o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Olen harkinnut kanan hankkimista. Se nokkisi murut sohvapöydän alta.
    Huonetoveri ei vielä ole antanut suostumustaan.
    Pitäisi kuulemma ensin keksiä, mikä eläin otetaan kanan kaveriksi korjaamaan kanan jätökset.
  2. Liekö tuo nyt ollut niin suurta itsekkyyttä!
    Kyllä lapset ja heidän perheensä ovat tärkeitä ja rakkaita, mutta heilläkin on oma elämänsä, aivan kuten äidilläkin - tai isällä.

    Uskon, että elämäntoveria he eivät korvaa.
    En kuitenkaan osaa pitää rakkaan muiston häpäisemisenä, jos kohdalle sattuu sopiva ihminen - joko ystävä tai jopa rakastettu.

    Eihän mikään estä muistelemasta lämmöllä ja haikeudella edesmennyttä puolisoa.
    Hän ei palaa takaisin, mutta elämä on elettävä eteenpäin.

    Toivon mieheni löytävän hyvän ja lämminsydämisen naisen rinnalleen, jos minä kuolen ennen häntä.
    Huushollerskaa hän ei kaipaa, mutta uskon, että "kahden aina kaunihimpi".

    Toivottavasti Sinä löydät talonmies-autonkuljettajan tai peräti taloon miehen.
  3. En ymmärrä alkuunkaan, miten kortilla maksettaessa tarvitaan debet.
    Ainakin muinaissuomalaisessa kirjanpidossa debet tarkoitti esim. pankkitilillä, että tili on saanut.
    Mitäs saamista sellainen on, että tililtä maksetaan?
  4. Päivän sää: -2,8, lunta maassa vain nimeksi ja pimeää on vielä.
    Täällä on kahvi valmiina. Houkutteleva tuoksu tuntui ihan kilometrin päähän, ja pistin reippaasti töppöstä toisen eteen, sillä kahvihammasta kolotti.
    Vähän hankala on juoda, kun istun keinutuolissa, ja molemmat kissat änkesivät syliin kehräämään.

    On se hyvä, etteivät kisulit osaa lukea tai ymmärrä televisio-ohjelmista mitään.
    Kyllä nekin tulisivat apeiksi, jos seuraisivat ajan tapahtumia.
    Vaikka itsellä olisikin asiat kohdallaan, ovat maailman asiat niin rempallaan, että maailmansota tästä enää puuttuu.
    Joskus on miltei huono omatunto sen tähden, että on rauha, katto pään päällä, ruokaa ja vettä, eikä terveyskään hullumpi ole, kunhan muistaa ottaa anniskelurasiasta aamiaisen ja iltapalan.
    Ja onhan sekin yksi elämän plussapuoli, ettei tarvitse enää olla työelämässä pelkäämässä yt-neuvotteluja ja passitusta kilometritehtaalle.

    Anteeksi. Taisi tulla ankea aloitus, mutta kahvi ainakin on hyvää, ja eiköhän mielialakin valkene sitä mukaa kuin päivänkin.
  5. Huomentapäivää!
    Se rupeaa jo selkenemään, päivä nimittäin.
    Mutta tärkeintä on, että nyt selkisi, mikä vika tietokeessani on: dementia!
    On oikein ystävällistä, että kaverit jakavat tiedon valoa toisillekin. Kiitosta vaan!

    Muori67 nautiskelee auringon valosta rapakon takana, mutta nauttikoon vapaasti. Paistaa se päivä vielä risukasaankin.
    Suotavaa kuitenkin olisi, että Muori ehtisi sieltä ulkomailta meidän nettitapaamiseemme. Pääsisi samalla osalliseksi täkäläisestä kevätauringosta.

    Olen joskus ollut lukevinani, että maa on lähinnä aurinkoa tammikuussa. Nyt siis olisi paras aika tällaisen kalkkilaivan kapteeninkin ruskettaa naamansa. Vahinko, että pilvet peittävät auringon. Ei kai auta muu kuin ostaan kimröökiä tai jotakin muuta tököttiä.
    Joskus olen kuullut sanottavan, että naama tummuu, kun juo paljon kahvia.
    Vuosikymmenten kokemuksesta voin todistaa, ettei väite pidä paikkaansa. Jos ette usko, tulkaa katsomaan.
    Juuri nyt en tosin ole kotona vaan Pirtin pöydän ääressä kahvikuppi kourassani. Santsatakin aioin.
    Kiitos keittäjälle ja terveisiä kaikille!
  6. Enpä malta olla laittamatta lusikkaani tähän soppaan, sillä tiedän varmuudella jotakin:
    Kyllä Kylli-tädillä oli lapsia! Hehän ovat tietysti jo vanhoja, eivät siis enää lapsia, mutta eipä ole enää Kylli-tätiäkään.

    Joulupukin jälkikasvusta ei mene sanomaan mitään.
    Tuskin koko tonttulauma ainakaan...
    Eivätkä ne Kylli-tädin pojatkaan olleet Kylli-tädin ja joulupukin yhteisiä.
  7. ...kun joku noin vain ohimennen matkustaa ulkomaille Haaparantaan. Sitten muistin, että kirjoja selaillessani olin löytänyt risteilylahjakortin, joka on voimassa tämän kuun loppuun. Mennä rätkäytin tekemään varauksen ensi keskiviikoksi, vaikka risteilyn toinen osanottaja on suhtautunut varauksella matkan varaamiseen.
    Nyt odotan jännityksellä matkatoverini heräämistä. (Tänään on hänen vuoronsa olla sekaisin vuorokauden ajoista.)

    Eipä tarvinnut kauan odotella. Silmät sikkaralla hän ilmestyi kyselemään reinojaan, jotka melkoisen etsimisen jälkeen löytyivät sängyn alta.
    Ainakin puolisoni puolelta jälleennäkeminen oli riemukas. Niinpä päätin hellävaraisesti ilmoittaa risteilystämme.
    En päässyt alkua pitemmälle, kun tuleva matkatoverini ilmoitti aavistavansa, että hänestä on tuleva matkatoverini.
    Että oikein hyvää ulkomaanmatkaa Hintriikalle ja kaikille muillekin kaikkea muuta hyvää!
  8. Tervehdys! Nyt on sitten Nuutti vienyt joulun viimeisetkin rippeet.
    Tai onhan meillä kinkkua pakastimessa ja yksi perunalaatikkokin. Hirvittää ajatellakin, että ne on joskus syötävä pois. Siinä saakin olla iso nälkä särpimenä ennen kuin ainakin minä pistän kinkkua suuhuni, ja ensi jouluksi ei takuulla sellaista lihamäärää osteta.
    Pitää varmaan taas ottaa vanha kaupassakäyntityyli: mies saapastelee edellä ja mättää tavaraa kärryyn, minä kuljen perässä hokemassa, ettei me tarvita, pane pois.
    Kumma kyllä, hän joskus jopa tottelee.

    Vaan onhan taas tullut kehuttua omaansa, joka juuri tuli viereeni höpöttämään jotakin suihkuun menosta.
    Ole siinä sitten luova ja kirjoita, kun ei saa rauhassa keskittyä!
    Minä otan kaffeeta ja jotakin särvintä sen kanssa. Onneksi kiltit ihmiset tuovat tänne aina jotakin hyvää. Kiitos!
  9. Ehtoota vai yötäkös nyt jo on!
    Aikamoinen selvänäkijä tuo ynnämuu on, kun hellettä povaili.
    Muorilla on helle,eikä meiltäkään se kaukana ole. Nytkin on kolme astetta plussan puolella.
    Lunta ei ole enää edes aurauskasoissa. Kesää kohti ollaan selvästi menossa.

    Huomenissa kylläkin mennään vain eläkeläisiin, jos elämä ei mene yövalvomiseksi ja päivä nukkumiseen. Minulla kun ovat vuorokaudenajat ihan sekaisin, ja aika sekaisin olen itsekin. Tänään onnistuin jopa polttamaan perheen parhaan teräskattilankin, ja siinä olikin urakka saada pohja puhtaaksi. Hyvä että oli merisuolaa kotona.

    Onneksi minulla on niin äärettömän ihana mies! Kun valitin hänelle, että minusta on ilmeisesti tullut täysi höppänä, hän mainitsi, ettei ole. Olen kuulemma ollut sellainen ainakin loppiaisesta 1952 ja todennäköisesti aikaisemminkin.
    Olisin muistuttanut häntä sananlaskusta, jossa puhutaan vakasta ja kannesta, mutta hän katsoi aiheelliseksi livahtaa pikapikaa omille teilleen.

    Palatessaan hän tunnusti käyneensä Nöfnöf-maassa.
    Mutta se onkin jo toinen luku, joten oikein hyviä lukutuokioita kaikille, jotka lueskelevat sängyssä ja kauniita unia nukkuville.
  10. Saatatpa olla oikeassakin, Muumi-iso-äiti.
    Minä opin tuntemaan tuon hätää kärsivien ulkoviraston pikkulana, huusina ja myöhemmin puuseena.
    Vinokattosesta tuli mieleeni vain pieni, vino katto.
  11. Kuu nimittäin. Sitä ne viimeöiset harsot tekivät. Olivat harjoitusta täydenkuun ryöstöä varten.
    Varmaan ovat pitkävartisella haavilla sen pyydystäneet...
    Onneksi tänne sentään näkee tulla.
    Tässä on kassillinen kirjoja: on Anu Kaipaista, Annikki Sankaria, pari Arto Paasilinnaa, Moa Martinsonia, Hemingwaytä, Steinbeckia ja Márquezin Rakkautta koleran aikaan.
    Kunhan jostakin kirjahyllyjen takarivistä löydän kunnon sotamies Shveikin, tuon sen ja vähän muitakin lisäksi.
    Nämä eivät ole kirjakerhosta hankittuja, mutta kyllä minä vuosikausia unohdin peruuttaa kuukauden kirjat, joten on niitä kertynyt.
    Ihan hyviäkin on joukossa, mutta kaikenlaista himphamppuakin tuli, kun en kehdannut palauttaa.
    Kesäksi ilmoitin kolmen kuukauden peruutuksen, mutta viimeksi yrittäessäni tuli byrokratia vastaan. Ei kuulemma käynyt millään, joka kuukauden kirja olisi pitänyt peruuttaa erikseen.
    Minä ilmoitin peruuttavani koko jäsenyyden, ja byrokraatti siellä langan toisessa päässä hätääntyi, ettei hän sellaista tarkoittanut. Minä sanoin tarkoittavani ja toivotin byrokratialle hyvää kesää.

    Ja nyt toivotan kaikille oikein rauhallista iltaa ja kunnon unia, kun sitä kuutakaan ei ole vielä palautettu paikalleen.
  12. Viime yönä heräsin virkeänä kolmelta ja kuppelehdin pystyssä neljään. Istuin parvekkeella katselemassa miten pilviharsot pyyhkeilivät pyöreän kuun ohi.
    Sitten tuli vähän vilu, ja kaivauduin peittojen alle, nukahdin heti ja heräsin kahdeltatoista.
    Olisi harmittanut turkasesti, mutta petikaveri lohdutti, että on tämä ihana ikä, kun voi nukkua silloin, kun nukuttaa.

    Asiaa on kertynyt vaikka millä mitalla. Onneksi SkillaN on kirjoittanut oman näkemyksensä luonnon katastrofeista. Olen samaa mieltä hänen kanssaan; eiväthän ihmiset voi mitään maanjäristyksille, tulivuorenpurkauksille tai hyökyaalloille. Jospa edes sen verran olisi tietoa ja taitoa, että ihmiset voitaisiin ajoissa siirtää turvallisempaan paikkaan.

