o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Meillä on lukemattomia kirjoja, mutta lukemattomia ei niiden joukossa taida olla yhtään. Päinvastoin monet niistä on luettu moneen kertaan, vaikka olemmekin ahkeria kirjaston käyttäjiä.
    Taitaa lukuhimo olla verissä, sillä sekä poikamme että heidän lapsensa ovat lukutoukkia. Ihan pienestä pitäen muksut ovat käyneet vanhempiensa mukana kirjastossa ja oppineet lainaamaan ja arvostamaan kirjoja.

    Muuttomme aikana tosin jälkikasvu oli ihmettelevinään miten heistä oli tullut ihan normaaleja ihmisiä, vaikka vanhemmat olivat niin kaheleita että ovat hankkineet tonnikaupalla kirjoja.
  2. Skillan virkkaa jouluksi hartiahuiveja, ja meillä vietettiin koko päivä joulua.
    Ei päässyt vaarikaan laistamaan, kun pojanpoika tyyräsi. Varmaan ovat huomenna paikat kipeinä, kun tänään on tuntikausia kontattu pitkin permantoja.
    Petteri Punakuono ei päässyt tulemaan, kun tiellä oli rekka poikittain, ja kinkun asemesta syötiin kanankoipia kuten se possukin erään joulun alla suositteli.

    Koleaa on täälläkin, ja välillä tulee rankahkosti vettä.
    Ei pysty parvekkeella istumaan uimapuvussa kuten muutama päivä sitten, jolloin melkein paistui, vaikka lasit olikin siirretty sivuun.
    Olin oikein onnellinen huomatessani, että vahingossa pitkä toppatakkini oli jäänyt viemättä varastoon muitten talvivaatteitten kanssa.

    Eilinen päivä meni osittain tutkimuksissa, ja tänään kävin Kelassa viemässä lääkärin lähetteen. Odotellessani vuoroa, tuli kansallispukuinen vähemmistökansalainen ison lapsilauman kanssa ja pummasi vitosen. Lapset kuulemma kuolisivat kohta nälkään.
    Hemmetti, että kaiken maailman ihmistuntijat huomaavat sekä minusta että miehestäni, että kannattaa käydä kimppuun.
    Yritän nyt tosissani opetella sanomaan EI oikein isolla äänellä.
    Väittävät, että iloista antajaa herra siunaa, mutta kun minä en ollut yhtään iloinen.
    Toopeksi tunsin itseni! Vaan onhan se hyvä, että omaa edes itsetuntemuksen.

    Tästä tuli taas mahdottoman pitkä jorina. Terveisiä vaan koko porukalle, että ei surra kylmäänekä märkää. Onhan jotakin mitä odottaa: se kesä!
  3. Koleaa on ulkona ja sataa,
    vaan eipä aika mataa.
    Täynnä puuhaa permannolla
    mummulla on hyvä olla.
    Ei pakoon pääse vaarikaan.
    Hänkin joutuu konttamaan.
    Lapsenlapsi on komentööri:
    - Nyt perustetaan laulukööri!
    Satumaassa vailla vertaa
    joulu vuodessa on kaksi kertaa.

    Vanhatkin nyt nuortui,
    ja koukkuselät suortui,
    kun lapsi peuhaamaan
    komensi isovanhempiaan.

    (Tällaista meillä tänään!)
  4. Miten oikeassa Sinikynä onkaan! Ainakin minun kouluaikanani ainekirjoitus tehtiin niin teoreettiseksi ja kuivaksi, että "onnistuin" yhteiskoulun toisella luokalla saamaan siitä nelosen. Kuitenkin olin viisivuotiaasta istunut mökin katolla piipun juuressa rustaten runoja ja kirjoitellen kertomuksia sinikantisiin vihkoihin.
    Vasta, kun seuraavana vuonna saimme uuden suomenopettajan, tajusin, että ainekirjoitus oli sitä samaa kirjoittamista, jota edelleen kotona harrastin ja jota suorastaan rakastin.

    Monet ihmiset eivät uskalla kirjoittaa, koska he kuvittelevat, että tekstin pitää olla mahdollisimman monimutkainen, jotta se olisi hieno tai kunnollinen. Sen jälkeen teksti onkin juuri niin sotkuinen ja epäselvä kuin kirjoittaja pelkääkin sen olevan.

    Olen opettanut kolme ihmistä kirjoittamaan ja voin vakuuttaa, että jokainen oppii.
    Perussääntö on se, että kirjoita niin kuin puhut. Silloin ymmärrät itse ja lukijat ymmärtävät, mitä olet halunnut sanoa.
    Selvyyden vuoksi laita piste tai pilkku siihen kohtaan, jossa lause puhuttaessa päättyy.
    Muuten ei pisteitä eikä pilkkuja kannata ruveta viilailemaan.

    Kirjoitat tänne tai minne tahansa, muista, että oma ääni on tärkeä. Jos omaat sellaisen kielellisen rikkauden kuin murre, älä anna sen ruostua vaan käytä myös sitä.
    Siitä se lähtee; lykkyä tykö!
  5. Kyllä nyt on oltu riehakkaalla tuulella. Kun näin suuri vaiva on nähty, niin toivottavasti on hauskaa ollut!
    Ensi hämmästyksen jälkeen ainakin minua nauratti. Onhan se lystikästä, että leikkimielisiä on muuallakin kuin Kahvipirtissä.
  6. Hyvää huomenta kuitenkin.
    Olen kuppelehtinut pystyssä puoli neljästä. Kävin täälläkin katsomassa, löytyisikö seuraa, mutta Pirtti oli pimeänä, ja kissatkin nukkuivat.
    En raatsinut herätellä niitä kolistelemalla enkä siis keittänyt kahvia. Kiitos sinulle, Irkku.
    Kotona laitoin kahvin tippumaan ja lähdin tekemään pienen lenkin.
    Yöllä on satanut, ja ilma oli niin raikas kuin vain kosteana kesäaamuna voi olla.
    Istuskelin yöllä pitkään parvekkeella ja vedin sisääni pihlajien ihanaa, suorastaan huumaavaa tuoksua. Kyllä se tuoksu tuntuu päivälläkin, mutta puolihämärässä se on olevinaan vielä paljon voimakkaampi.

    Petikaverini nukkuu vielä ja saakin nukkua yhdeksään asti, sillä todennäköisesti hänenkin unensa häiriintyi minun kääntyilystäni ja vääntyilystäni. Yhdeksältä hänet on kuitenkin pakko herättää, sillä hänellä on menoa.

    Seitsemältä aukeaa lähikauppa, ja taidan poiketa siellä, sillä meiltä on vaalea leipä lopussa. Se kuitenkin maistuu kahvin kanssa paremmalta kuin tumma.
    Sitä paitsi pieni lenkki toistamiseen tekee minulle oikein hyvää. Tässä haukotuttaa niin että suu on revetä. Saa nähdä, miten pärjään tänään tokaluokkalaisemme kanssa, kun nyt jo tahtoo ajatus puuroutua.
    Se on sen merkki, että tämä höpöjen kirjoittelu loppuu nyt tältä erää tähän.
    Heippa!
  7. vaikka aihe ei hääppönen olekaan:

    Tulipa mieleen ruveta jännittämään mitä tapahtuu tänään, kun Pirttiin tulee 200 täyteen.

    Tavataan taas aamulla, päivällä tai illalla!
  8. Arvaahan, kuka täällä kadehtii tuoreita silakoitasi!
    Olisit nyt edes muutaman virtuaalifisun tuonut tarjolle!

    Mutta odotahan, palaa se sauna vielä meilläkin, ja tulepas sitten nauloja nyppimään.
  9. Ja mikäpä on ihanana kesäyönä valvoessa!
    Sitä paitsi hyvin valvotun yön jälkeen aamu näyttää kauniilta - ainakin näytti ennen...
  10. Tervehdys täältä pilveilevän taivaan alta. Aurinko tosin paistaa mutta tasaisen vaaleanharmaalla pohjalla. Vaikuttaa siltä, että tänään saadaan vettä, mikä tietysti on vehreyden kannalta hyvä asia.
    Sanotaanhan, että kaikki, mikä sataa ennen juhannusta, sataa laariin.

    Hieno juttu, että Lokarin kadonneet kirjaimet löytyivät!
    Sitten kysymys H*:lle: Mainittiinko lukemassasi näppäintutkielmassa, mikä on suurin esine, joka saattaa kadota näppäimistöön?
    Lähinnä ajattelen meidän vaarin joka toisen kadonneen sukan arvoitusta. Olisi hyvä, jos se tällä tavoin ratkeaisi. Voisin sitten kertoa miniöille, ettei syyllinen olekaan sukuvika tai kulkutauti vaan tietokoneen näppäimistö.

    Tänään pitäisi reippailla kirjastoon äänestämään. Ihan turhaa touhua, mutta kun on nuoresta pitäen oppinut, että äänestäminen on sekä kansalaisoikeus että -velvollisuus, niin en oikein voi jättää äänestämättä.
    Kohde minulla on ollut siitä lähtien, kun ehdokkaat julkistettiin. Tiedän, ettei hänellä ole mitään mahdollisuuksia tulla valituksi. Hän varmasti tietää sen itsekin. Haluankin antaa pisteen hänen rohkeudelleen asettua ehdokkaaksi.

    Jäljellä on vielä yli 3800 merkkiä ja minulla ihana kirjoitusrauha, sillä tokaluokkalainen tuli videokasetti kainalossaan, ja nyt hän vaarin kanssa katsoo Reinikaista.
    Pitänee vähitellen valmistautua lähtöön, joten vasta seuraavan kerran kehun meidän upeasti kukkivat pihlajamme.

    Kaikkea hyvää koko päiväksi!
  11. Eipäs liioitella!
    Vai väitätkö, etten minä ole kukaan?
    Olen kirjoittaja siinä kuin kuka muu tahansa, ja kyllä Ruuneperilla on monia mielenkiintoisia kirjoituksia. Olen niihin vastaillutkin ja vastailen edelleenkin, kun sopiva aihe tulee vastaan.
  12. Sääprofeettojen mukaan täällä etelämmässäkin viilenee. Tuskin sentään pakkasen puolelle päädytään. Saattaa tehdä hyvääkin, sillä oudokseltaan ainakin minä olen kokenut nämä pari päivää rasittavina.

    Lämpimän osanoton kai sentään näilläkin helteillä uskaltaa ilmaista kaikille niille, joilla kesä menee lähes pipariksi terveystutkimusten takia. Tämä ikä alkaa olla sellainen, että lähes jokaiselle löytyy jotakin kremppaa. Jos ei tässä iässä ole mistään raihnainen, niin sitten ei ole oikein terve.

    En tässä vielä ole menossa nukkumaan, miutta tulin siitä huolimatta toivottamaan hyvää yötä.
  13. Toivottavasti ei aivan yhtä helteistä kuin eilen. Hyvä ettei nahka palanut, kun olimme jonkin aikaa liikekannalla.
    Varjoa ei ollut missään paitsi paikallisen räkälän terassilla. Jalkojeni alla alkoi jo asfaltti aaltoilla, vaikka päässäni oli hattu. Hätäpäissämme päätimme poiketa ottamaan jotakin juotavaa, ja terassillakin löytyi meille paikat, ettei tarvinnut sisällä istua.
    Oli se elämys! Tuntui kuin olisimme olleet kunniavieraita. Tutut kävivät tervehtimässä, ja uusia tuttujakin löytyi.
    Onneksi tuttavapiiriin eivät kuuluneet ne monet räkäkänniset, jotka suureen ääneen örvelsivät ja toikkaroivat sinne sun tänne. Se möykkä ja viinabassot olivat suorastaan pelottavia. Ei tule meistä sen soittoruokalan kanta-asiakkaita, vaan tulipa nyt sekin paikka katsastetuksi.

    Kyllä Kahvipirtin pippaloissakin nurkkakaapin ovi narahtaa ahkerasti, mutta täällä ollaan hauskasti huppelissa, eikä rähjäviinaa ole tarjolla eikä tarviskaan.

    Huomasin, että aamulla täällä oli ollut melkein tungos: monta pirttiläistä yhtaikaa. Etsittekös te porukalla niitä Lokarin kadonneita kirjaimia? Toivottavasti löytyvät, ja jos eivät löydy, voidaan leikkiä arvauskilpailua.

    Leikkipäivä on minullakin - tai oikeastaan kaksi kokonaista leikkiviikkoa. Eka- anteeksi TOKAluokkalainen joutuisi olemaan yksin kotona, kun isosisko on työssä, joten poika tulee meille. Juuri nyt valmistellaan hänen perustamaassaan valtakunnassa joulujuhlaa. Terveisiä vain Kemiin! Passaa tulla ottamaan mallia. Täällä on luntakin ihan kinoksiksi asti, ja koska olen kunnallinen traktorikuski, on minun pakko nyt lähteä auraushommiin, etteivät turistit lumikinoksiin huku.

    Kaunista ja riittävän lämmintä päivää kaikille!
  14. Nauratti ajatus, että aloitus katkeaisi viidestäkymmenestä. Minkähänlainen mekkala syntyisi, kun seitsemänkymppisten palstalla olisi vähän väliä Kahvipirtti, ja jokaisen Pirtin nurkalla olisi Runonurkka!
    Muistankohan väärin, mutta mielestäni aiemmin aloitus katkesi automaattisesti johonkin rajaan. Olisikohan ollut parisataa?
    En ole rajoitusta vastaan, ja Hintriikan esitys pirttien numeroimisesta on mielestäni hyvä siltä varalta, että samalle sivulle tulisi useampi Kahvipirtti.

    Oletteko muuten huomanneet, miten Kahvipirtti aktivoi kirjoittajia? Aina löytyy joku, joka jaksaa sitä haukkua räkyttää ja siinä sivussa rutista, ettei kukaan tee kunnon aloituksia.
    Mikä estää näitä kyselijöitä tekemästä itse mielenkiintoista aloitusta? Onko syynä taidon puute tai osaamattomuus vai pelkäättekö, että Kahvipirtin "asiakaskunta" valtaa aloituksenne?
    Eihän meillä reviirien valtausaikeita ole, mutta kyllä me kommentoimme ja kirjoittelemme kaikenlaisiin kiinnostaviin aloituksiin. Se kai on näitten palstojen tarkoituskin.

    Jk. Kirjoittaisin itse mielelläni Runonurkkaan, mutta valitettavasti taitoni ei riitä.
    Onneksi on heitä, jotka siihen pystyvät!
  15. Meillä on tänään ollut vastaanotto. Ensin soitti nuorempi pojantytär todistuksensa numerot ja kertoi, että häntä itkettää. Todistuksessa ei itkun syy ollut vaan siinä, että luokka siirtyy yläasteelle ja hajoaa sen mukaan mitä aineita on valinnut.
    Meidän Nunnukkamme valitsi saksan ja tekniset työt. Kaikki muut luokan tytöt ovat käsitöissä ja lukevat ruotsia. Kukaan heistä ei siis tule samaan luokkaan Nunnukan kanssa.
    Eilen olivat alempiluokkalaiset laulaneet pois siirtyville Jäähyväiset-nimisen laulun.
    Tänään luokka oli ollut piirissä käsi kädessä ja laulanut moneen kartaan saman laulun. Ensin oli muutama itkenyt ja lopulta koko luokka sekä opettajakin.
    Itketti tyttöä vielä täälläkin.
    Hän nimittäin tulla tupsahti serkkutyttönsä kanssa mummolaan soittamaan tietsikalla Jäähyväisiä.
    Sellaiset olivat myös serkkutytöllä edessä, sillä hänen luokkansa päätti peruskoulun.
    Sellaista se elämä on. Tietysti taas muodostuu uusia ystävyyssuhteita, mutta nyt tytöistä tuntuu kuin heidät olisi kiskottu juuriltaan.

    Iloakin sentään on odotettavissa: serkkutyttö pääsee kahdeksi viikoksi oikein palkalliseen työhön ja Nunnukka isänsä kanssa viikoksi Nessebariin. Nuorempi ikämiespoikamme viettää merkkipäiväänsä matkoilla.
    On se kumma, miten nuo lapset vanhenevat. Jos vauhti on tätä luokkaa, vietetään kohta parin ikäneidon 50-vuotispäiviä.

    Tuleva päivänsankari haki tyttärensä shoppailemaan, ja hän oli niin kiireinen, että unohdin kertoa yhden vitsin, jonka satun muistamaan. Kerron sen nyt tässä, jos vaikka joku ei olisi vielä kuullut sitä:
    Perheessä oli vieraita, 3-vuotiaalle oli juuri kerrottu, että äidin masussa on piukkusisko tai -veli.
    Kun noustiin kahvipöydän äärestä, taputti pikkumies äidin vatsaa ja kuulutti:
    - www.isomasu.fi.
  16. Ihanainen päivä on taas alullaan, ja Kahvipirtissä on pannu kuumana. Että SkillaN tuon kipeytyneen kätensä kanssa tuli keittelemään aamukahvit! Olisinhan minä ollut huutomatkan päässä. Parvekkeella istuin lukemassa kun en arvannut tulla kolistelemaan. Arvelin kaikkien vielä nukkuvan.

    Muitakin aamuvirkkuja täällä on käynyt. Iloitsen suuresti siitä, että Anselmi Salakähmä on puolisonsa Miina Amalian kanssa kunnioittanut Pirttiä läsnäolollaan.
    Tännehän on mukava vaikkapa viljelystöitten lomassa poiketa kahville ja haukkapalalle.
    Paljon mainostetulle nurkkakaapillekin on kaikilla vapaa pääsy - edellyttäen, että rouva Salakähmällä ei ole veto-oikeutta.

    Tuosta kylähulluudesta haluan omakohtaisen kokemukseni perusteella lausua, että se on syntyperäinen ominaisuus, etten sanoisi lahjakkuus.
    Kyllähän kylähullua voi teeskennellä, mutta asiantuntijalle paljastuu melko pian falskius. Herra Salakähmä on aivan oikeassa siinä, että hovinarrien tunnusmerkit ovat erilaiset kuin kylähullun.
    Hovinarrihan hankki elatuksensa olemalla narri, mutta kylähullu on kylähullu tavoittelematta minkäänlaisia etuuksia. Sillehän ei voi mitään, jos joku ystävällinen henkilö lahjoittaa kylähullulle jonkin taiteilijanimen, josta syd. kiitokset Ruuneperille vielä kerran.

    Näitä mietiskellen silittelen Pirtin kisuja ja hörppään kahvia ynnä lähetän lämpimät terveiset kaikille kylähulluille.
  17. Rakas Hintriikka*!

    Jos ensi yönä Sinulle taas tarjotaan noin edullisia Bulgarian-matkoja, varaa heti!
    Pistä lasku tulemaan tänne. Voit varausta tehdessäsi hienovaraisesti tiedustella, onko yksi matka jo varattu nimellä *.

    Varnan Kultahietikolla olisi kokonainen hotelli myynnissä. Ekaluokkalaisemme arveli, ettei sitä ehkä uskalla ostaa, kun seuraavan kerran sinne mentäessä hotellin paikalla saattaisi olla pelkkä kuoppa.
    Arvio perustuu siihen kuoppaan, joka oli ilmestynyt heidän viimekertaisen hotellinsa paikalle.

    Hups!
    Piti toteamani, että suuresta suvusta huolimatta ei tänä vuonna ole yhtään lakkiaisia.
    Onneksi en ehtinyt, sillä meillä on. Poika oli ollut jossakin messuilla ja saanut pinon komeita, mustia baseball-lippiksiä, mekin saimme niistä osamme.
    Aion kyllä joskus tarvittaessa käyttää lippistäni, kunhan vain silloin on pilkkopimeää.

    Mutta nyt on täysi päivä, ja hieno päivä onkin!
    Sitä samaa kaikille!
  18. Mukava lukea Römpsänperänkin kuulumisia, varsinkin, kun oli noin maanläheistä asiaa.
    Ei sunkaan se mikään vitsi ole, että perunat istutetaan juuri niin päin kuin sinä Miina Amaliallesi neuvoit. Se on ollut tunnettu totuus ja käytäntö siitä lähtien, kun potaatteja tässä maassa alettiin viljellä.
    Jokos olette porkkanat ja punajuuret istuttaneet? Sama istutustyyli sopii niillekin, vai onko joku nähnyt porkkanaa, jolla on juuri kohti taivasta ja naatit maan alla?

    Sallinet, että tämän kotimaisen maatalouskatsauksen jälkeen siirryn ulkomaanpolitiikkaan?
    Olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei S.B:tä ei tule nimittää kylähulluksi. Sellainen olisi antiikkisesti arvokkaan nimityksen halventamista.
    Mikäli sellainen kardinaalivirhe tehdään, lakkaan heti olemasta kylähullu!

    Tuo kylähulluus on minulle niin henkilökohtainen asia, että meinasin ihan hermostua.
    Jotta en tekisi itseäni yhtä naurettavaksi kuin S.B alan pikkuhiljaa lopetella.
    Kirjoittelehan taas, kun olette saaneet perunat seipäille, ja koska täällä taas on mainostettu Virtuaali-Suomen parasta kahvipaikkaa, niin poiketkaa sinne Miina Amalian kanssa joskus, kun muilta kiireiltänne ehditte.
    Se on leppoisa kahvila, jossa on mitä vain, ja jos jotakin ei ole, sitä ei tarvita!

    Rattoisaa kesää ja työn iloa.
  19. Tuli noista SkillaNin sipuleista mieleeni omat sipulini. Naapuri innosti minut istuttamaan perunoitten lisäksi myös sipulia. Syksyllä satoa korjatessamme saimme tasan yhtä monta sipulia kuin olimme istuttaneetkin. Yhtä pieniäkin.
    Peruna onnistui hiukan paremmin, mutta parin vuoden jälkeen jätimme perunatkin istuttamatta. Tuumasimme, että selkäsäryllekin piti jotakin laskea. Vähitellen toisetkin lopettivat viljelyksensä, ja entinen kasvimaamme sai rauhassa nurmettua.
    Se olikin mitä ihanin luonnonniitty ja sijaitsi tonttimme parhaassa uimarannassa.
    Eipä tarvinnut kauas lähteä kesäretkille.

    Jospahan tästä lähtisi yöpuulle ja uneksimaan siitä rantaniitystä.
    Hyvät yöt!
  20. Otetaanpa se muu ensin: Kun avaatte koneen ja pääsette Suomi24:ään, onko siellä näkyvissä tunnuksenne, vaikka olisitte kirjanneet itsenne ulos?
    Minulla se näkyy, ja kun yritän sen siinä kohtaa poistaa, tulee ilmoitus, ettei sivua voi näyttää!
    Täällä ikäryhmässä se ei näy, joten joudun kirjautumaan sisään.
    Jonkinasteista kuurupiiloako?

    Aurinkokin on ruvennut kuurupiilosille pilvien kanssa. Välillä se kätkeytyy poutapilvien taakse, toisinaan mustiin pilviin ja sitten se taas paistaa kuin ei olisi koskaan pilviä nähnytkään.
    Toivottavasti ne likaisenväriset pilvet eivät keksi alkaa satamaan iltapäivällä, kun minulla on treffit hammaslääkärin kanssa.
    Tarkoitus olisi edes tukkaa hiukan restauroida, ja olisi suotavaa, että kampaus ei heti kastuisi.
    Rakastettava puolisonikin heittäytyi humoristiksi ihmettelemällä miten oli saanutkin näin edustavan vaimon. Hän oli putsannut itsensä kauppareissua ja poliisilaitoksella käyntiä varten. Minä sen sijaan repsottelin aamutakissa ja yritin nauraa sille akankuvatukselle, joka toljotti peilistä...
    No, sain tuliaisina ison lakun, ja nyt ovat sitten hampaatkin mustat.
    Tämän hetken mainoslause: "Iso laku, parempi mieli!"
    21. 94 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt