kalamos

Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

304

Kommenttia

11764

  1. Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä ymmärtämään kaikkea,
    mitä profeetat ovat puhuneet.

    Ei tietenkään ole niin, että kun ihmiset kaikkialta tulivat
    Johanneksen kastettavaksi, että he olisivat ottaneet synnit päälleen.
    Asiahan on aivan päinvastoin. He jättivät syntielämän.
    He tunnustivat syntinsä ja sitten Johannes kastoi heidät.

    Mutta ei Jeesus näin tehnyt. Hän ei tunnustanut syntejään,
    vaan kun Hän astui tuohon veteen, niin siihen astui Vanhurskaus.

    Ja kun Hänet upotettiin tuohon veteen,
    jonne ihmiset kaikkialta olivat jättäneet syninsä,
    niin Jeesus otti ne nyt päälleen.
    Jeesuksen kasteen jälkeisenä päivänä
    Johannes huudahtaa ihmeissään:
    "Katso, Jumalan Karitsa, joka kantaa päällään koko maailman synnit".
    Ja mitä sitten tapahtui. Henki vei Hänet erämaahan.

    Ei ole sattumaa, että Johannes Kastaja
    eli Jeesuksen edellä kävijä ja tienraivaaja oli Aaronin sukukuntaa.
    Sillä esikuva siitä, mitä tapahtui Jeesuksen kasteessa,
    kuinka Hän Jumalan Karitsana, otti päälleen maailman synnin,
    löytyy tästä:

    "Ja Aaron laskekoon molemmat kätensä elävän kauriin pään päälle
    ja tunnustakoon siinä kaikki israelilaisten pahat teot
    ja kaikki heidän rikkomuksensa,
    olipa heillä mitä syntejä tahansa,
    ja pankoon ne kauriin pään päälle
    ja lähettäköön sen, sitä varten varatun miehen viemänä, erämaahan."
  2. Mohikaani selvitti asiaa erittäin hyvin ja selkeästi ja nasevasti.
    Aivan erityisesti tuossa säväytti tuon Mohikaanin maininta:
    "Jeesus ei siis ottanut parannuksen kastetta, vaan otti syntisen paikan".

    Juuri näin tapahtui.
    Jeesus todellakin tuossa hetkessä otti maailman synnit päälleen.

    Kun Johannes seuraavana päivänä näkee Jeesuksen,
    hän näkee jotain ihmeellistä, ja huudahtaa:
    "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin".
    Mutta aivan tarkkaan ottaen Johannes Kastaja sanoo,
    että hän näkee Jeesuksen jo kantavan (preesensissä)
    päällään koko maailman synnin.
  3. Lähdin tähän keskusteluun mukaan,
    kun keskustelun otsikon ja avauksen perusteellla luulin,
    että nyt vihdoinkin todella rauhassa ja rakkaudessa
    yhdessä katsottaisiin, mitä Raamattu todella sanoo esille otetussa kohdassa.

    Mutta nyt on heitetty lukuisia muita kohtia sikin sokin tähän ketjuun.
    Minulla ei ole tapana lukea Raamattua näin. Jae sieltä ja toinen täältä.
    Mutta talossa on kai elettävä talon tavalla.

    Ensinnäkin meillä ei kai voi olla erimielisyyttä siitä,
    oliko Jeesus hyvä vai paha. Me ihmiset olemme pahoja.
    Mutta Jeesus ei ollut paha. Hän oli hyvä, niinkun vain Jumala on hyvä.

    Hän oli jo alussa. Ja Hän oli Jumala. Jo ikuisuudesta.
    Sitten myöhemmin Hän tuli lihaksi eli ihmiseksi.
    Tämä tapahtui sen tähden, että Hän halusi lunastaa meidät.
    Hän saattoi lunastaa meidät vain sukulunastajana,
    ja siksi Hän syntyi ihmiseksi, tuli lihasta ja verestä osalliseksi.
    Jos Hän ei olisi syntynyt ihmiseksi, vaan olisi pysynyt vain Jumalana,
    ei Hän olisi voinut toimia välimiehenä Jumalan ja ihmisen välillä.

    Tämän tähden Jumala antoi oman ainokaisensa,
    oman ainosyntyisen Poikansa, meille. Ja tämä tapahtui siten,
    että Jumala valmisti ainosyntuiselle Pojalleen ruumiin neitsyen kohtuun.
    Ja tähän ruumiiseen Poika pukeutui riisuutuen kirkkaudestaan,
    joka Hänellä Isänsä luona oli, kirkkaudesta,
    joka on vain Jumalan ainosyntyisellä Pojalla.

    PS

    Nimimerkin "mitä sanoo Raamattu" väitteet,
    jonka mukaan Raamattu sanoisi,
    että Joosef on Jeesuksen biologinen isä,
    on niin kauheaa herjaa, että tähän keskusteluun en osallistu.
  4. OttoPetteri

    Tuo esimerkkisi törttöilystä liikenteessä oli erittäin hyvä ja puhutteleva.
    Minäkin olen kokenut samoin.

    Muistan kaukaisesta nuoruudestani muun muassa
    kuinka risteystä lähestyessäni vihreä vaihtui keltaiseksi,
    ja minä painoin jarrun sijasta kaasua.

    Kun sitten pyyhkiessäni risteyksen jälkeisen suojatien yli vauhdilla
    katselin tienylitystä odottavaa jalankulkijajoukkoa,
    niin valtava kauhistus ja häpeä ja syyllisyys valtasi minut.

    Miten minä saatoin. Vaikka mitään ei tapahtunut,
    niin tosiasiassa minä olin tehnyt teon,
    joka olisi voinut viedä hengen joltain viattomalta.
    Minä olin tekoni perusteella tunnistettavissa tappajaksi.
    Eikä syyllisyyttäni lieventänyt lainkaan se,
    että kolme auota minun jälkeeni tuli vielä perässäni
    samalla keltaisella tai mitä ilmeisimmin viimeisten osalta jo punaisella.
  5. Joh 17:3 sisältää vain yhden objektin tuntemiselle.

    Me tunnemme ainoan todellisen Jumalan,
    jos tunnemme Hänestä lähteneen Pelastajan Messiaan,
    eli Jeesuksen Kristuksen.
  6. Oletko koskaan kokenut mitään sellaista,
    että jokin sinun sisimmässäsi olisi soimannut sinua jostakin?
  7. Uskonto ei pelasta. Vain Jeesus pelastaa.
    Raamattu ei tunne käsitettä "uskonto".
    Tai ihan tarkkaan ottaen tuo käsite ehkä löytyy mutta kielteisenä ilmaisuna.

    Jos sinulla on usko Jeesukseen, niin sinä pelastut.
    "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu;
    mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." (Mark 16:16)

    Vaikka uskovien upotuskaste on raamatullinen,
    niin tuo jae ei kuitenkaan puhu tästä ulkoisesta toimituksesta.
    Tuo ulkoinen toimitus ei ole pelastuksen edellytys.
  8. Raamatun ensimmäinen sana tarkoittaa ALKUA/ESIKOISTA.
    Sillä "kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen" (Kol 1:16).

    Jakeessa Joh 17:3 Jeesus ei opeta vaan rukoilee.
    Lainaat tuota jaetta niin, että siitä on jäljellä vain puolitotuus.
    Vain osa tuntemisen objektista näkyy irtileikkaamassasi pätkässä.
    Objekti ei vielä näy kokonaisuudessaan tuossa.
    Eli mikä onkaan objektin loppuosa.
    Ja miksi Jeesus ilmaisee sen kolmannessa persoonassa?

    Et voine tosissasi väittää, että 1 Kor 8 opettaa,
    että Poika ei ole Jumala, ja Isä ole Herra.
    Tuo jae ei erota Isää ja Poikaa toisistaan vaan yhdistää heidät.

    Efesolaiskirjeen luvusta 4 on samoin luettava vähintää kolme jaetta
    eli jakeet 4-6, jotta voimme ymmärtää, mitä siinä sanotaan.
    Ja silloin me näemme, että jae kuusi kokoaan yhteen
    Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.

    Aivan samoin 1 Kor 12 luvusta täytyy lukea vähintää jakeet 4-6,
    ja näemme taas täysin selvästi,
    että puhutaan aivan samasta kolminaisuudesta.

    Poika on yhtä Isän kanssa. Ja me olemme yhtä Pojan kanssa.
    Ja vain tätä kautta me voimme olla yhtä myös Isän kanssa.
    Mutta vielä ei ole niin, että Jumala olisi kaikki kaikissa.
    Esimerkiksi minussa Jumala ei varmastikaan ollut kaikki eli 100 %
    tätä kommenttia kirjoittaessani.
    Sillä olen ärtymiseen asti väsynyt noihin irtileikattuihin lauseenpätkiisi.
  9. Jumala on vanhurskas eli oikeudenmukainen Tuomari.
    Ja Hän on tätä myös siinä mielessä, että siltä,
    jolle on paljon annettu, siltä myös paljon vaaditaan.

    Israelille oli annettu Mooseksen laki, ja siltä vaadittiin sen noudattamista.
    Joka rikkoi lakia, sai rangaistuksen.

    Me, jotka olemme tulleet tuntemaan Kristuksen lain,
    olemme velvolliset noudattamaan sitä. Jos rikomme sitä,
    emmekä esimerkiksi kanna toistemme kuormia (Gal 6:2),
    vaan ehkä jopa vaan lisäämme toisten taakkaa,
    niin me saamme rangaistuksen. Mitä kylvämme, sitä niitämme.

    Eli kaikki me kuitenkin olemme lain alaisia.
    Pakanoita ohjaa heidän sydämiinsä kirjoitettu laki.
    Israelia Mooseksen laki. Jeesuksen omia Kristuksen laki.
    Ja kunkin lain rikkoja saa rangaistuksen.
    Ja kunkin lain noudattaja saa kiitoksen.

    Mutta pelastus ja iankaikkinen elämä ei tule mitään lakia noudattamalla.
    Aadam olisi voinut elää vaikka kuinka kauan noudattaen
    Jumalan hänelle antamaa lakia "siitä puusta älä syö",
    mutta ei tämä lain noudattaminen olisi antanut Aadamille iankaikkista elämää.

    Iankaikkinen Elämä on tarjolla ja vastaanotettavissa vain ilmaisena lahjana
    Häneltä, joka on Elämä. Hänestä, jossa on Elämä.

    Ja Hän ei ole kaukana yhdestäkään ihmisestä.
    Vaan Hän on lähellä jokaista ihmistä.
    Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme.
    Hän on niin lähellä, että jokaisen ihmisen on ollut mahdollista löytää Hänet pimeydenkin keskellä vaikka hapuilemalla. (Lue Ap.t luvun 17 loppupuolisko)

    Mutta nyt Todellinen Valkeus on tullut maailmaan.
    Ja ilosanomaa Hänestä saarnataan kaikkialla maan ääriin saakka.
    Jos nyt ihminen, joka on saanut kuulla ja nähdä Todistuksen Hänestä,
    kuitenkin hylkää Hänet, niin ei tämä ihminen tietenkää silloin pelastu.
    Hänhän on nimenomaan hyljännyt Pelastuksen eli Jeesuksen.
  10. Raamattu ei sano,
    että yhden ihmisparin kautta on tullut ero Jumalasta ja kiroukset.
    En tiedä, onko mielessäsi jokin kohta Raamatusta,
    mutta esimerkiksi Room 5:12 sanoo aivan päinvastoin.

    "Niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli mailmaan
    ja synnin kautta kuolema ..."
    Siis miten synti tuli maailmaan.
    Siten, että Aadam teki synnin.
    ".... ja siten kuolema on tullut kaikkiin ihmisiin,
    koska kaikki ovat syntiä tehneet."

    Eli. Kuolema tuli minuunkin, kun tein syntiä.
    Paavali itsekin tuossa samaisessa kirjoituksessaan
    tunnustaa tulleensa synnin pettämäksi
    ja kuolleensa sen seurauksena.
    Kirjaimellisesti kääntäen: "Synti petti minut ... ja tappoi" (7:11)
    Kun Paavali edelleen sanoo olevansa
    myyty synnin alaisuuteen (7:14)
    hän käyttää sellaista kieliopillista rakennetta,
    joka pitää yhtä sen kanssa, että hän
    itse on myynyt itsensä synnin alaisuuteen.
    He myivät itsensä tekemään sitä,
    mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoittivat hänet. (2 Kun 17:16-17)

    Kun käärme eli synti pettää meidät,
    me otamme Raamatun kielikuvaa käyttääksemme vaimoksemme Iisebelin.
    Ja silloin ihminen on Ahabin lailla myynyt itsensä
    tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä (1 Kun 21:25)

    Paavali kertoo (luku 7) että kuolema vapauttaa tuosta avioliitosta.
    Ja koska Jeesus kuoli meidän kuolemamme,
    me olemme vapaat menemään toiselle.
    Ja silloin synnin ja kuoleman sijaan hallitsevaksi kuninkaaksi
    tulee armo elämä. Tähän ilosanomaan päättyy viides luku.
    "Missä taas synti on suureksi tullut,
    siinä armo on tullut ylenpalttiseksi,
    jotta niin kuin synti on hallinnut kuninkaana kuolemassa,
    samoin armokin hallitsisi kuninkaana
    vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi
    Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta." (20-21)

    Ja nyt kun olemme antautuneet toiselle,
    emme enää ole synnin
    emmekä synnin ja kuoleman lain
    alaisia.
    Elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa
    on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. (8:2)

    Eli olen kyllä kanssasi samaa mieltä siitä,
    että me olemme kokeneet hengellisen kuoleman,
    kun synti pääsi pettämään meidät. Kun teimme syntiä.
    Ja olen samaa mieltä siitäkin,
    että ratkaisu tähän ongelmaan löytyy Golgatalta.

    Mutta vaikka synti oli Aadamin tähden jo maailmassa,
    niin se ei suinkaan ollut vielä Kainin sydämessä.
    Mutta Jumala varoitti Kainia, että synnillä oli kyllä halu päästä häneen.
  11. Paavali vastaa avaajan kysymykseen Roomalaiskirjeessä.
    Jumalan laki on kirjoitettu heidän sydämiinsä.
    Ja niin he luonnostaan tekevät, mitä tuo laki vaatii.
    Ja niin heidän omatuntonsa tulee olemaan heidän todistajansa.
    Puolesta tai vastaan. Rakastivatko enemmän Valkeutta kuin pimeyttä.
  12. Jumala ei ole säätänyt niin, että ihmisellä on perisyntejä.
    Raamatussa ei ole lainkaan käsitettä perisynti.
    Vaan "synti petti MINUT ... ja minä kuolin", sanoo Paavali.

    Tiedon puu ei ollut luodun ihmisen tai asennetun ohjelmiston testauslaite.
    Ihminen oli täydellinen. Jumala itse oli tarkastanut lopputuloksen:
    "Hän katsoi kaikkea, mitä oli tehnyt, ja katso, se oli sangen hyvää."

    Ihminen ei ole robotti. Ihminen on rakastamiseen kykenevä persoona.
    Olento, jonka ei ole hyvä olla yksin.
    Jumala loi ihmisen yhteyteensä, Rakkautensa kohteeksi.
    Rauhaan ja Rakkauteen ei kuitenkaan voi pakottaa.
    Synti eli ero Jumalasta on tekijä,
    jota ei voida eliminoida sanomalla, ettei sellaista ole olemassakaan.

    Samoin kuin osa enkelimaailmaa on kääntynyt Jumalaa vastaan,
    voi ihminenkin kääntyä Jumalaa vastaan.
    Enkelien kapina Jumalaa vastaan ei alkanut
    mistään epätäydellisestä enkeliversiosta.
    Kapinan aloitti enkeli, joka oli sopusuhtaisuuden sinetti.
    Täydellinen kauneudessa ja viisaudessa.

    Luodessaan ihmisen Jumala oli päättänyt itse kantaa vastuun,
    jos ihminen kääntyy Jumalaa vastaan. Jumala itse maksaisi viulut.
    Jumala suostuisi eroon omasta ainosyntyisestä Pojastaan.
    Antaisi Hänet ihmisen sijasta. Ja näin tapahtui.
    Jumala käänsi selkänsä omalle Pojalleen, meidän sijastammme.

    Yksikään ihminen ei vietä ikuisuuttaan erossa Jumalasta
    syntisyytensä tähden.
    Jos tällainen ikuinen ero Jumalasta ihmistä kohtaa,
    niin syynä eivät primäärisesti ole ihmisen tekemät synnit,
    vaan se, että tuo ihminen rakasti pimeyttä enemmän kuin Valkeutta.
    Jumala ei hyljännyt tuota ihmistä. Tuo ihminen hylkäsi Jumalan.

    Mutta jos sinä haluat ottaa Jumalan Rakkauden vastaan,
    niin sinä olet tuon Rakkauden kohteena ikuisesti.
    Ja sinä tulet aina muistamaan, kuka rakasti ensin.
    Sillä Jeesuksen käsissä on naulojen jäljet ja kyljessä keihään puhkoma kolo.
    Hän lunasti meidät omakseen. Hinta on jo maksettu.
    Meidän syntimme oli Hänen päällään ja Hän kärsi niiden seuraukset.

    "Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä,
    ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme.
    Me pyydämme Kristuksen puolesta:
    antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
    Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi,
    että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.
    Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä
    vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi."
  13. Jeesus on jo kärsinyt tuomiomme. Meidät vapautettiin. Yksin armosta.
    "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta,
    ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
    ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi." (Ef 2:8-9)

    Paitsi pelastus, myös iankaikkinen elämä on kokonaan Jumalan lahjaa armosta.
    "Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa,
    meidän Herrassamme." (Room 6:23)

    Ja sitten kuin sokerina pohjalla.
    Me olemme siirtyneet kuolemasta elämään.
    Emme koskaan joudu tuomittavaksi.
    "Hänellä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi,
    vaan on siirtynyt kuolemasta elämään." (Joh 5:24)

    Lue uudestaan! Ja usko syntyy kuulemalla se, mitä tuossa sanotaan.
  14. No esimerkiksi sinun käyttämäsi sanonnat
    "höpö höpö" ja "älä sekoile"
    ovat sellaisia, jotka sopivat tuohon Raamatun katkelmaan:

    29. Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö,
    vaan ainoastaan sellainen,
    mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.
    30. Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä,
    joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
    31. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus,
    kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
  15. SMYRNA

    Paavalin suorittaman lähetystyön seurauksena Efesossa
    oli seurakunta eli lampunjalka, joka loisti Valoa.
    Tuo liekki oli Efesosta levinnyt edelleen Smyrnaan.

    Efeso oli nyt kuitenkin hyljännyt ensimmäisen rakkautensa.
    Jos se ei tee parannuta, se ei enää koskaan voi olla levittämässä Valoa.
    Se työnnetään pois paikaltaan.
    Smyrna, johon liekki Efesosta oli levinnyt, oli toisenlaisessa tilanteessa.
    Jeesuksella ei ole moitteen sanaa Smyrnan lähettiläälle (Polykarpos).

    Se, mitä Jeesus haluaa viestittää Smyrnalle, käy ilmi
    heti ensimmäisestä sanasta "Smyrna", joka tarkoittaa mirhaa.
    Smyrna oli toki Efeson lailla kaunis, mutta Jeesus haluaa
    viestittää Smyrnalle jotain vielä syvällisempää.
    Jeesus ei korosta nyt morsiamensa kauneutta vaan tuoksua.

    Smyrna oli ja eli sellaisessa voitelussa,
    että se ei ollut pelkästään Valoa levittävä lampunjalka.
    Se oli itse Kristuksen kirje, joka oli läpikotaisin hajustettu Kristuksen tuoksulla.

    Tuo voitelu oli jo aikanaan Stefanoksella.
    Hänessä oli sellainen Viisaus, ettei kukaan voinut vastustaa Sanaa.
    Tuon tähden hänestä tuli ensimmäinen marttyyri.

    Smyrna tulisi myös kokemaan tätä.
    Siksi Jeesus halusi Smyrnalle alleviivata
    siitä, mitä Johannes oli nähnyt,
    sen osion, jossa Jeesus sanoi:
    "Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen,
    ja minä elän; ja minä olin kuollut."

    Jeesus sanoo Smyrnalle näin: "Älä pelkää
    sitä, mitä tulet kärsimään.
    Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen,
    että teidät pantaisiin koetukselle,
    ja teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää.
    Ole uskollinen kuolemaan asti,
    niin minä annan sinulle elämän kruunun."

    Tuo ei koskenut koko Smyrnan seurakuntaa,
    vaan joitakin heistä. Ja ne, joiden osana oli tuo marttyyrikuolema,
    tulisivat saamaan kruunun tai seppeleen,
    joka alkutekstissä ilmaistaan sanalla "stefanos".

    Mutta meille kaikille, jotka muodostamme Kristuksen ruumiin,
    eli seurakunnille Henki sanoo, että meitä ei toinen kuolema vahingoita.
  16. Kyllä Jumalan Pyhää Henkeä voi murheduttaa eli tehdä Hänet murheelliseksi.
    Ei Raamattu turhaan varoita: "Älkää murehduttako Jumalan Pyhää Henkeä".
  17. Täsmälleen juuri näin.
  18. Kaikki seurakuntakirjeet Ilmestyskirjassa päättyvät kehotukseen:
    "Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo"

    Aivan kirjaimellisti kääntäen tuo menisi ehkä näin:
    "Korvan omistava kuulkoon, mitä Henki sanoo uloskokoontuneille.
    Voittava ...."


    Ja näissä kohdin puhutaan aina seurakunnalle eli niille,
    jotka ovat kutsun vastaan otettuaan lähteneet ulos maailmasta.
    Me emme enää ole maailmasta, joskin maailmassa.
    Meille eli seurakunnille kerrotaan,
    mitä meille tämän jälkeen on tapahtuva.

    Ensimmäinen asia, mikä meille paljastetaan, on se,
    että tämän jälkeen me olemme Jumalan Paratiisissa.
  19. Tämä ketju on niin sekalainen, että otin uudelleen vauhtia tähän kolmiloikkaan:
    - mitä olet nähnyt
    - mikä nyt on
    - mitä tämän jälkeen on tapahtuva

    http://keskustelu.suomi24.fi/node/10122098
  20. Ymmärtääksemme Ilmestyskirjaa, meidän on pidettävä mielessä kaksi asiaa.
    Ensimmäinen oli tehtävä, jonka Johannes oli Jeesukselta saanut:
    Kirjoita
    - mitä olet nähnyt
    - mikä nyt on
    - mitä tämän jälkeen on tapahtuva.

    Toinen tärkeä asia ymmärtää on ... Johannes.
    Johannes edustaa koko Kristuksen seurakuntaa.
    Ystäväni, älä nyt menetä tätä. Jos haluamme ymmärtää Ilmestyskirjaa,
    meidän on käytettävä meille jo Ilmestyskirjan alussa annettua avainta,
    mutta jo sitä ennen aivan Ilmestyskirjan alkusanoista lähtien
    meille tehdään tiettäväksi, että Johannes on vain yksi meistä
    ja hän edustaa koko Kristuksen seurakuntaa.

    Kysymyksessä on "Jeesuksen Kristuksen ilmestys,
    jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa"

    Johannes ottaa vastaan tuon ilmestyksen Kristuksen seurakuntaa varten.
    Jeesus näyttäytyy Johannekselle.
    Mutta jo ennenkuin Johannes on vielä edes kääntynyt
    nähdäkseen, mikä ääni hänelle puhui, oli Jeesus sanonut:
    "Kirjoita kirjaan, mitä näet".
    Jeesus halusi, että koko Hänen seurakuntansa näkee Hänet.
    Ja siksi Johannes kirjoittaa
    ensimmäisenä ja kaikkein tärkeimpänä asiana ylös sen,
    "mitä oli nähnyt", kun hän näki Jeesuksen.

    Nyt meidän on myös ensin nähtävä se, mitä Johanneskin näki.
    Me emme voi ottaa vastaan sitä, "mikä nyt on",
    ellemme koko ajan katso samalla myös sitä, "mitä olet nähnyt".

    Mutta kun Jeesus lähestyy meitä, Hän haluaa aina aivan ensimmäiseksi
    meidän tietävän, mitä Hän näkee meissä.
    Hän näkee meidät "Efesona" eli "kauniina ja haluttavana".

    Mutta heti seuraavaksi Jeesus tahtoo
    että me käännämme katseemme Häneen:
    "Näin sanoo hän,
    joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään,
    hän, joka käyskelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä."

    Eli avain Efeson viestin avaamiseen on tuossa virkkeessä,
    joka on toisto osiosta "mitä olet nähnyt".

    Efeso on Jeesuksen silmissä ja Jeesuksen tähden
    nimensä mukaisesti "kaunis, täydellinen, haluttava".
    Mutta Jeesuksen ihastus ja rakkaus on nyt yksipuolista.
    Efeso on hyljännyt ensimmäisen rakkautensa.

    Mitä meidän tulee tällaisessa tilanteessa tehdä.
    Nostaa katseemme Jeesukseen. Aivan niinkuin Johannes teki,
    kun vankileirien synkässä saaristossa yhtäkkiä kuuli äänen takaansa.
    Johannes kääntyi katsomaan ....

    Jos me olemme samassa tilanteessa kuin Efeso,
    on meidän käännyttävä siihen suuntaan, mistä kuulemme tuon äänen.
    Äänen, joka on niin voimakas, kuin vain on Jumalan ääni,
    joka jo Eedenissä huusi ihmistä.

    Jos ensirakkaus on sammunut, ei asiaa ollenkaan korjaa se,
    että me vihaamme kaikkea sitä, mitä Efesokin vihasi.
    Efeso vihasi oikeita asioita. Mutta ilman Rakkautta sillä ei ole merkitystä.

    Tällaisessa tilanteessa meidän on nähtävä, se mitä Johannes oli nähnyt.
    Meidän on nähtävä Hänet,
    joka käyskentelee illan viileydessäkin etsien meitä kylmenneitä.

    Ja samalla meidän on nähtävä se, ja vieläpä ensimmäiseksi,
    että Hän pitää meidät oikeassa kädessään.
    Ei mikään eikä koskaan voi meitä irrottaa tuosta kädestä,
    jossa nuo seitsemän tähteä ovat.

    Johannes seurakunnan edustajana oli tuo ensimmäinen tähti.
    Nyt hän, se opetuslapsi, jota Jeesus erityisesti rakasti,
    saa olla ensimmäisenä meistä näkemässä Hänet,
    joka käyskentelee meidän keskellämme ja tietää meistä kaiken,
    joka pitää meidät tiukasti oikeassa kädessään eikä meitä hylkää eikä jätä.

    Mutta jos ensirakkaus on päässyt sammumaan,
    meidän on sytyttävä uudelleen.
    Tarvitaan uusi kosketus Hengen liekkiin, Häneen,
    joka käyskentelee lampunjalkain keskellä.
    Hän saa tuon sammumaisillaan olevan liekin uudelleen hulmahtamaan.
    Me voimme taas olla valaisemassa ...
    ehkä vain yhtä pimeää huonetta, ehkä vain lähipiiriämme,
    tai ehkä kokonaista kaupunkia, jos meidät on asetettu vuorelle.

    Mutta jos öljy ei virtaa astiaamme, meidän lamppumme sammuvat.
    Mutta Hän käyskentelee lampunjalkain keskellä,
    jotta voisimme laittaa lamppumme kuntoon.
    Jos emme laita, Jeesus tulee ja työntää lampunjalkamme pois paikaltaan.
    Seurakunta toisensa jälkeen on tämän kokenut.
    Mutta meidän ei tarvitse tätä kokea. Ei yksilönä eikä seurakuntana.

    Muistetaan rukouksin niitä yksilöitä ja seurakuntia,
    jotka nyt ovat kuin Efeso.
    21. 577 / 589
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt