Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

321

Kommenttia

12058

  1. Jeesuksen paluu on siis
    ihan eri asia kuin
    seurakunnan tempaus.

    Tempaukseen liittyy käsitteet
    - yht'äkkiä
    - silmänräpäyksessä

    Ensimmäinen noista
    tarkoittaa sitä ajanrahtua,
    joka kuluu yhteen atomivärähdykseen.

    Kysymys on siis hyvin nopeista
    tapahtumavaiheista,
    joita ihmissilmä ei ehdi nähdä.

    Raamatussa on ennustettu myös
    aloituksessa mainittu
    kahden tuhannen vuoden aikajakso.

    Eli seurakunnan tempaus on jo
    hyvin lähellä.

    Ja kuten jo mainitsinkin,
    niin Raamatussa on ilmoitus
    myös seitsemästä vuodesta
    (vuosiviikosta),
    joka maan päällä
    toteutuu tuon tempaustapahtuman jälkeen.

    Ja sitten Jeesus palaa takaisin maan päälle
    taivaassa vihityn Morsiamensa
    eli seurakunnan kanssa
    ja on hääjuhlan aika.

    Sekä seurakunnan tempauksen
    kuvauksen yhteydessa
    kuin myös Jeesuksen paluun
    yhteydessä mainitaan pilvet.

    Voi olla, että kun olemme
    yhdessä atomivärähdyksessä
    saaneet samanlaisen
    kirkastetun ylösnousemusruumiin
    kuin Jeesuksellakin oli,
    niin meidätkin sitten
    otetaan ylös taivaisiin
    pilven viemänä niinkuin Jeesuskin.

    Sen sijaan Jeesuksen paluun
    yhteydessä mainitut pilvet
    viittaavat Jeesuksen ympärillä
    kirkkauden pilvenä takaisin tulevaan
    Morsiusjoukkoon
    eli taivaassa vihittyyn Kristukseen vaimoon.
    Ja tämä tapahtuma on siis sellainen,
    joka näkyy valtavana kirkkautena
    kaikkialla maan päällä.

    Paholainen sitten siivotaan pois
    ja kaikki on toisin
    muistuttaen olosuhteita
    Eedenin paratiisissa.

    Tuhannen vuoden kuluttua tästä
    paholainen päästetään vielä
    vankeudestaan,
    eikä se ole muuttunut,
    vaan lähtee villitsemään
    ihmisiä nousemaan sotaan
    silloin maan lähellä olevaa
    taivaallista Jerusalemia vastaan.

    Se heitetään loppusijoituspaikkaansa.
    ja on viimeisen tuomion aika
    Jumalan valtaistuimen edessä.
    Tuomitut päätyvät kadotukseen.

    Tämä nykyinen maa katoaa
    ja Jumala luo uudet taivaat
    ja uuden maan.

    Ja tähän kaikkeen siis
    kuluu vielä yli tuhat vuotta,
    joskin vuoden pituus lyhenee
    siinä saneerauksessa,
    kun tämä nykyinen maa
    palautetaan alkuperäiseen tilaansa
    Jumalan puutarhaksi.

    Mutta seurakunnan tempaus
    voi tapahtua mikä hetki tahansa.

    Se voi tapahtua sellaisenakin hetkenä,
    josssa todellakin sotilaskoneet tai peräti
    ohjukset täyttävät taivaan,
    mutta eivät ne temmattavia häiritse.

    Maan päällä asuvia kylläkin.
    Ja tuossa metakassa
    ei kukaan tietenkään ihmettele,
    jos ihmisiä on kadonnut.
  2. Tuo Johanneksen kirjeen
    viimeinen luku alkaa näin:

    "Jokainen, joka uskoo,
    että Jeesus on Kristus,
    on Jumalasta syntynyt"
    (1 Joh 5:1)

    Tekstikatkelman pääroolissa on
    Jeesus Kristus
    ja
    Jumalasta syntyneet ihmiset.

    Uudestisyntyneille ihmisille
    Henki, Vesi ja Veri
    todistaa jotakin.

    Evankeliumissaan Johannes
    on tallentanut Jeesuksen sanat:

    "Totisesti, totisesti
    minä sanon sinulle:
    jos joku ei synny
    vedestä ja Hengestä,
    ei hän voi päästä sisälle
    Jumalan valtakuntaan.
    Mikä lihasta on syntynyt,
    on liha;
    ja mikä Hengestä on syntynyt,
    on henki. "
    (Joh 3:5-6)

    Tässä tuodaan esiin
    Liha, Vesi ja Henki.

    Me olemme syntyneet
    ensin lihasta
    sitten uudesti ylhäältä Hengestä.

    Jeesuskin on uudestisyntynyt.
    Mutta Jeesuksen kohdalla
    asiat menivät toisinpäin.
    Hän oli jo syntynyt Jumalasta
    ennenkuin syntyi uudelleen
    - ja nyt lihaksi.

    Hän syntyi verestä.
    Mutta ei Aadamin verestä.

    Jeesuksessa virtaa Elävä Vesi.
    Jeesuksessa virtaa Sovituksen Veri.
    Jeesuksessa virtaa Kirkkauden Henki.

    Nämä kaikki olivat Jeesuksessa
    jo silloin kun Jumala vuokrasi
    Marian kohdun sitä varten,
    että Hänen Poikansa
    voisi syntyä ihmiseksi maan päälle.

    Ja nyt meidät oksastetaan Häneen,
    ja silloin nuo taivaalliset asiat
    virtaavat myös meissä
    ja todistavat meissä.

    "Sillä kolme on,
    jotka todistavat:
    Henki ja vesi ja veri,
    ja ne kolme pitävät yhtä."
    (1 Joh 5:7-8)

    Kun me olemme syntyneet uudesti
    niin meillä on uskon kautta
    yhteys Jeesukseen,
    ja Hänessä me omaamme
    nuo taivaalliset asiat,
    jotka todistavat.

    "Joka uskoo Jumalan Poikaan,
    hänellä on todistus itsessänsä"
    (1 Joh 5:10)

    Siis meissä on nyt
    uusi iankaikkinen Elämä,
    joka on lähtöisin Pojasta
    ja tämä Elämä todistaa.

    "Ja tämä on se todistus:
    Jumala on antanut meille
    iankaikkisen elämän,
    ja tämä elämä
    on hänen Pojassansa."
    (1 Joh 5:11)

    Tämä uusi elämä on siis vain niillä,
    jotka ovat ottaneet Jeesuksen vastaan.

    "Jolla Poika on,
    sillä on elämä;
    jolla Jumalan Poikaa ei ole,
    sillä ei ole elämää."
    (1 Joh 5:12)

    Me emme siis enää elä,
    vaan Kristus elää meissä.

    "minä elän, en enää minä,
    vaan Kristus elää minussa;
    ja minkä nyt elän lihassa,
    sen minä elän Jumalan Pojan uskossa"
    (Gal 2:20)

    Siis se uskokin,
    joka minua kantaa,
    virtaa Hänestä.

    Hänen Henkensä todistaa minussa,
    että minä olen Jumalan lapsi.

    "te olette saaneet lapseuden hengen,
    jossa me huudamme:
    'Abba! Isä!'
    Henki itse todistaa
    meidän henkemme kanssa,
    että me olemme Jumalan lapsia."
    (Room 8:15-16)

    Ja tuo Hänessä oleva Elämä,
    joka on meidän Valkeutemme,
    todistaa myös muille siitä
    Elävästä Vedestä,
    jota Jeesus tarjosi
    samarialaiselle naiselle
    vesikaivon äärellä.

    "Jos joku janoaa,
    niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.
    Joka uskoo minuun,
    hänen sisimmästään on,
    niinkuin Raamattu sanoo,
    juokseva elävän veden virrat."
    (Joh 7:37-38)

    Henki, Vesi ja Veri
    todistavat uskovan sisimmässä
    ja uskovan kautta maailmalle
    Elämästä Jeesuksessa Kristuksessa.

    Raamatun viimeinen kehotus
    Johanneksen tallentamana:

    "Ja Henki ja morsian sanovat:
    'Tule!'
    Ja joka kuulee, sanokoon:
    'Tule!'
    Ja joka janoaa,
    tulkoon,
    ja joka tahtoo,
    ottakoon elämän vettä lahjaksi."
    (Ilm 22:17)
  3. Jumalan asenne meihin ihmisiin
    on äärimmäisen suuri Rakkaus.

    Ja tuo Rakkaus huipentui
    Golgatan ristillä.

    "Ja niinkuin Mooses
    ylensi käärmeen erämaassa,
    niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän,
    että jokaisella,
    joka häneen uskoo,
    olisi iankaikkinen elämä."
    (Joh 3:14-15)

    Jeesus otti päälleen meidän syntimme
    kastehetkellään.

    Mutta sen lisäksi kolme vuotta myöhemmin
    hänet tehtiin synniksi,
    niin että Hän oli synnin kauheinta
    olomuotoa eli laittomuutta myöten
    synnin läpivärjäämä.

    Näin Hänet kastettiin toisen kerran
    ja nyt tulella.

    Maailmassa ei ole siis
    yhden yhtäkään ihmistä,
    joka ei saisi anteeksi syntejään
    ei pahimpiakaan laittomuuksia.

    "Sillä niin on Jumala
    maailmaa rakastanut,
    että hän antoi ainokaisen Poikansa,
    ettei yksikään,
    joka häneen uskoo, hukkuisi,
    vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."
    (Joh 3:16)

    Jumalan asenne meitä kohtaan
    siis ilmenee Jeesuksen sanoissa:

    "Sillä ei Jumala lähettänyt
    Poikaansa maailmaan
    tuomitsemaan maailmaa,
    vaan sitä varten,
    että maailma
    hänen kauttansa pelastuisi."

    Jeesuksen Rakkaus meitä kohtaan
    oli niin suuri,
    että Hän ei astunut alas ristiltä,
    vaikka kaikki osoitti,
    että Kirjoitukset
    eivät tule täyttymään,
    ja silloin kaikki romahtaa,
    eikä Jeesus tule koskaan
    nousemaan kuolleista.

    Jeesus huutaa
    tuskaisimman huudon,
    mitä maailmankaikkeus
    on koskaan kuullut.

    Ja sitten tapahtuu se,
    että viimeinenkin kirjoitus toteutuu.
    Toinen pilkkaavista ryöväreistä
    tulee mielenmuutokseen.
    Kääntyy Jeesuksen puoleen.

    Ja nyt Jeesus tiesi,
    että kaikki oli täytetty.
    Ja niin Hän lupaa ryövärille,
    että jo tuona samana päivänä,
    joka noin kolmen tunnin kuluttua
    päättyisi ryöväri olisi
    Jeesuksen kanssa
    Jumalan Paratiisissa.

    Ja Jumala tahtoisi kaikkien
    tulevan siihen suhteeseen
    Itsensä ja Jeesuksen kanssa,
    jota verbi tunteminen tarkoittaa.

    "Mutta tämä on iankaikkinen elämä,
    että he tuntevat sinut,
    joka yksin olet totinen Jumala,
    ja hänet,
    jonka sinä olet lähettänyt,
    Jeesuksen Kristuksen."
    (Joh 17:3)

    Meillä on siis suhde Jeesukseen
    ja Hänen kauttaan Isään Jumalaan.
    Me olemme yhtä Hänen kanssaan,
    joka on Tie, Totuus ja Elämä.
    Ja niin Jumalan Valtakunta
    on sisäisesti meissä
    ja ilmenee
    Vanhurskautena, Rauhana ja Ilona
    Pyhässä Hengessä.

    Toinen vaihtoehto on se,
    että me olemmekin yhtä
    itse laittomuuden kanssa.

    Mutta Jumalan tahto on,
    että kaikki pelastuisivat
    ja tulisivat tuntemaan Totuuden.

    Lainaamasi Raamattuteksti
    löytyy useammastakin kohdasta.

    Niistä kaikista käy ilmi,
    että Jumalan Rakkaus
    on odottanut loppuun asti.

    Jokaisen ihmisen nimi
    on kirjoitettu Elämän Kirjaan
    jo ennen maailman perustamista.

    Mutta on ihmisiä,
    jotka eivät koskaan suostu
    Rakkauteen.

    Ja heidän nimensä
    sitten loppuviimein pyyhitään pois
    Karitsan Elämän kirjasta.

    Jeesuksen asenne on siis Rakkaus.
    Hänen ihastuksensa ovat ihmislapset.

    Hän kärsi rakkaittensa puolesta
    heidän laittomuutensa seuraukset.

    Mutta vaikka Hän Rakastaa,
    Hän ei voi ketään pakottaa
    suhteeseen kanssaan.

    Ihminen valitsee itse
    rakastaako Jeesusta vai laittomuutta.

    Jeesus Ylkänä eli Sulhasena
    on jo tahtonsa ilmaissut.
    Mutta me olemme
    ratkaisevan valinnan paikalla.

    Miten suhtaudumme
    Jumalan Vanhurskauteen
    Jeesukseen Kristukseen
    ja
    Jumalan viholliseen
    antikristukseen, laittomaan,
    jonka salaisuus on jo
    vaikuttamassa maan päällä,
    ja joka kerran ilmestyy
    tämän maan päälle
    saatanan vaikutuksesta.
  4. Kieltolaki,
    jonka Jumala lausui Aadamille,
    oli Jumalan laki.
    Siihen sisältyi vain yksi säädös.

    Sitten Aadamista Moosekseen
    ei enää ollut vastaavaa lakia.

    Mutta tätä planeettaa
    hallitsemaan oli nyt noussut
    Aadamin sijaan perkele.

    Synti ja kuolema
    ratsastivat maailmaan,
    jota hallitsi nyt siis
    synnin ja kuoleman laki.

    Synti oli ollut olemassa
    jo ennen ihmiskuntaa.

    Jos ei olisi ollut,
    ei Jumalan olisi tarvinnut
    laittaa Rakastamaansa ihmistä
    valinnan paikalle
    istuttamalla keskelle Paratiisia
    Elämän puun lisäksi
    hyvän- ja pahantiedon puun.

    Ja kun Aadam rikkoi
    tuon silloisen lain
    yhden ja ainoan säädöksen,
    pääsi synti ja kuolema maailmaan.

    Jumala kuitenkin pelasti
    Aadamin ja Aadamin haltuun
    annetun luomakunnan
    välittömältä kuolemalta
    ja määräsi soveliaan uhrin
    ja antoi lupauksen
    Vaimon Siemenestä.

    Aabel noudatti tuota uhrimääräystä.
    Kain ei noudattanut.

    Maailma meni
    sukupolvelta toiselle siirryttäessä
    aina vaan pahemmaksi.
    Ja lopulta paholainen
    oli saamassa koko luomakunnan
    ykseyteen itsensä kanssa.
    Kohta ei enää olisi naista,
    joka voisi tuoda maailmaan
    Jumalan lupaaman Pelastajan.
    Jumala pelasti ihmisen
    ja ihmisen haltuun annetun luomakunnan
    vedenpaisumuksella.

    Ja nyt tuli uusi määräys
    entisen soveliaan uhrin lisäksi.
    Jumala antoi eläimet ruoaksi.
    Ja näin Pelastussuunnitelma eteni.

    Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala
    oli pelastanut paholaisen palvonnan
    keskeltä Abramin,
    ja luvannut, että hänen jälkeläistensä
    keskuudesta nousee Siemen,
    jossa kaikki kansat pelastuvat.

    Aabrahamkaan ei toiminut
    uskollisesti kaikissa tilanteissa.
    Ja niin lopulta Jumalan kansa
    Israel joutui Egyptin orjuuteen
    400 vuoden ajaksi.

    Ja lopulta jo syntyessään
    kuolemaan tuomittu
    Mooses kaisla-arkussa
    pelastetaan kaislikosta.
    Ja tästä alkaa
    Jumalan kansan vapauttaminen
    Egyptin orjuudesta.

    Kansan niskoittelun tähden
    se joutuu kuitenkin
    40 vuoden sakkokierrokselle.

    Sen aikana se on jo tuhon partaalla
    paholaista palvellen juuri silloin,
    kun Jumala on omin käsin kaivertanut laintaulut.

    Ne murskaantuvat,
    mutta ristinmuotoinen tuomio
    pelastaa kansan täytuholta.

    Mooses kirjoittaa uudelleen
    nuo käskyt kivitaluihin.
    Ne ovat silti Jumalan laki.

    Aadamille annettiin vain yksi käsky.
    Jumalan kansa sai kymmenen.
    Ja sitten lukuisan määrän asetuksia.

    Mutta sitten myöhemmin,
    Jumala lupaa uuden ja paremmen liiton.

    Ja silloin ei ole enää määrää käskyille.
    Niitä on taivaisiin saakka.

    Ja niin tuo laki kirjoitetaan
    ihmisen sydämeen.

    Välähdyksiä siitä
    Jeesus antoi vuorisaarnassa.

    Ja ihmiset olivat ihmeissään.
    Jeesus kun puhui niinkuin se,
    jolla on valta,
    eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa.

    Tämän lain alle me pääsemme
    tulemalla Jeesuksen tykö.

    Ja silloin Elämän Hengen laki
    vapauttaa meidät
    synnin ja kuoleman laista.
  5. Viittaat hetkeen,
    jolloin maan päällä oli vain
    kaksi ihmistä.
    Aadam ja hänen kanssaa
    samaa lihaa ja luuta oleva puoliso.

    Aadamilta Jumala oli kieltänyt
    hyvän- ja pahantiedon puusta syömisen.

    Ei käärmeeltä eikä muilta ihmisiltäkään.
    Ja tuo käärme oli kaikkein
    älykkäin Jumalan luoma eläin.
    Se ei kuitenkaan ollut viisas.
    Se antoi paholaisen possessoida itsensä.

    Ja nyt paholaisella oli pelinappula,
    jonka avulla se voisi saada
    Aadamin rikkomaan
    Jumalan säätämän kieltolain.

    Paratiisissa oli kaksi merkittävää puuta.
    Vaatimaton viiniköynnös eli Elämänpuu
    sekä hyvin näyttävä
    hyvän- ja pahantiedonpuu.

    Vaimo ihmetteli tuota näyttävää puuta.
    Ja käärmekin oli paikalla.

    Ja sitten käärme astelee kohti puuta
    ja herättää samalla keskustelun.

    Ja Vaimo kauhuissaan yrittää
    kiireesti toistaa sen,
    mitä oli ymmärtänyt tuosta puusta,
    ja oikein huutaa:

    "Älä koske siihen"

    Mutta käärme kiipeää puuhun
    ja ottaa sen hedelmän ja syö sitä.
    Hedelmää mutustellessaan
    se samalla selittää,
    että nyt tässä on tullut jokin
    väärinkäsitys:

    "Ette suinkaan kuole"

    Ja Vaimo söi puun hedelmästä.
    Eikä mitään pahaa tapahtunut.
    Ja vaimo ojentaa samaa hedelmää
    miehellensäkin.

    "Ja hänkin söi"

    Ja sillä silmänräpäyksellä
    he molemmat kuolivat.

    Se ikuinen elämä,
    joka heissä oli ollut
    tuohon hetkeen saakka,
    oli Aadamin tähden mennyttä.

    Se hyvä, jonka he jo tunsivat,
    oli nyt poissa
    heitä peittänyttä
    kirkkauden pukua myöten.

    Elämä oli sammunut kuolemaksi.
    Kirkkaus alastomuudeksi.

    Jumala huusi miestä.

    "Missä olet".

    Mies sivaltaa vaimoaan
    ja samalla Jumalaa:

    "Vaimo, jonka annoit
    olemaan minun kanssani".

    Vaimo tunnustaa osuutensa.
    Käärmeeltä ei mitään kysytty.

    Hengellinen kuolema on jo takana,
    mutta kohta koitti ruumiillinen.

    Jumala,
    tarkkaan ottaen Jumalan Poika
    eli Jumalan Karitsa,
    tekee eläimen nahasta vaatteet
    ja pukee ne syyllisten ylle
    peittämään heidän alastomuutensa.

    Alkutekstin ilmaisu tarkoittaa sovitusta.
    Ja perään tulee lupaus
    Vaimon siemenestä.

    Jumala itse tulee lihaksi,
    kelvolliseksi sukulunastajaksi,
    ja murskaa käärmeen pään.

    Mutta nyt tie viinipuuhun
    oli suljettu.

    Se avautuisi vasta,
    kun annettu lupaus olisi täyttynyt.

    Ja se on jo täyttynyt.

    "Viettäkäämme siis juhlaa,
    ei vanhassa hapatuksessa
    eikä ilkeyden ja pahuuden
    hapatuksessa,
    vaan puhtauden ja totuuden
    happamattomuudessa."
    (1 Kor 5:8)

    Tämä juhla alkoi helluntaina.

    "Ja kun helluntaipäivä oli tullut,
    olivat he kaikki yhdessä koolla.
    Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta,
    niinkuin olisi käynyt
    väkevä tuulispää,
    ja täytti koko huoneen,
    jossa he istuivat.
    Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä,
    jotka jakaantuivat
    ja asettuivat heidän itsekunkin päälle.
    Ja he tulivat kaikki
    Pyhällä Hengellä täytetyiksi
    ja alkoivat puhua muilla kielillä,
    sen mukaan mitä Henki
    heille puhuttavaksi antoi."
    (Ap.t 2:1-4)

    Ja pilkkaajienkin analyysi
    oli aika oikeaan osunut.

    "He ovat täynnä makeata viiniä".

    Vihdoin oli auennut tie
    Elämänpuuhun eli Viinipuuhun,
    joka alunperin oli tarjolla
    jo Eedenin paratiisissa.

    Jeesus maksoi hinnan Ristillä,
    josta tuli Sovituksen puu.

    Jos haluat pelastua,
    niin tule Golgatalle Ristin juurelle,
    ja saat kokea
    syntien anteeksisaamisen
    sekä myös helluntain.

    Sen lupauksen täyttyminen
    oli nyt alkanut, joka sanoo:

    "Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä,
    sanoo Jumala,
    että minä vuodatan Henkeni
    kaiken lihan päälle"
    (Ap.t 2:17)

    Ja lupaus päättyy näin:

    "Ja on tapahtuva,
    että jokainen,
    joka huutaa avuksi Herran nimeä,
    pelastuu."
    (Ap.t 2:21)

    Nyt me saamme siis ihan täysin
    kääntyä pois
    hyvän- ja pahantiedon puun luota
    sen Elämänpuun luo,
    joka sisältää myös Sovituksen.

    "Tehkää parannus
    ja ottakoon kukin teistä kasteen
    Jeesuksen Kristuksen nimeen
    syntienne anteeksisaamiseksi,
    niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
    Sillä teille ja teidän lapsillenne
    tämä lupaus on annettu
    ja kaikille,
    jotka kaukana ovat,
    ketkä ikinä
    Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."
    (Ap.t 2:38-39)

    Käärme on itse kunkin
    vuorollaan pettänyt.
    Olemme kuolleet hengellisesti.

    Mutta nyt on koittanut
    uusi liitto,
    jossa me voimme kokea
    uudestisyntymisen ihmeen.

    Älä enää kuuntele tuota
    käärmeen puhetta.
    Vaan etsi
    Jumalan Sanan maitoa.

    "Kuulkaa,
    kaikki janoavaiset,
    tulkaa veden ääreen.
    Tekin,
    joilla ei ole rahaa,
    tulkaa, ostakaa ja syökää;
    tulkaa, ostakaa
    ilman rahatta, ilman hinnatta
    viiniä ja maitoa."
    (Jes 55:1)
  6. *Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa
    on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä
    ei ole sama tehtävä,
    niin me, vaikka meitä on monta,
    olemme yksi ruumis Kristuksessa,
    mutta itsekukin olemme
    toistemme jäseniä;
    ja meillä on erilaisia armolahjoja
    sen armon mukaan,
    mikä meille on annettu;
    jos jollakin on profetoimisen lahja,
    käyttäköön sitä sen mukaan,
    kuin hänellä uskoa on"
    (Room 12:4-6)
  7. Oikein käännettynä

    "Jokainen,
    joka tekee synnin,
    tekee myös laittomuuden;
    ja synti on laittomuus."
    (1 Joh 3:4)

    Tarkkaan ottaen alkuteksti
    puhuu syntiä tekevästä.

    "Jokainen syntiä tekevä"

    Tämä ei tarkoita yksittäistä tekoa,
    vaan jatkuvaa tekemistä.

    "Jokainen,
    joka jatkuvasti syntiä tekee"

    Näin ei kuuluisi olla enää
    Jeesuksen täytetyn työn tähden.

    "Ja te tiedätte
    hänen ilmestyneen
    ottamaan pois synnit;
    ja hänessä ei ole syntiä. "
    (1 Joh 3:5)

    Nyt on olemassa toinen vaihtoehto
    synnin tekemiselle.
    Ja se on
    vanhurskauden tekeminen.

    "Kuka ikinä hänessä pysyy,
    hän ei tee syntiä"
    (1 Joh 3:6)

    Jos taas teemme syntiä,
    niin meillä ei ole ollenkaan
    suhdetta Jeesuksen kanssa.

    "kuka ikinä syntiä tekee,
    hän ei ole häntä nähnyt
    eikä häntä tuntenut."
    (1 Joh 3:6)

    On siis kaksi vaihtoehtoa.

    "Lapsukaiset,
    älköön kukaan saako teitä eksyttää."
    (1 Joh 3:7)

    Ensimmäinen vaihtoehto:

    "Se,
    joka vanhurskauden tekee,
    on vanhurskas,
    niinkuin hän on vanhurskas."
    (1 Joh 3:7)

    Toinen vaihtoehto:

    "Joka syntiä tekee,
    se on perkeleestä,
    sillä perkele
    on tehnyt syntiä alusta asti."
    (1 Joh 3:8)

    Ja nyt on hyvien uutisten aika.

    "Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi,
    että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot."
    (1 Joh 3:8)

    Ja tämä merkitsee seuraavaa:

    "Ei yksikään Jumalasta syntynyt
    tee syntiä,
    sillä Jumalan siemen pysyy hänessä;
    eikä hän saata syntiä tehdä,
    sillä hän on Jumalasta syntynyt."
    (1 Joh 3:9)

    Meillä on siis tunnusmerkistö sille,
    ketkä ovat Jumalan lapsia
    ja ketkä perkeleen lapsia.

    "Siitä käy ilmi,
    ketkä ovat Jumalan lapsia
    ja ketkä perkeleen lapsia."
    (1 Joh 3:10)

    Jumalan lapset
    tekevät vanhurskautta,
    perkeleen lapset syntiä.

    Aabel teki vanhurskautta.
    Kain syntiä.

    "Kuka ikinä ei tee vanhurskautta,
    hän ei ole Jumalasta,
    ei myöskään se,
    joka ei veljeänsä rakasta."
    (1 Joh 3:10)

    Jumala on Rakkaus.
    Hän voi täyttää meidät.
    Jos kuitenkin olemmekin täynnä vihaa,
    niin emme ole Jumalasta.

    "Sillä tämä on se sanoma,
    jonka te olette alusta asti kuulleet,
    että meidän tulee
    rakastaa toinen toistamme
    eikä olla Kainin kaltaisia,
    joka oli pahasta ja tappoi veljensä."
    (1 Joh 3:11-12)

    Se,
    että näin tapahtui,
    ei ollut Aabelin vika
    vaan Kainin.

    "Ja minkätähden hän tappoi hänet?
    Sentähden,
    että hänen tekonsa olivat pahat,
    mutta hänen veljensä teot vanhurskaat."
    (1 Joh 3:12)

    Ja näin on edelleen.

    "Älkää ihmetelkö, veljeni,
    jos maailma teitä vihaa."
    (1 Joh 3:13)

    Me olemme Jumalasta.
    He ovat vielä maailmasta.

    "Me tiedämme
    siirtyneemme kuolemasta elämään,
    sillä me rakastamme veljiä.
    Joka ei rakasta,
    pysyy kuolemassa."
    (1 Joh 3:14)

    Me olemme siis jo siirtyneet
    ikuiseen elämään.
    Nuo toiset eivät vielä ole.

    "Jokainen,
    joka vihaa veljeänsä,
    on murhaaja;
    ja te tiedätte,
    ettei kenessäkään murhaajassa
    ole iankaikkista elämää,
    joka hänessä pysyisi."
    (1 Joh 3:15)

    Ja näin rakkauden apostoli Johannes
    on avannut meille luvun alkujaetta:

    "Katsokaa,
    minkäkaltaisen rakkauden
    Isä on meille antanut,
    että meitä kutsutaan
    Jumalan lapsiksi,
    joita me olemmekin.
    Sentähden ei maailma tunne meitä,
    sillä se ei tunne häntä."
    (1 Joh 3:1)

    On siis
    Jumala ja perkele.
    Vanhurskaus ja synti.

    Jomman kumman kanssa
    me olemme symbioosissa.

    Jumala on Rakkaus.
    Perkele on itse laittomuus.

    Ja tästä laittomuudesta
    esille nostettu jae puhuu.

    Me palvelemme
    vanhurskautta tai syntiä,
    Jumalaa tai paholaista.

    Vietämme ikuisuutemme
    Jumalan tai tuon laittoman kanssa.

    Jumala on Rakkaus.
    Kun tulemme Hänen tykönsä,
    niin meidät täyttää
    Elämän Hengen laki,
    joka vapauttaa meidät
    synnin ja kuoleman laista.

    "Niin ei nyt siis ole
    mitään kadotustuomiota niille,
    jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
    Sillä elämän hengen laki
    Kristuksessa Jeesuksessa
    on vapauttanut sinut
    synnin ja kuoleman laista.
    Sillä mikä laille oli mahdotonta,
    koska se oli lihan kautta heikoksi tullut,
    sen Jumala teki,
    lähettämällä oman Poikansa
    syntisen lihan kaltaisuudessa
    ja synnin tähden
    ja tuomitsemalla synnin lihassa,
    että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä,
    jotka emme vaella lihan mukaan,
    vaan Hengen.
    Sillä niillä,
    jotka elävät lihan mukaan,
    on lihan mieli,
    mutta niillä,
    jotka elävät Hengen mukaan,
    on Hengen mieli.
    Sillä lihan mieli on kuolema,
    mutta hengen mieli on
    elämä ja rauha;
    sentähden
    että lihan mieli on
    vihollisuus Jumalaa vastaan,
    sillä se ei alistu Jumalan lain alle,
    eikä se voikaan.
    Jotka lihan vallassa ovat,
    ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
    Mutta te ette ole lihan vallassa,
    vaan Hengen,
    jos kerran Jumalan Henki teissä asuu.
    Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä,
    se ei ole hänen omansa. "
    (Room 8:1-9)
  8. Olen kuollut kerran.
    Mutta sitten minä uudestisynnyin.

    Mutta toisin on niiden kohdalla,
    joista tämän keskustelun avaus puhuu.

    He ovat edelleen kuolleita
    tekemiinsä synteihin,
    vaikka ovat tulleet tietoisiksi
    Jeesuksesta Kristuksesta.

    He eivät ole uudestisyntyneet,
    koska eivät ole tulleet Jeesuksen tykö.

    He eivät ole siirretyt
    hengellisen kuoleman tilasta
    ikuiseen elämään.

    Ja niin he ovat nyt
    hengellisesti kuolleita
    ja ikuisen kuoleman tilassa.

    Tällaisten ihmisten määränpää
    ilmenee laivan peräsimestä.
    Siis kielen käytöstä.

    "Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija,
    mutta ei hillitse kieltään,
    vaan pettää sydämensä,
    niin hänen jumalanpalveluksensa on turha."
    (Jaak 1:26)

    "Katso,
    laivatkin,
    vaikka ovat niin suuria
    ja tuimain tuulten kuljetettavia,
    ohjataan varsin pienellä peräsimellä,
    minne perämiehen mieli tekee.
    Samoin myös kieli on pieni jäsen
    ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista.
    Katso,
    kuinka pieni tuli,
    ja kuinka suuren metsän se sytyttää!
    Myös kieli on tuli,
    on vääryyden maailma;
    kieli on se meidän jäsenistämme,
    joka tahraa koko ruumiin,
    sytyttää tuleen elämän pyörän,
    itse syttyen helvetistä.
    (Jaak 3:4-6)

    Olemme hyvin vakavan asian äärellä,
    kun puhumme kahdesti kuolleista.

    Jos emme koskaan käänny,
    niin emme myöskään
    koskaan synny uudesti
    emmekä palaudu lasten kaltaisiksi.

    Pysymme kuolleina vaelluksemme
    loppuun saakka ja sitten
    tämä tila muuttuu lopulta
    ikuiseksi eli toiseksi kuolemaksi.

    "Mutta pelkurien ja epäuskoisten
    ja saastaisten ja murhaajien
    ja huorintekijäin ja velhojen
    ja epäjumalanpalvelijain
    ja kaikkien valhettelijain
    osa on oleva siinä järvessä,
    joka tulta ja tulikiveä palaa;
    tämä on toinen kuolema."
    (Ilm 21:8)

    Jaakobin veli Juuda kirjoittaa:

    "He likapilkkuina
    teidän rakkausaterioillanne
    julkeasti kemuilevat
    ja itseään kestitsevät.
    He ovat vedettömiä,
    tuulten ajeltavia pilviä,
    paljaita, syksyisiä puita,
    hedelmättömiä,
    kahdesti kuolleita,
    juurineen maasta reväistyjä"
    (Juuda 12)

    Ja mitä ovat nämä ihmiset.
    Se selviää edellisestä jakeesta.

    "Voi heitä,
    sillä he kulkevat Kainin tietä
    ja heittäytyvät palkan tähden
    Bileamin eksytykseen
    ja hukkuvat niskoitteluunsa
    niinkuin Koora!"
    (Juuda 11)

    Tuossa olisi paljon märehdittävää,
    mutta lyhyesti sanoen
    kaikki alkoi siitä,
    että Kain vihastui kovin.
    Ja karkasi veljensä kimppuun
    ja tappoi hänet.

    Tämän seurakuntakauden
    loppukaudessa on kaksi
    aivan erilaista joukkoa:
    Filadelfia ja Laodikea.

    Mutta Jeesus kolkuttaa
    tuon viimeisenkin ovella.
    Ja odottaa, että se avattaisiin.

    "Katso,
    minä seison ovella ja kolkutan;
    jos joku kuulee minun ääneni
    ja avaa oven,
    niin minä käyn hänen tykönsä sisälle
    ja aterioitsen hänen kanssaan,
    ja hän minun kanssani."
    (Ilm 3:20)

    Ja silloin olemme
    siirretyt ikuisen kuoleman tilasta
    ikuiseen elämään
    emmekä ikinä kohtaa
    toista kuolemaa
    ja olemme keskellä veljesrakkautta,
    jossa ei ole tarvetta sivaltaa,
    vaikka siihen taito olisikin.