Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

310

Kommenttia

11770

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Korintossa oleva Jumalan seurakunta
    Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyt
    kutsutut ja pyhät
    huusivat avuksi Herran Jeesuksen nimeä.

    He olivat armon perillisiä,
    jotka olivat rikastuneet Kristuksessa
    kaikessa puheessa ja tiedossa.

    Heiltä ei puuttunut mitään
    missään armolahjassa
    heidän odottaessaan
    Herran Jeesuksen ilmestymistä.

    Ja kuitenkin
    he olivat sekaisin
    kuin käkikello.

    Jotkut heistä olivat sitä mieltä,
    että ruumiin ylösnousemusta
    ei tapahdu.

    Tähän sekoiluun
    Paavali puuttui.

    "Mutta jos
    Kristuksesta saarnataan,
    että hän on noussut kuolleista,
    kuinka muutamat teistä
    saattavat sanoa,
    ettei kuolleitten ylösnousemusta ole?"
    (1 Kor 15:12)

    Ja sitten taas jotkut heistä
    kastattivat itsensä
    jonkun edesmenneen
    kuolleen puolesta.

    Paavali osoittaa,
    että korinttolaiset
    ajattelevat asioista ristiriitaisesti.

    Ensin he ajattelevat,
    että kuolleet eivät herää.
    Ja sitten jotkut heistä
    kastattavat itsensä.

    "Mitä muutoin ne,
    jotka kastattavat itsensä
    kuolleitten puolesta,
    sillä saavat aikaan?
    Jos kuolleet eivät heräjä,
    miksi nämä sitten
    kastattavat itsensä
    heidän puolestaan?"
    (1 Kor 15:29)

    Paavali ei kuitenkaan pidä tärkeänä
    tuon toiminnan hyödyllisyyden
    syvällisempää arviointia.

    Mutta sitä Paavali pitää tärkeänä,
    että heidän täytyy ymmärtää se,
    että ylösnousemus
    on kerran tapahtuva.

    Suomessa on sellainen traditio,
    että hengenvaarassa olevalle
    (yleensä vauvalle)
    annetaan hätäkaste.

    Tämä ei ole mielestäni
    mitenkään tarpeellista,
    vaan perustuu
    väärään ymmärrykseen
    ihmisen pelastumisesta.

    Mutta en myöskään koe
    mitenkään tarpeelliseksi
    millään tavoin sekaantua asiaan.

    Päinvastoin minä tietenkin suren
    vauvan omaisten kanssa sitä,
    että he joutuvat ehkä luopumaan
    vauvastaan heti alkumetreillä.

    En siis suinkaan
    ala häiriköidä selittämällä,
    että ei häntä tarvitse kastaa,
    vaan siunaan heitä
    ja heidän pienokaistaan.

    No jos kävisi niin,
    että edes hätäkastetta
    ei ehdittäisi antaa,
    ja sitten joku haluaisi
    kastattaa itsensä
    vauvan puolesta,
    niin en kokisi tarpeelliseksi
    yrittää estää ketään niin tekemästä.

    Näin siitäkin huolimatta,
    että minun vakaa ymmärrykseni
    Jumalan Sanan perusteella on se,
    ettei vauvoja kuuluisi kastaa lainkaan.

    Eikä ymmärtääkseni
    kukaan pelastu sen perusteella,
    että on kastettu vedessä,
    tapahtui tuo kaste sitten
    miten tai milloin tahansa.
  2. Kyllä parannuksen teko
    on vielä mahdollista.

    Uskovillekin.

    Elämmme vielä armotalouskautta,
    jota kuvataan
    Johanneksen tallentaman Ilmestyskirjan
    luvuissa 2-3,
    joissa kerrotaan siitä
    "Mikä nyt on".

    Tuo Ilmestyskirjan jakso
    toistaa yhä uudelleen
    eri seurakunnille
    "Tee parannus".

    Mutta tilanne muuttuu,
    kun astutaan ilmestyskirjan
    kolmanteen osioon,
    joka kertoo
    seurakuntakauden jälkeisestä ajasta
    "Mitä tämän jälkeen on tapahtuva"

    Ja nyt toistuu ilmaisu
    "eivät tehneet parannusta"

    Kuitenkin armo on tarjolla
    ja kutsu soi
    loppuun asti.

    Mutta sitten aivan loppumetreillä
    Raamatun viimeisessä luvussa
    ollaan tilanteessa,
    jossa todetaan näin:

    "Vääryyden tekijä
    tehköön edelleen vääryyttä,
    ja joka on saastainen,
    saastukoon edelleen,
    ja joka on vanhurskas,
    tehköön edelleen vanhurskautta,
    ja joka on pyhä,
    pyhittyköön edelleen."

    Kuitenkin
    Raamatun viimeinen virke
    on armon toivotus.

    "Herran Jeesuksen armo
    olkoon kaikkien kanssa.
    Amen."

    Huomisesta en tiedä,
    mutta tänään on vielä
    helppo tehdä parannus.

    Tänään on pelastuksen päivä.
    Ja kuvaamillesi
    uskovan nimeä kantaville
    totisen parannuksen paikka.

    "Jos joku sanoo:
    'Minä rakastan Jumalaa',
    mutta vihaa veljeänsä,
    niin hän on valhettelija.
    Sillä joka ei rakasta veljeänsä,
    jonka hän on nähnyt,
    se ei voi rakastaa Jumalaa,
    jota hän ei ole nähnyt.
    Ja tämä käsky meillä on häneltä,
    että joka rakastaa Jumalaa,
    se rakastakoon myös veljeänsä."
    (1 Joh 4:20-21)

    "Kuka ikinä
    menee edemmäksi
    eikä pysy Kristuksen opissa,
    hänellä ei ole Jumalaa;
    joka siinä opissa pysyy,
    hänellä on sekä Isä että Poika."
    (2 Joh 1:9)

    "Rakkaani,
    älä seuraa pahaa,
    vaan hyvää.
    Joka hyvin tekee,
    se on Jumalasta;
    joka pahoin tekee,
    se ei ole Jumalaa nähnyt."
    (3 Joh 1:11)

    Ehdottamasi
    kiltti jumalaton
    ei ole ratkaisu,
    sillä ilman Jumalaa
    ei ole Elämää.

    "Alussa oli Sana,
    ja Sana oli Jumalan tykönä,
    ja Sana oli Jumala.
    Hän oli alussa Jumalan tykönä.
    Kaikki on saanut syntynsä
    hänen kauttaan,
    ja ilman häntä
    ei ole syntynyt mitään,
    mikä syntynyt on.
    Hänessä oli elämä,
    ja elämä oli ihmisten valkeus."
    (Joh 1:1-4)
  3. "Joka uskoo Poikaan,
    sillä on iankaikkinen elämä;
    mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle,
    se ei ole elämää näkevä,
    vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä."
    (Joh 3:36)

    Heti tuon jälkeen
    meille kerrotaan
    Jeesuksen ja samarialaisen naisen
    kohtaamisesta.

    "Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan,
    ja kuka se on,
    joka sinulle sanoo:
    'Anna minulle juoda',
    niin sinä pyytäisit häneltä,
    ja hän antaisi sinulle elävää vettä."
    (Joh 4:10)

    Tuo kohtaaminen muutti
    paitsi naisen elämän,
    myös monen muun
    samarialaisen elämän,
    jotka sitten sanoivat:

    "me itse olemme
    kuulleet ja tiedämme,
    että tämä totisesti on
    maailman Vapahtaja"
    (Joh 4:42)

    Usko syntyi sitten seuraavaksi
    kuninkaan virkamiehessä,
    joka hädässään kääntyi
    Jeesuksen puoleen.

    "Ja hän uskoi,
    hän ja koko hänen huonekuntansa."
    (Joh 4:53)

    Sitten olikin vuorossa
    ja Betesdan lammikon luona
    enkeliä odotteleva rampa.
    Ja tuo parantuminen johti
    myös kääntymykseen.

    "Katso,
    sinä olet tullut terveeksi;
    älä enää syntiä tee,
    ettei sinulle
    jotakin pahempaa tapahtuisi"
    (Joh 5:14)
  4. Jo Roomalaiskirjeen avausluvussa
    Paavali toteaa
    heti tervehdysten jälkeen insertissään:

    "Sillä Jumalan viha
    ilmestyy taivaasta
    kaikkea ihmisten
    jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan,
    niiden,
    jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,
    sentähden että se,
    mikä Jumalasta voidaan tietää,
    on ilmeistä heidän keskuudessaan;
    sillä Jumala on sen heille ilmoittanut."
    (Room 1:18-19)

    Jokainen ihminen on
    vastaansanomattomasti tietoinen siitä,
    että Jumala on olemassa.

    "Sillä hänen näkymätön olemuksensa,
    hänen iankaikkinen voimansa
    ja jumalallisuutensa,
    ovat,
    kun niitä hänen teoissansa tarkataan,
    maailman luomisesta asti nähtävinä
    niin etteivät he voi
    millään itseänsä puolustaa,
    koska he,
    vaikka ovat tunteneet Jumalan,
    eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet
    eivätkä kiittäneet,
    vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet,
    ja heidän ymmärtämätön
    sydämensä on pimentynyt."
    (Room 1:20-21)

    Ihminen sydän on siis tietoinen siitä,
    mikä on hyvää.
    Mutta ihminen valitsee
    Valkeuden sijasta pimeyden.

    "Kehuessaan viisaita olevansa
    he ovat tyhmiksi tulleet
    ja ovat katoamattoman
    Jumalan kirkkauden
    muuttaneet katoavaisen
    ihmisen ja lintujen
    ja nelijalkaisten ja matelevaisten
    kuvan kaltaiseksi."
    (Room 1:22-23)

    He ovat hyljänneet Jumalan,
    ja niin Jumala on hyljännyt heidät.

    "Sentähden Jumala on heidät,
    heidän sydämensä himoissa,
    hyljännyt saastaisuuteen,
    häpäisemään itse omat ruumiinsa,
    nuo,
    jotka ovat vaihtaneet
    Jumalan totuuden valheeseen
    ja kunnioittaneet ja palvelleet
    luotua enemmän kuin Luojaa,
    joka on ylistetty iankaikkisesti,
    amen."
    (Room 1:24-25)

    Ja niin ihminen ylpeydessään
    tekee kaikkea luonnonvastaista,
    välittämättä sen seurauksista.

    "Sentähden
    Jumala on hyljännyt heidät
    häpeällisiin himoihin;
    sillä heidän naispuolensa
    ovat vaihtaneet
    luonnollisen yhteyden
    luonnonvastaiseen;
    samoin miespuoletkin,
    luopuen luonnollisesta yhteydestä
    naispuolen kanssa,
    ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa
    ja harjoittaneet,
    miespuolet miespuolten kanssa,
    riettautta
    ja villiintymisestään saaneet itseensä
    sen palkan, mikä saada piti."
    (Room 1: 26-27)

    Siis ihminen on se,
    joka hylkää ensin Jumalan.

    "Ja niinkuin heille
    ei kelvannut pitää kiinni
    Jumalan tuntemisesta,
    niin Jumala hylkäsi heidät
    heidän kelvottoman mielensä valtaan,
    tekemään sopimattomia."
    (Room 1:28)

    Ihminen hylkää vanhurskauden
    ja valitsee vääryyden.

    "He ovat täynnänsä
    kaikkea vääryyttä,
    pahuutta, ahneutta, häijyyttä,
    täynnä kateutta,
    murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä;
    ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita,
    Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia,
    ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä,
    vanhemmilleen tottelemattomia,
    vailla ymmärrystä, luotettavuutta,
    rakkautta ja laupeutta"
    (Room 1:28-31)

    Ja tämä kaikki siitäkin huolimatta,
    että jokainen ihminen
    tietää sisimmässään,
    että tuo kaikki on väärin.

    "jotka,
    vaikka tuntevat
    Jumalan vanhurskaan säädöksen,
    että ne,
    jotka senkaltaisia tekevät,
    ovat kuoleman ansainneet,
    eivät ainoastaan itse niitä tee,
    vaan vieläpä
    osoittavat hyväksymistä niille,
    jotka niitä tekevät."
    (Room 1:32)

    Ihminen on siis tietoinen
    Jumalan olemassaolosta
    ja Hänen
    vanhurskaasta säädöksestään,
    ja silti tekee sen,
    mikä ansaitsee ikuisen kuoleman
    ja yllyttää muitakin samaan kohtaloon.
  5. 44 / 589