Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Kesän merkkejä olen minäkin katsellut. Kyllä nurmikot terhakasti vihertää, koivut saavat väriä raasuun talvimuotoon ja lämmintäkin oli - ja on edelleen - tänäänkin. Jopa rohkeimmat kävelivät sortseissa ja kesäisessä paidassaan. Minulla tietysti oli syksyn harmaat päälläni, myös täysivillaiset sukat.

    Täällä ei ole järveä kävelymatkan päässä. Kuusijävi on lähimpänä, siellä aika usein käynkin. Onhan siinä ympärillä metsikköäkin marjan ja sienien kerääjille. Ei tietysti vielä.

    Ikkunoiden pesua oli vielä tälle päivälle ja vielä parvekkeen ikkunat jäi hoitelematta. Alkoi tuntua että menee hyvä, aurinkoinen päivä töissä ihan hukkaan. Niinpä pistin pillit pussiin ja lähdin ulos vetkuttelemaan. Katleijan kysymykseen, että onko tekemättömiä töitä? Onhan niitä, kaikenlaista pitäisi puuhata, mutta kun ei ehdi. Taitaa olla myös töistä vieraantuminenkin jo pitkällä. Tuli joskus aikanaan suunniteltua, että mitä kaikkea sitä voisi eläkkeellä ajantappamiseksi tehdä. Jotain olen tehnyt ja paljon on jo valmiiksi suunniteltua jäljelläkin. Ja taitaa jäädäkin. Alkaa aika nuhraantua näissä päivittäisissä toimissani. Enhän minä kaikkia kotitöitä tee kun ei ole tarvekaan. Sellaiset työt, jotka vartalolleni ja kyvyilleni sopivat, ne teen ja tarpeen mukaan kaikenlaista, ainakin roskien poistohuollon. Onhan meitä taloudessa kaksi, vaikka en ole paljon kertoillut. En nytkään tämän enempää.

    Kat.leija mainitsi terveys- ja lääkeongelmista. Eikös sinulla ole enemmän tietoa jo työurasi pohjalta kuin esim. meikämannella? Ainakin voi selkeämmin asiansa lääkärille esittää. Ei käy kuin työkaverilleni: hän oli vastaamassa lääkärin kysymykseen voinnistaan. - En päässyt vielä lapsuudesta aikuisuuteen kun lääkäri keskeytti ja sanoi että jo riittää! kertoi kaverini.
    Hyvää illan jatkoa teille!
  2. Ramoonan puolittaiseen kysymykseen - eipä kai aurinko ehtinyt kovin pahoin rökittää koska tehot eivät vielä auringolla ole täysillä käytössään. Kamppailuunhan `rökitys` yleensä liitetään. Jos joku saa kunnolla vaikka selkäänsä, tulee hän rökitetyksi. Eilen oli liioitellusti hyvä käyttää reilumpaa ilmaisua, olihan edellinen päivä tosi vetinen ja sumuinen. Aurinko ei viitsinyt edes näyttäytyä.

    Tämän lisäksi, olen saanut auringolta kunnon rökityksen. Se vaati seitsemän käyntiä kirurgin paikkailtavana. Nokkanihan se on ollut tuulen halkaisija, mutta myös auringon hyväiltävänä ja käsittelyssä. Mukaan liittyi myös korvani lehti.
    Asiantuntijoiden mukaan aurinko on syypää - jos niin haluaa sanoa - tyvisolusyövän syntyyn. Sen vaikutus ja alkulähteet yltävät vuosikymmeniä taaksepäin. Tottahan olen ollut paljon auringossa, olen muutaman kerran palanutkin, mutta niistä olen ottanut opiksi. Ehkä liian myöhään.

    Ehkäpä suurin syy auringon kanssa seurustelusta seuranneisiin ongelmiini on synnynnäinen herkkähipiäisyyteni. Siitä olen melkoisen jäävi sanomaan, että kuinka pitkälle herkkähipiäisyyteni ulottuu myös muuhun ulkoiseen tai sisäiseen toimintaani kanssaihmisten kanssa. Keskustelupalstoilla kyllä esiintyy lukemani mukaan psykologian, ihmiselämän asiantuntijoitakin. Heiltä nyt en välttämättä pyydä ongelmistani diagnoosia. Joka tapauksessa , aurinko on rökittänyt minut 7-0.

    Olinkin tänään aikaisin Kahvipirtissä. Aurinko ei nyt rökitä. Hyvää päivän jatkoa teille kaikille!
  3. Viikon verran ennustelivat takatalvea näillekin main. Eipä oletettua lumipyräkkää tullut, sateita kylläkin. Mittarikin pysyi melkein koko ajan lämpimän puolella, tosin kävi nollan tietämissäkin. Onhan tässä ollut vilpoisempi, sateinen jakso, normaalia kevättä.

    Raitilla lampsiessani kuulen monenlaisia juttuja, usein kysellään tai kerrotaan ikäkavereiden tilanteesta. Ne liittyvät terveyteen, sen huomaa että sellainen ikäkausi kato on menossa, meno hiipuu, tulee sairauksia ja taipaleen päättymisiä. Nytkin viikon sisällä pari kampraattia on poistunut lopullisesti. Onhan paljon tuttujakin ollut ja on vielä jäljelläkin. Olen sen verran vanha paikallisasukas että on ehtinyt pienelläkin kiireellä tutustua, kymmeniä jo työmailla tutuksi tulleita.

    Turhaapa näitä olisi jaaritella, mutta kuitenkin ne mieleeni tulevat silloin, kun joukko vähenee. Luonnollista elämänmenoahan se on - harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta.

    Aurinko tekee laskuaan, näyttäytyy vähän kattojen ja puiden yläpuolella. Päivä on mennyt, mutta onhan huomenna uusi. Heippa!
  4. Kyllä se 6-kerosta on pitkä matka, varsinkin jos "takajalka on semmonen rempula," kertoo ´muori77´. Onhan siinä tallaamista vaikka jalat olisivat jotakuinkin kunnossakin.

    "Tuima kala on ötläkkä", toteaa SkillaN. No niin on, joidenkin mielestä se voi olla myös ätläkkä. Eihän suolakalaa voikaan olla ilman suolaa. Käytän merisuolaa ja sekin riittää mausteeksi. Voinhan jotain pippuria ripauttaa, jos sattuu olemaan. Kyllä lohi leipäpalasen päällä makkaran voittaa - vaikka olisi vain kasvattilohta.

    Noista "rampauttavista asennoista", kyllä ne tuttuja on minullekin. Niskani suuttuu kovin herkästi jos se sattuu jäämään sellaiseen asentoon, josta se ei pidä. Suurin syy on kyllä perusvika. Työhän niskani on tärvännyt. Niin ylpiästi olen joutunut pää takakenossa totista työtäni puurtamaan. Siinä niitä kulumia on niveliin tullut. Joskus töllötän telkkaria pitkälläni, kyljelläni rojottaen tyynyjä pääni alla. Jos sattuu olemaan parin tunnin jännä dekkari, enkä muista väliin verrytellä niskalihaksiani, saattaapi vahinko tapahtua. Niskan verryttely voi kestää muutaman päivän kunnes saan palautumaan, en terveeksi, mutta edeltävään tilaan. Kyllä niskani kanssa toimeen tulen, kunhan pidän varani. Pauke kyllä kuuluu melkein aina kun päätäni kääntelen, se on kuin sepeliä murskattaisiin. Eipä ääni ulospäin niin suuri ole, että se olisi meluhaitta,

    Panama-papereista on puhuttu. Kyllä niillä saattaa olla hyvinkin myönteinen merkitys veronkiertäjien kiikkiin saamiseksi ja tapojen muuttamiseksi. Onhan jo jotain tapahtunutkin. Tietojen määrä on niin valtava että se vie aikansa.

    No niin...nyt olen kalat suolannut, ilmestyviä niskavaivojani valitellut. Siinäpä tällä erää, toivon teille hyvää jatkoa!
  5. Latelle silakoista ja muikuista. Makujuttujahan ne ovat. Eihän siellä syntymäpaikoillani silakoita edes ollut myynnissä ja melko vähän on vieläkin. Silakoihin tutustuin vasta kun muutin Hesaan. Niinpä se muikku käy hyvin vanhasta muistista. Toki olen harvakseen ostanut silakoitakin. Jos savustettuja silakoita sattuu saamaan niin tuoreena, että ovat vielä lämpimiä, niin ovathan ne ihan hyviäkin. Joskus näinkin onnisti, ei taida enää näin tuoreena löytyä. No enhän kuitenkaan ole ruuan suhteen kovin ronkeli, pääasia on vain häivyttää tarvittaessa nälkää. Siihen löytyy apua silakoistakin.

    Aamupäivä oli tänään poutaista. Kun vetelin päivänokosia ja niistä virkosin hereille, ilma oli muuttunut sateiseksi. Voisinpa sanoa, että väärään aikaan hirsiä vetelin. Sattuuhan sitä.

    En ole fasebookia edes lueskellut, kaikkiaan pari kertaa vilkaisin. Olen vältellyt siksi, että en hajoita tätä hereillä olemiseni aikaa turhan laveaksi. Joskus kävin aika tiuhaan Näkökulma- nimisellä keskustelupalstalla. Jostain syystä ne lopettivat sen palstan - ehkä se oli tullut tiensä päähän.

    SkillaNin heittämään ajatukseen pönkän laittamisesta ovelle. Tuskinpa kannattaa hätäillä. Näyttäähän väliin hiljaista olevan koko palstallakin. Eihän Kahvipirtin lämmitys- ja sähkökulutkaan liene kovin suuria, joten voinee rauhassa katsella ja pitää valmiudet yllä. Ainahan tänne voi joku vaikka harhautua porisemaan ajankuluksi asiaa tai asian vierestä muuten vain mukavia jutellen.