kaiarasola

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

21

Kommenttia

1511

  1. :) Mitäänhän ei tarvitse uskoa.

    Tutkimukset ja leikkaus suoritettiin Lapin keskussairaalassa Rovaniemellä. Lähettävänä lääkärinä oli yhdessä alueen terveyskeskuksista toiminut potilaalle tuttu lääkäri. Olin yhteydessä sairastuneeseen henkilöön tutkimusten aikan ja diagnoosin tultua parissa kyyneleiseissä rukoushetkessä ennen matkaa leikkaukseen. Leikkauksen jälkeisenä päivänä olin Rovaniemellä ja kuulin potilaan version tapahtumasta hänen omasta suustaan. Mukana oli myös lähettänyt lääkäri, joka ei potilaan kertomusta uskonut ennen kuin kävi hoitajien silmän välttäessä nappaamassa osaston toimistosta potilaan kansion ja kävi itse läpi siinä olevat tiedot.

    Se, minkä liioittelin oli kirurgin leuan loksahtaminen. Potilas ei noita sanoja käyttänyt. Hän vain kertoi kirurgin olleen hämillään ja sanoneen, ettei hän ymmärrä, mihin se syöpä oli hävinnyt.

    Tietenkin ensimmäisestä lääkärissä käynnistä leikkaukseen kului varmaankin joku kuukausi, mutta siitä, kun mies kertoi minulle diagnoosin vahvistumisesta ei leikkaukseen ollut pitkää aikaa, ehkä pari viikkoa.

    Kirurgin nimeä en muista, mutta aloin juuri miettiä, että voisi olla mahdollista saada yhteys lääkäriin, joka oli leikkauksen jälkeen mukana osastolla. Hänen tämänhetkinen arvionsa asiasta voisi olla ihan mielenkiintoinen.

    Kai
  2. Veli vaarihan kyselee syvällisiä ja olen tähän asti sivuuttanut hänen kysymyksensä siitä, miten nyt henkilökohtaisesta uskosta löytyy yhteys johonkin Raamatun oppiin. Olen sivuuttanut sen siitä yksinkertaista syystä, etten ole ihan varma. En ainakaan varma siitä, osaanko tästä yhteydestä mitään järkevää sanoa.

    Yksi ulottuvuus, joka tästä löytyy on se, että kokemus tarvitsee jonkinlaiset raamit, suitset, ohjausta. Ilman lakia, ilman oppia, ilman tietoa kokemukset ovat kuin suojasta ensi kertaa niitylle päässyt villivarsa. Tämä ohjaus voisi varmaankin tulla montaa kautta, mutta kristillisessä uskossa sen ydin on Raamatussa.

    Tekninen termi tälle ohjaukselle on ilmoitus. Puhutaan ilmoitususkonnoista. Ilmoituksen tarvetta voisi taas kuvata rakkausvertauksella. Inhimillinenkin rakkaus voisi olla niin suurta intohimon paloa, etteivät rakastavat enää pysty tekemään työtään tai hoitamaan ihmissuhteitaan... Useimpien mielestä tuollainen rakkauden kokemus voisi varmaankin olla mahtavaa, mutta vaikka sellainen intohimo voi mainiosti sopia kuherruskuukauteen, se tuskin on ihanteellinen parisuhteen 50 vuotissuunnitelma. Jos rakkaus vuosiksi sulkee ulkopuolelle koko muun maailman se todennäköisesti kuolee paljon nopeammin kuin jos se tulee osaksi elämän kokonaisuutta johon kuuluvat työ, ystäväpiiri, sukulaiset, yhteiskunta jne.

    Uskon puolella tämän tarkoittaa sitä, että oppi ohjaa henkilökohtaista uskon suhdetta - antaa rakkaudelle aivot. Tietenkin tulee käydä myös päinvastoin. Henkilökohtainen uskonsuhde määrittelee oppia, koska oppi ilman uskon yhteyttä on kuin kehys ilman taulua tai se on onttoa ja ulkokultaista farisealaisuutta ilman sydäntä.

    Uskovien kaanaan kielessä tätä kutsutaan opin kristuskeskeisyydeksi. Se merkitsee sitä, että opit on määriteltävä niin, että ne ohjaavat tai vahvistavat sitä tieteellisten mittausten ulkopuolella olevaa uskon kokemusta. Tämä voi tarkoittaa myös sitä, että opeilla on hierarkia. Ne opit, jotka parhaiten luovat pohjaa uskonkokemuksille ja suhteelle ovat kaikkein tärkeimpiä.

    Esimerkki: Raamatusta löytyy käsky, jonka mukaan mies ei saa leikata pulisonkejaan... Kukaan ei ole vielä esittänyt perusteltua väitettä jonka mukaan pulisongit parantaisivat hengellistä kokemustani. Päinvastoin, Uuden testamentin mukaan tuollaiset ulkonaiset yritykset vahvistaa uskonkokemustani ovat arvottomia tai jopa vahingollisia. Mainitulla Raamatun lailla ei siis ole käytännön arvoa eikä se velvoita mihinkään.

    Tällä uskonsuhteen tai kristuskeskeisyyden kriteerillä katsottuna Raamatusta löytyy kokonaisuus, suuret linjat, tärkeät asiat, jotka lisäävät rakkautta, rauhaa, iloa, toivoa, luottamusta, anteeksiantoa jne. Opillahan voi olla myös muuta funktiota. Yksinkertaisin tapa kuvata tätä vanhemmat, isän ja äiti, ja vanhemman suhde lapseen. Koko idea ydin on yhteydessä, siteessä, suhteessa, joka lapsen ja vanhemman välillä on. Vanhemman rooliin kuuluu kuitenkin myös neuvoa, ohjata, antaa tietoa ja tätäkin, suhteessa uskoon, ilmoitus ja opit tarkoittavat. Opeissa voi siis olla "lapsen" suojelemiseksi tai hänen maailmankuvansa täydentämiseksi annettua tietoa, joka ei suoraan sellaisena merkitse jonkinlaista dramaattista uskon kokemusta.

    Oppienkin kohdalla kyse on jatkuvasta kasvusta. Asiat voi ilmaista paremmin suhteessa siihen, miten joku oppi liittyy uskon ydinkysymyksiin tai mikä opin funktio on. Adventtikirkollekin voisi olla ihan terveellistä miettiä säännöllisesti miten se pystyisi ilmaisemaan opetuksensa yksinkertaisemmin ja paremmin ja mihin se panee toimintansa painopisteet.

    Minulla oli mielessä toinenkin näkökulma niihin oppeihin, mutta nyt tärkeämmät asiat kutsuvat. Kastelukaivon pumppu on jo viikon maannut martona ja lapsenlapset odottavat visiittiä. :)

    Kai
  3. Siitähän tässä juuri on kysymys. Henkilökohtaiset uskonnolliset kokemukset ovat tieteen mittareiden ulkopuolella koska ne eivät ole toistettavissa ja uudelleen testattavissa. Se, mitä tässä on yritetty sanoa on, että uskonnolliset kokemukset ovat tieteen mittareiden ulkopuolella. Tämä tarkoittaa myös sitä, että uskovienkin ihmisten kannattaisi hillitä yrityksiä "todistaa" uskonsa totuudellisuus. Jos uskon voi todistaa oikeaksi, sen voi myös todistaa vääräksi.

    Jos usko on uskoa, se nimen omaan ei ole todistettujen asioiden yhteen summaamista vaan pikemminkin hyppyä tuntemattomaan - vähän niinkuin se rakkaus. Tämä merkitsee myös sitä, ettei uskoa voi toiselle jakaa. Jos ihminen voisi sen jonkinlaisena pakettina toiselle antaa, niin silloin myös joku voi sen ottaa...

    Jouduin Aasiassa seuraamaan useamman nuoren opiskelijan painiskelua hengellisten kysymysten kanssa. Monet näistä tulivat uskonnottomasta taustasta Vietnamista. Fiksuja nuoria, jotka eivät kotonaan tai koulussaan olleet kuulleet sanaa Jumala. Jotkut olivat buddhalaisia. Havaintoni oli se, että lähes kaikkien niiden kohdalla, jotka päättivät tulla kristityiksi, taustalla joku sellainen kokemus, jossa he totesivat, että tämä oli niin hyvää, että haluavat sitä lisää. Useimpien kohdalla, joku vastaus rukoukseen - ja joukossa muutama aika erikoinen tapaus, jollaisissa sattuman mahdollisuus alkaa tuntua kaukaa haetuilta selitykseltä. No, kyllä siihen joukkoon mahtui pari sellaistakin, joiden kohdalla tuntui siltä, että syyt olivat sosiologisia, tultiin mukaan ystävän takia tai siinä toivossa, että kirkkoon liittyminen antaa opiskelustipendin. Tällaisessakin ryhmässä, jonka pitempää kehitystä uskon tiellä olisi kannattanut seurata, uskonkokemukset osoittautuivat liian vaikeiksi ainakin minun inhimilliselle arvioinnilleni. Jotkut niistä, jotka olivat saaneet aivan mahtavia kokemuksia, jotka sivullisen silmin näyttivät Jumalan lempilapsilta, olivat muutaman kuukauden kuluttua siirtäneet uskon sivuasiaksi jonnekin aivojen takapolttimoon... kun taas jotkut niistä, joita olin pitänyt ihan riisikristittyinä elivät ainakin sivullisen silmin katsottuna sellaista rikasta ja antoisaa uskovan elämää, joka ei ainakaan kummunnut Vietnamin kuivasta, lakihenkisestä usein toisarvoisiin asioihin keskittyvästä adventismista.

    Kaiken tieteellisen ja psykologisen rakkaustutkimuksen tutkinut ei pohjimmiltaan ymmärrä kahden ihmisen välisestä rakkaudesta juuri mitään ennenkuin omat jalat menevät alta ja itse rakastuu. On se sitten jekkua tai ei, niin sama pätee siihen, joka yrittää tieteellä arvioida uskonnollisia kokemuksia. Uskontopsykologia voi antaa arvioinnille raameja ja mittareitakin, mutta perimmäisiin kysymyksiin sekään ei vastaa.

    Kai :)
  4. No nyt tässä aletaan päästä lähemmäksi uskon peruskysymyksiä.

    Voi olla totta, en tiedä, että yksi 50000 raiskaajasta tulee katumapäälle kesken raiskausyritystä, että 1/10000 hintelästä antisankarista päättääkin mennä paikkaan, jonne ei suunnitellut mennä, tai että rukoilemattomankin perheen lapsi pelastuu vaarasta.

    Seuraavassa tapauksessa olin itse läheltä seuraamassa. Uskossaan uudistunut viisissäkymmenissä oleva veli sai syöpädiagnoosin ja hoitona leikkaus pika-aikataululla. Paniikki iski, mies pyysi rukousta ja öljyllä voitelua. Kun leikkaus muutama päivä myöhemmin tehtiin kirurgilta oli paikat pudota hampaista, kun leuat loksahtivat sen verran rajusti auki. Ei ollut kasvainta eikä syöpäkudosta missään. Paniikin poikanen oli nyt kirurgin puolella, kun hän mietti onko tehty hoitovirhe, kun on avattu ja kaivettu terveen miehen vatsaonteloa.

    Jälleen voit mennä sanomaan, että tämä on elämän arpapeliä, koska tieteellisen tutkimuksen mukaan syöpä paranee spontaanisti noin 1 tapaus sairastunutta 100000 kohti. Mutta mene nyt sinä sitten sanomaan tällaiselle miehelle, ettei tämä ollut kuin tilastollisiin todennäköisyyksiin sopivaa sattumaa. Tai yritä sanoa sama sille raiskauksesta pelastuneelle tytölle... tai hintelälle lenkkeilijälle tai rukoilevalle baptistiperheelle. Nehän nauravat sinut ulos.

    Uskon perustaso on henkilökohtaisissa kokemuksissa. Asioissa, joissa ihminen tuntee tai luottaa siihen, että Jumala teki jotakin hänen elämässään. Tähän samaan uskon alueeseen kuuluvat tunnekokemukset. Joku kokee saaneensa Jumalalta rakkautta, toivoa, luottamusta, iloa, vapautuksen syyllisyydestä jne. Näitäkin voi yrittää selittää psykologisesti, mutta mutta kokemuksen saaneelle sinun selityksesi ovat loukkaavia.

    Sinähän voisit yrittää vaikka vaimosi kanssa jotakin, joka on rinnastettavissa argumentteihisi tässä keskustelussa. Voit sanoa, että luulit rakastavasi häntä, mutta nyt tutkittuasi asiaa tieteellisesti olet todennut, ettei rakkautta ole ollenkaan olemassa. Kyseessä on vain monimutkainen aivokemiallinen prosessi, jossa on sopivissa suhteissa mukana testosteronia, estrogeenia, dopamiinia, fenyylietyyliaminia, noradrenaliinia, serotoniinia, oksitosiinia, vasopressiinia ja ties mitä neuropeptidejä. Näistä osa aiheuttaa voimakasta mielihyvän tunnetta (jota voi rinnastaa opiaattien tuomaan mielihyvään?), osa aiheuttaa pakko-oireiden omaista käyttäytymistä, osa lisää kiinnostusta sukupuoliseen kanssakäymiseen ja osa vahvistaa sitoutumista ja niin edelleen. Näin rakkaus on turha sana kun tieteellisesti kyseessä on vain aivokemiassa tapahtuneiden muutosten tuoma harha, jolla evoluutio huijaa meitä jatkamaan sukua!? Vaimosi todennäköinen reaktio tähän on aivan sama kuin se, minkä joku Jumalan yhteydessä jotakin kokenut antaa sinun tieteen ja sattuman ylistyksellesi.

    Erilaiset uskonkokemukset ovat perustusta uskovan ihmisen elämässä Niihin voi sisältyä myös kokemus Jumalasta kielteisten tapahtumien keskellä. Afrikassa asuva adventistisisar sairastui lepraan. Aviomies kuoli, poika, ainoa lapsi, joutui auto-onnettomuuteen ja kuoli. Lepra oli agressiivinen ja vaati toistuvaa kirurgista hoitoa, nainen menetti sairaanhoitajan virheen takia näkönsä ja sokeutui. Mistä nainen puhui? Siitä, kuinka Jumala on hänelle antanut voimaa ja lohdutusta kaiken keskellä. Kuinka on toivo ylösnousemuksesta. Kasvot loistivat rauhaa ja tasapainoa - kaikesta huolimatta.

    Mene nyt sanomaan tällaiselle ihmiselle, että kyllä hänen tyytyväisyydelleen löytyy Jumalaa parempi psykologinen selitys.

    Kysymys on siis siitä, että uskovan ihmisen elämän perustalla on henkilökohtainen kokemus tai oikeastaan kokemusten sarja. Jeesus lupaa, että jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, hän tulee tuntemaan onko tämä oppi Jumalasta vai puhuuko hän omiaan. Toisen tunteminen tai ihmisen kokemukset ja uskonnolliset tunteet ovat henkilökohtaista elämänsisältöä, jota ulkopuolisen on vaikea mennä arvostelemaan vaikka maailmassa olisi kuinka paljon tiedettä ja tilastollisia sattumanvaraisuuksia.

    Mielestäni väitteesi, jonka mukaan kokemustodisteet ovat merkityksettömiä on huono. Kokemukset eivät välttämättä ole tieteellä mitattavissa, mutta voivat olla ihmiselle arvokkaita. Ehkä sitten kun joskus, toivottavasti vasta monen monen vuosikymmenen jälkeen, lääkäri kertoo sinulle huonoja uutisia, pumppu on lopullisesti pettämässä... tai uusia etäispesäkkeitä on löytynyt. Silloin sinä voit kutsua vuoteen viereen jonkun, joka lukee sinulle darwinismin ja evoluution ylistystä vaikka Ylikosken ja Kokkosen evoluutiopsykologiasta. Minä samassa tilanteessa taidan enemmin ottaa jonkun vain hiljaa pitää kädestä ja lukee muutaman toivon sanan Isosta kirjasta.


    Iloa kesäänne!

    Kai
  5. :) Paras varmaan heti todeta, että tuo openculture linkki sisältää pääasiassa ateistien ja agnostikkojen kommentteja. Saman sarjan kristillistä uskoa arvostavien kommentit videon alussa näkyvässä linkissä tai osoitteessa

    http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=OoV-bZMaX00#at=374

    Kai
  6. Teoreettisen fyysikon jos kenen pitäisi ymmärtää, että maailmankaikkeus on suurempi, monikerroksisempi, vaikeampi ja yllättävämpi kuin mitä tavalliset taapertajat ajattelevat ja että tietomme maailmankaikkeudesta kattaa varsin pienen ja rajatun kokonaisuuden niinkuin Werner Heisenberg aikanaan totesi. Tietenkin jotkut johtavista teoreettisen fysiikan tutkijoista ovat ateisteja, mutta toiset Albert Einsteinista Steven Hawkingiin suhtautuvat vähintäänkin kunnioittavasti ajatukseen Jumalasta.

    Voisit ihan maailmankuvasi avartamiseksi kuunnella vaikka johtavien tiedemiesten ja filosofien ajatuksia Jumalasta (mukana myös ateisteja ja agnostikkoja)

    http://www.openculture.com/2011/07/50_famous_academics_talk_about_god.html

    tai lukea, miten ei erityisen uskovainen uskovainen teoreettinen fyysikko Richard Feynman aihetta käsittelee alustuksessaan NMKYn väelle.

    http://calteches.library.caltech.edu/49/2/Religion.htm

    Kvanttifysiikka ei ole kovin hyvä selittämään rakkautta, anteeksiantoa, toivoa tai innoitusta.

    Sorry vaan, yksioikoinen kannannottosi, jonka mukaan "tiede ei ole taruolentoasi löytänyt" ei kuullosta viisaan tieteellisesti ajattelevan sen enempää kuin lähimmäisenrakkaan ja harkitsevan ihmisen kannanotolta.

    Kai
  7. Johtopäätöksesi, jonka mukaan Jumala on tasapuolinen eikä toimi missään millään tavalla ei kuullosta kovin järkevältä eikä tieteelliseltäkään. Milloin kävit mittaamassa Jumalan tekemiset ja tekemättä jättämiset?

    Toimiko Jumala, kun adventtikirkon nuorisoillasta kotiin matkalla ollut tyttö raahattiin autoon, jolla häntä lähdettiin viemään jonnekin sopivan pimeään synkkään kolkkaan. Tytön hiljaa rukoillessa, kuljettaja äkkiä löi jarrut pohjaan, avasi oven, potkaisi tytön ulos, ja lähti muualta etsimään raiskattavaa?

    Tai toimiko Jumala, kun baptistiperhe oli juuri rukoillut lapsilleen varjelusta ja myöhään illalla kotiin matkalla ollut tyttö joutui puistossa hyökkäyksen kohteeksi ja hänet raahattiin pusikkoon? Hyökkääjä oli juuri repimässä tytöltä vaatteita, kun hintelä pieni uskova mies ryntäsi paikalle tunnettuaan, että hänen täytyi juuri tuonne juosta. Hyökkääjä lähti karkuun.

    Tällaisiakin esimerkkejä löytyy pilvin pimein ja totean vain, että evoluutiopsykologia ei niitä kovin hyvin selitä. Mehän emme voi mitään sille, ettet usko Jumalaan ja näin et usko hänen myöskään koskaan tekevän mitään. Mutta toisaalta uskovilla on kokemuksia siitä, että Jumala on tehnyt jotakin, ja siksi argumenttisi kuullostaa ontolta heidän korvissaan.

    Miksi kaikki eivät aina samalla tavalla saa apua, sitä en tiedä. Jumalan viaksi sitä yleensä väittää vain se, jolla ei mitään kokemusta Jumalasta ole. Raamatussakin Jaakob mestataan, mutta Pietarille avataan vankilan ovet. Näin vain on.

    Siitä, olen kanssasi suurin piirtein samaa mieltä, ettei Jumala ole luvannut mitään kovin erityistä millekään kirkko-organisaatiolle. Hänen lupauksensa koskevat ihmisiä ja tietenkin sanomaa pelastuksesta.

    Juttusi Jumalan kiireistä on ihan arvotonta retoriikkaa. Olet tässä teemassa ottanut käsittelyyn kysymyksen kärsimyksen ongelmasta, jota niin kristityt kuin ateistit ovat yrittäneet loogisesti ratkoa argumenteilla ja vasta-argumenteilla satojen vuosien ajan. Näyttää kuitenkin siltä, että kierjoittaessasi Jumalasta et tätä kontekstia ole tiedostanut. Jos haluasit saada jotakin järkevää kristillistä puolta asiasta voisit katsoa vaikka John Lewisin Problem of Pain, G.K Chestertonin The Everlasting Man, Francis Schaefferin The God Who Is There tai John Stottin Basic Christianity. Jos haluat katsoa, miten kunnon ateisti tätä argumentointia tekee Bertrand Russelin My Philosophical Development tai Autobiography ovat paljon fiksumpia kuin vaikkapa Richard Dawkinsin God Delusion.

    Jumalan toiminta tai toiminnan puute ei ole muuttunut eikä adventtikirkon tuomio-opetuksen hyvyys tai huonous merkitse tässä mitään. Jumala on toiminut tasan samalla tavalla ihmisten kanssa aina eikä se logiikka, että jos hän pelastaa yhden hänen pitäisi pelastaa kaikki selvästi ei päde nyt sen enempää kuin Raamatun aikoina. Et pysty tieteellisesti todistamaan, ettei hän ole koskaan auttanut ketään yhtään paremmin kuin minä pystyn tieteellisesti todistamaan, että hän on joskus auttanut jotakuta. Tuhlaat paukkujasi huonoihin argumentteihin.

    Siitä, että totean näitä olevan muissakin kirkoissa kuin adventtikirkossa ei tarkoita sitä, että minä tai useimmat adventtikirkossa yrittäisivät sanoa, ettei tässä ole mitään hätää. Logiikkasi tässä on todella vammaista. Minähän totean, että on surullista, että näitä adventtikirkostakin löytyy. Sinun tietenkin, kun koko elämäsi näkökulma pyörii vain adventtikirkon ympärillä täytyy yrittää antaa se vaikutelma niinkuin muuta maailmaa ei olisikaan. Minun taas adventtikirkon sisältä tekee mieleni kysyä, eikö muuta maailmaa ole muka olemassa?

    Se, mikä tietenkin kannattaisi tutkia on, missä yhteisössä tunnustavien ja aktiivijäsenten keskuudessa näitä on eniten. Olen vieläkin sitä mieltä, että adventtikirkko selviäisi tällaisesta vertailusta aika hyvin vaikka tiedän hyvin, että joku toinen on vastakkaista mieltä. Ilman tutkimusta tätä ei kuitenkaan voi tietää. Eikä evoluutiopsykologiasi myöskään hyvin selvitä, miksi tällaista on enemmän jossakin ryhmässä kuin toisessa.

    Kai
  8. Mainittakoon vielä uuden paavin puolesta se, että hän on huomattavasti edeltäjiään tiukemmin määrännyt katolisen kirkon kardinaaleja, arkkipiispoja, piispoja ja pappeja luopumaan kaikesta luksuksesta. Mainitsee erityisesti loistoautot ja muun vastaavan. Hänen mukaansa vain köyhä kirkko voi välittää köyhille evankeliumia. Yhtenä ensimmäisistä toimistaan hän lopetti Vatikaanin pankin valvonnasta vastuussa olevilta kardinaaleilta sen ylimääräisen palkan, jota he tästä työstä olivat saaneet.

    Ehkäpä köyhässä kirkossa onkin enemmän voimaa kuin rikkaassa? :)

    Kai
  9. Adventisteja on maailmassa 18 miljoonaa, eikä synnittömiä ole yhtään. Niin surullista kuin se onkin, joukkoon eksyy myös seksuaalisesti kieroontuneita. Olisi ihme, jos näin ei olisi.

    Ensimmäinen kommenttini koskee tätä outoa "adventtikirkon jumala" oli hiljaa eikä estänyt tällaista tapahtumasta. Kuinka jonkun pienen uutisen perusteella pitäisi voida päätellä, mitä Jumala esti ja mitä ei? Mitä siinä uutisessa kerrottiin Jumalasta? Missä kirkossa Jumala on näitä estänyt? Kuka odotti, että Jumala kaiken pahuuden estäisi ja mistä syystä?

    Kyllähän ihmiset aina yrittävät vierittää tekemisistään tai tekemättä jättämisistään syytä Jumalalle, mutta tässä nyt jo monta kertaa toistuneessa virressä lapsellisuus alkaa olla huipussaan. Minun mielestäni Raamattu, paremmin kuin moni muu mahdollinen maailmankatsomus, selittää, miksi maailmassa väkivaltaa ja vääryyttä on ja puhuu myös siitä, että väkivallan aika päättyy. Onhan se somaa, ettei veli bushmann oikein malta Jeesuksen tuloa odottaa, mutta siihen jankutukseen, että Jumalan nyt pitäisi maailman kaikki vääryys ja pahuus poistaa en osaa ehdottaa kuin aikuiseksi kasvamista. Maailma nyt vain sattuu olemaan tällainen riippumatta siitä olemmeko uskovien vai ateistien leirissä.

    Toinen kommenttini koskee uutisen tulkintaa, joka kylläkin oli aiemmassa samaa koskevassa viestisarjassa. Jos kirkon keskustoimisto tekee pedofiilista ilmoituksen, miten se heijastaa adventtikirkon seksirikossalailun kulttuuria. Huh. Taitaa olla juuri päinvastaista.

    Eittämättä, kirkko on joskus voinut hoitaa tällaisia tapauksia huonosti ja toisella kertaa paremmin - mutta kuka voi jonkun uutisen perusteella tietää kummasta on kysymys. Tarvittaisiin vähän tarkempaa tietoa ja vasta sen jälkeen voisi olla mahdollista esittää asiasta jonkinlainen arvio.

    Kolmanneksi, viestisarja antaa sen vaikutelman, että kyllä näitä adventtikirkossa riittää. Ei kukaan ole kuitenkaan millään tavalla osoittanut, että adventtikirkossa olisi tapauksia enemmän kuin muissa protestanttisissa kirkoissa.

    Rakas kansankirkkomme painii omien asiaan liittyvien kysymysten kanssa eivätkä ne liity vain lestadiolaisuuteen, vaikka juuri siihen liittyen Suomessa on parhaillaan 20 tapausta tutkittavana. Luterilaisen kirkon sisällä tapauksia on paljon USAssa, enkä viitsi niitä tässä alkaa eritellä - englannikielinen google haku tuottaa satoja tuhansia seksirikos viitteitä luterilaisten, helluntailaisten, metodistien , prebyteerien jne kohdalla. Jos etsii, minkä kirkon kohdalla näitä viitteitä on paljon, niin kyseessä ei ole adventtikirkko.

    Tutkimuksen(?) mukaan katolisuuden piirissä seksuaalista väkivaltaa on noin kuusi kertaa enemmän kuin protestanttisissa kirkoissa. Viitteitäkin sen mukaisesti 31 miljoonaa. Pienemmistä yhteisöistä pari Suomessakin toimivaa olivat korkealla. Ja hups, mitä kauheata tämä on. Ateistienkin seksirikoksien viitteiden määrä nousee miljooniin. Eikö kukaan ole tästä riesasta vapaa?? Ei näköjään.

    Kai
  10. Sanoihan Jeesus, ettei hän tuonut rauhaa vaan miekan, mutta hän hän ei kyllä missään antanut sellaista ohjetta, että tuon miekan pitäisi olla hänen seuraajansa kädessä.

    "Me elämme tässä maailmassa mutta emme taistele tämän maailman tavoin. Taisteluaseemme eivät ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia. Me kaadamme kumoon järjen päätelmät ja kaiken, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista. Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle..." (2Kor 10:3ss)

    :) KA
  11. Fundamentalismi ei ole sama kuin Raamattuun uskominen. On paljon kristittyjä, jotka ottavat Raamatun vakavissaan, mutta jotka eivät ole fundamentalisteja. Fundamentalismin yleinen määritelmä on jotakin seuraavantapaista:

    1. Fundamentalismi on agressiivista, koska se nousee siitä pelosta, että perinteiset uskon arvot ovat uhattuja.

    2. Koska fundamentalismi perustuu pelkoon ja agressioon se ei pysty rauhallisesti harkitsemaan sanooko Raamattu todella, mitä fundamentalisti kuvittelee sen sanovan. Fundamentalistille on tyypillistä poimia muutama mielestään hyvä teksti ja jättää muu samaa asiaa koskeva aineista Raamatussa huomiotta.

    3. Tämä johtaa siihen demoniseen Raamatunlukutapaan, että mukamas tiedetään, mitä Raamattu jostakin aiheesta sanoo ennenkuin on edes etsitty Raamatun kokonaisopetusta asiasta.

    4. Fundamentalistilla on suuri tarve harmonisoida kaikki Raamatussa. Fundamentalisti kuvittelee lukevansa kaiken kirjaimellisesti, kun todellisuudessa liberaali Raamatun selitys lukee lähes kaiken kirjaimellisesti ja fundamentalisti joutuu koko ajan selittämään, miksi tämä tai tuo teksti ei ole kirjaimellinen, kun joku toinen on.

    Pidänkin parhaana sellaista Raamatun lukutapaa, jossa teksti voidaan ottaa sellaisena kuin se on ja ollaan avoimia muillekin kuin ennalta odotetuille tulkinnoille. On parempi, että ennemmin myönnetään, ettei kaikkea ymmärretä, kuin selitetään ummet ja lammet.

    Pelkästään agressiivisuudella mitaten useimmat palstan adventistikriitikoista ovat täysiä fundamamentalisteja vaikka eivät Raamattuun uskoisikaan. Silmät suljettuina kaikelle muulle paitsi omalle ahtaalle totuudelleen. :)

    Kai
  12. Veli vaari pitää itsestään selvyytenä, että Adventistit lukevat Raamattua fundamentalistisesti. Näinhän ei välttämättä ole. Yksi minun hartaimmista missioistani kirkon sisällä on ollut taistella fundamentalismia vastaan, enkä ole tässä ihan yksin. Periaatteessa kirkon Raamattumääritelmä ei ole fundamentalistinen vaikka osa kirkon jäsenistöstä Raamattua niin tulkitseekin.

    Vastaus kysymykseen, pitäisikö nyt lähteä sotaan on aivan selvä. Ei tietenkään. Ei kirkon, ei johtajan, ei yksityisen jäsenen. Jeesus antaa tähän riittävän selvän uuden paradigman. Pahalle ei tehdä vastarintaa - ei ainakaan fyysistä sellaista, eikä Jumalan asiaa edistetä miekoin, ei vaikka kuka saisi minkälaisia näkyjä ja sanomia tahansa.

    Suurin osa VTnkin sodista on ihan imisten omista intohimoista lähteneitä. Ja Kanaaninkin valloituksen olisi parhaimpien skenarioitten mukaan mennä niin, että Herra olisi taistellut Israelin puolesta. Mutta taisivat itse olla vähän turhan innokkaita niin, etteivät malttaneet Herra odottaa?

    Kai
  13. :) Hmmm... jos oikein muistan, minä en alkanut tätä keskustelua kirkon kasvusta vaan joku muu.

    Olen monesta asiasta samaa mieltä nimimerkki näinkin kanssa.

    Jäsenmäärä ei ole tae mistään... Hengellinen näkökulma tähän on se, että taivaan elämän kirja on jotakin aivan muuta kuin minkään kirkon jäsenrekisteri ja siihen kuuluu ihmisiä varmaan liki kaikista kirkoista ja varmaan kaikkien kirkkojen ulkopuoleltakin. Tieteellinen näkökulma on taas jo pitkään puoltanut sitä kantaa, että sosiologisilla syillä on erittäin suuri merkitys kirkkojen kasvulle tai sen puutteelle.

    Sehän on aika selvää ainakin kaikille adventisteille, että Suomessa adventtikirkko ei ole viimeiseen 40 vuoteen hoitanut leiviskäänsä kovin hyvin ja siitä todisteena on se, että runsaat pari vuosikymmentä kirkon kasvu on ollut negatiivista. Monessa Euroopan maassa adventtikirkko kuitenkin kasvaa, mutta niissä kirkko on nuorisoystävällisempi ja toimii tähän aikaan paremmin sopivilla tavoilla kuin kirkko Suomessa. Tällä foorumilla ei kuitenkaan kannata mennä yksityiskohtiin.

    Kirkon nuorisotyö on kuitenkin uudistunut viimeisen vuosikymmenen aikana ja aina välillä on jotakin merkkejä uudistuskyvystä ja herätyksestäkin - niin kamalalta kuin se kirkon kriitikkojen korvissa kuulostaakin.

    Kai
  14. Adventtikirkon jäsenmäärän kasvu on ollut suhteellisen vakaata. Yhdysvalloissa kirkko on ollut nopeimmin kasvava merkittävän kokoinen kristillinen yhteisö jo useita vuosia noin 2.5% vuotuisella kasvulla. Rinnastukseksi katolisen kirkon kasvunopeus on n. 0,5%, eteläiset baptistit (USAn toiseksi suurin kirkko) n. - 0,4%, presbyteerit ja episkopaalit n. - 2.5%, luterilaiset - 2%, helluntailaiset (Assemblies of God, suurin helluntaiyhteisö) 0,5%, mormonit 1,4% jne.

    Maailmanlaajuisesti adventtikirkkoon kastetaan noin miljoona jäsentä vuodessa, joka sellaisenaan merkitsisi runsaan 4% kasvunopeutta. Nettokasvu, kun seurakunnasta eronneet ja kuolleet lasketaan pois on noin 2.5%. Kirkon jäsenmäärä on kaksinkertaistunut noin 12 vuodessa, mikä jatkuessaan merkitsisi sitä, että nykyisen n. 19 miljoonaa jäsentä olisi vuoteen 2025 mennessä 38 miljoonaa. Aika näyttää.

    Vertailun vuoksi ja kansan viihdyttämiseksi tähän voinee myös lisätä, sattumalta näkemäni tiedon, jonka mukaan Jehovan todistajien kasvunopeus on sekin noin 2.5% (laskenut alle puoleen siitä, mitä se oli 15 vuotta sitten) ja vuotuisten kasteiden määrä vuodessa on runsaat 250.000.

    Kai
  15. Nimimerkki show must go on toteaa ihan oikein, että USAssa adventtikirkonkin sisältä löytyy ihan eri tavalla monenlaista ja erilaisille ihmisille sopivaa. Suomen kirkko on pieni ja tarjonta siksi paljon kapeampaa.

    Tähän aihepiisiin tällä ei liene suurta merkitystä. Seksuaalinen käyttäytyminen on enemmän kulttuurisidonnaista kuin kirkkosidonnaista. Darrel Raykin viittaa tähän. Hänen oli vaikea löytää asioita, joissa olisi eroja eri kirkkojen välillä.

    Veli kesäteatterilla suku puhuu pahaa kirkon jälkeen. Too bad, heikko homma. Olet huonosti valinnut sukusi. Sekään ei taida olla kirkkokuntakohtaista yhtä paljon kuin sukukohtaista. Ainakin tällä palstalla monet kirkosta eronneet tai siihen kuulumattomat näyttävät osaavan tämän taidon ihan erinomaisesti. :)

    Kai
  16. Taitaakin olla suomipalsta solmussa... takkuaa ja nielee tekstit. :)

    Sanot, ettei siellä USAssa sen enempää solmuja ole kuin täällä. Ehkä voisit sitten antaa jonkun muun sanan selittämään, miksi USAssa ei monissa yleisissäkään kouluissa ole saanut opettaa muuta seksuaalivalista kuin sitä, ettei seksiä saa harrastaa - ehkäisymenetelmiä ei ole saanut kuvata eikä paljon seksin fysiologiasta tai psykologiastakaan. Kirkot yleisesti ovat olleet samalla linjalla ja myös syitä tähän tilanteeseen. Seuraus on ollut ilmeinen. USAssa taitaa vieläkin olla nelinkertainen määrä teiniraskauksia Suomeen verrattuna.

    Tilanteeseen on onneksi sielläkin tulossa muutos. Obama on vuodesta 2010 runnonut läpi uutta seksuaalivalistusohjelmaa kouluihin ja tänä vuonna teiniraskauksissa on ensimmäistä kertaa tapahtunut merkittävä lasku... onhan siitä vielä pitkä matka Suomen tilanteeseen, jossa sentään koulut, useimmat normaalit vanhemmat ja kirkotkin uskaltavat puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

    Tämähän ei merkitse sitä, etteikö USAsta löytyisi seksuaalikäyttäytymistä ja seksuaalikasvatusta koskevaa tietoa. Kyllä sitä löytyy. Amerikkalainen tutkimus on maailman huippua (vaikka tästä Darrel Rayn tutkimuksesta kysymyksiä esitinkin). Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että tavallinen jenkkiuskova on paljon pahemmassa solmussa seksin suhteen kuin tavallinen suomalainen uskova - kunnes pystyt antamaan aiheesta jotakin todellista faktaa tai löytämään paremman sanan kuin "solmu" tilannetta kuvaamaan.

    Kai
  19. Aloitushan on ihan mielenkiintoinen, sen sovellus kuitenkin vähän tuoksahtaa, ja siksi pari kommenttia.

    Seksuaaliset asenteet ovat vahvasti kulttuurisidonnaisia ja amerikkalaisilla on pahoja viktoriaanisen ajan solmuja seksikäsityksissään. Kirkot siellä ovat ottaneet tehtäväkseen näitä solmuja kiristää eikä siksi ole yllättävää, että konservatiiviset amerikkalaiset kirkot ovat syyllistämisen kärkipäässä (adventtikirkko mukaanluettuna, vaikka jääkin toiseksi muutaman muun uskonnollisen yhteisön jälkeen). Liberaalit uskonnolliset yhteisöt ja uskonnottomat ovat siellä tässä suhteessa ehkä järkevämmällä pohjalla.

    Mutta me emme ole Amerikassa emmekä amerikkalaisia. Amerikkalainen tutkimustulos ei siis ole suoraan käännettävissä Suomeen tai Eurooppaan. Sen, missä määrin vastaavuutta löytyy, voi selvittää vain tutkimalla.

    Toiseksi on vähän huolestuttavaa, että tutkimuksen tekijä on useissa yhteyksissä luokitellut itsensä sekularismin ja ateismin puolestapuhujaksi. Jos lähtökohta - niinkuin kirjan otsikko ja miehen omat lausunnot vihjaavat - on todistaa, että elämä parani, kun jätettiin uskonto. On lähtökohta ontuva. Tällä ei tietenkään voida todistaa, että tutkimus olisi huonosti tehty - kyllähän se saatta olla aivan priimaa - mutta tavoite todistaa oma aate hyväksi ei lähtökohtaisesti ole paras, jos odotetaan puolueetonta tutkimustulosta.

    Kolmanneksi jotkut ovat tulkinneet tämän niin, että sekulaarien tai ateistien avioliitot ovat parempia, jos tällaisten ihmisten seksiin sisältyy vähemmän syyllisyyttä. Halloo! Onhan avioliitossa nyt paljon muutakin kuin seksiä ja avioliiton onnellisuuden mittauksessa seksi on vain yksi osa-alue. Mielessä on pieni epäilys, että tutkijat löysivät tästä aiheesta hyvän keppihevosen, kun kokonaisvaltaisemmilla mittareilla mitattuna avioliiton kestävyys ja tyytyväisyys arvot eivät sekulaarien/ateistien kohdalla olleetkaan kovin hyviä.

    Uutinen on myös rajoitettu siinä suhteessa, ettei siinä eritellä missä, miten ja millaisilla menetelmillä tutkimus tehtiin. Kuuluuhan amerikkalaiseen luterilaisuuteenkin hyvin konservtiivisiä ryhmiä kuten Missouri Synodi jne. Tutkijat ovat Kansasin yliopistosta keskeltä ultrakonservatiivista fundamentalistialuetta (Bible Belt). Lukematta ei kuitenkaan tiedä, kuinka laajalla työ on tehty. Lähes kaikkien mainittujen kirkkojen osalta tulos voisi olla toinen vaikkapa liberaalissa Kaliforniassa.

    Ilman erillistä Suomessa tehtyä tutkimusta asiassa ei kuitenkaan päästä eteenpäin. Tiedän monia adentistipareja, jotka selvästi nauttivat toistensa seurasta ja elävät tyytyväistä avioelämää... mutta tiedän myös sellaisia, jotka selvästi eivät nauti. Tunnen myös muihin kirkkoihin kuuluvia ja Jumalaan uskomattomia pareja, jotka ovat aivan onnellisia liitossaa... samoin kuin jonkun sellaisenkin, jotka eivät yhdessäelosta nauti. Ilman tutkimusta ei kukaan pysty väittämään, että tietäisi, miten tämä homma toimii Suomessa ja onko täällä joku sellainen uskova adventtikirkossa tai muissa kirkoissa, joka seksistä syyllistyy. Ehkä? Minä kuitenkin ihan suosilla jätän seksistä syyllistymisen amerikkalaiseksi harrastukseksi.

    Kai
  20. Hmmm... Aika huonosti olette katsoneet, jos ette ole löytäneet tilastoja niin kirkon jäsenmäärästä, laitosten ja työntekijöiden määrästä kuin keskustoimistolle rapotoiduista rahoistakin.

    T'änä vuonna julkaistu tilasto vie vuoden 2011 loppuun, jolloin kirkossa oli jäseniä noin 17,5 miljoonaa. Kastettuja vuonna 2011 oli n. 1,14 miljoonaa ja kastettujen määrä on edellisestä vuodesta kasvanut vajaalla 90 tuhannella. Jos jäsenkasvu on jatkunut samalla vauhdilla kuin viimeisten vuosien aikana on adventtikirkossa tällä hetkellä vajaat 19 miljoonaa jäsentä.

    Tilastosta, jossa on n. 70 sivua löytyy myös kirkon keräämät varat, runsaat 3 miljardia dollaria. Kokonaissumma oli edellisestä vuodesta noussut n. 9,7 %. Tässä ei ole mukana paikallisseurakuntien omaan toimintaansa keräämiä kolehteja. Myös Suomessa kirkoon saamat varat ovat viimeisen tilinpäätöksen mukaan nousseet.

    Kirkon palveluksessa on noin 232.000 henkilöä. Jos kirjamyyntiä päätyökseen tekevät lasketaan mukaan noin 250.000. Suurin osa työntekijöistä, yli 100.000 on kirkon sairaaloissa, klinikoissa ja hoitolaitoksissa. Vihittyjä pastoreita on vajaat 13.000. Kirkon työntekijäjoukkoon (sairaaloissa, kouluissa tai muissa laitoksissa tekee työtä myös suuri määrä adventtikirkkoon kuulumattomia henkilöitä).

    Suomen adventtikirkko eikä mikään muukaan adventtikirkko ei saa mitään jäsenmäärään perustuvaa osuutta mistään. Hyviin projekteihin kirkon keskustoimisto kyllä antaa väliin anteliaastikin rahaa.

    Loppusanana se, että raha ei ole ketään vielä pelastanut - sen tekee yksin Herra Jeesus. Ihmisten laskemat jäsenluettelot eivät ole identtisiä taivaan luetteloiden kanssa - edellisiin pääsee menemällä kasteeseen jossakin kirkossa, jälkimmäiseen pääsee vain ja yksin armosta. :)

    Kai
    21. 41 / 76
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt