Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

310

Kommenttia

11772

  1. Sinulla on valtavan väkeviä
    todistuksia Jumalan teoista.

    Tiedätkin tuon toisen foorumin,
    jossa kukaan ei kiusaa ketään.

    Olisi hienoa,
    jos jakaisit siellä näitä todistuksiasi.
    https://kalamos.foorumi.eu/viewforum.php?f=294

    Tuli nyt mieleen
    ehkä Hengen vaikuttamana
    seuraava kohta Jumalan Sanasta:

    "niin käykäämme esiin
    totisella sydämellä,
    täydessä uskon varmuudessa,
    sydän vihmottuna puhtaaksi
    pahasta omastatunnosta
    ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;
    pysykäämme järkähtämättä
    toivon tunnustuksessa,
    sillä hän,
    joka antoi lupauksen,
    on uskollinen"
    (Heb 10:22-23)

    Koen,
    että Sinun elämässäsi
    tapahtuu juuri noin
    tässäkin ketjussa jakamasi kautta.

    Sinä olet antanut todistuksen
    eli tunnustuksen siitä,
    että Sinä uskot Jumalaan,
    jolta tulee apu.

    Ja olet saanut vahvistuksen siitä,
    että Jeesuksen veri
    puhdistaa ja parantaa.

    Olet edelleen kertonut,
    kuinka käyt seurakunnan kokouksissa.

    Ja kuinka ollakaan,
    heprealaisille kirjoittava heprealainen
    jatkaa tuossa kohdassa
    aivan samasta asiasta.

    "ja valvokaamme toinen toistamme
    rohkaisuksi toisillemme
    rakkauteen ja hyviin tekoihin;
    älkäämme jättäkö
    omaa seurakunnankokoustamme,
    niinkuin muutamien on tapana,
    vaan kehoittakaamme toisiamme,
    sitä enemmän,
    kuta enemmän näette
    tuon päivän lähestyvän."
    (Heb 10:24-25)

    Meillä on varma
    Jeesuksen lupaus siitä,
    että Hän on Henkensä kautta läsnä,
    kun olemme koolla toisten
    Hänen omiensa kanssa.

    "Vielä minä sanon teille:
    jos kaksi teistä
    maan päällä keskenään sopii
    mistä asiasta tahansa,
    että he sitä anovat,
    niin he saavat sen
    minun Isältäni,
    joka on taivaissa.
    Sillä missä kaksi tahi kolme
    on kokoontunut minun nimeeni,
    siinä minä olen heidän keskellänsä."
    (Matt 18:19-20)

    Siis kun Hengestä syntyneet uskovat
    ovat koolla, niin Jeesus on siellä
    erityisellä tavalla Henkensä kautta,
    ja saa meidät anomaan asioita
    Hänen tahtonsa mukaisesti.

    Ja silloin toteutuu tämänkin
    avauksen sanoma:

    "niillä,
    jotka elävät Hengen mukaan,
    on Hengen mieli"
    (Room 8)
  2. Raamattu puhuu todellakin
    paitsi
    Elämän Hengen laista
    ja
    Vanhurskauden laista
    myös
    Vapauden laista.

    Kaikki nuo kolme
    viittaavat täydelliseen lakiin.

    Jaakob johdattelee aiheeseen
    puhuen Sanan peilistä:

    "Sillä jos joku on
    sanan kuulija eikä sen tekijä,
    niin hän on miehen kaltainen,
    joka katselee kuvastimessa
    luonnollisia kasvojaan;
    hän katselee itseään,
    lähtee pois ja unhottaa heti,
    millainen hän oli."
    (Jaak 1:23-24)

    Sana kertoo,
    minkälaisia me
    uudestisyntyneet ihmiset olemme
    eli näemme Sanan peilistä
    kirjaimellisesti kääntäen
    "syntymisen kasvot".

    Sana ilmoittaa meille
    täydellisen lain,
    joka on kirjoitettu sydämiimme.

    "Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin,
    vapauden lakiin,
    ja pysyy siinä,
    eikä ole muistamaton kuulija,
    vaan todellinen tekijä,
    hän on oleva autuas tekemisessään."
    (Jaak 1:25)

    Eli kun meillä on Jumalan lapsina
    Uusi Sydän ja Uusi Henki,
    niin me olemme sitä,
    mitä Sanan peili meistä kertoo.

    Mutta on mahdollista,
    että piankin unohdamme,
    millaisia olemme Sanan mukaan.
    Ja silloin me petämme sydämemme.
    Jaakob jatkaa:

    "Jos joku luulee olevansa
    jumalanpalvelija,
    mutta ei hillitse kieltään,
    vaan pettää sydämensä,
    niin hänen jumalanpalveluksensa on turha."
    (Jaak 1:26)

    Olisi kiva kuulla,
    mitä puhut seurakunnassa
    vapaudesta ja vastuusta.

    Valitettavasti
    emme enää kykene käymään
    hengellisissä tilaisuuksissa.

    Mutta onneksi meidän
    ei enää tarvitsekaan
    ajaa hirvittävän pitkää matkaa,
    kokouspaikalle niinkuin ennen,
    kun nykyään nuo tilaisuudet,
    joissa yleensä kävimme,
    striimataan suorana nettiin
    ja myöskin arkistoidaan.
    https://ilpoistenpiiri.fi

    Aikoinaan myös oma kotimme
    oli kokoontumispaikkana
    hengellisille tilaisuuksille,
    niinkuin maalla yleensäkin on ollut.

    Ja silloin tietenkin kannoin
    myös puhujavastuuta.
    Mutta mihinkään tällaiseen
    emme nyt enää kykene,
    vaan esimerkiksi
    nettilähetyksenkin
    katsomme vuoteessa leväten.
  3. ELÄMÄN KIRJA

    Eli tästä keskustelemme:

    "ja kirjat avattiin;
    ja avattiin toinen kirja,
    joka on elämän kirja;
    ja kuolleet tuomittiin
    sen perusteella,
    mitä kirjoihin oli kirjoitettu,
    tekojensa mukaan.
    ---
    Ja joka ei ollut
    elämän kirjaan kirjoitettu,
    se heitettiin tuliseen järveen."
    (Ilm 20:12-15)

    Kun (hengellisesti) kuolleet
    tuomitaan,
    niin Elämän kirja on auki
    sen varmistamiseksi,
    ettei kyseistä nimeä löydy
    Elämän kirjasta,
    vaan se on pyyhitty sieltä pois.

    Muista kirjoista,
    jotka tuossa hetkessä ovat
    avattuna,
    luetaan kuolleiden teot,
    ja näiden tekojen mukaan
    kuolleet tuomitaan.

    Siis kunkin ihmisen osalta
    on kirjoitettu tekojen kirja
    sitä mukaa kuin ihminen
    on tekoja tehnyt.

    Ja sitten eräänä päivänä
    (hengellisesti) kuolleet
    seisovat Valtaistuimen edessä,
    ja kirjat avataan.

    Jokaisen ihmisen teot
    on kirjattu omaan kirjaansa.

    Noiden kirjojen
    avaamisen jälkeen
    avataan toinen kirja,
    joka on vain yksi kirja
    eli Elämän kirja.

    Siinä on niiden ihmisten nimet,
    joiden nimiä
    ei ole sieltä pyyhitty pois.

    Ennen kuolleiden tuomiota
    tarkistetaan vielä
    Elämän kirjasta,
    että nimeä ei sieltä löydy.

    Ja jos ei löydy,
    niin sitten tuomitaan
    tekojen mukaan.

    Tuossa tuomion hetkessä tuomitaan
    vain kuolleet,
    ja ymmärrän tässä tarkoitettavan
    nimenomaan hengellisesti kuolleita.

    Kaikki ovat tuossa vaiheessa
    toki jo kokeneet
    ruumiillisen kuoleman
    ja myös
    ruumiin ylösnousemisen.

    Mutta tuossa tuomiossa
    tuomitaan vain kuolleet
    tarkoittaen niitä,
    joiden nimeä ei löydy
    Elämän kirjasta.

    Jokaisen ihmisen nimi
    on kirjoitettu Elämän kirjaan
    jo ennen maailman perustamista.

    Jumala ei ole tarkoittanut
    yhtään ihmistä kadotukseen.
    Jokainen on luotu Jumalan yhteyteen.

    Ja siltä varalta,
    että tapahtuu syntiinlankeemus,
    oli jo ennen maailman perustamista
    myös tehty suunnitelma
    pulaan joutuneen ihmissuvun
    pelastamisesta.

    Jumala siis tahtoo,
    että kaikki ihmiset pelastuisivat.

    Ja sen tähden kaikki on valmiina.
    Valitettavasti kaikki ihmiset
    eivät halua tulla Jumalan yhteyteen.

    Ja tällaisia ihmisiä on
    maan päällä erityisesti
    lopun aikana.

    "Peto, jonka sinä näit,
    on ollut,
    eikä sitä enää ole,
    mutta se on nouseva syvyydestä
    ja menevä kadotukseen;
    ja ne maan päällä asuvaiset,
    joiden nimet
    eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan,
    hamasta maailman perustamisesta"
    (Ilm 17:8)

    Tuon mukaan,
    jos nimi löytyy Elämän kirjasta,
    se on ollut siellä hamasta
    maailman perustamisesta asti.

    Mutta kuten jo alussa totesin,
    se on kirjoitettu sinne
    jo ennen maailman perustamista
    samaan aikaan kun laadittiin
    pelastussuunnitelma siltä varalta,
    että ihminen lankeaa syntiin.

    Uskovienkin keskuuteen
    on iskostunut lausahduksia,
    joita ei Raamatusta löydy.

    Yksi tällainen on sanonta,
    jonka mukaan tulin uskoon
    ja synnyin uudesti ylhäältä
    Jumalan lapseksi
    ja nimeni kirjoitettiin
    Elämän kirjaan.

    Tällaista ei kuitenkaan
    Raamatussa sanota.
    Vaan nimemme on ollut
    kirjoitettuna Elämän kirjassa
    maailman perustamisesta asti.

    Kun Jeesus oli lähettänyt
    kuusi tusinaa miestä
    kaksittain edellään
    kaupunkeihin ja kyliin,
    niin nämä eivät olleet vielä
    syntyneet uudesti ylhäältä Hengestä.

    Kun he palasivat Jeesuksen tykö
    iloiten siitä,
    että riivaajatkin
    olivat heille alamaisia,
    Jeesus sanoi:

    "Älkää kuitenkaan siitä iloitko,
    että henget ovat teille alamaiset,
    vaan iloitkaa siitä,
    että teidän nimenne
    ovat kirjoitettuina taivaissa."
    (Luuk 10:20)

    Siis he eivät olleet
    vielä uudestisyntyneet,
    ja kuitenkin
    heidän nimensä oli taivaissa.
    Sama koskee kaikkia lapsia.

    Sallikaa lasten tulla minun tyköni,
    älkääkä estäkö heitä,
    sillä sellaisten on
    Jumalan valtakunta.
    (Mark 10:14 STLK)

    Ja samaan joukkoon kuului
    tietenkin myös perustusina
    eli Jeesuksen opetuslapset,
    joista yksi ei koskaan
    syntynyt uudesti
    ylhäältä Hengestä.

    Mutta kaikkien ihmisten nimi
    on jo maailman perustamisesta asti
    kirjoitettuna Elämän kirjaan.

    Löydämme Ilmestyskirjan osiosta
    'Mikä nyt on'
    moniakin seurakuntia,
    joiden joukossa on ihmisiä,
    jotka eivät ole Jeesuksen omia.

    Ja joidenkin kohdalla
    ei ovi koskaan aukea.
    Silloin nimi pyyhitään lopulta pois
    Elämän kirjasta.

    Mutta me,
    jotka olemme
    avanneet sydämemme oven
    Jeesukselle
    olemme enemmän kuin voittajia.

    "Joka voittaa,
    se näin puetaan valkeihin vaatteisiin,
    enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä
    elämän kirjasta,
    ja minä olen tunnustava hänen nimensä
    Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä.
    (Ilm 3:5)

    Jeesukseen uskovat
    ovat jo nyt siirretyt
    kuolemasta elämään.
    eivätkä he joudu tuomittavaksi.

    "Totisesti,
    totisesti minä sanon teille:
    joka kuulee minun sanani
    ja uskoo häneen,
    joka on minut lähettänyt,
    sillä on iankaikkinen elämä,
    eikä hän joudu tuomittavaksi,
    vaan on siirtynyt
    kuolemasta elämään."
    (Joh 5:24)

    Sen sijaan me joudumme/pääsemme
    jo yli tuhat vuotta
    ennen tuota viimeistä tuomiota
    Kristuksen palkintotuomioistuimen eteen.
    Mutta kadotustuomio
    ei Kristuksen omia kohtaa.
  4. Paavali kirjoittaa evankeliuminsa
    huippuluvun (Room 8) pelastetuista.
    Hän tarkoittaa tällä niitä,
    jotka olivat syntyneet uudesti
    ylhäältä Hengestä.

    Tämä ihme tuli mahdolliseksi,
    silloin kun Jeesus
    oli ripustettu ristinpuuhun
    ja noussut ylös kuolleista.
    Opetuslapset kokivat
    tämän ihmeen ensimmäisinä.

    Se tapahtui silloin,
    kun he kohtasivat
    ylösnousseen Jeesuksen.
    Mutta heidä nimensä oli toki
    kirjoitettuna taivaissa jo sitä ennen,
    kuten Jeesus heille todisti,
    kun vähän riehaantuivat,
    kun riivaajatkin olivat heille alamaisia
    Jeesuksen nimen tähden.

    "Älkää kuitenkaan siitä iloitko,
    että henget ovat teille alamaiset,
    vaan iloitkaa siitä,
    että teidän nimenne
    ovat kirjoitettuina taivaissa."
    (Luuk 10:20)

    Paavali siis kirjoittaa
    Hengestä syntyneille,
    jotka Elämän hengen laki
    Kristuksessa Jeesuksessa
    on vapauttanut
    synnin ja kuoleman laista.

    Meillä on Hengen mieli.
    Jumalan Henki asuu meissä,
    emmekä enää ole lihan vallassa
    vaan Hengen.

    Ruumiimme ei ole vielä uudestisyntynyt.
    Mutta kerran sekin saa kokea sen,
    minkä henkemme on jo saanut.
    Ja silloin on perinnönjaon aika.

    Mutta nyt on vielä kärsimyksen aika.
    Meistä puhutaan valhetellen kaikkea pahaa,
    meitä nimitellään ja uhataan.
    Mutta tämän nykyisen ajan
    kärsimykset eivät ole mitään
    verrattaessa niitä siihen kirkkauteen,
    joka meihin on ilmestyvä.

    Ja silloin koko luomakunta
    kokee uudistumisen.
    Mutta siihen asti se ja me
    olemme synnytystuskissa.

    Mutta me kestämme,
    koska henkemme elää
    jo täyttymyksessä
    asetettuna istumaan taivaallisissa.
    Tähän asti olimme edenneet.

    "Samoin myös
    Henki auttaa meidän heikkouttamme.
    Sillä me emme tiedä,
    mitä meidän pitää rukoileman,
    niinkuin rukoilla tulisi,
    mutta Henki itse rukoilee
    meidän puolestamme
    sanomattomilla huokauksilla.
    Mutta sydänten tutkija tietää,
    mikä Hengen mieli on,
    sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan
    pyhien edestä."
    (Room 8:26-27)

    Ja nyt vuorossa on
    Pelastetuille annettava kutsumus.

    "Mutta me tiedämme,
    että kaikki yhdessä vaikuttaa
    niiden parhaaksi,
    jotka Jumalaa rakastavat,
    niiden,
    jotka hänen aivoituksensa mukaan
    ovat kutsutut."
    (Room 8:28)

    Paha sotkee kutsumustehtävän toteuttamista.
    Pimeys ei silti saa valtaansa Valkeutta,
    joka loistaa pimeydessä.
    Eli pahakin vaikuttaa
    meidän ja kutsumuksemme parhaaksi,
    vaikka saakin aikaan kärsimystä
    ihan niinkuin Jeesuskin sai kärsiä.

    "Sillä ne,
    jotka hän on edeltätuntenut,
    hän on myös edeltämäärännyt
    Poikansa kuvan kaltaisiksi,
    että hän olisi esikoinen
    monien veljien joukossa"
    (Room 8:29)

    Kärsimykset riisuvat kaikesta
    omavanhurskaudesta.
    Ja silloin voimme palvella pelastettuina
    Jeesusta puhtain sydämin.

    "mutta jotka hän on edeltämäärännyt,
    ne hän on myös kutsunut;
    ja jotka hän on kutsunut,
    ne hän on myös vanhurskauttanut"
    (Room 8:30)

    Ja nyt me saamme
    kärsimysten kautta myös kirkastua.

    "mutta jotka hän on vanhurskauttanut,
    ne hän on myös kirkastanut."
    (Room 8:30)

    Ja sitten seuraakin jo
    loppuyhteenveto tuosta luvusta.

    "Mitä me siis tähän sanomme?
    Jos Jumala on meidän puolellamme,
    kuka voi olla meitä vastaan?"
    (Room 8:31)

    Me olemme pelastetut.
    Ja nyt saamme kaiken muunkin,
    mitä tarvitsemme palveluksen tehtävään.

    "Hän,
    joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan,
    vaan antoi hänet alttiiksi
    kaikkien meidän edestämme,
    kuinka hän ei lahjoittaisi meille
    kaikkea muutakin hänen kanssansa?"
    (Room 8:32)

    Tärkein edellytys kutsumuksemme
    vastaan ottamiseen on se,
    että olemme syyttömäksi julistettuja.

    "Kuka voi syyttää Jumalan valittuja?
    Jumala on se, joka vanhurskauttaa."
    (Room 8:33)

    Kutsumustehtävämme suorittaminen
    on mahdotonta,
    jos olemme pelossa.
    Paavali päättelee tuota lukua
    seemiläiseen kirjoitustyyliin
    samoin ajatuksin kuin sen aloittikin.

    "Kuka voi tuomita kadotukseen?
    Kristus Jeesus on se,
    joka on kuollut,
    onpa vielä herätettykin,
    ja hän on Jumalan oikealla puolella,
    ja hän myös rukoilee meidän edestämme."
    (Room 8:34)

    Vain tässä varmuudessa
    voimme toteuttaa kutsumustehtävämme.
    Jos tuskailemme syntiemme kanssa
    ja raahaamme mukanamme syntisäkkiä,
    niin emme todellakaan voi lähteä
    juoksukilpailuun esteradalle,
    jossa meitä kohtaa
    ihan toisenluokan kärsimykset.

    "Kuka voi meidät erottaa
    Kristuksen rakkaudesta?
    Tuskako,
    vai ahdistus,
    vai vaino,
    vai nälkä,
    vai alastomuus,
    vai vaara,
    vai miekka?"
    (Room 8:35)

    Kristuksen Rakkaus meissä
    on väkevämpi kuolemaa.

    "Niinkuin kirjoitettu on:
    'Sinun tähtesi
    meitä surmataan kaiken päivää;
    meitä pidetään teuraslampaina'.
    Mutta näissä kaikissa
    me saamme jalon voiton hänen kauttansa,
    joka meitä on rakastanut.
    Sillä minä olen varma siitä,
    ettei kuolema eikä elämä,
    ei enkelit eikä henkivallat,
    ei nykyiset eikä tulevaiset,
    ei voimat,
    ei korkeus eikä syvyys,
    eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa
    Jumalan rakkaudesta,
    joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
    meidän Herrassamme."
    (Room 8:36-39)

    Siunaten

    kalamos
    ruoko kaislameressä,
    jota Tuuli huojuttaa
  5. Se mikä tapahtui meille Hengessä,
    kaipaa sitä,
    mikä meille on tapahtuva ruumiillisesti.

    "Sillä minä päätän,
    että tämän nykyisen ajan kärsimykset
    eivät ole verrattavat
    siihen kirkkauteen,
    joka on ilmestyvä meihin."
    (Room 8:18)

    Itse asiassa koko luomakunta
    odottaa tuota
    Jumalan lasten ilmestymistä.

    "Sillä luomakunnan
    harras ikävöitseminen
    odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
    Sillä luomakunta on alistettu
    katoavaisuuden alle
    - ei omasta tahdostaan,
    vaan alistajan -
    kuitenkin toivon varaan,
    koska itse luomakuntakin
    on tuleva vapautetuksi
    turmeluksen orjuudesta
    Jumalan lasten kirkkauden vapauteen."
    (Room 8:19-21)

    Paitsi me, myös koko
    luomakunta kärsii siihen asti,
    että tapahtuu vapautus
    turmeluksen orjuudesta.

    "Sillä me tiedämme,
    että koko luomakunta
    yhdessä huokaa
    ja on synnytystuskissa
    hamaan tähän asti;
    eikä ainoastaan se,
    vaan myös me,
    joilla on Hengen esikoislahja,
    mekin huokaamme sisimmässämme,
    odottaen lapseksi-ottamista,
    meidän ruumiimme lunastusta."
    (Room 8:22-23)

    Aiemmin kävi ilmi,
    että me olemme jo Jumalan lapsia.
    Vakuutena Pyhä Henki,
    joka on annettu meille sinetiksi
    lunastuksen päivään saakka.
    Siis Henki todistaa
    meidän henkemme kanssa,
    että me olemme jo Jumalan lapsia.
    Mutta vielä puuttuu
    ruumiimme lunastaminen.

    "Sillä toivossa me olemme pelastetut,
    mutta toivo,
    jonka näkee täyttyneen,
    ei ole mikään toivo;
    kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?
    Mutta jos toivomme,
    mitä emme näe,
    niin me odotamme
    sitä kärsivällisyydellä."
    (Room 8:24-25)

    Siis me emme enää toivo,
    että tulisimme Jumalan lapsiksi.
    Pelastettuina me olemme sitä jo.
    Mutta me odotamme suurella
    kärsivällisyydellä ruumiimme lunastusta.
    Ja kykenemme siihen
    Pyhän Hengen avulla
    suurissakin kärsimyksissä.

    "Samoin myös Henki
    auttaa meidän heikkouttamme.
    Sillä me emme tiedä,
    mitä meidän pitää rukoileman,
    niinkuin rukoilla tulisi,
    mutta Henki itse rukoilee
    meidän puolestamme
    sanomattomilla huokauksilla."
    (Room 8:26)

    Siis me rukoilemme Hengessä.
    Ja kun näin tapahtuu,
    niin me rukoilemme
    Jumalan mielen mukaan.

    Ja sen tähden minäkin
    aina kirjoitain huokaillen,
    etten omiani kirjoittaisi,
    vaan saisin olla yksi ruokokynä
    suuressa kaislameressä,
    jota Tuuli huojuttaa.
  6. Me voimme siis pelastettuina
    viettää mitäänsanomattoman
    hyvää elämää
    tai sitten kadottaa sen,
    ja löytää todellisen Elämän.
    Paavali jatkaa näin:

    "Sillä kaikki,
    joita Jumalan Henki kuljettaa,
    ovat Jumalan lapsia.
    Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä
    ollaksenne jälleen pelossa,
    vaan te olette saaneet
    lapseuden hengen,
    jossa me huudamme:
    'Abba! Isä!'"
    (Room 8:14-15)

    Siis kun olemme nyt
    uusina luomuksina Kristuksessa,
    niin me olemme Jumalan lapsia.
    Meissä asuu Pyhä Henki
    eli Lapseuden Henki.
    Ja se saa meidät huutamaan:
    'Isi'

    Meillä ei ole pienintäkään
    epäilystä siitä,
    etteikö Jumala olisi meidän Isämme.

    "Henki itse todistaa
    meidän henkemme kanssa,
    että me olemme Jumalan lapsia."
    (Room 8:16)

    Meidät on otettu
    Jumalan lapsiksi,
    ja sinetöity Pyhällä Hengellä
    lunastuksen päivään saakka.

    Ja kun se päivä koittaa,
    on perinnönjaon aika.

    "Mutta jos olemme lapsia,
    niin olemme myöskin perillisiä,
    Jumalan perillisiä
    ja Kristuksen kanssaperillisiä,
    jos kerran
    yhdessä hänen kanssaan kärsimme,
    että me yhdessä myös kirkastuisimme."
    (Room 8:17)

    Tarkoitus on,
    että me kärsimme
    yhdessä Jeesuksen kanssa,
    jotta hänen kanssaan
    myös kirkastuisimme.
    Pelastus ei siis merkitse
    pelkästään sitä,
    mikä sanottiin jo
    ensimmäisessä jakeessa.

    "Niin ei nyt siis ole
    mitään kadotustuomiota niille,
    jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat."
    (Room 8:1)

    Se merkitsee myös,
    että meillä on etuoikeus
    kärsiä Jeesuksen tähden.

    Meillä on tehtävä.
    Jos me pelastetut
    emme vie evakeliumia eteenpäin,
    niin ei sitä kukaan muukaan tee.
  7. Paavali kirjoittaa evankeliuminsa
    huippuluvun pelastetuista.
    Hän tarkoittaa tällä niitä,
    jotka olivat syntyneet uudesti
    ylhäältä Hengestä.

    Tämä ihme tuli mahdolliseksi
    sen jälkeen, kun Jeesus
    oli ripustettu ristinpuuhun
    ja noussut ylös kuolleista.
    Opetuslapset kokivat
    tämän ihmeen ensimmäisinä.

    Se tapahtui silloin,
    kun he kohtasivat
    ylösnousseen Jeesuksen.
    Mutta heidä nimensä oli toki
    kirjoitettuna taivaissa jo sitä ennen,
    kuten Jeesus heille todisti,
    kun vähän riehaantuivat,
    kun riivaajatkin olivat heille alamaisia
    Jeesuksen nimen tähden.

    "Älkää kuitenkaan siitä iloitko,
    että henget ovat teille alamaiset,
    vaan iloitkaa siitä,
    että teidän nimenne
    ovat kirjoitettuina taivaissa."
    (Luuk 10:20)

    Paavali siis kirjoittaa
    Hengestä syntyneille,
    jotka Elämän hengen laki
    Kristuksessa Jeesuksessa
    on vapauttanut
    synnin ja kuoleman laista.

    Meillä on Hengen mieli.
    Jumalan Henki asuu meissä,
    emmekä enää ole lihan vallassa
    vaan Hengen.

    Ruumiimme ei ole vielä uudestisyntynyt.
    Mutta kerran sekin saa kokea sen,
    minkä henkemme on jo saanut.
    Ja silloin on perinnönjaon aika.

    Mutta nyt on vielä kärsimyksen aika.
    Meistä puhutaan valhetellen kaikkea pahaa,
    meitä nimitellään ja uhataan.
    Mutta tämän nykyisen ajan
    kärsimykset eivät ole mitään
    verrattaessa niitä siihen kirkkauteen,
    joka meihin on ilmestyvä.

    Ja silloin koko luomakunta
    kokee uudistumisen.
    Mutta siihen asti se ja me
    olemme synnytystuskissa.

    Mutta me kestämme,
    koska henkemme elää
    jo täyttymyksessä
    asetettuna istumaan taivaallisissa.
    Tähän asti olimme edenneet.

    "Samoin myös
    Henki auttaa meidän heikkouttamme.
    Sillä me emme tiedä,
    mitä meidän pitää rukoileman,
    niinkuin rukoilla tulisi,
    mutta Henki itse rukoilee
    meidän puolestamme
    sanomattomilla huokauksilla.
    Mutta sydänten tutkija tietää,
    mikä Hengen mieli on,
    sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan
    pyhien edestä."
    (Room 8:26-27)

    Ja nyt vuorossa on
    Pelastetuille annettava kutsumus.

    "Mutta me tiedämme,
    että kaikki yhdessä vaikuttaa
    niiden parhaaksi,
    jotka Jumalaa rakastavat,
    niiden,
    jotka hänen aivoituksensa mukaan
    ovat kutsutut."
    (Room 8:28)

    Paha sotkee kutsumustehtävän toteuttamista.
    Pimeys ei silti saa valtaansa Valkeutta,
    joka loistaa pimeydessä.
    Eli pahakin vaikuttaa
    meidän ja kutsumuksemme parhaaksi,
    vaikka saakin aikaan kärsimystä
    ihan niinkuin Jeesuskin sai kärsiä.

    "Sillä ne,
    jotka hän on edeltätuntenut,
    hän on myös edeltämäärännyt
    Poikansa kuvan kaltaisiksi,
    että hän olisi esikoinen
    monien veljien joukossa"
    (Room 8:29)

    Kärsimykset riisuvat kaikesta
    omavanhurskaudesta.
    Ja silloin voimme palvella pelastettuina
    Jeesusta puhtain sydämin.

    "mutta jotka hän on edeltämäärännyt,
    ne hän on myös kutsunut;
    ja jotka hän on kutsunut,
    ne hän on myös vanhurskauttanut"
    (Room 8:30)

    Ja nyt me saamme
    kärsimysten kautta myös kirkastua.

    "mutta jotka hän on vanhurskauttanut,
    ne hän on myös kirkastanut."
    (Room 8:30)

    Ja sitten seuraakin jo
    loppuyhteenveto tuosta luvusta.

    "Mitä me siis tähän sanomme?
    Jos Jumala on meidän puolellamme,
    kuka voi olla meitä vastaan?"
    (Room 8:31)

    Me olemme pelastetut.
    Ja nyt saamme kaiken muunkin,
    mitä tarvitsemme palveluksen tehtävään.

    "Hän,
    joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan,
    vaan antoi hänet alttiiksi
    kaikkien meidän edestämme,
    kuinka hän ei lahjoittaisi meille
    kaikkea muutakin hänen kanssansa?"
    (Room 8:32)

    Tärkein edellytys kutsumuksemme
    vastaan ottamiseen on se,
    että olemme syyttömäksi julistettuja.

    "Kuka voi syyttää Jumalan valittuja?
    Jumala on se, joka vanhurskauttaa."
    (Room 8:33)

    Kutsumustehtävämme suorittaminen
    on mahdotonta,
    jos olemme pelossa.
    Paavali päättelee tuota lukua
    seemiläiseen kirjoitustyyliin
    samoin ajatuksin kuin sen aloittikin.

    "Kuka voi tuomita kadotukseen?
    Kristus Jeesus on se,
    joka on kuollut,
    onpa vielä herätettykin,
    ja hän on Jumalan oikealla puolella,
    ja hän myös rukoilee meidän edestämme."
    (Room 8:34)

    Vain tässä varmuudessa
    voimme toteuttaa kutsumustehtävämme.
    Jos tuskailemme syntiemme kanssa
    ja raahaamme mukanamme syntisäkkiä,
    niin emme todellakaan voi lähteä
    juoksukilpailuun esteradalle,
    jossa meitä kohtaa
    ihan toisenluokan kärsimykset.

    "Kuka voi meidät erottaa
    Kristuksen rakkaudesta?
    Tuskako,
    vai ahdistus,
    vai vaino,
    vai nälkä,
    vai alastomuus,
    vai vaara,
    vai miekka?"
    (Room 8:35)

    Kristuksen Rakkaus meissä
    on väkevämpi kuolemaa.

    "Niinkuin kirjoitettu on:
    'Sinun tähtesi
    meitä surmataan kaiken päivää;
    meitä pidetään teuraslampaina'.
    Mutta näissä kaikissa
    me saamme jalon voiton hänen kauttansa,
    joka meitä on rakastanut.
    Sillä minä olen varma siitä,
    ettei kuolema eikä elämä,
    ei enkelit eikä henkivallat,
    ei nykyiset eikä tulevaiset,
    ei voimat,
    ei korkeus eikä syvyys,
    eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa
    Jumalan rakkaudesta,
    joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
    meidän Herrassamme."
    (Room 8:36-39)

    Siunaten

    kalamos
    ruoko kaislameressä,
    jota Tuuli huojuttaa
  8. Paavalin evankeliumi
    on siis edennyt huippulukuunsa
    (Room 8).

    Ja tässä kesustelussa olemme
    edenneet tuossa luvussa taitekohtaan,
    jossa se
    mikä tapahtui meille Hengessä,
    kaipaa sitä,
    mikä meille on tapahtuva ruumiillisesti.

    "Sillä minä päätän,
    että tämän nykyisen ajan kärsimykset
    eivät ole verrattavat
    siihen kirkkauteen,
    joka on ilmestyvä meihin."
    (Room 8:18)

    Itse asiassa koko luomakunta
    odottaa tuota
    Jumalan lasten ilmestymistä.

    "Sillä luomakunnan
    harras ikävöitseminen
    odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
    Sillä luomakunta on alistettu
    katoavaisuuden alle
    - ei omasta tahdostaan,
    vaan alistajan -
    kuitenkin toivon varaan,
    koska itse luomakuntakin
    on tuleva vapautetuksi
    turmeluksen orjuudesta
    Jumalan lasten kirkkauden vapauteen."
    (Room 8:19-21)

    Paitsi me, myös koko
    luomakunta kärsii siihen asti,
    että tapahtuu vapautus
    turmeluksen orjuudesta.

    "Sillä me tiedämme,
    että koko luomakunta
    yhdessä huokaa
    ja on synnytystuskissa
    hamaan tähän asti;
    eikä ainoastaan se,
    vaan myös me,
    joilla on Hengen esikoislahja,
    mekin huokaamme sisimmässämme,
    odottaen lapseksi-ottamista,
    meidän ruumiimme lunastusta."
    (Room 8:22-23)

    Aiemmin kävi ilmi,
    että me olemme jo Jumalan lapsia.
    Vakuutena Pyhä Henki,
    joka on annettu meille sinetiksi
    lunastuksen päivään saakka.
    Siis Henki todistaa
    meidän henkemme kanssa,
    että me olemme jo Jumalan lapsia.
    Mutta vielä puuttuu
    ruumiimme lunastaminen.

    "Sillä toivossa me olemme pelastetut,
    mutta toivo,
    jonka näkee täyttyneen,
    ei ole mikään toivo;
    kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?
    Mutta jos toivomme,
    mitä emme näe,
    niin me odotamme
    sitä kärsivällisyydellä."
    (Room 8:24-25)

    Siis me emme enää toivo,
    että tulisimme Jumalan lapsiksi.
    Pelastettuina me olemme sitä jo.
    Mutta me odotamme suurella
    kärsivällisyydellä ruumiimme lunastusta.
    Ja kykenemme siihen
    Pyhän Hengen avulla
    suurissakin kärsimyksissä.

    "Samoin myös Henki
    auttaa meidän heikkouttamme.
    Sillä me emme tiedä,
    mitä meidän pitää rukoileman,
    niinkuin rukoilla tulisi,
    mutta Henki itse rukoilee
    meidän puolestamme
    sanomattomilla huokauksilla."
    (Room 8:26)

    Siis me rukoilemme Hengessä.
    Ja kun näin tapahtuu,
    niin me rukoilemme
    Jumalan mielen mukaan.

    Ja sen tähden minäkin
    aina kirjoitain huokaillen,
    etten omiani kirjoittaisi,
    vaan saisin olla yksi ruokokynä
    suuressa kaislameressä,
    jota Tuuli huojuttaa.
  9. Edellinenkin viestini oli minun.
    Minä vanha kalamos unohdin taas kirjautua.
    Mutta jatketaan:

    Me voimme siis pelastettuina
    viettää mitäänsanomattoman
    hyvää elämää
    tai sitten kadottaa sen,
    ja löytää todellisen Elämän.
    Paavali jatkaa näin:

    "Sillä kaikki,
    joita Jumalan Henki kuljettaa,
    ovat Jumalan lapsia.
    Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä
    ollaksenne jälleen pelossa,
    vaan te olette saaneet
    lapseuden hengen,
    jossa me huudamme:
    'Abba! Isä!'"
    (Room 8:14-15)

    Siis kun olemme nyt
    uusina luomuksina Kristuksessa,
    niin me olemme Jumalan lapsia.
    Meissä asuu Pyhä Henki
    eli Lapseuden Henki.
    Ja se saa meidät huutamaan:
    'Isi'

    Meillä ei ole pienintäkään
    epäilystä siitä,
    etteikö Jumala olisi meidän Isämme.

    "Henki itse todistaa
    meidän henkemme kanssa,
    että me olemme Jumalan lapsia."
    (Room 8:16)

    Meidät on otettu
    Jumalan lapsiksi,
    ja sinetöity Pyhällä Hengellä
    lunastuksen päivään saakka.

    Ja kun se päivä koittaa,
    on perinnönjaon aika.

    "Mutta jos olemme lapsia,
    niin olemme myöskin perillisiä,
    Jumalan perillisiä
    ja Kristuksen kanssaperillisiä,
    jos kerran
    yhdessä hänen kanssaan kärsimme,
    että me yhdessä myös kirkastuisimme."
    (Room 8:17)

    Taas tuli tuo hämmennystä
    aiheuttanut asia esiin.

    Tarkoitus on,
    että me kärsimme
    yhdessä Jeesuksen kanssa,
    jotta hänen kanssaan
    myös kirkastuisimme.

    Pelastus ei siis merkitse
    pelkästään sitä,
    mikä sanottiin jo
    ensimmäisessä jakeessa.

    "Niin ei nyt siis ole
    mitään kadotustuomiota niille,
    jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat."
    (Room 8:1)

    Se merkitsee myös,
    että meillä on etuoikeus
    kärsiä Jeesuksen tähden.

    Meillä on tehtävä.
    Jos me pelastetut
    emme vie evakeliumia eteenpäin,
    niin ei sitä kukaan muukaan tee.