Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Jaahas! Täällä joku nurkkapatriootti on pitänyt niin voimallisesti peukkuja Pekalle, että pakkohan hänet oli kruunata tangokuninkaaksi.
    Onnea vain sekä Pekalle että Hintriikalle.
    Saattoi valinnassa auttaa myös minun päättämättömyyteni, kun en pystynyt kahdesta romanista nimeämään, oliko toinen toistaan parempi vai päinvastoin.
    Joka tapauksessa romanit ovat ehdottomasti musiikillisesti lahjakkaimpia kansalaisiamme. Siis prosentuaalisesti. Jos me kantasuomalaiset olisimme yhtä lahjakkaita, olisi minullakin mahdollisuus päästä edustamaan rakasta synnyinmaatani
    euroviisuihin.
    Koska lahjonta ei enää olekaan maan tapa vaan lähinnä rikos, en yritä ostaa Teidän ääniänne, mutta jos väkisin haluatte äänestää minua, olen valmis jakamaan omistuskirjoituksella varustettuja valokuviani...
    Älkääkä olko huomaavinanne kahta isää ja kolmea lastenlasta, jotka tien täydeltä kantaisivat banderollia, jossa olisi kuvani, lukisi nimeni ja huippuna teksti:- Toi ei om meitin äiti eikä meitim mummu. Kun se laulaa Maamme-laulun tai vanhan virsikirjan virren 408, mei kaikki itketään. Ei se niin kauniisti laula vaan niin väärin.

    Oh ja oi! Sydämeni särkyy siitä ymmärtämättömyydestä ja julmuudesta, jolla lähiomaiseni minua kohtelevat.
    Maan päällä paikka yksi on, runoili Lyydia Koidula. Oikeassa oli: se paikka on Kahvipirtti, joka antaa lemmen turvaisan ja onnen kalleimman tai jotakin sinneppäin.
  2. Hauskaa huomenta!
    Puolisoni ilahdutti minua syöksymällä lehtikorin kimppuun. Hänen mutinastaan sain sen verran selville että luulin kuulleeni väärin; eihän nyt miehinen mies lue horoskooppia edes leikillään.
    Niinhän se olikin, että touhusta oli leikki kaukana; piti tarkastaa neitsyen paikka.
    Tarjouduin luettelemaan kesäisen kauden horoskooppimerkit aikajärjestyksessä, mutta oli pakko löytää mustaa valkoisella, ja taas piti paikkansa, että ken etsii hän löytää: tuplavahinko, rapu, jellona ja neitsyt. Litania on helppo muistaa, kun meidän perheessä on juuri tuo järjestys: kuopus on kaksonen, isä rapu, äiti jellona ja esikoinen neitsyt. Poika kylläkin teki neljän vanhana vaihtokaupan tätinsä kanssa ja rupesi vesimieheksi. Sisarestani tuli neitsyt, mikä oli sikäli hyvä, että hän säilytti piikuutensa, vaikka opiskelikin kuusi vuotta ulkomailla.
    Oli siitä pitkälti iloa kylän mammoillekin, jotka ihmetteleivät, että mikähän vika siinä likassa on, kun ei ole miestä löytäny. Äitimme ilmoitti arvokkaasti, että tytär sai stipendin opiskelua eikä miehen pyydystämistä varten.
    Vaan sehän onkin toinen liikutus.
    Oikeastaan niitä menneitä aikojakin joskus ajattelen liikuttuneena. Enemmän se uteliaisuus oli kiinnostusta kuin pahansuopaisuutta. Nyt eivät kiinnosta muut kuin keltaisten ja muitten juorulehtien julkkisjutut. Yhteen aikaan lööpeissä pyörivät unohduksen partaalla olleet missukat ja muut turhat julkimot, sillä he olivat tulleet uskoon. Nykyisin uskoon tuleminen ei enää ole niin muotia, mutta monella on suuri suku, josta onneksi tarpeen vaatiessa voi noukkia pohjattomaan suruunsa jonkun taatan tai maamon.

    Tarkoitukseni ei ollut sekoilla roskalehtien palstoille. Anteeksi nyt. Tunnettehan te minut, ja nyt tunnustan tulleeni Kahvipirttiin alaikäisenä. Kysyin Kaulimelta, että sopiiko tulla, ja Kaulin vastasi, että sopii, ja sopuhan se sijaa antaa.
    Niin oli mukavaa ja leppoisaa tässä monenkirjavassa joukossa, että päätin ihan rekkautua.
    Näille Pirtin pienoisille pilteille, jotka nyt luulevat, että häädän alaikäisiä pois, sanon suoraan, että jos te yritätte ruveta katoamaan Pirtistä, lähetän koteihinne ne kuuluisat komeat ulosottomiehet taluttamaan teidät korvasta kiinni pitäen tuomaan takaisin Pirttiin.
    Älkää siis edes ajatelko yrittämistä, ja mistä sen tietää, vaikka kyseiset virkamiehet viehättyvät Kahvipirtistä siinä määrin että jäävät tänne vakinaisiksi.
    Siinä olisi se hyvä puoli, että Järjestyshenkilö Kaulimelle voitaisiin möntää kesäloma. Kyllä hän olisi sen ansainnut.

    Morjens!