    Nälänhätää vastaan voi yksityinen ihminenkin edes jotakin, vaikka pieniähän ne eläkeläisen roposet ovat, mutta ovatpa rikkana rokassa.
    Meidän työyhteisöllämme oli kahvikassa,jolla koulutimme yhden palestiinalaislapsen aakkosista ammattiin. Pari kertaa vuodessa saimme häneltä kirjeen, jossa hän kertoi elämästään.
    Oli mielenkiintoista seurata, miten hänen käsialansa kehittyi tikkukirjaimista kaunokirjoitukseksi ja hänen englannintaitonsa karttui.
    ¤¤¤
    En millään keksi sopivaa aasinsiltaa seuraavaan aiheeseen, joten kysyn suoraan: Minne katosi se surullinen rakkaustarina? Ennätin lukea siihen asti, kunnes rakastavaisten tiet erosivat.
    Sitten rupesi für Elise soimaan, ja tuli yllätysvieraita.
    Kun yöllä yritin löytää kirjoituksen, ei sitä ollut missään. Olisi ollut mielenkiintoista lukea, miten tarina päättyi.

    Tämä tarina päättyy nyt tähän. Jos olen unohtanut sanoa päivää, niin sanon sen nyt:Päivää!
  13. Nimittäin A.Dumas vanhempi. Et sinä väärin muistanut. Senkö "p.h" on tuohon takan ääreen jättänyt? Minä seurailen parhaillaan Arséne Lupinin jälkiä, mutta kun se on luettu, lainaan mielelläni ne muskettisoturit, ellei se siinä vaiheessa ole jokun toisen himolukijan käsissä.

    Oikeastaan tekisi mieleni kysyä, hankaloittaisiko kovasti Kahvipirtin muuttoja, jos Pirttiin hankittaisiin kirjahylly ja halukkaat keventäisivät omaa kirjahyllyään tuomalla kirjoja Pirttiin.
    Niitä voisi sitten lainailla tai lukea takan ääressä kiikkutuolissa keinutellen.

    Pankaahan harkintaan. Katselkaa kauniita unia hyvistä kirjoista. Siispä hyvää yötä.
  14. Ja upeaa päivää. Pakkasta on alle kolmetoista astetta, ja aurinko paistaa. Olisivatpa puut nyt huurteessa, niin kyllä siinä kristallit kimaltelisivat.
    Lunta ei ole kuin nimeksi.

    Olen syksyn mittaan haikeudella lukenut Paulamarian mainintoja kirjoittajapiiristä, ja päätin palata kevätlukukaudella kansalaisopistoon ja aloittaa uudelleen kirjoittamisen.
    Tuli sitten opiston kurssiluettelo, eikä kirjoittajapiiriä ole!

    Poikani on uhkaillut taas restauroida tätä henkilökohtaista tietokonettani,ja siirryn kuulemma Linuxiin. Siinä sitä on mummulle askartelua kirjoittamisen parissa, kun opettelen uuden järjestelmän.
    Perilliseni on tosin niin menevä ja kiireinen, että muutos ehkä toteutuu aikaisintaan vuonna 2990. Eipä siis ole mitään syytä hermoilla etukäteen.

    Taidan heittäytyä urheilulliseksi ja lenkkeillä lähikauppaan. Maitoa pitää shoppailla.
    Kaikkea hyvää toivotellen Vs
  15. Olen kuullut sanottavan, ettei puu kahta taakkaa kanna.
    Toisaalta jo lapsena opin, että tulee luminen talvi, jos pihlajissa on paljon marjoja.
    Perusteluna oli se, että luonto varasi ruokaa linnuille.

    Syksyllä pihlajien oksat suorastaan roikkuivat marjaterttujen painosta.
    Saapa nähdä, kumpi sanonta käy toteen.
    Ainakaan vielä ei ole tarvinnut hangessa kahlata...
  16. Hyvää huomenta!
    Todella vähäistä oli eilisiltainen lumisade. Jos oikein optimisti on, pystyy kuvittelemaan, että maassa on lunta. Pimeähköä on vielä, ja säästä näyttää tulevan pilvinen. Pakkastakaan ei ole kuin 3,6 astetta.
    Noilla asteilla uskaltaa nokkansa ulos pistää, ja pikku lenkille olenkin lähdössä etten kolistele petikaveriani hereille.

    Niistä jääkukkasista vielä sen verran, että vuosikymmeniin en ole niitä nähnyt. Ennen vanhaan ne kukoistivat talvisaikaan ikkunoilla. Mahtoikohan johtua siitä, että fyllistä huolimatta ikkunat hieman falskasivat?
    Nykyisinhän talot ovat tiiviitä kuin pullot, eikä tuuletus pelaa ´luonnostaan´samalla tavalla kuin entisinä aikoina. Siinä on kuulemma esim. homekoulujen syy.
    Ennen tuuletettiin avaamalla ikkunat välituntien ajaksi, ja lämpimään aikaan ne usein olivat oppituntienkin aikana avoinna.
    Tarkkaavaisuus siinä varsinkin keväällä saattoi jonkin verran kärsiä, mutta kaiken maailman homeallergioita ei ollut.

    Ja tästä tuleekin mukavasti aasinsilta Kahvipirtin herkkuihin. Minä olen ihan hulluna homejuustoon, ja sitähän on nyt tarjolla.
    En voi olla santsaamatta. Älkää kertoko kenellekään, että tämä on jo kolmas rieskan pala, jossa on paksulti homejuustoa päällä!
    Kyllä nyt jaksaa lenkkeillä.
    Kiitos!
  17. Olen monena iltana ihaillut luonnon taituruutta:
    parvekkeen ikkunat ovat olleet täynnä mitä upeimpian huurrekukkia.
    Pakkasta on ollut reippaasti toistakymmentä astetta, mutta osittain selällään keikkuneen kuun ympärillä on jo kolmena iltana ollut usvakehä ennustamassa, että pakkanen menee pyllylleen.
    Nyt on enää kuutisen miinusastetta, ja hyvin harvakseltaan satelee lunta.
    Huurrekukat ovat tämän illan aikana tyystin kadonneet. Päivällä laseissa vielä kimalsivat kristallit, kun aurinko paistoi niihin.
    Todennäköisesti saamme vielä moneen kertaan tämän talven aikana ihailla huurrekukka-asetelmia, ja olisihan se lumikin tervetullutta.
    Paukkupakkasista ei ole niinkään väliksi.
    Saavat nekin päättyä,kun juhlakausikin päättyy.
    Hyvää loppiaista!
  18. Ilman muistutustasi olisi hieno konsertti livahtanut ohi korvieni!
  19. Niin kauan kuin on toivoa,on elämää - ja päinvastoin.
    Toivotaan, että vuoden kuluttua maailma on rauhaisampi kuin se oli tässä vuodenvaihteessa.
  20. "Kun on usva uunna vuonna, niin on halla heinäkuussa", mainitsee vanha viisaus.
    Nyt ei ollut usvasta tietoakaan. Yö oli tähtikirkas, ja aurinko loisti koko päivän täysillä. Saapa nähdä,tuleeko helteinen heinäkuu.
    Upea oli tämän vuoden alku. Toivottavasti se jatkuu yhtä yhtä hyvänä ja onnellisena.

    Hintriikalle haluan tarjota virtuaalisen olkapään ikään kuin tukemaan häntä. Ymmärrän, miltä tuntuu, kun elämisen tärkeys mitätöidään.
    Itselleni kävi aikoinaan niin.
    Asuimme jokilaaksossa, josta oli jyrkkä nousu. Takavetoisella autolla piti liukkaitten kelien aikana olla painoa takapäässä. Naapureilla oli tiiliskiviä ja hiekkasäkkejä, mutta meillä olin minä. Ukko nosti takaluukun kannen, ja minä istahdin auton perään. Komeasti tultiin mäki ylös, ja tunsin olevani äärettömän tarpeellinen.
    Sitten ukonretale vaihtoi kärryn etuvetoiseen, ja minun merkitykseni romahti.
    Ammattiauttajan puoleen en sentään joutunut kääntymään, sillä meidän koiramme oli kirjeenvaihdossa ystäviemme kissan kanssa, ja tämäkin asia puitiin niin maan perusteellisesti, että melkein vieläkin naurattaa.

    Niin että älä ole milläsikään. Tulee se Latekin joskus vanhaksi ja heikoksi, ja silloin sinua taas tarvitaan!
    Muuten - onko kukaan tarkastanut, menikö pulloja rikki, kun kukaan ei ollut kaapin sisällä niitä tukemassa ja vartioimassa?

    Siispä surut pois ja kukkarintaan ja oikein onnellista ja tervettä uutta vuotta kaikille!
    21. 103 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt