Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  1. Vieläkin naurattaa! Esim. nimimerkki "tätä vaadimme nyt.". Näin:"ynnämuu todennäkösesti ei täytä vaatimus kriteeeitä,
    pree kun ei yritäkkää," Se on kopio.

    Voin rauhoitella tätä valistunutta ja tietävää kirjoittelijaa - en ole pyrkimässä ehdokkaaksi. Kun jokainen puolue saa asettaa yli 200 ehdokasta, jos sellaisia sattuu löytämään, tulee ehdokkaiden määrä lähelle 2000. Eiköhän siinä valintoja tulle riittävästi.

    Kyllä lainsäätät ovat harkinneet, että rikokseen hairahtanut on tuomionsa suoritettuaan joukossa mukana täysin oikeuksin, eikä loppu ikäänsä syyllistettynä. Hyvin useinhan on vielä melko pienestä rikkeestäkin kysymys. Viime vuotenakin oli Tilastokeskuksen mukaan 417 000 rikosta. Kyllä heitä löytyy oppineista ja oppimattomistakin. Kun vielä kaivaa vuosikymmeniä taakse päin ja laskee yhteen, niin johan joukkoa riittää. Eivätkä kaikki jää edes kiinni. Onhan nykyisissä ministereissäkin joskus kaidalta polulta eksyneitä.

    Ehdokkuuden rajaus vain koulutettujen mahdollisuudeksi ja vähän koulutettujen karsimiseksi on suorastaan törkeä ehdotus. Mitä ihmettä näin ajattelevat höpöttävät tasa-arvosta, oikeuksista ja vapauksista. Eipä eduskunnassa taida paljon työläisten hiki haista nytkään. Nyt viisaiksi heittäytyneet kieltäisivät ehdokkuudenkin. Olen tuntenut muutamia kansanedustajia, joiden virallinen koulutus ei kummoinen ole, mutta tehtävänsä ovat hyvin hoitaneet.

    Ei minulla ole ketään nimettyä, jota puolustaisin, mutta en lähde siltikään mukaan hörhöilemaan ihan kaikkeen. Olkoonpa vaikka yritys kerralla pistää ryhti ja järjestys päättäjien joukkoon. Vieraalta tuntuu nämä esitykset.
  2. Tietysti minun pitäisi suuresti kunnioittaen ja nöyryydellä ottaa vastaan neuvot ja arvostelu, jota olen nyt kiitettävästi saanut.

    Kuitenkin joku pahalainen minussa panee sitä enemmän vastaan, mitä suuremmilla kirjaimilla käskyä huudetaan. Ettäkö pitäisi järjestää joku kontrolli - ja haastettelukeskus, joka ratkaisee ehdokkuus kelpoisuuden ennakkoon? Taitaapa unohtua kaikki demokraattisen käytännön rippeetkin.
    Puolueet valitsevat ehdokkaansa ja puolueilla on kullakin oma toimintalinjansa, jonka mukaan myös ainakin oletetaan toimittavan. Harvoin siitä tulee poikkeamia ja jos tulee, monesti ovi heilahtaa. Siitähän asioiden monipuolinen käsittely muodostuu.

    Vai onko tarkoitus koota "viisasten kerho", sellainen, että äänestäjillä viedään mahdollisuus vaikuttaa? Onko tarkoitus myös jatkossa panna testiin sekin, kuka on riittävän älykäs ja kyllin koulutettu käyttämään päättäjän asemaa äänestäjänä? En lähde halveksimaan äänestäjien kykyjä tehdä arvionsa, vaikka joskus poikkeustapauksia olisikin.
    Siihen vain on luotettava, että äänestäjät valitsevat, kansa puhuu, valitsee puolueiden ja ehdokkaiden joukosta sen, jonka numeron raapustaa äänestyskopissa.

    En lähde kiistämään Paavon ja Timon ansioita, mutta eihän se nyt aivan niiden varassa koko järjestelmän toiminta ole. Jos on, huonosti todella ovat asiat. En käy tässä vaalikamppailua, vaan kyse on vaalien menetelmistä. Tyhmyrinäkin käyn äänestämässä.
  3. Naurattamaan tuppasi: "Ynnämuu tuntuu hyväksyvän rikolliset kansanedustajiksi...". (Oikeastihan siinä luki "kananedustajiksi",nimim. e hyväksy rikollisia)

    Rikolliset eivät nähtävästi kuulu "vertaisryhmääni." Kerran olen oikeudessa ollut - todistajaksi haastettuna, muutoin en ole edes putkaan päässyt, enkä kuulusteluihinkaan.

    Niin se vain on, että tuomion lusittuaan rikollisella on kansalaisoikeudet. Muu erottelu johtaa hataralle pohjalle. Puoluehan siinä riskit ottaa ketä ehdokkaaksi valitsee tai on valitsematta.

    Ehdokkaaksi pääsylle en asettaisi erikoisia yleisiä pääsyvaatimuksia, kuten oppineisuus, koulutus tai muu virallinen asema. Ei ne mahdu hyväksyttyyn kaavaan "yleinen ja yhtäläinen äänioikeus."
    Äänestäjä voi vapaasti valita kenet haluaa. Löytyyhän ehdokkaista varmaan rehellisiäkin. Sekin valinta riippuu katsantokannasta, kuten epäluotettaviksi määritellytkin. Kannattaa selvyyden vuoksi ja ajattelun kanssa tavaten lukea sana: Kansanedustaja.

    Onhan jo viisaimpia edellisessä viestissä esitettykin, Soini ja muu parhaimmisto. Kiitos opastuksesta, ei minulle käy!
  4. Olen tutustunut tyvisolusyöpään, koska sain sen vieraakseni pari kertaa. Vaaratonhan se on sikäli, että se ei levitä etäispesäkkeitä, mutta ajanoloon kasvaa.
    Nenässäni syöpä pääsi melko pitkälle. Olihan siinä pieni näppylä, joka ei ryhtynyt parantumaan. Muussa yhteydessä eräs lääkäri huomasi ja kyseli. Mitäs siitä, neljä reissua Töölön sairaalaan. Tulihan nenääni pientä muodon muutosta, paikkatarpeethan napasastiin niskastani. Mitäpä muutoksista kun tuli kuntoon. Toinen tuli myöhemmin korvalehteen, silloin olin jo tarkempi ja pääsin vähemmällä, leikkaus ja jälkitarkastus.

    Maailman melskeethän jatkuvat. Skeptikon tehtävänä on epäillä lähes kaikkea epämääräistä ennen kuin toisin todistetaan. Voinpa kulua siihen ryhmään. Epäilin jo aiemmin, että Muhammatin piirroksista ei hyvää seuraa, sananvapauteen liittyy myös vastuu ja keinoja pitäisi ajatella niin kuin "shakkipelissä" mitä mikin siirto merkitsee. Tottahan terroriteko oli törkeä, siihen ei oikeuta mikään. En enää enempää tästä aiheesta.

    Hurskainen viittasi tänne etelään päin, ettei täällä varauduta liukkauteen. Kuulun niihin tolloihin, joka ei ole käyttänyt erikoisia liukumaesteitä. Olenhan kyllä muutaman kumpsun heittänyt, mutta en tänä talvena. Tosin vähän on ollutkaan erikoisen liukkaita, vain pienin paikoin. Jospa tuo ikä olisi tuonut varovaisuuteen ja tarkkuuteen lisää oppia. Ostoslistallani ei ole liukumaesteitä, mutta ei ole myöskään niin kiireitä, että pitää sutien rynnätä jalkapelissäkään liikenteeseen, painelee silloin kun pito on hyvä.
  5. Päivää, lämpimän puolelle lipsahti ja lunta tuli lisää. Eipä nyt hassumpi keli olekaan.

    Laihduttelun kotifilosofinen juttuni lähti hurskaisen kertomista ongelmista, vähän kuitenkin huumorin sävyttämänäkin. Katleija onnistuneesti ja asiantuntevammin täydensi hyvin. Eipä näitä osin arkaluontoisia juttuja kannata tiukkapipoisesti ottaakaan. Jos jotain kannustuksena käy, niin hyvä sekin. Itsekukinhan asiansa ratkaisee ja hyvin monethan tyytyväisenä pienet, ohjeiden mukaan ylimääräiseksi sanotut kilonsa kantaa.

    Motiivi painon pudotukseen on hyvin merkittävä seikka. Minulle se asettui lähes pakolliseksi. Selkävaivani oli kiusallinen kannettava. Olisin saanut leikkauksen, mutta varauksella. Se ei ehkä onnistuisikaan. Jätin sen vaihtoedon ja evääksi sain "madonluvun." Paino pudotettava normiin, painoindeksi alle 25. Liikuntaa tehtävä säännöllisesti jos se suinkin on mahdollista ja suoritusohjelmiakin tuli. Siitä se lähti, ei millään raivolla, vaan mieluummin hitaasti hivuttaen ja voinnin mukaan kuormaa lisäten ja myös tapojaan muuttaen. Heti kun tulosta tuli, se oli suurin kannustukseni. Ja tulihan sitä. Tuli ja kasvoi myös luonteva tapa, se lopetti pakolla suorittamisen tunteenkin. Runsaassa viidessä vuodessa olin saanut homman aika hyvään hoitoon. Nyt on menossa tilanteen säilyttäminen, mutta yhä enemmänhän alkaa painaa ikäkin. Jotain on sillekin periksi annettava ja ainakin riekkumista vähennettävä. Niinpä...ei mikään sankaritarinani, vaan pakon sanelema juttu. Näin on kyllä ollut elämässäni monta muuta kertaa erilaisissa tapahtumissa ja asioissa.

    Ranskassa tapahtuneista terroriteoista ollaan melkoisen yksimielisiä: tuomittaviahan ne olivat, olipa syyt mitkä tahansa. Vieläkään en ole huomannut täysin pitävää selvitystä, kuinka laajasti ohjelmoituja iskut olivat ja mistä tuli rahoitus ja käskyt. Tuskinpa koko islamilaista maailmaa ja uskontoa voi syyttää. Onhan islamin nimissä kymmeniä suuntauksia, joista osa tappelee keskenään ihan konepistoolien kanssa ja järeämminkin. Niinhän on ollut myös ns. kristillisissä uskonnoissakin. En ole uskontojen erikoinen puolustelija, noudattelen ihan vapaa-ajattelijain ajatuksia: uskonnon vapaus kuuluu kaikille, uskonnoille, uskoville ja myös uskonnottomille Ja roduista riippumatta.
    Laten mainitsemaan maahanmuuttajista, olen samaa mieltä: kyllä maahanmuuttajan on parasta sopeutua maan lakeihin. Ei voi ajatella niin, että tulijoille säädetään eri lait, joiden varjolla voi tehdä rikoksiakin ilman rangaistuksen mahdollisuutta.(esim. lasten silpominen)

    Täytyypi heittää päivän työkeikka, roskapussi roskikseen ja jos samaan hyssyyn taputtelisin pienen lenkin, ilma näyttää mainiolta. Hyvää jatkoa!
  6. Huomenta! Poutainen pikkupakkaskeli - 13. Ihan hyvältä ikkunasta kasoen näyttää. Puissa ei juuri lunta ole, oli sen verran ramakkaa tuulta, ettei kuivana satanut lumi ripustautunut puihin.

    Illalla tapahtunut kiireeni johtui siitä, että Teeveestä tuli näytelmä Vasen ja oikea. Parsinssonin tautia sairastavat tunnetut politiikot, Esko Seppänen ja Iiro Viinanen juttelivat politiikko uransa päätöksistä. Tietysti näyttelijäthän rooleissa esiintyivät, mutta aineistossa kyllä oli paljon toden peräisyyttäkin. Sille pohjallehan elokuva oli tehtykin. No enpä tätä pitemmälle pohdi, tuskinpa kovin monta Pirttiläistä asia kiinnostaakaan ja he joita kiinnostaa, ei sepustustani tarvitse.

    Hurskainen harmitteli kun paino nousi, vaikka vain kurkkua iltaevääksi napsi. Painonhallinta on kestävyyslaji. On minullakin jonkin verran kokemusta ja sen tuomaa oppia. Kun alkaa nälkäkuurille hätäisesti vetää, hyvinkin paino voi noustakin. Kyllä kuuri se muutaman päivän kuluttua alkaa tepsimään kunhan ei pääse homma lipsumaan.

    Ihmisen kehokin on kaikkine hienouksineen monien tuhansien vuosien aikana kehittynyt. Aina ei ole ollut ruokaa rajattomasti, ei edes välttämätöntä. Silloin kun saalis on löytynyt, sitä on syöty varastoonkin. Niinpä keho onkin mukautunut siihen, kierrätetään rutkasti mahasta säilöön läskiä pahanpäivän varalle ja vain tipoittaan luovutetaan käyttövoimaksi. Niinpä paino voi vaikka tuplaantua, jos saalista ahmittavaksi ylettyy. No...joku saa päähänpiston pudottaa painoaan, syö kuin "lintu", automaattinen säätöjärjestelmä muuttuu todelliseksi hyötykäyttäjäksi, kierrättää vanhaa syötyä viimeiseen tippaan, eikä luovuta hevillä varastoaan, koska eihän elimistö tiedä, jotta kyllä varastoa riittää kun kinkutkin on syömäti.
    Niinhän siinä sitten käy, että kurkun viipaleellakin voi paino hetkellisesti kasvaa, kunnes saa elinkoneensa päivitettyä uuteen ohjelmaan. Kyllä se siitä, hurskainen, eikä pikkunälkään kuole, vaikka nyt alkuun pientä epämukavuuden tunnetta voikin ilmaantua.

    Taidanpa nyt taas tehdä äkkilopetuksen, etten enempää tunaroi. Hyvää jatkoa talvisin terveisin!
  7. Täällä vaan nurmikot vihertävät, tosin hiukan ränsistyneenä ja mittari nollan kieppeillä poutakeleissä.
    Livakoita pyydyksiäkin oli syrjäkujilla, joita täytyi tarkkailla. Hyvin pääsi kuitenkin vetelemään.
    Onhan se sähkö tärkeä, kun sen varaan on rakenneltu. Täällä kerrostaloasumisessa ei juurikaan sähkökatkoksia ilmaannu.
    Kesällä kyllä pärjään mainiosti mökillä, vaikka sähköt ovat lähes 10 km päässä. Oikeastaan tuntuu hyvältä olla alkuperäisessä menossa. Halkojahan riittää poltella tarpeen mukaan ja eikä tietokone lelunkaan tunnu kipeän tarpeelliselta. Onhan paljon muuta puuhaa ja katselemista.

    Minulla ei ole nukkumisongelmia, vaikka en ole koputellutkaan puuta. Päivänokoseni kuuluvat kiinteästi päivän ohjelmaani. Ei haittaa, vaikka sattuu lipsahtamaan pitkäksikin. Jos ei erikoista puuhaa ole, kymmenen maissa painun pehkuihin ja katkaisen virran päästäni.

    SkillaN mainitsi kuinka helposti kadulla jutellaan. Näinhän se on, mutta kirjoittelu on ainakin minulle ihan eri asia. Tai kyllähän senkin voisi toisin rakentaa. Jos kerran puhe tulee sujuvasti pulputellen, aiheesta toiseen hypäten, niin mikä ettei se kirjaimistakin muodostuisi. Ei se kuitenkaan ole niin yksinkertaista vaikka kirjoitus olisikin "ilmeikästä", jo siihen suuntaan pyrkiminenkin on jo saavutus.Näin olen huomannut itsestäni.

    Johan tässä on hupajantaa kerraksi. Jaksellaan ja jatketaan.