Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

311

Kommenttia

11777

  1. Jeesus vaikuttaa uskon.
    Eli ei ole kysymys siitä,
    että ihmisestä pitäisi
    jotenkin puristaa ulos uskoa.

    Ei sitä ihmisestä irtoa.
    Mutta Jeesuksesta sitä lähtee.
    Vain Hän voi avata
    uskon lähteen ihmisen sisimpään.

    Tällainen tilanne voi syntyä
    hyvin yllättäin.

    "Silloin kannettiin esille miestä,
    joka oli ollut rampa
    hamasta äitinsä kohdusta
    ja jonka he joka päivä
    panivat pyhäkön
    niin kutsutun
    Kauniin portin pieleen
    anomaan almua
    pyhäkköön meneviltä."
    (Ap.t 3:2)

    Tämä oli tuon miesparan
    rutiinielämää.
    Näin hän hankki elantonsa.

    "Nähdessään Pietarin ja Johanneksen,
    kun he olivat menossa pyhäkköön,
    hän pyysi heiltä almua."
    (Ap.t 3:3)

    Mutta nyt tapahtuu jotakin,
    mikä ei ole rutiinia.

    "Niin Pietari ja Johannes
    katsoivat häneen kiinteästi,
    ja Pietari sanoi:
    'Katso meihin.'"
    (Ap.t 3:4)

    Tässä oli jotakin erikoista.

    "Ja hän tarkkasi heitä
    odottaen heiltä jotakin saavansa."
    (Ap.t 3:5)

    Mies odotti lanttia ohikulkevilta.
    Pietari ja Johannes pysähtyvät.
    Taitaa tulla kaksi lanttia.
    Mutta miehet kehottavatkin
    katsomaan heihin.
    Siis taitaa tulla
    oikein näyttävä lanttimäärä.

    Mutta ei lantin lanttia.
    Vaan jotain alkaa tapahtua.

    Jeesus tekee ihmeen
    miehen sisimmässä.
    Keskellä hiljaista
    katseiden kohtaamista.

    Usko syntyy.

    Kukaan ei vieläkään
    ole sanonut sanaakaan.
    Mutta hengessään
    Pietari tietää,
    että Jeesus on vaikuttanut
    uskon ihmeen.
    Ja nyt Pietari sanoo jotakin:

    "Hopeaa ja kultaa ei minulla ole,
    mutta mitä minulla on,
    sitä minä sinulle annan:
    Jeesuksen Kristuksen,
    Nasaretilaisen,
    nimessä,
    nouse ja käy."
    (Ap.t 3:6)

    Ja sitten hän tekee jotakin.

    "Ja hän tarttui
    hänen oikeaan käteensä
    ja nosti hänet ylös;
    ja heti
    hänen jalkansa ja nilkkansa
    vahvistuivat,
    ja hän hypähti pystyyn,
    seisoi ja käveli;
    ja hän meni heidän kanssansa
    pyhäkköön,
    käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa."
    (Ap.t 3:7-8)

    Ja sitten Pietari selitti,
    mitä tapahtui:

    "usko,
    jonka Jeesus vaikuttaa,
    on hänelle antanut
    hänen jäsentensä terveyden
    kaikkien teidän nähtenne."
    (Ap.t 3:16)

    Usko,
    jonka Jeesus vaikuttaa,
    on voimallinen.
    Usko annetaan ihmisen sisimpään.
    Tuon uskon saamme lahjaksi
    Jumalan vanhurskauden kera.

    "Simeon Pietari,
    Jeesuksen Kristuksen
    palvelija ja apostoli,
    niille,
    jotka ovat saaneet
    yhtä kalliin uskon kuin mekin
    meidän Jumalamme ja Vapahtajan
    Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa.
    (2 Piet 1:1)
  2. Hänelle oli annettava nimi Jeesus,
    sillä Hän pelastaa kansansa.
    Hän on Pelastajamme
    eli Herra, joka pelastaa.
    Pelastumme Hänessä.

    Jeesus kuoli meidän kuolemamme.
    Tämä oli se pelastusteko,
    jonka Hän oli tekevä.
    Ja Hän nousi ylös kuolleista.
    Kuolema ei voinut
    pitää Häntä vallassaan.
    Hänessä on Elämä.
    Ja Hän kutsuu meitä luokseen,
    jakaakseen oman Elämänsä
    meidän kanssamme.
    Hän haluaa lahjoittaa meille
    tuon Hänessä olevan Elämän.
    Hän on Ikuinen Elämä.
    Elämme Hänessä.

    Tuossa kohtaamisessa
    Hän lahjoittaa meille
    myös uskon.
    Emme enää vaella
    omassa uskossamme
    vaan Jumalan Pojan uskossa.
    Uskomme Hänessä.

    Ja vaellamme sitten
    yhdessä Hänen kanssaan
    Elämän tiellä.
    Hän on tuo tie.
    Vaellamme Hänessä.

    Olemme silloin yhtä
    Hänen kanssaan,
    joka on Totuus.
    Olemme yhtä Hänessä.

    Olemme siis
    - pelastetut
    - kuolemasta elämään siirretyt
    - uskoviksi tulleet
    Hänessä.

    Ja nyt vaellamme
    toinen toistemme jäseninä
    Hänessä.

    "olemme yksi ruumis Kristuksessa,
    mutta itsekukin olemme
    toistemme jäseniä"
    (Room 12:5)

    __________________

    Joka uskoo Jumalan Poikaan,
    hänellä on todistus itsessänsä;
    joka ei usko Jumalaa,
    tekee hänet valhettelijaksi,
    koska hän ei usko sitä todistusta,
    jonka Jumala on
    todistanut Pojastansa.

    Ja tämä on se todistus:

    Jumala on antanut meille
    iankaikkisen elämän,
    ja tämä elämä on
    hänen Pojassansa.

    Jolla Poika on,
    sillä on elämä;
    jolla Jumalan Poikaa ei ole,
    sillä ei ole elämää.

    Tämän minä olen
    kirjoittanut teille,
    jotka uskotte
    Jumalan Pojan nimeen,
    tietääksenne,
    että teillä on iankaikkinen elämä.
    ___________________
    (1 Joh 5:10-13)
  3. "Siunatkaa niitä,
    jotka teitä vainoavat,
    siunatkaa älkääkä kirotko."
    (Room 12:14)

    Me kristitytkin joskus
    kiroamalla tapamme toisiamme.
    Jeesus täsmentää käskyä
    Älä tapa!
    seuraavasti:

    "Joka sanoo veljelleen:
    'Senkin hölmö',
    on ansainnut
    Suuren neuvoston tuomion.
    Joka sanoo:
    'Sinä hullu',
    on ansainnut helvetin tulen."
    (Matt 5:22)

    Vaikka mikään kadotustuomio
    uskovaa ei kohtaakaan,
    niin ei ole lainkaan yhdentekevää,
    mitä teemme.

    Sillä aikanaan
    meille maksetaan myös palkka.

    Taivaassa on meistä kustakin
    oma kirjanpitonsa.

    Jokaisessa tilikirjassa
    on monta tiliä,
    joissa kussakin kaksi saraketta.

    Yhden tilin otsikkoina on:
    siunaamiset ja kiroamiset.

    Varmaa on,
    että minun jokaisen tilini saldo
    on totaalisesti miinuksella.

    Mutta noiden miinusmerkkisten
    tilisarakkeiden yli
    kulkee punakynän jälki.
    Ne on mitätöity.
    Tuo punaväri on kuitenkin
    äärettömän kallisarvoista.

    Jokainen sana ja ajatus
    lähimmäistä kohtaan
    merkitsee siis merkintää
    jommalle kummalle sarakkeelle.

    Ja sitä plusmerkkistä saraketta
    ei pyyhitä yli.
    Sen tähden kannattaa olla
    siunaamassa.

    HERRA
    SIUNATKOON SINUA
    JA
    VARJELKOON SINUA

    Huomaamme elämässämme asioita,
    jotka vakuuttavat meille,
    että jossain on Jumala,
    joka ihmeellisesti
    siunaa eri tavoilla
    ja myöskin varjelee
    erilaisissa tilanteissa.
    Tässä ensimmäisessä vaiheessa
    tulee kaipaus Sen puoleen,
    joka niin selvästi siunaa ja varjelee.

    HERRA
    VALISTAKOON KASVONSA SINULLE
    JA
    OLKOON SINULLE ARMOLLINEN

    Vaikka Jumalan hyvyys
    vetää meitä puoleensa,
    syyllisyytemme
    saa meidät helposti
    juoksemaan Jumalaa pakoon.
    Ja niin Jumala oikein
    huutaa peräämme.
    Ja jos Aadamin lailla
    sitten pysähdymme,
    lakkaamme juoksemasta
    Jumalaa pakoon,
    pääsemme
    syvemmän siunauksen alle.
    Herra on silloin siinä missä mekin.
    Hänen kasvojensa kirkkaus
    loistaa yläpuolellamme.
    Tuo kirkkaus siunaa ja lämmittää,
    mutta valaisee myös syntisyytemme.
    Siinä synnit paljastuvat,
    mutta ne myös puhdistuvat.
    Siksi nämäkin kaksi asiaa kuuluvat
    saumattomasti yhteen:
    Kirkastakoon kasvonsa ...
    ja olkoon armollinen.

    HERRA
    KÄÄNTÄKÖÖN KASVONSA
    SINUN PUOLEESI
    JA
    ANTAKOON SINULLE RAUHAN

    Tähän kolmanteen vaiheeseen
    eivät kaikki yllä.
    Jeesuksen opetuslapsistakin
    vain Johannes lepäsi
    Jeesuksen rintaa vasten.
    Johannes kuunteli levollisena
    Jeesuksen sydämen lyöntejä.
    Ja kun tuli tiukka paikka,
    niin muut opetuslapset
    pyysivät Johannesta
    kysymään Jeesukselta asiaa.
    Heillä itsellään ei ollut tätä rohkeutta.
    Ja niin Johannes veti henkeä syvään
    ja käänsi kasvonsa Jeesuksen puoleen.
    Ja Jeesus käänsi kasvonsa
    Johanneksen puoleen ja sanoi:
    kysy lapseni.

    Tähän rauhaan pääsee vain siunaamalla
    - ei kiroamalla.
    Mutta jos
    Paavalin kehotuksen mukaisesti
    siunaamme emmekä kiroa
    niitä, jotka meitä vainoavat,
    Jumalakin siunaa
    meitä kelvottomia
    ja varjelee.
    Hän kirkastaa kasvonsa
    ja on armollinen.
    Ja kun syyllisyys on poissa,
    voimme kohottaa katseemme,
    ja mitä näemmekään.
    Hän on kääntänyt kasvonsa
    juuri minun puoleeni.
    Ja niin saan rauhan,
    jonka Jeesus on meille luvannut.
  4. Jeesuksella on sanoma
    Laodikean seurakunnan
    enkelille eli sanansaattajalle.

    Laodikean lähellä
    sijaitsi Hierapolis,
    jossa oli kuumia lähteitä.

    Toisaalta Laodikean lähellä
    oli myös Kolossan kylmää
    puhdasta vettä kumpuava lähde.

    Kumpikin on hyödyllinen.
    Toinen virvoittaa
    toinen puhdistaa.

    Mutta Laodikean seurakunta
    ei ollut kumpaakaan.
    Ei virvoittava eikä puhdistava.

    Jeesus itse oli palava.
    Palavuuden perusta oli se,
    että Jeesus rukoili paljon.
    Ja tuon rukousyhteyden tähden
    Jeesus oli joka päivä
    Hengen johdatuksessa
    palvellen Jumalaa
    hetki hetkeltä ja askel askeleelta.

    Opetuslapsetkin olivat palavia.
    Ja se johtui siitä,
    että he olivat Jeesuksen yhteydessä.

    Jeesuksen läsnäolo sai
    Emmauksen tien kulkijoidenkin
    sydämet hehkuviksi,
    kun Jeesus oli heidän seurasssaan,
    vaikka he ei eivät edes
    heti ymmärtäneet,
    että heille kirjoituksia
    selittävä "muukalainen",
    oli ylösnoussut Jeesus.

    Apolloksesta sanotaan,
    että hän puhui
    palavana Hengessä.

    Siis Jumalan Henki
    eli Jeesuksen Henki
    vaikutti Apolloksessa.

    Kirjaimellisesti kääntäen
    Raamattu sanoo tuossa kohden,
    että Apollos puhui
    kiehuvana Hengessä.

    Sana kehottaa meitä olemaan
    Hengessä palavia eli kiehuvia.
    Tuo kiehuminen viittaa veteen,
    joka taas on yleisin kielikuva
    Pyhästä Hengestä.

    Seurakunta voi olla
    kylmä tai palava.
    Laodikean läpi kulki
    kuuman lähteen vesivirta,
    mutta se oli jäähtynyt
    jo siinä vaiheessa,
    kun se tuli Laodikean kohdalle.

    Ja niin Jeesus käyttää
    tuota tosiasiaaa
    vertauksen aineksena
    ja lähettää viestin
    tuon seurakunnan johtajalle
    ja sanoo:

    "Minä tiedän sinun tekosi:
    sinä et ole kylmä etkä palava;
    oi, jospa olisit
    kylmä tai palava!"
    (Ilm 3:15)

    Mutta penseä
    - puolilämmin vesi.
    Ei sellaista kukaan halua juoda.
    Eikä Jumala voi sellaista
    mitenkään käyttää
    toisten virvoittamiseen.

    Haaleaa sanomaa
    julistava seurakunta
    ei voi olla kellekään hyödyksi.
    Jumala ei voi puhua
    tuon seurakunnan kautta.

    Varmasti tänäkin päivänä
    on seurakuntia,
    jotka Laodikean tavoin
    ajattelevat olevansa rikkaita,
    jotka eivät mitään tarvitse.

    Mutta jos näin on,
    niin silloin on kysymys
    vakavasta tilasta.
    Penseästä seurakunnasta.

    Myös yksittäinen uskova
    voi olla penseä
    syystä tai toisesta.

    Jokin on haalistanut
    uskon elämän.
    Penseys on jonkinlaista
    välinpitämättömyyttä.
    Ei jaksa, ei kiinnosta eikä innosta.

    Yksittäisellä uskovalla
    voi olla armolahja,
    joilla voisi palvella,
    mutta ei kuitenkaan palvele.

    Tästä tilasta ulospääsy
    on tuon armolahjan
    virittäminen palavaksi.

    Se tarkoittaa
    ihan yksinkertaisesti sitä,
    että alamme palvella
    sillä armolahjalla,
    joka meillä on.

    "Siitä syystä
    minä sinua muistutan
    virittämään palavaksi
    Jumalan armolahjan,
    joka sinussa on
    minun kätteni
    päällepanemisen kautta.
    Sillä Jumala ei ole antanut meille
    pelkuruuden henkeä,
    vaan
    voiman
    ja rakkauden
    ja raittiuden hengen.
    Älä siis häpeä todistusta
    Herrastamme
    äläkä minua,
    hänen vankiaan,
    vaan kärsi yhdessä minun kanssani
    vaivaa evankeliumin tähden,
    sen mukaan kuin
    Jumala antaa voimaa"
    (2 Tim 1:6-8)
  5. "Ja ne,
    jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat,
    ovat ristiinnaulinneet lihansa
    himoineen ja haluineen."
    (Gal. 5:24)

    Siis se,
    että me olemme ristiinnaulinneet
    lihamme himoineen ja haluineen,
    perustuu siihen,
    että me olemme Jeesuksen omia.

    Kun me tulimme Jeesuksen omiksi,
    niin me tulimme osallisiksi
    Hänen kuolemastaan,
    joka kertakaikkiaan kuoli synnille.

    Me emme tule Jeesuksen omiksi
    ristiinnaulitsemalla lihamme ja halumme,
    vaan me ristiinnaulitsemme
    lihamme ja halumme
    tulemalla Jeesuksen omiksi.

    Ja Jeesuksen omina me sitten
    saamme antaa parhaamme Hänelle.
    Me saamme palvella Häntä
    niissä tehtävissä,
    joihin Hän meitä kutsuu.

    Jeesus naulittiin ristille
    2000 vuotta sitten.
    Tuohon kuolemaan meidät upotetaan,
    kun me tulemme Jeesuksen omiksi.
    Ja niin Paavali kirjoittaa:

    "Tehän olette kuolleet"
    (Kol 3:3)

    Kun meistä tuli Hänen omiaan,
    niin meidät upotettiin Häneen
    ja myös Hänen kuolemaansa,
    jossa Hän kertakaikkiaan
    kuoli synnille.

    Meidät haudattiin
    Hänen kanssaan.
    Ja
    Hänen kanssaan
    meidät on herätetty
    uuteen elämään.

    "Teidät on haudattu
    hänen kanssaan kasteessa,
    ja siinä teidät on myös herätetty
    hänen kanssaan uskon kautta."
    (Kol 2:12)

    Ja lopputulos tästä on se,
    että me olemme kuolleet synnille.

    "Mitä me siis sanomme?
    Onko meidän
    pysyttävä synnissä,
    jotta armo tulisi suureksi?
    Ei tietenkään.
    Kuinka me,
    jotka olemme kuolleet synnille,
    vielä eläisimme siinä?
    Vai ettekö tiedä,
    että meidät kaikki,
    jotka on kastettu Kristukseen Jeesukseen,
    on kastettu hänen kuolemaansa?
    Meidät on siis
    yhdessä hänen kanssaan haudattu
    kasteen kautta kuolemaan,
    että niin kuin Kristus
    herätettiin kuolleista
    Isän kirkkauden kautta,
    samoin mekin vaeltaisimme
    uudessa elämässä.
    Jos kerran meidät näin on
    yhdistetty hänen kanssaan
    yhtäläisessä kuolemassa,
    me olemme yhtä hänen kanssaan
    myös ylösnousemuksessa.
    Mehän tiedämme,
    että vanha ihmisemme
    on hänen kanssaan ristiinnaulittu,
    jotta synnin ruumis nujerrettaisiin,
    niin ettemme enää palvelisi syntiä.
    Joka on kuollut,
    on vapautunut synnistä."
    (Room 6:1-7)
  6. Jumalan ainosyntyinen Poika
    jätti Kirkkautensa
    ja pukeutui liharuumiseen,
    jonka Isä valmisti neitsyen kohtuun.

    Näin Jumalan Poika teki,
    ja Hän teki sen mielellään.
    Olihan kysymyksessä
    Hänen Rakkaansa ja Ihastuksensa
    pelastaminen synnin ja kuoleman vallasta.

    "Silloin minä sanoin:
    'Katso, minä tulen
    - kirjakääröön on minusta kirjoitettu
    tekemään sinun tahtosi, Jumala.'
    Kun hän ensin sanoo:
    'Uhreja ja anteja
    ja polttouhreja ja syntiuhreja
    sinä et tahtonut
    etkä niihin mielistynyt',
    vaikka niitä lain mukaan uhrataankin,
    sanoo hän sitten:
    'Katso,
    minä tulen tekemään sinun tahtosi.'
    Hän poistaa ensimmäisen,
    pystyttääkseen toisen.
    Ja tämän tahdon perusteella
    me olemme pyhitetyt
    Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla
    kerta kaikkiaan."
    (Hepr 10:5-10)

    Kirjakääröön on
    Hänestä kirjoitettu.
    Ja mitä Hänestä
    muun muassa oli kirjoitettu:

    "Hän oli ylenkatsottu,
    ihmisten hylkäämä,
    kipujen mies ja sairauden tuttava,
    jota näkemästä
    kaikki kasvonsa peittivät,
    halveksittu,
    jota emme minäkään pitäneet.
    Mutta totisesti,
    meidän sairautemme hän kantoi,
    meidän kipumme
    hän sälytti päällensä.
    Me pidimme häntä rangaistuna,
    Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
    mutta hän on
    haavoitettu
    meidän rikkomustemme tähden,
    runneltu
    meidän pahain tekojemme tähden."
    (Jes 53:3-5)

    Kun tuo hetki Getsemanessa lähestyi,
    Hän alkoi tulla tuskaan.
    Hän hikoili verta pelkästä kauhusta.
    Sitten Hänet ruoskittiin lihahyytelöksi.
    Parta repäistiin irti,
    piikkikruunu lyötiin kepillä päähän.
    Jos ei keppiä olisi ollut,
    piikkikruunun päähän painaneen
    käsi olisi ollut mennyttä.
    Mutta nyt kepin avulla
    piikkikruunun asettajan käsi säästyi,
    ja piikit upposivat Jeesuksen päähän.

    Naulat lävistivät hänen kätensä
    kaikkein kipeimmästä kohtaa.
    Ja naulat lävistivät kantapäät.
    Kirjaimellisesti kääntäen murskasivat.
    Käärme oli murskannut
    Hänen kantapäänsä,
    niinkuin oli ennustettu
    Genesiksen kolmannessa luvussa.
    Mutta samalla jalka oli jo asetettu
    käärmeen pään päälle.

    Käärmeen valta oli murskaantumassa.
    Niinkuin oli ennustettu.
    Jos Jeesus olisi hävinnyt taistelun,
    ei meillä olisi pelastajaa.
    Ei kukaan vapauttaisi meitä
    kuoleman vallasta.
    Jos Jeesus olisi astunut alas ristiltä,
    kun kansa siihen kehotti,
    ja lupasi sitten uskoa Häneen,
    niin Hän olisi hävinnyt taistelun.

    Mutta Hän voitti taistelun.
    Hän voitti,
    koska ei antanut
    Henkeään ennenaikaisesti,
    vaikka olisi voinut ja halunnutkin
    sen tehdä päästäkseen kivuista,
    mutta Hän ei tehnyt sitä.

    Hän rakasti niin paljon
    Sinua ja minua.
    Kaiken piti mennä
    niinkuin oli kirjoitettu.
    Ja itse asiassa näytti siltä,
    että yksi ennustuksista jää toteutumatta.
    Ja jos niin olisi käynyt,
    olisi Jumalan Sana rauennut tyhjiin.
    Silloin Jumalan Sanalla ei olisi ollut
    enää katetta eikä voimaa.
    Kaikki olisi ollut turhaa kärsimystä.

    Mutta Jeesus ei siltikään
    - ei kauheimmissa tuskissaankaan
    jättänyt taistelua kesken,
    mutta Hän joutui huutamaan:

    "Jumalani, Jumalani,
    miksi minut hylkäsit"
    (Matt 27:46)

    Mutta sitten
    viimeinenkin kirjoitus toteutui
    yllättäin.
    Jeesus tiesi,
    että Hän oli maksanut kaiken.
    Koko maailman syntivelka oli sovitettu.
    Ja Hän huusi:

    Se on täytetty
    (Joh 19:30)

    Ja antoi Henkensä.
    Ei kukaan sitä Häneltä ottanut,
    Hän antoi sen.
    Hän oli voittanut taistelun.
    Kun Hän oli antanut Henkensä
    Isän käsiin,
    niin Hänen ruumiinsa jäi ristille.

    Mutta Hänen Henkensä
    tehtiin voimalliseksi.
    Siinä Hän meni alas tuonelaan
    ja julisti voittonsa.
    Ja Hän otti paholaiselta avaimet
    ja saaliin.
    Ja vei koko Aabrahamin helman
    tuonelasta Jumalan Paratiisiin.
    Ja sinne kaikki Häneen uskovat viedään.

    Ensimmäinen, joka ei
    Jeesuksen voiton tähden
    joutunut menemään
    tuonelan kautta,
    oli toinen ristin ryöväreistä,
    joka teki mielenmuutoksen
    viime hetkellä.
    Ensin hän pilkkasi,
    mutta sitten hän sanoi:

    "Muista minua,
    kun tulet valtakuntaasi."
    (Luuk 23:42)

    Ja Jeesus sanoi:

    "Totisesti minä sanon sinulle:
    tänä päivänä pitää sinun oleman
    minun kanssani paratiisissa
    (Luuk 23:43)

    Tuo oli se viimeinen ennustus,
    joka toteutui.
    Ja niin Jeesus tiesi varmasti,
    että voitto oli saatu.
    Taistelu ei ollut turha.

    Turhaksi sen voi
    omalta osaltamme tehdä se,
    että me emme anna sovittaa itseämme
    Jumalan kanssa.
  7. Jumala teki maan
    ihanaksi ja täydelliseksi.

    "Ja Jumala katsoi kaikkea,
    mitä hän tehnyt oli,
    ja katso,
    se oli sangen hyvää."
    (Gen 1:31)

    Tuon täydellisyyden keskelle
    Jumala istutti
    paitsi Elämän puun,
    myös hyvän ja pahantiedon puun,
    jonka hedelmän syöminen
    merkitsisi kuolemaa.

    Jumala olisi voinut jättää
    hyvän ja pahantiedon puun
    istuttamatta,
    mutta ei se olisi ollut
    ratkaisu syntiongelmaan.

    Synti oli nimittäin jo olemassa.
    Valhe oli jo keksitty.
    Ei Jumala voinut
    lakaista ongelmaa maton alle.
    Kissa oli nostettava pöydälle.

    Jumala loi ihmisen
    omaksi kuvakseen.
    Olennoksi,
    joka vapaasta tahdostaan
    tekee sen, mitä haluaa.

    Ihmisellä on valinnan vapaus
    rakastaa tai olla rakastamatta.

    Ja Jumala Rakasti ihmistä.
    Mutta oli jo olemassa olento,
    joka ei rakastanut ihmistä.
    Olento joka vihasi Jumalaa
    ja Jumalan kuvaksi luotua
    ihmistä yli kaiken.

    Ikuinen rakkaussuhde
    Jumalan ja ihmisen välillä
    ei olisi mahdollinen,
    ilman että ihminen tekee
    sydämen valinnan
    hyvän ja pahan välillä,
    hylkää pahan
    ja valitsee hyvän.

    Ikuinen Elämä
    Jumalan yhteydessä
    ei ole mahdollinen,
    jos ihminen
    ei luota Jumalaan.

    Ihminen
    ei luottanut Jumalaan,
    vaan uskoi valheen.

    Ihminen pani kaikki likoon
    sen puolesta,
    että käärme puhuu totta
    ja Jumala valehtelee.

    Ja nyt Jumalalla
    oli edessään ongelma,
    jonka ratkaisu oli suunniteltu
    jo ennen maailman perustamista.

    Syntiä ei voi jättää rankaisematta.
    Jos se jätetään rankaisematta,
    ei Jumala voi koskaan tuomita
    myöskään valheen isää kadotukseen.
    Saatana olisi ikuisesti riesanamme,
    jos synti jätetään käsittelemättä.

    Ja niin oli jo ennen aikojen alkua
    päätetty Isän ja Pojan välillä,
    että Poika ottaa ihmisen osan
    ja ottaa tarvittaessa päälleen
    koko ihmiskunnan synnin,
    ja kärsii ihmiskunnalle
    kuuluvan rangaistuksen.

    Jos ihminen tekee väärän valinnan,
    niin näin synti,
    joka erottaa ihmisen Jumalasta,
    saa rangaistuksensa
    ja Jumala voi vanhurskaasti
    pelastaa rakastamansa ihmisen.

    Valitettavasti on ihmisiä,
    jotka,
    vaikka jo tietävät pahan,
    rakastavat edelleen
    enemmän pimeyttä kuin Valkeutta,
    eivätkä halua,
    että heidät siirretään
    pimeydestä
    Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan.

    Tuo pelastusoperaatio
    tuli Jumalalle kalliiksi.
    Se oli Hänen
    vanhurskas eli oikeudenmukainen
    ratkaisunsa,
    jonka Hän teki, koska Hän ...

    "tahtoo,
    että kaikki ihmiset pelastuisivat
    ja tulisivat tuntemaan totuuden"
    (1 Tim 2:4)

    Me emme voi muuta
    kuin ottaa vastaan
    tuon armahduksen.
    Tai sitten olla ottamatta.

    Mutta meillä on valtava etuoikeus
    kääntää katseemme Jeesukseen ...

    "kiittäen Isää,
    joka on tehnyt teidät soveliaiksi
    olemaan osalliset siitä perinnöstä,
    mikä pyhillä on valkeudessa,
    häntä,
    joka on pelastanut meidät
    pimeyden vallasta
    ja siirtänyt meidät
    rakkaan Poikansa valtakuntaan"
    (Kol 1:12-13)
  8. Syntilistani on hirvittävän pitkä
    ja kasvaa koko ajan.
    Erityisen paljon mainintoja
    on kertynyt sarakkeelle 'katkeruus'.

    Kun lähimmäistä pitäisi lohduttaa,
    survaisen sanan miekalla.
    Kun ystävää pitäisi ymmärtää,
    kiivastun.
    Kun …

    Jonkin sarakkeen kasvu tuossa listassa
    on kyllä ehkä vähän hidastunut,
    mutta se on laiha lohtu.
    Sillä en voi ensimmäistäkään
    väärää tekoani
    Jumalan edessä sovittaa.

    Minut on jo tuomittu.
    Tilanteeni on toivoton.
    En voi auttaa itseäni.

    "Minä viheliäinen ihminen,
    kuka pelastaa minut
    tästä kuoleman ruumiista?"
    (Room 7:24)

    Kamelinkarvavaatteinen huutaja
    jostain erämaasta
    herättää minut mietteistäni.
    Yhtäkkiä hän korottaa äänensä
    osoittaen häntä lähestyvää miestä:

    "Katso,
    Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin!"
    (Joh 1:29)

    Minä katsahdan tuohon mieheen.
    Ja mitä minä näenkään.
    Sehän on …

    "niinkuin karitsa,
    joka teuraaksi viedään"
    (Jes 53:7)

    Hän kärsii ja kärsii ja kärsii
    kunnes lopulta huutaa:

    "Se on täytetty"
    (Joh 19:30)

    Ja sitten hän kallisti päänsä
    ja antoi henkensä.
    Mitä oikein tapahtui?

    "Herra heitti Hänen päällensä
    kaikkien meidän syntivelkamme"
    (Jes 53:6)

    Siis …
    miinusmerkkinen velkatilini
    on kokonaisuudessaan punakynällä,
    Jeesuksen verellä,
    pyyhitty yli.

    Ja mitä minun käskettiinkään tehdä.

    "Katso, Jumalan Karitsa"

    Nostan katseeni Häneen.

    "Ahdistettuna ja tuomittuna
    hänet otettiin pois"
    (Jes 53:8)

    Siispä minä olen vapaa,
    tuomioni on jo kärsitty
    ja minua ei ikinä viedä pois.

    Enää ei löydy yhtään säädöstä,
    jonka perusteella
    minut voitaisiin tuomita.

    "Hän antoi meille anteeksi
    kaikki rikokset,
    ja pyyhki pois
    sen kirjoituksen säädöksineen,
    joka oli meidän vastustajamme;
    sen Hän otti meidän tieltämme pois
    ja naulitsi ristiin"
    (Kol 2:13-14)

    Pelastun siis yksin armosta.
    Iankaikkinen elämä on myös
    Jumalan armolahja.

    Ja uskokin on lahja,
    jonka Jumala antaa.

    Uskon kautta kaikki on mahdollista.
    Minun olematon uskoni
    ei tosin mahdollista mitään,
    vaan usko, jonka Jeesus vaikuttaa,
    kun nostan katseeni Häneen.

    "Ja minä elän, en enää minä,
    vaan Kristus elää minussa.
    Ja minkä nyt elän lihassa,
    sen minä elän
    Jumalan Pojan uskossa,
    Hänen,
    joka on rakastanut minua
    ja antanut itsensä minun edestäni"
    (Gal 2:20)
  9. Ihminen on paketti,
    jonka muodostaa
    - henki
    - sielu
    - ruumis.

    Henki,
    jolla on sielu,
    asuu ruumiissa.

    Ihminen
    kokonaisuudessaan
    on tarkoitettu
    Jumalan yhteyteen.

    Sana Jumala on
    monikkomuotoinen
    "Valtiaat".

    Jumalan perheväkeen kuuluu
    avain asemassa
    "Esikoinen".

    "Alussa/Esikoisessa
    loi Valtiaat
    taivaat ja maan".
    (Gen 1:1)

    Ihminen Jumalan kuvana
    on myös Valtias.

    "Tehkäämme ihminen
    kuvaksemme, kaltaiseksemme;
    ja vallitkoot he"
    (Gen 1:26)

    Ihminen on siis jo luomisessa
    asetettu kuuluvaksi
    Jumalan perheväkeen.

    Ihminen on
    Jumalan kuvana eli Valtiaana
    oikeutettu päättämään
    omista asioistaan
    ja myös alamaistensa
    eli eläinkunnan asioista.

    Ja ihmisen oli Jumalan lailla
    eli myös itsensä valtiaana
    omalta puoleltaan päätettävä,
    miten suhtautuu Jumalaan.
    Haluaako kuulua
    Jumalan perheväkeen.

    Paratiisin keskellä oli kaksi puuta.
    Toisen hedelmäliha ja -veri oli
    Esikoisessa, Jumalan Pojassa,
    tarjolla oleva Elämä,
    ihmisten Valkeus.

    Jumala oli asettanut
    ensimmäisen Ihmisen
    eli Aadamin kaiken Valtiaana
    ratkaisevaan asemaan.

    Aadam muun muassa
    antoi nimet kaikille.
    Puoliskolleenkin.
    Samoin hallinnassaan oleville eläimille.

    Aadam ratkaisisi koko perheensä
    kuin myös alamaisensa eläinkunnan
    puolesta sen,
    mihin hänen perhekuntansa
    ja sen alamaisuudessa oleva
    luomakunta kuuluisi.

    Vähän samaan tapaan
    kuin joku onneton
    on päättänyt minun puolestani,
    että minä kuulun Euroopan Unioniin,
    ja minun on noudatettava
    sen asettamia direktiivejä.

    Aadam joutui ratkaisemaan
    hyvin suuria asioita,
    kun käärme popsi puussa hedelmiä,
    joita ei ensinkään ollut tarkoitettu
    eläinkunnalle.

    Ja lisäksi tuo eläin sai
    Aadamin puolisonkin
    ottamaan tuosta puusta hedelmän
    ja haukkaamaan siitä.

    Ja tarjosi kohta
    kielletyn puun hedelmää
    myös Aadamille.

    Ja Aadam päätti rikkoa
    Jumalan säätämän direktiivin.

    Ja niin hän siirsi koko
    vallassaan olevan luomakunnan
    valtiuden eli hallintavallan toiselle,
    jonka direktiivit
    eivät niin ihania olleetkaan,
    kuin ensin luvattiin.

    Kaikki meni toisin kuin piti.
    Ihmisestä ei tullut
    sellaista kuin Jumala.

    Ihminen oli sitä alunperin.
    Mutta nyt Jumalan kuva sammui.
    Kirkkauden puku haihtui
    ja alastomuus paljastui.

    Ihmisen sijasta kuoli viaton,
    joka peitti Aadamin ja Eevan
    alastomuuden.

    Pelastussuunnitelma
    oli otettu käyttöön.

    Valta tullaan siirtämään käärmeeltä
    takaisin ihmiselle.
    Ei ensimmäiselle
    vaan Viimeiselle Aadamille,
    joka polkee käärmeen pään
    eli murskaa paholaisen vallan.
    Tämä tapahtui Golgatalla.

    Nyt käärme ei voi mitään sille,
    että ihminen,
    joka on antanut synnille
    hallintavallan,
    ja kuollut siinä yhteydessä,
    voi ihan yksinkertaisesti
    vain uskomalla Jeesukseen
    tulla Jumalan lapseksi.

    Ihminen, joka on henki,
    syntyy uudesti Hengestä,
    ja tulee näin Jumalan lapseksi
    ja on siirtynyt
    perkeleen vallasta
    Jumalan Rakkaan Pojan
    Valtakuntaan
    eli hallitusvallan alle.

    Jokainen, joka tarttuu
    tähän lupaukseen,
    siirtyy ikuisen kuoleman tilasta
    ikuisen elämän tilaan.

    Kuitenkin sielumme kärsii edelleen
    monenlaisista murheista.
    On paljon itkua ja surua kaikesta siitä,
    mitä paha saa aikaan.

    Ja ruumiimme rapistuu ja rypistyy
    ja lähestyy vääjäämättä kuolemaa,
    jossa se tulee maaksi jälleen.

    Ja nämä samat surut
    koskevat myös eläinkuntaa.

    Eli henkemme on jo
    siirtynyt kuolemasta elämään.
    Mutta sielumme
    pelastaminen/parantaminen/eheyttäminen
    on koko ajan käynnissä.
    Ja ruumiimme lunastus tapahtuu
    vasta ruumiin ylösnousemuksessa.

    Ja vasta silloin,
    kun alkaa Messiaan Valtakunta
    tämän maan päällä,
    siivotaan kaiken kärsimyksen
    taustalla oleva paholainen
    tämän maan päältä.

    Ja silloin eläinkuntakin
    pääsee alkuperäiseen tilaansa,
    jossa sen ruokana on ruohot.
    Ja niin luomakunnassakin
    kaikki muuttuu.

    Mutta vielä ollaan
    tässä järjestyksessä,
    jossa lintuparatkin koko ajan
    tarkkailevat ympäristöään,
    ja kun minunkin pääni
    näkevät ikkunassa,
    niin kaikki linnut syöksyvät
    siemenpötköiltä
    läheisten pensaiden suojaan,
    luullen minua joksikin pedoksi.

    Ja niin koko luomakunta
    on vielä synnytystuskissa
    odottaen vapautta
    turmeluksen orjuudesta.

    Ja sitä mekin odotamme.
    Alkutekstissä oleva ilmaisu
    joka on käännetty
    lapseksi-ottamiseksi,
    tarkoittaa oikeastaan
    lapseksi määräämistä.

    Eli mekin, jotka olemme jo
    syntyneet uudesti
    henkemme osalta
    Jumalan lapsiksi,
    olemme vielä
    muun luomakunnan kanssa
    synnytystuskissa,
    ja kun myös ruumiimme
    kokee uudestisyntymisen,
    niin silloin me
    olemme perineet kaiken sen,
    mikä meille on Jumalan lapsina luvattu.

    Silloin perunkirjan mukaisesti,
    meille määrätään kaikki,
    mikä Jumalan lapselle kuuluu.

    Mutta vielä me joudumme
    joka päivä kärsimään ja kipuilemaan
    ja kokemaan kaikkea sellaista,
    mikä ei Jumalan lapselle kuulu
    aina ruumiilliseen kuolemaan asti.

    Mutta ruumiimme lunastuksen
    eli lapseksi-ottamisen jälkeen
    meille määrätään vain kaikki se,
    mikä Jumalan lapselle kuuluu.

    Ja silloin ei enää ole mitää kipua
    eikä kärsimystä eikä kuolemaa.
  10. Ruumis kuoltuaan maatuu.
    Mutta sielu ei.

    Sielu menee tuonelaan.
    Tosin
    Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen
    uskovien sielut eivät enää päädy
    alas tuonelaan vaan ylös
    kolmanteen taivaaseen
    Jumalan Paratiisiin.

    Olisin voinut kertoa tilanteesta,
    josta Jeesus kertoi
    ennen Ristinkuolemaa.
    Siis rikkaasta miehestä
    ja köyhästä Lasaruksesta.

    Kumpikin päätyi tuonelaan,
    mutta eri osastoihin.
    Rikas mies oli kovissa tuskissa.
    Osat olivat vaihtuneet siitä,
    mitä ne olivat olleet maan päällä.

    Ja sitten Jeesuksen
    ristinkuoleman jälkeen
    ensitöikseen Jeesus
    vei Aabrahamin helman
    Jumalan Paratiisiin,
    jossa ottivat ensimmäisenä
    vastaan ristinryövärin,
    joka siis oli ensimmäinen,
    joka kuoltuaan ei päätynyt
    alas tuonelaan.

    Kun Raamatun suomennoksemme
    puhuu kadotuksesta,
    niin taustalla on
    jokin sellainen ilmaisu,
    johon liittyy
    - tuomio
    - tuho

    Ja suunta tapahtumalle on
    - ylhäältä alas
    - Jumalan luota pois

    VT:n puolella löytyy jatkuvasti ilmaisu
    'alas tuonelaan',
    mutta silloin Aabrahamin helma oli
    siis toinen osa tuonelasta.

    Eli kaikki ihmiset kuoltuaan
    siirtyivät alaspäin tuonelaan,
    kunnes Jeesus avasi taivaan portit.

    Ja nyt tuonela on enää
    niiden säilytyspaikka,
    jotka joutuvat tuomittaviksi.

    Ja vain kuolleet tuomitaan.
    Ja tämä ilmaisu tarkoittaa
    nimenomaan hengellisesti kuolleita.
    Vaikka tietenkin viimeisellä
    tuomiolla kaikki ovat
    ruumiillisen kuoleman
    ja ylösnousemuksen kokeneita.

    Mutta vain ne tuomitaan,
    jotka ovat kuolleita
    suhteessa Jumalaan.

    Jos nimi oli jouduttu pyyhkimään pois
    Elämän kirjasta,
    jossa se on maailman perustamisesta ollut,
    niin sitten määränpää on tulinen järvi.
    Kirjaimellisesti kääntäen teksti puhuu
    järvestä tulen ja tulikiven.

    Synti erottaa ihmisen Jumalasta.
    Tämän ongelman Jumala on ratkaissut niin,
    että Jumalan ainokainen Poika
    otti meidän syntimme päälleen
    ja kärsi niistä aiheutuvan seuraamuksen
    eli kuoleman ja eron Jumalasta.

    Kuolema (henkivalta)
    ja
    Tuonela (henkivalta)
    eivät voineet kuitenkaan pidättää
    Jeesusta vankinaan,
    koska Jeesus ei ollut syntinen.

    Ja niin kävi aivan päinvastoin.
    Jeesus voitti kuoleman vallan.
    Ja Hän vei voittosaaliinaan
    koko Aabrahamin helman
    kolmanteen taivaaseen
    jossa Jumalan Paratiisi sijaitsee.

    Nyt siis kaikille on tarjolla
    Jumalan Rakkauden
    eli Jumalan Pojan tähden
    pääsy Jumalan tykö.

    Mutta Rauhaan ja Rakkauteen
    ei voi pakottaa.
    Jos voisi, niin ei olisi
    enää kysymys Rakkaudesta.

    Ja niin meillä on edessämme valinta,
    jonka jokainen ihminen
    tavalla tai toisella tekee.
    Sellainenkin,
    joka ei ole Jeesuksesta mitään kuullut.

    Eli jokainen tekee valinnan
    Valkeuden ja pimeyden välillä
    Elämän ja kuoleman välillä.

    Elämästä Jeesus sanoi:

    "Mutta tämä on
    iankaikkinen elämä,
    että he tuntevat sinut,
    joka yksin olet totinen Jumala,
    ja hänet,
    jonka sinä olet lähettänyt,
    Jeesuksen Kristuksen."
    (Joh 17:3)

    Tuomiosta Jeesus sanoi:

    "Mutta tämä on
    tuomio,
    että valkeus on tullut maailmaan,
    ja ihmiset rakastivat pimeyttä
    enemmän kuin valkeutta;
    sillä heidän tekonsa olivat pahat."
    (Joh 3:19)

    Ihminen on ikuisuusolento.
    Jokainen kokee kuitenkin
    ruumiillisen kuoleman.

    Ja kunkin aikakauden
    viimeisenä päivänä
    tapahtuu joidenkin ryhmien
    ylösnousemus.

    Kristus on jo noussut ylös
    esikoisena kuoloon nukkuneista.

    Seuraava ylösnousemusvuoro
    on tämän armotalouskauden
    viimeisenä päivänä,
    jolloin Kristuksessa kuolleet
    kokevat ruumiin ylösnousemisen.

    Ja vihoviimeisessä
    ylösnousemusvuorossa ovat myös ne,
    jotka eivät ole osallisia
    Elämän ylösnousemukseen
    vaan tuomion ylösnousemukseen.

    Lopullinen pääteasemamme
    sijaitsee joko Jumalan luona
    Uudessa Maassa
    tai sitten alhaalla kadotuksessa.

    Jumalan armo
    Jeesuksessa Kristuksessa
    on tarjolla jokaiselle.
    Jumala on tarkoittanut
    jokaisen ihmisen yhteyteensä.

    Kadotus on paikka,
    joka on valmistettu
    perkeleelle ja sen enkeleille.
    Ei ihmisille.

    Emmehän rakasta
    pimeyttä ja syntiä
    enemmän kuin Valkeutta.