Paras itsemurha on antaa elämä Jeesukselle.!
Uuden testamentin ilmoituksen mukaan jokainen, joka ottaa Jeesuksen vastaan, saa voiman tulla Jumalan lapseksi, niille jotka uskovat "hänen nimeensä" eli Häneen itseensä, Joh.1:12. Jeesuksen nimi ilmaisee Hänen asemansa ja merkityksensä, Jeshua = pelastus, pelastaja, vapauttaja. Jeesus on Jumalan valmistama ja antama ratkaisu syntiongelmaan.
Hänen vastaanottamisessaan saat voiman, joka ei ole inhimillisen voimasi lisääntymistä vaan ulkopuoleltasi tuleva uusi, laadullisesti erilainen elämäntodellisuus.
Tämä uusi todellisuus - Pyhän Hengen läsnäolo - alkaa sitten tuottaa uuden todellisuuden mukaista hedelmää.
Joh.15:5.!
"Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen."
Galatalaiskirje 5:19-24.
Jeesuksen vastaanottaminen merkitsee vanhan elämän kuolemaa, sen elämän, jossa oma minä oli keskipisteenä.
Tämän asian voimakkain kuva on kaste, jossa uskoontullut ilmaisee halunsa sitoutua Kristukseen, suostumisena uuteen elämäntodellisuuteen, Jumalan lahjaan. Kuten Jeesus KERTAKAIKKIAAN KUOLI POIS SYNNISTÄ (kasteessa tämä ilmaistaan uskovan astumisella kasteen hautaan, jossa vesi merkitsee upottamista Kristuksen kuolemaan) niin olemme mekin uskoontullessamme jättäneet vanhan elämän, jonka keskipiste oli oma minä, ja siirtyneet uuteen: kuten Jeesus SYNNIN, KUOLEMAN JA PERKELEEN VOITTAJANA NOUSI KUOLLEISTA (tätä ilmaisee meidän nousemisemme kastevedestä, kasteen haudasta) niin olemme mekin tässä uudessa elämässä päässeet Hänen voittoonsa ja kutsutut elämään sen mukaista elämää. Kiitos Jumalalle.
Lue Roomalaiskirje luku 6.
Toisin kuin konkreettisessa itsemurhassa, joka on elämän loppu, tässä itsemurhassa elämä todella alkaa. Sen jälkeen voi murheidenkin keskellä kokea armon yltäkylläisyyttä Kristuksessa.
Miksi sitten niin harva "lopettaa vanhan elämänsä" antautuen Jeesukselle, joka on uuden, tosi elämän alku ja sisältö?
Koska se vaatii nöyrtymistä, valkeuteen tulemista, itsensä luovuttamista toiselle. Ei ole helppoa luovuttaa itseään toisen käsiin. Sielunvihollinen maalaa mieleen uhkakuvia: menetät identiteettisi, muutut kummalliseksi, joudut elämään tavalla johon et kykene, jne.
Uskoontulo on niin nöyryyttävää, että moni on valmis tekemään jopa konkreettisen itsemurhan mieluummin, kuin että antaa elämänsä Jeesukselle! Niin suuri on vihollisen ote maailmassa ja ihmisessä synnin tähden. "Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan" sanoo Jeesus sielunvihollisesta. Mutta itsestään Hän sanoo:
"Minä olen tullut, että heillä [jotka minuun uskovat] olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys". Joh.10:10.
Kuka on tämä toinen jolle elämä luovutetaan?
Hän on Jumala. Eikö Jumala tietäisi mikä ihmiselle on parasta ja missä hän parhaiten voi toteutua ihmisenä, kokea syvimmän tyydytyksen ja mielekkyyden?
Huomaa ettei elämän mielekkyys löydy kahta tietä kulkemalla. Vain ne jotka suostuvat jättämään vanhan (minäkeskeisen) elämän, voivat elää uutta (Kristuskeskeistä) elämää. Heille Jeesus antaa itsensä, niin että uskova voi koko sydämestään sanoa, Korkean Veisun sanoin:
"Rakkaani on minun, ja minä hänen - hänen, joka paimentaa liljojen keskellä."
"Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? 1.Kor.6:19. Toisen omaisuutta ei saa käyttää miten tahansa. Sitä ei saa särkeä, ei tahria kurarapakossa eikä muullakaan tavoin turmella. Omistajan tahtoa on kunnioitettava. Muistathan tämän elämäsi valinnoissa?
JEESUKSESSA KRISTUKSESSA ON YLTÄKYLLÄINEN ARMO, ELÄMÄN KAUNEUS.
"Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?" Room.6:1,2.
Synnin olemus on "minä, minä". Uskon olemus on Jeesus Kristus, ja se tarkoittaa: - Jeesus, sinun omanasi minä tahdon elää, tuntuu miltä tuntuu.
Usko ei ole elämää tunteissa vaan Jeesuksen todellisuudessa ja siihen kuuluu Jumalan sanan ja Jumalan tahdon kunnioittaminen. Silloin sinulla on yltäkylläinen elämä niinäkin hetkinä kun ei siltä tunnu. Jeesus Kristus on tosi elämä. Häneen kiinnittyen vihollinen saa tappion sinunkin kohdallasi ja tulevina päivinä elämällä - Jeesuksella - on sinulle paljon annettavaa.
Room.8:31,32.!
Paras itsemurha ilmoitetaan Room.6.
10
109
Vastaukset
teapot, kiitos kirjoituksestasi!
"Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?" Room.6:1,2
>>>>>>>>>>
KASTE JA UUSI ELÄMÄ
Room. 6:1-14
6:1 Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
6:2 Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
6:3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
6:4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
6:5 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
6:6 kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
6:7 sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
6:8 Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,
6:9 tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.
6:10 Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.
6:11 Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.
6:12 Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,
6:13 älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.
6:14 Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.
--
Paavali on puhunut Kristuksen tuomasta anteeksiantamuksesta. Jotkut väittivät että anteeksiantamus johtaa ihmistä tekemään yhä enemmän syntiä (1).
Paavali kysyy: ”Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi” (1)?
Mitä kristityksi tuleminen merkitsee?
Paavali puhuu kasteesta.
”Olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman” (4).
Kaste julistaa Kristuksen voittoa kuolemasta ja tekee kasteen saaneen tästä voitosta osalliseksi (3) Kristitty on kastettu Kristuksen omaksi.
Kasteen kautta hautaaminen Kristuksen kanssa Hänen kuolemaansa (4) merkitsee sitä, että Häneen yhdistyneinä otamme vastaan ja hyväksymme Jumalan tuomion, joka julistaa meidät syyllisiksi.
Kaste merkitsee siis vanhan aikakauden loppua.
Kastettu uskova ei ainoastaan osallistu Kristuksen kuolemaan omana kuolemanaan, vaan kasteen ja uskon kautta myös Kristuksen ylösnousemuksesta tulee hänen ylösnousemuksensa (Room. 6:4).
”Ollen haudattuna Hänen kanssaan KASTEESSA, JOSSA te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.” (Kol. 2:12).
Samalla kun kaste merkitsee uskovalle kuolemaa ja tuomiota, vanhan aikakauden loppua, samalla se tuo hänet uuteen aikakauteen.
Tulemme kasteen kautta osallisiksi Kristuksen ylösnousemuksesta, tulevan ajan elämään.
”Olemme siirtyneet kuolemasta elämään” (Joh. 5:24)
”Siis jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut” (2. Kor. 5:17).
Kaste velvoittaa meitä jokapäiväiseen parannuksentekoon eli kääntymiseen pois synneistä kohti Jeesusta (Room. 6:10-14).
---
”Meidätkin Jeesuksemme kuolemaan kastettiin,
niin vanha ihmisemme kanssansa haudattiin.
Siis uskoon, Herra, auta ja Pyhän Hengen kautta
vie uuteen elämään.”
(Virsi 97:6)- teapot
Olen kanssasi paljolti samaa mieltä...
En kuitenkaan kaikessa.
>Kaste julistaa Kristuksen voittoa kuolemasta ja tekee kasteen saaneen tästä voitosta osalliseksi. Kristitty on kastettu Kristuksen omaksi.<
Kaste tosin julistaa Kristuksen voittoa, mutta ei sinällään tee kastettavaa tästä osalliseksi. Kaste ei tuo Kristuksen voittoa kastettavan sisimpään. Siihen tarvitaan usko.
Pelastukseen tullaan sisälle uudestisyntymisessä eli uskoontulossa, mutta uskoontulo ja kaste kuuluvat erottamattomalla tavalla yhteen, niin että Vapahtaja itse sanoo "joka uskoo ja kastetaan, pelastuu". Tämä oli alkuseurakunnassa selviö. Kun ihminen tuli uskoon hänet myös kastettiin. Toisin sanoen: hän tunnustautui Jeesukseen ja osoitti sitoutuvansa Kristukseen koko elämällään. Hyvin usein kastetuksi tuleminen merkitsi vainotuksi joutumista, perheestä ja suvusta erottamista, jopa kuolemaa. Kasteesta kieltäytyminen olisi kuitenkin ollut Jeesuksesta kieltäytymistä. Se olisi ollut luopumista uskoontulossa saadusta iankaikkisen elämän todellisuudesta.
Ihminen tulee Jeesuksen omaksi USKOONTULOSSA mutta kiinteä seuraus tästä on KASTE. Usko ja kaste liittyvät toisiinsa niin kiinteästi ettei niitä oikeastaan voi erottaa. Tavallaan kaste on sitoutumista siihen mikä on jo tapahtunut. Jollain tapaa kaste on kuitenkin mysteeri. Siihen sisältyy Jumalan todellisuutta jota ei tule vähätellä. En ajattele kastetta ihmisen tekona vaan Jumalan lahjana. Se on uskoontulleen sitoutumista Kristukseen, tunnustautumista uskoontulossa saatuun uuden elämän todellisuuteen, kuitenkin niin että Kristus on sitoutumisessa läsnä siunaten sen. Siksi kastekin on Jumalan lahja. Se on siunaus ja etuoikeus.
On huomattava, että samassa yhteydessä missä Vapahtajamme ja Herramme sanoo "joka uskoo ja kastetaan, pelastuu", hän lisää "joka ei usko, tuomitaan kadotukseen."
Usko on pelastava tekijä. Ei usko kasteeseen, vaan nimenomaan henkilökohtainen usko Jeesukseen.
Uskonratkaisu merkitsee Jumalan lahjan eli Kristuksen vastaanottamista, jossa ja jonka kautta tullaan osalliseksi KAIKISTA Jumalan lahjoista, niistä jotka saadaan heti ja niistä joita Pyhä Henki myöhemmin jakaa tahtonsa mukaan.
Näin olen kokenut ja ajattelen. Vaikka kastenäkemykseni siis on ns. uskovien kasteen puolella - ensin usko, sitten kaste - en katso että minun tulisi vaatia esim. luterilaiselta uskovalta raamatuntulkintani mukaista kastetta. TÄRKEINTÄ ON HENKILÖKOHTAINEN USKO JEESUKSEEN. Jos henkilöllä on usko, ja sitten haluaa pitäytyä lapsena saamassaan kasteessa, se on mielestäni ok, kunhan ei opeteta pelastusta kasteen, vaan uskon perusteella.
Ei minulla ole mitään sitäkään vastaan, että joku katsoo lapsikasteessa tulleensa Kristuksen omaksi ikäänkuin edeltävänä armona, että hän tavallaan on siis tullut pelastuksen lahjasta osalliseksi jo silloin, kunhan myöhemmin henkilökohtaisesti tulee uskoon jolloin lahja vasta toteutuu hänen kohdallaan. Tuon kaltainen ajatuskulku on minulle mahdollinen hyväksyä vaikka pidänkin sitä outona ja ongelmallisena. Joka tapauksessa se on vähemmän ongelmallinen kuin opetus lapsikasteessa TOTEUTUVASTA uudestisyntymisestä, jota luterilainen äärisiipi edustaa. Sellaista oppia pidän vaarallisena harhana. Käytännössä ko. harha johtaa siihen että uudestisyntyneet ja täysin maailmalliset ihmiset pitävät itseään kelpo kristittyinä kirkon jäsenyyden (sen suorittamien sakramenttien) perusteella. Usko Jeesukseen korvautuu uskolla kirkkoon ja sen toimituksiin.
USKO ja KASTE vai KASTE ja USKO? Järjestyksestä riitelemistä tärkeämpää on paneutua asian sisältöön jonka Roomalaiskirje 6 kuvaa. Kuten eräässä yhteiskristillisessä tilaisuudessa toin esiin:
Mitä merkitystä sillä on, että minulla on oikea kasteoppi (on se sitten ns. lapsikaste tai ns. uskovien kaste), jos kasteen sisältö ei kuitenkaan ole totta elämässäni? Tärkeintä on että uskon Jeesukseen, osallisena Hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, ja että sitten myös haluan elää sen mukaista elämää rehellisenä ja avoimena Jumalalle ja ihmisten edessä, niin että Pyhä Henki saa minua uudistaa ja johtaa. Se tässä on olennaisinta.
Haluan vielä sanoa että olen pitänyt viestejäsi hyvinä. Silloinkin kun olen ollut eri mieltä asiasta tai sen opillisesta muotoilusta ja esitystavasta, olen yleensä voinut yhtyä siihen hengelliseen asenteeseen minkä olen viesteissäsi aistinut. Mielestäni ne ovat olleet yleensä rakentavia.
Saman Isän lapsina meillä tulisi olla malttia keskustella vaikeistakin kysymyksistä ilman että menee parjaamiseksi ja lyömiseksi. Aina se ei valitettavasti onnistu. Mutta siihen tulisi pyrkiä. Jos kerran olemme Hänen kanssaan nousseet uuteen elämään, jossa Pyhä Henki (ristin kautta) meitä johtaa. - Niko.
teapot kirjoitti:
Olen kanssasi paljolti samaa mieltä...
En kuitenkaan kaikessa.
>Kaste julistaa Kristuksen voittoa kuolemasta ja tekee kasteen saaneen tästä voitosta osalliseksi. Kristitty on kastettu Kristuksen omaksi.<
Kaste tosin julistaa Kristuksen voittoa, mutta ei sinällään tee kastettavaa tästä osalliseksi. Kaste ei tuo Kristuksen voittoa kastettavan sisimpään. Siihen tarvitaan usko.
Pelastukseen tullaan sisälle uudestisyntymisessä eli uskoontulossa, mutta uskoontulo ja kaste kuuluvat erottamattomalla tavalla yhteen, niin että Vapahtaja itse sanoo "joka uskoo ja kastetaan, pelastuu". Tämä oli alkuseurakunnassa selviö. Kun ihminen tuli uskoon hänet myös kastettiin. Toisin sanoen: hän tunnustautui Jeesukseen ja osoitti sitoutuvansa Kristukseen koko elämällään. Hyvin usein kastetuksi tuleminen merkitsi vainotuksi joutumista, perheestä ja suvusta erottamista, jopa kuolemaa. Kasteesta kieltäytyminen olisi kuitenkin ollut Jeesuksesta kieltäytymistä. Se olisi ollut luopumista uskoontulossa saadusta iankaikkisen elämän todellisuudesta.
Ihminen tulee Jeesuksen omaksi USKOONTULOSSA mutta kiinteä seuraus tästä on KASTE. Usko ja kaste liittyvät toisiinsa niin kiinteästi ettei niitä oikeastaan voi erottaa. Tavallaan kaste on sitoutumista siihen mikä on jo tapahtunut. Jollain tapaa kaste on kuitenkin mysteeri. Siihen sisältyy Jumalan todellisuutta jota ei tule vähätellä. En ajattele kastetta ihmisen tekona vaan Jumalan lahjana. Se on uskoontulleen sitoutumista Kristukseen, tunnustautumista uskoontulossa saatuun uuden elämän todellisuuteen, kuitenkin niin että Kristus on sitoutumisessa läsnä siunaten sen. Siksi kastekin on Jumalan lahja. Se on siunaus ja etuoikeus.
On huomattava, että samassa yhteydessä missä Vapahtajamme ja Herramme sanoo "joka uskoo ja kastetaan, pelastuu", hän lisää "joka ei usko, tuomitaan kadotukseen."
Usko on pelastava tekijä. Ei usko kasteeseen, vaan nimenomaan henkilökohtainen usko Jeesukseen.
Uskonratkaisu merkitsee Jumalan lahjan eli Kristuksen vastaanottamista, jossa ja jonka kautta tullaan osalliseksi KAIKISTA Jumalan lahjoista, niistä jotka saadaan heti ja niistä joita Pyhä Henki myöhemmin jakaa tahtonsa mukaan.
Näin olen kokenut ja ajattelen. Vaikka kastenäkemykseni siis on ns. uskovien kasteen puolella - ensin usko, sitten kaste - en katso että minun tulisi vaatia esim. luterilaiselta uskovalta raamatuntulkintani mukaista kastetta. TÄRKEINTÄ ON HENKILÖKOHTAINEN USKO JEESUKSEEN. Jos henkilöllä on usko, ja sitten haluaa pitäytyä lapsena saamassaan kasteessa, se on mielestäni ok, kunhan ei opeteta pelastusta kasteen, vaan uskon perusteella.
Ei minulla ole mitään sitäkään vastaan, että joku katsoo lapsikasteessa tulleensa Kristuksen omaksi ikäänkuin edeltävänä armona, että hän tavallaan on siis tullut pelastuksen lahjasta osalliseksi jo silloin, kunhan myöhemmin henkilökohtaisesti tulee uskoon jolloin lahja vasta toteutuu hänen kohdallaan. Tuon kaltainen ajatuskulku on minulle mahdollinen hyväksyä vaikka pidänkin sitä outona ja ongelmallisena. Joka tapauksessa se on vähemmän ongelmallinen kuin opetus lapsikasteessa TOTEUTUVASTA uudestisyntymisestä, jota luterilainen äärisiipi edustaa. Sellaista oppia pidän vaarallisena harhana. Käytännössä ko. harha johtaa siihen että uudestisyntyneet ja täysin maailmalliset ihmiset pitävät itseään kelpo kristittyinä kirkon jäsenyyden (sen suorittamien sakramenttien) perusteella. Usko Jeesukseen korvautuu uskolla kirkkoon ja sen toimituksiin.
USKO ja KASTE vai KASTE ja USKO? Järjestyksestä riitelemistä tärkeämpää on paneutua asian sisältöön jonka Roomalaiskirje 6 kuvaa. Kuten eräässä yhteiskristillisessä tilaisuudessa toin esiin:
Mitä merkitystä sillä on, että minulla on oikea kasteoppi (on se sitten ns. lapsikaste tai ns. uskovien kaste), jos kasteen sisältö ei kuitenkaan ole totta elämässäni? Tärkeintä on että uskon Jeesukseen, osallisena Hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, ja että sitten myös haluan elää sen mukaista elämää rehellisenä ja avoimena Jumalalle ja ihmisten edessä, niin että Pyhä Henki saa minua uudistaa ja johtaa. Se tässä on olennaisinta.
Haluan vielä sanoa että olen pitänyt viestejäsi hyvinä. Silloinkin kun olen ollut eri mieltä asiasta tai sen opillisesta muotoilusta ja esitystavasta, olen yleensä voinut yhtyä siihen hengelliseen asenteeseen minkä olen viesteissäsi aistinut. Mielestäni ne ovat olleet yleensä rakentavia.
Saman Isän lapsina meillä tulisi olla malttia keskustella vaikeistakin kysymyksistä ilman että menee parjaamiseksi ja lyömiseksi. Aina se ei valitettavasti onnistu. Mutta siihen tulisi pyrkiä. Jos kerran olemme Hänen kanssaan nousseet uuteen elämään, jossa Pyhä Henki (ristin kautta) meitä johtaa.teapot kirjoitti Tapiolle:
"Haluan vielä sanoa että olen pitänyt viestejäsi hyvinä. Silloinkin kun olen ollut eri mieltä asiasta tai sen opillisesta muotoilusta ja esitystavasta, olen yleensä voinut yhtyä siihen hengelliseen asenteeseen minkä olen viesteissäsi aistinut. Mielestäni ne ovat olleet yleensä rakentavia."
Minä tahdon yhtyä tähän samaan!
Vaikka olenkin Tapion kanssa kasteasiasta keskustellut ja olemme hieman eri mieltä, niin Tapio on minulle veli Herrassa kuten jokainen joka uskoo Kristukseen! teapot kirjoitti:
Olen kanssasi paljolti samaa mieltä...
En kuitenkaan kaikessa.
>Kaste julistaa Kristuksen voittoa kuolemasta ja tekee kasteen saaneen tästä voitosta osalliseksi. Kristitty on kastettu Kristuksen omaksi.<
Kaste tosin julistaa Kristuksen voittoa, mutta ei sinällään tee kastettavaa tästä osalliseksi. Kaste ei tuo Kristuksen voittoa kastettavan sisimpään. Siihen tarvitaan usko.
Pelastukseen tullaan sisälle uudestisyntymisessä eli uskoontulossa, mutta uskoontulo ja kaste kuuluvat erottamattomalla tavalla yhteen, niin että Vapahtaja itse sanoo "joka uskoo ja kastetaan, pelastuu". Tämä oli alkuseurakunnassa selviö. Kun ihminen tuli uskoon hänet myös kastettiin. Toisin sanoen: hän tunnustautui Jeesukseen ja osoitti sitoutuvansa Kristukseen koko elämällään. Hyvin usein kastetuksi tuleminen merkitsi vainotuksi joutumista, perheestä ja suvusta erottamista, jopa kuolemaa. Kasteesta kieltäytyminen olisi kuitenkin ollut Jeesuksesta kieltäytymistä. Se olisi ollut luopumista uskoontulossa saadusta iankaikkisen elämän todellisuudesta.
Ihminen tulee Jeesuksen omaksi USKOONTULOSSA mutta kiinteä seuraus tästä on KASTE. Usko ja kaste liittyvät toisiinsa niin kiinteästi ettei niitä oikeastaan voi erottaa. Tavallaan kaste on sitoutumista siihen mikä on jo tapahtunut. Jollain tapaa kaste on kuitenkin mysteeri. Siihen sisältyy Jumalan todellisuutta jota ei tule vähätellä. En ajattele kastetta ihmisen tekona vaan Jumalan lahjana. Se on uskoontulleen sitoutumista Kristukseen, tunnustautumista uskoontulossa saatuun uuden elämän todellisuuteen, kuitenkin niin että Kristus on sitoutumisessa läsnä siunaten sen. Siksi kastekin on Jumalan lahja. Se on siunaus ja etuoikeus.
On huomattava, että samassa yhteydessä missä Vapahtajamme ja Herramme sanoo "joka uskoo ja kastetaan, pelastuu", hän lisää "joka ei usko, tuomitaan kadotukseen."
Usko on pelastava tekijä. Ei usko kasteeseen, vaan nimenomaan henkilökohtainen usko Jeesukseen.
Uskonratkaisu merkitsee Jumalan lahjan eli Kristuksen vastaanottamista, jossa ja jonka kautta tullaan osalliseksi KAIKISTA Jumalan lahjoista, niistä jotka saadaan heti ja niistä joita Pyhä Henki myöhemmin jakaa tahtonsa mukaan.
Näin olen kokenut ja ajattelen. Vaikka kastenäkemykseni siis on ns. uskovien kasteen puolella - ensin usko, sitten kaste - en katso että minun tulisi vaatia esim. luterilaiselta uskovalta raamatuntulkintani mukaista kastetta. TÄRKEINTÄ ON HENKILÖKOHTAINEN USKO JEESUKSEEN. Jos henkilöllä on usko, ja sitten haluaa pitäytyä lapsena saamassaan kasteessa, se on mielestäni ok, kunhan ei opeteta pelastusta kasteen, vaan uskon perusteella.
Ei minulla ole mitään sitäkään vastaan, että joku katsoo lapsikasteessa tulleensa Kristuksen omaksi ikäänkuin edeltävänä armona, että hän tavallaan on siis tullut pelastuksen lahjasta osalliseksi jo silloin, kunhan myöhemmin henkilökohtaisesti tulee uskoon jolloin lahja vasta toteutuu hänen kohdallaan. Tuon kaltainen ajatuskulku on minulle mahdollinen hyväksyä vaikka pidänkin sitä outona ja ongelmallisena. Joka tapauksessa se on vähemmän ongelmallinen kuin opetus lapsikasteessa TOTEUTUVASTA uudestisyntymisestä, jota luterilainen äärisiipi edustaa. Sellaista oppia pidän vaarallisena harhana. Käytännössä ko. harha johtaa siihen että uudestisyntyneet ja täysin maailmalliset ihmiset pitävät itseään kelpo kristittyinä kirkon jäsenyyden (sen suorittamien sakramenttien) perusteella. Usko Jeesukseen korvautuu uskolla kirkkoon ja sen toimituksiin.
USKO ja KASTE vai KASTE ja USKO? Järjestyksestä riitelemistä tärkeämpää on paneutua asian sisältöön jonka Roomalaiskirje 6 kuvaa. Kuten eräässä yhteiskristillisessä tilaisuudessa toin esiin:
Mitä merkitystä sillä on, että minulla on oikea kasteoppi (on se sitten ns. lapsikaste tai ns. uskovien kaste), jos kasteen sisältö ei kuitenkaan ole totta elämässäni? Tärkeintä on että uskon Jeesukseen, osallisena Hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, ja että sitten myös haluan elää sen mukaista elämää rehellisenä ja avoimena Jumalalle ja ihmisten edessä, niin että Pyhä Henki saa minua uudistaa ja johtaa. Se tässä on olennaisinta.
Haluan vielä sanoa että olen pitänyt viestejäsi hyvinä. Silloinkin kun olen ollut eri mieltä asiasta tai sen opillisesta muotoilusta ja esitystavasta, olen yleensä voinut yhtyä siihen hengelliseen asenteeseen minkä olen viesteissäsi aistinut. Mielestäni ne ovat olleet yleensä rakentavia.
Saman Isän lapsina meillä tulisi olla malttia keskustella vaikeistakin kysymyksistä ilman että menee parjaamiseksi ja lyömiseksi. Aina se ei valitettavasti onnistu. Mutta siihen tulisi pyrkiä. Jos kerran olemme Hänen kanssaan nousseet uuteen elämään, jossa Pyhä Henki (ristin kautta) meitä johtaa.teapot:
"Olen kanssasi paljolti samaa mieltä...
En kuitenkaan kaikessa.
>Kaste julistaa Kristuksen voittoa kuolemasta ja tekee kasteen saaneen tästä voitosta osalliseksi. Kristitty on kastettu Kristuksen omaksi.<
Kaste tosin julistaa Kristuksen voittoa, mutta ei sinällään tee kastettavaa tästä osalliseksi. Kaste ei tuo Kristuksen voittoa kastettavan sisimpään. Siihen tarvitaan usko."
>>>>>>>>>>
Aivan!
Et ehkä huomioinut sanan paikkaa, joka juuri valaisee tätä:
”Ollen haudattuna Hänen kanssaan KASTEESSA, JOSSA te myös hänen kanssaan olette herätetyt USKON KAUTTA, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.” (Kol. 2:12).- oikeajärjestysolla..
Harhaisesta evlutin lapsikasteesta ei olekaan kysynmys. Onneksi.
Vauva (ymmärtämätön) ei pysty ottamaan kastetta, eikä voi tulla haudatuksi kasteesssa, eikä tunnustaa Jeesusta ennen kastetta, eikä ottaa vastaan ymmärtämättömänä mitään.
Kaste ei velvoita mitään. Se on todistus ihmisille ja henkivalloille siitä, kenelle uskova kristitty kuuluu. Kaste ei ole lihan saastan (synnin) poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta.
"jos joku in Kristuksessa"..jne ei liity kasteeseen, vaan uudestisyntymiseen ja uskon elämään Kristuksen yhteydessä, joka ei tapahdu kasteesssa.
Muuutamasta kohdasta paistaa läpi se, että koetat ujuttaa harhaoppia lapsikasteesta tänne?
"kasteen ja uskon kautta "
- äläpäs vääntele sanajärjestystä evlutin harhaoppiin. Ensin usko Jeesukseen syttyy evankeliumin saarnan kautta, sitten kasteen hautaan heti, eikä toisinpäin. oikeajärjestysolla.. kirjoitti:
Harhaisesta evlutin lapsikasteesta ei olekaan kysynmys. Onneksi.
Vauva (ymmärtämätön) ei pysty ottamaan kastetta, eikä voi tulla haudatuksi kasteesssa, eikä tunnustaa Jeesusta ennen kastetta, eikä ottaa vastaan ymmärtämättömänä mitään.
Kaste ei velvoita mitään. Se on todistus ihmisille ja henkivalloille siitä, kenelle uskova kristitty kuuluu. Kaste ei ole lihan saastan (synnin) poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta.
"jos joku in Kristuksessa"..jne ei liity kasteeseen, vaan uudestisyntymiseen ja uskon elämään Kristuksen yhteydessä, joka ei tapahdu kasteesssa.
Muuutamasta kohdasta paistaa läpi se, että koetat ujuttaa harhaoppia lapsikasteesta tänne?
"kasteen ja uskon kautta "
- äläpäs vääntele sanajärjestystä evlutin harhaoppiin. Ensin usko Jeesukseen syttyy evankeliumin saarnan kautta, sitten kasteen hautaan heti, eikä toisinpäin.Rov. Matias Roto:
http://www.roto.nu/doku.php/text005
Perusteellista pohdintaa liittyen jakeeseen Mark. 16:16.
Kannattaa lukea, vaikka tekstiä on paljon.Tapio522 kirjoitti:
Rov. Matias Roto:
http://www.roto.nu/doku.php/text005
Perusteellista pohdintaa liittyen jakeeseen Mark. 16:16.
Kannattaa lukea, vaikka tekstiä on paljon.Rov. Matias Roto:
http://www.roto.nu/doku.php/text005
Jumalan työ Luojana luomisessa, pelastustapahtumassa Jeesusksessa ja pelastuksen yhteyteen saattamisesssa Pyhässä Hengessä ovat yksi.
Pelastus ei johda meitä pois toisten ihmisten ja muiden luontokappaleitten yhteydestä. Koko maailman evankeliointi, sisältää toivon kipinän myös eläimille, kasveille ja koko luomakunnalle.
Jumala ei eristäydy maailmastaan, vaan elää sen keskellä ja pitää huolta luoduistaan ja pelastamistaan. Siksi kasteemme ja uskomme kutsuvat meitä avoimeen elämänasenteeseen ja haastavat meitä jo paratiisissa annettuun tehtävään pitää huolta “viljellä ja varjella” koko luomakunnasta, evankeliumin pitää koskettaa koko maailmaa.
Edellä esitetyn valossa pitäisi tulla selväksi, että kasteongelman näennäinen keskus: kiistely siitä pitääkö ihminen kastaa vasta tietoisen henkilökohtaisen uskonratkaisun jälkeen, “viedä uskovien kasteelle”, vai voiko myös lapsia kastaa, onko “lapsikaste” sallittava, on tullut ajankohtaiseksi vasta uskonkäsityksen vinouduttua.
Ongelmat ovat syntyneet väärin asetetun kysymyksen-asettelun pohjalta. Ongelman ytimenä ovat näennäistä keskustelunaihetta syvemmät kysymykset, joiden ydin on: kannattaako juuri oksaa vaiko oksa juurta. Vääristynyttä jumalakuvaa on seurannut rajoittunut seurakuntänäkemys ja väärästä seurakuntanäkemyksestä seuraa kapinallinen uskonkäsitys. On alettu näpertelemään näennäisten ongelmien parissa, jotka vievät katseen pois oleellisesta.
Kun ollaan harhan vallassa, niin rajoittuneesta jumalakuvasta johtuen ei nähdän uskon yhteisöllistä ulottuvuutta eikä uskon lahjaluonnetta.
Pelastus muuttuu passiivisesta hyvyyden kohteena olemisesta omien suoritusten aktiiviseksi esilläpitämiseksi. Subjektin Oma Aktiivisuus, “Usko” ottaa Jumalan paikan. Silloin ei huomata, että ihmisen pelastus kaventuu universaalisesta osallisuudesta oman ajattelun rajojen tasalle.
Mutta kun Ylösnoussut Kritus pannaan kaiken keskukseksi, niin maailmanlaajuinen yhteys avautuu. tulevan maailman ovet ovat selkosen selällään ja rakkauden ateria odottaa riemuitsevaa kansaa. Sillä meidän toivomme on ankkuroitu Jumalan tekoon, meidän ainoa aktiivinen tekomme, se että olemme tulleet uskon osallisuuteen, toteutui täydellisesti passiivisessa teossa, kun meidät kasteen kautta tuotiin Kristuksen yhteyteen.
Tähän yhteyteen tuomme mielellämme jokaisen, myös jokaisen kristilliseen perheeseen syntyneen lapsen.
(Matias Roto)- Kiteytit harhan
Tapio522 kirjoitti:
Rov. Matias Roto:
http://www.roto.nu/doku.php/text005
Jumalan työ Luojana luomisessa, pelastustapahtumassa Jeesusksessa ja pelastuksen yhteyteen saattamisesssa Pyhässä Hengessä ovat yksi.
Pelastus ei johda meitä pois toisten ihmisten ja muiden luontokappaleitten yhteydestä. Koko maailman evankeliointi, sisältää toivon kipinän myös eläimille, kasveille ja koko luomakunnalle.
Jumala ei eristäydy maailmastaan, vaan elää sen keskellä ja pitää huolta luoduistaan ja pelastamistaan. Siksi kasteemme ja uskomme kutsuvat meitä avoimeen elämänasenteeseen ja haastavat meitä jo paratiisissa annettuun tehtävään pitää huolta “viljellä ja varjella” koko luomakunnasta, evankeliumin pitää koskettaa koko maailmaa.
Edellä esitetyn valossa pitäisi tulla selväksi, että kasteongelman näennäinen keskus: kiistely siitä pitääkö ihminen kastaa vasta tietoisen henkilökohtaisen uskonratkaisun jälkeen, “viedä uskovien kasteelle”, vai voiko myös lapsia kastaa, onko “lapsikaste” sallittava, on tullut ajankohtaiseksi vasta uskonkäsityksen vinouduttua.
Ongelmat ovat syntyneet väärin asetetun kysymyksen-asettelun pohjalta. Ongelman ytimenä ovat näennäistä keskustelunaihetta syvemmät kysymykset, joiden ydin on: kannattaako juuri oksaa vaiko oksa juurta. Vääristynyttä jumalakuvaa on seurannut rajoittunut seurakuntänäkemys ja väärästä seurakuntanäkemyksestä seuraa kapinallinen uskonkäsitys. On alettu näpertelemään näennäisten ongelmien parissa, jotka vievät katseen pois oleellisesta.
Kun ollaan harhan vallassa, niin rajoittuneesta jumalakuvasta johtuen ei nähdän uskon yhteisöllistä ulottuvuutta eikä uskon lahjaluonnetta.
Pelastus muuttuu passiivisesta hyvyyden kohteena olemisesta omien suoritusten aktiiviseksi esilläpitämiseksi. Subjektin Oma Aktiivisuus, “Usko” ottaa Jumalan paikan. Silloin ei huomata, että ihmisen pelastus kaventuu universaalisesta osallisuudesta oman ajattelun rajojen tasalle.
Mutta kun Ylösnoussut Kritus pannaan kaiken keskukseksi, niin maailmanlaajuinen yhteys avautuu. tulevan maailman ovet ovat selkosen selällään ja rakkauden ateria odottaa riemuitsevaa kansaa. Sillä meidän toivomme on ankkuroitu Jumalan tekoon, meidän ainoa aktiivinen tekomme, se että olemme tulleet uskon osallisuuteen, toteutui täydellisesti passiivisessa teossa, kun meidät kasteen kautta tuotiin Kristuksen yhteyteen.
Tähän yhteyteen tuomme mielellämme jokaisen, myös jokaisen kristilliseen perheeseen syntyneen lapsen.
(Matias Roto)"Sillä meidän toivomme on ankkuroitu Jumalan tekoon, meidän ainoa aktiivinen tekomme, se että olemme tulleet uskon osallisuuteen, toteutui täydellisesti passiivisessa teossa, kun meidät kasteen kautta tuotiin Kristuksen yhteyteen.
Tähän yhteyteen tuomme mielellämme jokaisen, myös jokaisen kristilliseen perheeseen syntyneen lapsen."
- lyhykäisyydessään: harha
teapot:
"Minä olen tullut, että heillä [jotka minuun uskovat] olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys". Joh.10:10.
>>>>>>>>>>
Joh. 10. luku kertoo meille hyvästä paimenesta.
Minustakin on nyt tullut lammasten paimen.Olen nimittäin hiljakkoin hankkinut 13 lammasta.
Niiden paimentaminen on hauskaa ja opettavaista puuhaa.
Raamatun vertaukset kadonneesta lampaasta (Lk. 15:1-7) tai Jeesuksen opetukset siitä, että Hän on lammastarhan ovi ja hyvä paimen (Joh.10:1-16) saattavat tuntua meistä kovin vierailta.
HYVÄ PAIMEN
Joh. 10:1-21
>>><
10:3 Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos.
10:4 Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä.
10:5 Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä."
>>>>
Olen huomannut, että omat lampaanikin ovat tulleet rohkeammiksi.
Heti aamulla, kun kutsun niitä, ne vastaavat kutsuuni ja heti juosten tulevat luokseni.
Mutta, jos joku vieras lähestyy niitä, ne pakenevat.
Lainaan nyt AAPELI SAARISALOA (Raamatun sanakirja):
”Parhaat laidunmaat (Palestiinassa) ovat vuorten pensaiset rinteet. Siellä liikkuu osa laumasta korkeilla kallioilla, osa toisinaan piiloutuu pensaisiin.
Toiset seuraavat paimenta läheltä, toiset poukkoilevat oikealle ja vasemmalle tai vetelihtivät kaukana jäljessä. Paimen kiukkuisena huutaa niille tai paiskaa kiven peloitukseksi.
Kuljettaessa houkuttelevien aidattomien viljapeltojen ohi lammasten on seurattava paimenen ääntä, etteivät poikkea tieltä.
Usein tulee monta paimenta samaan tarhapaikkaan yöksi ja suuret lammaslaumat joutuvat samaan joukkoon ja sekaisin.
Mutta aamulla, kun paimenet kutsuvat omansa, lauma tulee levottomaksi, ja pian on kullakin omat lampaansa ympärillään, sillä ”vierasta ne eivät seuraa” (Joh. 10:5).
Paimen kulkee edellä sekä näyttääkseen kulkusuuntaa, että valitakseen laidunta ja tutkiakseen tien turvallisuutta. Petoeläimet saattavat tehdä hyökkäyksiä paimenten läsnäollessakin. Varkaita ja rosvoja kulkee myös, ja silloin voi koiran avusta huolimatta uskollinen paimen joutua panemaan henkensä alttiiksi laumansa puolesta. Eivät beduiini-rosvot sääliä tunne.
(Edellä oleva kuvaus ei ehkä täysin pidä paikkaansa tämän päivän Israelissa, mutta varmaankin Jeesuksen aikaan oli tilanne tämä. ).
Hyvä paimen ruokkii laumaansa, kokoaa karitsat syliinsä ja hellästi johdattaa imettäviä (Jes. 40:11).
Tavallisissa oloissa tosin ei paimenen tarvitse ruokkia laumaansa muulla tavalla kuin johdattamalla sen hyville laitumille. Mutta silloin kun laitumet ovat kokonaan kuivuneet pitää paimenen itsensä katkoa puitten lehviä syötäväksi. Tosin lampaat tyytyvät huonoonkin laitumeen, jolla ei ole enää muuta syötävää kuin juuria ja piikkikasveja.” (Lainaus loppu)
Raamattu ottaa siis mielellään vertauksia lammasten paimentamisesta, eikä syyttä.
Niinpä on hyvä paimen vertauskuvana sille Kaitsijalle, joka säälien ajattelee heikkoja lampaitansa; Jeesus on meidän armahtajamme.
”Kaikki eksyneetkin lampaat saata, Jeesus, laumaasi,
ettei niitä pedon hampaat raatelisi, surmaisi.
Harhateiltään kotiin tuo ne, että yksi lammashuone,
yksi paimen olisi, armotyösi täyttyisi”. (virsi 378:5).
Hyvä paimen tuntee lampaansa yksilöinä ja kutsuu niitä nimeltä (j. 3).
Tätä paimenen ja lampaan välistä suhdetta sävyttää kiintymys ja rakkaus. Se on verrattavissa Isän ja Pojan väliseen rakkauteen (j. 30).
Myös uskovat tuntevat Vapahtajansa. Tätä keskinäistä rakkautta Jeesus kuvaa Joh. 15. luvussa
puhuessaan totisesta viinipuusta ja viinitarhurista.
Vertauksessamme Jeesus sanoo myös itsestään: ”Minä olen lammasten ovi.” (j. 7).
Vanhoissa kirkoissa oli/on kasteallas oven lähellä kuvaamassa sitä, kuinka seurakuntaan (kirkkoon) tullaan sisälle kasteen ja uskon kautta.Tuo oli kyllä viiden tähden avaus. Kiitos teapot!
Avaus ja koko ketju on ollut tähän asti niin hyvä, että hiukan pelottaa tulla ollenkaan mukaan. Etten vaan pilaisi kaikkea hyvää. Mutta en nyt malta olla kiinnittämättä huomiota Jeesuksen sanoihin:
"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu."
Kahdessa ensimmäisessä verbissä on tuo kuuluisa aoristi, eli tarkkaan kääntäen "uskova ja kastettu pelastuu". Tässä ei kuitenkaan puhuta vesikasteesta. Sillä se ei pelasta siinä iankaikkisuusmielessä, mistä Jeesus tuossa lauseessa puhuu; eli kun Jeesus sanoo, että uskova ja kastettu pelastuu, mutta ei uskova joutuu kadotukseen. Tätä jakoa ei ratkaise vesikaste, vaan se kaste, mikä tapahtuu siinä hetkessä, kun lähdemme liikkeelle ulos egyptistä.
Kun evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta saavuttaa sydämemme, meissä syntyy usko. Saamme lahjaksi iankaikkisen elämän. Meidät siirretään kuolemasta elämään. Vanha on kadonnut ja uusi on sijaan tullut. Ja silloin on hautajaisten aika. Mutta kuolema on tapahtunut tietenkin jo ennen hautajaisia. Eli tuo aloittajan mainitsema "paras itsemurha" ei tapahdu kastealtaalla.
Tämä ulkonainen tapahtuma on kyllä symboli sille, mikä on jo tapahtunut uudestisyntymisen hetkellä. Eli juuri sinä hetkenä kun me jätämme egyptin meidät on siirretty pilven alle. Ja tästä kasteesta on noissa Jeesuksen sanoissa kysymys. Siis tuo ratkaiseva kaste on uskoontulohetkellä tapahtuva asia. Sitten kyllä kuljemme myös meren läpi, ja toki siinä yhteydessä egypti eli maailma jää konkreettisesti taakse. Mutta ei siis ole sattuma, että Paavali mainitsee asiat tässä järjestyksessä: "Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä".
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2466314
Minun rakkaani.
Haluaisin käden mitan päähän sinusta. Silleen, että yltäisin koskettamaan, jos siltä tuntuu. Olen tosi huono puhumaan, m284287- 952834
- 412247
- 332032
- 491984
- 1091850
- 221739
- 271542
Pitihän se arvata, että kasvavat puolustusmenot
halutaan rahoittaa työtä tekevien oloja kurjistamalla. Nyt ehdotetaan arkipyhien poistamista. Seuraavaksi tulee ne kuusi2311481