Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Johan Latella tökkii pahasti. Tosin ei ole kehumista minunkaan selviytymisestä kirjoitusteni lähettämisessä.

    Tässä onkin aasinsilta edellä oleviin onnellisuustutkimusten esittelyyn. Näillä kirjoitusongelmilla tuskinpa on paljon painoa "onnellisuuteen." Nämä ovat kuitenkin melko pieniä asioita elämän menossa eivätkä kaada maailmaa vaikka lopahtaisivat kokonaankin.

    En kyllä anna kovinkaan paljon painoa koko onnellisuustutkimuksille. Ehkä propakanda-arvo lienee suurin -" sittenkin meillä menee hyvin." Itse määritelty onnellisuus ei ole mielestäni kovinkaan luotettava. Käytännön elämässä olen monesti tavannut ilmiöitä, kuinka joku on todella onnellisuuden hurmiossa ja antaa sen kuulua ja näkyä. Eikä ole mennyt kauaa kun itku ja pettymys on tullut.on tullut. No näkemäni ei tietysti ole tilastokelpoista, mutta merkkejä kuitenkin.

    Monestihan ihmiset tekevät valintoja tietäen, että se ei lisää onnellisuutta. Voi olla kokonaan muitakin tavoitteita. Yleensäkin onnellisuuteen liittyvää on vaikea verrata toisiin. Tarpeet tyytyväisyyden täyttymiseen ovat hyvin erilaisia.

    Pohjoismaiden ihmisten tyytyväisyys kyllä tuntuu luonnolliselta. Onhan täällä kohtuullisen vakaat olot verrattuna moniin muihin maihin ainakin toistaiseksi. Eläkeläisenä elokin menettelee, jos on onnistunut olemaan työelämässä ja saanut sen mukaisen eläkkeen, eikä ole edes tottunut hulvattomaan elämään. Tosin pienipalkkaisessa työssä ansaittu eläkekin voi olla riittämätön. Työttömyys on uhka toimeentulolle ja myös mielenterveydelle. Jatkuvat satojen ja tuhansienkin työntekijöiden irtisanomiset tulevat yhä enemmän rasittamaan ihmisjoukkoja ja myös yhteiskunnan palveluja. Eikä jatko näytä hyvältä.

    Henk. kohtaisesti en oloani suuresti valita, mutta en myöskään kersku. Ei ole ollut suuria kohokohtia, vastoinkäymisiä on ollut ja niistä olen yli päässyt. Eikä siinä ole mitään erikoista, näinhän se on hyvin monilla mennyt. Olenko onnellinen? Parempi sanoa, että kohtalaisen tyytyväinen. Se on tullut, minkä on ansainnut.
  2. Samat ongelmat viestien lähettämisessä on muillakin kuin ruunemannilla. Näin ynnämuullakin. Kyllähän viestin saa lähtemään, mutta se vaatii turhaa temppujen tekemisiä, kuten kopioinnin, uuden kirjautumisen vaikka entinenkin on näkyvissä. Se ropotin väite, että et ole kirjautunut, pistää juuttumaan koko hommelin. Enpä tiedä kauanko viitsin vehtailla näiden onglmien kanssa. Eihän tämä sentään koko elämäni ole nyhjöttää väljähtyneessä menossa.
  3. Iltaa ja hyvä aurinkoinen päivä olikin. Koetin ottaa siitä hyödyn pyörimällä ulkona sen minkä kiireiltäni ehdin. Paljon meni aikaani silmälääkärissä. Tulipahan sitten kunnollinen tarkastus, välillä odottelin tökötit silmissäni odotussalissa ja lääkäri hoiteli liukuhihna työnä toisia potilaita. Eipä tullut pahoja uutisia. Paineita vähän liikaa, mutta eivät kuulemma ole ehtineet vaurioita silmiini tehdä. Tippoja kerran päivässä ja sen pitäisi tehota. Sain lausunnon että ajokorttiin näköni hyvin riittää ilman apuvälineitä. Se on jo paljon, jos nyt korttihakemuksen pyrin lähettämään. Muilta osin se vaatii vielä yleislääkärin mielipiteen.

    Doc Martin sarjan olen melkein kokonaan katsonut. Mielenkiintoinen lääkäripersoona onkin rakennettu, äreä nopea päättäjä ja kiirettä riitti. Ei mielestäni ollenkaan hassumpi sarja viihteenä katsottavaksi.

    Vähän hassuksi meni myös _Putiinin kaipailu mediahössäkässä. Arvailuja ja "luotettavia tietolähteitä" riitti. Näin se menee monissa muissakin asioissa. Räväköillä otsikoilla haetaan julkisuutta, ehkä myös mielipiteiden muokkausta loppujen lopuksi melko tyhjästäkin. Tuleehan sitä lukijoillekin vastuuta siinä mitä todeksi ottaa.

    Hurskainen ihmetteli uutisia korvasienien aikaisesta kasvusta. Niin ihmettelen minäkin, mutta voihan olla kyllä jo merkkejäkin. Tuskinpa ison korin kanssa tarvitsee vielä metsään mennä korvasieniä hamuilemaan. Huhtikuussa kyllä saattaa jo satoa ollakin. Normaalina olen pitänyt noin kahden viikon etumatkaa kesän tulossa eteläisessä osassa maata Pohjois-Karjalaan verrattuna. Voihan vaihtelut olla suurempiakin.
    Johan tässä ilmoittautumien verran kirjuttelua tulikin. Saa nähdä kuinka lähetykseen kelpaa.
  4. Hiljaiseksi ja sanattomaksihan Marja-Liisan kertoma vetää. Mitäpä voin muuta, kuin toivoa suruun selviytymistä ja elämisen jatkamista.

    Tuulista ja vähän sateistakin on täällä, mutta kyllä tämäkin kevätpuolen kelistä menee,+5. Miesten ja naisten erilaisuuksista: ei kai siihen mitään sääntöä ole. Työt kyllä jakaantuvat vielä nytkin, ennen oli vieläkin selvemmin. Naisten käsissä hoivapuoli, taloustyöt ja niissähän on "monta rautaa" tulessa samaan aikaan, miehet tekevät enemmän yksiä, samoja töitä. Varsinkin ylettömän fyysisesti raskaat työt kirjautuvat miehille, jos ei muuten niin kohteliaisuudesta. Silti aina on poikkeuksia kumpaankin suuntaan.

    Olen kyllä harrastanut aina kaikenlaista näpräämistä käsitöinä, mutta en sukkapuikoilla, virkkuukoukulla tai koristeompeluita. Napit kyllä saan ommeltua tarvittaessa ja pienet paikkauksetkin käy, mm. avaimet kuluttavat taskun pohjan usein rikki. Parasta se on saada kursittua kiinni, ennen kuin kamoille kato käy. Yleensä teen aloittamani työn vitkuttelematta loppuun, enkä sekoa muihin hommiin välissä, ellei nyt joskus ole hiljainen pakko. Puhaltelut voi hoitaa sitten kun homma on valmis. Tosin on joitain harrastuksiani, jotka keskeytän siksi, että se vaatii työn arvokkainta osaa, suunnittelua. Suunnitteluhan taas ei pakolla onnistu, ei vaikka kuinka kiskoisi mietintämyssyä päähänsä ja kutsuisi "inspiraation" laskeutumista myssyn alle. Huilaaminen tekee terää, jos ajatus alkaa päässä vain kiertää. Oikein oksaisten pöllien pilkkominen kirveellä, on mainio välipala, mutta täällähän sitä ei ole. Korvikkeena käy kykyihin nähden rapakka puolen tunnin kadun tallaaminenkin.

    Nytpä yritys selviytyä lähettämisestäni. Jatkoja teille! (eipä se helpolla käy, uusiksi)