kalamos

kalamos profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Liittynyt 15v sitten
331 aloitusta · 12354 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
"Rakkaani,
älkää jokaista henkeä uskoko,
vaan koetelkaa henget,
ovatko ne Jumalasta;
sillä monta väärää profeettaa
on lähtenyt maailmaan."
(1 Joh 4:1)

Jos ei ole Jumalasta,
niin sitten on
kysymys antikristuksen hengestä.

"Tästä te tunnette Jumalan Hengen:
jokainen henki,
joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi,
lihaan tulleeksi, on Jumalasta;
ja yksikään henki,
joka ei tunnusta Jeesusta,
ei ole Jumalasta;
se on antikristuksen henki,
jonka olette kuulleet olevan tulossa,
ja se on jo nyt maailmassa."
(1 Joh 4:2-3)

Johannes nimittää antikristuksiksi
niitä, joka kieltävät Isän ja Pojan
ja näin myös Voidellun eli Messiaan
Kristuksen Jeesuksen lihaan tulleeksi.

Näitä oli Johanneksen päivinä.
Mutta ensimmäiset antikristukset
löytyvät jo Genesiksestä.

Danielin kirjassa on ennustuksia
myös sellaisista tapahtumista,
jotka ovat sittemmin jo toteutuneet.

Toisaalta Danielin kirjan
ja yleensäkään VT:n ennustukset
eivät suoraan puhu
tästä nyt meneillään olevasta
eli pakanaseurakunnan aikakaudesta.

Samoin Jeesuksen ennustus
lopun ajan tapahtumista
ei pidä sisällään ollenkaan
tätä nykyistä pakanoiden
armotalouskautta.

Danielin kirjan lopussa
on sitten ennustusta
lopullisesta antikristuksesta.
Mennään suoraan viimeiseen lukuun.

"Ja siitä ajasta,
jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan
ja hävityksen kauhistus asetetaan,
on oleva
tuhat kaksisataa
yhdeksänkymmentä päivää.
Autuas se,
joka odottaa ja saavuttaa
tuhat kolmesataa
kolmekymmentä viisi päivää."
(Dan 12:11-12)

Tuo on siis vielä toteutumatta,
ja se toteutuu vasta
meneillään olevan
seurakuntakauden jälkeen.

Mutta vastaavaa on tapahtunut
jo ennen nykyistä armotalouskautta.

Käsite
hävityksen kauhistus
tulee ensimmäisen kerran esille
siis Danielin kirjan luvussa 8.

Tosin mutkan kautta.
Eli tarkkaan ottaen tuo sanonta
hävityksen kauhistus
löytyy 1 Makkabilaiskirjan kohdasta,
jossa kerrotaan
sen tapahtuman toteutumisesta,
joka oli Danielin kirjan luvussa 8 ennustettu.

Ja siinä yhteydessä Makkabilaiskirje
käyttää ilmaisua
hävityksen kauhistus:

"he pystyttivät
hävityksen kauhistuksen alttarille"
(1 Makk 5:24)

Danielin kirjan luvussa kahdeksan
Daniel näkee
kuinka kaksisarvinen oinas riehuu
kunnes uhkeasarvinen kauris
tallaa sen maahan.

Kauris kasvaa suureksi,
mutta sitten sen uhkea sarvi katkeaa
ja tilalle kasvaa neljä uutta,
joista yksi poikii
alussa vähäpätöisen sarven,
joka kuitenkin lopulta kasvaa
ja ulottuu ihanaan maahan asti
lakkauttaen siellä olevan pyhäkön
jokapäiväisen uhrin.

Tuo kauhistava rikos kestää
2300 iltaa ja aamua,
sitten pyhäkkö asetetaan
jälleen oikeuteensa.

Danielin kirjan luku 8
on ollut lähtölaukaus adventismille,
joka sitten on poikinut myös
jehovantodistajuuden.

Eli nuo oppirakennelmat
ovat saaneet alkunsa alunperin
täysin virheellisesta
Sanan selityksestä
koskien Danielin kirjan lukua 8.

Tulkittiin tuon jakeen tarkoittavan
Jeesuksen paluuta maan päälle,
eli irrotettin tuo jae asiayhteydestään.

Odotettiin kiihkeästi Jeesuksen paluuta.
Ja siksi heitä alettiin kutsua adventisteiksi.
Sitten tuli vuosi 1843. Ja meni.
Eikä Jeesus tullutkaan.

Adventismin juuret ovat siis
puhtaasti väärässä ennustuksessa,
jossa täyttymätön ennustus
selitettiin siten,
että tarkennettu päivämäärä
oli sittenkin ihan oikea,
mutta tapahtuma ihan muu
kuin mitä odotettiin.

Danielin saama näky sisälsi maininnan
2300 illasta ja aamusta,
ja sen tulkittiin merkitsevän
Jeesuksen paluuta maan päälle.

Danielin näyn 2300 iltaa ja aamua
tosiasiassa tarkoitti sitä,
mikä oli toteutunut
jo yli 2000 vuotta sitten
- ja aivan pilkun tarkasti,
kun neljännestä sarvesta puhjennut sarvi
lopulta häpäisi Jerusalemin temppelin
vihkimällä sen
Zeuksen palvontapaikaksi
irstaine uhrimenoineen.

Ja aivan niinkuin Gabriel
selityksensä loppuriveillä oli sanonut,
tuo vähäpätöinen sarvi,
joka oli kasvanut taivaita hipovaksi,
muserrettiin ilman ihmiskättä,
kun Jumala lähetti häneen
sairauden ja hän kuoli
Jumalan lähettämään sairauteen
kovien tuskien keskellä
matojen kihistessä hänen ruumiissaan.

Eikä tuo historia unohdu.
Se on tallennettu Makkabilaiskirjoihin.
Israelilaiset viettävät yhä edelleen
vuosittaista Hanukka-juhlaa,
joka liittyy siihen,
että Juudas Makkabilainen
Kislevkuussa vuonna 165 eKr.
voitti taistelun
temppelin ryöstäjiä ja häpäisijöitä vastaan,
jotka tasan 2300 päivää aikaisemmin
olivat panneet toimeen useita
temppelin ryöstöjä Jerusalemin alueella.
____

Voi jospa veljet olisivat toimineet
niinkuin kommentoit.

Mutta ei edes sen jälkeenkään,
kun Jeesus ei vaan tullut takaisin
otettu Jumalan Sanaa käteen
ja tutkittu, mitä siinä oikein lukikaan.

Sen sijaan alettiin väen väkisin
vääntämään kaikenlaista pyhäkköoppia.

Ja sama meno jatkuu.
Sinä olet esimerkiksi
antanut ymmärtää uskovasi
jonkun ylifariseuksen opetuksen,
jonka mukaan kaikki
Jesajan ennustama ei toteudu.

Ei henkien koetteleminen tapahdu niin,
että aivoittelemme asiat toisiksi
kuin mitä Jumalan Sanaan on kirjoitettu.

Päinvastoin.
Koettelemme ne Jumalan Sanalla.
"Ja ennen kaikkea tietäkää se,
että viimeisinä päivinä
tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia,
jotka vaeltavat omien himojensa mukaan
ja sanovat:
'Missä on lupaus
hänen tulemuksestansa?
Sillä onhan siitä asti,
kuin isät nukkuivat pois,
kaikki pysynyt,
niinkuin se on ollut
luomakunnan alusta.'"
(2 Piet 3:3-4)

Puhumalla evoluutiosta
iankaikkisen taivaan Jumalan sijaan,
ei tarvitse uskoa myöskään siihen,
että samainen Jumala,
jonka Sanan voimasta maa rakentui,
voi myös samalla Sanansa voimalla
tuhota sen. Kirjaimellisesti kääntäen:

"Sillä on salassa,
heidän sitä tahtoessa,
että taivaat olivat vanhastaan
ja maa vedestä ja veden kautta
rakentuen Jumalan Sanalla,
joiden kautta
silloinen maailma
vettä tulvien tuhoutui.
Mutta nykyiset taivaat ja maa
ovat Hänen Sanallaan talletetut tulelle,
säilytettäviksi jumalattomien ihmisten
tuomion ja tuhon päivään."
(2 Piet 3:5-7)

Kysymys on siitä
samasta Jumalan Sanasta,
jonka voimasta maa rakentui.
Saman Sanan voimasta
se odottaa tulen tuhoa.
Mutta milloin tämä tapahtuu!
Pietari kertoo seuraavaksi
Jumalan aikataulun perusperiaatteen.

"Mutta tämä yksi älköön olko
teiltä, rakkaani,
salassa,
että yksi päivä on
Herran edessä kuin tuhat vuotta
ja tuhat vuotta
kuin yksi päivä."
(2 Piet 3:8)

Ja nyt Pietari alkaa käydä läpi
tuota Jumalan aikataulua.
Päivä päivältä.
Tai millenium milleniumilta.

Pietari ottaa ensimmäiseksi esille
meneillään olevan armotalouskauden.
Pilkkaajat kysyivät,
missä on lupaus Hänen tulemisestaan.

Pietari vastaa,
että ei Herra viivyttele,
mutta pitkämielisyytensä tähden
Hän on odottanut,
ja antanut aikaa parannuksen tekoon.
Jo kaksi tuhatta vuotta
eli kaksi päivää
on tätä armon aikaa riittänyt.

"Ei Herra viivytä
lupauksensa täyttämistä,
niinkuin muutamat
pitävät sitä viivyttelemisenä,
vaan hän on
pitkämielinen teitä kohtaan,
sillä Hän ei tahdo,
että kukaan hukkuu,
vaan että
kaikki tulevat parannukseen."
(2 Piet 3:9)

Seuraavaksi on edessä
ihmiskunnan historian
Seitsemäs päivä
Sapatin päivä
Herran päivä
Messiaan päivä

Mutta Raamattu puhuu myös
siihen liittyvästä kauheudesta.
Herran päivän tuleminen on kauhea.

Eli ennenkuin tuo tuhat vuotta kestävä
ihanuus syntyy,
on maailmassa ankarat synnytystuskat,
jotka päättyvät siihen,
että saastunut maailma
puhdistetaan tulella.
Maa ja kaikki,
mitä siihen on tehty, palaa.
Ja sitten siis koittaa Herran päivä,
tuhat vuotta kestävä
rauhan millennium.

"Mutta Herran päivä
on tuleva niinkuin varas,
ja silloin taivaat katoavat pauhinalla,
ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat,
ja maa
ja kaikki, mitä siihen on tehty,
palavat."
(2 Piet 3:10)

Tuon tuhat vuotta kestävän
Herran päivän jälkeen
tulee Jumalan päivä.

Jumalan päivän tuleminen
on vieläkin totaalisempi
kuin Herran päivän tuleminen.

Sillä Jumalan päivän
tulemisen yhteydessä
materian maailma
sulaa/katoaa/häviää.

"Kun siis nämä kaikki näin hajoavat,
millaisia tuleekaan teidän olla
pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa,
teidän, jotka odotatte ja joudutatte
Jumalan päivän tulemista,
jonka voimasta
taivaat hehkuen hajoavat
ja alkuaineet kuumuudesta sulavat!"
(2 Piet 3:11-12)

Ja sitten koittaa tuo iki-ihana
Jumalan päivä,
jonka alkajaisiksi
Jumala luo
uudet taivaat ja uuden maan.

"Mutta hänen lupauksensa mukaan
me odotamme
uusia taivaita ja uutta maata,
joissa vanhurskaus asuu."
(2 Piet 3:13)

Tuo Jumalan päivän tuleminen
on tämän nykyisen
atomeista koostuvan maailman loppu.
Sitä ei enää ole.

Mutta Jumalan päivän tulemista
seuraa itse Jumalan päivä.

Jumalan päivän alkajaisiksi Jumala siis
luo uudet taivaat ja uuden maan.
Ja tätä autuutta ei kestä
enää vain yksi päivä eli tuhat vuotta,
vaan kysymyksessä on
iankaikkisuuden päivä.

"Sentähden, rakkaani,
pyrkikää tätä odottaessanne siihen,
että teidät havaittaisiin
tahrattomiksi ja nuhteettomiksi,
rauhassa, hänen edessänsä;
ja lukekaa meidän Herramme
pitkämielisyys pelastukseksi,
josta myös meidän
rakas veljemme Paavali
hänelle annetun viisauden mukaan
teille on kirjoittanut;
niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään,
kun hän niissä puhuu näistä asioista,
vaikka niissä tosin on yhtä ja toista
vaikeatajuista, jota
tietämättömät ja vakaantumattomat
vääntävät kieroon
niinkuin muitakin kirjoituksia,
omaksi kadotuksekseen.
Koska te siis, rakkaani,
tämän jo edeltäpäin tiedätte,
niin olkaa varuillanne,
ettette rietasten eksymyksen
mukaansa tempaamina
lankeaisi pois
omalta lujalta pohjaltanne,
ja kasvakaa
meidän Herramme ja Vapahtajamme
Jeesuksen Kristuksen
armossa ja tuntemisessa.
Hänen olkoon kunnia
sekä nyt että hamaan
iankaikkisuuden päivään."
(2 Piet 3:14-18)

https://kalamos.webnode.fi/sana-ja-elama/loppu/viimeiset-paivat/viimeisten-paivien-aikataulukko/

Uudestisyntynyt henkemme
on jo iankaikkisuuden päivässä.

Ruumiillisen kuoleman jälkeen
henkemme eriää täältä Herran tykö
taivaallisessa ruumiissa.

Kun Kristuksen Morsian on kokonainen,
se kokee jokaistä jäsentään myöten
kirkastumisen ja noudetaan
Isän Kotiin vihittäväksi Yljän
eli Jeesuksen Vaimoksi.
Avauksesta kävi jo ilmi,
että aiheenamme oleva

Henki

on nimeltään muun muassa:

Pyhä Henki,
Jumalan Henki,
Jeesuksen Henki,
Kristuksen Henki,
Lapseuden Henki,
Voiman Henki,
Totuuden Henki.

Ja nyt Sinun viestisi
johtaa ajatukset väistämättä siihen,
että Hän on

Armon Henki

"Joka hylkää Mooseksen lain,
sen pitää armotta
kahden tai kolmen todistajan
todistuksen nojalla kuoleman:
kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen
luulettekaan sen ansaitsevan,
joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan
ja pitää epäpyhänä liiton veren,
jossa hänet on pyhitetty,
ja pilkkaa armon Henkeä!"
(Heb 10:28-29)

Nyt on tärkeää ymmärtää se,
että olemme heprealaisille
kirjoitetun kirjeen äärellä.

Tuo kirje sisältää sellaista sanomaa,
jonka sisäistäminen
tällaiselle tavalliselle pakanauskovalle
kuin minä,
on oikeastaan mahdotonta.

Se aukeaa täydessä mitassaan
vain juutalaiselle.
Sama koskee Matteuksen evankeliumia.
Kumpikin edellyttää
Heprealaisen Raamatun
eli Vanhan Testamentin
syvällistä tuntemusta.

Lainaamani kohdan edellä on käsite
ἐπισυναγωγή (episynagōgē),
joka johtaa juutalaisen mielen
sygagoogakokoontumiseen.

Jolloin tuo tarkoittaa sitä,
että heprealaisille kirjoittava
heprealainen kirjoittaja
kehotti olemaan jättämättä
synagogakokoontumista.

Alkuseurakunta muodostui
lähinnä juutalaisista,
joiden ei siis pitäisi jättää
perinteistä synagogakokoontumista,
vaikka Jeesukseen uskovat
kokoontuivatkin aina sen jälkeen
keskinäiseen yhteyteen.

Juutalaisen kristityn ei pitänyt jättää
synagoogakokoontumista,
mutta ei myöskään pelätä
synagoogasta erottamista.

Synagoogasta erottamisen uhan tähden,
moni ei uskaltanut julkisesti tunnustaa
uskoaan Jeesukseen.
Näin oli jo Jeesuksen päivinä.

Ja nyt joku heprealainen
kirjoittaa heprealaisille kristityille,
joista jotkut oli ehkä
jo erotettu synagoogasta.

Synagoogaan palaaminen
edellytti seremoniaa,
jossa juutalaisen tuli kirota Jeesus
ja kuvaannollisesti
tallata jaloillaan maata
ilmaisten inhonsa
Jeesusta kohtaan.

Ja nyt jos tämän teki,
niin se merkitsi sitä,
että he olivat tallanneet maahan
myös sen veren,
jossa heidät on sovitettu.

He ovat siis pitäneet
epäpyhänä eli saastaisena
Jeesusta ja Hänen vertaan
tuossa seremoniassa.

He siis käyttäytyvät
kuin Jeesus ei olisi Messias,
eikä Jeesuksen veri
olisi kertakaikkinen sovitusveri,
vaikka tietävät asian näin olevan,
eli ovat valistetuiksi tulleet
ja päässeet Totuuden tuntoon.

Ja kun he ovat näin perinpohjin
julkisesti kieltäneet Messiaansa
päästäkseen takaisin synagoogaan,
niin he ovat kieltäneet
ainoan Messiaansa
ja ainoan Sovitusuhrin.

Pyhä Henki on siis
Jeesuksen Henki,
ja Jeesus on täynnä
Armoa ja Totuutta.
Ja niin Pyhää Henkeä
nimitetään
Armon Hengeksi
ja
Totuuden Hengeksi.

Ja nyt avautuu jo se tosiasia,
että on kohtalokasta pilkata
Armon Henkeä.

Jo Jeesuksen maanpäällisen
aikana juutalaiset pilkkasivat
Jeesuksen Henkeä.

"Sillä he sanoivat:
Hänessä on saastainen henki"
(Mark 3:30)

Tämä johti Jeesuksen antamaan
vakavaan varoitukseen.

"Totisesti minä sanon teille:
kaikki synnit
annetaan ihmisten lapsille anteeksi,
pilkkaamisetkin,
kuinka paljon pilkannevatkin;
mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä,
se ei saa ikinä anteeksi,
vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin"
(Mark 3:28-29)

Pyhän Hengen eli Armon Hengen
pilkkaaminen ja herjaaminen
loppuu sinä hetkenä,
kun me otamme vastaan
Jeesuksen Kristuksen.

Niin kauan kuin me pilkkaamme
Pyhää Henkeä,
siis Jeesuksessa olevaa
Armon Henkeä,
me emme saa anteeksi.

Mutta kun me tulemme
pimeydestä Valkeuteen,
niin silloin Jeesuksen veri
puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Minä ymmärrän tuon siis niin,
että jos me pilkkaamme Pyhää Henkeä,
niin me emme saa mitään syntiä anteeksi.

Mutta jos lakkaamme
pilkkaamasta Pyhää Henkeä
eli Armon Henkeä,
joka vetää meitä Kristuksen luo,
niin silloin me saamme
Jeesuksen veren tähden
kaikki synnit anteeksi.

Eli tuossa katkelmassa
on kaksi asiaa.

"Totisesti minä sanon teille:
KAIKKI SYNNIT
annetaan ihmisten lapsille anteeksi,
pilkkaamisetkin,
kuinka paljon pilkannevatkin"

"mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä,
se ei saa ikinä anteeksi,
vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin"

Siis saamme anteeksi kaiken
- tai ei mitään.

Tuo verbin aikamuoto on
sellainen, että sen voisi kääntää:
pilkkaaaaaaaaaa

Jeesus puhuu tuossa kirjanoppineille,
jotka olivat juuri sanoneet
Jeesusta riivaajain päämieheksi.

Jeesus ei suinkaan vastannut heille,
että pelinne on nyt sitten pelattu.

Mutta jos ette lakkaa pilkkaamasta
Pyhää Henkeä, niin sitten on.

Nuo pilkkaajat olivat siis
ikuisen elämän ja ikuisen kuoleman
valinnan edessä.

Kuinka helposti ihmiset
tänäkin päivänä tekevät juuri niin,
kuin nuo fariseukset tekivät:
Sanomme,
että tuo ja tuo ihme tapahtui
riivaajain päämiehen voimalla.

Pyhä Henki on Armon Henki.
Jos loppuun asti vastustamme Häntä,
niin emme koskaan tule
osallisiksi Jumalan armosta
Jeesuksessa Kristuksessa.

Tee siis parannus,
äläkä vastusta Armon Henkeä.
>>Mitä tapahtuu
viimeisellä tuomiolla
tai juuri ennen sitä ?<<

Juuri ennen viimeistä tuomiota
vietetään tämän maan päällä
tuhat vuotta kestävää Sapatinpäivää.

"yksi päivä on Herran edessä
niinkuin tuhat vuotta
ja tuhat vuotta
niinkuin yksi päivä"
(2 Piet 3:8)

Eli ihmiskunnan seitsemäs millennium
on ihmiskunnan seitsemäs päivä.

Ja tuon päivän ajan paholainen
on sidottuna syvyyden kuilussa.

Ja mitä tapahtuu maan päällä
joka on ensinnäkin palautettu
kuudennen päivän eli millenniumin
lopussa toteutuvan
ahdistuksen ajan myötä
alkuperäiseen asemaansa
lähemmäksi aurinkoa,
joka on tulella puhdistettu
ja mantereet palautettu yhtenäiseksi.

Kuudennen päivän eli millenniumin
päätteeksi tapahtuu siis
aivan samoin kuin
Raamatun alkulehdellä kerrotussa
kuuden päivän sessiossa.
Sekasorron tilaan joutunut maa
ja taivaatkin sen ympäriltä
palautetaan alkuperäiseen
ihanuuteensa ja maa on taas
kuin Jumalan puutarha.

Ja tässä ihanuudessa
vietetään ihmiskunnan
seitsemäs millennium.

Silloin ihmiset eivät sodi,
vaan takovat miekkansa auroiksi.

Silloin pelko on myös
eläinkunnan keskuudesta poissa,
sillä eläimet syövät ruohoa
niinkuin alussakin.

Näissä olosuhteissa
maa tulee täytetyksi
hyvin nopeasti.

Tämä 1000 vuotta keståvä
sapatinpäivä toteutuu siis
juuri ennen viimeistä tuomiota.

Viimeiseen tuomioon siirtyminen
tapahtuu niin,
että paholainen päästetään irti
vankeudestaan ja se lähtee
villitsemään Googin rippeistä
tuhannen vuoden aikana
lisääntynyttä valtavaa ihmisjoukkoa
Maagogin maassa.

Tuo villitty joukko
hyökkää kohti taivaallista Jerusalemia
taivaan avaruudessa,
joka on ollut laskeutuneena
maanpäällisen Jerusalemin yläpuolelle.

Hyökkäys tietenkin epäonnistuu
ja sitten kohta kaikki ihmiset
niin pelastetut Herran omat
kuin myös paholaisen omat,
ovat taivaassa
Jumalan valtaistuimen edessä.

Ja paholaisen omat tuomitaan.
Siis kaikki, joiden nimeä
ei enää löydy Elämän kirjasta.

Mutta ne, jotka ovat halunneet
Jumalan yhteyteen,
aloittavat kahdeksannen päivän.
Se ei enää ole millennium vaan ikuisuus.

Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan,
joissa vanhurskaus asuu.

Ne ihmiset tämän nykyisen maan päällä,
jotka nyt elettävässä Uuden Liiton ajassa,
ovat jo tulleet suhteeseen Jumalan kanssa,
ovat uudestisyntyneitä Jumalan lapsia
ja Kristuksen Morsiusjoukkoa.

He elävät jo tuossa
kahdeksannessa päivässä.
Ei siis enää vain yhtenä päivänä viikossa
olla ateriayhteydessä Jumalan kanssa,
vaan joka päivä.

"Ja he olivat alati, joka päivä,
yksimielisesti pyhäkössä
ja mursivat kodeissa leipää
ja nauttivat ruokansa
riemulla ja sydämen
yksinkertaisuudella,
kiittäen Jumalaa
ja ollen kaiken kansan suosiossa.
Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä
joka päivä niitä,
jotka saivat pelastuksen."
(Ap.t 2:46-47)

Jumalan Valtakunta on siis
jo nyt Hengestä syntyneissä
Jumalan lapsissa.

Mutta ihmiskunnan
seitsemäntenä päivänä
seitsemäntenä millenniumina
eli sapatinpäivänä
se on näkyvää todellisuutta
kaikkialla tämän maan päällä.

Ja sitten kahdeksannen päivän
alkaessa ikuisesti
aikakausista aikakausiin.

Silloin Jumalan Maja
eli Isän Koti
ei enää ole kaukana taivaissa
niinkuin nyt,
eikä myöskään vain lähellä
tätä maata niinkuin
seitsemännen millenniumin ajan
vaan Jumala luo uudet taivaat
ja uuden maan
ja Jumalan Maja on ihmisten keskellä.

"Ja minä näin
uuden taivaan ja uuden maan;
sillä ensimmäinen taivas
ja ensimmäinen maa ovat kadonneet,
eikä merta enää ole.
Ja pyhän kaupungin,
uuden Jerusalemin,
minä näin laskeutuvan
alas taivaasta Jumalan tyköä,
valmistettuna niinkuin morsian,
miehellensä kaunistettu.
Ja minä kuulin suuren äänen
valtaistuimelta sanovan:
Katso,
Jumalan maja ihmisten keskellä!
Ja hän on asuva heidän keskellänsä,
ja he ovat hänen kansansa,
ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan,
heidän Jumalansa"
(Ilm 21:1-3)
"alkuaineet kuumuudesta sulavat ..
me odotamme uusia taivaita ja uutta maata"
(2 Piet 3)

Atomien maailma siis katoaa/häviää pois.

"Mutta joku ehkä kysyy:
'Millä tavoin kuolleet heräjävät,
ja millaisessa ruumiissa he tulevat?"
(1 Kor 15:35)

Ylösnousemus ruumis sius
ei ole maan tomusta koottu ruumis.

"Sinä mieletön, se, minkä kylvät,
ei virkoa eloon, ellei se ensin kuole!"
(1 Kor 15:36)

Jopa seurakunnan tempaushetkellä
elossa olevat kokevat tuon kuoleman,
ja he muuttuvat silmänräpäyksessä
kirkastetun ruumiin omaaviksi.

"Ja kun kylvät, et kylvä sitä vartta,
joka on nouseva, vaan paljaan jyvän,
nisun jyvän tai muun minkä tahansa."
(1 Kor 15:37)

Siis se, mikä kylvetään, ei nouse,
vaan siitä kasvaa uusi.

"Mutta Jumala antaa sille varren,
sellaisen kuin tahtoo,
ja kullekin siemenelle sen oman varren."
(1 Kor 15:38)

Eikä nytkään kaikki liha ole samaa.

"Ei kaikki liha ole samaa lihaa,
vaan toista on ihmisten,
toista taas karjan liha,
toista on lintujen liha,
toista kalojen."
(1 Kor 15:39)

Mutta oleellista on se,
että on taivaallisia ruumiita
ja maallisia ruumiita.

"Ja on taivaallisia ruumiita
ja maallisia ruumiita;
mutta toinen on taivaallisten kirkkaus,
toinen taas maallisten."
(1 Kor 15:540)

Esimerkiksi Jeesuksen ruumis
muuttui jo
ennen ruumiin ylösnousemusta
kirkkauden ruumiiksi,
kun taivas laskeutui vuorelle
ja Mooses ja Elia
keskustelivat Jeesuksen kanssa,
ja Isä Jumalakin oli paikalla
kirkkauden Pilveen verhoutuneena.

"Toinen on auringon kirkkaus
ja toinen kuun kirkkaus
ja toinen tähtien kirkkaus,
ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa."
(1 Kor 15:41)

Ylösnousemusruumis on toisenlainen
kuin se, joka kuolee.

"Niin on myös kuolleitten ylösnousemus:
kylvetään katoavaisuudessa,
nousee katoamattomuudessa;
kylvetään alhaisuudessa,
nousee kirkkaudessa;
kylvetään heikkoudessa,
nousee voimassa;
kylvetään sielullinen ruumis,
nousee hengellinen ruumis.
Jos kerran on sielullinen ruumis,
niin on myös hengellinen."
(1 Kor 15:42-44)

Paratiisissa oli Elämän puu.
Siitä syöminen olisi merkinnyt
ikuista elämää vieläpä
senkin jälkeen,
kun Aadam oli jo syönyt
hyvän- ja pahantiedon puusta.

Ja niin Jumala varjeli ihmisen
tuolta kauhealta kohtalolta,
että ihminen olisi joutunut
synnin ja kuoleman vallassa
viettämään ikuisuutensa,
ja karkotti ihmisen pois
paratiisista ja asetti vielä
kerubin vartioitsemaan
Elämän puun tietä.

Mutta nyt, kun Jumala
on Poikansa kautta sovittanut maailman,
me pääsemme syömään
Elämän puusta,
joka pystytettiin Golgatalle.

Meille voi olla totta tässä ja nyt se,
mikä Aadamille oli tarjolla
Elämän puun hedelmässä.

Mutta kun Aadam ei koskaan
syönyt siitä puusta,
niin hän eli elämäänsä
kuolemaansa asti
vain sielullisessa ruumiissa.

Ja tällaisessa sielullisessa ruumiissa
me synnymme Aadamin jälkeläisiksi.
Me olemme eläviä sieluja siihen asti,
että nielaisemme synnin hedelmän.

Ja sitten olemme kuolleita sieluja.
Jumala lupasi jo Aadamille
pelastajan Vaimon siemenestä,
joka murskaa käärmeen pään
eli paholaisen vallan.

Tämä toteutui Golgatalla.
Nyt meillä syntiä tehneillä
on mahdollisuus syödä
Golgatalle pystytetystä
Elämän puusta.

Silloin synnymme uudesti
ylhäältä Hengestä.

"Niin on myös kirjoitettu:
'Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista,
tuli elävä sielu';
viimeisestä Aadamista
tuli eläväksitekevä henki.
Mutta mikä on hengellistä,
se ei ole ensimmäinen,
vaan se, mikä on sielullista,
on ensimmäinen;
sitten on se, mikä on hengellistä.
Ensimmäinen ihminen oli maasta,
maallinen,
toinen ihminen on taivaasta.
Minkäkaltainen maallinen oli,
senkaltaisia ovat myös maalliset;
ja minkäkaltainen taivaallinen on,
senkaltaisia ovat myös taivaalliset.
Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva,
niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva. "
(1 Kor 15:45-49)

Me synnyimme tähän
maailmaan elävinä sieluina
Aadamin jälkeläisinä.

Ja Aadamin lailla olemme
sitten itse kukin vuorollamme
nielaisseet synnin hedelmän,
ja niin meistä tuli kuolleita sieluja.

Mutta meillä on mahdollisuus
syntyä uudesti ylhäältä Hengestä.
Ja tämän mahdollistaa
Viimeinen Aadam eli Jeesus Kristus.

Ja silloin tekemiimme synteihin
kuollut henkemme on syntynyt
uudelleen eläväksi.
Ja sielumma haavoja
parannetaan koko ajan.
Mutta ruumiimme on yhä kuolevainen,
joskin sekin saa kokea
parantumisen ihmettä
oikeastaan koko ajan.
Mutta loppuviimen se on kuoleva.

Eli asuinsijamme eli ruumiimme
ei vielä ole tullut uudeksi.

"Mutta tämän minä sanon, veljet,
ettei liha ja veri
voi periä Jumalan valtakuntaa,
eikä katoavaisuus
peri katoamattomuutta."
(1 Kor 15:50)

Kunnes viimeinen pasuuna soi.

"Katso,
minä sanon teille salaisuuden:
emme kaikki kuolemaan nuku,
mutta kaikki me muutumme,
yhtäkkiä, silmänräpäyksessä,
viimeisen pasunan soidessa;
sillä pasuna soi,
ja kuolleet nousevat katoamattomina,
ja me muutumme."
(1 Kor 15:51-52)
"alkuaineet kuumuudesta sulavat ..
me odotamme uusia taivaita ja uutta maata"
(2 Piet 3)

Atomien maailma katoaa/häviää pois.
Minkälainen onkaan ylösnousemusruumis.

"Mutta joku ehkä kysyy:
'Millä tavoin kuolleet heräjävät,
ja millaisessa ruumiissa he tulevat?"
(1 Kor 15:35)

Ylösnousemusruumis
ei ole maan tomusta koottu ruumis,
joka kuolee pois.

"Sinä mieletön, se, minkä kylvät,
ei virkoa eloon, ellei se ensin kuole!"
(1 Kor 15:36)

Jopa seurakunnan tempaushetkellä
elossa olevat kokevat tuon kuoleman,
ja he muuttuvat silmänräpäyksessä
kirkastetun ruumiin omaaviksi.

"Ja kun kylvät, et kylvä sitä vartta,
joka on nouseva, vaan paljaan jyvän,
nisun jyvän tai muun minkä tahansa."
(1 Kor 15:37)

Siis se, mikä kylvetään, ei nouse,
vaan siitä kasvaa uusi.

"Mutta Jumala antaa sille varren,
sellaisen kuin tahtoo,
ja kullekin siemenelle sen oman varren."
(1 Kor 15:38)

Eikä nytkään kaikki liha ole samaa.

"Ei kaikki liha ole samaa lihaa,
vaan toista on ihmisten,
toista taas karjan liha,
toista on lintujen liha,
toista kalojen."
(1 Kor 15:39)

Mutta oleellista on se,
että on taivaallisia ruumiita
ja maallisia ruumiita.

"Ja on taivaallisia ruumiita
ja maallisia ruumiita;
mutta toinen on taivaallisten kirkkaus,
toinen taas maallisten."
(1 Kor 15:540)

Esimerkiksi Jeesuksen ruumis
muuttui jo
ennen ruumiin ylösnousemusta
kirkkauden ruumiiksi,
kun taivas laskeutui vuorelle
ja Mooses ja Elia
keskustelivat Jeesuksen kanssa,
ja Isä Jumalakin oli paikalla
kirkkauden Pilveen verhoutuneena.

"Toinen on auringon kirkkaus
ja toinen kuun kirkkaus
ja toinen tähtien kirkkaus,
ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa."
(1 Kor 15:41)

Ylösnousemusruumis on toisenlainen
kuin se, joka kuolee.

"Niin on myös kuolleitten ylösnousemus:
kylvetään katoavaisuudessa,
nousee katoamattomuudessa;
kylvetään alhaisuudessa,
nousee kirkkaudessa;
kylvetään heikkoudessa,
nousee voimassa;
kylvetään sielullinen ruumis,
nousee hengellinen ruumis.
Jos kerran on sielullinen ruumis,
niin on myös hengellinen."
(1 Kor 15:42-44)

Paratiisissa oli Elämän puu.
Siitä syöminen olisi merkinnyt
ikuista elämää vieläpä
senkin jälkeen,
kun Aadam oli jo syönyt
hyvän- ja pahantiedon puusta.

Ja niin Jumala varjeli ihmisen
tuolta kauhealta kohtalolta,
että ihminen olisi joutunut
synnin ja kuoleman vallassa
viettämään ikuisuutensa,
ja karkotti ihmisen pois
paratiisista ja asetti vielä
kerubin vartioitsemaan
Elämän puun tietä.

Mutta nyt, kun Jumala
on Poikansa kautta sovittanut maailman,
me pääsemme syömään
Elämän puusta,
joka pystytettiin Golgatalle.

Meille voi olla totta tässä ja nyt se,
mikä Aadamille oli tarjolla
Elämän puun hedelmässä.

Mutta kun Aadam ei koskaan
syönyt siitä puusta,
niin hän eli elämäänsä
kuolemaansa asti
vain sielullisessa ruumiissa.

Ja tällaisessa sielullisessa ruumiissa
me synnymme Aadamin jälkeläisiksi.
Me olemme eläviä sieluja siihen asti,
että nielaisemme synnin hedelmän.

Ja sitten olemme kuolleita sieluja.
Jumala lupasi jo Aadamille
pelastajan Vaimon siemenestä,
joka murskaa käärmeen pään
eli paholaisen vallan.

Tämä toteutui Golgatalla.
Nyt meillä syntiä tehneillä
on mahdollisuus syödä
Golgatalle pystytetystä
Elämän puusta.

Silloin synnymme uudesti
ylhäältä Hengestä.

"Niin on myös kirjoitettu:
'Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista,
tuli elävä sielu';
viimeisestä Aadamista
tuli eläväksitekevä henki.
Mutta mikä on hengellistä,
se ei ole ensimmäinen,
vaan se, mikä on sielullista,
on ensimmäinen;
sitten on se, mikä on hengellistä.
Ensimmäinen ihminen oli maasta,
maallinen,
toinen ihminen on taivaasta.
Minkäkaltainen maallinen oli,
senkaltaisia ovat myös maalliset;
ja minkäkaltainen taivaallinen on,
senkaltaisia ovat myös taivaalliset.
Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva,
niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva. "
(1 Kor 15:45-49)

Me synnyimme tähän
maailmaan elävinä sieluina
Aadamin jälkeläisinä.

Ja Aadamin lailla olemme
sitten itse kukin vuorollamme
nielaisseet synnin hedelmän,
ja niin meistä tuli kuolleita sieluja.

Mutta meillä on mahdollisuus
syntyä uudesti ylhäältä Hengestä.
Ja tämän mahdollistaa
Viimeinen Aadam eli Jeesus Kristus.

Ja silloin tekemiimme synteihin
kuollut henkemme on syntynyt
uudelleen eläväksi.
Ja sielumma haavoja
parannetaan koko ajan.
Mutta ruumiimme on yhä kuolevainen,
joskin sekin saa kokea
parantumisen ihmettä
oikeastaan koko ajan.
Mutta loppuviimen se on kuoleva.

Eli asuinsijamme eli ruumiimme
ei vielä ole tullut uudeksi.

"Mutta tämän minä sanon, veljet,
ettei liha ja veri
voi periä Jumalan valtakuntaa,
eikä katoavaisuus
peri katoamattomuutta."
(1 Kor 15:50)

Kunnes viimeinen pasuuna soi.

"Katso,
minä sanon teille salaisuuden:
emme kaikki kuolemaan nuku,
mutta kaikki me muutumme,
yhtäkkiä, silmänräpäyksessä,
viimeisen pasunan soidessa;
sillä pasuna soi,
ja kuolleet nousevat katoamattomina,
ja me muutumme."
(1 Kor 15:51-52)
Lopputulos on,
että kaikki ihmiset kokevat
paitsi ruumiillisen kuoleman
myös ruumiin ylösnousemisen.

Siis kaikki kuolevat Aadamissa
mutta tehdään eläviksi Kristuksessa.

On siis
sekä vanhurskasten
että vääräin
ylösnousemus.

Ylösnousemus tapahtuu
aina jonkin aikakauden
viimeisenä päivänä.

Eli on useita ylösnousemusvuoroja.
Vain viimeisessä ovat mukana väärät,
jotka tuomitaan kadotukseen.

Vanhurskaan ja väärän ero on siinä,
että väärä on rakastanut
enemmän syntiä kuin vanhurskautta.
Enemmän pimeyttä kuin Valkeutta.

Synti on Vanhurskauden vastakohta.

Vanhurskaus on oikeamielisyyttä,
ja sen vastakohta on väärämielisyys.

Väärämieliset ihmiset päätyvät
ikuiseen eroon Valkeudesta.

"Joka uskoo Poikaan,
sillä on iankaikkinen elämä;
mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle,
se ei ole elämää näkevä,
vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä."
(Joh 3:36)

Jumala voi siis vanhurskauttaa
eli lukea syyttömäksi jokaisen ihmisen
sen tähden,
että Jeesus on sukulunastajana
maksanut syntivelkamme.

Mutta jos emme suostu sovintoon
Jumalan kanssa,
niin sitten me olemme omillamme.

Ihmiset,
jotka päätyvät kadotukseen,
ovat siis väärämielisiä,
jotka eivät halua sitä elämää,
joka Jumalalla on tarjota Valkeudessa,
joka on tullut maailmaan.
Kävin läpi Raamatusta katkelman
joka vastaa aloittajan kysymykseen.
>>VIIMEINEN TUOMIO
JA SEN PERUSTEET
Mitä tapahtuu viimeisellä tuomiolla
tai juuri ennen sitä ? <<

Reilut tuhat vuotta aiemmin
tapahtuu seuraava:

"Ja minä näin tulevan
taivaasta alas enkelin,
jolla oli syvyyden avain
ja suuret kahleet kädessään.
Ja hän otti kiinni lohikäärmeen,
sen vanhan käärmeen,
joka on perkele ja saatana,
ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi
ja heitti hänet syvyyteen
ja sulki
ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä,
ettei hän enää kansoja villitsisi,
siihen asti kuin ne tuhat vuotta
ovat loppuun kuluneet;
sen jälkeen
hänet pitää päästettämän irti
vähäksi aikaa. "
(Ilm 20:1-3)

Seurakunnan tempaus
on tapahtunut ennen
tuon tuhatvuotiskauden alkua.

Ja tuhatvuotiskauden alussa
tapahtuu maan päällä olevien
kansojen tuomio.

Tuhatvuotiskauden alussa
tapahtuu myös Vanhan liiton
pyhien ylösnousemus.
Samoin seurakunnan tempauksen
ja tuhatvuotiskauden väliin
jäävän ahdituksen ajan
marttyyrien eloon herääminen.

"Ja minä näin valtaistuimia,
ja he istuivat niille,
ja heille annettiin tuomiovalta;
ja minä näin niiden sielut,
jotka olivat teloitetut
Jeesuksen todistuksen
ja Jumalan sanan tähden,
ja niiden, jotka eivät olleet
kumartaneet petoa
eikä sen kuvaa
eivätkä ottaneet sen merkkiä
otsaansa eikä käteensä;
ja he virkosivat eloon
ja hallitsivat Kristuksen kanssa
tuhannen vuotta."
(Ilm 20:4)

Muut ahdistuksen aikana
kuolleista eivät virkoa eloon
ennenkuin tuhannen vuoden kuluttua.

"Muut kuolleet eivät vironneet eloon,
ennenkuin ne tuhat vuotta
olivat loppuun kuluneet.
Tämä on ensimmäinen ylösnousemus.
Autuas ja pyhä on se,
jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa;
heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa,
vaan he tulevat olemaan
Jumalan ja Kristuksen pappeja
ja hallitsevat hänen kanssaan
ne tuhannen vuotta."
(Ilm 20:5-6)

On koittanut Messiaan eli Kristuksen
Valtakunnan aika.
Silloin kaikki on toisin kuin nyt.
Muun muassa Taivaallinen Jerusalem
on lasketunut lähelle
maanpäällistä Jerusalemia.
Mutta sitten paholainen
päästetään pois vankeudestaan.

"Ja kun ne tuhat vuotta
ovat loppuun kuluneet,
päästetään saatana vankeudestaan,
ja hän lähtee villitsemään
maan neljällä kulmalla olevia kansoja,
Googia ja Maagogia,
kootakseen heidät sotaan,
ja niiden luku on kuin meren hiekka."
(Ilm 20:7-8)

On vuorossa viimeinen taistelu,
jossa paholaisen villitsemät
ihmiset hyökkäävät
taivaallista Jerusalemia kohti.

"Ja he nousevat yli maan avaruuden
ja piirittävät pyhien leirin
ja sen rakastetun kaupungin.
Mutta tuli lankeaa taivaasta
ja kuluttaa heidät."
(Ilm 20:9)

Perkele heitetään tulijärveen,
jossa peto ja väärä profeetta
ovat olleet jo tuhat vuotta.

"Ja perkele, heidän villitsijänsä,
heitetään tuli- ja tulikivijärveen,
jossa myös
peto ja väärä profeetta ovat,
ja heitä vaivataan yöt päivät,
aina ja iankaikkisesti."
(Ilm 20:10)

Ja nyt alkaa viimeinen tuomio.

"Ja minä näin
suuren, valkean valtaistuimen
ja sillä istuvaisen,
jonka kasvoja
maa ja taivas pakenivat,
eikä niille sijaa löytynyt."
(Ilm 20:11)

Tämä tuomio ei siis tapahdu
maan päällä, jota ei enää ole.
vaan Jumalan Valtaistuimen edessä.

"Ja minä näin kuolleet,
suuret ja pienet,
seisomassa valtaistuimen edessä,
ja kirjat avattiin;
ja avattiin toinen kirja,
joka on elämän kirja;
ja kuolleet tuomittiin sen perusteella,
mitä kirjoihin oli kirjoitettu,
tekojensa mukaan."
(Ilm 20:12)

Tuomion perusteena
on siis tekojen kirjaan kirjoitettu.
Osa tuomittavista
tulee suoraan kansojen merestä
eli ovat olleet ruumiillisesti
elossa tuohon hetkeen asti.
Kuoleman ja Tuonelan henkivallat
luovuttavat hallinnassaan olevat.

"Ja meri antoi ne kuolleet,
jotka siinä olivat,
ja Kuolema ja Tuonela
antoivat ne kuolleet,
jotka niissä olivat,
ja heidät tuomittiin,
kukin tekojensa mukaan."
(Ilm 20:13)

Ja sitten myö nuo kaksi
henkivaltaa heitetään tulijärveen.
Ja heidän jälkeensä kaikki,
joiden nimeä ei löydy Elämän kirjasta.

"Ja Kuolema ja Tuonela
heitettiin tuliseen järveen.
Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
Ja joka ei ollut
elämän kirjaan kirjoitettu,
se heitettiin tuliseen järveen."
(Ilm 20:14-15)

Ja sitten Jumala luo
uudet taivaat ja uuden maan,
jonka päälle Isän Koti
eli Taivaallinen Jerusalem laskeutuu.

"Ja minä näin
uuden taivaan ja uuden maan;
sillä
ensimmäinen taivas
ja ensimmäinen maa
ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin,
minä näin laskeutuvan
alas taivaasta Jumalan tyköä,
valmistettuna niinkuin morsian,
miehellensä kaunistettu.
Ja minä kuulin suuren äänen
valtaistuimelta sanovan:
'Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä!
Ja hän on asuva heidän keskellänsä,
ja he ovat hänen kansansa,
ja Jumala itse on oleva
heidän kanssaan,
heidän Jumalansa;
ja hän on pyyhkivä pois
kaikki kyyneleet heidän silmistänsä,
eikä kuolemaa ole enää oleva,
eikä murhetta eikä parkua
eikä kipua ole enää oleva,
sillä kaikki entinen on mennyt."
(Ilm 21:1-4)

"Amen."
Ensin Jeesuksen omat
temmataan tuuliin ja pilviin
ja tuomitaan Kristuksen
palkintotuomioistuimen edessä.

Avaus viittasi tähän tapahtumaan
puhuen tyhmistä neitsyistä,
jotka myöhästyvät tempauksesta.

Mutta ei viisaitakaan neitsyitä
mihinkään temmata.

Sekä viisaat että tyhmät
morsiusneidot odottavat
Herraa palaavaksi Isän Kotoa
vihkimistilaisuudesta,
jossa Morsian on vihitty
Yljän Vaimoksi.

Ylkä palaa taivaasta Isän Kotoa
kirkkauden pilven
eli vihityn Morsiusjoukon kera
noin seitsemän vuotta
seurakunnan tempauksen jälkeen.

Ja tätä saapumista
sekä viisaat että tyhmät neitsyet odottavat.

Heillä kaikilla on lamppu.
Mutta toisilta puuttuu öljy.
He lähtevät kyllä ostamaan sitä,
mutta myöhäsyvät
Yljän ja vihityn Morsiamen hääjuhlista.
Ensimmäinen tuomittava joukko
koostuu Jeesuksen omista.
Seurakunnan tempauksen yhteydessä
kaikki uudestisyntyneet ihmiset
kuin myös kaikki vauvat ja pienokaiset
temmataan yläilmoihin
ja viedään Isän Kotiin.

Toinen tuomittavien joukko
muodostuu ahdistuksen ajan jälkeen
maan päällä vielä elossa olevista
ihmisjoukoista.

Kolmas tuomittavien joukko
muodostuu niistä,
jotka eivät koskaan ole
suostuneet yhteyteen Jumalan kanssa.

Eli tuomittava materiaali
on hyvin erilainen.

Ensimmäisessä tuomiossa
kaikki ovat Jumalan omia.
Viimeisessä ei kukaan.

Ja siinä välissä olevassa tuomiossa
on monenlaisia joukkoja
niin pyhiä kuin pahojakin.
Olen yrittänyt muutamalla viestillä
valottaa sitä, etta avauksen otsikko
puhuu viimeisestä tuomiosta,
mutta itse avaus tapahtumista,
jotka tapahtuvat 1000 vuotta aiemmin
kansojen tuomiossa.

Ja noin 7 vuotta ennen kansojen tuomiota
on ylöstemmattu seurakunta
palkintotuomioistuimen edessä.

Näiden kolmen tuomion osalta
olen yrittänyt lyhyesti vastata siihen,
ketkä tuomitaan ja millä perusteilla.

Kukin tuomittava joukko
poikkeaa muista.

Ja myös perusteet kullekin
tuomiotapahtumalle poikkeavat toisistaan.

Syy keskustelun otsikon
ja avauksen rakenteelle
löytyy kirkkoraamattumme
virheellisestä otsikoinnista,
joka puhuu viimeisestä tuomiosta
kansojen tuomion kohdalla.
"Mutta otettuaan käskystä aiheen
synti petti minut ja tappoi minut
sen kautta."
(Room 7:11)

Tuossa puhutaan
hengellisestä kuolemasta
eikä ruumiillisesta.
Vain hänen tomumajansa.

Paavali itse oli ja on
kolmannessa taivaassa
Jumalan Paratiisissa
taivaallisessa ruumiissa.
Paavali koki näin:

"halu minulla on täältä eritä
ja olla Kristuksen kanssa,
sillä se olisi monin verroin parempi"
(Fil 1:23)
Raamattu puhuu kolmesta eri kuolemasta:
- hengellinen
- ruumiillinen
- iankaikkinen

Minä olen jo kokenut
ensimmäisen eli hengellisen kuoleman.

"Mutta otettuaan käskystä aiheen
synti petti minut ja tappoi minut
sen kautta."
(Room 7:11)

Mutta sitten minä synnyin uudesti
ylhäältä Hengestä.
Ja nyt minä olen taas elävä.

On monia ihmisiä,
jotka ovat kokeneet hengellisen kuoleman
samalla lailla kuin minäkin,
mutta eivät ole syntyneet uudesti.

He ovat nyt siinä tilassa,
josta Jeesus puhui
avauksessa viitatussa tilanteessa.

Jeesus sanoo heitä kuolleiksi,
vaikka he eivät ole vielä kokeneet
ruumiillista kuolemaa.

"anna kuolleitten haudata kuolleensa"
(Matt 8:22)

Kuolleilla Jeesus tarkoittaa tässä
ruumiillisesti eläviä ihmisiä.

Myöskään tuo isä ei ollut vielä
suinkaan kuollut.
Ei välttämättä edes sairastunut.

Tuo kohta ei siis suinkaan tarkoita sitä,
että emme saisi siirtää vainajaa
hautakammioon tai muuhun hautapaikkaan
ja surra vainajaa tuon hautapaikan äärellä
muistellen häntä.

Aabraham maksoi hirvittävän suuren hinnan
tällaisesta hautapaikasta.
Ja Aabrahan suri ja itki vainajaansa.
Ja hautasi hänet itse.

Jeesus itsekin itki haudan äärellä.
Jeesus on surevien lohduttaja.

Mutta nyt siis tuon miehen isä
ei suinkaan ollut kuollut.

Tuo käytetty sanonta tarkoitti sitä,
että mies pyysi lupaa tulla
seuraamaan Jeesusta sen jälkeen,
kun hänen isänsä joskus tulevaisuudessa
tulee vanhaksi ja sitten kuolee,
ja hän lopuksi hautaa hänet
surren niinkuin Aabrahamkin.

Ja sitten kaiken tämän jälkeen
ehkä vasta siis vuosikymmenien kuluttua
hän tulee ja antaa loppuelämänsä
Jeesuksen käyttöön.

Siihen asti hän eläisi isänsä kanssa
hänestä huolehtien hautaamiseen saakka.

Jokainen ihminen on siis
jossain elämänsä vaiheessa kokenut
hengellisen kuoleman.

Ja siksi meidän täytyy kokea
uudestisyntymisen ihme.

Siinä meidät palautetaan sellaisiksi kuin
vauvat ja pienokaiset ovat.

"Totisesti minä sanon teille:
ellette käänny
ja tule lasten kaltaisiksi,
ette pääse taivasten valtakuntaan."
(Matt 18:3)

Mutta täysin riippumatta siitä,
olemmeko Jumalan lapsia vai emme,
niin jokainen meistä kokee
ruumiillisen kuoleman
ja myöskin
ruumiin ylösnousemisen.

Ja jokaista ihmista kohtaa tuomio.
Kuitenkin eri ihmisiä eri aikoina
ja erilaiset tuomiot.

Me Jeesuksen omat olemme
tuomiovuorossa ensimmäiseksi.

Mutta kysymyksessä
on Kristuksen palkintotuomioistuin.
Mikään kadotustuomio
ei meitä kohtaa.
Mutta kruunu, palkinto ja aarre
meille annetaan,
jos meille sellainen on varattu.

Mutta iankaikkinen elämä
on Jumalan armolahja.
Sitä ei ansaita
niin kuin voittopalkinto, kruunu ja aarre.

Mutta moni on hyljännyt tuon armolahjan.
Ei ole ottanut vastaan Häntä,
joka on Ikuinen Elämä.

He ovat jo nyt ruumiillisesti elävinäkin
ikuisen kuoleman tilassa
eli Jeesuksen mainitsemia kuolleita.

Jos he eivät koskaan käänny,
niin sitten he tulevat kerran olemaan
siinä joukossa,
jossa tuomitaan vain kuolleet.

Ja nyt pointti ei ole ruumiillinen kuolema,
vaikka senkin jokainen on tuohon
mennessä kokenut.

Mutta pointti viimeisellä tuomiolla on se,
että ihminen on henki,
ja tuo henki on kuollut
ilman yhteyttä Jumalaan.

Ja vain nämä hengellisesti kuolleet
tuomitaan viimeisellä tuomiolla,
jossa vielä tarkistetaan,
että näiden ihmisten nimet
on todellakin pyyhitty pois
Elämän kirjasta,
jossa ne alunperin olivat olleet
maailman perustamisesta asti.

"Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet,
seisomassa valtaistuimen edessä,
ja kirjat avattiin;
ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja;
ja kuolleet tuomittiin sen perusteella,
mitä kirjoihin oli kirjoitettu,
tekojensa mukaan.
Ja meri antoi ne kuolleet,
jotka siinä olivat,
ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet,
jotka niissä olivat,
ja heidät tuomittiin,
kukin tekojensa mukaan.
Ja Kuolema ja Tuonela
heitettiin tuliseen järveen.
Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu,
se heitettiin tuliseen järveen."
(Ilm 20:12-15)

Ne ruumiillisesti kuolleet,
jotka ovat maan päällisen elämänsä aikana
siirretyt kuolemasta Elämään,
ovat nyt Aabrahamin helmassa
Jumalan Paratiisissa.

Ne ruumiillisesti kuolleet,
joita ei ole koskaan
siirretty kuolemasta Elämään,
ovat tuonelassa.

On siis kaksi joukkoa.

Ne,
jotka rakastivat Valkeutta,
palkitaan.

Ne,
jotka rakastivat pimeytta,
tuomitaan.

Vain viimeksi mainittu ryhmä
on tuomion kohteena
viimeisellä tuomiolla.

Heidän identiteettinsä on:
Kuolleet.

Jako kahtia menee siis
Jeesuksen sanojen mukaan näin:

"Mutta tämä on iankaikkinen elämä,
että he tuntevat sinut,
joka yksin olet totinen Jumala,
ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt,
Jeesuksen Kristuksen."
(Joh 17:3)

"Mutta tämä on tuomio,
että valkeus on tullut maailmaan,
ja ihmiset rakastivat pimeyttä
enemmän kuin valkeutta;
sillä heidän tekonsa olivat pahat."
(Joh 3:19)

Valkeuden lapset eivät
ole tuomittavina viimeisellä tuomiolla.

On siis ratkaisevan tärkeää,
että olemme

"valkeuden lapsia ja päivän lapsia ...
emme ole yön emmekä pimeyden lapsia."
(1 Tess 5:5)
Elävän täytyy ensin kuolla,
jotta voisi syntyä uudesti.
"Sillä sana rististä on hullutus niille,
jotka kadotukseen joutuvat,
mutta meille, jotka pelastumme,
se on Jumalan voima."
monet
Siellä on vain vainajien maatuvat ruumiit.
Ihminen itse on
joko Jumalan Paratiisissa
tai sitten tuonelassa
odottamassa ruumiin ylösnousemusta.
4 / 618
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt