Etsiessäni jotain muuta hyppysiini osui kirjahyllystä lukematon kirja. Minulla on ollut tapana ostaa jokin kiinnostavan tuntuinen kirja "pahan päivän" varalta.
Tämä oli Paavo Haavikon 1977 "Ihmisen ääni" sarjaan kirjoittama "Puolustuspuhe". Aukaisin kirjan jostakin kohtaa. Silmiini sattui lause: " En ole koskaan uskonut oppimiseen, opettamiseen, koulutukseen."
Tällainen lause kuulkaa panee ajattelemaan aikana, kun kaikki puhuvat koulutuksen tärkeydestä. "Olen juossut näitä pakoon, koko ikäni. Olen juossut niitä pakoon, olen juossut niiden ohitse."
Tämä tapahtui eilen. Se tuli yöpöydälleni, lauseet tulivat uniini. Mietiskelin niitä lapioidessani kompostia peräpihalla. Haavikko on julma kirjoittaja: "Koska elämä on luonnoltansa traagista on naurettava paljon. Hyvin. Ja pitkään.
Iloisesti.
Onko teillä lukemattomia kirjoja
32
310
Vastaukset
- Pikku pirpana*
Kirjahyllyssäni on lukemattomia lukemattomia kirjoja. Milloinkahan niitä ehtisi lukemaan? ( syvä huokaus)
- Hintriika*
Minun lukemattomat kirjani ovat nykyisin kirjastossa. Sieltä niitä kannan kotiin ja takaisin. Joskus huomaan lukiessani, että tämän olen lukenut ennenkin. Silti muistan kirjan juonen vain sitä mukaa kuin luen eteenpäin. Hatara pää, tuuli käy lävitse!
Kuten tuossa kirjahyllyhistoriassakin totean, ei nykyiseen asuntooni voisi mitenkään päin sovitella kirjahyllyä. Kypyhuoneeseen saattaisi mahtua, mutta voisivat saunapäivänä kostua.- *Kukkahame*
Kyllä ne tulee vielä luettua, vaikka pölyjä niistä on muutamana vuonno pyyhitty, eli ei mitään tuoreita ostoksia, taitaa olla joku lahjakin.
Tulee taas laituriaika niin siellä on kiva lueskella, luonnonvalo, silmät sen verran heikot, helpompaa auringossa lukea.
Ihan muodon vuoksi pitäähän niitä olla!
- fiiuliN
Minäkin aikoinani luin kaiken mitä käteeni sain. Tuli niitä paljon ostettuakin niin etteivät kirjahyllyyn kaikki mahtuneet.
Juuri hiljakkoin tilasin kirjan jonka nimeä en edes muista ja se on lukemattomana tuolla kirjahylly "katolla".
On niin paksu ja painava etten jaksa sitä sinne takaisin laittaa jos pois saan otettua. Tuli vähän vahingossa tilattua kun se on neljän pitäjän kotiseutukirja kuvineen ja ihmisineen.
Meidänkin mökkimme tarina siellä on, mutta se on niin kummallista kun en osaa itse pitää tätä paikkaa kotiseutunani vaikka olemme täällä asuneet jo kuusikymmentä vuotta.
Tyhjensin kirjahyllystä monta laatikollista kirjoja varastoon, mutta se on kummallista kun se on taas täpötäysi. Minulla on aina olut se tieto, että koskaan en kerkiä lukemaan kaikkia kirjoja.
Siispä on täytynyt valikoida, mitä luen.
Siitä huolimatta aloitan joskus lukemaan kirjaa, joka ei sitten jostain syystä ala kiinnostamaan.
En enää ala väkisin vääntämään, vaikka kirjasta olisi hyvät arvostelutkin. Heitän sen pois ja otan uuden.
Kaikki eivät ole kirjastokirjoja, vaan omia ja sellaisia, kerran aloitettuja, tuolla hyllyssä on lukemattomina.
Mitähän niillä tekisi?
Pitäisiköhän aloittaa uudelleen, sitten kun on avoimempi mielenala?- *Kukkahame*
Meidän sukupolvemme on lukuintoista, nyt nämä lasten lapsiemme ikäiset ovat joutuneet tietokoneaikana pulaan lukemisen kanssa.
Google hakee kaikki mitä tarvitsee tietää ja on tiivistetyssä muodossa saatavilla heti, ei tarvitse kahlata useita kirjoja
Paljon on ollut yleisönosastoilla kirjoituksia tuosta, tytöillä on hyvä lukutaito muttei kaikilla pojilla.
Harmihan se on, meidän oli päntättävä lukemalla kaikki päähän, ei ollut tietokoneesta tietoakaan, no laskutikku oli oppikouluaikana ainoa apuväline, olihan se jotain.
maalaismies, kun pirttiin tuotiin joku omasta mielestä mukava kirja, veeti teki kirjahyllyn ja sitten sinne kirjoja kannettiin.
Minulla on nykyään enemmän vain näitä katselusarjoja, kuten Kaunis Maailma, Kaunis Suomi, monta osaa ja niitä ajattelin sitten eläkkeellä lukea ja katsella, miksihän on jäänyt.
Muutama numeritu löytyy myös, maalaustaiteilijoista, olisi varmasti mukaansa tempaavaa, kun kirjoja avaisi ja varaisi aikaa ruveta tutustumaan.
Varsinaisia romaaneja ei ola paljon, kun pienensin kirjahyllyn sellaiseen lassilliseen "vanhan" ajan hyllyyn.
Voi sieltä muutama lukematon löytyä.
Olen kertonutkin jossakin ja ihmetellyt mihin on lukuintoni kadonnut.
Niinpä, elämä on loppusuoralla ja koulut vielä käymättä;)- Maalaismies*
Pirtti on ELÄNYT monia vaiheita, onhan minullakin jalka pirtin oven raossa, ainakin seuraan sen vaiheita.
Mika Waltari sanoi kerran, että jokainen lukemamme kirja jättää jäljen lukijaansa.
Koetan sinnikkäästi säilyttää kerran hankkimani kirjat, vaikka kaikkia ei ole tullut luetuksi. Ajattelen, että jonakin hetkenä jokin kirja voi ottaa mukaansa kuten kävi tuon Haavikon kirjan kanssa. on minulla.
Lahjakirjoja, katselukirjoja kuten SkillaNilla,( juuri nuokin) ja taidekirjoja paljon,
niistä eniten katseltuja impressionistien opukset. Samoin Suomen kultaisen kauden maalareiden kirjat. Helene Scherfbeckin elämästä kertova romaani,
josta Raakel Liehu sai Runeberg-palkinnon, etenee pikku hiljaa, on ollut välillä unohtuneenakin.
Mutta varsinaiset 'lukemattomat' ovat dekkareita, ja ne olen karsinut pois viimeisten muuttojen aikana.
Olen sillä tavalla rajoittunut, että salapoliisiromaaneja en lue.
- Miksen? - Siitä syystä, etten pidä niistä.
En juuri pysty TV:stakaan suomalaisjäännäreitä katsomaan, olen yrittänyt Marja Kallion sitä mikä menee kolmosella, mutta en ole pystynyt.
"Raid" on ollut kehuttu sarja, mutta minä en kykene sitä katsomaan.
Joitain saksalaisia ja englantilaisia olen katsonut joskus.
Rönsyilin nyt hiukan, mutta ei kai se mitään haittaa.- Pikku pirpana*
satu kirjoitti:
on minulla.
Lahjakirjoja, katselukirjoja kuten SkillaNilla,( juuri nuokin) ja taidekirjoja paljon,
niistä eniten katseltuja impressionistien opukset. Samoin Suomen kultaisen kauden maalareiden kirjat. Helene Scherfbeckin elämästä kertova romaani,
josta Raakel Liehu sai Runeberg-palkinnon, etenee pikku hiljaa, on ollut välillä unohtuneenakin.
Mutta varsinaiset 'lukemattomat' ovat dekkareita, ja ne olen karsinut pois viimeisten muuttojen aikana.
Olen sillä tavalla rajoittunut, että salapoliisiromaaneja en lue.
- Miksen? - Siitä syystä, etten pidä niistä.
En juuri pysty TV:stakaan suomalaisjäännäreitä katsomaan, olen yrittänyt Marja Kallion sitä mikä menee kolmosella, mutta en ole pystynyt.
"Raid" on ollut kehuttu sarja, mutta minä en kykene sitä katsomaan.
Joitain saksalaisia ja englantilaisia olen katsonut joskus.
Rönsyilin nyt hiukan, mutta ei kai se mitään haittaa.Meillä on kirjaston eteisessä kierrätyshylly, mikä onkin oiva keksintö. Sinne voi viedä kirjoja joita ei halua säilyttää ja voi myös ihan vapaasti ottaa mikä miellyttää.
Olen tehnyt kiinnostavia löytöjä sieltä, mutta myös vienyt sinne.
Kirjat ovat senverran arvokkaita, että ei niitä kannata lukemattomana pitää.
Joskus voi kauankin kestää yhden lukeminen, mutta periaate on, että lukea täytyy.
Tänään tuli erehdyksessä tilattu kirja, joka on jo ennestään hyllyssä, pitää palauttaa.
Sitä se huono muisti teettää, kannattaako enään mitään lukeakkaan!- tottamooses
Vaikka käytän paljon kirjastoa, onneksi se on lähellä, kuitenkin tulee innostuttua aina sillointällöin ostamaan 'uusiakin' , joita ei muka juuri nyt ehdi lukea kun kirjaston pikakirjoilla varsinkin on aina kiire päästä takaisin. Kirppareilta tai divareista tarttuu jotain aina mukaan, mutta pidän huolta että ei tarvitse uusia kirjahyllyjä sentään hankkia.
- PehMoilija
tottamooses kirjoitti:
Vaikka käytän paljon kirjastoa, onneksi se on lähellä, kuitenkin tulee innostuttua aina sillointällöin ostamaan 'uusiakin' , joita ei muka juuri nyt ehdi lukea kun kirjaston pikakirjoilla varsinkin on aina kiire päästä takaisin. Kirppareilta tai divareista tarttuu jotain aina mukaan, mutta pidän huolta että ei tarvitse uusia kirjahyllyjä sentään hankkia.
Runokirjat on luettu moneen kertaan, mutta löytyy jokunen romaani, jota olen yrittänyt aloitella, mutta on aina jäänyt kesken. Ne taitaisivat joutaa kirpparille.
PehMoilija kirjoitti:
Runokirjat on luettu moneen kertaan, mutta löytyy jokunen romaani, jota olen yrittänyt aloitella, mutta on aina jäänyt kesken. Ne taitaisivat joutaa kirpparille.
Meillä on lukemattomia kirjoja, mutta lukemattomia ei niiden joukossa taida olla yhtään. Päinvastoin monet niistä on luettu moneen kertaan, vaikka olemmekin ahkeria kirjaston käyttäjiä.
Taitaa lukuhimo olla verissä, sillä sekä poikamme että heidän lapsensa ovat lukutoukkia. Ihan pienestä pitäen muksut ovat käyneet vanhempiensa mukana kirjastossa ja oppineet lainaamaan ja arvostamaan kirjoja.
Muuttomme aikana tosin jälkikasvu oli ihmettelevinään miten heistä oli tullut ihan normaaleja ihmisiä, vaikka vanhemmat olivat niin kaheleita että ovat hankkineet tonnikaupalla kirjoja.- Atolfia
Venlastiina kirjoitti:
Meillä on lukemattomia kirjoja, mutta lukemattomia ei niiden joukossa taida olla yhtään. Päinvastoin monet niistä on luettu moneen kertaan, vaikka olemmekin ahkeria kirjaston käyttäjiä.
Taitaa lukuhimo olla verissä, sillä sekä poikamme että heidän lapsensa ovat lukutoukkia. Ihan pienestä pitäen muksut ovat käyneet vanhempiensa mukana kirjastossa ja oppineet lainaamaan ja arvostamaan kirjoja.
Muuttomme aikana tosin jälkikasvu oli ihmettelevinään miten heistä oli tullut ihan normaaleja ihmisiä, vaikka vanhemmat olivat niin kaheleita että ovat hankkineet tonnikaupalla kirjoja.Perityissä kirjoissa on joitakin ikivanhoja teoksia, joiden kirjallinen tyyli ei oikein sovi nykyihmiselle. Kolmekymmentä- ja neljäkymmentäluvulla julkaistuja kaunokirjallisia teoksia.
Olen joskus paremman lukemisen puutteessa aloitellut joitakin niistä, mutta ei oikein iske kipinää. - susa51
Atolfia kirjoitti:
Perityissä kirjoissa on joitakin ikivanhoja teoksia, joiden kirjallinen tyyli ei oikein sovi nykyihmiselle. Kolmekymmentä- ja neljäkymmentäluvulla julkaistuja kaunokirjallisia teoksia.
Olen joskus paremman lukemisen puutteessa aloitellut joitakin niistä, mutta ei oikein iske kipinää.Kirjoja meillä löytyy, kiva että on sadepäivien varalle jotakin.
Olen ollut lapsesta lähtien kova lueskelemaan, muutakin kuin koulukirjoja.
Kirjasto olikin hyvä meidän kunnassamme, sitä ennen oli koulun oma kirjasto.
Onneksi oli, aikana jona ei ollut kaikilla televisioita ja tietokoneista ei tietoa.
Kirjastoa käytän aina satunnaisesti nykyään.
Pitää ensin lukea ne kirjahyllyn lukemattomat kirjat, pölyttyvät siellä suotta.
Meillä on kohta niin, että lisää kirjahyllyyn tilaa pitää hankkia.
Kuuluin aikoinaan kirjakerhoon, sen verran yritin katsoa että kunnollisia kirjoja tilasin. Jos nyt kunnottomia kirjoja onkaan, olipa hassusti sanottu,;)
Olen ajatellut joskus hankkia kotikirjastosta tietokoneelle jonkin helpon kirjasto-ohjelman, mutta se tuntuu mahdottoman suurelta urakalta, kirjoja alkaa olla lukemattomia. Onkohan jollain teistä kotikirjasto tietsikalla ja voiko joku suosittaa sopivaa ohjelmaa?
Tuntuu hiukan ristiriitaiselta, että akateemikko Haavikko on juossut pakoon koulutusta, mutta taiteilijaluonne niin voi tehdäkin. Koulutuksen tärkeys oli esillä hiljattain, kun opetusministeri selitti, mksi hän ei ole ylioppilas.
Hiukan vielä edesmenneestä Paavo Haavikosta, jonka esiintymisiä koetin seurata. Hän oli aikamme ykköskulttuuripersoona ja yhteiskunnallinen ajattelija. Hän oli myös talousnero, jätti jälkeensä mittavan omaisuuden. Itse hän on joskus sanonut olleensa enemmän kiinnostunut numeroista kuin krjaimista. Hänestä olisi tullut upea presidentti, todellinen arvojohtaja. Minulle hän on ennen kaikkea suuri runoilija, jonka "Puut, kaikki heidän vihreytensä" on kirjahyllyni aarteistoa.
Lukemattomia kirjoa putkahtaa silloin tällöin kirjahyllystä, sillä pienempiä kirjoja säilytän kahdessa rivissä. Kirjamessuilta ja alennusmyynneistä tulee joskus kerralla hankittua useampia kirjoja, jotka jäävät odottamaan vuoroaan. Alkuviikon sadepäivänä löysin Erik Munsterhjelmin "Med kanot och hundspann". En pidä erityisemmin dekkareista, mutta seikkailut ja selvitymistarinat ovat mieleeni. Tämä on antikvariaatista hankittu, ja todella korkkaamaton, siitä pitää sivut avata paperiveitsellä. Ruotsin kieli on melko hyvin hallussa, koska saan päivittäin kielikylpyä naapurustossani. Sanakirjaa tarvitsen välillä avuksi, normaalia hitampaa lukeminen on, nyt olen puolessavälissä.kaikki tämän ketjun kirjoittajat.
Kirjojen meri on valtava, menneiden sukupolvien ajatuksiin pääsemme tutustumaan
juuri kirjojen kautta, vaikea on käsittää, miten paljon koko ihmiskunnan kehitys
tähän meidän nyt kokemaamme tasoon olisi muuten ollut mahdollista.
Paljon olisi mennyt muuten ajattelijan mukana unohdukseen.
Tietokirjojen ja romaanien suhdetta on paljonkin pähkäilty.
Usein ajatellaan, ettei kertovalla romaanikirjallisuudella olisi edellisiin verrattavaa arvoa.
Toiset taas ovat sitä mieltä, että juuri narratiivinen, kertova kirjallisuus vie lukijansa
elämän syviin pohjavirtoihin, tutustuttaa niihin kaikille ihmisille kaikkina aikoina
yhteisiin tunteisiin ja ajatuksiin.
Murha on melkein aina lähtökohtana dekkareissa. Niiden suosio perustunee
siihen jännitykseen, jonka murhaajan esiin saaminen aiheuttaa.
Sen takia kai Agatha Christie joutui aikoinaan muuttamaan kirjansa "Kukaan ei selvinnyt" nimen "Kymmeneksi pieneksi neekeripojaksi", joka nimi ei sanonut liikaa siitä, mitä kirjassa tapahtuu.
Luin tuon kirjan 11-vuotiaana, ikäni muistan siitä uudesta ja oudosta koulukaupunkiympäristöstä, sen kirjastosta, jota paljon käytin.
{Agatha Christien TV-jännäreitä olen joskus katsonut nykyisinkin.
Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes on joskus myös tullut katsottua, jopa näistä saksalaisistakin Lea Sommerai Kahden keikka.}
Mutta murhakirjat eli 'dekkarit' eivät minusta kuulu tuohon kirja-aarteistoon, mistä viestini aloitin. Niitä en ole lapsuuteni jälkeen halunnut lukea.
{Mielipidekirjoituksiahan nämä ovat, hyväksyn muidenkin mielipiteet.}
Dostojevskin "Rikos ja rangaistus", sehän myös käsittelee samaa tekoa,
mutta mielestäni aivan ei tasolla. Se ei todellakaan siitä huolimatta ole dekkari .
{Nyt taisi tulla liian pitkä tarina, no, jäihän noita merkkejä vielä muidenkin käyttöön.}
"Puut, kaikki heidän vihreytensä", Paavo Haavikon runoja olen lukenut myöskin, pidän hänen ylioppilasaineestaan, joka kertoi kuusta hienoon tapaan.- "lukea"-verbi
satu kirjoitti:
kaikki tämän ketjun kirjoittajat.
Kirjojen meri on valtava, menneiden sukupolvien ajatuksiin pääsemme tutustumaan
juuri kirjojen kautta, vaikea on käsittää, miten paljon koko ihmiskunnan kehitys
tähän meidän nyt kokemaamme tasoon olisi muuten ollut mahdollista.
Paljon olisi mennyt muuten ajattelijan mukana unohdukseen.
Tietokirjojen ja romaanien suhdetta on paljonkin pähkäilty.
Usein ajatellaan, ettei kertovalla romaanikirjallisuudella olisi edellisiin verrattavaa arvoa.
Toiset taas ovat sitä mieltä, että juuri narratiivinen, kertova kirjallisuus vie lukijansa
elämän syviin pohjavirtoihin, tutustuttaa niihin kaikille ihmisille kaikkina aikoina
yhteisiin tunteisiin ja ajatuksiin.
Murha on melkein aina lähtökohtana dekkareissa. Niiden suosio perustunee
siihen jännitykseen, jonka murhaajan esiin saaminen aiheuttaa.
Sen takia kai Agatha Christie joutui aikoinaan muuttamaan kirjansa "Kukaan ei selvinnyt" nimen "Kymmeneksi pieneksi neekeripojaksi", joka nimi ei sanonut liikaa siitä, mitä kirjassa tapahtuu.
Luin tuon kirjan 11-vuotiaana, ikäni muistan siitä uudesta ja oudosta koulukaupunkiympäristöstä, sen kirjastosta, jota paljon käytin.
{Agatha Christien TV-jännäreitä olen joskus katsonut nykyisinkin.
Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes on joskus myös tullut katsottua, jopa näistä saksalaisistakin Lea Sommerai Kahden keikka.}
Mutta murhakirjat eli 'dekkarit' eivät minusta kuulu tuohon kirja-aarteistoon, mistä viestini aloitin. Niitä en ole lapsuuteni jälkeen halunnut lukea.
{Mielipidekirjoituksiahan nämä ovat, hyväksyn muidenkin mielipiteet.}
Dostojevskin "Rikos ja rangaistus", sehän myös käsittelee samaa tekoa,
mutta mielestäni aivan ei tasolla. Se ei todellakaan siitä huolimatta ole dekkari .
{Nyt taisi tulla liian pitkä tarina, no, jäihän noita merkkejä vielä muidenkin käyttöön.}
"Puut, kaikki heidän vihreytensä", Paavo Haavikon runoja olen lukenut myöskin, pidän hänen ylioppilasaineestaan, joka kertoi kuusta hienoon tapaan.olet tästä lukea-verbistä Satu kehitellyt! :DDD
- ...
"lukea"-verbi kirjoitti:
olet tästä lukea-verbistä Satu kehitellyt! :DDD
vaikka mahtajat mevät". Kirjat ovat pelastaneet tiedon todellakin.
- Ramoona*
... kirjoitti:
vaikka mahtajat mevät". Kirjat ovat pelastaneet tiedon todellakin.
Kirjojen päivät eivät ole vielä onneksi luetut !
Sen sijaan hiukset päässääme ovat luetut Raamatun mukaan. Tiilenpäitä joutuvat jotkut lukemaan - siis lukea voi olla sama luin laskea.
Luetaan, luetetaan ja luetutetaan vaan edelleen! - minuakin
Ramoona* kirjoitti:
Kirjojen päivät eivät ole vielä onneksi luetut !
Sen sijaan hiukset päässääme ovat luetut Raamatun mukaan. Tiilenpäitä joutuvat jotkut lukemaan - siis lukea voi olla sama luin laskea.
Luetaan, luetetaan ja luetutetaan vaan edelleen!kyllä ihan kivasti näin sadepäivänä mutta vaikea kenelläkään on mitään pakolla luettaa - siis luetuttaa vaiko vallan luetetuttaa. Menee kieli solmuun, taidat pelleillä.;)
- ___
... kirjoitti:
vaikka mahtajat mevät". Kirjat ovat pelastaneet tiedon todellakin.
vaikka mahtajat menevät.
- Maalaismies*
Kuvanveistäjä Eila Hiltunen (Sibeliusmonumentin luoja) keräsi taustajoukkoa Haavikon taakse hänen presidenttiehdokkuuttaan varten Ahtisaaren jälkeen. Kieltäytyikö Haavikko itse vai mikä lienee ollut syynä, että hanke tyrehtyi.
Muistan itse lukeneeni ahkerasti viime laman aikana Art Housen toimittamia pamfletteja sen aikaisista talouskysymyksistä. Niiden takaa kuului Paavo Haavikon ääni. Koin saavani lähinnä oikeaa tietoa näistä kirjasista.
Luulen (en tiedä) Soneran pimeitä puolia paljastaneen nettikirjan olleen peräisin samoista lähteistä.
- Entinen palstalainen*
Kun jäin eläkkeelle, niin tarkoituksenani oli lukea uudestaan ainakin osa kirjoistani. Niitä oli montakymmentä hyllymetriä.
Eipä ollut aikaa ja silmätkin alkoivat reistailla. Kirjat tuijottivat joka päivä
vaativasti, ikäänkuin sanoakseen: "Lue minut, sinä lupasit!"
Kirjat alkoivat aiheuttaa minulle stressiä.
Niinpä tein päätöksen lahjoittaa pois kaikki kirjat, paitsi fakta- ja taidekirjat,
jotka säästäisin. Olihan joukossa tietysti muutamia sellaisia kirjoja, joitten
poisheittäminen olisi tuntunut kuin olisi heittänyt Raamatun menemään,
joten päätin säästää ne, mm. Kalevalan, Väinö Linnan ja Mika Waltarin
kirjat ym.
Naapurit hakivat kirjat ja tyhjistä kirjahyllyistäkin pääsin eroon.
Mikä helpotuksen tunne! Tämä on vaan alkua totutella siihen, että kaikesta
on luovuttava pikkuhiljaa.Myyntimiehen työ,kirjoittaneet englantilaiset David Rowe ja Ivan Alexander,kirkkaan keltaisen värinen kirja.
Eräs muunmaalaistuttavani toi sen kerran iloisena lahjaksi minulle kirpparilta.No,hän ei osaa lukea suomea,puhuu kyllä,mutta hän aatteli sen olevan hyvän kirjan,kun oli niin ihanan värinen.
No,olin iloisesti yllättynyt tietysti...heh!
Olikohan se Thomas Mann,joka sanoi jotain sinne päin,että "sanat ovat kaikki." Näin ei ainakaan minun kohdallani tällä hetkellä ole.
Muuttaessamme nykyisin jo edesmenneen mieheni kanssa omakotitalostamme "kahtelemmaa mualimmoo",luovuimme monesta asiasta ja tavarasta,kuten lukemattomista luetuista kirjoistammekin.Vihdoin tulin yhden kapsäkin kanssa perustamaan tämän nykyisen kotini.
Mitä minä enää kirjoja keräisin,parikymmentä on kuitenkin tuossa kolhiintuneessa hyllykössäni.
Sitä paitsi kummallinen parin vuoden lukemattomuuden kausi ollutkin meneillään.Tärkeysasiat kai vaihtelevat elämässä,nyt on näin.
Monelle varmasti lukeminen nykyinen ilo,minulle mennyt ilo.
Jahka tässä tämän kauden loppuun elän,voipi olla,että alkavat taas kirjalliset nautinnot.susmorsian kirjoitti:
Myyntimiehen työ,kirjoittaneet englantilaiset David Rowe ja Ivan Alexander,kirkkaan keltaisen värinen kirja.
Eräs muunmaalaistuttavani toi sen kerran iloisena lahjaksi minulle kirpparilta.No,hän ei osaa lukea suomea,puhuu kyllä,mutta hän aatteli sen olevan hyvän kirjan,kun oli niin ihanan värinen.
No,olin iloisesti yllättynyt tietysti...heh!
Olikohan se Thomas Mann,joka sanoi jotain sinne päin,että "sanat ovat kaikki." Näin ei ainakaan minun kohdallani tällä hetkellä ole.
Muuttaessamme nykyisin jo edesmenneen mieheni kanssa omakotitalostamme "kahtelemmaa mualimmoo",luovuimme monesta asiasta ja tavarasta,kuten lukemattomista luetuista kirjoistammekin.Vihdoin tulin yhden kapsäkin kanssa perustamaan tämän nykyisen kotini.
Mitä minä enää kirjoja keräisin,parikymmentä on kuitenkin tuossa kolhiintuneessa hyllykössäni.
Sitä paitsi kummallinen parin vuoden lukemattomuuden kausi ollutkin meneillään.Tärkeysasiat kai vaihtelevat elämässä,nyt on näin.
Monelle varmasti lukeminen nykyinen ilo,minulle mennyt ilo.
Jahka tässä tämän kauden loppuun elän,voipi olla,että alkavat taas kirjalliset nautinnot.ollut oikein intohimoinen lukija,nuorempana kiinnosti dekkarit,vaan ei enää.
En myöskään jaksa katsella tv;stä noita rikos sarjoja.
silloin kun muutin tähän nykyiseen asuntooni,vein tuonne Launeen kirjastoon kolme isoa laukullista kirjojani,ottivat ilomielin vastaan.
Sitten joku sanoi miks et vienyt sairaalaan,en tiennyt että niinkin olisi voinut tehdä.
Nyt on niin kiva kun perjantaisin tulee kirjasto auto ihan tuohon naapuriin.
tykkään lukea,kun menen illalla sänkyyn.
Olen aika kaikkiruokainen muuten noiden kirjojen suhteen.Ne Dekkarit pois lukien.- sipilvi*
muori67 kirjoitti:
ollut oikein intohimoinen lukija,nuorempana kiinnosti dekkarit,vaan ei enää.
En myöskään jaksa katsella tv;stä noita rikos sarjoja.
silloin kun muutin tähän nykyiseen asuntooni,vein tuonne Launeen kirjastoon kolme isoa laukullista kirjojani,ottivat ilomielin vastaan.
Sitten joku sanoi miks et vienyt sairaalaan,en tiennyt että niinkin olisi voinut tehdä.
Nyt on niin kiva kun perjantaisin tulee kirjasto auto ihan tuohon naapuriin.
tykkään lukea,kun menen illalla sänkyyn.
Olen aika kaikkiruokainen muuten noiden kirjojen suhteen.Ne Dekkarit pois lukien.Jos lyhyesti tiivistäen yrittäisi kertoa, miten kirjojen maailman avauduttua, aukeni ovet
valtavaan seikkailuun tiedon maailmaan,joka on loputon,muodostustuisi siitäkin tiiliskivi.
Lukematta jäävät venäläiset kuvataidekirjat,jotka kolmella seinällä täyttävat työhuoneen.Niissä puhuvat kuvat.
En hanki,tai lainaa yhtään kirjaa,jota en lue.Lahjaksi sain hiljan yhden,joka on kesken.
Kerran valitsin kirjastosta kirjan,,joka pelkän kannen kuvituksen vuoksi kiinnosti,joka käsitteli kvanttifysiikkaa.
Luin,enkä ymmärtänyt mitään,ja sittenkin ymmärsin.Jokin selittämättömän kaunis maailma hahmottui eteeni,vaikka en ymmärrä sitä vieläkään.Kiinnostus jäi tähän aiheeseen,nykyään on jo kvanttitietokonekin kehitetty. - Maalaismies*
sipilvi* kirjoitti:
Jos lyhyesti tiivistäen yrittäisi kertoa, miten kirjojen maailman avauduttua, aukeni ovet
valtavaan seikkailuun tiedon maailmaan,joka on loputon,muodostustuisi siitäkin tiiliskivi.
Lukematta jäävät venäläiset kuvataidekirjat,jotka kolmella seinällä täyttävat työhuoneen.Niissä puhuvat kuvat.
En hanki,tai lainaa yhtään kirjaa,jota en lue.Lahjaksi sain hiljan yhden,joka on kesken.
Kerran valitsin kirjastosta kirjan,,joka pelkän kannen kuvituksen vuoksi kiinnosti,joka käsitteli kvanttifysiikkaa.
Luin,enkä ymmärtänyt mitään,ja sittenkin ymmärsin.Jokin selittämättömän kaunis maailma hahmottui eteeni,vaikka en ymmärrä sitä vieläkään.Kiinnostus jäi tähän aiheeseen,nykyään on jo kvanttitietokonekin kehitetty.Näin Haavikko: "Minun mielestäni ei ketään saa estää lukemasta jotain, eikä ketään saa pakottaa lukemaan jotain.
Minun mielestäni tavoite saisi olla se että jokainen oppisi lukemaan sitä mitä tahtoo lukea, ja löytäisi sen."
Kirjoittamisesta Haavikko sanoi että se on vaikeinta. Toiseksi vaikeinta on lukeminen. - Anonyymi
Minä olen pyytänyt lapsenlapsia lukemaan ääneen. Maksan lukemisesta pientä "karkkirahaa" ja siitä on tullut meille sellainen mukava yhteinen juttu. Niin ei tarvitse itse tihrustaa pientä pränttiä.
- Anonyymi
"Silmiini sattui lause: " En ole koskaan uskonut oppimiseen, opettamiseen, koulutukseen."
Lause oli lainattu persuilta.- Anonyymi
Voitko tarkentaa ?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alle 15 oli
Arvasi että lapsi asialla hallin palossa. Surullista. Mutta jos osaa/kykenee käyttää tulentekovehkeitä niin pitää osata962683Heh, persut = vassarit = 10,0 %
Minja tuli nyt jo Riikan rinnalle, sitten alkaa tekemään kaulaa. Molemmilta kympin arvoinen suoritus! https://www.hs.f2051705- 1171618
Paula Koivuniemi täyttää tänään 78 vuotta! Sydämelliset onnittelut!
Paula Koivuniemi, tuo suomalaisen iskelmän ikoninen artisti, täyttää tänään 78 vuotta. Muutaman vuoden estradeilta pois411481Olen miettinyt pitkään miksi hän ei uskalla
Hän kyllä yrittää tiedän sen ja olen yrittänyt olla helposti lähestyttävä ystävällinen lempeä jne. mutta silti hän yhä v641242Juhannusterveiset kaivatulle
Onko teillä yhteisiä juhannuksia vietettynä ja millaista juhannusta viettäisit kaivattusi kanssa juhannuksena 2025? 🌻761025- 56989
- 81954
- 45877
- 62849