r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  1. Onhan se teitittelytapa myös paikkakuntakohtaista. Siinä korpikylässä, jossa synnyin, ei kukaan teititellyt.
    Voihan sitä nimittää sivistymättömyydeksi. Tunsin kyllä suuremmilta kyliltä perheitä, joissa oli teitittely tapana. Oudoltahan se tuntui.

    Olen teititellyt vaihtelevasti. Sitä ei ole ratkaissut vastapuolen yhteiskunnallinen asema, vaan tuntemattomuus ja huomattava ikäero. Koska olin tietoinen, että vanhemmalla polvella oli tätä perinnettä, en halunnut turhaan ärsyttää.

    Nythän ikäerot ovat kääntyneet "puolelleni." Ei kaipaa teitittelyä, eikä sitä kovin usein tapahdukaan.

    Usein osoitetta etsivät kadulla pysäyttävät, "anteeksi tietääkö herra...?." Naurattamaan tuppaa, joskus vastaan että en tiedä tietääkö "herra" mutta kyllä minä tiedän. Yleensä selvästi nuorempiani ei tule mieleenikään teititellä.
  2. Iltaa! Tämähän on aika kun Pirtin ovea useimmiten kolkuttelen. Jotenkin näin päiväni rytmittyy.

    Samantapaiset ovat saunahommat meilläkin kuin SkillaN kertoi. Tilaussauna on mahdollista, mutta eipä ole tullut käytettyä. Saunavuoro ja lenkkisauna on riittänyt. Joskus aiemmin kävin useinkin uimahallissa, mutta nyt olen laiskistunut. Katleijan turkulainen kieli on aikamoista kirjoitettuna. Olen kyllä tätä ja porilaista työkavereiden suusta kuullut. Joskus täytyi tarkennustakin pyytää.

    Eduskunnan kyselytunnin katselin. Hieman on rauhoittunut kyselyiden kärkevyys ja paremmin olivat asiassa. Eipä kovin suuria, yllättäviä asioita esiin noussutkaan. Kaipa vetävät välillä henkeä, kunnes vaalit lähestyvät.

    Maailman menoa olen kyllä seuraillut. Mitäpä niistä kertomaan, tärkeimmäthän jo tulevat uutisissa. Ruotsalaisten sukellusveneiden etsintä taisi kuivua pieniin tuloksiin. Tulihan siitä aika paljon höyryilyä, arvailuja ja oletuksia, mutta ei todisteita. Varsinkin Iltalehdet hakevat suuria otsikoita varsin tyhjästäkin. Lehtien myymistähän sekin on.

    Johan tässä ilmoittautumisen verran onkin, joten hyvää loppuiltaa teille!
  3. Itsekuri tai hillintä, vähän samaa lienee. Kapustoja olen kyllä montakin nikarrellut.

    Alkuun leikin koneellani kuten penskat mieluisella leikkikalulla. Kirjoittamaankin opettelin. Taisipa alkuun itsekurini ja hillintänikin pettää. Nyt on leikit leikitty ja paluu arkeen suurelta osin tapahtunut. "Talon tavatkin" alkavat olla tuttuja. Kirjoitan viestin päivässä, mutta ei se sääntö ole, josku tulee pölistyä enemmänkin. Aikaani voin käyttää muuhunkin.

    Elämä on kyllin opettanut itsekuria ja hillintää. Suuttuneen kanssa ei kannata kilpaa huutaa. Antaa vastapuolen huutaa niin että räkä pärskii. Kyllä se suu siitä aikanaan kuivuu ja voipi rauhallisemminkin asioita selvittää. Yleensä ei kannata kovin pienistä erimielisyyksistä meteliä nostaa. Mitä se haittaa, jos tappioltakin tuntuu? Toisen hyvä mieli jo vie pitkälle.
    Tekorämäkkyys niin puheessa kuin kirjoittelussakin ei kanna hetkeä pitemmälle.

    Ehkä en sentään itsekurin mestari ole, mutta jo hieman tietoinen pyrkimyskin on jo hyvä alku. Vaikutan varmaan tosikolta? Ei haittaa mitään.
  4. Jo vain tuli selväksi, Late. Sehän on pääasia, että hyvältä tuntuu.

    Ainahan telkkarista jotain löytyy, vaikka minulla onkin niitä kiertämiäni ohjelmia. Salkkareita, tosi-teeveetä, BB- taloa ja kaunareita en katso. Niinpä en tiedä Taylorin muodon muutoksistakaan. Voinhan jäädä paljosta paitsi, mutta ainahan niitä aukkoja tulee muutoinkin, mutta kukin tapoineen. Tuskinpa niistä kannattaa kiistellä.

    Leppoisan rauhallista päivää olen viettänyt. Tuulen vinkka piristi mukavasti kävelyäni. Töppönen tuntui nousevan kevyemmin kuin hellesäällä.

    Kun kirjoittamiseni tuntuu nyt olevan hakusissa, lopetankin nyt lyhyemmin. Hyvää jatkoa teille!
  5. Voihan Nobel olla eräs älykkyyden mittarikin. Tosin usein tämän palkinnon jaossa nähdään tarkoituksen mukaissuuttakin, josta politiikkakaan ei ole kaukana.

    Mielestäni älykkyys ei sulje pois aina viisauttakaan, joten hämäräksi koen monissa tapauksissa sen rajan.
    Kyllähän useimmiten älykkääksi nimetään yhden asian perusteellisesti tutkineet tutkijat, jotka ovat löytäneet uuden merkittävän ratkaisun. Saattavat silti olla yhteiskunnassa yksisilmäisiä, monista asioista täysin tietämättömiä tuijottelijoita.

    Voihan olla, että todella älykkäät hyvin harvoin edes politiikkaan ja yhteiskunnallisten asioiden hoitoon haluavat osallistua, koska kokevat turhan jaakaamisen hyödyttömäksi, pitkäveteiseksi aikansa tuhlaamiseksi. Eikähän sentään kaikkeen ehdikään.

    Onhan vielä nimitys "älykkö". Ehkä siihen sopii myös yhdistettynä älykkyys ja viisaus. Joidenkin tiukkojen kriteerien mukaan Suomeen mahtuu vain kymmenkunta älykköä. En yritä luetella, vaikka jonkun luulen tietäväni. Mielestäni älyköltä vaaditaan tietojen joukkoon myös laaja sosiaalinen tuntemus, sosiaalipolitiikan ymmärtäminen ja merkitys.

    Kyllähän joku narsisti kokee itsensä älyköksi ja jopa julistautuukin. Silloin kyllä voi puhua älyttömästä. Älykkääksi ei julistauduta, ei missistä, eikä jääkiekkoilijasta tule älykästä tai älykköä, vaikka alansa parhaana ryhtyisi jakelemaan opetuksia ja lausuntojaan laajemmalla skaalalla.

    Tämä aamuverryttelyksi. Oikeastaan en ole pätevä koko asiaa käsittelemään, mutta onpahan pieni mielipiteeni.
  6. Iltahämäriin on taas mennyt ja aika hupaisesti. Olen varmaan oppinut työn "säästämisen", kun kummasti sitä omiksi tarpeikseni riittää, vaikka ei erikoistoimiin ryhtyisikään. Ei kuitenkaan tarvitse vielä onneksi töitäni ulkoistaa.

    Hyvinhän katleijan taloyhtiössä on asioita hoidettu koska pienet rempat voi säästöillä tehdä. Niin on kyllä meilläkin, sen verran olen yhtiön asioista selvillä. Joskus tarkoituksellakin pientä lisämaksua pistettiin yhtiövastikkeeseen "pahan päivän varalle."
    Enkä vastustanut.

    Sukellusveneitä tai jotain muuta jahdataan. Kyllä huhuja ja oletuksia lentelee. Onhan yksi tärkeä vihje jo ratkaistukin. Yleisöltä tuli havainto merestä maihin nousseesta miehestä. Maihinnousu oli mukamas jo tapahtunut. Selvisi että joku eläkeläinen oli käynyt kalastamassa. Hyvä oli ollut ilmakin, mutta kalaa ei ollut saanut. Hän oli tunnistanut itsensä ja naapuritkin auttoivat. Joten eteenpäinhän etsintä mennyt. Luulenpa, että ainakin osa mediasta käyttää tätä tilannetta hyväkseen ja jelppii kiihdyttämään sotavarusteluja. Sellaiselta tilanne näyttää kaikkialla.

    Olen kyllä tehnyt muutaman kerran puheena olevan kiintolevyn eheytyksen. Ehkä pari kertaa vuodessa. Luulen että sekin tarve riippuu koneen käytön aktiivisuudesta. Yllättävän hyvin koneeni toimii taloyhtiön yhteisliittymän perusnopeudella, 10 meg.
    Tiedän kyllä paremmin toimivistakin, mutta eihän minulla ole niin tulenpalava kiirekään.

    Täällä "etelässä" vielä pakkanen heikosti paukahtelee. Voi muutaman asteen tullakin. Hyvin pärjää jo silläkin. Jatkoja teille !
  7. Enpähän niin pelleksi ryhdy, että punaiset pöksyt päälleni vetäisin. Pysyn harmaan erilaisissa sävyissä. En tunne tarvetta erottua, tyydyn harmaaseen massaan. Lintu- ja eläinmaailmasta en esimerkkiä ongi. Nehän ovat aidossa luonnon turkissa ja erilaisin tarpein. Minulle vaatetuksen tärkein lähtökohta on suojautuminen pakkasilta ja auringolta. Tietysti myös rytkyjeni käyttömukavuuskin. Tuleehan siihen mukaan myös tietty häveliäisyyskin. Eihän alasti vilahtelu ole julkisilla paikoilla edes sallittua.

    Se miten toiset pukeutuu, siihen en sekaannu, kukin tyylillään. Mitäpä tuo pahemmin haitannee.
  8. Johan on muori67 erikoiseen kauppaan pistäytynyt. Ei kelpaa raha, eikä pankkikorttikaan! Kauankohan sellainen putiikki pystyssä pysyy.

    Edellisen viestin kirjoittajalla on asunnon lämpö 18 C.
    Kyllä se on vähän holotnaa. Tietysti jotenkin silläkin pärjää, mutta jonkun verran joutunee turaa päälle vetämään. Noin 22C on jo ihan hyvä. Pienestähän korjaus on kuitenkin kiinni, ellei muuta ole kuin lämpöpatterin putsaus.

    Pilvessä jötkötti melkein koko päivän, mitä nyt illasta aurinko vilahti ennen yökierroksensa alkua. Tai tarkemmin, maahan se pyörähtelee. Hyvä kelihän oli marketissa asioida ja iltapäivällä mennä raaputella muutaman kilsan kierros. Lähinnä "vakityöt" on tullut suoritettua. Tietysti päivänokosia unohtamatta.

    Tässä tämä hölöhölö! Näin kyllä tämän "hölö"
    älynväläyksen alkuperäisempänäkin, jota mukaillen SkillaN nyt käytti muodikkaasti käytti. Mitäpä siihen -ihmeellisiin ilmaisuihinhan tosi nerot pystyvät, kun parastaan pistävät.
  9. Huomenta! Sateen tuhnuista on, mutta lämmintä sentään +6.

    Täytyypä hiukan korjailla kertomaani. Mainitsin minulla olevan " ehkä tuhat" kirjaa, ajattelin ensin pistää muutamia satoja, mutta lyhensin tekstiä.

    Jälkeenpäin rydyin miettimään. Ei niitä sentään tuhatta kirjaa ole, muutama sata vähemmän. Tarkkaan en tiedä, on komeroissa ja kellariin menomatkaa varten pinottuja kirjoja joille täytyy paikka hakea.
    Niitä on kertynyt matkan varrella, pari isompaa lahjoitusta korvauksena pienistä talkootöistäni. Lahjoittaneet olivat jo omasta mielestään lukunsa tehneet ja halunneet päästä kirjoistaan eroon. Sitten kirjoja tarttui paljon kirpputoreiltakin kun tapani oli niitä katsella. Myös joskus kirjaston poistoon laitetuista kirjamyynneistä. Jos muutoin olenkin ollut aika pihi, kirjoihin kyllä olen tuhlannutkin, enkä aina kovinkaan järkevästi. Paljonhan joukossa on lukemattomia ja vähän selailtujakin.

    Eihän nykyään vanhoista kirjoista makseta juuri mitään. Se aika on muuttunut, kuten SkillaN kirjoitti.
    Eurollahan kirjoja saa jopa valita. Ja onhan myyjätkin vähentyneet. Poikkeus on vain melko uudet kirjat ja sellaiset, joilla on antiikkiarvoa. Luulen kyllä, että kirja pitää puolensakin vielä kauan tämän nykyisen kehityksen kanssakin.

    Ennen oli toista, kirjoilla oli arvonsa ja pidettiinkin kuin aarteita. Jossain vaiheessa se oli myös halu näyttää, kuului ikään kuin kalustukseen, vaikka ei olisi juuri kirjoja availlutkaan.

    Siinä on osaltaan vähän saman tapainen kehitys, kuin pukeutumisessa. Täytyihän "pyhäpuku" olla ja berperi käsivarrella poutaisella hellesäälläkin, jotta vähän "herralta" näytti. Kun rupukansallekin alkoi tiukalla säästämisellä siistejä pukuja ilmestyä, menevää tyyliä jotkut varakkaammat käänsivät. Tuli valmiiksi revittyjä ja kulutettuja farkkuja, ruvettiin matkimaan työhaalareiden tyyliä, vaikka niitä he eivät olisi juuri koskaan työssään tarvinneet. Jotain "coolia" se vaatimattomuuden teeskentelykin sisälsi.

    Näyttää tulevan todellinen sisätyöpäivä. Meneehän sellainenkin välissä.
  10. Taas on ilta jo pitkällä, ihan kitumatta on päiväni huvennut. Marketti, reipastelut katua taputellen ja sitä rataa. Vieraitakin kävi, kyllä sekin pienestä rasituksesta käy, vaikka myös sopivasti katkaisee ehkä yksitoikkoisiakin rytmejä.

    Kun muutaman tunnin tarkkaavaisesti kuuntelee, jotta ei jakele höperöitä vastauksia ja väliin irroittelee huulenheitolla, vaatiihan sekin keskittymistä ihan kohteliaisuudenkin takia. Hyväähän se kuitenkin tekee ja mitäpä ajasta. Eihän se nyt ole kortilla kuin joskus harvoin, jolloin asiat ja menot ruuhkaantuvat.

    Siivouksista olen väärä henkilö puhumaan. Kerran viikossa valohoito-juoksu pölyimurin kanssa ja muut tärkeinä pitämäni puuhat. Siinähän se, eipä tuo kämppäni tunnu sellaiselta kaatopaikalta, joka elämää häiritsisi.
    Voihan olla, että olen liikaa tottunut huolettomiin tapoihini siivouksissani, mutta eipä noista kävijöistäkään kukaan ole rohjennut neuvoja jakelemaan. No onhan joskus joku katsellut kirjahyllyäni ja mutissut, että kaikki on sekaisin, vaikeahan täältä on löytää.... Niin on, ei ole ei ole "kultakoristeiset" virheettömässä rivissä, ei ole yhtään kansien kauneuden mukaan ostettu, enkä sellaisia lahjoina saanut. Eipä kirjojani järin paljon olekaan, osa käytössä nuhjaantuneita. Ehkä tuhat, en ole tarkkaan laskenut, osa on komeroissa.

    Tässä turinani, sekin ajatuksella: kunhan jotakin. Oikein hyvää jälleen kylmenevän illan jatkoa!
  11. Hyvää päivää!

    Hyvähän päivä olikin kävellä lumpsutella vähän yli tarpeenkin. Näin ikäänkuin varastoon. Hyväpä on ollut päivä Latella + kumppanilla. Voin onnitella siitä, että toiveenne asunnon suhteen on toteutumassa. Ruljanssihan asunnon vaihto on, mutta kun kaukonäköisesti olette jo muuttojoukonkin hyvissä ajoin kasvattaneet, se jo paljon helpottaa.
    Ehkäpä SkillaNillekin yllätys paukahtaa ja samanlaiset toiveet toteutuu. Johan on hyvä alku, kun rakennustyömaata voipi katsella, melkeinpä tuttuun voi sitten voisi muuttaa.

    Kerroin jo aiemmin, että minulla ei ole muuttelutarvetta asumisessa. Jos se joskus sattuu tulemaan, lienen jo siinä vaiheessa, että "aivan sama", huoleni jo paljon yksinkertaisimpina.

    Lukuhommia olen harrastanut. Nokosia väliin ja taukojakin, koska silmiäni tuppaa rasittamaan. Niin... ja jossain välissä ulkona reipastelu. Kyllä se vaivansa takaisin tuo virkeämpänä olona. Siinäpä sitä ohjelmaa onkin riittävästi veltohkolla menollani päivää iltaan saattelemaan.
  12. Hyvin kaukana on valitettavasti sellainen utopia. Se vaatisi joukkomittaista ihmisten muuttumista. Voihan niin käydä kaukana tulevaisuudessa enemmän pakosta, osittain vapaehtoisuudesta.

    Kyllä kai toimisi, jos koko sotateollisuus ja siinä työskentelevät lakkautettaisiin, sotien tuhot jäisivät pois. Tästä jäisi paljon työvoimaakin hyötykäyttöön. Lisäksi pitäisi lopettaa turha rojujen tuottaminen. Ikuisesti kestävä, vääränlaisen, turhan tuotannon kasvun kiihdyttämiselle tulee kyllä joskus loppu. Mikä on turhaa tuotantoa? Loputtomiin sitä ei tämä pallomme kestä. Tähän ratkaisuun eivät ihmiset vielä aikoihin pysty. Joillakin on paljon menetettävää vallan menetyksen lisäksi.

    Niinpä epäuskoisena en ole tosissani tätä yleistä rauhaa ja yhteistä hyvää edes kiinnostunut pohtimaan. Se jää tulevien sukupolvien päänsäryksi ja ratkaistavaksi. Pienemmätkin kehitysvaiheet kansoilla ovat kestäneet kauan. Sata vuotta on vielä lyhyt aika. Jopa siihen, että kymmenet jumalat ja näiden apostolit löytävät yhtenevät ratkaisut järjettömien sotimisen lopettamiseksi. Rukoilemalla ei ratkaisuja tule.
  13. Juuri aurinko häipyy, oranssin rippeet metsänreunasta kuumottaa, ilmeisesti on ilta.

    Niin...olenhan kertonut metsäreissuistani, kuten SkillaN mainitsi. Kyllä se käy, kun on hyvät päivät päällä, ei ole valittamista. Aika usein on kyllä muistutuskin seurannut, että kaikki ei olekaan pysyvää. Mitäpäs niistä, menee silloin kun on menopäällä.

    Digivaaka on lahjomaton kun se on kunnossa. Eihän
    puolen kilon ja kilonkaan heittelyt painossa ole harvinaista eikä kovin merkittävää. Se on eri asia, jos pitempään ylemmäs jumittuu vaikka ei haluaisi.

    Tässä muuanna päivänä eräs mies kertoi, että vaimo kehui painonsa pysyneen jatkuvasti ennallaan. Mies sanoi, että häntä kummastutti, kun hänen painonsa laski, vaikka ei olisi ollut tarviskaan ja vyö sentään asettui samaan kohtaan. Sitten miehelle oli selvinnyt, että vaimopa olikin keksinyt kätevän konstin painon hallinnassa. Heillä oli vanhanaikainen vaaka, jota sai tarkentaa(kalibroida) kiertämällä yhtä ruuvia. Eipä ollut viitsinyt puhua mitään. - Olkoon niin, jos se jotenkin auttaa!

    Mukavahan tuo on, että ilmat viilenee vähitellen. Ehtii paremmin sopeutua pakkasten vastaanottoon.
    Hyvä keli oli saapastella +4 asteen kelissä, vaikka tuulikin puhalteli keskinkertaisesti. Eikä ollut vielä päällänikään mitään erikoispukeutumista, ei edes hanskoja.

    Eipä tässä muuta, kuin hyviä jatkoja teille!
  14. Päivää!

    Harvinaista, että näinkin aamusta olen hereillä ja jotenkin toimintakunnossakin. Kävin aamusta kurkkimassa säätiedot, muutamista lehdistä uutis- ja juorutiedot. Nehän tulee "kylkiäisenä."

    Kun tokkasin haun vilkaistakseni ikäpalstaa, kone pahalainen ryhtyi temppuilemaan, eikä tunnistanut koko osoitetta. Eipä muu auttanut, kuin suorittaa ohjelman palautus eliselle tasolle. Rupesihan tämä pellittämään, mutta kiusa se on pienikin kiusa.

    Näinhän sitä joutuu muuttuvissa elämänvaiheissa taiteilemaan, kuten Late kertoi. Liikkuminen jos mikä, on tärkeätä ja portaat on jo iso haitta. Toivottavasta meneillään oleva homma ratkaisuksi toteutuu ja toimii.

    Kun hissi on kunnossa ja siihen johtavat luiskat rakennettu, ei ongelma ole kerrostalossakaan. Ne nyt sattuu minulla kunnossa olemaan, vaikka ylhäältä lähitapahtumia ikkunastani kurkin. Niinpä luulen, että majapaikkani on tässä ja pysyy viimeiseen tippaan saakka. Neljäskymmenes vuosi on tässä samassa lokerossa menossa. Eipä ole suurempaa valittamista ollut. Sitä paitsi, vanhusten hoitopaikkoja on lähellä lähdinpä mihin suuntaan tahansa. Näistähän hoitoapu tulee heille, jotka kotiasumisessaan sitä tarvitsevat. Tähän asumisaikaani on jo moni keski-ikäisenä tullut, vanhentunut ja vaivaantunut, osa jo muuttanut kokonaan hiippakuntaakin. Näissä joukoissa minäkin mukana, onnekseni kuitenkin melko hyvässä myötätuulessa. Ainahan väliin on tullut "jarruja", mutta toistaiseksi olen selvinnyt. Tulevaa nyt ei pitemmälle kannata arvuutella, kunhan perusasiat siinä kunnossa, mikä on realistisesti mahdollista.

    Nytpä kokeilen toimiiko lähettäminenkin.
  15. Saanasta hyvinnii minäkii äskön pallauvun. Semmoneks lenkkisaanaks hyö nimittelöö. Kirjuttaissan hörpiskelen välliin kohveetakii.

    Niinhän se menee tässä ikäryhmässä kuten ss mainitsi. Monenlaisia lähtöjä on tullut sukumannissanikin ja työkavereiden kohdalla. Jonii verran on tummalla puvulla ollut käyttöä. Silloin se minusta tuntuu erikoisen pahalta, kun nuorehko ihminen kokee sen kohtalonsa. Jää ikään kuin ainutlaatuinen elämä elämättä.

    M-K:n näkyi ilmestyneen Pirttiin. Hän mainitsi teveydenhoidon kehittyneen 50 v. aikana. Jonkun verran olen sitäkin pohdiskellut ja turhaa on ainakin ne väitteet joita joskus tulee, että huonompaan suuntaan on mennyt. Sitä en tiedä, että onko tilapäinen lakipiste jo saavutettu ja takapakkiakin on tulossa. Mistäpä näitä tietää, mitä vanhana tapahtuu. Sen tietää siihen saakka kun on kokenut, uudet kokemukset ovat edessä.

    Late kirjoitti joskus turhautuneensa maailman menosta. Niin olen minäkin, silti aika paljon seurailen tapahtumia. Päässänikin menee sekaisin sekasortoiset tapahtumat: Isikset, muslimit, monet vallankeikaukset, Lähi-Itä, Ukraina, Thaimaa, nato afrikkalaiset mellakat monessa paikassa, suomalainen sote-sotku, jatkuva alamäki...ei näitä kaikkia voi edes luetella. Ja kuitenkin kaikilla on vielä oma sisältönsä, todellinen, vääristelty vai valheellinen. Ei hyvältä näytä, ei kansojen johtaminen, ei liittoutumien, eikä edes kansalaisten koheltaminenkaan. Minkäs teet? Parasta olisi vetää pussi päähänsä, korvatulpat paikalleen ja sulkea silmänsä. Sattuuhan se puurolusikka suuhun, vaikka ei ympärilleen pälyilisikään. Vaan kun on se ihmisen ikuinen uteliaisuus, kurkata pitää, ainakin vähäsen...

    SkillaNille tiedoksi, hyvinhän tässä muutoin menee, kun nuo pikkuasiat unohtaa. Kaikesta purinastani huolimatta: leppoisaa illan jatkoa!
  16. Hyvä että katleija antoi kannustusta Pirtin jatkoon ja samoin Late, kunhan väkkäräongelma selviää. Eihän nyt Pirtti sentään ole konkurssiin menossa, kyllä se pienemmälläkin "katteella" väliaikaisesti toimii, kunhan ei autioitumiseen rapaudu.

    Kyllä käyn Pirtissä toistaiseksi ainakin. Tiedäppä häntä, mikä merkitys sillä on, onko touhullani myönteistä vai karkottavaa. Olenhan nähnyt Pirtin toiminnasta vain puolen aikaa ja tohottanut mukanakin epämääräisen säännöllisesti.

    Väkkärän pyöriminen on turhauttavaa. Näyttää sitä vain joskus tulevan myös minulle. Olen kyllä löytänyt siihen ainakin useimmiten toimivan ratkaisun. Kopioin kirjoittamani, se pysyy pikatalletuksessa koneen sulkemiseen saakka. Välissä voi hyvin puuhastella muuallakin ja koettaa myöhemmin liittää talletettu viesti uudelleen. Ellei sekään toimi, on se jo pahempaa yskimistä. En nyt pitemmälle esittele, koska kuitenkin kuulun hyvin amatööriluokkaan, vaikka yhtä ja toista aina urmakasti yrittelen ja useimmiten ennen pitkää saatan jopa onnistuakin.

    Nyt on isossa osassa lainaamiini kirjoihin tutustuminen. Osa on oikein pähkäilyjen kanssa luettavaa ja välipalaksi kevyempää, jopa dekkarikin joukossa. Näin minulla menee, kun johonkin harrasteluun jätkähdän, teen sitä melko täysillä kunnes kyllästyn ja otan vaikka pännän käteeni ja alan sutata piirustuspaperia.

    Eteenpäin, sano Lapatossu, mutta ei kaikkina aikoina, eikä kaikkina päivinä!
  17. Olin 73 v kun yleensä ensikerran tietokoneeseen koskin. Olin jo varautunut siihen, että en tarvitse koko konetta. Kirjoituskoneeni katsoin riittävän. No mielijohteesta tai paremminkin mielenhäiriöstä johtuen kävelin putiikkiin, jossa alennusmyyntiä tarjottiin. Jutteluksihan se meni ja kun kaupan päälle luvattiin asentaa kone suoraan käyttövalmiiksi, tuli kaupat. Ajattelin, että voihan tuo leikkikalu olla minullakin. Ei siihen sen ylevämpiä päämääriä sisältynyt.

    Hyvin vähän olen suoraa apua käyttänyt, mutta sitäkin enemmän kannoin kirjastosta alkeisoppaita.
    Kyllä se takkuista ja hankalaa oli pitkään. Vuoden, pari meni alkeiden tajuamiseeni. Täytyi ihan itseään komentaa, että enhän voi olla niin saamarin tyhmä, ettenkö tästä selviä. Itseopiskelussa on hyvää se, että tulee riittävän paljon kerrattua ja erehdyttyä, kun temput eivät kuitenkaan kerran kuulemalla päähän jää.

    En vieläkään kummoinen mestari ole, mutta kyllä peruskäyttö alkaa olla sutjakkaa ja myös pienten ongelmien ratkaisukin. Niin se vaan menee:"oppia ikä kaikki!"
  18. Iltamyöhää taas! Tai eihän tuo vielä myöhäkään ole.

    Hyvähän se on perinteitäkin vaalia, kuten SkillaN kertoi tekevänsä. Tulin ajatelleeksi, että onko minulla perinteitä, joista huolehdin. Tottakai jotakin on matkalta takkiin jäänyt, mutta enemmänkin pieniä sirpaleita ja muistoja. Onhan sentään luonnossa liikkuminen ja marjastaminen perinnettäni. Sekin tietysti pian hiipumassa, ei kuitenkaan vielä. Aika paljon elämäni on ikäänkuin rakentunut uudestaan. Hyvää tai huonoa, sitä nyt on turha miettiä.

    Itsensä kaunistamisesta on kohdallani turha puhua.
    Olen mikä olen, rypyt ja kurtut kuuluvat luonnollisesti elämääni. Ei ole tullut mieleenikään keinotekoisia kohennuksia tehdä. Kun nokkaani tyvisolun poistamiseksi leikeltiin, niin jäihän siihen korjausvirhettä. Lääkäri kyllä ehdotti, että jos haluan, se pieni korjaus kyllä tehdään. Kysyin, että onko sillä yleensä terveydellistä merkitystä. Kun ei ollut, ilmoitin että muotoseikkojen takia en tule leikkelyyn. Enkä ole huomannut, että se ketään häritsisi ja minuakin vain jos peiliä katsoa tollotan, niin näkyyhän se. Eipä tuo mitään haittaa. Leikkely onnistui lopultakin hyvin. Monta vuotta on kulunut, eikä ole siitä paikasta vaiva uusinut.

    Johan tähän ilmoittautumisen verran tokitusta tulikin.
    Toiseen kertaan jotakin taas!
  19. Johan jjoutava tempaisi asiajutun, jos sen haluaa niin käsittää. Hyvä!

    Myös minusta se menee toisin, kuin aloittaja alkuun esitteli. Jos täällä tempaisee jutun "painoon", se on siellä ja monessa tapauksessa vankasti pysyy. Voihan yrittää korjailla, se on sitten eri asia, meneekö se perille.

    Puheessa voi käyttää vapaammin kieltään, kun naamat ovat vastakkain. Mokansa voi heti korjata, jos parhain päin selittäminen ei auta. Eikä sitä sen koommin muistella. Lisäksi tule mukaan monimuotoinen elekieli, joka tulee puheen mukana merkittävästi esille. Sitä on varsin vaikeata yhdistää kirjoitettuun tekstiin - ainakin minulla. Siispä mielestäni puhekieli keskustelussa on aivan eri lajinsa kuin kirjoittelu.

    Perustelen sillä kokemuksella, jota olen saanut. On hyvin vilkkaita, nopeatempoisia puheaparaatteja, joilla sanan sujuvasti lentää. Voi olla, jos heille tökkää kynän käteen, ei synny mitään, tai jos sitkeästi yrittää, roskakasa kasvaa. Kuulun jollain tapaa juuri näihin, puhe parhaimmillaan käy, mutta kirjoitus on työn ja tuskan takana. Ehkä olen jonkun verran kirjoittamisessakin edistynyt kovalla harjoittelulla.

    Harkintaan kyllä kannattaa aina käyttää himpunverran kallista aikaansa. Suutuspäissään ei ole terveellistä kirjoittaa, eikä edes puhua. Omaan nilkkaan se tulee, vaikka oikeassa olisikin.

    Riippuu myös asiasta ja myös kohteista, miten sanojansa valitsee ja sovittelee. Koskee niin kirjoittelua kuin puhumistakin. Jos kyseessä on totinen asia, on syytä perehtyä taustoihin edes joissain määrin ennen sanaisen arkkunsa avaa. Tekipä sen sitten puhumalla tai kirjoittamalla. Onhan asioita, joihin ei keneltäkään löydy oikeata vastausta, mutta taustalta saattaa löytyä "valistuneita arvauksia" ja erilaisia tietolähteitä. Wikipediakaan ei aina ole ehdottoman luotettava.

    Täällähän joukko on hyvinkin epäyhtenäinen. Ei sitä poista jankutus, että olemme mukamas tasavertaisia tai tasa- arvoisia. Kyllä siinä, että jokainen saa mahdollisuuden kirjoitella ja se on hyvä. Se vain on niin, että jo ne valmiudet kirjoittamiseen vaihtelevat, niin myös taustatietojen laajuuskin. Kyllä sitä purtavaa jää jokaiselle, joka on kiinnostunut ajatuksiansa esille tyrkkäämään. Mitäs pienistä virheistä!

    Vielä yksi piirre, joka silloin tällöin esille tulee, on vahingonilon juhlinta. Siitä en pidä, enkä toisten lykkäämisestä maanrakoon jostain mokasta, virheestä tai kuvitellusta voitosta. Olen jo nuorena oppinut, että maassa makaavaa ei pidä enää potkia.
    Sama pätee myös kirjallisessa ja suullisessa kisailussa.

    Olin työelämässä monesti neuvotteluissa. Joskus meni hyvin, mutta ei aina. Kun neuvottelu päättyi kannaltani hyvin, en hillunut riemusta, en jälkeen päinkään. Sellainen on turhaa ärsyttämistä jos asia on jo hoidossa.
    Tulinkohan käyttäneeksi tarpeeksi harkintaa? Eihän tämä kuitenkaan kuolemanvakavaa ole.
  20. Jo myöhäistä iltaa! Tulin vilkaisemaan Pirttiäkin. Onhan täällä sentään kävijöitäkin ollut. Kun Pirtti ei toimi liikeperiaatteella, niin hyvähän se näinkin. Kiirettähän olevinansa minullakin pukkaa. Markettireissu venähti pitkäksi, kun jäin eläkeläisten kanssa suustani kiinni. Ei kai se aivan turhanpäiväiväistä ole, vaikka arvoa onkin vaikea mitata.

    Nyt on jo sukunimitykset ja sukuun "uineet" käsitelty. Luin kyllä, eikä minulla ole lisättävää, eikä poistettavaa. Niin..."avosekahomoerolapsiperheet ", heillä lienee pohdittavaa kuka on mitäkin. Se lienee paremminkin heidän asiansa.

    Nyt on jo hyvä aika majoittua nukkuma-asentoon kirjastosta lainattu kirja mukana unilääkkeekseni. Se yleensä tepsii. Öitä!
    21. 100 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt