Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Vaihtelevaa keliä tänään, jopa tuli kunnolla räntää,vettä ja väliin aurinkoakin. Pitääköhän paikkansa että vaihtelu virkistää. Ehkä kun räntäkuuron niskaansa saa.

    Kyllästymisiä tähän "uudistukseen" on tullut monilta, niin minultakin. SkillaNkin jo puhuu levottomia jopa lopun alusta. Eiköhän Kahvipirtti säilyne vaikka väliin käyjien katoakin näkyisi. Pitäisikö sanoa että se on tätä "lama-aikaa" , kun menee pienemmällä "katteella." Katsotaan jospa se tästä kohenee ja myös ongelmat vähenee niin kirjoittamisessa kuin rekkautumisen pysymisessä. Helppotoimintojen asetuksissa on kyllä mm. säätelymahdollisuus näppäimille. Jos kirjaimia tippuu, syynä voi olla sekin, että täytyykin painaa pitempään. Olen joutunut sitä korjaamaan, 0,5 sekuntia on liian pitkä aika. Se menee väliin nopeammin "kaksisormijärjestelmälläkin." Minulla on joskus asetus karannut itsestään, kun se pitäisi olla 0 sekuntia.

    Puhelinmyyjiä joskus tulee minullekin tyrkyttämään. Jotenkin tuntuu että ne soittelut aina juuri sopimattomaan aikaan, silloin kun menossa on tiukka ahfääri. Silloin kyllä olen ärtynytkin enkä paljon lepertele. Jos on sopivaa tyhjäkäyntiä menossa, voin myyjän kanssa suutani soittaa. Mitään en ole tilannut, enkä tilaa. Lisäksi tulee puhelinviestejä. Niistä nyt ei ole kuin poistamisen vaiva. Toistaiseksi en ole yrittänyt kieltoja asettaa.

    Totta puhut, hurskainen, kun elämää katselee ja kokee monipuolisesti niin sitä muokkautuu mukana. Kun asuu korvessa, jossa ei huuto naapuriin kuulu, josta yli kymmenen kisan jalkapatikka kioskiin tai kauppaan, kun tehdä mäiskii pöllisavottansa omassa seurassaan ja nukkuu kämpässä tiukkaan sullotulla laverilla, kuivuvien jalkarättien antamissa aromeissa, joissa kamina paahtaa illasta hien pintaan ja aamuyöstä herää vilun vapinaan, niin antaahan se sellaisen säväyksen, että muistaa vielä 60 vuoden takaakin.

    Entäpä sitten kun tällainen korpimölliskö poika lennähtääkin Hesan Kallion Vaasankadun varrelle kortteeraamaan, tulee töihin, joissa on sata tai kaksi työkaveria samassa paikassa. Kyllähän siinä ällistyneenä on katselemista niin päivällä kun illallakin. Hullultahan se koko touhu tuntuu, mutta kun järkevää paluuta ei ole niin tännehän sitä on tullut kaivauduttua kiinni kuin lutikka seinänrakoon. Eipä mitään, kun kerran matkailun sanotaan avartavan, niin kaipa se jollain tapaa "avartaa" leivän perässä juokseminenkin. Se viimekädessä tärkein toiminto.

    Näillä hupajamisillani ilmoittaudun ja toivon teille mainiota jatkoa!
  2. m.77.v nimimerkin kirjoitustyyli tuntui tutulta ja hoksasinhan sen hetken kuluttua - hurskainen siinä kirjoitteli kun se vanha ei enää kelvannut. Sahapukiltahan ne jalat joskus tuntuu, varsinkin jos koivet saavat tavallista kovempaa hiillostusta, niin jälkiseuraukset voivat tuntua.

    Olen kyllä pannut merkille, jos Latea ei ole Pirtissä näkynyt. En kuitenkaan ole alkanut huutelemaan, koska minäkin pidän rokulia silloin tällöin. Se vain sattuu päivä niin kiertymään, ettei tule aina Pirttiin tultua. Eipä minulla hommia ole niin paljon, että se kaiken ajan normimenossa veisi, vaan kun olen tullut niin paljon hitaammaksi, että pienetkin asiat ja menot päiväni täyttää.

    Vaalikeskusteluja kyllä tulee riittävästi monilta kanavilta. En nyt kaikkia katso. Tänäänhän se keskusteluna päänäytelmä tulee. Haglundin ja Stubbin nato-kiima saa vaali propakandaan ihmeellisiä tai huvittavia puolia - miten sen ottaa. Ensin luodaan pelottelukampanjat ja sitten roiskitaan rohkeutta korostavasti "karhulle" kyytiä. Paljastuihan tietovuoto että kokoomukselainen "teräväpää johto" suunnitteli suukapulaa ulkoministeri Tuomiojalle. No...hetihän vaalit ovat ohi ja alkaa hallituksen uusiminen. Enpä elättele suuria toiveita jatkostakaan, kuhan nyt eivät ihan hunningolle asioita sotkisi. Vielähän tässä ehkä muutaman vuoden elintilaa voisin varailla käyttööni.

    Eihän tämä nyt aivan synkkää ole! Hyvää jatkoa päivällenne!
    zzz niihän se kävi, että kopiolla pitää koettaa.
  3. Siinäpä se taas on päiväni melkein käytetty. SkillaN mainitsi lenkkeilystäni. Ehkä olen antanut väärään johtavan kuvankin kun usein mainitsen "ulkoiluni." Tottahan se on, kun hyvä ja lämmin ilma sattuu, painun useamman päivässä kerran "pellolle" - niin kuin murteessani sanotaan. Se tuntuu mukavalta vaihtelulta, vaikkapa vain ulkona istuskelee. Täällä on ihan vakiopenkkini, missä painan puuta. Usein siinä on tuttujakin. Rauhallinen paikka polun varressa hulinaliikenteen ulkopuolella.

    Enhän sentään aina ole menossa olematon tukka suorana läähättäen. Hyvillä keleillä runtostan n. 5km/pv, tukkaisella,sateisella säällä 3km on tarpeeksi. Tähän menee aikaa puolesta tunnista tuntiin. Ei sillä vielä koko päivä ole pilalla.

    Tottahan se on samaa liikuntaa puukin puuha, jota SkillaNilla tuntuu riittävän. Vieläpä voi nimittää hyötyliikunnaksi. Voi olla, että kun olen korpieläjästä yrittänyt opetella kerrostaloasukkaaksi vasta noin 55 vuotta, en sittenkään ole vielä täydellisesti sopeutunut, vaan se vaatii ihan turhan päitenkin syöksyjä "pellolle." Hyvin se kyllä menee näinkin.

    Jaa...ettäkö itäisestä Suomesta ovat 80 vuotiaat kadonneet? Kun olen käynyt siellä päin useinkin kesällä toreilla, tuntui äkisti ajatellen että siellähän heitä kasikymppisiä vasta onkin. Rollaattorien kanssa ajelevia on puolet joukosta. Kun hetken mietin, niin enhän minä kulkijoiden ikää tiedä. Tunnen sillä hyvin harvoja ihmisiä. Tottahan se on että 80 mies on jo ylittänyt keskimääräisesti sinnitelleiden iän - niin minäkin, vaikka vuosipäivään on vielä aikaa. No enpä niitä sen suuremmin pohdiskele, kunpahan porskuttelen päivästä toiseen ilman henkilökohtaisia kauas kantavia tavoitteita.

    Nyt pitkäksi. Tuli väliin taukokin, puhelin myyjä kauppasi kevään uusia muoteja "vanhemmille herroille." Sain hänet uskomaan, että pysyn 50- luvun muodissa.
    Koetetaan mitä sanoo kirjoituskontrolli! Jatkoja teille. Höh, väittää väärin. Kopiointi ja uusi kirjaus - saapa nähdä.
  4. Tuulen puhureita kyllä oli, mutta melkoisen leppoisa päivä ulkonakin tepastella. Jo aamupäivästä kävin äänestämässä. Onpahan sekin homma tehty. Kun tuolla raiteilla on ehdokkaita lippujaan jakamassa ja kahvikoppiinsa yllyttelemässä juttuhetkelle, voin nyt reilusti sanoa, että olen jo sen virheen tehnyt ja äänioikeuteni tällä erää on mennyt. Sehän helpottaa molemmin puolin ja ehdokkaatkin voivat perehtyä vaalikarjassa heihin, joilla on vielä painava sanansa sanottavana.

    Kyllähän kaikenlaista ja ikäistä avuttomuutta löytyy. Täytyy myöntää, että olenhan joskus töksähtänyt sen eteen, etten tiedä mitä tekisin. Siinäpä sitten peukaloiden pyörityksen lisäksi täytyy ottaa mielikuvitus ja erilaiset mahdollisuudet asian hoitamiseksi käyttöön. Toiset ottavat jäätävän rauhallisesti tuummaustauon, toiset alkavat hätäisesti hösöttää. Ja vieläpä näiden ääritapausten välimuodot. Näinhän näitä ja koin itsekin työelämässäkin. Ehkä olin niitä, jotka tiukassa paikassa ottivat rauhallisesti. Varsinkin silloin jos joku esitti hätäisesti vauhkoontuneena, tai ylen määrin innostuneen sekavasti asiaansa, katsoin parhaimmaksi olla "tartuttamatta" itseäni mukaan höyryämään.

    Katleijan mainitsemaa "vanha-avuttomuutta" kyllä olen jokin verran huomannut omakohtaisestikin. Suurin syy on tietysti siinä, että aika on muuttunut, niin myös tekniikat ja tavatkin. Ei tahdo perässä pysyä - en nyt ole varma, onko se edes tarpeellistakaan. Menen niillä eväillä joita on jäljellä nykymenoon sovellettavaksi.
    Ja-ha , eiköhän tässä ole jo turinaa tarpeeksi.
  5. Aamupäivä sateeton ja iltapäivällä pieniä sadekuuroja. Renttasin aamusta ja illasta. Normiasiat hoitui, mutta sitten oli hoidettava muutakin. En tiennyt varmaksi mitä halusin ja eipä muuta kuin käydä kotoa papereita. Tulihan kuitenkin ohjattua liikuntaa.

    Eilinen kirjoitusongelmani johtui säätöjen muuttumisesta. Ei yllätys tässä koneessa. Lyöntivälien aikojahan voi muutella ja samoin leveäräpyläiset voivat säätää sen että jos sormi hiipasee napurinäppäintä se ei tule huomioiduksi. Voi olla, että olen roplannut näitä säätöjä liikaakin parasta hakien ja konekin on herkistynyt auttamaan sellaisessakin, jota se ei ymmärrä. En kuitenkaan usko, että joku ulkopuolinen persoona häirikkönä heiluu. Hurskainen mainitsi mahdollisesta häiriön tekijästä. Eiköhän ne mene näiden "uudistusten" tekijöiden piikkiin. Aika monelle - myös minulle - on ilmestynyt näitä punakynätekstejä.

    Meri-Kukkahan teki radikaalin ehdotuksen minun saattamiseksi pääsiäislentomatkalle Kyöpelin vuorelle ja siten pääsemään osalliseksi sen matkan elämyksistä. Annan kyllä arvoa tälle auttamishalulle. Kuitenkin, jos nyt sinne lentomaton keskelle painaudun ja muummot ympärilläni ovat muurina, niin pelkäänpä pahoin, että minulle tulee kauhea ahtaan paikan kammo muun pelkuruuteni lisäksi. Vaikka nyt en ole mikään hurja ilmestys voimiltani, voi ahdistuksen tunteeni vaivaamana ja kauhunani tulla sellainen mylläkkä, että koko popporoolta elämysmatka menee mönkään. Tunnen siis huomattavasti enemmän vastuullisuutta, tässä lentoasiassa kuin esim. saksalainen apulentäjä joka jysäytti täysillä vuoren seinämään. Tämä lentäjä oli tietojen mukaan myös mielenterveysongelmainen. Sitä paitsi minulla tekee mieli asettaa kysymys niin, että kummathan ovat enemmän häiriintyneitä, he jotka nauttivat matolla lentämisestä vai he jotka eivät näiden lentojen tuomien elämysten nautintoja halua? Joten näillä perusteluillani tuntuu hyvin epätodennäköiseltä että lähtisin seuraavallekaan lennolle mukaan. Kiitän kuitenkin hyvässä tarkoituksessa esitetystä suunnitelmasta.

    Älähän huoli SkillaN, ei mielikuvitusta kannata hylätä. Kyllä se on tarpeellinen melkein kaikessa tässä ihmiselämässä. Niin luulen...monta ongelmaakin tulee jäsenneltyä mielikuvituksen avulla, rakennettua ikään kuin pyramidi ja vastapainoksi toinen ja yrittää sillä katsoa kummin menisi paremmin. Mielikuvitus on minulle koekenttä, kun en omaa mitään selvänäkijän lahjoja, etiäisiksi taitavat sanoa. Olisikohan kyseessä holtittomasti karkuun päässyt mielikuvitus.

    Nyt jos tämä menee ongelmitta lähetyksessä, niin korjausta on tapahtunut.
    (Ei mennyt, mutta on kopio - katsotaan)
  6. SkillaN kirjoitti mielikuvituksen lennosta - tai sen puutteesta niin, ettei voi virtuaali - Kahvipirttiin istahtaa edes naatiskelemaan kahvistakaan. Kyllä minulla vähän tiukkaa tekee mielikuvitukseni voimalla saada kahvikupposesta täydet aromit. Jotain tuntuu kieleltä puuttuvan. Enkä se onkin siinä kun juon livenä kahvia niin minulla on rokeripala suussa josta liukenee mausteet. Sama on muuten kuuluisan nurkkakaapin erinomaisten tuotteiden kanssakin. Laatuahan ne ovat, mutta jotain sittenkin tuntuu puuttuvan. En kyllä ole kovin usein yrittänytkään maistella. Olen koettanut Laten töitä kaapin täyttämisessä säästellä. Nykyään maistuu jo vähän huonosti tänne kotieväiksi hankkimani prosenttijuomatkin. Etteivät vain pääsisi pilaantumaan.

    Vaikka mielikuvitukseni on yllä olevissa asioissa hyvinkin puutteellinen, luulen että se toimii joissakin tarpeissa ja ihan tarpeettomastikin. Tietysti esim. ruokaan ja juomiinkin liittyvät mielikuvat pätkivät siksikin, että mielikuvituksilla ei vatsa täyty. Siitä on kokemuksiakin. Niistä se kai johtuu, että en tee ja osta mielikuvituksellisia ruokia. Ne pitää olla konkreettisia eikä leikittelyä ja kukastelua. Kiellettiinhän jo pienenä ruualla leikkiminen. Sellaista ja tällaistahan se elämänmeno on, kenellä mitenkin.

    Eihän Meriliin lähettämässä runossa mitään uskonnonvapauden vastaista ollut, luettuna hyvä runo. Olen kyllä uskonnoton, siihenkin on vapaus kuten kuten uskontoihinkin.
    Hyvee jatkoo...huomenna on tuas arki!