pcb666

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

101

Kommenttia

418

  1. Eikä Alden Thompson ole mikään tavallinen tallaaja, vaan yksi SPA-kirkon johtavista Vanhan Testamentin tutkijoista.

    Eikä häntä ole erotettu virastaan eikä tietääkseni olla aikeissakaan erottaa. Uusia kirjojakin on tulossa.

    Wikipedia mainitsee mm. seuraavaa:



    "Alden Lloyd Thompson is a Christian theologian, author and popular speaker and seminar presenter. He is the professor of biblical studies at Walla Walla University in Washington, United States. He has published several books and hundreds of scholarly and popular level articles, and has been considered to be a leading Old Testament theologian within the Seventh-day Adventist Church. "

    http://en.wikipedia.org/wiki/Alden_Thompson
  2. "Luterilaiset pitävät yhteistä lepopäivää samanaikaisesti lähes kuusi tuntia."


    Tätä ei minulle SPA-seurakunnassa ollessani koskaan selitetty, että kun adventisti viettää Lapissa lauantaina sapattiaan puoliyöhön, hän osoittaa palvelevansa Jumalaa,

    mutta kun esimerkiksi luterilainen lauantaina klo 18 - 24 viettää omaa lepopäiväänsä, hän näin menetellen seuraa saatanaa ja on ottanut pedon merkin (tai joidenkin mielestä ei vielä ole ottanut, mutta ennen pitkää tulee aika jolloin nuokin 6 tuntia luetaan pedon merkkiin kuuluvaksi).

    Jotenkin haiskahtaa kahdenlaisten punnusten käytöltä (mikä puolestaan on tyypillistä kaikille lahkoille)

    "Meikäläisille on sallittua sekin, mikä ei-meikäläisille on syntiä".

    On se niin kivaa!
  3. Runsaaseen eri puolelta maailmaa kerättyyn aineistoon perustuu havaintoni, että mitä tiukemman pyhityslinjan mies (adventisti)pappi on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hänen elämästään löytyy asioita, joita kirkkokunta ei haluaisi julkisuuteen pääsevän.

    Löytyy talous-, tulli- ja muita rikoksia, valehtelua, joskus suorastaan lausumia, jotka haiskahtavat väärälle valalle, seksuaalisia hairahduksia ja pahoja perheongelmia.

    Ei tarvitse muuta kuin käydä läpi adventtikirkon pääjohdon virkailijoiden elämää ja toimintaa viimeisten 100 vuoden ajalta.

    Ja löytyy niitä esimerkkejä lähempääkin.

    Joten järkevä neuvo on:

    älä koskaan lainaa rahaa

    a) kovin pyhän miehen maineessa olevalle papille
    b) papille, joka saarnaa kovin paljon anteeksiantamuksesta
  4. Jokaiseen vähintään 1000 jäsentä käsittävään uskonsuuntaan kuuluu ainakin yksi homoseksuaali ja yksi lesbo (edellyttäen, että jäsenistöön hyväksytään yhtä lailla miehiä kuin naisia).

    Lisäksi ainakin yksi pedofiili.

    Mitä tiukempi suuntaus, sitä runsaammin homoja, leboja ja pedofiileja.

    Pyhyyden kaavun alla kun on helpompi harjoittaa sitä sun tätä, paljon helpompaa kuin ilman kaapua.


    Ei se, että pedofiileja löytyy seurakunnasta, ole seurakunnan häpeä. Suurempi häpeä on, jos niitä ei muka löydy tai jos löytyykin, asialle ei tahdota tehdä mitään. Tai jos tehdäänkin, ei tehdä tarpeeksi jämeriä toimenpiteitä.
  5. Tunnustan sen,

    nimittäin että olen herkkämielinen.

    Minun olisi esimerkiksi hyvin vaikeaa seurata kidutusta, kuoliaaksi kivittämistä jne.
    TV:ssä on hyvin paljon sellaista ohjelmatarjontaa, joka sinänsä voisi kiinnostaa, mutta kun ei kärsi katsoa. Esimerkiksi vaikka Benny Hinnin esiintymiset.


    Tänne kirjoittaa moni sellainen, joiden viestit saavat minut tuntemaan psyykistä ja fyysistä kuvotusta. Siksi pyrin välttämään tiettyjen nimimerkkien kirjoitusten lukemista.

    Mutta aina sitä ei ole voinut välttää, esimerkiksi silloin, kun olen käynyt läpi Bushmannin kirjoitukset.

    Tässä yhteydessä - ja jo aikaisemminkin - olen törmännyt ilmiöön, että joku tarmokkaasti kieltää olevansa adventisti (näin ainakin olen käsittänyt) mutta kuitenkin suhtautuu suurella ymmärtämyksellä adventistien opinnäkemyksiin.

    Miten tuollainen ristiriita on selitettävissä?

    Seuraavat mahdollisuudet ovat tulleet mieleeni (luettelo ei ole täydellinen):

    1) Kyse on pesunkestävästä adventistista, jolle valehtelu kirkkonsa eduksi oli yhtä sallittua kuin minulle ja niin kovin monelle muulle 50-luvun adventistille ("ei tämä ole lahkolaisten kirja; tämä on Kirjatoimen kirja/tämä on Esan kirjapainossa painettu" ja mitä muita totuuden kieroja konsteja sitten kulloinkin opetettiinkin kolportöörikursseilla).

    Motiivina olisi "katsokaa nyt, kuinka ei-adventstikin ymmärtää tämän ihan samalla tavalla kuin adventistit esittävät!"

    2) Kyse on provoilijasta, joka saa nautintonsa siitä, että saa muita ymmälle.

    3) Asianomainen henkilö määrittelee adventistin eri tavalla kuin useimmat hänen lukijansa. Tämä on mahdollista, kun olettaakseni Suomi24-nettiyhteisö ei koskaan ole määrittänyt sitä, missä kulkee raja adventistin/ei-adventistin välillä.

    Joten seuraavat mahdollisuudet avautuvat tältä pohjalta:

    A) Asianomaisella on adventistin vakaumus, mutta hänen nimensä ei ole minkään adventtiseurakunnan jäsenluettelossa. Syinä tähän voisivat olla

    - taloudelliset
    - sukuun, perheeseen tai työpaikkaan liittyvät
    - eräitä muitakin tulee mieleen, mm. heikkona hetkenä annettu lupaus että "minusta ei sitten tule koskaan adventistia"

    B) Asianomaisen nimi on A-kirkon jäsenluettelossa, mutta hän on väliaikaisen seurakuntakurin alaisena, eli ei ole täysivaltainen adventisti

    C) Asianomainen tai hänen lähiympäristönsä mieltää niin, että adventisti on vain se, joka pystyy allekirjoittamaan jokaisen "28 perustavanlaatuisesta opinkohdasta". Ja jos asianomaisen mielestä niitä opinkohtiä pitäisi olla vähemmän tai enemmän kuin 28, hän ei "teknisesti" ole adventisti.

    Tämä ei muuten ole leikin asia. Jopa teologian tohtoreita on erotettu tällä syyllä, ainakin ulkomailla.

    D) Asianomainen haluaisi olla adventisti, mutta häntä ei ole hyväksytty seurakunnan jäsenyyteen sen takia, että hänen elämäntapansa eivät "täytä normeja". Tässä yhteydessä tavanomaisimmat esteet liittyvät tupakkaan, alkoholiin ja seksiin.

    4) Asianomainen on lievää vaikeammin tavalla tai toisella "pipi".


    Tämä vain johdannoksi. Bushmannilla saattaisi olla muitakin näköaloja?
  6. Toistuvasti olet ilmaissut kirjoittamisen motiivisi: estää varomattomia joutumasta adventismin ansaan.

    Tarkoituksesi on jalo.

    Toki siihen liittyy joitakin riskejä, ainakin yksi.


    Riskien ottamista pidetään hyväksyttävänä, jos toiminnasta koituva hyöty SELVÄSTI ylittää siitä mahdollisesti aiheutuvat haitat.

    Jokunen esimerkki sallitaan?

    Lainsäätäjä on määrännyt autoilijalle turvavyöpakon, koska turvavyön käyttäminen säästää henkiä ja vähentää pahasti vammautumisen riskiä.

    Eduskunta päätyi ratkaisuunsa selvästi tietoisena siitä, että _joskus_ tapahtuu onnettumuuksia, joissa ihminen selviytyy hengissä vain sen takia, että hän EI käyttänyt turvavyötä.

    Omaisten kannalta on tietenkin traagista, jos ihminen kuolee vain lainkuuliaisuutensa takia, mutta olisi selviytynyt hengissä tietoisesti lakia rikkomalla.

    Toinen esimerkki ovat rokotukset. Rokotetta ei oteta käyttöön, jollei siitä koituva hyöty selvästi ylitä siitä koituvaa haittaa.

    Tässä ongelmana ovat ne, jotka pyrkivät saamaan itselleen hyödyn ottamatta itselleen riskiä, eli siis ne, jotka turvautuvat ns. laumaimmuniteettiin.

    Tauti ei leviä, jos tarpeeksi suuri osa väestöstä on rokotettu. Nämä siipeilijät kannattavat sitä, että kaikki muut rokotetaan paitse heidät itsensä ja heidän perheensä.


    Arvioin, että kirjoittelustasi on enemmän hyötyä kuin haittaa ei-adventisteille.

    Mutta - ja samaa olen monen monta kertaa miettinyt omalla kohdallani omasta kirjoittelustani - miten on hyöty/haittasuhteen laita adventistien kohdalla?

    Vaikka raamatussa väitetään, että totuus tekee vapaaksi, minusta näyttää siltä, että monen adventistin, mormonin tai Jehovan todistajan kohdalla totuuden kohtaaminen joko paaduttaa tai tekee skeptikoksi.

    Pidän mahdollisena, että säännöllisesti tapaamalla ja keskustelemalla saisin jonkun adventistin silmät avautumaan. Tässä suhteessa nettikirjoittelu ei ole niin tehokasta evankelioimista.

    Mutta tähän liittyy se riski, että kun ihminen tajuaa, kuinka YKSI uskonto on vetänyt häntä mitä raaimmin nenästä, ihmisestä tulee skeptikko, joka hylkää kaiken uskontoon vivahtavankin. Eli lapsi menee pesuveden mukana.

    Joten monasti tulee mieleen raamatustakin löytyvä (Tuom. 6:31) ajatus "...Jos hän on jumala, ajakoon itse asiansa..."


    Ja kuka meistä sen tietää, kenen rangaistus on tarkoitettu alkavaksi jo tässä elämässä, tapahtukoonpa se sitten adventtikirkossa tai mormonikirkossa?

    Kosmisessa mittakaavassa ei liene hyvin tärkeää, minkä kirkkokunnan höynäyttämäksi joku lähimmäisemme on joutunut? Tai ties vaikka olisikin, ainakin yksilötasolla.
  7. Tämän palstan adventistit eivät ole tietävinään siitä, kuinka suosittu tuo Blancon "parafraasi" oikein on ollut ja on vieläkin. Alkuunhan sitä myytiin parhaimpana raamatunkäännöksenä, mitä englanniksi löytyy, se kun niin selvästi todistaa adventismin erityisopetukset oikeiksi.

    Kävin äsken vilkaisemassa Kirjatoimen nettisivuja. Juuri tällä hetkellä siellä ei mainosteta tuota Blancon häpeällistä julkaisua, mutta ei se sitä takaa, etteikö Kirjatoimi olisi sitä välittänyt halullisille sieluille viime vuosina.

    Jos ketä kiinnostaa, ehdotan, että käytte lävitse arkistoimanne Nykyaika-lehdet vuodesta 2003 alkaen. Silloin tällöin lehden keskiaukeamalla on ollut mainoksia tuotteista, joita Kirjatoimi myy tai välittää.

    En pidä mahdottomana, etteikö jossakin numerossa olisi mainostettu tuota pirullista käännöstä.
  8. Alla olevasta linkistä pääsette lukemaan kaiken tarpeellisen adventistikirjamyynnin hittituotteesta "The Clear Word Bible".

    Kotioloissaan moni usa-lainen adventisti ei muuta käännöstä juuri luekaan.

    Lukekaa artikkeli alusta loppuun. On se niin karmea juttu.

    http://lifeassuranceministries.org/proclamation/2009/1/stevepitcher.html
  9. ns. retorisiin kysymyksiini. Mitäs ne ovat? [siinä yksi esimerkki!]

    "Retorinen kysymys tarkoittaa interrogatiivimuotoista lausumaa, joka esitetään keskustelun tehokeinona eli retoriikkana ja johon odotetaan lähinnä samanmielisyyden osoitusta eikä niinkään vastausta.

    Koska retoriseen kysymyksen ei odoteta varsinaista vastausta, sitä käytetään yleensä puheteknisenä keinona pysäyttää asian käsittely. Tyypillisesti retorinen kysymys tuo esille ongelman tai aiheen: Kukapa ei haluaisi kaunista kotia. Sitä aletaan sitten selvittää, esimerkiksi millainen koti on kaunis ja miten kodin kauneus saadaan aikaan. Retorisen kysymyksen avulla käsiteltävän asian merkitys korostuu. Se pysäyttää asian käsittelyn ja kuulijat alkavat miettiä, mutta kertoja "vastaakin" itse ryhtymällä varsinaisesti käsittelemään asiaa. Retorisen kysymyksen esittäjän pitää kuitenkin monesti viestiä vielä erikseen eleillä, ilmeillä tai äänenpainollaan, ettei hän odotakaan kuulijoilta vastausta. Väitteeksi tai kysymykseksi tulkittuna retorinen kysymys voi silti saada kuulijat miettimisen asemesta puuttumaan asiaan: Oletko itse vähän tyhmä? Yksi retorisen kysymyksen käytön perusperiaatteista on, ettei niitä pidä esittää liikaa tai ne menettävät tehonsa. "


    Lähde:

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Retorinen_kysymys


    Eli teesien tarkoitus ei ole herättää keskustelua vaan saada edes jonkun lukijan harmaat aivosolut heräämään hengellisestä ja älyllisestä horroksestaan.

    Taitaa olla liian kunnianhimoinen projekti?
    [tämä heitto taisi olla yksi retorinen kysymys liikaa...]
  10. (näyttää siltä, kuin yhdeksikkö olisi viipynyt taululla vain hetken).
    Yritetään uudestaan

    Paitsi uskonsuunnan perustajaa, hyödykkeestä ennen pitkää hyötyvät myös ”siipiveikot”.

    Lahkon (sellaisiksihan niitä alkuun melkein aina muut, vanhemmat suuntaukset nimittävät, kuten UT:stakin voimme lukea) organisaation kautta kulkee rahaa suunnilleen sen verran kuin tilinpäätökset osoittavat.

    Mutta rahaa kulkee myös virallisen organisaation ohi , joko sillä lailla, että organisaation työntekijät eivät tilitä eteenpäin kaikkea sitä rahaa, jota uskolliset jäsenet antavat heille ”Herran varastohuoneeseen” vietäväksi,

    tai niin, että perustetaan erilaisia rinnakkaisbisneksiä, joita jäsenet luulevat kirkon laitoksiksi mutta jotka todellisuudessa eivät sitä ole. Runsaasti esimerkkejä löytyy etenkin USA:sta.

    Tällaisen yrityksen johtaja voi nimellisesti nauttia naurettavan pientä palkkaa, mutta palkan lisäksi hänellä voi olla käytössään firmansa luottokortti, jossa kertaostoksen ylärajana 100000 dollaria voi olla vielä nappikauppaa.

    Jos firmalla on kirjanpito, se tavallisesti on kolminkertainen (tavanomaisen kaksinkertaisen asemesta), mutta tilannetta kompensoi se, että tilintarkastajat ovat yksinkertaisia, tai johtajan sukulaisia.


    Suomessakin tunnetaan ainakin yksi adventistipastori, jolle osa jäsenistöstä maksoi kymmenyksensä, sen sijaan että ne olisi toimitettu paikallisseurakunnan rahastonhoitajalle tai suoraan piirikuntaan. Tuo käytäntö käsitykseni mukaan kesti ainakin 20 vuotta.

    Lisäksi mainittu pastori tunnettiin vanhusten ystävänä, joka auttoi iäkkäitä seurakuntalaisia pääsemään irti kiinteistöistään.

    Kun nuo liiketoimet ovat juridisesti vanhentuneita, mitäpä niitä sen enempää tonkimaan. Poliisi ei liene niitä tutkinut eikä tuomioistuin arvioinut.
    Toki vanhusten omaisten joukosta löytyy niitä, jotka ovat sitä mieltä, että moraalisesti teot eivät ole vanhentuneet.

    Ja on sellaista tapahtunut toki monessa muussakin kirkkokunnassa.
  11. Mitä sitten tavallinen rivijäsen hyötyy?

    Paljonkin, sanoisin.


    Palataanpa autokauppaan.

    Kuten aikaisemmin totesin, kaikille autoille, joita on valmistettu, on löytynyt ostajia. Ei se sitä tarkoita, että jokainen autoyksilö olisi saatu myydyksi, mutta kylläkin sitä, että kaikenlaisilla autoilla on kysyntää.

    Kuten on kaikenlaisilla uskomuksillakin.


    Jos jätetään tarkastelusta pois 2. - 5. polven adventistit ja keskitytään niihin, jotka vasta päälle kolmekymppisinä ovat valinneet adventtikirkon,

    tuolle valinnalle löytyy monenlaisia ja hyvin erilaisia vaikuttimia.


    Jotkut ovat niitä, jotka kokevat Jumalan suoranaisten ihmeiden kautta johdattaneet heidät juuri adventtikirkkoon.

    Ei sitä kannata kummastella, sellaista sattuu monessa muussakin uskonsuunnassa. Kuinka moni helluntailainen, baptisti, metodisti jne jne voikaan todistaa ihan yhtä suuresta ihmeestä, joskus suuremmastakin.

    Ei näitä ihmeitä voi summamutikassa mitätöidä, mutta eivät ne mitään myöskään todista kulloisenkin kirkkokunnan paremmuudesta.

    ”Tutkimattomia ovat Hänen tiensä ja käsittämättömiä Hänen tekonsa”.

    Joskushan takana voi olla pelkästään sekin, että joillekin ihmisille Luoja katsoo tarpeelliseksi järjestää rangaistuksen ja kärsimyksiä jo tässä elämässä. Voihan sellaisen rangaistuksen kärsiä vaikkapa SPA-kirkossa, vai eikö muka voi?


    Mutta sitten on niitä, joille kirkkokunnan valinta merkitsee jonkin tarpeen tyydyttämistä.

    Tässä yhteydessä mieleeni tulee aina seurakunnan tukipylväs R.R., joka asiaa häneltä kysyttäessä kertoi, että hän nimenomaan halusi liittyä sellaiseen seurakuntaan, joka normeja ”ei joka räkänokka pystykään noudattamaan”.

    Samaisessa yheydessä hänellä oli tapana mainita – näin kerrotaan – kuinka moneen vuoteen hän ei ollut syönyt mitään lihaa, ei edes kalaa.

    Siinä vaiheessa kun tieto kantautui minun korviini niitä vuosia taisi olla neljänkymmenen huitteilla, mutta lopullinen ennätys ilmeisesti oli huomattavasti korkeampi.

    Hatunnoston arvoinen suoritus!
  12. Kerran erehdyin kysymään adventistipastorilta, kuinka hän selittää erään raamatunjakeen, kun toisaalta ...

    Hän keskeytti minut ja ryhtyi naama punaisena huutamaan, että minäkin olen näköjään liittynyt vastustajiin ja pienen kirkon vainoajiin.

    Sanoin mielelläni jatkavani opillista keskustelua, jahka hän vaikka kirjeitse selittää minulle tuon yhden jakeen.

    Olen yli 20 vuotta odottanut tuota kirjettä.

    Oikea ja perinteinen adventistinen selitys tietenkin on, että posti on hukannut tuon kirjeen ;-)
  13. Kun jollakin kirkolla on sellainen apologeetti kuin Nichol,

    mihin se enää vihollisia tarvitsee?


    Hyvänkin asian liioittelu kääntyy vastakohdakseen.

    Paperiliiton puheenjohtajia saatetaan tulla muistamaan päähenkilöinä Suomen paperiteollisuuden alasajoon, samoin kun Niilo Wälläriä pidetään avainhenkilönä Suomen kauppamerenkulun alennustilaan ja merimiesten työttömyyteen.

    Kun henkilön mielipiteet on betonoitu, kuten Nicholin, minkäänlaiset todisteet eivät tuota päätä käännä, ei enkeli taivaasta, ei Isä Jumala eikä taivaallinen pasuunayhtye.

    Antaa ulkopuoliselle tarkkailijalle vastenmielisen kuvan siitä, mihin aivopesu johtaa, vaikka pesu olisi tehty mitä jaloimmin tarkoituksin.

    Miehestä lisää alla, mutta ei hänen heikkouksistaan, joista ainoa merkittävä oli se, että hän ennen kirjoitustyöhönsä ryhtymistään ilmeisesti päätti, että lopputuloksen on oltava "uskoa vahvistava".

    http://en.wikipedia.org/wiki/Francis_D._Nichol


    Jos joku haluaa perehtyä Nicholin ryhtymyksiin, lähtökohtana voisi googlettaa vaikkapa stringiä QOD tai Questions on Doctrine.

    Niillä pitäisi päästä tarkempien lähteiden jäljille.

    Minun lähteeni ovat lähinnä paperimuodossa (kirjoja, kirjeitä, lehtiä), joita en katso tarpeelliseksi ryhtyä skannaamaan tai näppäimistöä käyttäen jäljentämään.
  14. Lainaus:

    "
    Last Generation Theology
    Douglass was a key figure in the 1970s due to his advocacy of Last Generation Theology (LGT), a controversial theological position held by a segment of Seventh-day Adventists.
    A key contribution by Douglass was his articulation of what came to be known as The Harvest Principle. Pointing to Mark 4:26-29 and Rev 14:14-16, Douglass argued that God is waiting for a ripe harvest, and as soon as that harvest "is fully ripe", He will thrust in His sickle and reap the earth - the Second Coming of Christ will at last come to pass."
    ........


    http://en.wikipedia.org/wiki/Herbert_Douglass
  15. jos luottaa Nicholiin ja Douglassiin.

    Kummankin puolesta olen saanut hävetä. Enkä muuten ole ainoa tässä suhteessa.
    Moni vakiintunut adventistikin on vaivautunut, kun näistä kahdesta herrasta tulee puhe.

    Ja EGW-säätiö jostain kumman syystä tuo mieleeni Cosa Nostran tai vaikkapa George Orwellin kirjan "Vuonna 1984"

    Minä ihan vakavissani pidän mahdollisena, että kun tiukka paikka tulee, säätiöstä löytyy "aivan uusi, ennen näkemätön, piirongin laatikkoon unohtunut EGW:n kirje", jota käyttäen tiukasta paikasta hetkeksi päästään väljemmille vesille.
  16. Ja kun uskonto kaiken muun ohessa on hyödyke,

    se tarkoittaa sitä, että siitä joku HYÖTYY.

    Varmimmin siitä hyötyy uskonnon perustaja.

    Jos ette ole havainnut itsessänne suuria lahjoja mihinkään suuntaan mutta haluaisitte taloutenne vakaalle pohjalle,

    suosittelen lämpimästi uuden uskonnon perustamista.

    Jo kymmenen seuraajaa voi elättää yhden perustajaisän tai -äidin,

    varsinkin jos uskontoon kuuluu oppi täysien kymmenysten maksamisesta Herralle, tässä tapauksessa teille.

    Jotenka jos ihmiskuntaan kuuluisi vaikkapa miljardi aikuista, työssä käyvää ihmistä, siinä riittäisi teoriassa tukijoita 100 miljoonalle erilaiselle uskonnolle.

    Valitettavasti ne, jotka ovat käyneet bisnekseen käsiksi teitä aikaisemmin, ovat "varanneet" suuren osan noista potentiaalisista opetuslapsistanne,

    mutta ei tilanne ole uuden yrittäjän kannalta lainkaan niin lohduton, kuin äkkiseltään luulisi.

    Markkinat eivät ole vielä kyllästyneet (niin, tässä ei tosiaankaan ollut lyöntivirheestä kysymys; en siis tarkoita ihmisten pitkästymistä vaan markkinoiden ns. saturaatiota), jotenka runsaasti on tilaa kekseliäille yrittäjille.

    En voi luvata sellaisia tuloja kuin huippuartisteilla (Michael Jackson jostakin syystä tuli mieleen) tai huippu-urheilijoilla,

    mutta kyllä uuden uskonnon perustajan pitäisi pystyä ylittämään keskivertoministerin tulotaso.
  17. Kun kerran uskonnolla on vakaa menekki, tarvitaan myös tarjontaa.

    Onneksi siitäkään ei ole puutetta.

    Ei uuden uskonnon keksiminen ole ollenkaan vaikeaa, ei se sen vaikeampaa ole kuin uuden muodin keksiminen, päin vastoin.

    Teistäkin moni pystyisi keittämään kokoon ihan uuden ja omanlaisenne uskonnon.

    Itse asiassa vahvasti näyttää siltä, että näin on jo tapahtunutkin!

    Jos seuraajia ei ole löytynyt (tarpeeksi ainakaan), vika on tuotteistuksessa, pakkauksessa ja mainoksessa. Siinä teidän pitäisi skarpata. Kannattaisi ainakin alkuun turvautua vaikkapa mainosalan ammattilaisten apuun.

    Ei uuden uskonnon perustajan tarvitse olla oppinut ollenkaan, apukoulupohja riittää mainiosti.

    Ihan niin vaatimattomalta pohjalta te voitte tehdä oman raamatunkäännöksenne, sellaisen, joka tukee vankemmin teidän oppianne kuin nykyinen kirkkoraamattu.

    Niinhän Jehovan todistajatkin aikoinaan menettelivät. Ja paremminhan heillä on pyyhkinyt kuin adventisteilla, käsittääkseni ainakin Suomessa ja jos mittarina käytetään jäsenmäärää ja jäsenten aktiivisuutta uskonsa levittämisessä.
  18. Tietääkseni maailmanhistoriasta ei löydy yhtään esimerkkiä sellaisesta tapahtumasta, että sarjavalmistuksessa olisi ollut sellainen automalli, jolle ei olisi löytynyt yhtään ostajaa.

    Vaikka automalli olisi kuinka ruma, hidas, epämukava, epäluotettava ja pahanhajuinen,

    aina sillekin on ostajia löytynyt.


    Sama koskee uskontoja ja uskomuksia.

    Ei niin kummallista uskontoa ole vielä keksittykään, ettei sille olisi seuraajia löytynyt, kunhan markkinointipuoli on kunnossa.

    Kysyntäähän aina on, siitä ei ole ollut koskaan puutetta!

    Mitä kummallisempi ja järjenvastaisempi uskomus, sitä paremmin se menee kaupaksi.
  19. Koska uskonto on hyödyke (toki se on muutakin kuin sitä),

    uskontoa koskevat kaikki ne kysynnän ja tarjonnan lait, jotka koskevat vaikkapa autoja.

    Saattepa nähdä!
  20. Paitsi kestokulutushyödyke, uskonto on monelle myös _kerskakulutuksen_ välikappale, kuten näillä suomi24-sivuilla niin selvästi on nähtävissä!
    21. 20 / 21
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt