Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

314

Kommenttia

11845

  1. Edellä Jeesus on opettanut
    Jumalan Valtakunnasta.

    "Ei Jumalan valtakunta
    tule nähtävällä tavalla,
    eikä voida sanoa:
    'Katso, täällä se on',
    tahi:
    'Tuolla';
    sillä katso,
    Jumalan valtakunta on
    sisällisesti teissä".
    (Luuk 17:20-21)

    Sitten Luukas on tallentanut
    rikkaan nuorukaisen kaipuun.

    "Hyvä opettaja,
    mitä minun pitää tekemän,
    että minä
    iankaikkisen elämän perisin?"
    (Luuk 18:18)

    Jeesus vastaa mainiten käskyjä
    Mooseksen laista.
    Nuorukainen sanoo noudattaneensa niitä.

    Jeesus tarjoaa jotain enemmän.
    Selvästikin nuorukainen halusi,
    että rimaa nostettaisiin.

    Jeesus tekee sen.
    Jos tahdot olla täydellinen ....

    "myy kaikki,
    mitä sinulla on,
    ja jakele köyhille,
    niin sinulla on oleva aarre taivaissa;
    ja tule ja seuraa minua"
    (Luuk 18:22)

    Jeesus tarjosi nuorukaiselle
    Jumalan Valtakuntaa tässä ja nyt.

    Nuorukainen olisi tässä ja nyt
    voinut saada Jumalan Valtakunnan
    sisimpäänsä.

    Siis jotain paljon enemmän
    kuin se rikkaus,
    mikä hänellä oli.

    Mutta nuorukainen lähti pois
    ilman Jumalan Valtakuntaa
    sisimmässään.

    Se ilmeni siten,
    että hän lähti pois murheellisena.

    "Kuinka vaikea onkaan niiden,
    joilla on tavaraa,
    päästä Jumalan valtakuntaan!"
    (Luuk 18:24)

    Siis Jumalan Valtakunta,
    ei ole syömistä ja juomista,
    vaan
    Vanhurskautta, Rauhaa ja Iloa.

    Tämän ilon nuorukainen menetti.
    Ja aarteen taivaassa.

    Tästä episodista sitten
    puhkeaa tämän keskustelun
    avauksen kysymys.

    Rikas mies ei luopunut mistään,
    ja niin hän ei myöskään
    saanut sisimpäänsä sitä,
    mitä hän sisimmässään etsi.

    Jokainen, joka luopuu jostakin
    Jumalan Valtakunnan tähden,
    saa takaisin monin verroin
    - Jumalan Valtakunnan -
    sisimpäänsä.
    Mitään suurempaa rikkautta
    ei voi olla.

    "Totisesti minä sanon teille:
    ei ole ketään,
    joka Jumalan valtakunnan tähden
    on luopunut
    talosta tai vaimosta
    tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista,
    ja joka ei saisi monin
    verroin takaisin tässä ajassa,
    ja tulevassa maailmassa
    iankaikkista elämää".
    (Luuk 18:29-30)

    Ja teksti jatkuu suoraan
    Jeesuksen ilmoituksella siitä,
    mistä Jeesus itse luopuu
    Jumalan Valtakunnan
    ja ikuisen elämän tähden.

    "Katso,
    me menemme ylös Jerusalemiin,
    ja kaikki on täysin toteutuva,
    mitä profeettain kautta
    on kirjoitettu Ihmisen Pojasta.
    Sillä hänet annetaan
    pakanain käsiin,
    ja häntä pilkataan
    ja häväistään
    ja syljetään;
    ja ruoskittuaan he tappavat hänet,
    ja kolmantena päivänä hän nousee ylös."
    (Luuk 18:31-33)

    Jeesus itse oli se
    Jumalan Valtakunnan Kuningas,
    jonka seuraa tarjosi rikkaalle nuorukaiselle.
    Hän oli se ikuinen elämä,
    jota nuorukainen tavoitteli.

    Jeesus tarjosi sitä nuorukaiselle
    bonuksen kera.
    Bonus jäi käyttämättä.

    Ja tässä ajassa nuorukainen
    ei saanut kokea sitä rikkautta,
    minkä olisi voinut saada kokea,
    kun olisi ottanut vastaan
    tarjolla olleen Jumalan Valtakunnan
    eli Vanhurskauden, Rauhan ja Ilon
    Pyhässä Hengessä.

    Kun Jeesus oli ilmoittanut
    oman uhrauksensa,
    joka toi Jumalan Valtakunnan
    meidän vastaan otettavaksemme,
    niin heti perään
    Luukas on tallentanut
    sokean kerjäläisen vastaanottokyvyn.

    Siis täydellinen kontrasti
    rikkaalle nuorukaiselle.

    Sokea kerjäläinen tunnisti
    Jeesuksen Daavidin Pojaksi,
    josta profeetat ovat ennustaneet,
    että kun Hän tulee,
    niin sokeat saavat näkönsä.

    Ja niin sokea otti vastaan tämän
    Jumalan Valtakunnan lupauksen.
    Hän huutaa sitä kovemmin,
    mitä enemmän häntä kielletään.

    Ja hän heittää pois viittansa,
    joka osoitti hänen olevan sokea,
    ja tulee Jeesuksen eteen.

    Ja hän saa heti kokea
    Jumalan Valtakunnan
    omassa elämässään.

    Ja oli täynnä iloa ja riemua
    ja seurasi Jeesusta
    ja ylisti Jumalaa.

    Voi kunpa nuorukainen
    olisi tehnyt samoin.
  2. Erittäin hyvä kysymys otsikossa,
    ja mahtava vastaus avauksessa.

    Eikä muita vastauksia sitten
    olekaan tullut kuin yksi,
    jossa joku kertoi lukevansa kuin p...

    Raamattu on yksi kirja.
    Jumalan omasivu.

    Kirjaa ei normaalisti lueta niin,
    että luetaan yksi rivi jostain luvusta
    ja sitten toinen jostain ihan muualta.

    Ei Raamatun sanomakaan näin avaudu.
    Jos ei ole lukenut ja sisäistänyt
    Raamatun ensimmäistä jaetta
    ei voi ymmärtää sen toista jaetta.

    Ajattelen siis niin,
    että Raamattu kannattaa lukea
    alusta loppuun järjestyksessään.

    Mutta esimerkiksi Paavalin kirjeet,
    joissa meille julistetaan Jumalan evankeliumi,
    eivät ole kirjoittamisjärjestyksessä
    Raamattuun painettu.

    Toki Roomalaiskirjeen sijoittamista
    ensimmäiseksi, voidaan puoltaa sillä,
    että juuri se on
    se Jumalan armon evankeliumi,
    jonka Jeesus Paavalille antoi tiedoksi.

    Mutta suosittelisin silti lukemaan
    Paavalin kirjeet järjestyksessään,
    jolloin Roomalaiskirje
    osuukin huippukohtaan
    eli keskimmäiseksi:

    Tess
    Gal
    Kor
    Room
    Ef
    Kol
    Fil

    Sanaa lukiessa
    on tärkeää jakaa Sana oikein.

    "Pyri osoittautumaan Jumalan edessä
    koetuksen kestäväksi työntekijäksi,
    jonka ei tarvitse hävetä työtään
    ja joka jakaa totuuden sanaa oikein."
    (2 Tim 2:15 Raamattu kansalle)

    Tuossa puhutaan siis
    Sanan jakamisesta osiin oikein.

    Ja tätä tarkoitusta varten
    Raamattupainoksiin
    on usein lisätty väliotsikoita.

    Pääasia on,
    että lukee Raamattua.

    Paavali kehottaa samaista timoteusta
    näin:

    "Pidä huolta lukemisesta,
    kehottamisesta ja opettamisesta"
    (1 Tim 4:13 Raamattu kansalle)

    Jos ei itse lue,
    niin ei sitten voi
    lukea kehottaa opettaa muillekaan.

    Kun itse pidän yllä foorumia,
    joka on pyhitetty keskustelulle
    Jumalan ilmoituksesta Hänen Sanassaan,
    niin minulla on aina auki
    monta Raamatunkäännöstä
    ja myös alkutekstit.

    Esimerkiksi lainaamieni
    kahden jakeen sanomien vakavuutta
    ei helposti ymmärrä esimerkiksi
    kirkkoraamatun
    vanhasta saatikka uudesta käännöksestä.

    Kuitenkin pääsääntöisesti
    käytän vanhaa kirkkoraamatun käännöstä.

    Erittäin hyvä käännös on STLK
    (Suomen Tunnustuksellisen
    Luterilaisen Kirkon)
    Lutherin juhlavuonna 2017
    julkistama käännös.

    Mutta pääasia on,
    että Turistin kehottamalla tavalla
    itse kukin huolehdimme
    Jumalan Sanan lukemisesta.

    Siis otamme Jumalan Sanan esiin,
    ja avaamme sen.
    Ei se muuten avaudu.
  3. Raamatun ensimmäisestä Sanasta alkaen
    meille kerrotaan
    Jeesuksesta Kristuksesta.

    Peruskertomus ((Gen 1:1 - 2:3)
    kertoo siitä mitä tämä Valkeus,
    joka oli Jumala Jumalan tykönä,
    Poika Isänsä Helmassa,
    teki sitä mukaan kuin Isä käskytti.

    Ja näin pimeys ja sekasorto syrjäytettiin
    ja kaikki oli taas
    kuuden päivän saneerauksen jälkeen
    sangen hyvää tarkoittaen täydellistä.

    Planeetta Maa oli valmiina
    ottamaan vastaan uuden hallitsijansa
    Jumalan kuvaksi luodun ihmisen
    hallitsemaan valtiaana
    kaikkea maan päällä.

    Kuitenkin maailmankaikkeuteen
    oli tullut jo uusi elementti,
    kun Aamuruskon poika
    oli muuttunut pimeyden ruhtinaaksi.

    Tämä enkeliensä kanssa
    majaili maan uumenissa
    sen syvimmässä kuilussa
    eli tuonelan syvyyksissä.

    Ihminen maan valtiaana
    oli tärkeässä asemassa sen suhteen,
    toteutuuko maan päällä
    Jumalan vai tuon ruhtinaan tahto.
    Tuleeko ihmisestä
    päivän lapsi vai yön lapsi.
    Tekeekö ihminen Valkeuden tekoja
    vai pimeyden tekoja.

    Maan valtiaaksi asetettu ihminen Aadam,
    päätti tästä asiasta.
    Vain hän saattoi rikkoa kieltolakia,
    jonka Jumala oli hänelle säätänyt.

    Ja sitten heti Raamatun ensimmäisestä
    jatkokertomuksesta (Gen 2:4-4:26)
    käy ilmi, että tuo rikkomus tapahtui,
    ja Aadam ohitti Elämän puun
    ja söi häneltä kielletystä
    hyvän- ja pahantiedon puusta.

    Jumala,
    (tarkkaan ottaen Jumalan Poika)
    kuitenkin järjesti sovituksen
    eli kirjaimellisesti kääntäen peittämisen,
    joka pelasti Aadamin ruumiilliselta
    kuolemalta tuona päivänä.

    Siis tuo personna,
    joka nykyisin tunnetaan nimellä
    Kristus Jeesus (= Voideltu Pelastaja)
    pelasti Aadamin välittömältä
    ruumiilliselta kuolemalta
    pukemalla tämän veriseen vaippaan.

    Ja samalla Aadam ja hänestä otettu
    puolisko Eeva saivat kuulla lupauksen
    Vaimon Siemenestä,
    joka murskaa paholaisen vallan.

    Ja tämän lupauksen
    Eeva luuli toteutuneen,
    kun oli synnyttänyt pojan.
    Ja niin hän sanoi kirjaimellisesti kääntäen:

    "Minä olen saanut miehen, Jahven."
    (Gen 4:1)

    Ja niin ensimmäinen jatkokertomus
    saa murheellisen päätöksen,
    kun Kain luulee olevansa Messias,
    eikä voi käsittää sitä,
    että Jumala ei katsonut
    hänen uhrilahjansa puoleen.

    Mutta se ei ollut Jumalan säätämä uhri,
    niinkuin Aabelin uhri oli.

    Ja edelleen on niin,
    että on vain yksi kertakaikkinen Uhri,
    Jumalan Karitsa,
    joka on Jumalan säätämä Uhri
    meidän syntiemme sovitukseksi.

    Mikään omatekoinen ei meitä pelasta.
    Vain Jumala pelastaa meidät.

    Pelastus = Jeesus

    Ja Kainkin ymmärsi lopulta
    tuon episodin jälkeen,
    että hän ei ollut messias,
    vaan mitä suurin syyllinen,
    eikä voinut mitään tehdä
    pelastaakseen edes itseänsä,
    vaan joka tarvitsi Pelastajaa,
    jonka oli oltava Jumalan Karitsa.