitä.
Pumpulipilvitaivas huomenta minulle sanoi ja minä teille toisille toivotan, syksyinen taivaskin toisenlaiselta näyttää, mitä kesällä.
Aurinko pilvien takaa valollaan saa mielen valoisaksi, suurempia harmia ei mielen päällä, mitä tuo sitkeä yskä tekee.
Herättyäni sain yskänpuuskan, mikä ei meinannut millään loppua, ehkä naapuritkin siitä osansa sai.

Eilen vävy käytti torilla, pulmupuolukat sulamassa, tänään rasioihin laitan, lanttukukko kääreissään odottaa ruoka-aikaa, pitihän sitä maistaa ja hyvää oli.
Kaalilaatikko pari vuokaa ja taas on ruuat viikoksi valmiina, lämmitys ja nauttimaan.
Vävy toi lohen perkuut ja niistä keiton keitin, eivät itse keitä, kun kalaa on usein saatavilla.
Pienimäärä vettä ja reilu loraus kermaa, sipuli ja suola mausteena, jopa herkun siitä saakin.
Hieman syöntiä hidastaa, kun ruotoja joutuu pois keräämään, mutta onhan sikaa hitaaseen ruokailuunkin, sanotaanhan hitaan syömisen oleva terveellistä;)
Tyttärelle kassillisen toriterveisiä laitoin, menivät mökilleen, kohta sekin ilo loppuu heiltäkin.

Siivouksesta meinaan päästä rikkaimurin kanssa, joka toinen viikko kunnollisempi siivous, hyvin sopii pölyn sekaan pari viikkoa;)
Liekko ei siivouksesta tykkää, no en minäkään, mutta se olo siivouksen jälkeen on palkitseva.
Kaunis olet, samaa mieltä anon kanssa ja sanonta, että nuorena on vaimo otettava, pitänee paikkansa, siinä sitten ehtii toista nuoruutta elämään, kun lapset aikuisiksi saa.
Olin vajaa 21, kun tyttöni sain ja kuusi vuotta siitä syntyi poika, en muista oliko vaikeita lapsia vauvoina, ihania kuitenkin kaiken aikaa, rakkaina pysyneet ja huolta kannan hyvinvoinnistaan hautaan asti.
Marraskuussa 24 vuotta mieheni kuolemasta, kysymys usein mieleen tulee, miksihän näin kävi, niin paljon jäi sanomatta, nyt iän karttuessa ymmärtää menetyksen.
Mitä elämä olisi ollutkaan hänen kanssaan vanhetessa?

Hitaammaksi kaikki puuhat käy ja väsymys kasvaa, minäkin torkut tuolissani otin eilisen kukon ja ruuan laiton jälkeen, pienikin homma jo mittavalta tuntuu, kun aiemmin hommat sujui kuin leikiten, mutta hitaasti hyvä tulee, näinhän Neeassakin kerroit.

Pumpulipilvet katosivat, tasainen harmaa taivas peittää kohta auringonkin, kylmenevää on luvassa ja ikkunapesut ajankohtaistuvat.
Talvista pesää on ruvettava valmistelemaan, tunnelmaa lämpimämmäksi, jotenkin sekin antaa iloa jaksaessaan.
Näin tänään lauantaina, sauna-iltaa odottelemaan. vointeja kaikille ja Hurskaisen mukaan aika vuoden loppuun koko ajan lyhenee.
Perjantaiaamun huomenia, sää on puolipilvinen, syksyisen näköinen, väri iloa tuskin saammekaan, kun vielä puut melko vihreinä on.
Muutama pakkasyö siitäpä tilanne voi muuttua ja syksyn värit iloksemme saamme, näin ainakin minä toivon.

Pulmusokeri puolukat on nimensä mukaisesti pulmulla makeutettu.
Sankollinen puhdistettuja puolukoita ja paketti Pulmua sekoitetaan ja annetaan vuorokausi sokerin sulaa, väliin hämmentäen.
Siitä sitten rasioihin ja pakkaseen, säilyy hyvin jääkaapissakin.
Aika makeaa tulee, ehkä kannattaa hieman pienentää sokeri määrää.
Puolukat säilyy melkoisen kokonaisena, joten on kuin tuoreita puolukoita söisi, nam,nam , kaalilaatikko ja kääryleet, siinä makuelämys.
Pulmusokeri on pehmeämpi siksi sitä ohje suosittaa.
Tämmöistä herkkua tepa, helppo tehdä ja säilöä, tänään torilla pistäydyn, ostan viisi litraa puolukoita juuri tätä herkkua haluan talven käyttöön tehdä.
Minulla on vielä edellisen kesän hilloa tähteellä ja hyvin on säilynyt jääkaapissa.
Tuo leipominen on vähentynyt, itse en oikein makeasta tykkää ja vieraita ei käy.
Kyllä olen minäkin kaikkia koneita haalinut, taikina koukkujakaan en ole koskaan kokeillut, käsin alustan, vatkain on useammin käytössä, marjapuurokin kuohkeaksi tulee nopsaan.
Vohveleita joskus teen mielitekoihini kuuluvina, lettujen ohella.

Eliaana ihastelit kurkien valmistautumista pitkälle matkalle, haikeaksi se vie, mutta varmuus siitä, että takaisin palaavat, ihmeellinen on tuokin asia, miksi pitää tänne tulla pesimään.
Kymmenen vuotta aiemmin minut vihittiin, ikää oli vajaa 20 vuotta, melkoisen lapsellinen ja avuton olin aviovaimoksi, toisin kuin nykyisin, melkein lapsena jo pystyvät äidiksi tulemaan.
Siitä sitä on kompuroitu ja opittu minkä nyt onkaan oppinut, mieheni ei koskaan valittanut ruuasta ei muustakaan.
Muistan yhden sen ajan ostoksen sähkövuuan ja sillä makaronilaatikko tuli tutuksi.
Saitko muuten kalaa, kun vesille menit?
Tuon perheestä onnellisuutesi olen aistinut, ihana mummonakin, kuten äitinäkin olet.

Olipa mukavaa kuulla sinusta Makriina, pysytään nyt vaan sitkeästi nojatuolin kaiteessa kiinni ja jatketaan omalla tyylillä.
Noista koneista sinullakin kokemuksia, vähälle jäi niiden käyttö, minulla oli Waliant niminen yleiskone, moottoria mieheni kehui ja ehjäksi jäikin siltä osin, mutta muoviset osat kuluivat ja uusia en tilalle saanut, se harmitti, oli monikäyttöinen kone.
Nykyisin lueskelen kaikkien uusien laitteiden esitteitä, mutta sitten lopputulos on, en tarvitse.

Kyllähän nykynaiset osaavia ovat ja haluavat useammat olla riippumattomia miehistä, mutta joskus on vaan asia niin, että sormi suuhun menee ainakin tällä mummolla.
Voima on yksi puutos, sitäkin joskus tarvitsee, sisu ei aina riitä, mutta kyllä raihnaus tulee niin naiselle kuin miehellekin, loppuaikoina voimakin samoiksi muuttuu.
Kyllä mies paikkansa täyttää, tarpeellinen monella tapaa, kun hyvä ja avuliaan miehen saa kumppaniksi kiitos on annettava.
Voi miten ihanan näkymän tuo taivas antoi tämän koneen ääressä istujalle, aurinko värittää pilvet utuisen hehkuviksi, ihanaa aloittaa päivä näillä miettein, iloa teille kaikille päiväänne.
Huomenta keskiviikkoon ja kohtalaisen mukavaan säätilaan, ainakin täällä meillä.
Olen seurannut tuota elämän menoa tuossa naapuritalossa, siellä tapahtuu, kolme asuntoa on vaihtanut pienillä väliajoilla asukkaitaan.
Taivaan kutsuja tapahtuu ja asunnot tyhjenee, osa hoitokotiin joutuu muuttamaan, mutta aina uusia tilalle tulee.
Olen joskus kysynyt tutuilta kuka oli pois lähtijä, eivät tiedä, talon asukkaat ei ehdi tutustua, 0n 42 asuntoa ja mitään yhteistä ei juurikaan ole,
Yhteinen tila kyllä löytyy, mutta kukaan ei minkään puuhan suhteen vetäjäksi rupea, sama tauti vaivaa järjestöissäkin.
Muuttoni yhteydessä kaikki aikakausilehdet eteisen penkille jätin, ja pieni hetki kaikki oli kadonneet, nyt on vuosikerta Kotiliedestä odottamassa penkille vientiä.
Vaihtelua varmaan on lehden lukeminenkin.
Kälyäni ajattelen, tytär hoitaa hyvin, kaikki asiat kunnossa, mutta uskon hänen yksinäisyyttä joskus tuntevan.
Tuntuu aika julmalta, kun aina käsitöitä ja maalausta harrastanut, nyt ei näe mitään tehdä, tyytyväinen kuitenkin kertoo olevansa, mitäpä muutakaan voi, minä varmaan katkeroituisin.
Olen läpi elämän ihastellut hänen kykyään tehdä mitä haluaa ja kaikki onnistui mihin tarttui, emäntänäkin aivan vertaa vailla, surua tunnen hänen kohtalostaan.
Tämä jos mikä on sitä arkea, mitä monikin joutuu elämään.
Minä olen reilun vuoden nuorempi kälyäni, näe ja kuulen, ei muistisairauskaan pahemmin vaivaa, silti joskus kapinoin, miksi joutuukaan aina apua pyytämään pienissäkin asioissa.
Sitä pakotettua nöyrtymistä en meinaa hyväksyä edes omilta lapsiltani avun pyytämiseen, jotenkin se on kiusallista, itseäni tätäkin saan moittia.

Tuo "oletpa ilkeä" minutkin jätti ihmettelemään, hyvä kun Tellukka korjasi, ei mielestäni ollut mitään yhteyttä demeterin viestiin.
Ainahan täältä saa näitä väärinymmärryksiä selvitellä ainakin itselleen, kaikki ei vaan mene jakeluun.
Yksinäisyys se kai pakottaa tänne kirjoittamaan, vaikka en yksinäisyyttä tunnekaan, puhekaveria etsin.
Tuosta laulamisesta demeter vastaan, olen kahden vaiheilla, laiska olen lähtemään ja kuitenkin olisi kiva laulella, aika näyttää voittaako haluni laulaa.
Taidan liian tarkkaan miettiä ja punnita iloja ja suruja, sitten koen turhaksi kaikki menemiset, en oikein nautintoa saa mistään, onkohan se lopun alkua?

Tuo säännöllinen liikuntakin tuli tiensä loppuun, ei ole ilo kulkea ja joka parinkymmenen metrin päästä levätä, jos ei jalat kapinoi, selkä tai hengitys sitä vaatii.
Ramoona olet varmaan hyvin hoitanut kuntoasi koko elämäsi ajan ja nyt siitä voit nauttia, minulla oli kiihkeimpänä elämisen aikana vain työtä ja työtä, mistä olen tietenkin hyvilläni, sillä nyt elämä voisi pelkkää hymyä olla, jos ei noita pieniä harmejani mukaan lasketa.

Ette arvaa mikä on mielitekoni ruuan suhteen jo pidempään kummitellut, lanttukukko, ei niitä terveellisempiä ruokia ole, mutta onnistuessaan niin hyvää.
Nyt olisi lantun suhteen paras aika, kypsyy nopeasti, keitän aina melko kypsäksi, että ei riko kukon kuorta, paksu kerros kerroslihaa ja mausteena vain suola, oletteko monikaan maistanut tätä savolaista herkkua.

Syömäomenia tarvitsen, taas loppuivat, pitäisi torille mennä, että taatusti kotimaisia löytäisi.
Olisittepa Neeassa ja toisetkin omenien omistajat lähempänä, tulisin ostoksille.

No niin Ailat on juhlittu, tänään kaikille Tyteille onnittelut, harvinainen nimi sekin.
Hyvää päivää, harvoin näin, joudun sanomaan, mutta nyt viipyi koneelle istahtaminen.
Aamu oli sumuinen, katsoin mittaria illalla ja alle kymmenen oli lämpö pudonnut, tuntui jo viileältä, näin kuuman kesäsään jälkeen.
Kokeilin pattereita ja lämmitys on alkanut, toisetkin kylmyyden tunnistaneet.

Aurinko paistaa, toivottavasti myös Eliaanan maisemissa ja puolukkareissu onnistuu.
Pitääköhän olla huolissaan muistini suhteen, en muista tepan mainitsemaa Liania lainkaan, myös tuo 80+:saan tuloni oli unohtanut.
En niin tarkkaa noista muutoksista kirjaa pidä, joka tapauksessa, ketään ei mistään voi pois ajaa, minulle hienokseltaan vihjailtiin, että voisin poistua toiseen ikäryhmään ja katsoin itsekin kuuluvani tänne.
Mihinkäs tämän jälkeen, kun 90+ ei ole?

Demeter noista ropoteista jutusteli, Luoja varjelkoon minua niiden avusta, eipähän sitä voi tietää, kuka loppujen lopuksi minunkin seurana viimeisinä aikoina.
Varmaan se on todettu ihan hyväksi, mutta en jaksa miettiä näitä koneellisia toimia muutenkaan, saati jos päivittäin joutuisin niihin turvautumaan.
Onhan se varmaan kiva, kun naisääni Hurskaisen kodissa kuiskuttelee, laita apusi siivoamaan, tai pyydä sellainen jos en tämä osaa siivousta toteuttaa.
En todella tunne näitä ropotteja ja niiden taitoja, en liiemmin halua tutustuakaan.

Minusta tuo demen erehdys tuosta ketjun nimeämisestä on todella hyvin inhimillinen asia, mutta voihan se suurenkin porun saada aikaan, jos niin halutaan.
Anteeksi pyyntö on tehty ja asia pitäisi olla kunnossa.
Minä pyysin myös joskus asiatonta lausumaani anteeksi, mutta aina tilaisuuden tullen siitä mainitaan.
Minusta on loukkaavaa, vaikka ei nyt kehenkään kohdistukaan tuo sanonta "helmiä sioille", tuskin kukaan itseään siaksi tunnistautuu, no sanontahan se on, mutta mielestäni ei keskustelupalstalle sopiva.

La Promessa todella tänään vie iltapäivän, minä yhdistelen iso-äidin neliöitä, sen minkä katsomiselta onnistuu.
Anoina kirjoittavat voivat todella haukkua toisiaan ihan huoletta ja kun toinen vastaa, ei kohdistu oikeastaan mihinkään, ehkä asian vireille panija tuntee piston, toiset ei tiedä mitään.
Toista on, kun rekattu mielipiteen sanoo, sitä saattaa joutua selittelemään jatkuvasti, kun vastaanottajat eivät ymmärrä, olen todennut ennenkin, että ajatukset ei aina tavoita toisiaan.

Nyt olisi pankkiin asiaa, on laitettava Arvo Ylpön säätiölle lupaamani talletus ja vähän muutakin.
Ajatus pienistä potilaista hellyttää sydämen osaltaan auttamaan.

Mukavaa syyskuun puoliväliä ja toivotaan ruskankin jotain väri iloa antavan.
Kommentoin tepan kysymykseen noista virkauksistani, teen langan tähteistä ja sitten yhdistä yksivärisellä ja reunat kierrän saman värisellä
Tarkoitus on tehdä väriä antava kaitale sängyn yksivärisen peiton jalkopäähän, miltä näyttää on arvoitus, mutta jotain näperrettävää on keksittävä.

Uusi ketju jo aloitettu, mutta putosi alareunaan, kun ei viestejä ilmaantunut.
Istahdin siivoukseni lopuksi huilaamaan ja hyödyksi tämänkin hetken käytän.

Arvasin, että maininta tulee tuosta nimilistasta, laitoin kuitenkin, kun heitä todella kaipaan, mukava silloin tällöin elon merkkejä toivoa.
Toiset tarkoittaa kaikkia, ketkä vaan viestin viitsi laittaa ja jos ei nimi luettelosta löytynyt ei mitään merkkaa, eihän hiekkalaatikolla enää olla, yritetään ymmärtää.
Vältän viestiä laittaa henkilölle joka aina jonkun virheen tai virheeksi tarkoittavan vastauksena antaa, silti kirjoituksensa luen, en yli hyppää, jatketaan "listasta" huolimatta viestittelyä.
Aika harvoin huomaan minäkään nikiäni mainittavan, mutta eihän se liene tarkoituskaan.
Mielipide voi aivan hyvin minuakin koskea, niin hyvässä kuin pahassakin ja olen niitä joskus saanutkin.
Perustelut on aina paikallaan ja virheen tehtyäni, pyydän anteeksi ja jätän siihen.

Taitaa olla ruoka-aika, siltä tuntuu tuolla vatsan ympärillä, jauhelihakastike ja tykötarpeet, pian tehty ja maistuva on.
Lauantaipäivä alkaa puolipilvisenä ja kosteutta on ilmassa paljon, vettä tuli eilen kuin saavista kaataen.
Aurinko kuitenkin pilkistelee ja houkuttaa puolukan kerääjiä, niitä on mukava kerätä, kun runsautta on.
Vilkasta on eilen ollut, mutta ei kovin innostavaa keskustelua ole muodostunut, enemmän taas kireyttä ilmassa, miksihän ?

Tuosta pois ajamisesta ja muusta höpöttelystä ei voi muuta sanoa kuin höpöhöpö.
Ketään emme pysty pois ajamaan, jos joidenkin viestittely miellyttää siihenkään ei sanan sijaa luulisi kellään olevan.
Myös tuo iän jatkuva mainitseminen, eihän varmuudella tiedetä minkä ikäisiä kukin on, jos sitä ei kerro itse.
En ollut iältäni vielä 80:ntä, kun tälle palstalle tulin, syy oli se, että oli suotavaa muuttaa tälle palstalle.
Silloin oli hyvin hiljainen tämä palsta, Makriina ja muutama muu kirjoitteli, ajattelin vielä, että näinköhän jutustelu onnistuu.
Kahvipirtillä muistaakseni yritin jatkaa, mutta siitä tuli heti kohta myös taistelukenttä, mistä niin paljon mielipiteiden kertojaa löytyikään.
Nyt sitten yritän sitkeästi Nojatuolia jollain tapaa hengissä pitää ja ikävä, että ne henkilöt ovat poistuneet, joita tukena olisin tarvinnut.
Ilmapiiri muuttui Nojatuolissakin ja alkoi taistelu jostakin, en koskaan ymmärrä mistä?
Kaipaan kaikkia rekattuja, nimimerkillä kirjoittajia ja anoja myös, joilla on myönteinen suhtautuminen Nojatuoliin kirjoittamisesta.
Olikin mukava huomata uusi nimimerkki , kiitos Sylvi seuraamisesta, pitkän ajan oletkin seuraillut, kirjoittele useammin.

Noista lakeijoista taisi mkr mainita ja ymmärsin hänen tarkoittaneen, heitä, jotka jatkuvasti parin kirjoittajan perässä kulki saaden heidät osallistumaan kinasteluun.
Ynnämuuta kaipaan, hänen asialliset viestit olisi paikallaan, mutta ikä kai hänellekin rajoja asetti, kuten meille muillekin pikkuhiljaa.
Hurskainen jaksaa ilokseni vaan muistaa Nojatuolia ja kiitos lohtuterveisistä, kyllä niitä väliin tarvitaan ja vastaanotetaan.
Ramoonan, demeterin, Eliaanan, Neeassan, Tepan, Miran,liekkon ja monen toisenkin mitä en nyt muista, unohtamatta sovinnollisia Anoja, kaikkien kirjoitukset arjen elämästä ovat rikkaus ketjulle.
Brinkkalankin toivon palaavan, hän itse mainitsi kirjoittavansa harvoin

Unohdetaan kaikki kielteinen ja jutellaan vaan omien tuntemusten käskystä ja niin ettei kenenkään mieli mustu, ei se vaikeaa ole.
Koetaan jokainen kirjoittaja oman elämänsä kirjosta kertovan, antaen kiitosta jos siltä tuntuu, ainahan kiitos moittimisen voittaa.
Tämä ei taas tarkoita sitä, etteikö voisi erimieltäkin olla, mutta miten sen ilmaisee jo taitoa vaatii.
Kasvamista ja mahdollisuuksia on niin kauan, kun henki pihisee.

Tepa kysyit mistä langoista virkaan, villalankojen kirjosta, helppoa kuin heinänteko ja ohessa voi telkkaria katsella, kuten totesit
Kiitos noista tulevista muutoksista tuon teräväpiirron johdosta anolle 12.9 , yritän sisäistää, mutta luotan siihen, että apua saan, jos en osaa.
Liekko minuakin on sanottu, että nuoremmalta näytän, no se on selvä, kun en itsekään väliin muista 90 :tä jo tavoittelen, tosin reilu kolme vuotta siihen vielä on.
Hymyillen kuljen ja hymyjä jaan, kai se nuorentaa;)D
Nyt varmaan taas meni pitkäksi ja kirjautuminen hävisi, jos niin kävi, Hillahan tässä.
44 / 46
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt