kalamos

kalamos profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Liittynyt 15v sitten
331 aloitusta · 12355 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Jeesus ei mitenkään kritisoinut sitä,
että rikas nuorukainen sanoi
Jeesusta hyväksi.

Jeesus totisesti on hyvä.
Niin hyvä kuin vain
Jumala voi olla.

Jeesus on Jumala,
joka oli tullut taivaasta
alas maan päälle.

Jeesus on kaiken omistavan
Jumalan Poika,
joka oli jättänyt taivaan loiston,
jolla ei ollut paikkaa,
mihin päänsä kallistaisi.

Nuorukaisen tuli siis ymmärtää,
että Jeesus ei ollut vain Hyvä Opettaja.
Hän oli Hyvä Jumala.

Opettajana Jeesus vastasi
viitaten käskyihin.

Ja nuorukainen kuittasi tuon
toteamalla noudattaneensa kaikkea
nuoruudesta asti.

Mutta sitten Jeesus puhuu Jumalana,
ja sanoo:
"Jos haluat olla täydellinen."

Siis,
jos haluat tehdä,
niinkuin Minä
Jumalan Poikana olen tehnyt,
niin mene ja myy kaikki,
ja tule ja seuraa minua.

Jeesus tarjosi
nuorukaiselle valtavaa aarretta taivaisiin.
Hän teki tarjouken,
jonka vain Jumala voi tehdä.

Jos Jeesus ei olisi heti kättelyssä
tehnyt selväksi,
että Hän ei ole vain Hyvä Opettaja,
vaan Hän on Hyvä Jumala,
niin nuorukainen ei olisi
voinut käsittää sitä tarjousta,
mitä Jeesus oli ehdottava hänelle
ratkaisuksi hänen levottomuuteensa,
jonka tähden hän halusi tehtä jotakin hyvää
ja periä jotakin vielä kallisarvoisempaa,
kuin mitä hänellä nyt jo oli.

Siis Jeesus ei suinkaan
kieltänyt olevansa hyvä,
mutta rikkaan nuorukaisen tuli ymmärtää,
että Jeesus on Jumala.

Ja siksi Jeesus kysyi:
"Miksi sanot minua hyväksi."
Et kai vain sentähden,
että olen Rabbi eli Opettaja.

Sillä minä olen Jumala,
joka tulen kuolemaan Sinun puolestasi,
ja sen tähden Sinulla on ikuinen elämä.

Mutta jos tahdot tulla ja seurata minua,
niin Sinulla voi olla myös aarre taivaissa.
Niin suuri aarre,
että nykyinen rikkautesi
ei ole mitään sen rinnalla.

Siis Jeesus ei kutsunut
montakaan ihmistä seuraajakseen.
Hän kyllä pelasti ja paransi ihmisiä
joukoittain.
Mutta vain valitun joukon Hän kutsui
opetuslapsikseen ja seuraajikseen.

Ja nyt tämä nuorukainen pelastuksensa
lisäksi sai tällaisen kutsun
lähteä seuraamaan Jeesusta
palvelemalla köyhiä
antaen heille omaisuutensa.

Tällaisen kutsun edessä
nuorukaisen täytyi ymmärtää,
että Jeesus ei ole vain Hyvä Opettaja.
Hän on Hyvä Jumala.

Ja siksi kysymysten kysymys oli:
Miksi... sanot Minua hyväksi...
Yritän kyllä aina kirjoittaa niin selkeästi,
että itsekin ymmärrän.

Onko edellä olleissa viesteissäni
nyt vielä jokin sössötys,
mikä vaatisi selventämistä,
vai oletko ymmärtänyt sen,
mitä olen yrittänyt sanoa.?
Raamattu kertoo
ensimmäisestä Sanasta alkaen
viimeiseen asti
Sovituksesta Kristuksessa.
Olemme nyt Raamattu-palstalla.
Täällä keskustellaan Raamatusta.

Vastasin aloittajan kysymykseen
'Kuinka Jeesus otetaan vastaan?'
sen Raamatun katkelman pohjalta,
jonka tunnistin
aloittajan omassa vastauksessa
otsikon kysymykseensä.

Siis keskustelin avauksen
esiin tuomasta asiasta eli
puhtaasta sydämestä,
Pyhän Hengen saamisesta ja kasteesta.
Vastasitkin jo itse
otsikkosi kysymykseen.

>>Raamatun mukaan Jeesus ja syntien sovitus otetaan vastaan vain Kristillisessä kasteessa syntien pois pesemiseksi ja Pyhän uskon Hengen lahjan saamiseksi puhdistettuun ja tyhjään sydämeen.<<

Viittaat seurakunnan syntyhetkeen
eli helluntain tapahtumaan.

"Ja kun helluntaipäivä oli tullut,
olivat he kaikki yhdessä koolla.
Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta,
niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää,
ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat.
Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä,
jotka jakaantuivat ja asettuivat
heidän itsekunkin päälle.
Ja he tulivat kaikki
Pyhällä Hengellä täytetyiksi
ja alkoivat puhua muilla kielillä,
sen mukaan
mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. "
(Ap.t 2:1-4)

Jotkut luulivat tuon metelin
johtuvan juopumuksesta.
Pietari tuli selvittämään asiaa.

"Eivät nämä ole juovuksissa,
niinkuin te luulette;
sillä nyt on vasta kolmas hetki päivästä.
Vaan tämä on se,
mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta:
'Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä,
sanoo Jumala,
että minä vuodatan Henkeni
kaiken lihan päälle,
ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat,
ja nuorukaisenne näkyjä näkevät,
ja vanhuksenne unia uneksuvat.
Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle
minä niinä päivinä vuodatan Henkeni,
ja he ennustavat."
(Ap.t 2:15-18)

Jooelin profetia sisältää
vastauksen kysymykseesi.

"Ja on tapahtuva,
että jokainen,
joka huutaa avuksi Herran nimeä,
pelastuu."
(Ap.t 2:21)

Pietarin julituksen jälkeen
hämmentyneet kuulijat
kysyivät tarkempia toimintaohjeita.

"Kun he tämän kuulivat,
saivat he piston sydämeensä
ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille:
'Miehet, veljet,
mitä meidän pitää tekemän?'
Niin Pietari sanoi heille:
'Tehkää parannus
ja ottakoon kukin teistä kasteen
Jeesuksen Kristuksen nimeen
syntienne anteeksisaamiseksi,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Sillä teille ja teidän lapsillenne
tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka kaukana ovat,
ketkä ikinä Herra,
meidän Jumalamme, kutsuu."
(Ap.t 2:17-19)

Eli ensin
tehdään parannus eli mielenmuutos
katuen tehtyjä syntejä.

Ja sitten itse kukin
kastattaa itsensä.

Näin me annamme pelastaa itsemme
eli otamme vastaan
Pelastuksen = Jeesuksen.

"Ja monilla muillakin sanoilla
hän vakaasti todisti;
ja hän kehoitti heitä sanoen:
'Antakaa pelastaa itsenne
tästä nurjasta sukupolvesta'.
Jotka nyt
ottivat hänen sanansa vastaan,
ne kastettiin,
ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä
noin kolmetuhatta sielua.
Ja he pysyivät apostolien opetuksessa
ja keskinäisessä yhteydessä
ja leivän murtamisessa ja rukouksissa."
(Ap.t 2:40-42)
Keskustelun aihe on
Sovitus Kristuksessa.

Avasin tämän keskustelun
Toisen Korinttolaiskirjeen katkelmalla,
joka selvittää Sovituksen Sanan
julistamisen välttämättömyyttä.

Toinen Korinttolaiskirje
on Paavalin puolustuspuhe
korinttolaisten Paavalia kohtaan
osoittamalle kritiikille.

Ja nyt tässä kohden
Paavali perustelee sen,
että on välttämätöntä
julistaa Sovituksen Sanaa.

Sillä kerran me olemme oleva
Kristuksen palkinotuomioistuimen
edessä.

"Sillä kaikkien meidän
pitää ilmestymän
Kristuksen tuomioistuimen eteen,
että kukin saisi sen mukaan,
kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt,
joko hyvää tai pahaa."
(2 Kor 5:10)

Ja tämän tosiasian pitäisi
vaikuttaa meissä pelkoa.

"Kun siis tiedämme,
mitä Herran pelko on,
niin me koetamme saada
ihmisiä uskomaan,
mutta Jumala kyllä meidät tuntee;
ja minä toivon,
että tekin omissatunnoissanne
meidät tunnette."
(2 Kor 5:11)

Avauksessa läpikäymäni katkelma
on osa valtavaa puolustuspuhetta,
joka huipentuu siihen,
mitä kirjeen loppuluvussa sanotaan
eikä mitenkään korulausein:

"Olen edeltäpäin sanonut
ja sanon edeltäpäin niille,
jotka ennen ovat syntiä tehneet,
ja kaikille muille
- niinkuin silloin sanoin,
kun olin toista kertaa tykönänne,
samoin nytkin, kun olen poissa -
etten, kun taas tulen,
ole teitä säästävä"

Korinttolaiset olivat mittailleet Paavalia.
Paavalin kirjeet olivat muka
mahtavat ja pontevat,
mutta paikan päällä hän olikin heikko.
Paavali kehottaa heitä tutkimaan itseään:

"Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa;
tutkikaa itseänne.
Vai ettekö tunne itseänne,
että Jeesus Kristus on teissä?
Ellei,
niin ette kestä koetusta."

Jos korinttolaiset toteavat
olevansa uskossa
ja Kristuksen asuvan heissä,
niin silloin he itse ovat todistus siitä,
että Paavali,
joka heille on evankeliumin tuonut,
on myös uskossa ja Kristuksessa.

"Minä toivon teidän tulevan tuntemaan,
että me emme ole niitä,
jotka eivät koetusta kestä."

Korinttolaiset siis syyttivät
Paavalia kaikenlaisesta.
Ja niin Paavali joutui kirjoittamaan
heille tämän kirjeen.

Ja tämä puolustuspuhe päättyy siihen,
että korinttolaiset joutuvat
myöntämään sen,
että he itse ovat Paavalin kruunu.

Jos Paavalin Sana ei ollut Herrasta,
niin sitten hekään eivät ole uskossa.

Jos he taas ovat,
niin se todistaa sen,
että Paavali on ollut Herran asialla.

Kaikki mitä Paavali oli tehnyt
heidän keskuudessaan,
oli siis tapahtunut
Rakkaudesta heitä kohtaan.

Palataan avauksen katkelman
lähtötelineille:

"Emme nyt taas suosittele itseämme teille,
vaan tahdomme antaa teille
aihetta kerskata meistä,
että teillä olisi mitä vastata niille,
jotka kerskaavat siitä,
mikä silmään näkyy,
eikä siitä, mikä sydämessä on."
(2 Kor 5:12)

Paavali ei ollut tullut
korinttolaisten tykö
puheen tai viisauden loistolla
Jumalan todistusta julistamaan.

Sillä hän oli päättänyt olla
tuntematta mitään muuta kuin
Jeesuksen Kristuksen,
ja hänet ristiinnaulittuna.

Hän itse oli
heikkouden vallassa
ja pelossa
ja suuressa vavistuksessa,
ja hänen puheensa ja saarnansa
ei ollut kiehtovia viisauden sanoja,
vaan Hengen ja voiman osoittamista,
ettei korinttolaisten usko
perustuisi ihmisten viisauteen,
vaan Jumalan voimaan.

Ja tuo Voima on evankeliumissa,
jota Paavali julisti;
ei kuitenkaan puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti
menisi mitättömäksi.

Sillä sana rististä on hullutus niille,
jotka kadotukseen joutuvat,
mutta meille, jotka pelastumme,
se on Jumalan voima.

Paavalin motiivi kaikkeen
oli häneen vuodatettu
Kristuksen Rakkaus.
Mutta Jumalan Sanasta ei tingitä
ei pilkunkaan vertaa.

"Sillä jos me olemme olleet suunniltamme,
niin olemme olleet Jumalan tähden;
jos taas maltamme mielemme,
teemme sen teidän tähtenne."
(2 Kor 5:13)

Ja sitten jatkon voitkin lukea
avauksesta:

"Sillä Kristuksen rakkaus
vaatii meitä ..."
(2 Kor 5:14)

Paavalin osana oli valtava kärsimys.
Jeesuksen nimen tähden.

Ja nyt hän selvittää,
miksi ei voi olla
julistamatta ja saarnaamatta
Sovituksen Sanaa.

Hän tiesi, sen minkä
heprealaisille kirjoittava
heprealainenkin tiesi.

En ole ollenkaan vakuuttunut siitä,
että Paaali kirjoitti heprealaiskirjeen,
mutta otan nyt kuitenkin tähän
lainauksen sen loppuluvusta.

"Olkaa kuuliaiset
johtajillenne ja tottelevaiset,
sillä he valvovat teidän sielujanne
niinkuin ne, joiden on tehtävä tili,
että he voisivat tehdä sitä ilolla
eikä huokaillen;
sillä se ei ole teille hyödyllistä."

Paavali oli tietoinen tilinteon päivästä.
Ja toteaa ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä:

"Sillä siitä,
että julistan evankeliumia,
ei minulla ole kerskaamista;
minun täytyy se tehdä.
Voi minua,
ellen evankeliumia julista!"

Tämä keskustelu on avattu sitä varten,
että toisimme esiin Kristusta,
jossa on Sovitus.

Synti erottaa Jumalasta.

Mutta kun syntinen
tulee Kristuksen tykö,
niin hän saa osakseen
Hänen Vanhurskautensa
eikä enää ole jumalaton
eli vailla Jumalaa,
joka on Kristuksessa
ja Sovittaa meidät.
Paavali nimenomaan selvittää
tuossa Korinttolaiskirjeen katkelmassa
sitä tehtävää,
joka hänellä ja kaikilla uskovilla
on julistaa Sovituksen Sanaa.

Jumala on huolehtinut
Sovituksesta Kristuksen kautta.

Kristus on asettanut uskovat lähettiläiksi
julistamaan Jeesusta Kristusta.

Ja kuulijoiden tehtävänä on
ottaa vastaan julistettu Sovituksen Sana.

Sanan vastaanottamisen välttämättömyys
ilmenee jo Johanneksen evankeliumin
alkulauseesta.

παραλαμβάνω = vastaanottaa
paralambanō

On kaksi vaihtoehtoa.
Kirjaimellisesti kääntäen:

"häntä eivät vastaanottaneet
---
ottivat hänet"

Ja tuo jälkimmäinen ryhmä
kuuluu joukkoon,
johon edellisen viestini lopetin.

"antoi heille oikeuden
Jumalan lapsiksi tulla
jotke eivät veristä,
eivätkä tahdosta lihan
eivätkä tahdosta miehen
vaan Jumalasta sikisivät"

Ota Hänet.
Ja synnyt Jumalan lapseksi.

Tämä on Jumalan Sana.
Avaus ei ollut pitkä eikä upea.
Mutta se oli kokonaan aitoon
Jumalan Sanan ilmoitukseen perustuvaa.

Runko muodostui katkelmasta
(2 Kor 5:14-21).
Sen jokaista jaetta lyhyesti avasin.

Sekä jakeiden selitykset
että lopussa oleva
Sovituksen Sanan käytönnön toteutus
olivat myös suurelta osin suoraa
lainausta Raamatusta.

Muutama Jumalan Sana ilmoitus
oli hiukan vapaammin kerrottu.

Sinä et sitten ottanut Sanaa vastaan.
Siis et tehnyt parannusta
vaan (t)ulostit hirvittävän herjan
Sovituksen Sanan päälle.

En käsitä miksi ylläpito ei poistanut
tuota likaista ja loukkaavaa viestiäsi.

No nytpähän Totinen Valkeus
loistaa pimeydessä.

Kontrasti vahvistaa
Kirkkauden näkyvyyttä.

Toiset ottavat Hänet vastaan.
Toiset eivät.

Kaikille,
jotka ottivat Hänet vastaan,
Hän antoi oikeuden
tulla Jumalan lapsiksi
eli syntyä Jumalasta.

Tämä on Sovituksen Sana.
Olet siis yhtä mieltä siitä,
että on Jumalan lapsia
ja on perkeleen lapsia?
Jumalan lapset ovat Kristuksessa,
perkeleen lapset eivät ole.

"Ei yksikään
Jumalasta syntynyt tee syntiä,
sillä Jumalan siemen pysyy hänessä;
eikä hän saata syntiä tehdä,
sillä hän on Jumalasta syntynyt.
Siitä käy ilmi,
ketkä ovat Jumalan lapsia
ja ketkä perkeleen lapsia.
Kuka ikinä ei tee vanhurskautta,
hän ei ole Jumalasta"
(1 Joh 3:1)

Ei maailma ollut ristillä vaan Jeesus.
Maailman synti kylläkin Jeesuksessa.

Kun olemme tulleet yhdeksi
Jeesuksen kanssa,
niin olemme upotetut
Hänen kuolemaansa
ja osalliset Sovituksesta Kristuksessa.

Ja silloin elämme yhdessä Hänen kanssaan
Hänen ylösnousemisvoimassaan.
Sovituksen ydinsanoma
on ilmaistavissa yhdellä Sanalla:

KRISTUKSESSA

Jos emme ole Kristuksessa
emme myöskään osalliset
Hänessä olevasta Sovituksesta.

SOVITUS KRISTUKSESSA
Keskustelun aiheena on
kahdeksan jaetta pitkä
Jumalan Sanan katkelma.

Eli ei Paavali Pyhän Hengen
johtamanakaan kyennyt
ilmaisemaan tuota Sanomaa
yhdellä virkkeellä,
vaan tarvitsi siihen
monen monta lausetta.

Ja kun hän julistaa tuota Sanomaa,
mikä tapahtuu Roomalaiskirjeessä,
tarvitaan kahdeksan luvun mittainen
katkelma Pyhän Hengen innoittamaa tekstiä.

Toisen korinttolaiskirjeen aiheena
ei sinänsä ole Sovitus, vaan se,
mikä on uskovan tehtävä tässä maailmassa.

Ja niin noiden kahdeksan jakeen sanoma
ei aukene täysi,
Ellei lue kirjettä kokonaan.
Ja sitä ennen tietenkin ensimmäinen kirje.
Tuo luku kokonaisuudessaan
korostaa erittäin voimakkaasti
VT:n sivuille ennalta kätkettyä salaisuutta.

Tuo lause,
jossa on kyseinen verbi,
ei ehkä sisälly alkutekstiin,
jolloin UT:ssa esiintyisi
vain kolme kertaa verbi
prografō
Verbi

προγράφω
prografō
edeltäkirjoitettu

esiintyy vain jakeissa
Room 15:4 Gal 3:1 Ef 3:3 Juuda 1:4

Kysymys on todellakin
VT:n kirjoituksista aukeavasta
salaisuudesta koskien
Jumalan Pojan ristiinnaulitsemista.
Edellisessä viestissäni
aloitin Danielin kirjan kohdasta,
jossa siirrytään
lopun ajan tapahtumiin.

"Mutta lopun ajalla ..."
(Dan 11:40)

Tuo jae siirsi lukijan
kaikesta jo kerran toteutuneesta
aivan lopun ajan tapahtumiin.
Ja mitä onkaan edessä.

"Etelän kuningas iskee yhteen
hänen kanssansa.
Ja Pohjan kuningas käy
tämän kimppuun vaunuilla
ja ratsuilla ja monilla laivoilla,
hyökkää hänen maihinsa,
tulvana leviten niiden ylitse."
(Dan 11:40)

Pohjan kuninkaan määränpää
on Israel.

"Hän hyökkää myös
Ihanaan maahan,
ja monta kaatuu."
(Dan 11:41)

Monta Israelilaista myös selviytyy
kun pakenevat pohjoiseen alueille,
jotka pelastuvat
Pohjan kuninkaan käsistä.

"Mutta hänen kädestänsä
pelastuvat nämä:
Edom ja Mooab
ja ammonilaisten pääosa."
(Dan 11:41)

Mutta etelässä ei selviydytä
Pohjan kuninkaan käsistä.

"Ja hän ojentaa kätensä maita kohti;
Egyptin maa ei ole säästyvä.
Hän valtaa kulta- ja hopea-aarteet
ja kaikki Egyptin kalleudet,
ja liibyalaiset ja etiopialaiset
liittyvät häntä seuraamaan."
(Dan 11:42-43)

Mutta sitten Pohjan kuningas
kohtaa tuhonsa.

"Mutta sanomat idästä ja pohjoisesta
säikähdyttävät häntä,
ja hän lähtee täynnä kiukkua
hävittämään monia
ja vihkimään heitä tuhon omiksi.
Hän pystyttää hovitelttansa
meren ja pyhäkön ihanan vuoren välille.
Mutta hänen loppunsa tulee,
eikä häntä kukaan auta."
(Dan 11:44-45)

Ja nyt alkaa viimeinen
eli seitsemäskymmenes vuosiviikko,
jota ja jonka seurauksia
avauksessa avasin.

"Siihen aikaan nousee Miikael,
se suuri enkeliruhtinas,
joka seisoo sinun kansasi lasten suojana."
(Dan 12:1)

Danielin kansa eli Israel eli Jaakob
kohtaa suurimman ahdituksensa,
mitä se on koskaan kohdannut.

"Ja se on oleva ahdistuksen aika,
jonka kaltaista
ei ole ollut siitä saakka,
kuin kansoja on ollut,
hamaan siihen aikaan asti."
(Dan 12:1)

Mutta Israel ei tuhoudu nytkään.
Tämä on kuitenkin
synnytystuskien huippu.

"Mutta siihen aikaan
pelastetaan sinun kansasi,
kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat."
(Dan 12:1)

Jaakobin ahdistus johtaa
Israelin kansan uudestisyntymiseen.
Jaakobista tulee Israel.

Mutta nyt tässä vaiheessa
Israel on siis oleva kuin kohdussa
kätkeytyneenä kallionkoloihin.

Mutta tuo viimeinen vuosiviikko
johtaa valtaisaan ihanuuteen,
josta avauksessa jo kerroinkin.

Jos kiinnostaa,
niin voisit tässä kohden lukea
Sakarjan kirjan päätösluvun.
Daavid ei viitannut Aadamin syntiin
vaan omaansa Batsevan kanssa
ja isänsä syntiin tyttärensä kanssa.

Ihminen on eksyksissä syntymästään
kohdusta saakka.

Tarvitsee siis kantajaa ja taluttajaa
alusta asti.

Mutta syntiseksi tulee vasta silloin
kun kykenee tekemään syntiä.

Ja yleensä se ensimmäinen synti on valhe.
Siihen ihminen ei kykene ennenkuin
jo hyvinkin puhetaitoinen.
>>Yksikään ihminen ei ole
syntinen syntyessään.
Ei Daavid-vauvakaan. <<

Noin kirjoitin.
Avauksen esiin tuomat jakeet
ovat erittäin puhutteleviä.

Minua kiinnostaa kuitenkin aina
ensimmäinen maininta asiasta.
Se on avain kuhunkin teemaan.

Ensimmäinen maininta sovituksesta
löytyy Raamatun alkulehdiltä
Jumalan (Pojan) sanoina
käärmeen possessoineelle paholaiselle.

"Ja minä panen vainon
sinun ja vaimon välille
ja sinun siemenesi
ja hänen siemenensä välille;
se on polkeva rikki sinun pääsi,
ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän."
(Gen 3:15)

Mutta jo tätä ennen
Raamatun ensimmäinen jae pitää sisällään
valtavan määrän informaatiota
niin sovituksesta kuin luomisestakin.

"Alussa/Esikoisessa
loi Jumala/Valtiaat
taivaat ja maan."
(Gen 1:1)

Ensimmäiseen sanaan
"Alussa/Esikoisessa"
on kätketty tarkka
pelastussuunnitelma,
joka oli laadittu siltä varalta,
että ihminen ja ihmisen haltuun
annettu luomakunta joutuu pulaan.

Ja niin kaiken kaikkiaan minä koen
Raamatun peruskertomuksen,
ja ensimmäisen jatkokertomuksen
merkittävimpänä ilmoituksena
ihmiskunnalle.

Näistä Raamatun alkulehdistä
purkautuu ulos koko
Raamatun Sanoma.

Ja kun jakeista puhutaan,
niin annan nyt vastaukseksi nuo kaksi:
(Gen 1:1 3:15)

Jos ei olisi tapahtunut sitä,
mikä kerrotaan kolmannessa luvussa,
ei olisi koskaan kirjoitettu
tuota kolmatta lukua
eikä yhtäkään sen jälkeistä lukua.
Danielin kirjan lopussa
oleva tekstijakso alkaa sanoin:

"Mutta lopun ajalla ..."
(Dan 11:40)

Tuo jae siirtää meidät
kaikesta jo kerran toteutuneesta
aivan lopun ajan tapahtumiin.

Siis tuohon jakeeseen asti
on takana selvitystä asioista,
jotka ovat tänä päivänä jo historiaa.

Viimeisimpänä on kuvaus
Antiokus Epifaneesta
(Dan 11:21-39).

Hän oli lopullisen antikristuksen
esikuva.

Antikristuksen henkivalta
on hallinnut Baabelin tornin
rakentamisesta asti.

Ja nyt meillä on Danielin kirjassa
alkamassa viimeinen näytös.

Näyttämöä hallitsevat
- Pohjoisen kuningas
- Etelän kuningas
- Idän kuningas

Nyt on vuorossa
Etelän kuninkaan hyökkäys
Pohjoisen kuninkaan kimppuun.

"Mutta lopun ajalla
Etelän kuningas iskee yhteen
hänen kanssansa.
Ja Pohjan kuningas käy
tämän kimppuun vaunuilla
ja ratsuilla ja monilla laivoilla,
hyökkää hänen maihinsa,
tulvana leviten niiden ylitse."
(Dan 11:40)

Pohjan kuninkaan hyökkäys
kohdistuu laajalle alueelle.
Ja napakymppi on sitten Israel.

"Hän hyökkää myös
Ihanaan maahan,
ja monta kaatuu."
(Dan 11:41)

Mutta kaikkia se ei saa valtaansa.

"Mutta hänen kädestänsä
pelastuvat nämä:
Edom ja Mooab
ja ammonilaisten pääosa."
(Dan 11:41)

Suuri sen valloitus kuitenkin on.

"Ja hän ojentaa kätensä maita kohti;
Egyptin maa ei ole säästyvä.
Hän valtaa kulta- ja hopea-aarteet
ja kaikki Egyptin kalleudet,
ja liibyalaiset ja etiopialaiset
liittyvät häntä seuraamaan."
(Dan 11:42-43)

Mutta sitten
tapahtuu ratkaiseva käänne.
Idän kuningas lähtee liikkeelle.

"Mutta sanomat idästä ja pohjoisesta
säikähdyttävät häntä,
ja hän lähtee täynnä kiukkua
hävittämään monia
ja vihkimään heitä tuhon omiksi."
(Dan 11:44)

Ja niin ihanaan maan valloitus
ei enää sujukaan muitta mutkitta.

"Hän pystyttää hovitelttansa
meren ja pyhäkön ihanan vuoren välille.
Mutta hänen loppunsa tulee,
eikä häntä kukaan auta."
(Dan 11:45)

Ja siihen aikaan nousee Miikael
ja on oleva Danielin kansan
eli Israelin lasten suojana.
Paavalin julistama evankeliumi
löytyy Roomalaiskirjeestä.
Sen aloittaa kuvaus jumalattomista.

"Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta
kaikkea ihmisten jumalattomuutta
ja vääryyttä vastaan,
niiden, jotka pitävät totuutta
vääryyden vallassa,
sentähden että se,
mikä Jumalasta voidaan tietää,
on ilmeistä heidän keskuudessaan;
sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
Sillä hänen näkymätön olemuksensa,
hänen iankaikkinen voimansa
ja jumalallisuutensa, ovat,
kun niitä hänen teoissansa tarkataan,
maailman luomisesta asti nähtävinä,
niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
koska he,
vaikka ovat tunteneet Jumalan,
eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet
eivätkä kiittäneet,
vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet,
ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
Kehuessaan viisaita olevansa
he ovat tyhmiksi tulleet
ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden
muuttaneet katoavaisen ihmisen
ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten
kuvan kaltaiseksi.
Sentähden Jumala on heidät,
heidän sydämensä himoissa,
hyljännyt saastaisuuteen,
häpäisemään itse omat ruumiinsa,
nuo,
jotka ovat vaihtaneet
Jumalan totuuden valheeseen
ja kunnioittaneet ja palvelleet
luotua enemmän kuin Luojaa,
joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
Sentähden Jumala on hyljännyt heidät
häpeällisiin himoihin;
sillä heidän naispuolensa
ovat vaihtaneet
luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
samoin miespuoletkin,
luopuen luonnollisesta yhteydestä
naispuolen kanssa,
ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa
ja harjoittaneet,
miespuolet miespuolten kanssa, riettautta
ja villiintymisestään saaneet itseensä
sen palkan, mikä saada piti.
Ja niinkuin heille ei kelvannut
pitää kiinni Jumalan tuntemisesta,
niin Jumala hylkäsi heidät
heidän kelvottoman mielensä valtaan,
tekemään sopimattomia.
He ovat täynnänsä kaikkea
vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä,
täynnä kateutta, murhaa, riitaa,
petosta, pahanilkisyyttä;
ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita,
Jumalaa vihaavaisia,
väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita,
pahankeksijöitä,
vanhemmilleen tottelemattomia,
vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta;
jotka,
vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen,
että ne,
jotka senkaltaisia tekevät,
ovat kuoleman ansainneet,
eivät ainoastaan itse niitä tee,
vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille,
jotka niitä tekevät."
(Room 1:18-32)

Tällainen kylvöstä
ei voi niittää Elämää.

" Joka lihaansa kylvää,
se lihasta turmeluksen niittää;
mutta joka Henkeen kylvää,
se Hengestä iankaikkisen elämän niittää."
(Gal 6:8)
7 / 618
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt