kalamos

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.
Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu
Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi
Blogi
https://kalamos.munblogi.com
Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:
"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"
Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:
"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"
Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:
"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"
Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.
Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.
- Mistä Sinä tiedät,
että eivät ole uudestisyntyneet
ja ovat uskosta osattomia? - Hengessä eläminen
on eri asia kuin
Hengessä vaeltaminen.
Minä elän koko ajan Hengessä.
Ja esimerkiksi näissä hetkissä,
kun täytän kutsumustehtävääni,
minä koko ajan huokailen ylöspäin
tietäen,
että purteni ei liiku mihinkään,
jos Tuuli ei täytä purjeita.
Siis juuri nyt vaellan Hengessä.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19570477/pysyako-sanassa!#comment-144762508 - "Ei kukaan voi tulla minun tyköni,
ellei Isä,
joka on minut lähettänyt,
häntä vedä"
(Joh 6:43)
"Jumalan hyvyys
vetää sinua parannukseen?"
(Room 2:4)
χρηστότης
khrēstotēs
hyvyys, lempeys, ystävällisyys
Tuosta Jumalan hyvyydestä
kaikki alkaa.
"Me rakastamme,
sillä hän on ensin rakastanut meitä."
(1 Joh 4:19)
Kun tämä Rakkaus
on vallannut meidät,
niin sapatinlepo on koittanut.
"Pelkoa ei rakkaudessa ole,
vaan täydellinen rakkaus
karkoittaa pelon,
sillä pelossa on rangaistusta;
ja joka pelkää,
se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa."
(1 Joh 4:18)
Sapatinlepo alkaa siitä,
että olemme armosta pelastetut. - Avataanpa Sana
Uuden Testamentin puolelta,
jolloin Sana on jo tullut lihaksi.
Johannes kirjoittaa
evankeliuminsa alussa Sanasta
eli Todellisesta Valkeudesta
eli Jeesuksesta,
sanoen,
että kaikki jotka
ottavat Hänet vastaan
ovat syntyneet Jumalasta.
Asia on siis niinpäin,
että kun olemme ottaneet
Sanan vastaan,
niin Sana pysyy meissä.
Kirjeessään
Johannes sanookin:
"Jumalan sana pysyy teissä"
Siis sinä päivänä,
kun me otimme Sanan vastaan,
me synteihimme kuolleet
synnyimme uudesti ylhäältä Hengestä,
ja meistä tuli Jumalan lapsia.
Olemme siis jo siirtyneet
perkeleen vallasta
Jumalan Rakkaan Pojan valtakuntaan,
emmekä ikinä kuole (hengellisesti).
Sana asuu meissä.
Jeesus Henkensä kautta.
Hän elää meissä,
ja niin me olemme nyt pysyvästi
Jumalan lapsen asemassa,
ja sen me tiedämme siitä Hengestä,
jonka olemme saaneet
kuten Johannes kirjeessään
edelleen sanoo.
Me elämme siis Hengessä.
Eikä Jeesus eli Sana meitä jätä.
Meitä on siis kohdannut
suuri ilosanoma,
ja Sana on tullut meihin asumaan.
Pietari kirjoittaa tästä asiasta:
"te, jotka olette uudestisyntyneet,
ette katoavasta,
vaan katoamattomasta siemenestä,
Jumalan elävän ja pysyvän
sanan kautta"
Pietari jatkaa
lainaten Jesajan julistamaa
Herran Sanaa:
"kaikki liha on kuin ruoho,
ja kaikki sen kauneus
kuin ruohon kukkanen;
ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee,
mutta Herran sana
pysyy iankaikkisesti"
Ja tämä Jesajan lupaus
täyttyi kun Sana
eli Jumala Jumalan luota
tuli ihmiseksi maan päälle.
Ja nyt meille julistetaan
valtavaa ilosanomaa,
siitä ihmeestä,
jonka Jeesus meissä tekee.
Pietari jatkaa sanoen:
"Ja tämä on se sana,
joka on teille ilosanomana julistettu."
Siis me olemme nyt niitä,
jotka ovat kokeneet sen,
minkä Johannes ilmaisee
evankeliuminsa ensimmäisessä
luvussa:
"Mutta kaikille,
jotka ottivat hänet vastaan,
hän antoi voiman
tulla Jumalan lapsiksi,
niille,
jotka uskovat hänen nimeensä,
jotka eivät ole syntyneet
verestä
eikä lihan tahdosta
eikä miehen tahdosta,
vaan Jumalasta.
Ja Sana tuli lihaksi
ja asui meidän keskellämme"
Tuo loppuosa ilmaisee sen,
miten edellä lausuttu
uudestisyntyminen tapahtuu.
Se voitaisiin kääntää:
"Ja Sana pystytti telttamajansa
ja asusti ..."
Tämä sanamuoto viittaa
Jumalan kansan Israelin
erämaavaellukseen.
Jumalan kirkkaus täytti
ilmestysmajan.
Samoin Sana eli Valkeus
täyttää meidän sisimpämme.
Tämä aarre tosin on
vielä saviastioissa
eli tässä tomumajassamme.
Johannes jatkaa:
ja me katselimme
hänen kirkkauttansa,
senkaltaista kirkkautta,
kuin ainokaisella Pojalla on Isältä;
ja hän oli täynnä armoa ja totuutta."
Tällainen kirkkaus asuu meissä
ja täyttää meidät
armolla ja totuudella.
Eli kun on ottanut
Jeesuksen vastaan,
niin Sana eli Jeesus
on tullut ihmiseen asumaan pysyvästi.
Ja niin siitä hetkestä lähtien
me elämme Hengessä.
Mutta oma lukunsa on se,
vaellammeko Hengessä.
Me voimme murehduttaa
Jumalan Pyhää Henkeä.
En halua arvioida ketään,
mutta jotenkin Sinun viestisi,
ovat aina rauhan täyteisiä
ja rakkaudellisia.
Sitten on niitä,
jotka lyövät nyrkin naamaani,
aina kun kohtaavat minut
tällä palstalla.
Nämä voivat toki olla
Hengessä eläviä,
mutta vaellus
ei ole Hengessä vaeltamista.
Otetaan kolmanneksi esiin
vielä Paavali.
Hän kehottaa meitä:
"Jos me Hengessä elämme,
niin myös Hengessä vaeltakaamme"
Ja Paavali jatkaa antaen
tunnusmerkistön niistä,
jotka eivät vaella Hengessä.
"Älkäämme olko
turhan kunnian pyytäjiä,
niin että
toisiamme ärsyttelemme,
toisiamme kadehdimme."
Ja edellä Paavali onkin
antanut kuvauksen
hyvästä hedelmästä:
"Mutta Hengen hedelmä on
rakkaus, ilo, rauha,
pitkämielisyys, ystävällisyys,
hyvyys, uskollisuus,
sävyisyys, itsensähillitseminen."
Minä perustin aikanaan
keskustelufoorumin,
joka on pyhitetty
rakkauden ilmapiirissä
käytävälle keskustelulle
Jumalan ilmoituksesta
Hänen Sanassaan.
Siellä on hyvä keskustella,
kun kukaan ei sivalla ketään.
Kaikki tomumajat
ovat sydämellisesti tervetulleita
tuolle telttamajalle
RAAMATTU ON JUMALAN OMASIVU
Hänen ilmoituksensa ihmislapsille
https://kalamos.foorumi.eu/index.php - Kuka sitten voi pelastua.
Ihmisille se on mahdotonta.
Mutta Jumalalle kaikki on mahdollista.
Ei siinä mihinkään lepoon pääse,
jos ihmisen pitäisi pelastaa itsensä.
Mutta kun ihminen on
armosta pelastettu,
niin hänellä on rauha ja lepo. - Mitä sapatin lepo
Sinulle merkitsee? - Sapatin lepo on
Hengessä vaeltamista. - Jumalan hyvyys vetää
jokaista ihmistä puoleensa.
Ne, jotka ottavat vastaan
Sanan eli Valkeuden eli Jeesuksen,
pääsevät Hänen lepoonsa. - Ihminen luotiin Sapatin lepoon.
Kuudennen päivän päätteeksi
Jumala loi ihmisen,
ja teki loppuhuipennukseksi
Aadamin kylkisiivusta
yhteensopivan puoliskon.
Ja sitten Jumala talutti tämän
luomakunnan ihastuttavimman
luomuksen Aadamin tykö.
Ja käski heidän olla hedelmällisiä
ja täyttää tämä maa.
Ja tuli ehtoo ja aamu.
Luomakunta oli herännyt
Sapatin lepoon.
Tuo Sapatinlepo
ei olisi koskaan päättynyt,
jos Aadam olisi pitänyt kiinni
hänelle asetetusta kieltolaista.
Mutta sinä hetkenä,
kun Aadam söi
häneltä kielletyn hedelmän,
päättyi sapatinlepo
ja alkoi ankara työ.
Ja maan täyttäminenkin merkitsi
nyt raskaita synnytystuskia.
Siis tuo seitsemäs päivä
eli sapatin lepo
päättyi vasta silloin,
kun synti ja kuolema
astuivat maailmaan.
Ja tästä hetkestä alkoi
raskas työ
niin ihmiselle kuin Jumalallekin.
Aadam hikoili lähes tuhat vuotta
eli melkein yhden päivän,
ja sitten Aadam kuoli.
Ja koko tuon elinpäivänsä ajan
Aadam raatoi otsahiessä
viljellen maata,
joka ei hänelle satoa antanut.
Tähän työhon tuli sapatinlepo
eli viikkosapatti Jumalan kansalle
eli Israelille, joka oli raatanut
orjana 450 vuotta päivästä päivään
Egyptin eli maailman orjuudessa.
Eli vasta kun Jumalan työ
ihmiskunnan keskuudessa
oli edennyt siihen asti,
että Jumala antoi lakinsa kansalle,
jonka kautta
oli tuova maailmaan Pelastajan,
tuli viikkosapatti ennakoimaan,
sitä ikuista sapatinlepoa,
jonka Jeesuksen ristinkuolema
tuo jokaiselle,
joka ottaa Pelastuksen vastaan.
Valitettavasti Israel ei ymmärtänyt,
mikä heidän Rauhaansa sopii.
Ei siis nähnyt tarjolla olevaa
lepoa Jeesuksessa Kristuksessa
eli Messiastaan.
Mutta tähän lepoon Israel pääsee,
kun tämän maan päällä
koittaa seitsemäs päivä
eli seitsemäs millennium.
Ja kun koittaa kahdeksas päivä
eli kahdeksas millennium,
niiin silloin Jumala on kaikki
kaikissa omissaan.
Siis syntiä ja kuolemaa
ja niiden seurauksia
ei Jumalan kuvaksi luotu ihminen,
joudu silloin enää kantamaan,
ja niiin ei ole sitä raskasta työtäkään,
joka tuli maailmaan synnin seurauksena.
Me hallitsemme levosta käsin
aina ja iankaikkisesti.
Ja tähän ikuiseen lepoon
ihmiskunta olisi päässyt suoraan,
jos alkuperäinen Sapatinlepo
ei olisi katkennut synnin tähden.
Aadam ja Eeva olisivat
lisääntyneet ja täyttäneet Maan,
vallinneet eläinkuntaa,
joka söi vain viheriäitä ruohoja,
ja ihminen itse olisi popsinut
sen lisäksi hedelmiä.
Ja kaikki tämä koko ajan
Sapatin levossa.
Mutta nyt kun synti ja kuolema
astuivat hallitsemaan maailmaa
Aadamin sijaan,
niin tuli kirous maan päälle.
Ja sen päättymisestä,
josta lupaus annettiin
syntiinlankeemuksen päivänä,
tuli ensimmäiseksi
todistamaan viikkosapatti
Lain antamisen yhteydessä.
Jumalan kansalla
oli yksi päivä viikossa,
jolloin he saivat ilman
synnin tuomaa raskasta työtä
levätä Jumalan läsnäolossa.
Ja kun sitten
synnin ja kuoleman laki
täytettiin Golgatalla,
niin meille on ollut tarjolla
uskon kautta Jeesukseen
ja sitä seuraavan
uudestisyntymisen kautta
pääsy siihen ikuiseen lepoon,
joka olisi kohdannut
sapatinlevossa elänyttä
Aadamia sinä päivänä,
jona hän olisi syönyt Elämänpuusta
ohittaen kielletyn puun.
Siis ihminen on tarkoitettu
elämään koko ajan
Jumalan yhteydessä
Hänen levossaan,
mutta synti katkaisi tämän levon.
Mutta Jeesuksen tähden,
meillä on mahdollisuus
päästä tuohon lepoon
tässä ja nyt.
"joka on päässyt hänen lepoonsa,
on saanut levon teoistaan"
(Hepr 4:10)
Me, jotka olemme vielä maan päällä,
emmekä vielä Jumalan Paratiisissa,
joudumme kuitenkin koko ajan
vaeltamaan pimeän maailman keskellä.
Mutta meidän kanssamme
vaeltaa Jeesus,
sama Jumalan Valkeus,
joka vaelsi Israelin kansan kanssa
erämaassa yötä päivää
perille saakka.
Ja se sapatinlepo,
jossa me nyt elämme,
on jotain paljon enemmän kuin se,
minkä Israelin kansa sai
Lain mukana.
Jeesuksen ristin kuolema mahdollisti
uudestisyntymisen ihmeen.
Opetuslapset syntyivät uudesti
ylhäältä Hengestä,
kun Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen
puhalsi heihin.
Ja Helluntai toi Voiman,
joka mahdollistaa sen,
että Jumalan lasten joukko
lisääntyy joka päivä niistä,
jotka ovat saaneet Pelastuksen.
Jumalan laki on nyt
kirjoitettu meidän sydämiimme.
Ja tämä Elämän Hengen laki
täyttää nyt Sydämemme niin,
että me vaellamme joka päivä
Sapatin levossa.
Me olemme osallisia siitä elämästä,
joka oli tarjolla alunperin
Paratiisiin istutetussa Elämän Puussa,
joka oli viiniköynnös.
Sen hedelmälihaan ja hedelmävereen
oli kätketty ihmiselle tarjolla oleva
ikuinen elämä.
Mutta nyt me saamme
syödä Golgatalle pystytetysä
Elämän ja Sovituksen puusta.
Ja silloin meissä asuu Hän,
joka on Jumalan Sana,
Ikuinen elämä,
Todellinen Valkeus,
Elämän leipä.
Mutta nyt meillä on myös
bonuksena sovitus.
Jeesuksen veri,
joka puhdistaa jatkuvasti
kaikesta synnistä.
Ja niin me saamme
tuon verivirran alla kokea
alati Jumalan Valtakunnan eli
Vanhurskauden, Rauhan ja Ilon
Pyhässä Hengessä. - Kaikki alkaa siitä,
että Jumala Rakastaa meitä.
Jos otamme tuon
Rakkauden vastaan,
niin me olemme kykeneviä
Rakastamaan. - En minäkään luota kenenkään näkemyksiin enkä näkyihin jne.
Luotan vain Jumalan Sanaan.
Ja sitä haluan jakaa. - Ei vaan työn tekemistä
levosta käsin.
Raamatun viimeinen luku
alkaa sillä,
mikä olisi voinut olla totta
alusta asti.
"Ja hän näytti minulle
elämän veden virran,
joka kirkkaana kuin kristalli
juoksi
Jumalan ja Karitsan
valtaistuimesta.
Keskellä sen katua
ja virran molemmilla puolilla
oli elämän puu,
joka kantoi kahdettoista hedelmät,
antaen joka kuukausi hedelmänsä,
ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi.
Eikä mitään kirousta ole enää oleva.
Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin
on siellä oleva,
ja hänen palvelijansa palvelevat häntä
ja näkevät hänen kasvonsa,
ja hänen nimensä on heidän otsissansa.
Eikä yötä ole enää oleva,
eivätkä he tarvitse lampun
valoa eikä auringon valoa,
sillä Herra Jumala on valaiseva heitä,
ja he hallitsevat
aina ja iankaikkisesti."
(Ilm 22:1-5) - Erittäin hyvä avaus.
Kiitos siitä.
Valitettavasti en osaa
vastata lyhyesti ja nasevasti,
ja niin tein ihan oman avauksen
Sapattiin liittyen.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19568512/sapatti-tarkoittaa-lepoa
Tärkeä lähtökohta on jo
Raamatun peruskertomus.
Ihminen luotiin sapatinlepoon
viljelemään ja varjelemaan
Jumalan puutarhaa.
Tuo sapatinlepo ei olisi
koskaan päättynyt,
jos ... - Ikuinen elämä sapatin levossa
on jo totta tässä ja nyt,
kun synnymme uudesti ylhäältä Hengestä
Jumalan lapseksi.
Mennään vielä enemmän juurille,
jotta ymmärtäisimme sapatin levon.
Sapatin lepoon johti kuuden päivän
pituinen prosessi.
ENSIMMÄINEN PÄIVÄ
Kun siirrymme
ennen ensimmäistä päivää
vallinneesta sekasorrosta ja kaaoksesta
Ensimmäiseen päivään,
niin ulkonaisesti
ei mitään muutosta varsinaisesti näy
eikä myöskään tapahdu.
Ainoa asia on se,
että Valkeus on tullut
tuon kaiken kauheuden keskelle.
Sydämemme on tullut valaistuksi.
Ja huomaamme kontrastin
Valkeuden ja pimeyden välillä.
Tiedämme olevamme nyt
Päivän lapsia
emmekä enää yön lapsia.
Olemme avanneet oven Valkeudelle,
ja tiedämme nyt kuuluvamme Jumalalle.
Olemme oikeudellisesti tulleet
Jumalan lapsiksi.
Pelastaja on astunut katastrofipaikalle.
Se merkitsee ja tietää jo sitä,
että me olemme pelastetut.
Mutta Pelastajalla riittää töitä
meidän kanssamme siihen asti,
että viimeinenkin kyynel
on pyyhitty silmistämme.
Ja se tapahtuu vasta
seitsemännen päivän
eli seitsemännen millenniumin jälkeen.
TOINEN PÄIVÄ
Toisena päivänä huomaamme,
että koko taivas on tullut vahvuudeksemme.
On vesiä ja vesiä.
KOLMAS PÄIVÄ
Kolmantena päivänä
Pelastaja siirtää vesimassoja,
jotka ovat taivaan vahvuuden alla,
yhteen paikkaan.
Nyt meissä on tullut esiin
jotain silmin nähtävää uutta:
vesimassoista vapaata kuivaa maata.
Se on Jumalan maata.
Ja siihen Jumala kylvää Sanaansa.
Ja kohta huomaamme
jotain ihan uutta itsessämme.
Sydämemme alkaa viheriöidä.
Sana alkaa elää meissä.
Kohta kasvamme jopa isoja puita.
Usko kasvaa ja uskon kautta ymmärrämme
Jumalan Sanaa.
Me elämme siitä Sanasta,
joka kasvaa monenlaista hedelmää.
NELJÄS PÄIVÄ
Neljäntenä päivänä
kauksi kadonnut aurinko tulee
lämmittämään sydämemme maaperää.
Jumalan Rakkaus täyttää meidät
ja me tulemme osaksi tuota Rakkautta
ja levitämme valoa pimeään maailmaan.
VIIDES PÄIVÄ
Viidentenä päivänä
näemme ympärillämme
Uuden Elämän ihmeen:
Vesissä vilisevät elävät olennot
ja taivaalla lentävät siivekkäät.
Elämän Valkeus
on täyttänyt niin syvät vedet
kuin korkean taivaankin.
KUUDES PÄIVÄ
Kuudentena päivänä huomaamme
kaikenlaisia maan päällä eläviä olentoja.
Ja lopulta huomaamme,
että meidät on asetettu suureen
vastuuseen Jumalan luomakunnasta.
Meidän tehtävämme on
viljellä ja varjella.
SEITSEMÄS PÄIVÄ
Kaiken piti tapahtua levosta käsin
seitsemännen päivän siunauksessa.
Tuo sapatin lepo katkesi siten kuin
edellisessä viestissäni kerroin.
Mutta neljä päivää
eli neljä millenniumia myöhemmin
meille tuli taas tarjolle sapatti eli...
LEPO KRISTUKSESSA
Jeesus naulittiin ristille ja kuoli
viikon nelnäntenä päivänä.
Viidennen, kuudennen ja seitsemännen
Hänen ruumiinsa oli maan povessa.
Mutta seitsemännen ja kahdeksannen
eli seitsemännen ja viikon ensimmäisen
päivän taitekohdassa
Jumala herätti Hänen ruumiinsa.
Tähän Jeesuksen ylösnousemuselämään
meidätkin upotetaan,
kun synnymme Hengestä Jumalan lapsiksi,
ja olemme Kristuksessa.
Eli nyt me olemme koko ajan
sisällä siinä Jumalan Temppelissä,
joka on Jeesus Kristus.
Me olemme vieläpä osa tuota Temppeliä
itse kukin yhtenä elävänä kivenä.
Se temppeli,
joka oli käsin rakennettu,
on historiaa.
Jeesus rakensi kolmessa päivässä
uuden, joka ei ole käsin tehty.
Me olemme koko ajan sisällä tuossa
temppelissä ja vietämme juhlaa.
Jeesus ja me Hänen ruumiinsa jäseninä
elämme jo kahdeksatta päivää
uusina luomuksina.
Me elämme koko ajan
siinä todellisuudessa,
josta sanotaan näin:
"Jokainen hyvä anti
ja jokainen täydellinen lahja
tulee ylhäältä,
valkeuksien Isältä,
jonka tykönä ei ole muutosta,
ei vaihteen varjoa."
(Jaak 1:17)
Tämä merkitsee siis sitä,
että me todellakin
istumme koko ajan taivaallisissa.
"on tehnyt meidät,
jotka olimme kuolleet rikoksiimme,
eläviksi Kristuksen kanssa
- armosta te olette pelastetut -
ja yhdessä hänen kanssaan
herättänyt ja yhdessä
hänen kanssaan asettanut meidät
taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa"
(Ef 2:5-6)
Meillä on siis uudestisyntyneinä
koko ajan aito ja alkuperäinen
Sapatinlepo, johon ihminen luotiin.
Näin siis uudessa liitossa
ja tässä nykyisessä armotalouskaudessa.
Mutta samalla taustalla pyörii
Vanhan Liiton säädökset koskien Israelia.
Ja niin on hyvin ymmärrettävä
Paavalin toteamus:
Toinen pitää
yhden päivän toista parempana,
toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä;
kukin olkoon omassa mielessään
täysin varma.
Joka valikoi päiviä,
se valikoi Herran tähden;
ja joka syö, se syö Herran tähden,
sillä hän kiittää Jumalaa;
ja joka ei syö,
se on Herran tähden syömättä
ja kiittää Jumalaa."
(Room 14:5-6)
Me olemme
Kristuksen Ruumiin jäseniä,
ja me toimimme
Hänen eli Pään ohjaamina.
Jeesus järkytti jatkuvasti
uskonnollisia ihmisiä sillä,
mitä teki sapattina.
"Minun Isäni tekee yhäti työtä,
ja minä myös teen työtä".
(Joh 5:17)
Ihmisen tehtävänä on
viljellä ja varjella
Jumalan luomakuntaa.
Ja sitä teemme ikuisesti.
Alkuperäisessä Sapatin levossa. - Olemme nyt
vedenpaisumuksen jälkimainingeissa.
Maa oli ollut kauttaaltaan
veden peitossa jo toistamiseen.
Ensimmäisen katastrofin jälkeen
Jumala teki kaiken uudeksi
kuudessa päivässä.
Maa sai uuden Valtiaan - Ihmisen.
Aadam kuitenkin rikkoi käskysanaa,
joka hänelle oli annettu. Aadam
ja Aadamin haltuun annettu Maa
joutui synnin ja kuoleman valtaan.
Jumala antoi lupauksen Pelastajasta.
Viimeinen Aadam tulisi korjaamaan
Ensimmäisen Aadamin rikkomuksen.
Paholainen onnistui kuitenkin
valloittamaan maan asukkaat
hyvin konkreettisesti.
Paholaisen valtaan antautuneet enkelit
yhtyivät ihmisten tyttäriin.
Ihmissuvusta oli tulossa
kokonaisuudessaan paholaisen siementä.
Luvattu Vaimon siemen
ei voisi koskaan
tulla maailmaan
pelastamaan luomakuntaa.
Pahan hedelmä näkyi kaikkialla.
Maa tuli täyteen väkivaltaa.
Jumalan oli pakko hävittää
paholaisen siemen maan päältä.
Nooa oli vielä hurskas.
Hän rakensi Jumalan käskystä
Pelastuksen arkin, joka pelasti
sekä ihmisen
että maan päällä eläneet eläinlajit.
Vedenpaisumus tuli ja hävitti
paholaisen valtaan joutuneen
pahaakin pahemman elämän.
Ensimmäinen katarstrofi oli
Aamuruskon pojan (Luciferin) lankeemus.
Toinen oli Aadamin lankeemus.
Kolmas oli Kainin tekemä veljesmurha.
Neljäs oli Luciferin enkelien
sekaantuminen eläviin olentoihin.
Kaiken tämän pahan takana oli
Luciferina tunnettu Aamuruskon poika,
joka oli ylpistynyt ihanuudestaan.
Ja niin hänestä tuli
kauhein olento kaikista,
joka vihaa kaikkea kaunista ja ihanaa.
Nyt tuon pahan valloitus oli katkaistu.
Vedenpaisumus oli ohi.
Ihmiskunta
yhden perhekunnan voimin
jatkaisi lisääntymistään.
Samoin eläinkunnan edustajat
kukin lajinsa mukaan.
Ja jossain vaiheessa
maailmaan syntyisi
Jumalan lupaama Vaimon siemen,
Viimeinen Aadam,
joka murskaisi käärmeen pään
eli paholaisen vallan.
Tähän Pelastajaan
eli Jumalan Karitsaan
ihminen laittoi turvansa jo etukäteen.
Jo ensimmäinen ihmispari
sai jäädä eloon
Aadamin lankeemuksesta huolimatta,
kun Jumala teurasti eläimen,
jonka nahasta tehdyillä vaatteilla
Jumala peitti synnin seuraukset
eli Aadamin ja Eevan alastomuuden.
Samoin tuohon lupaukseen
turvautui Aabel
tuomalla lammaslaumansa esikoisesta
soveliaan uhrin.
Kain sen sijaan toimi toisin.
Tämä johti hirvittävään
väkivallan tekoon.
Kain surmasi veljensä.
Aikanaan Seet syntyi Aabelin sijaan.
Aadamin suku ja Jumalan lupaus Pelastajasta
pysyi näin voimassa.
Nyt koko ihmiskunta
yhtä perhettä lukuunottamatta
oli väkivaltaisena
pyyhitty pois maan päältä.
Ja Nooa kaiken jälkeen
ymmärtää tilanteen.
Lupaus Pelastajasta on edelleen voimassa.
Koko luomakunta on tuleva pelastetuksi.
Nooa ymmärtäen asian
osoitti uskonsa
jo Aadamille annettuun lupaukseen
Jumalan Karitsasta,
uhraamalla Aabelin lailla soveliaan uhrin.
"Ja Nooa rakensi alttarin Herralle
ja otti kaikkia puhtaita karjaeläimiä
ja kaikkia puhtaita lintuja
ja uhrasi polttouhreja alttarilla."
(Gen 8:20)
Nooa ymmärsi, että aikanaan
Vaimon siemen on syntyvä.
"Ja Jumala siunasi Nooan
ja hänen poikansa
ja sanoi heille:
'Olkaa hedelmälliset
ja lisääntykää
ja täyttäkää maa'."
(Gen 9:1)
Nooan usko Jumalaan
ja Jumalan antamaan lupaukseen
Vaimon siemenestä,
joka on murskaava paholaisen vallan,
mahdollisti uuden alun ihmiskunnalle.
Aadam ei ollut uskonut Jumalaan
vaan teki käärmeen kehotuksen mukaisesti.
Mutta nyt vedenpaisumuksen jälkeen
Nooan usko Jumalaan mahdollisti sen,
että Jumala saattoi solmia liiton
Nooan ja hänen jälkeläistensä kanssa
ja myös kaikkien eläinten kanssa!
Nooan tähden,
koko maailma tulisi pelastumaan.
Pelastus olisi Jumalan Karitsa,
johon kaikki eläinuhrit viittasivat.
Nyt tämä asia oli sinetöity.
Syntyi liitto,
jossa asiaa vahvistaa se,
että me joudumme
nykyisissä vedenpaisumuksen
jälkeisessä tilanteessa
syömään myös lihaa.
Viheriäiset ruohot ja hedelmät
eivät riitä.
Ja niin kuin alusta asti oli
otettu Jumalan lupaus vastaan
uhraamalla eläimiä,
niin nyt eläimiä myös syötiin.
Tämä osoitti,
että Pelastus edellyttää
Jumalan Karitsan tulemista
sisäisesti meihin
synnin sovituksena.
Jumala antaa ohjeet
eläimen teurastamisesta
kivuttomasti siten,
että ensin vuodatetaan veri.
Ja jatkaa sitten aloituksessa
lainatulla kohdalla,
tuoden esiin sen,
että missään tapauksessa
ihminen ei saa vuodattaa
ihmisen verta.
Siis ihmissyönti ei ole sallittua.
Sen jumala kieltää ankarasti.
Jumalan Poika teurastettiin.
Ja Hänen lihansa me syömme,
ja Hänen verensä juomme.
Ja niin meillä on ikuinen elämä
Jeesuksessa Kristuksessa. - Kirjaimellisesti kääntäen:
"vartovina/odottavina
ja
kiirehtivinä/jouduttavina"
"expecting
and
hastening"
σπεύδοντας
speudontas
kiirehtien/jouduttaen
σπεύδω
speudō
kiirehtää/jouduttaa
Pietarin lisäksi sanaa
käyttää vain Luukas.
"Ja he menivät kiiruhtaen
ja löysivät
Marian ja Joosefin ja lapsen,
joka makasi seimessä."
(Luuk 2:16)
"Sakkeus,
tule kiiruusti alas.
Ja hän
tuli kiiruusti alas
ja otti hänet iloiten vastaan.
(Luuk 19:5-6)
"Sillä Paavali oli päättänyt
purjehtia Efeson ohitse,
ettei häneltä kuluisi aikaa Aasiassa;
sillä hän kiiruhti joutuakseen,
jos suinkin mahdollista,
helluntaiksi Jerusalemiin.
(Ap.t 20:16)
"Kiirehdi,
ja lähden nopeasti Jerusalemista,
sillä he eivät ota vastaan
sinun todistustasi minusta."
(Ap.t 22:18)
Me kiiruhdamme/joudutamme
Jumalan päivän tulemista.
Siitä asti, kun Jeesus
nousi ylös taivaaseen,
on pitänyt kiirutta.
Meillä on tehtävä,
jonka suorittamiseen
tarvitsemme Pyhän Hengen.
"'kun Pyhä Henki tulee teihin,
niin te saatte voiman,
ja te tulette olemaan
minun todistajani
sekä Jerusalemissa
että koko Juudeassa
ja Samariassa
ja aina maan ääriin saakka'.
Kun hän oli tämän sanonut,
kohotettiin hänet ylös
heidän nähtensä,
ja pilvi vei hänet pois
heidän näkyvistään."
(Ap.t 1:8-9)
Ja kun opetuslapset
vielä seisoivat ja tuijottivat taivaalle,
tuli kaksi enkeliä kiirehtimään heitä.
Ja opetuslapset pysyivät
rukouksessa odottaen
Jeesuksen lupaamaa Voimaa.
Ja kun Pyhä Henki tuli,
niin heti alkoi
Jeesuksen antaman tehtävän täyttäminen.
Ensimmäisen herätyskokouksen
tulos oli kolmetuhatta uskoontullutta.
Mutta Jeesus oli antanut tehtäväksi
viedä Sana kaikkeen maailmaan.
Nyt on kiire. - Kun Jumala saa vuodattaa
Rakkautensa meihin,
niin me voimme täyttää kaiken lain.
"kaikki laki on täytetty
yhdessä käskysanassa,
tässä:
'Rakasta lähimmäistäsi
niinkuin itseäsi'." - Raamatussa ei ole ollenkaan
Sanaa seksi. - Sulhasen ja Morsiamen
välinen suhde
oli edennyt tilanteeseen,
jossa mikään ei saanut
häiritä tuota Rakkautta.
Mutta tuonkin yhteyden jälkeen
elämä jatkuu arjen kuvioissa.
Rakkauden puutarha ja viinimaja
ovat vaihtuneet velvollisuuksiin.
Sulhanen on mennyt jonnekin.
Morsian odottaa sulhastaan.
Talvi on koetellut kaikkea.
Mutta nyt vihdoin Morsian
taas kuulee ja näkee Sulhasensa.
Ja Morsian huudahtaa ilmoille ilonsa.
"Kuule!
Rakkaani tulee!
Katso,
tuolla hän tulee hyppien vuorilla,
kiitäen kukkuloilla.
Rakkaani on gasellin kaltainen
tai nuoren peuran.
Katso,
tuolla hän seisoo
seinämme takana,
katsellen ikkunasta sisään,
kurkistellen ristikoista."
(KV 2:8-9)
Kohtaaminen tapahtuu.
On aika taas Rakkaudelle.
Sulhanen kutsuu Morsiamensa
kanssaan nyt keväiseen puutarhaan.
"Rakkaani lausuu
ja sanoo minulle:
'Nouse, armaani,
sinä kaunoiseni,
ja tule.
Sillä katso,
talvi on väistynyt,
sateet ovat ohitse,
ovat menneet menojaan.
Kukkaset ovat puhjenneet maahan,
laulun aika on tullut,
ja metsäkyyhkysen ääni
kuuluu maassamme.
Viikunapuu tekee keväthedelmää,
viiniköynnökset ovat
kukassa ja tuoksuavat.
Nouse, armaani,
sinä kaunoiseni,
ja tule.
(KV 2:10-13)
Jostain syystä Morsian kuitenkin
pelkää ja piilottelee.
"Kyyhkyseni,
joka piilet kallionkoloissa,
vuorenpengermillä
anna minun nähdä kasvosi,
anna minun kuulla äänesi,
sillä suloinen on sinun äänesi
ja ihanat ovat sinun kasvosi."
(KV 2:14)
Viinitarha ei kuitenkaan ole
ihan siinä mallissa kuin silloin,
kun se sai todistaa
Sulhasen ja Morsiamen välistä
häiriötöntä Rakkautta.
Ketut turmelevat sitä.
Viinitarha vaatii varjelua.
"Ottakaamme ketut kiinni,
pienet ketut,
jotka viinitarhoja turmelevat,
sillä viinitarhamme ovat kukassa."
(KV 2:15)
Ja näin edessä oli
kovin toisenlainen päivä
kevään kukkaloistossa kuin viimeksi.
Ketut on otettu kiinni.
Morsian on saanut joka tapauksessa
kohdata Sulhasensa läheisesti.
Mutta taas on aika
lähtösuudelmalle ja vilkutuksille.
Sulhanen kiitää velvollisuuksiinsa.
"Rakkaani on minun, ja minä hänen
- hänen, joka paimentaa
liljojen keskellä.
Kunnes päivä viilenee
ja varjot pakenevat,
kiertele, rakkaani, kuin gaselli,
kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla."
(KV 2:16-17)
Mutta heti yövuoteella
valtava kaipuu valtaa Morsiamen.
Siirrymme kolmanteen näytökseen.
Missä onkaan Rakkaani.
Ja näitä yön hetkiä me elämme
juuri nyt.
Mutta nyt ... väliaika. - Minäkin olen käynyt läpi
useita kriittisiä leikkauksia.
Mutta on tilanteita,
joissa tarvitaan ihmettä.
Ja itse asiassa minäkin
olisin kuollut jo
toisen leikkauksen jälkeen,
jos Jumala ei olisi tehnyt ihmettä.
Mutta edellisessä viestissäni
viittasin muun muassa tianteeseen,
jossa potilas olisi luultavasti kuollut
kotonaan jo ennenkuin ambulanssi
olisi ehtinyt paikalle.
Mielessäni oli myös toinen tapaus,
jossa potilaan elämä
ei olisi voinut jatkua,
jos ihmettä ei olisi tapahtunut.
Minä en ollut tilannepaikalla
kummassakaan tapauksessa,
mutta kysymys on hyvin
läheisistä ihmisistä ja eläimistä.
Tiedän siis varmasti,
että aloituksen Raamattulainaus
on Jumalan Sanaa,
joka pitää paikkansa.
Mutta siinä puhutaan merkeistä.
Ei mistään huvittelusta.