kalamos

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.
Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu
Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi
Blogi
https://kalamos.munblogi.com
Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:
"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"
Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:
"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"
Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:
"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"
Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.
Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.
- En tietääkseni ole sitä salannut.
Paljonkin olen itsestäni kertonut.
Mutta tällä foorumilla keskustelen
Raamatun ilmoituksesta. - VT:n alkutekstissä
sovittaminen ilmaistaan sanalla,
jonka perusmerkitys on peittäminen.
Jos Aadam ja Eeva eivät olisi
antaneet Jumalan pukea heitä,
eivät he olisi tulleet pelastuneet,
vaikka Karitsa oli teurastettu
ja verinen vaippa valmiina
peittämään synnin seurauksen. - Ketään ei sitten kai kiinnosta
maailmantilanteesta huolimatta
Raamatun ilmoitus lopunajoista,
ei Danielin kirja eikä Ilmestyskirja. - VT:n alkutekstissä
sovittaminen ilmaistaan sanalla,
jonka perusmerkitys on peittäminen.
Jos Aadam ja Eeva eivät olisi
antaneet Jumalan pukea heitä,
eivät he olisi tulleet sovitetuiksi,
vaikka Karitsa oli teurastettu
ja verinen vaippa oli valmiina
peittämään synnin seurauksen. - Oliko ensimmäinen ihmisparin
synti eli alastomuus
peitetty eli sovitettu
jo siinä vaiheessa,
kun Karitsa oli teurastettu
ja vaatteet valmistettu? - Oliko Aadam ja Eeva puetut,
kun Jumala oli teurastanut karitsan,
josta teki vaatteet heille? - Olen sen jo tänne laittanut.
Mutta otetaan uudestaan:
"Sillä Jumala oli Kristuksessa
ja sovitti maailman itsensä kanssa
eikä lukenut heille
heidän rikkomuksiaan,
ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
Kristuksen puolesta
me siis olemme lähettiläinä,
ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme.
Me pyydämme Kristuksen puolesta:
antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
Sen, joka ei synnistä tiennyt,
hän meidän tähtemme teki synniksi,
että me hänessä tulisimme
Jumalan vanhurskaudeksi.
Hänen työtovereinaan
me myös kehoitamme teitä
vastaanottamaan Jumalan armon
niin, ettei se jää turhaksi. "
(2 Kor 5:19- ) - Isä Jumala on ...
"pelastanut meidät
pimeyden vallasta
ja siirtänyt meidät
rakkaan Poikansa valtakuntaan"
(Kol 1:13) - Raamattu puhuu sovituksesta
alusta eli ensimmäisestä
sanasta alken loppuun saakka.
Sovituksen Sanan
raiskaaminen
ei ole Pyhän Raamatun läpikäymistä
vaan Jumalan Sanan ohittamista. - Jumalan Karitsa uhrattiin
Golgatalle 2000 vuotta sitten.
Synti tulee peitetyksi,
kun Jumala saa pukea
syntiä tehneen ihmisen
Jumalan Karitsaan
Jeesukseen Kristukseen. - Tietenkin Sana eli
Jumalan Poika Isän Jumalan tyköä
tuli lihaksi
eli syntyi ihmiseksi
luomansa maan päälle,
joka tarvitsi pelastajaa,
koska synti ja kuolema oli sen vallannut.
Mutta ei koko maailma silti ole pelastettu.
Ne ovat, jotka ...
"ottivat Hänet"
(Joh 1:12) - Mitään tuollaista en ole koskaan opettanut.
Aivan päinvastoin. - Yksikään ihminen ei ole
syntinen syntyessään.
Ei Daavid-vauvakaan.
Mutta Iisain yhtyminen tyttäreensä
oli synti.
Samoin Daavidin yhtyminen Batsebaan.
Ja nämä synnit Daavid tuo esiin
Tuossa Psalmissa 51.
Mutta vauvat ja pienokaisetkin ovat
juuri sellaisia,
jollaisiksi meidät syntiä tehneet
palautetaan kääntymyksessä,
jota seuraa uudestisyntyminen
Jumalan lapseksi. - Heti ensimmäinen Raamattulainaukseni
oli juuri siitä tekstikatkelmasta,
jota tahdot tuoda esiin,
ja vastasi molempiin otsikon kysymyksiisi.
"Sillä Jumala oli Kristuksessa
ja sovitti maailman itsensä kanssa
eikä lukenut heille
heidän rikkomuksiaan,
ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
Kristuksen puolesta
me siis olemme lähettiläinä,
ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme.
Me pyydämme Kristuksen puolesta:
antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
Sen, joka ei synnistä tiennyt,
hän meidän tähtemme teki synniksi,
että me hänessä tulisimme
Jumalan vanhurskaudeksi.
Hänen työtovereinaan
me myös kehoitamme teitä
vastaanottamaan Jumalan armon
niin, ettei se jää turhaksi. "
Muut Raamattulainaukseni
vahvistivat tuon katkelman sanoman.
Ja mikä parasta,
pilkkuakaan en lisännyt Raamatun ilmoitukseen.
Joten viestini oli kokonansa Totuus. - Kaiken piti siis tapahtua levosta käsin
seitsemännen päivän siunauksessa.
Tuo sapatin lepo katkesi siten kuin
edellisessä viestissäni kerroin.
Mutta neljä päivää
eli neljä millenniumin myöhemmin
meille tuli taas tarjolle sapatti eli...
LEPO KRISTUKSESSA
Jeesus naulittiin ristille ja kuoli
viikon nelnäntenä päivänä.
Viidennen, kuudennen ja seitsemännen
Hänen ruumiinsa oli maan povessa.
Mutta seitsemännen ja kahdeksannen
eli seitsemännen ja viikon ensimmäisen
päivän taitekohdassa
Jumala herätti Hänen ruumiinsa.
Tähän Jeesuksen ylösnousemuselämään
meidätkin upotetaan,
kun synnymme Hengestä Jumalan lapsiksi,
ja olemme Kristuksessa.
Eli nyt me olemme koko ajan
sisällä siinä Jumalan Temppelissä,
joka on Jeesus Kristus.
Me olemme vieläpä osa tuota Temppeliä
itse kukin yhtenä elävänä kivenä.
Se temppeli,
joka oli käsin rakennettu,
on historiaa.
Jeesus rakensi kolmessa päivässä
uuden, joka ei ole käsin tehty.
Me olemme koko ajan sisällä tuossa
temppelissä ja vietämme juhlaa. - Luin otsikon ja vastasin siihen
puhtaalla Jumalan Sanalla. - Ei vaan me elämme nyt siinä.
Aloitetaanpa tarkastelu ihan alusta.
Kuudennen päivän päätteeksi
Jumalan loi ihmisen,
ja teki loppuhuipennukseksi
Aadamin kylkisiivusta
yhteensopivan puoliskon.
Ja sitten Jumala talutti
tämän luomakunnan ihastuttavimman
luomuksen Aadamin tykö.
Ja tuli ehtoo ja aamu.
Luomakunta oli herännyt Sapatin lepoon.
Tuo Sapatinlepo ei olisi koskaan päättynyt,
jos Aadam olisi pitänyt kiinni
hänelle asetetusta kieltolaista.
Mutta sinä hetkenä,
kun Aadam söi häneltä kielletyn hedelmän,
päättyi sapatinlepo,
ja alkoi ankara ja turhauttava työnteko.
Siis tuo seitsemäs päivä eli sapatin lepo
päättyi vasta silloin,
kun synti ja kuolema astuivat maailmaan.
Ja tuo sapatin lepo päättyi
niin ihmiseltä kuin Jumalaltakin.
Eli ensin alusta asti kaikki oli täydellistä.
Huom!
Sangen hyvää.
Siis.
Enemmän kuin hyvää.
Ihminen asetettiin
tämän täydellisen hyvän keskelle.
Ja niin ihminen tiesi
heti silmänsä avattuaan
kaiken hyvästä.
Ihminen itsekin oli kuin Jumal olento
kirkkauden peittämänä
tämän kaiken hyvän valtiaaksi asetettu.
Ihmisen ei olisi koskaan tarvinnut
tulla tietämään mitään
epätäydellisyydestä saatikka pahasta.
Ihminen olisi voinut elää
sapatin levossa ikuisesti.
Tuo ihana ikuisuus olisi sinetöitynyt
sinä päivänä
jona Aadam olisi syönyt Elämän puusta.
Mutta toisin kävi.
Ihminen söi puusta,
joka lisäsi ihmisen tietoisutta asialla,
jota ei totisesti
olisi kannattanut tulla tuntemaan.
Ihminen tuli hyvän lisäksi
tietämään/tuntemaan pahan.
Ja siihen loppui lepo.
Niin Jumalalta kuin ihmiseltäkin.
Sapatin siunaus oli päättynyt.
Elämänpuusta syöminen olisi jatkanut
siitä mihin jäätiin eli
seitsemännestä kahdeksanteen
eli ikuisuuden päivään.
Mutta nyt kaikki mureni.
Paratiisi täydellisenä jäi taakse
ja vaille Jumalan kuvaksi luotua valtiasta.
Jumala asetti vielä
raskaan sarjan vartijat eli kerubit
Eedenin Paratiisin itäpuolelle vartioitsemaan
välkkyvän ja leimuavan miekan kera
Elämän puun tietä.
Ei tullut kahdeksatta päivää
vaan kaikki täytyikin aloittaa alusta.
1 2 3 4 5 6 7 8 ...
Oltiin taas lähtöruudussa.
Eikä vielä siinäkään.
Oltiin ennen ensimmäistä päivää
edeltäneessä pimeydessä
ja sekasorrossa syvien vesien alla.
Taas oli kadonnut se ihanuuksien ihanuus,
joka oli luotu Esikoisen kautta.
Sama ylpeys, joka valtasi
täydellisistä täydellisimmän kerubin,
oli nyt levinnyt ihmislapsen sydämeen.
Ja niin ihminenkin oli nyt vailla
kirkkautta, lepoa ja pyhyyttä.
Pimeys ja pelko ja kauhu hallitsivat nyt
Jumalan kuvaksi luotua ihmislasta.
Niinkuin jo kerran oli syrjäytetty
tuo kauhea pimeys maan päältä,
se tullaan syrjäyttämään taaskin.
Tulee jälleen koittamaan
ensimmäinen päivä.
Ja silloin ihmisen pimentyneeseen sydämeen
syttyy Valo.
Aadam ja Eeva saivat lupauksen
tästä tulevasta Ensimmäisestä päivästä,
joka syrjäyttää pimeyden,
joka nyt vallitsi maailmaa.
Tätä päivää, jolloin jälleen
Valkeus tulee maailmaan,
Aadam ja Eeva odottivat.
Ja mitä se tuleekaan merkitsemään.
Sen he saivat konkreettisesti kokea,
kun Jumala teurasti karitsan,
ja teki sen verisestä vaipasta
vaatteet alastomille ihmisille.
Mutta tästä oli pitkä matka
seitsemänteen päivään,
jolloin jälleen kaikki on täydellistä,
sangen hyvää
ja vielä pidempi matka siihen päivään,
johon tuo seitsemäs eli levon päivä johtaa.
Silloin Jumala luo uudet taivaat
ja uuden maan ja alkaa ikuisuuden päivä,
jolloin mitään pimeyttä ei
Jumalan valtakunnassa enää ole.
Se rauha ja rakkaus ja sopusointu,
joka kätkeytyy
Raamatun ensimmäiseen jakeeseen,
loppui siihen, kun Aamuruskon Pojan
sydän oli ylpistynyt
ja niin hänen sisimmässään
havaittiin vääryys,
joka johti siihen kaaokseen,
josta Raamatun toinen jae puhuu.
Sen korjaamiseen Jumala tarvitsi
seitsemän päivää.
Ja ensimmäinen päivä näistä
seitsemästä oli siis se,
kun Jumala kutsui Ainokaisen Poikansa,
Aamuruskon eli Esikoisensa,
joka oli maailmat luonut,
tuon syntyneen kaaoksen keskelle.
Jumala sanoi jotakin,
ja sitten
Herra Jumala teki sen.
Esimerkiksi sekasortoiseen
tilaan menneet taivaankappaleet
työstettiin asemiinsa valaisemaan Maata
neljäntenä päivänä.
Tämä mahdollisti elämän
Maan päällä.
Ja näin kävi myös neljäntenä millenniumina,
kun Todellinen Valkeus,
joka valaisee jokaisen ihmisen,
tuli maailmaan.
Nyt jokainen ihminen voi kokea sen,
minkä jo Aadam ja Eeva saivat kokea.
Meidät puetaan Kristukseen,
Jumalan Karitsaan,
joka peittää alastomuutemme,
sovittaa meidät.
Olemme jo Kristuksessa.
Mutta täydellinen odottaa vielä aikaansa.
Mutta kerran koittaa
seitsemäs millennium.
Seitsemäs päivä
ja sapatin siunaus.
Se alkaa siten,
että Jeesus tulee taas maan päälle.
Nyt valitun kansansa Israelin
Hoosianna-huudoin kutsumana.
Ja nyt tuo sapatti ei enää katkea,
vaan päinvastoin se tuo jatkoksi
iankaikkisuuden päivän.
Eli toisin kuin alussa kävi,
että keskelle sapatin siunausta
tuli paholainen,
nyt se siivotaankin pois maan päältä,
kun alkaa seitsemäs päivä eli millennium.
Ikuinen elämä sapatin levossa
on jo totta tässä ja nyt,
kun synnymme uudesti ylhäältä Hengestä
Jumalan lapseksi. - "Sillä Jumala oli Kristuksessa
ja sovitti maailman itsensä kanssa
eikä lukenut heille
heidän rikkomuksiaan,
ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
Kristuksen puolesta
me siis olemme lähettiläinä,
ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme.
Me pyydämme Kristuksen puolesta:
antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
Sen, joka ei synnistä tiennyt,
hän meidän tähtemme teki synniksi,
että me hänessä tulisimme
Jumalan vanhurskaudeksi.
Hänen työtovereinaan
me myös kehoitamme teitä
vastaanottamaan Jumalan armon
niin, ettei se jää turhaksi. "
"minä olen pannut
sinun eteesi elämän ja kuoleman,
siunauksen ja kirouksen.
Niin valitse siis elämä"
(5 Moos 30:19)
"valitkaa tänä päivänä,
ketä tahdotte palvella"
(Joos 24:15)
"Totinen valkeus,
joka valistaa jokaisen ihmisen,
oli tulossa maailmaan.
Maailmassa hän oli,
ja maailma on hänen kauttaan
saanut syntynsä,
ja maailma ei häntä tuntenut.
Hän tuli omiensa tykö,
ja hänen omansa
eivät ottaneet häntä vastaan.
Mutta kaikille,
jotka ottivat hänet vastaan,
hän antoi voiman tulla
Jumalan lapsiksi,
niille,
jotka uskovat hänen nimeensä,
jotka eivät ole syntyneet
verestä
eikä lihan tahdosta
eikä miehen tahdosta,
vaan Jumalasta."
(Joh 1:9-13)
"Jotka nyt ottivat
hänen sanansa vastaan,
ne kastettiin"
(Ap.t 2:41)
"Jos me tunnustamme syntimme,
on hän uskollinen ja vanhurskas,
niin että hän antaa meille
synnit anteeksi
ja puhdistaa meidät
kaikesta vääryydestä.
Jos sanomme,
ettemme ole syntiä tehneet,
niin me teemme hänet valhettelijaksi,
ja hänen sanansa ei ole meissä."
(1 Joh 1:9-10)
"Tehkää sentähden
parannuksen soveliaita hedelmiä,
älkääkä luulko saattavanne
sanoa mielessänne:
'Onhan meillä isänä Aabraham';
sillä minä sanon teille,
että Jumala voi näistä kivistä
herättää lapsia Aabrahamille.
Jo on kirves pantu puitten juurelle;
jokainen puu,
joka ei tee hyvää hedelmää,
siis hakataan pois ja heitetään tuleen.
Minä kastan teidät vedellä parannukseen,
mutta se, joka minun jäljessäni tulee,
on minua väkevämpi,
jonka kenkiäkään
minä en ole kelvollinen kantamaan;
hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.
Hänellä on viskimensä kädessään,
ja hän puhdistaa puimatanterensa
ja kokoaa nisunsa aittaan,
mutta ruumenet hän polttaa
sammumattomassa tulessa."
(Matt 3:8-12) - Selvennän nyt vielä tuota
esille tullutta jaetta (PS 51:7).
Daavid viittaa siihen,
että hän itse on sukurutsauksessa
saanut alkunsa.
Daavidin äiti ei ollut
Iisain vaimo vaan tytär. - Psalmin 51 aiheena on nimenomaan
Daavidin syntiinlankeemus.
Tuo psalmi kertoo siitä,
kuinka Daavid tuli synnin pettämäksi
ja teki aviorikoksen Batseban kanssa.
Siis Daavid siitti synnissä eli teki syntiä
kun siitti lapsen toisen miehen vaimolle.
Tästä synnistä
Daavid on tuon psalmin kirjoittanut.
Siitä kuinka hän teki synnin
- aviorikoksen -
Batseban kanssa.
Ja sitten hän toteaa,
että hän itsekin
on saanut alkunsa siittämistilanteessa,
johon liittyi synti
avon = tahallinen Jumalan lain rikkominen.
Siis joku teki syntiä aivan tieten tahtoen
tuntien Jumalan lain.
Ja se joku oli Daavid eikä suinkaan lapsi,
joka sikisi.
Roomalaiskirjeen kohta puhuu
aivan samoin siitä,
että me itse kukin olemme kuolleet
siinä vaiheessa,
kun olemme tehneet syntiä.
Silloin meistä on tullut
syntisiä ja syyllisiä, kun Aadamin lailla
söimme kielletyn hedelmän.
Ja sen tähden me tarvitsemme
Jumalan armoa, josta Paavali tuossa kertoo.