o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Mihinkähän aikaan koivun mahla alkaa liikkua? Muuan työtoverini toi aina keväällä ison lasipurkillisen mahlaa meille "tytöille", mutta ei se tainnut vielä ihan huhtikuussa olla.
    Saimme oikein oppitunninkin mahlan keruussa:
    Koivuun porataan reikä, johon laitetaan pilli. Siitä se mahla sitten valuu astiaan.
    Myöhemmin reikä tukitaan, eikä koivu lainkaan vahingoitu, vaikka siitä on mahlaa laskettu.

    Ihan tekisi mieleni kokeilla, mutta täällä se ei ole mahdollista. Pitäisi päästä keväällä Pohjois-Karjalaan. Siellä tosin ei ole pakastinta, joten en pääse kokeilemaan mahlakuutioiden tekoa.

    On tämä netti mukava. Vaivattomasti voi siirtyä koivikosta kaupunkiin.
    Olin jänkkäjoonaani kanssa HUSissa (ent. HYKS). Sieltähän ei löydä vapaata autopaikkaa hakemallakaan. Viimeksi onnisti: mahdutimme automme pitkään jonoon ajoradan viereen, maksoimme paikoitusmaksun, ja kun tulimme takaisin oli Lappu-Liisoilla ollut liputuspäivä.
    Koko jono laputettu neljän kympin pikavoitoilla.

    Ajattelimme pyrkiä paikoitushalliin, mutta jo kaukaa näkyi punainen TÄYNNÄ (och samma på svenska). Vaan uskoikos meidän jänkkä sitä! Hänhän on suomalainen eikä usko ennen kuin itse näkee. Onneksi olimme varanneet riittävästi liikaa aikaa, ja puolisen tuntia pyöriskeltyämme onnistuimme löytämään kolon, johon automme mahtui. Poispääsy olikin sitten vaikeampaa. Automaatti ilmoitti, ettei lipuke kelpaa, eikä puomi tietenkään auennut.
    Onneksi siellä on puhelin, ja kaveri lupasi avata puomin.
    Kuten huomaatte, se ei jäänyt pelkäksi lupaukseksi, koska kirjoittelen täällä.

    Taisi tätä tekstiä tulla vähintään riittävästi.
    Lähettelen täältä keväiseltä kotiseudultani lämpimät (+5,4) terveiset.
  2. Tätini teki aikoinaan julgerialaista juolukoista. Kokeilleet vakuuttivat, että se oli vähintään yhtä hyvää kuin algerialainen punaviini. Siellä oli tontin rajan takana suontapainen kosteikko, ja raaka-aineet täti sai tosi läheltä.

    Täällä sataa.
    Aamulla on aikainen herätys, mutta en malta olla kirjoittamatta Finskin "lakkokenraalin" lausahdusta,
    jonka luin Ilta-sanomista:
    "Ensi kertaa historiassa ihmiset olivat lakossa saadakseen alentaa palkkoja ja etuuksiaan.
    Saimme kuitenkin tahtomme läpi."

    Luulenpa näkeväni hauskoja unia. Sitä samaa kaikille ja rauhallista yötä.
  3. Onko jossakin tullut laskuvirhe? Olisi nimittäin loogisempaa, jos maailmanlopun päivä olisi 21.12.2112.
  4. En huomannut, että täällä kukaan olisi kieltänyt Miitta Sorvalin lahjakkuutta ja monipuolisuutta näyttelijänä.
    Ohjelmaahan täällä on arvosteltu. Tottakai mielenkiintoa herätti, kun oli luvassa vaihteeksi ihan kotimainen ohjelma.
    Jotta en tuomitsisi yhden kerran perusteella, yritin toivorikkaana katsoa vielä toisenkin kerran, mutta olen kai sen verran kalevalainen että Jungnerin ja Sorvalin duetto riitti.
    Tulin siihen tulokseen, että julkkujen persooniin perustuvaa lässynlässyä siinä oli tarjolla.
    Luultavasti tälle ohjelmalle käy samoin kuin niille Salmisille, jotka myös julkisuuden henkilöillä houkuttelevat katsojia. Alkuunhan katsojaluvut olivat huimat, mutta nyt ne ovat yhtä huimaa vauhtia pudonneet.

    Ja siitä kalevalaisuudesta vielä:

    Eikö viime vuosikymmenellä Köpenickerstrasselle kantautunut tietoa Berliinissä asuneen suomalaisen graafikon Osmo Niemen Kalevala-näyttelystä. Se oli kuulemma valtava menestys, eikä ihmekään.
    Onneksi se tuotiin Kuhmoonkin ja oli todella näkemisen arvoinen.
  5. Unohdin mainita, että yhden espanjantaudin minä tiedän. Sehän riehui joskus viime vuosisadan ensimmäisen kymmenen loppupuolella. Äitinikin oli sairastanut sen lapsena mutta selvisi hengissä, koska minä tässä näppäilen kirjaimia...
  6. Kesäähän se tekee väkisinkin. Viimeisetkin lumet ovat sulaneet, ja lämpöasteita on kokonaista 2,2.
    Parvekkeen pelakuu sai pakkasyönä sen verran kylmää, että eilen olivat kukat kuolleet. Onneksi nousuhumalaan ei kylmä näytä mitenkään vaikuttaneen. Vielä se kiemurtaa ylöspäin ja leviää kuin possulentsu.

    Toivon pikaista paranemista kaikille sikainfluenssan kouriin joutuneille, HiljaiNen Rva saa lisäksi onnittelut kokopäivätyön johdosta. Hoida vain itsesi terveeksi, äläkä hätäile puolikuntoisena töihin.
    Kiteiselle kiitokset sauvakävelyoppitunnista. Meillä on kahdet sauvat, eikä mieheni millään suostu käyttämään niitä toisia. Jospa hän tekstisi luettuaan vihdoinkin innostuisi. Pitäkää porukalla peukkuja!

    Kysyin terkkarissa käydessäni, mikä on se tauti tai rokotus, jonka ansiosta määrätyn ikäluokan ihmiset ovat immuuneja possuflunssalle. Oli kuulemma espanjantauti, joka riehui joskus 1970-luvulla.
    Alkaakohan tässä muisti mennä, kun en moista tautia muista sairastaneeni enkä myöskään rokotusta saaneeni.

    Jospa kunnon kahvi auttaisi muistamaan...
    Kiitoksia myös juustosarvista.
  7. Aamujen aamua vain tänne pirttiinkin.
    Meille on jälleen tullut kesä talven keskelle, lämpöasteita lähes neljä.
    Mukava huomata, että PH:kin on taas ehtinyt naputtelemaan tekstiä. Tässä olen jo ehtinyt kaivata kuulumisia sieltä pohjoisen suunnasta.
    Onneksi H* ei sentään ole vaipunut talviuneen. Eilenkin hän ihmetteli, että meitin emäntä on tiiviisti raiteitten päällä. Mitäs ihmettelemistä siinä on? Onhan tunnettu totuus, että vierivä kivi ei sammaloidu.
    Herran jestas! Mitähän siitäkin tulisi, jos emäntämme menisi yhtä vetämättömiin kuin esim. minä.
    Olen edelleenkin sitä mieltä, että olen horoskooppimerkiltäni karhu enkä jellona. Jellonathan eivät vaivu talvihorrokseen.
    Nyt koetan herätä sisäistämällä toisen mukillisen kahvia.
    Yrittäkäähän pärjätä! Niin minäkin.
  8. Edellisellä kerralla katsoin viisi minuuttia vahingossa ja eilen tarkoituksella, mutta duettoa en viitsinyt loppuun kuunnella.
    Hömppä, mikä hömppää, tai sitten minä en ymmärrä hyvän päälle.
    Kolmatta kertaa ei aio katsoa.
  9. Jos olisi sateenkaari, kävisin noutamassa sen päästä aarteen Sinulle. Kyllä Sinä yhden aarteen arvoinen olet! Hyvä, että olet olemassa.

    Täällä on pilvinen päivä ja pakkasta kymmenkunta astetta. Ensimmäisen kerran parvekkeen mittari näytti miinusta peräti kaksi astetta. Jokohan pitäisi tuoda pelakuut sisälle? Ne kukkivat vielä tosi komeasti, ja puoliskoni nousuhumala kiipeilee yhä kohti korkeuksia. Lehdet ovat vaaleamman vihreitä kuin ne, jotka kesällä joutuivat ötököitten ruokalistalle, mutta haitanneeko tuo mitään.

    Olen lähdössä rokotettavaksi. Se on se tavallinen jokasyksyinen flunssarokotus. Samalla voin kysyä, mikä tauti tai rokotus on se, joka on aiheuttanut minulle immuniteetin tähän sikaflunssaan.
    Epäilen, että terkkarikäynnistä tulee sosiaalinen tapahtuma; tapaa eri puolilta kuntaa tulevat oman ikäluokan ihmiset.

    Yritän tässä olla lyhyt ja ytimekäs, sillä kahtena päivänä peräkkäin on tekstini taas häipynyt huitsin nevadaan. Pitkiä ne olivat, mutta ei niissä sentään viittätuhatta merkkiä ollut. Olisikohan syynä se, että otin kantaa aloituksiin? Yhtään en ollut ilkeä. Päinvastoin! Kiittelin niitä kirjoittajia, jotka kiihkeästi mainostivat Kahvipirttiä huuhaahölmölänä, jonne ei vieraita päästetä. Uteliaisuuksissani tulin katsomaan, millainen pirttihirmu tämän paikan emäntä on ja kuinka pian minut heitetään pihalle.
    Kaffetta ja pullaa sain siinä kuin kanta-asiakkaatkin, ja ihan tervetulleeksi itseni tunsin.

    Ai niin, oli unohtua: tässä on pari keikauskakkua. Olkaapa hyvät ja ottakaa, pankaa sekaan ja kastakaa!
  10. "Kukkaset kuihtuu, ja marmori raukee,
    ystävyyden side ei koskaan aukee."

    Ystäviä ~ tai oikeastaan hyviä kavereita ~ on ollut paljonkin ja on vieläkin, vaikka elämä on heitellyt heitä eri puolille kotimaata ja jopa maailmaa.

    Sydänystävä on sellainen, jolle voi kääntää koko sielunsa ja sydämensä nurin ja joka omasta puolestaan tekee samoin. Ei tarvitse sanoa, että älä nyt kerro kenellekään...
    Yhdessä pohditaan ja puhutaan kaiken maailman asiat, niin läheiset kuin kaukaisetkin. Kinatakin voidaan, mutta vain asiat ja näkökannat ovat erilaiset. Erilaiset mielipiteet eivät riko ystävyyttä.
    Se kestää kuolemankin yli.
    Aina tulee vastaa asioita ja ajatuksia, jotka tuovat mieleen ne läheiset, joita ei enää ole.
    Kirjoituspöydän laatikoita siivotessa löytyy kirje, jota nauraen ja itkien lukee. Laatikko jää siivoamatta, kun vuosienkin jälkeen tulee mahdoton ikävä, ja sitten muistot tulvivat mieleen.

    Minulla on ollut kolme sydänystävää. Oikeastaan sisareni oli neljäs.
    Nyt on jäljellä enää yksi, jonka kanssa ystävystyimme viisivuotiaina. Hän asuu nykyisin Varsinais-Suomessa ja kirjoittaa kerran viikossa, minä harvemmin. Joskus soittelen.
    Vielä muutama vuosi sitten minulta viikoittain, joskus useamminkin, lähti sivukaupalla tekstiä sekä hänelle että sisarelleni. Siinä sivussa raapustelin myös serkuilleni ja muillekin. Tekstiä tuli kuin liukuhihnalta. Se hihna vain pysähtyi sisareni kuolemaan.
    Enää ei ole kirjoittamisen himoa, en edes osaa enää...

    Tuon alussa olevan sitaatin kirjoitti lapsuudenystäväni muistokirjaani, ja vaikka nykyisin olenkin huono ystävä, se kuitenkin pitää paikkansa.
  11. Kyllähän äiti opetti meille sen iltalitanian "Levolle lasken...", mutta vasta ensimmäisellä luokalla koulussa opin tuntemaan luomiskertomuksen. Seitsemänvuotiaalle Aatamin luominen oli ihan helppo ymmärtää; olimmehan itse kesäisin istuneet savikuopan reunalla ja muovailleet jos jonkinlaista, myös ukkoja ja akkoja.

    Eevan tekeminen oli vähän oudompi asia, kun en ollut koskaan kuullutkaan mistään kylkiluusta.
    Sitä paitsi missään ei kerrottu Lilithistä, jonka jumala oli muovannut samoista aineksista kuin Aataminkin.
    Jälkeenpäin minäkin hänestä kuulin: Aatamin ensimmäinen vaimo oli tomera nainen, joka ei suostunut nöyristelemään miehensä edessä. Olihan hän yhtä hyvä, koska hänet oli tehty samoista aineksista kuin miehensäkin. Siitä rangaistuksena hän katosi tuntemattomalla tavalla eikä päässyt raamatun lehdille.

    Ensimmäisen kerran rupesin ihmettelemään ja tyhmyyksissäni jopa kyselemään sen jälkeen kun Kain tappoi veljensä Abelin, ja maailman ensimmäisten ihmisten poika lähti kotoaan vieraisiin maihin ja nai vieraan maan tyttären.
    Olin varmaan muotoillut sananmuodon väärin kysymykseeni, oliko jumala luonut ihmisiä niihin vieraisiinkin maihin vai mistä se vieraan maan tytär tuli. Ainakin opettaja melkein suuttui ja torui minua turhista kyselyistä.

    Ehkä olen pilkunviilaaja, mutta edellä kirjoittamani ei ollut ainoa epälooginen tai epäoikeudenmukainen raamatunhistoriasta vastaan tullut asia, johon en saanut selvitystä.
    Kun siihen sitten lisättiin kirkkohistorialliset tekopyhyydet: katolisten pappien selibaatti ja heidän forsiansa eli avovaimonsa, luterilaisen kirkon määrääminen synnyttäneet naiset saastaisiksi siihen saakka, kunnes heidät oli kirkotettu. He joutuivat seurakunnan läsnä ollessa anomaan papilta anteeksiantoa ja puhdistusta synnistään. Pappien vaimot omalta mieheltään! Samoilta, jotka siittivät mukuloita melkein kuin kanit, eikä vaimoilla ollut minkäänlaista mahdollisuutta kieltäytyä.

    Rupesipahan taas rönsyilemään!
    Tarkoitus oli perustella, miksi minun on helppo hyväksyä evoluutioteoria.

    j.k. Raamattu on mielenkiintoinen kirja, ja parasta siinä ovat kymmenen käskyä. Jos niitä noudatettaisiin, olisi maailman toisenlaisessa, paremmassa mallissa.
  12. Kirjoitin eilen tosi pitkän litanian, mutta se pahuksen bittitaivaan kummituinen nappasi koko tarinan, ja minä kun kerrankin olin mielestäni hauska. Ei tainnut rosmo tykätä minun huumoristani.
    En minäkään tykännyt tai oikeastaan huomannut nenäpäivän ohjelmassa sitä etukäteen paljon mainostettua hauskuutta. Joko ohjelman tekijöillä tai sitten minulla on ihan oma huumori.
    Jos se ohjelma olisi ollut vitsi, olisi se ollut puujalkasellainen.
    Meidän perheessämme ei ole ollut sitä kuuluisaa sukupolvien välistä kuilua, mutta pakko on myöntää, että TV:n ohjelmien tekijöitten ja yllekirjoittaneen välillä on joskus vietävän syvä railo.
    Onneksi on valinnan vapaus, ja klo 21.00 käytin sitä ja siirryin Teemalle.

    Ai että yöllä oli kaunista! Puitten oksat nuokkuivat lumen painosta, ja lunta on vieläkin, mutta vain maassa ja autojen katoilla.
    Mittari on kivunnut plussan puolelle. Saattaa siis tämänkertainen talvi olla pian ohikin.
    Yhdyn epäidenttisen kehotukseen nauttia valoisasti maisemasta, ja valoisaa mieltä teille kaikille!
  13. Lumista aamupäivää!
    Pakkastakin on pari astetta, joten ehkä täällä pääsee nauttimaan lumisista puista ja niitystä vähän pitempäänkin. Luvassahan on lisääkin lunta.

    Kuluneen syksyn aikana minäkin olen päässyt osalliseksi monenmoisista turvallisuustarjouksista.
    Voimassa on yksi sopimus, jonka olen uusinut sitten, kun maksu on loppuun käytetty.
    "Ohjelmamme on havainnut uhkia..." on yksi innokkaimmista uusista yrittäjistä. Muutaman kerran olen antanut sen tutkia nämä uhkaamansa uhkat, ja tuloksena on on ollut, ettei ohjelma ole löytänyt mitään uhkia. Ilmeisesti niitten löytämiseksi pitäisi painella yes-nappuloita, mikä taas johtaa siihen, että vahingossa ja uteliaisuuksissa saattaa ostaa lisää turvallisuutta...

    Koska englantini on käytön puutteessa ruostunut, enkä ymmärrä tätä tietokonekieltä edes suomeksikaan, olen päätynyt tarpeen vaatiessa kysymään pojaltamme neuvoa. Se on tähän mennessä ollut, että klikkaa pois.
    Niin sitten aloitan nettiin tulemisen klikkaamalla kolme, neljä tarpeetonta tarjousta ennen kuin pääsen asiaan.

    Miehelleni tuli puhelu, jossa tarjottiin kaiken maailman parannuksia Elisan laajakaistaan. Kylkiäisenä olisi tullut pari aparaattiakin. Hän on niin kiltti ja hyvätapainen ettei keskeytä soittajan puhetta, vaan kuuntelee siihen asti, kunnes toinen vetää henkeä. Vasta silloin hän sanoo ei.
    Tämänkertainen soittaja oli tosi sinnikäs, ja lopulta mieheni pääsi sanomaan, ettei meille tilata mitään ennen kuin keskustelemme poikamme kanssa hankintojen tarpeellisuudesta.
    No, soittaja rupesi kyselemään mieheni henkilötunnusta, johon tämä ilmoitti harvinaisen pontevasti ettei jakele tunnustaan puhelimessa ja iski puhelimen kiinni.

    Tarina ei päättynyt tähän. Maanantaina 2.11. tuli Elisalta kirje, jossa kiiteltiin tilauksesta, ja pakettikortti, jolla saattoi postista noutaa paketin. Kirjeessä kerrottiin, että liittäminen tapahtuu 3.11. ja ettei tilausta voi perua liittämisen jälkeen.
    Mieheni soitti Elisaan ja pääsi odotusten ja erehdysten kautta vihdoin oikealle henkilölle, joka suostui uskomaan, että tilausten kauppaaja oli kiellosta huolimatta päättänyt kokeilla kepillä jäätä. Olisi ollut pari sanaa sanottavana hänellekin, mutta Elisan päästä ei puhelinnumeroa eikä nimeä irronnut. Sieltä luvattiin ilmoittaa asiasta eteenpäin...
    Että kaikenlaisia huijareita ja koijareita niitä liikkeellä on.

    Ilmatieteilijät eivät taida tällä kertaa huijata. Kevyttä pakkaslunta satelee hiljalleen, ja mittarissakin näyttää lukema aavistuksen verran alentuneen.
    Taivas ja maa ovat yhtä valkoiset.

    Oli sentään hauska väriläiskäkin:
    Jono vaaleankellanvihertäviin liiveihin puettuja päiväkotilapsia taapersi pareittain käsi kädessä kohti päiväkotia. Se oli niin iloinen läiskä kaiken valkoisuuden keskellä, että hymyilemättä sitä ei voinut katsella.

    Monta hymyn aihetta toivotan teille kaikille ja Paulamarialle pikaista toipumista!
  14. Kävin silmälääkärillä yli vuosi sitten, ja päädyin hintavertailussa siihen kuvioista poistuneeseen rillifirmaan. Päätin kokeeksi hankkia ensin lukulasit, ja onnistuinkin kolmannella yrittämällä saamaan kutakuinkin käyttökelpoiset. Ärhäkkyyteni ansiosta maksoin niistä vain satasen ennakkomaksun. Vanhoilla kaksiteholaseilla päätin pärjätä toistaiseksi, mutta nyt alkaa olla aika hankkia uudet. Toisaalta kaukonäkö on siinä määrin huonontunut, että edessä on uusi silmälääkärissä käynti.
    Tähän mennessä olen kaksia ensimmäisiä laseja lukuun ottamatta hankkinut rillini Tallinnasta ja ollut sekä laatuun että hintaan tyytyväinen. Täytynee ruveta etsimään puhelinnumeroita hintavertailua varten. Varmasti naapurissakin hinnat ovat nousseet.
    Täällä olen seuraillut kotimaisia hintatarjouksia ja todennut, että edullisimmat hinnat edellyttävät molempien silmien olevan samanlaiset. Minun eivät ole.
    Se hyvä puoli tässä silmä-, hammas- ja terveyskeskuslääkäri -kierrätyksessä on, ettei tarvitse tunkea ylimääräisiä centtejä sukanvarteen tai tyynyliinaan.
  15. Se pikkutyttö ei enää asusta siellä. Kiitos vaan kysymästä.
    Olen joskus vahingossa tullut ohi mennessäni vilkaisseeksi, ja sieltä mulkaisee joku Hurjalan Hilima tai sitten se Ojalan uuniluuta.
    Olenkin joskus sanonut miehelleni kuinka onnellinen hän onkaan, kun on saanut vaimokseen minut eikä joutunut naimisiin liinavaatekaapin häijyn näköisen akankuvatuksen kanssa.

    Taivas on lupaavasta aamusta huolimatta vetäytynyt tasaharmaaksi, ja minä olen ahkeroinnut neljän lavuaarin röörien puhdistuksessa. Uskokaa tai älkää, mutta minä pidän siitä hommasta. Ostin Spandaun torilta kaksi pulloharjaa matkamuistoksi, ja niille löytyy käyttöä noissa röörihommeleissa. Ruuvimeisseleitäkin siinä touhussa tarvitaan, mutta niitä on omasta takaa ihan riittävästi.

    Taisin aamulla unohtaa kahvittelun, vaikka tarjolla oli maukasta kahvileipääkin.
    Korjaan nyt vahingon ja sen jälkeen rupean tokaluokkalaisen kanssa kokoamaan erittäin salaista härveliä.
    Minun salaisuuteni paljastui. Tokaluokkalainen tuli viereeni ja luki: Nimimerkki Venlastiina.

    Että se siitä sitten!
  16. Kai todennäköisesti ehkä mahdollisesti olen luultavasti melko varmasti sitä mieltä, että avauksesi saattaa kenties olla hyvinkin vastauksien arvoinen.
    Menen nyt kuitenkin yli siitä, missä aita on matalin, ja vetoan kirjoittelijana ympäripyöreästi muinaisen suomenmaikkani ilmoitukseen, että olen luokallani ainoa, joka saa käyttää puolipistettä.
  17. Pakkasta on melkein neljä astetta. Taivaanranta herättää toivorikkautta, vaikka taivas on kuin moneen kertaan myllätty lampaanvillakori. Valkoisten lampaitten, ei yhdenkään mustan.

    Valkoinen liittyy osana muistoon elämäni kauneimmasta takista.
    Äiti purki ja värjäsi tätini hyvin vaaleanharmaan ulsterin puhtaan punaiseksi, ja siitä tehtiin minulle ihana takki. Takissa oli valkonen kaninnahkakaulus ja pisteenä iin päällä valkoinen, kasakkamallinen kanihattu.

    En ollut koskaan kenelläkään nähnyt niin ihania päällysvaatteita ~ paitsi sydänystävälläni, jonka koti oli meidän liinakaappimme oven takana. Hänen kotinsa oli peilikuva minun kodistani, ja jälkeenpäin ajatellen hämmästyttää, että hänen nimensä oli kääntäen minun nimeni. Lukemaan kuitenkin opin vasta viisivuotiaana, ja tutustuin sydänystävääni sen jälkeen kun pikkusiskoni syntyi. Siskoni oli minua 2½ vuotta nuorempi.
    En kertonut kenellekään ystävästäni, ja äiti torui ja kauhisteli kuinka itserakas minä olin ihaillessani vähän väliä itseäni liinavaatekaapin peilistä.

    Kerran isä lomalle tullessaan toi valtavan palan laskuvarjosilkkiä. Siitä tehtiin pikkusiskolle ja minulle kauniit leningit sekä äidille ja hänen sisarelleen puhvihihaiset puserot.

    Tässä muistellessani on lampaanvilla harvennut, ja haaleansininen taivas on tullut näkyviin.
    Postiluukusta putosi kaunis kortti syksyisestä kirkonmäestä ja kääntöpuolella toivotettiin iloa ja siunausta.
    Sitä samaa toivottelenkin nyt teille kaikille!
  18. Tiedoksi, että minullakin on teflonkattila. Keittelen siinä vehnä-, riisi- ja mannavelliä. Ei kiehu maito hellille. Teflonpaistinpannukin on, mutta tekisi mieleni heittää sillä vesilintua. Kyllä valurauta on aina valurautaa!

    Vaikka menenkin takuuseen meri-kukasta, olen silti yhtä mieltä ynnämuun kanssa: Kahvipirttiä ei myydä! Jos nimittäin se myydään yhdelle, tulee joku vaatimaan EU:n direktiivien noudattamista, ja Pirtti on myytävä toisellekin.
    Sitten se toinen yhtiöittää Kahvipirtin ja vie sen pörssiin. Siinä me pyörittelemme tippa silmässä peukaloitamme, kun amer. kukkahatut siirtävät Kahvipirtin halvemman työvoiman maahan.
    * * *
    Aiemmin illalla köllötteli taivaalla mitä pyörein ja kirkkain kuu. Nyt ei näy mitään, kun on vetänyt kuin kiusalla taivaan pilveen. Saman se teki jo aikaisemminkin. Tuli jo silloin mieleeni vanha tanssinrenkutus:
    Terve kuu,
    hymysuu,
    vanha veijari.
    Miksi pilven taakse lymyät?
    Tervehtii sua huoleton kulkuri,
    kun sä leikkisästi hymyät.

    Ei vaan, leikki leikkinä, mutta pylly pois tyynyltä.
    Minä painan nyt tyynylle unisen pääni.
    Hyvää yötä, kauniita unia ja oman kullan kuvia!
  19. Saa nähdä, mihin väliin tämä tulee.

    Eivät sitten eilen osanneet arpoa oikein niitä lottopalloja. Ei tainnut osua kenellekään meistä. Vai käykö pirtissä kahvilla erittäin onnekas lohjalainen ja yhtä onnekas kirkkonummelainen?
    He ovat varmasti niin autuaita, ettei heitä tarvitse onnitella.

    Hintriikaa sen sijaan onnittelen; hänellä on sentään se teflonkattila, jolla on kahden vuoden takuu.
    Kummassakin minun rivissäni oli yksi + lisänumero. Onneksi on vielä se viime kerralla osunut euron voitto lunastamatta ja juhlimattakin.
    Jos sillä saisi, ostaisin pullon punaista limonaatia ja puntin tulitikkuja. Joisin limpsaa ja raapisin tulitikkuja, kun on sellainen olotila, että jotakin värikästä ja valoisaa pitäisi vaihteeksi saada. Taas lähti yksi ihana ihminen suureen tuntemattomaan.
    Onhan näissä surusanomissa se puoli, että voi päänsä tyhjyyttä puolustella niillä. Täyteen sitä ei kannata juoda, ettei kokonaan holtti mene.
    En nyt juo kahviakaan, kun join juuri pari lasillista maitoa ja söin kaksi lohivoileipää. Päivän juomakiintiö on lähes täynnä.
    Pärjäilkää!
  20. niin kiire, että pitäisi juosta hiki hatussa.

    Tässä ehtii hyvin muistella niitä aikoja, jolloin poika ei voinut mennä tytön huoneeseen ilman esiliinaa.
    21. 83 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt