Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

304

Kommenttia

11756

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. "Sillä mahdotonta on niitä,
    jotka kerran ovat valistetut
    ja taivaallista lahjaa maistaneet
    ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
    ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja
    tulevan maailmanajan voimia,
    ja sitten ovat luopuneet
    - taas uudistaa parannukseen,
    he kun jälleen itsellensä
    ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan
    ja häntä julki häpäisevät."
    (Hebr 6:4-6)

    Tuossa ei ollenkaan puhuta siitä asiasta,
    mistä me kaanaankielessä puhumme,
    kun puhumme luopiosta
    tai kylmenneestä uskovasta.

    Tuo kohta on osoitettu heprealaisille,
    jotka olivat
    Pyhässä Hengessä julistetun Sanan
    ja sitä seuraavien merkkien kautta
    tulleet tietoisiksi siitä,
    että Jeesus on Israelille luvattu Messias.

    He olivat kuitenkin
    kaiken tämän jälkeen hylkäämässä
    heille tarjolla olleen
    armoliiton Jeesuksessa
    ja palaamassa lakiliittoon Mooseksessa.

    Taustalla oli se, että heitä uhkasi
    synagoogasta erottaminen.
    Synagoogaan palaaminen
    edellytti heiltä Jeesuksen kieltämisestä.

    Heidän oli tunnustettava,
    ettei Jeesus ole luvattu Messias,
    vaan luvattu Messias on vasta tulossa,
    mutta ei ole vielä tullut.

    Heidän oli tunnustettava,
    että luvattu Messias ei ole vielä
    kärsinyt sovituskuolemaa jne.

    Kun Jeesus näin kielletään,
    niin silloin me lähdemme siitä,
    että Jumalan Pojan täytyy
    vielä tulla ja kärsiä risti.

    Se, joka näin teki
    ja kiroten kielsi Jeesuksen,
    kielsi ainoan Messiaansa.

    Synagoogaan palaaminen
    edellytti siis seremoniaa,
    jossa juutalaisen tuli kirota Jeesus
    ja kuvaannollisesti
    tallata jaloillaan maata
    ilmaisten inhonsa Jeesusta kohtaan.

    Ja nyt jos tämän teki,
    niin se merkitsi sitä,
    että he olivat tallanneet maahan
    myös sen veren,
    jossa heidät on sovitettu.

    He ovat siis pitäneet
    epäpyhänä eli saastaisena
    Jeesusta ja Hänen vertaan
    tuossa seremoniassa.

    He siis käyttäytyvät
    kuin Jeesus ei olisi Messias,
    eikä Jeesuksen veri
    olisi kertakaikkinen sovitusveri,
    vaikka tietävät asian näin olevan,
    eli ovat valistetuiksi tulleet
    ja päässeet Totuuden tuntoon.

    Ja kun he ovat näin perinpohjin
    julkisesti kieltäneet Messiaansa
    päästäkseen takaisin synagoogaan,
    niin he ovat kieltäneet
    ainoan Messiaansa
    ja ainoan Sovitusuhrin.

    Kysymys ei siis ole uskon
    loppumisesta tai hiipumisesta,
    vaan paljon paljon vakavammasta asiasta.

    Toinen vaihtoehto heille olisi ollut
    ottaa Pyhässä Hengessä vastaan
    Sana ja Usko.
    Silloin he olisivat syntyneet uudesti
    ylhäältä Hengestä.

    Mutta nyt he olivat aikeissa
    tehdä aivan päinvastoin.
    He olivat aikeissa herjata Armon Henkeä.

    Kun ihminen lakkaa
    vastustamasta Pyhää Henkeä,
    ja ottaa vastaan Jumalan lahjan,
    uskon Jeesukseen,
    niin hän on syntynyt Jumalan lapseksi.

    Tämä tapahtuu vain kerran.
    Jumalan lapseksi ei synnytä monta kertaa.

    Jumalan lapsi voi kompuroida ja eksyäkin,
    mutta hän ei enää koskaan
    tule perkeleen lapseksi,
    vaan hänet on siirretty
    pimeyden vallasta
    Jumalan Rakkaan Pojan Valtakuntaan
    eli hallintavaltaan.

    Uusi Testamentti ei tunne
    ollenkaan sanaa luopio.

    Mutta se puhuu kylläkin
    uskosta luopumisesta
    eli kirjaimellisesti kääntäen siitä,
    että viimeisinä aikoina ihmiset
    asettavat sivuun uskon.

    Kysymys ei siis suinkaan ole
    uskoon tulleista ihmisistä.
  2. Selvästikin olemme edelleen
    samassa luvussa.

    "Mutta lihan teot ovat ilmeiset,
    ja ne ovat:
    ...
    vihamielisyys,
    riita,
    kateellisuus,
    vihat,
    juonet,
    eriseurat,
    lahkot
    ...
    ne, jotka semmoista harjoittavat,
    eivät peri Jumalan valtakuntaa."
    (Gal 5:19-21)

    Tällainen toiminta on
    Jumalan lain vastaista.

    Ja valitettavasti on niin,
    että sitä voi esiintyä
    myös uskovissa.

    Uskovillehan Paavali kirjoittaa.
    Armosta pelastetuille.

    Mutta nämä eivät peri
    Jumalan Valtakuntaa siten
    kuin se olisi mahdollista
    tässä ja nyt.

    "Älkää siis antako sen hyvän,
    mikä teillä on,
    joutua herjattavaksi;
    sillä ei Jumalan valtakunta
    ole syömistä ja juomista,
    vaan
    vanhurskautta ja rauhaa ja iloa
    Pyhässä Hengessä.
    Joka tässä kohden palvelee Kristusta,
    se on Jumalalle otollinen
    ja ihmisille kelvollinen.
    Niin tavoitelkaamme siis sitä,
    mikä edistää rauhaa
    ja keskinäistä rakentumistamme."
    (Room 14:16-19)

    Tätä rauhaa, vanhurskautta ja iloa
    Pyhässä Hengessä
    nämä uskovat eivät koe.

    Ja eivät sitten myöskään
    ikuisuudessa peri sitä,
    mikä luvattu on.

    Mutta pelastus ei ole perintö
    vaan Jumalan armolahja.

    Palataan Galatalaiskirjeen lukuun.
    Me emme tarvitse tuota muistilistaa,
    jos vaellamme Hengessä.

    Siis jos Elämän Hengen laki
    saa ohjata ja neuvoa meitä.
    Silloin teemme vain sitä,
    jota vastaan laki ei ole,
    eli mikä on lain mukaista.

    Ja se on mahdollista
    Jeesuksen tähden.

    Kun tulimme Jeesuksen omiksi,
    niin meidät upotettiin Häneen
    ja Hänen kuolemaansa.

    Hänen,
    joka täytti synnin ja kuoleman lain.
    Ja näin
    me olemme Hänen kuolemassaan
    ristiinnaulinneet lihamme
    himoineen ja haluineen.

    "Ja ne,
    jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat,
    ovat ristiinnaulinneet lihansa
    himoineen ja haluineen.
    Jos me Hengessä elämme,
    niin myös Hengessä vaeltakaamme.
    Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä,
    niin että toisiamme ärsyttelemme,
    toisiamme kadehdimme."
    (Gal 5:24-26)

    Emme siis suinkaan taistele
    noita lueteltuja kauheuksia vastaan
    lihassa vaan Hengessä.

    Vain Henki voi kuollettaa meissä
    vihan, kateuden ja riidanhalun.

    Mutta liha toimii aivan päinvastoin
    ja siis yllyttää meitä
    kaikkeen kaunaan ja katkeruuteen.

    Kuten tuossa samassa luvussa
    myös sanotaan.

    " vaeltakaa Hengessä,
    niin ette lihan himoa täytä.
    Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan,
    ja Henki lihaa vastaan"
    (Gal 5:16-17)

    Mahtava homma.
    Hengessä vaeltaminen.
    Henki sotii lihaa vastaan,
    enkä minä.

    "Jumala on se,
    joka teissä vaikuttaa
    sekä tahtomisen että tekemisen"
    (Fil 2:13)

    Jos ei vaikuta,
    niin sitten on asiat huonosti.
    Joku muu vaikuttaa tekemisemme.

    Ja tästä vaikuttamisesta
    selvä tunnusmerkki on viha,
    jonka mainitsit.

    Uskovalla voi olla vihollisia,
    mutta uskova ei voi vihata ketään.

    "Joka hyvin tekee,
    se on Jumalasta;
    joka pahoin tekee,
    se ei ole Jumalaa nähnyt."
    (3 Joh 1:11)