Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

27

Kommenttia

5230

  1. Kyllä mielestäni ongelmakoirakouluttaja( tai joku muu pätevä) on ihan paikallaan,jos hommaa ei muuten ole saatu pelittämään.Tämän keissin ainakin itse olen ymmärtänyt jo ongelmaksi.Miksi muuten apua tarvitaan.
    Enkä ainakaan itse ole keissistä kuvaa saanut,että vaan huvikseen keskustellaan vaikka tietynlaisesta käyttäytymisestä.Vai olenko ihan ymmärtänyt väärin :D
  2. "En siis tunne..."
    "Kyseessä on siis se normaali tapaus,kyllä se kotona osaa"
    Tuota kuulee tosiaan kentällä.Niinkuin näemmä itsekkin tiedät ;D
    Mitä se sinulle tarkoittaa?Yleensähän ei sitä kukaan suoranaisena valehteluna tokikaan pidä...Syitä voi olla jokusia,esim.pienoinen puolustuspuhe,kun koira ei ihan nappiin mene(ihan luonnolinen ilmiö :D) vähän tuon suuntaistakin,kun c.f jo ehti kirjoittaa.

    Mutta ennen kuin menee ihan absurdiksi nyt :D,niin ihan oikeasti,niin miksi hyvät ongelmakoirakouluttajatkin tutustuvat kunnolla tapaukseen,tilanteisiin ym.Eiköhän se ole nimenomaan siksi,että eiköhän se ole nähty,että ihmisillä voi olla ihan erilainen kuva omista toimistaan,mistä ongelmat useinmiten johtuu,kuin kouluttajan näkemys...
    Siksi nimenomaan se ulkopuolinen(pätevä),että arvioidaan tilanne ihan puolueettomasti.
    Tuskin asiakkaat sielläkään vaan valehtelee,eiköhän he näe vaan asiat kantiltaan...

    "En ole nähnyt..."Ennenvanhaan puhuttiin kenttätottelevaisesta.Ne oli koirat,jotka hyvä kouluttaja vietillä sai siihen tilaan,että toimi sillä kuin kone siinä tilanteessa,johon oli siihen joko määrätietoisesti rakennettu/tai vahvalla käyttövietillä jo sisäsyntyinen.
    Nuot koirat sitten tuon "tilan" ulkopuolella saattoi olla ihan mitä vain.
    Kouluttaja varmaan tiedät,että yhä näitä löytyy ja kenttätoimivuus ei aina kerro yhtäs mitään muuten toimivuudesta ;)
    Muistaakseni jossain vaiheessa kirjoittelitkin,että koira on hyvinkin täpinöissään patukasta.

    ps.Odottelen vieläkin vastausta peviin liittyen ;)
  3. Hyvä ,että uusi ketju tuli.Minulla kone kelaa tosi huonosti pitkiä ketjuja.

    Sekiksistä sen verran,että itse en muista taasen niitä pahemmin olleen kaupungissa.Maalta kyllä niitä jokusia,vaikka lähinnä kyllä mettäkoiria sieltäkin.
    Sekikset oli tosi harvinaisia,ja vähän sellainen "hyshys",jos jollekkin sattui tulemaan.Ja ne oli sitten ihka oikeita vahinkoja.Noin aika mukulasta.
    Silloin,kun muutin kotoa ja otin heti koiran myös,niin asuinpaikan puistossa(lähellä ydiskeskustaa) meillä oli tapana isolla porukalla kiertää siellä.Ja ei ollut mikään salaseura :D,uusia otettiin mieluusti vastaan,jos "sääntöihin" sopi.Yhden ainoan sekiksen omistajineen muistan sieltä ja niihin vuosiin puistossa liikkuneen.Samoin paljon tuli käytyä muissakin seudun suurissa puistoista(jokusiakin lähellä),kun ei aina viitsinyt autolla metsiin huristella kauemmas.
    Tuossa nyt yksi esimerkki.Toki muuallakin tullut liikuttua.Koulutuskentällä oli toosi harvinaisia,ennen sekisten "buumia".Ihan siis kaikkien rotujen koulutuksissakin.

    Bordereista sen verran,että kokemuksia löytyy hyvin monenlaisista ...
    Roduun erikoistunut kun en kuitenkaan mitenkään ole,niin noista tietämistäni kyllä osoittaisin pääasiassa kyllä sinne narun päähän,niin hyvässä kuin pahassa...

    Ja tähän kohtaan ihan pakko :D
    Meillä täällä eräs perhe vuorotellen ulkoiluttaa yhtä borderia.Ja tekniikoista löytyy,vähän niinkuin nykyaikana yleensäkin :DDD

    Kun isä tulee vastaan,niin jo kaukaa kääntyy pois eli mistä tuli.Vetää miltei sananmukaisesti perässään koissua(suht hiljaa koissu,kun on kaukana),kun koissua niin kovin kiinnostaa muut.
    Kun äiti tulee vastaan,niin pysähtyy "keskustelemaan" koiransa kanssa.Tosin ei paljon keskustelusta mitään kuule,kun koira pitää sellaista haukuntaa,että varmasti tulee kitarisatkin lenkillä kipeäksi...
    Ja sitten kolmas taluttaja.Aika nuori tyttö.Tulee ripeästi koirineen vastaan,ottaa ennen kohtaamista kontaktin makupalalla tai pallolla.Ja koira menee sivuilleen vilkaisematta melkoisen makeesti ohi,ääntäkään päästämättä...
    Että näin :D
  4. No,heh,noita c.f:n juttuja :D
    Paitsi että ei se kovin väärässä ole :D

    Olen yhden koiran opettanut aikoinaan korjaamaan tavaroita.Lelunsa vei aina koppaan ja muita sitten toi,kun olin johonkin unohtanut.
    Homma lähtee siitä,että koiran pitää(saada kiinnostumaan) pitää tavaroita yleensäkin suussaan ja rikkomatta niitä.Sitten pitää erikseen opettaa kantamaan käskystä ja jos haluaa käskyllä johonkin paikkaan,niin myös sen paikan nimeäminen ja sinne ohjata viemään ihan "käsikädessä" aluksi.Jos taas halutaan tuotavaksi,niin ihan perinteinen nouto pitää opettaa.Sitten kun lähdetään tavaroita kuskaamaan,niin joko nimetään tavarat,jos vaikka halutaan tietty viedä tai sitten käyttää yhteissanaa.
    Tuo viimoselle olen opettanut "yleistuonnin" eli yhdellä sanalla etsii ja tuo kaikki vääränpaikan tavarat esim.lattialle jonnekkin tippunut hiusdonitsi ym.Samaten pihalla johonkin hukkunut puutarhahanska ym.

    Ravistus on vaikeampi,koska se täytyy koiralta aluksi "hakea".Eli koiran täytyy se tehdä,josta sitten nappaa sen ja palkitsee ja liittää sanan.Ravistuksen voi saada juuri tuosta märkyydestä,koiraan jotain laittaminen sellaista,minkä se haluaa ravistamalla pois tai sitten sijaistoimintana voi kokeilla.Vaikea selittää,mutta höpöttää/pyytää jotain sellaista,mitä koira ei ymmärrä,jolloin koira pitemmän päälle lyö sijaistoiminnan eli alkaa ravistella itseään.
    Ihan samoin,kuin vaikka kiskottelu,jonka opetin,itseasiassa vahingossa yhdelle koiralle aikoinaan :D

    ps.c.f,usko tai älä.Totta puhut tuosta moppaamisestakin :D
    Minulla oli yksi iso narttu,jolle tuli kaveriksi pikkukoira.Kun se oli pentu ja ihan junnu,niin tuo isompi työnsi sen sananmukaisesti kumoon ja selälleen.Sitten se pisti sen turpansa (eikä ihan pieni sellainen...)sen vatsaan ja ihan yksinkertaisesti työnsi pikkuotusta niin pitkin lattiaa,kunnen kopsahti kynnys vastaan...
    Tuo oli jo sen tason juttu meikällekkin,että kauan mietin,mitä se sillä tarkoittaa(itse asiassa en vieläkään) ja uskaltaako antaa tehdä...Mutta kun kummallakin ei ollut mitään sitä vastaan vaan hauskaa itseasiassa o_O,niin annoin homman jatkua.Muille se tuotti kyllä stressiä,kun sattui näkemään,kun lattiarätti oli suurenpiirtein aluksi toisen kuonon kokoinen...
    Tapa jäi jossain vaiheessa pois,kun ei saanut toista enää heiteltyä kumoon,kait.
  5. "Mihinkäs siedättäminen..." Eli siis kuten sanoin jo,se on metodi,ihan samoin kuin joku "purkkikoulutus" ym.mikä ei ainakaan minun mielestäni ole muuta kuin tapa hoitaa tehdä kuntoon joku juttu.Luottamus on eri asia,josta jo kerroin,on siis kokonaisuuteen perustuva,ei mikään yhden asian juttu.
    Ja pikemmin voisi sanoa,että mitä parempi luottamus,niin sen parempi toteuttaa siedättäminen.Kuin toisinpäin.