Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

316

Kommenttia

11907

  1. "Älä kumarra niitä
    äläkä palvele niitä.
    Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi,
    olen kiivas Jumala,
    joka kostan isien pahat teot lapsille
    kolmanteen ja neljänteen polveen,
    niille, jotka minua vihaavat;
    mutta teen laupeuden tuhansille,
    jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.
    ---------------------------------

    Thou shalt not bow down thyself unto them,
    nor serve them:
    for I the Lord thy God
    am a jealous God,
    visiting the iniquity of the fathers
    upon the children
    unto the third and fourth generation
    of them that hate me,
    And shewing mercy
    unto thousands of them
    that love me
    and keep my commandments."

    Siis siinäkin tapauksessa,
    että kääntymystä ei tapahdu,
    Jumala katkaisee tuon pahan kierteen
    jo kolmannessa tai neljännessä polvessa.
    Mutta kun joku kääntyy,
    niin pahan valta lakkaa välittömästi.

    Jumala on siis oikein ymmärrettynä
    kiivaan mustasukkainen kansastaan,
    jolle lain antamisen yhteydessä sanoo,
    että älä palvele muita jumalia
    - ja jatkaa sanoen olevansa
    kiivas eli mustasukkainen Jumala.
    Siis Israel on Jumalan Vaimo.

    Mutta vaikka näin kävisi,
    että Israel-Vaimo olisi uskoton Jumalalle
    ja joutuisi vieraan jumalan hallintaan,
    niin Jumala pitää huolta siitä,
    että tuo anastus katkeaa viimeistään
    neljännen sukupolven kohdalla.
    Siis tuo Jumalan kiivaus tarkoittaa mustasukkaisuutta.

    "for I the Lord thy God am
    a jealous God, visiting ..."

    Tuossa käytetty jealous
    on alkutesktissä ilmaisu,
    joka tulee verbistä 'qana',
    joka tarkoittaa omistamista.

    Siis Jumala on mustasukkainen
    Israelin kansasta eli Vaimostaan.
    Hän ei halua antaa sitä paholaiselle.

    Siis tuo Jumalan kiivaus on
    Rakastavan aviomiehen kiivautta
    pitääkseen Vaimonsa omanaan.

    Ja tässä tarkoituksessa tapahtuu se,
    että Jumala ei suinkaan kosta
    vaan huolehtii
    Rskastamistaan ihmisistä.

    Ensimmäinen kerran kyseistä verbiä
    käytetään seuraavassa jakeessa:

    "Ja Herra piti Saarasta huolen"
  2. Viittaat tapaukseen,
    jossa ihmiset halusivat
    tuoda lapsensa siunattavaksi.

    "Ja he toivat hänen tykönsä lapsia,
    että hän koskisi heihin"

    Ja mitä sitten tapahtui.

    "Ja hän otti heitä syliinsä,
    pani kätensä heidän päällensä
    ja siunasi heitä."

    Lapsia ei siis suinkaan kastettu,
    vaan Jeesus siunasi heitä.

    Miksi Jeesus siunasi heitä.
    Oikein käännettynä sen tähden,
    että juuri näiden
    on taivasten valtakunta.

    Me aikuiset olemme tehneet syntiä.
    Ja siksi meidän tulee kääntyä
    eli tehdä parannus.

    Ja silloin meidät palautetaan
    juuri sellaisiksi
    kuin pienet lapset ovat.

    "Sillä hetkellä opetuslapset
    tulivat Jeesuksen tykö
    ja sanoivat:
    'Kuka on suurin
    taivasten valtakunnassa?'
    Niin hän kutsui tykönsä lapsen,
    asetti sen heidän keskellensä
    ja sanoi:
    'Totisesti minä sanon teille:
    ellette käänny
    ja tule lasten kaltaisiksi,
    ette pääse taivasten valtakuntaan'."

    Siis lapset ovat alusta asti
    juuri niitä,
    joiden on taivasten valtakunta.

    Mutta me isot emme enää ole.
    Me olemme tehneet syntiä.
    Ja siksi meidän tulee tulla
    Jeesuksen tykö.

    Asiaa ei pelasta mikään
    aikaisempi seremonia.

    Johannes Kastaja ei
    suostunut kastamaan
    edes saddukeuksia ja fariseuksia,
    elleivät tee parannusta.

    Ja niin meidän ikuisuuskohtalomme
    määräytyy sen mukaan,
    tulemmeko Hänen tykönsä vai emme.
    Siis siitä,
    otammeko Sanan vastaan.

    "Te ette ole koskaan
    kuulleet hänen ääntänsä
    ettekä nähneet
    hänen muotoansa,
    eikä teillä ole hänen sanaansa
    teissä pysyväisenä;
    sillä te ette usko sitä,
    jonka hän on lähettänyt.
    Te tutkitte kirjoituksia,
    sillä teillä on mielestänne
    niissä iankaikkinen elämä,
    ja ne juuri todistavat minusta;
    ja te ette tahdo tulla minun tyköni,
    että saisitte elämän."

    Sovituksen Sana on itse asiassa
    Jeesus Kristus.

    Meidän tulee kuulla
    evankeliumi Hänestä,
    kääntyä ja
    ottaa Sana eli Jeesus vastaan.

    "Hänessä on teihinkin,
    sittenkuin olitte kuulleet
    totuuden sanan,
    pelastuksenne evankeliumin,
    uskoviksi tultuanne
    pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti"

    Ja silloin Hän elää meissä
    Henkensä kautta.

    "Mutta te ette ole lihan vallassa,
    vaan Hengen,
    jos kerran Jumalan Henki teissä asuu.
    Mutta jolla ei ole
    Kristuksen Henkeä,
    se ei ole hänen omansa."
  3. Jeesuksen viimeinen puhe
    juuri ennen taivaaseen menemistä,
    sisältää siis kaksi katkelmaa,
    jotka mainitsevat kasteen.

    Vain jälkimmäisessä puhutaan
    vesikasteesta.

    Markus (16:15-16)
    on tallentanut ensimmäisen katkelman,
    joka ei tarkoita vesikastetta.

    "Menkää
    kaikkeen maailmaan
    ja saarnatkaa evankeliumia
    kaikille luoduille.
    Joka uskoo ja kastetaan,
    se pelastuu;
    mutta joka ei usko,
    se tuomitaan kadotukseen."

    Matteus (28:19-20)
    on tallentanut
    Jeesuksen saman puheen
    toisen kohdan:

    "Menkää siis ja tehkää
    kaikki kansat minun opetuslapsikseni,
    kastamalla heitä
    Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
    ja opettamalla heitä pitämään kaikki,
    mitä minä olen käskenyt teidän pitää.
    Ja katso,
    minä olen teidän kanssanne joka päivä
    maailman loppuun asti."

    Katsotaan tarkemmin
    Ensimmäistä Raamattulainausta
    (Mark 16:15).

    "Menkää kaikkeen maailmaan
    ja saarnatkaa evankeliumia
    kaikille luoduille."

    Kaikki alkaa siis siitä,
    että ihmisille
    saarnataan evankeliumia.
    Tällöin kuulija joutuu
    ratkaisun paikalle
    (Mark 16:16).

    "Joka uskoo ja kastetaan,
    se pelastuu;
    mutta joka ei usko,
    se tuomitaan kadotukseen."

    Lähtökohta sille,
    miksi meille pitää
    saarnata evankeliumia
    eli ilosanomaa Jeesuksesta
    on se, että Paavalin lailla
    joudumme toteamaan:

    "synti petti minut ja tappoi"

    Paavali oli siis joutunut
    synnin pettämäksi ja kuollut
    ei tietenkään vielä ruumiillisesti
    vaan hengellisesti.

    Ja kun tämä on tapahtunut,
    että me olemme kuolleet
    tekemiimme synteihin,
    meidän täytyy
    syntyä uudesti ylhäältä, Hengestä.

    Ja silloin meidät palautetaan
    sellaisiksi kuin alunperin olimme,
    ennenkuin synti petti ja tappoi.
    Meidät siis palautetaan sellaisiksi
    kuin lapset ovat.

    "ellette käänny
    ja tule lasten kaltaisiksi,
    ette pääse
    taivasten valtakuntaan"

    Ei lapsi voi kääntyä
    ja tulla lasten kaltaiseksi.
    Hän on jo sitä.
  4. Jeesuksen omina
    olemme Kristuksen
    suurlähettiläitä.
    Muita Hänellä ei ole kuin me.

    Ensimmäiset suurlähettiläät
    olivat naisia.

    Jeesuksen viimeisestä puheesta
    on tallennusta
    sekä Matteuksen että Markuksen
    evankeliumissa.

    Markuksen evankeliumin loppuosa
    ei suinkaan pääty niinkuin jotkut
    käsikirjoitukset päättyvät:

    "Niin he tulivat ulos ja pakenivat haudalta,
    sillä heidät oli vallannut vavistus ja hämmästys,
    eivätkä sanoneet kenellekään mitään,
    sillä he pelkäsivät."

    Tuon kohdan jälkeen
    Markus kertoo vielä paljonkin
    tapahtumia.

    Mutta päätössanat
    Markuksen evankeliumissa ovat nämä:

    "Ja hän sanoi heille:
    'Menkää kaikkeen maailmaan
    ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
    Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu;
    mutta joka ei usko,
    se tuomitaan kadotukseen.
    Ja nämä merkit seuraavat niitä,
    jotka uskovat:
    minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia,
    puhuvat uusilla kielillä,
    nostavat käsin käärmeitä,
    ja jos he juovat jotakin kuolettavaa,
    ei se heitä vahingoita;
    he panevat kätensä sairasten päälle,
    ja ne tulevat terveiksi.'
    Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille,
    otettiin hänet ylös taivaaseen,
    ja hän istui Jumalan oikealle puolelle.
    Mutta he lähtivät
    ja saarnasivat kaikkialla,
    ja Herra vaikutti heidän kanssansa
    ja vahvisti sanan
    sitä seuraavien merkkien kautta."

    Tämä Markuksen tallentama
    Jeesuksen viimeisen puheen
    loppuosan lähetyskäsky
    samoinkuin
    Matteuksen tallentama
    opetuslapseuttamiskäsky
    ovat edelleen voimassa
    ihan sellaisenaan kuin
    Jeesus ne lausui
    juuri ennen taivaaseen ottamistaan.

    Paavali puhuu myös
    juuri meille uskoville siitä,
    että me olemme
    Kristuksen lähettiläitä.

    "Kristuksen puolesta
    me siis olemme lähettiläinä,
    ja Jumala kehoittaa
    meidän kauttamme."

    Ja mitä Jumala kehottaa
    meidän kauttamme.

    "Me pyydämme Kristuksen puolesta:
    antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa."

    Tämä on meidän viestimme
    maailmalle
    Kristuksen suurlähettiläinä.

    Ja ne,
    jotka ottivat Sanan vastaan,
    kastettiin.
  5. Paavali puhuu siitä,
    että me olemme
    Kristuksen lähettiläitä.

    "Kristuksen puolesta
    me siis olemme lähettiläinä,
    ja Jumala kehoittaa
    meidän kauttamme."

    Ja mitä Jumala kehottaa
    meidän kauttamme.

    "Me pyydämme
    Kristuksen puolesta:
    antakaa sovittaa itsenne
    Jumalan kanssa."

    Tämä on meidän viestimme maailmalle
    Kristuksen suurlähettiläinä.

    Tuo kehote
    antakaa sovittaa itsenne
    Jumalan kanssa
    sisältää hyvin suuren latauksen.

    Siis sanomamme maailmalle on
    ehkä syvällisempi kuin
    ensilukemalta ymmärrämme.

    Tuossa on pohjana verbi

    ἀλλάσσω = vaihtaa / muuttaa
    allassō

    Paavali käyttää käskymuotoa
    ja vahvistavaa alkuliitettä.

    Kysymys on jostain totaalisesta
    tapahtumasta,
    joka muuttaa kaiken.

    Jumalan puolelta kaikki on valmista.
    Mutta meidänkin täytyy tehdä jotakin.

    Jumala on Poikansa veren hinnalla
    lunastanut meidät omikseen.

    Juuri ennenkuin Jeesus antoi henkensä,
    hän huusi yhden sanan:

    "Maksettu!"

    Mutta Jumala ei tee mitään väkisin.
    Eikä Jeesuskaan voi tehdä.

    Kumpikin ryöväri näki Jeesuksen,
    mutta vain toinen
    vaihtoi ja kääntyi Jeesuksen puoleen.
    Vai hän muutti mielensä.

    Tämä ryöväri sai lupauksen
    Paratiisiin pääsystä.

    Me voimme ja meidän tulee
    Jeesuksen suurlähettiläinä
    kertoa ilouutinen
    Jeesuksen veren tuomasta sovituksesta.

    Mutta meidän tulee myös
    kehottaa ihmisiä tekemään jotakin.
    Muuttamaan mielensä. Kääntymään.

    Ryöväri lausui muutaman sanan.
    Se riitti. Muuta ei tarvittu.

    Hän oli eri vaihteella
    ja matkalla eri paikkaan kuin
    toinen ryöväri.

    Eikä toinen ryöväri tehnyt mitään,
    vaikka ensimmäinen ryöväri
    oli jo tullut mielenmuutokseen
    ja kehottanut siihen myös toista
    ihmetellen,
    ettei tämä pelkää edes Jumalaa,
    vaan pilkkasi Jeesusta.

    Toisen ryövärin isäntä vaihtui.
    Toisen ei.

    Toinen oli kohta syöksyvä
    alas tuonelaan.

    Toinen oli kohta oleva
    Jeesuksen kanssa
    Kolmannessa taivaassa
    Jumalan Paratiisissa.

    Viimeinen kuulutus oli annettu
    keskellä pimeyttä.

    Kääntäisin:

    "Pyydämme puolesta Kristuksen
    vaihtakaa Jumalalle"
  6. Jos Jumala ei tahtoisi,
    että kaikki ihmiset pelastuisivat
    ja tulisivat tuntemaan Jumalan,
    ei kukaan voisi pelastua.

    On siis hyvin tärkeää sisäistää
    Jumalan hyvä tahto.

    Jumala ei suinkaan ole määrännyt
    ihmisiä tottelemattomuuteen.

    Aivan päinvastoin.
    Hän varoitti vakavasti
    jo ensimmäistä ihmistä syömästä
    hyvän- ja pahantiedonpuusta.

    Mutta jo ennen maailman perustamista
    oli laadittu pelastussuunnitelma
    siltä varalta, että ihminen
    ei luottaisikaan Jumalaan
    vaan epäuskossaan
    lankeaisi tottelemattomuuteen.

    Ja niin sitten kävi,
    että ihminen
    uskoi käärmeen vihjaisun siitä,
    että Jumala onkin paha
    ja pihtaa ihmiseltä jotakin hyvää,
    ja niin Aadam epäuskossaan
    ohitti Elämänpuun
    ja söi kielletystä
    hyvän- ja pahantiedonpuusta.

    Ja hän kuoli välittömästi hengellisesti,
    mikä ilmeni siten,
    että ihmistä Jumalan kuvana
    peittänyt kirkkaus poistui
    ja iminen huomasi olevansa alasti.

    Ja siitä hetkestä alkaen
    alkoi pelastusprosessi.
    Ja se jatkuu edelleen.

    Se olisi voinut jo monta kertaa
    tulla päätökseensä,
    mutta jatkuvasti ihminen
    on vaikeuttanut asioita.

    Hyvin dramaattinen vaihe oli se,
    kun Israel ei ottanut vastaan Messiastaan.

    Ja niin tuli ylimääräinen
    armotalouskausi tähän väliin.

    Eli ensin Jumalan kansan Israelin
    piti tuoda Pelastaja maailmaan,
    joka pelastaa koko maailman.

    Mutta sitten itse Israel jäi sivuun
    ylpeytensä ja epäuskonsa tähden.

    Mutta pakanakansat
    ottivat vastaan Israelin Messiaan.

    Ja niin pakanakansoista tuli
    nyt pelastuksen tuoja Israelille siten,
    että kun nyt
    metsäöljypuun oksia on
    liitetty aitoon öljypuuhun,
    niin seuraavaksi
    aidot öljypuun oksat
    liitetään siihen takaisin.

    "Sillä ei Jumala
    armolahjojansa ja kutsumistansa kadu.
    Samoin kuin
    te ennen olitte
    Jumalalle tottelemattomia,
    mutta nyt olette
    saaneet laupeuden
    näiden tottelemattomuuden kautta,
    samoin nämäkin
    nyt ovat olleet tottelemattomia,
    että myös he teille
    tulleen armahtamisen kautta
    nyt saisivat laupeuden.
    Sillä Jumala on SULKENUT
    kaikki tottelemattomuuteen,
    että hän kaikkia armahtaisi."
    (Room 11)

    Siis kumpikin joukko
    ensin pakanakansat
    ja sitten Jumalan kansa Israel
    ovat ensin olleet oma-aloitteisesti
    tottelemattomia.

    Ja tämän tilannekuvan pohjalta
    Jumalan täytyi nyt ratkaista
    pelastussuunnitelman eteneminen.

    Jä Hän SULKI molemmat ryhmät
    samaan verkkoon,
    pelastaakseen kaikki tottelemattomat.

    Alkutekstin ilmaisu ei suinkaan puhu
    määräämisestä
    vaan
    SULKEMISESTA.

    συγκλείω
    synkleiō

    Tuo ilmaisu tarkoittaa sitä,
    kun kalaparvet
    ympäröidään verkolla.

    Ja nyt Jumala on
    heittänyt saman
    armon silmukoista muodostuvan
    verkon molempien
    kalaparvien ylle
    ja näin sulkenut ne
    samaan pelastukseen.

    Eli ensin Israelin kalaparven
    epäuskoisuus johti nykyiseen
    pakanakansojen armotalouskauteen,
    ja sitten Israel itsekin
    tulee ottamaan vastaan armon
    ja sitten tämä nykyinen
    armotalouskausi päättyy
    ja alkaa Messiaan Valtakunta,
    jolloin julistetaan
    Valtakunnan evankeliumi
    todistukseksi kaikille kansoille
    Israelista käsin
    ja sitten tulee loppu.

    Siis Jumala ei suinkaan ole
    määrännyt yhtään ihmistä
    tottelemattomuuteen.

    Hän tahtoo,
    että kaikki ihmiset pelastuisivat.

    Mutta väkivaltaa
    Vanhurskas Jumala ei voi tehdä.
    Hän ei voi pakottaa ketään pelastukseen.

    Hän on kuitenkin sulkenut
    eli ympäröinyt kaikki
    saman armon verkon sisään,
    jolloin kaikilla on mahdollisuus
    tulla pelatetuiksi.

    Mutta ei se riitä,
    että kalat ovat verkon sisäpuolella.

    Ne täytyy tuoda Jeesuksen tykö.
    Muistathan Pietarin kalansaaliin.

    Kaloja ei tullut sieltä,
    mistä ennen oli tullut.

    Jeesus käski heittää verkot
    oikealle puolelle venhettä.

    Kaikki kalat olivat
    nyt Jeesuksen ristinkuoleman
    jälkeen samassa asemassa.

    Mutta ne täytyi silti
    nostaa ylös ja tuoda Jeesuksen tykö.

    Näin oli alkanut uusi kierros
    Jeesuksen opetuslasten elämässä,
    joka ensimmäisellä kierroksella
    oli alkanut samoissa tunnelmissa,
    kun Jeesus kutsui opetuslapsia
    lupauksella:

    "Seuratkaa minua,
    niin minä teen teistä
    ihmisten kalastajia"
  7. En ole käyttänyt konditionaalia,
    kun olen puhunut tahtomisesta.

    Jumala tahtoo.
    Ja me tahdomme.

    Ja jos nuo tahdot kohtaavat,
    niin sitten syntyy suhde.

    Ei avioliittoakaan synny,
    jos olisin alttarilla sanonut:
    Tahtoisin.

    Ja ei sekään mitään ratkaissut,
    kun olin sanonut:
    Tahdon.

    Kaiken ratkaisi se,
    kun viereeni polvistunut
    ihastukseni vastasi samaan
    kysymykseen:
    Tahdon.

    Siis konditionaali ei riitä mihinkään.
    Ja Jumala on jo ilmaissut tahtonsa.
    Mutta se ei ratkaise asioita.
    Meidän on myös tahdottava.

    Nyt esille ottamassasi kohdassa
    on jälleen selvästi esillä se,
    että siinä puhutaan
    siitä joukosta "me",
    joka on tuntee Isän Jumalan,
    koska on tullut Jeesuksen tykö
    ja siihen suhteeseen
    Hänen kanssaan,
    jossa osapuolet tuntevat toisensa.

    "Jos ME elämme,
    niin elämme Herralle,
    ja jos kuolemme,
    niin kuolemme Herralle.
    Sentähden,
    elimmepä tai kuolimme,
    niin ME olemme Herran omat.
    Sillä sitä varten
    Kristus kuoli ja heräsi eloon,
    että hän olisi sekä
    kuolleitten että elävien Herra.
    Mutta sinä,
    minkätähden sinä tuomitset veljeäsi?
    Taikka sinä toinen,
    minkätähden sinä halveksit veljeäsi?
    Sillä kaikki meidät asetetaan
    Jumalan tuomioistuimen eteen.
    Sillä kirjoitettu on:
    'Niin totta kuin minä elän,
    sanoo Herra,
    minun edessäni pitää
    jokaisen polven notkistuman
    ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa.'
    Niin on siis
    MEIDÄN jokaisen
    tehtävä Jumalalle tili itsestämme. "
    (Room 14:8-12)

    Tuossa on kysymys
    Jumalan perheväestä
    ja Jumalan lasten
    keskinäisistä suhteista.

    Tuomiotapahtuma tuossa
    on täysin eri tilanteesta,
    kuin siitä viimeisestä tuomiosta,
    jossa tuomitaan kuolleet.

    Me emme enää ole kuolleita,
    jos olemme syntyneet uudesti.

    Ja silloin me emme ole osallisia
    viimeisestä tuomiosta,
    jossa tuomitaan kuolleet.

    Mutta Kristuksen
    palkintotuomioistuimen eteen
    pääsemme/joudumme.

    Ja siinä meidät palkitaan
    tai sitten ei.

    Mutta mikään kadotustuomio
    ei siihen osallisia kohtaa.

    Eli on kaksi vaihtoehtoa
    ikuisuudelleemme,
    kuten aiemmin
    Raamattua lainasin.