kalamos

kalamos profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Liittynyt 15v sitten
328 aloitusta · 12312 kommenttia
Eli kaikki alkaa kääntymisestä.
Tämä on meidän osuutemme.
Jumala ei tee sitä puolestamme.

Mutta Hän kyllä vetää meitä
Poikansa tykö.
Ja meidän osuutemme on
lakata vastustamasta
- antautua
Hänen Rakkaudelleen
eli Jeesukselle Kristukselle.

Eli ensin tulee kääntyminen
ja sitten Jeesus vaikuttaa meissä uskon.

Pelastus on lahja,
mutta sen vastaanottaminen
edellyttää kääntymistä.

Jumalan hyvyys vetää meitä kääntymykseen, mutta meidän on päästettävä irti vanhasta.
Siis kääntyminen
... tai edes pysähtyminen ....
Jumalan huutaessa peräämme
niinkuin huusi Aadamia,
saa aikaiseksi sen,
että kaikki muuttuu.

Jumala ei pysäyttänyt Aadamia.
Aadamin oli itse pysähdyttävä.

Siis kääntyminen Jumalan puoleen
on mahdollista,
kun Pyhä Henki vetää ja kutsuu meitä,
niinkuin Jumala huusi Aadamia.
Ja meidän on se tehtävä
- pysähdyttävä, käännyttävä,
suostuttava kohtaamaan Jumala.

Siis kääntykää ja ...
sitten kaikki muu tulee lahjana.

Lahja on aina ilmainen lahjan saajalle.
Mutta lahjaa ei ole pakko ottaa vastaan.

Jumalan lahjavanhurskaus on tarjolla,
mutta sen vastaanottaminen edellyttää
omasta vanhurskaudesta luopumista.

Jos omat vaatteet
ovat kovin hohdokkaat,
voi olla vaikea riisua niitä,
ja ottaa vastaan hääisännän
tarjoamaa häävaatetta.
Jumalan täytyy saada
pukea meidät Kristukseen.

Sikiössä olevan vauvan
ei tarvitse tehdä mitään syntyäkseen.

Mutta kun me olemme
(hengellisesti) kuolleet
tekemiimme synteihin,
meidän täytyy syntyä uudesti
- ei enää lihasta ja verestä
ja miehen tahdosta,
vaan Jumalasta, Ylhäältä Hengestä.

Miten tämä voi tapahtua.
Jeesuksen vastaus oli kertomus
VT:n puolelta.

Hän, joka oli synnitön
mutta meidän tähtemme tehtiin synniksi, ripustettiin puuhun.
Jokainen käärmeen pureman saanut
synnin myrkkyyn kuolemassa oleva,
joka nosti katseensa
tuohon puuhun ripustettuun
sai uuden elämän.

Ne,
jotka eivät nostaneet katsettaan siihen,
vaikka tuo vaskikäärme
tuotiin heidä silmiensä eteen,
eivät saaneet uutta elämää
vaan kuolivat heissä olevaan myrkkyyn.
Siis meidän on tuo ratkaisu tehtävä. Käännämmekö katseemme Häneen
vai emme.

Meidän täytyy ottaa vastaan Hänet,
joka on Jumalan Vanhurskaus,
Pelastus ja Iankaikkinen Elämä.

Siksi me Kristuksen puolesta
kehotamme kaikkia:
Antakaa sovittaa itsenne!!!

Pietari julisti Pyhässä Hengessä
Jumalan Sanaa,
ja kolme tuhatta miestä kääntyi.

Jos Jumalan Rakkauden kutsu
ei olisi heitä vetänyt
Jeesuksen tykö,
eivät he olisi kääntyneet.

Mutta meillä on
tuollaisessakin tilanteessa
mahdollisuus pistää hanttiin
ja olla kääntymättä.

Rauhaan ja Rakkauteen
ei ketään voi pakottaa.
Siihen antaudutaan.

Numero yksi on kääntyminen.
Mitään ei tapahdu,
ellemme käänny
ja suostu kohtaamaan Jumalaa.

Usko on tuon kohtaamisen seuraus
- ei syy.

Monen uskovan ihmisen
uusi elämä alkoi rukouksella:

Jumala, jos sinä olet olemassa ...
Kaikki ihmiset
eivät ole Kristuksessa
eivätkä uusia luomuksia.

"Siis,
jos joku on Kristuksessa,
niin hän on uusi luomus;
se, mikä on vanhaa,
on kadonnut,
katso,
uusi on sijaan tullut."
(2 Kor 5:17)

On siis ihmisiä,
joiden kohdalla
vanha ei olekaan kadonnut
eikä uusi sijaan tullut,
vaikka onkin niin,
että Jumala on
sovittanut maailman.

"Mutta kaikki on Jumalasta,
joka on sovittanut meidät
itsensä kanssa Kristuksen kautta
ja antanut meille sovituksen viran."
(2 Kor 5:18)

Siis Jumalan puolelta
kaikki on valmiina.

"Sillä Jumala oli Kristuksessa
ja sovitti maailman itsensä kanssa
eikä lukenut heille
heidän rikkomuksiaan,
ja hän uskoi meille
sovituksen sanan."
(2 Kor 5:19)

Kun syyllistä etsitään siihen,
miksi kaikki eivät silti ole
tulleet uskoviksi,
voidaan sitä etsiä ensiksi
saarnamiehistä,
joille edellä olleen mukaan
on annettu
sovituksen virka,
joille on uskottu
sovituksen sana.

"Kristuksen puolesta
me siis olemme lähettiläinä,
ja Jumala kehoittaa
meidän kauttamme."
(2 Kor 5:20)

Mutta vika voi olla myös siinä,
että jotkut eivät kerta kaikkiaan
halua ottaa vastaan
Kristuksen lähettiläiden sanomaa,
eivätkä antaa sovittaa itseään
Jumalan kanssa.

"Me pyydämme
Kristuksen puolesta:
antakaa sovittaa itsenne
Jumalan kanssa."
(2 Kor 5:20)

Joka tapauksessa on siis niin,
että Jumalan puolelta
kaiki on tehty ja valmista,
mutta silti kaikki eivät
ole tulleet Jumalan vanhurskaudeksi.

"Sen,
joka ei synnistä tiennyt,
hän meidän tähtemme teki synniksi,
että me hänessä tulisimme
Jumalan vanhurskaudeksi."
(2 Kor 5:21)

Ja siksi me Jumalan työtovereina
kehotamme ottamaan vastaan
Jumalan armon.
Mutta karmea totuus on,
että Jumalan armo
voi jäädä turhaksi.

"Hänen työtovereinaan
me myös
kehoitamme teitä
vastaanottamaan Jumalan armon niin,
ettei se jää turhaksi."
(2 Kor 6:1)

Kun me tätä teemme,
niin kysymys on hyvin vakavasta asiasta.
Me elämme nyt armon päiviä.
Jokainen kohtaaminen
syyttömäksi julistetun ja syyllisen välillä
on radikaali.

"Sillä hän sanoo:
'Otollisella ajalla
minä olen sinua kuullut
ja pelastuksen päivänä sinua auttanut'.
Katso,
nyt on otollinen aika,
katso,
nyt on pelastuksen päivä."
(2 Kor 6:2)
"Siis,
jos joku on Kristuksessa"
(2 Kor 5:17)

Kysymyksessä on suhde
kahden persoonan välillä.

Vain nuo kaksi tietävät varmasti,
onko tuo suhde olemassa.

Tuota suhdetta kuvataan
Laulujen laulussa eli
Korkeaveisussa.

Minustakin tuli
ihan uudenlainen luomus,
kun rakastuin erääseen neitokaiseen.

Tiesin heti,
että tulemme jakamaan elämämme.

Kysymys on siis suhteesta
eli toistensa tuntemisesta.

Jos me tunnemme Jeesuksen,
niin meillä on suhde
Hänen kanssaan.

Ihan uusi elämä on alkanut.
Ikuinen elämä Hänen kanssaan.

"Mutta tämä on
iankaikkinen elämä,
että he tuntevat sinut,
joka yksin olet totinen Jumala,
ja hänet,
jonka sinä olet lähettänyt,
Jeesuksen Kristuksen."
(Joh 17:3)

Toinen vaihtoehto,
jonka Jeesus ilmaisee
aivan samoin johdantosanoin,
on se,
että meillä on suhde
Valkeuden sijasta pimeyden kanssa.

"Mutta tämä on tuomio,
että valkeus on tullut maailmaan,
ja ihmiset rakastivat pimeyttä
enemmän kuin valkeutta;
sillä heidän tekonsa olivat pahat."
(Joh 3:19)

Jos tunnemme Jeesuksen,
niin meillä on jonkinlainen
yhteys Hänen kanssaan.

Jos mitään yhteydenpitoa ei ole,
niin voi olla,
että emme olekaan Kristuksessa,
emme olekaan Jumalan lapsia.

Tämä suhde ja yhteyudenpito
ei välttämättä näy ulkopuolisille.

Sillä Morsiamen kaunistus on
salassa oleva sydämen ihminen
hiljaisen ja rauhaisan hengen
katoamattomuudessa.

Jumalan Rauha on sydämessä.
Siitä me tiedämme,
että olemme Kristuksessa.

"Jumalan rauha,
joka on kaikkea ymmärrystä ylempi,
on varjeleva teidän
sydämenne ja ajatuksenne
Kristuksessa Jeesuksessa."
(Fil 4:7)

Jos olemme kovin rauhattomia
ja riitaisia ja panettelevia,
niin meillä ei ehkä ole
suhdetta Rauhan Ruhtinaaseen.

Mutta kun Jumalan Valtakunta
on sisäisesti meissä,
niin elämämme on
vanhurskautta, rauhaa ja iloa
Pyhässä Hengessä.
Ne siis voi kuitenkin huiskia pois.

Ja näin on myöskin niiden
ihmisten kohdalla,
jotka ovat maistaneet,
että Herra on hyvä,
mutta jotka eivät ole
uudestisyntyneet.

Nämä ihmiset luopuvat
eli asettavat uskon sivuun,
kun tulee vaino ja ahdistus.

Mutta toisin on niiden kanssa,
jotka ovat syntyneet Hengestä
ja tulleet uusiksi luomuksiksi
Kristuksessa.
Heitä ei erota mikään
Jumalan Rakkaudesta.

"Kuka voi meidät erottaa
Kristuksen rakkaudesta?
Tuskako,
vai ahdistus,
vai vaino,
vai nälkä,
vai alastomuus,
vai vaara,
vai miekka?
Niinkuin kirjoitettu on:
'Sinun tähtesi
meitä surmataan kaiken päivää;
meitä pidetään teuraslampaina'.
Mutta näissä kaikissa
me saamme jalon voiton
hänen kauttansa,
joka meitä on rakastanut.
Sillä minä olen varma siitä,
ettei kuolema
eikä elämä,
ei enkelit
eikä henkivallat,
ei nykyiset
eikä tulevaiset,
ei voimat,
ei korkeus
eikä syvyys,
eikä mikään muu luotu
voi meitä erottaa
Jumalan rakkaudesta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme."
(Room 8:35-39)

Edelleen kysyn,
eikö ole ihmeellistä,
että miljoonat ja miljoonat
kaikesta huolimatta
uskovat Jeesukseen.
"Te olette jo puhtaat
sen sanan tähden,
jonka minä olen teille puhunut."
(Joh 15:3)

καθαρός = puhdas, viaton
katharos

Golgata on edessä.
Jeesuksen sovituskuolema
ei ole vielä tapahtunut,
eivätkä opetuslapset
olleet vielä saaneet
uutta elämää
uudestisyntymisen kautta.

Kuitenkin he olivat jo puhtaat.
Jeesus oli puhunut heille
kolmen vuoden ajan.
SANA
oli puhdistanut heidät.

Jeesus oli pessyt heidät.
Kerran ihan konkreettisesti
heidän jalkansa.

Pietari tapansa mukaan vastusteli.
Mutta Jeesus sanoi:

"Ellen minä sinua pese,
ei sinulla ole osuutta
minun kanssani"
(Joh 13:8)

Sitten Pietari pomppasi
toiseen äärimmäisyyteen.

Pese kokonaan,
ei vain jalkoja.
Tähän Jeesus vastaa:

"Joka on kylpenyt,
ei tarvitse muuta,
kuin että jalat pestään,
ja niin hän on kokonaan puhdas;
ja te olette puhtaat"
(Joh 13:10)

Siis Jeesuksen puhuma Sana
oli saanut aikaan sen,
että opetuslapset
olivat kokonaan pestyjä.

Jokapäiväinen vaellus kuitenkin
tuo aina likaa jalanpohjiin,
joten ne tarvitsevat
jatkuvaa puhdistusta.

Eli Jeesuksen puhuma Sana
oli kylvettänyt opetuslapset.
Vai oliko sittenkään.
Jeesus jatkaa näin:

"Johannes kirjoitti:
te olette puhtaat,
ette kuitenkaan kaikki"
(Joh 13:10)

Yksi heidän joukossaan
ei ollut puhdas.
Ja miksi.
Hän ei ollut tehnyt parannusta.
Jeesuksen julistus oli ollut:

"Aika on täyttynyt,
ja Jumalan valtakunta
on tullut lähelle;
tehkää parannus
ja uskokaa evankeliumi"
(Mark 1:15)

Jeesuksen opetuslasten joukossa
oli yksi,
joka ei koskaan
ollut tehnyt parannusta.
Hän oli koko ajan varas ja kavaltaja.

Hänelle ei koskaan auennut
pelastuksen evankeliumi.
Tämä ilmeni muun muassa tilanteessa,
jossa Jeesuksen jalat voideltiin.

"Niin Maria otti naulan oikeata,
kallisarvoista nardusvoidetta
ja voiteli Jeesuksen jalat
ja pyyhki ne hiuksillaan;
ja huone tuli täyteen
voiteen tuoksua.
Silloin sanoi
yksi hänen opetuslapsistaan,
Juudas Iskariot,
joka oli hänet kavaltava:
'Miksi ei tätä voidetta myyty
kolmeensataan denariin
ja niitä annettu köyhille?'
Mutta tätä
hän ei sanonut sentähden,
että olisi pitänyt huolta köyhistä,
vaan sentähden,
että hän oli varas
ja että hän rahakukkaron hoitajana
otti itselleen,
mitä siihen oli pantu."
(Joh 12:3-6)

Parannus jäi tekemättä,
vaikka Jeesus pesi Juudaksen jalat,
vaikka Jeesus antoi
ehtoollisleivän Juudakselle.

Sana on tarjolla,
ja me olemme sitä syöneetkin.
Mutta olemmeko koskaan
tehneet parannusta.
Kääntyneet pois
entisestä elämästämme.

Jos emme,
niin me olemme vielä
kyykäärmeen sikiöitä,
jotka eivät voi tehdä
parannuksen soveliaita hedelmiä.

Paavali sai julistettavaksi
armon evankeliumin.

Mutta mikään Sana ei puhdista,
jos emme käänny,
jos meissä ei tapahtu
mielenmuutosta.

SANA on otettava vastaan.
Ja silloin me muutumme

"Mutta me kaikki,
jotka peittämättömin kasvoin
katselemme Herran kirkkautta
kuin kuvastimesta,
muutumme saman kuvan kaltaisiksi
kirkkaudesta kirkkauteen,
niinkuin muuttaa Herra,
joka on Henki."
(2 Kor 3:18)

Me emme näe vielä selvästi,
mutta kuva selvenee koko ajan,
jos katseemme eli uskomme
on kohdistettu Jeesukseen.

Ja silloin Jeesus pesee puhtaaksi
meidän jalkamme joka päivä.

Jos meillä ei vielä ole
tuota suhdetta Jeesukseen
eli Sanaan eli Valoon,
jos emme ole vielä
Häntä nähneet,
emmekä siis tunne Häntä,
niin me olemme
vielä synneissämme.

Olemme silloin
yön ja pimeyden lapsia
emmekä päivän ja valon lapsia.

"Joka hyvin tekee,
se on Jumalasta;
joka pahoin tekee,
se ei ole Jumalaa nähnyt."
(3 Joh 1:11)
Kalamos ei ole antanut ohjetta
himosta eroon pääsemiseen.

Olisin antanut,
jos olisin jaksanut illalla kirjoittaa,
mutta en jaksanut.

Sitten aamulla huomasin,
että Mvh J - K
oli jo kirjoittanut sen,
mitä mielessäni oli.

Ja niin kirjoitin sitten
siitä toisesta asiasta,
jonka olin sydämelleni saanut.

Siinä ei ollut mitään seksuaalista.
Raamatussa ei ole ollenkaan
sanaa seksi.

Kirjoitin siitä onnesta,
jonka Jumala on tarkoittanut
ihmiselle.
Miehelle ja Naiselle.

Kuvasin perheonnea,
siinä kontekstissa,
jossa Raamattu siitä puhuu.

Ihminen luotiin paratiisiin
viljelemään ja varjelemaan.

Jo Raamatun ensimmäinen
jatkokertomus
peruskertomuksen jälkeen
kehottaa:

"Sentähden
mies luopukoon
isästänsä ja äidistänsä
ja liittyköön vaimoonsa,
ja he tulevat yhdeksi lihaksi."
(Gen 2:24)

Siis tuo oli Jumalallinen ohje
jo ennen syntiinlankeemusta,
kun himosta ei ollut tietoakaan.

Nyt kun paholainen häärii
ympärillämme,
niin se haluaa kaikin tavoin
turmella tuon ihanuuden,
perheonnen.

Mutta sillä on tarjottavana
vain laihaa korviketta.

Niin laihaa kahvia
kuin on housun virutusvesi.

Ei kukaan sellaista tuo
avioliittoon.

Kun ihminen rakastuu,
niin se on maailmoja
mullistava kokemus.

Ja se on esikuva siitä,
mitä tapahtuu,
kun ihminen vastaa
siihen Rakkauden kutsuun,
jonka Jeesus esittää
kolkuttaessaan sydämemme ovella
päästäkseen sisään
ateriayhteyteen kanssamme.

Mutta jos meillä
ei ole sitä Rakkaussuhdetta,
joka kuuluu
miehen ja naisen välille,
niin meillä on syvä kuilu elämässä.

Yhtä lailla,
jos meillä ei ole
sitä Rakkaussuhdetta,
joka kuuluu
Kristuksen ja Morsiamen välille.

Kumpikin on täytettävissä.
Etsivä löytää.

Siis ei niin,
että esimerkiksi alkoholiongelmainen
viivyttelee antautumistaan
Jeesukselle niin kauan,
että on päässyt eroon viinasta.

Ei,
vaan elämä annetaan heti Jeesukselle.
Ja sitten meidän astiamme täyttyy
Pyhästä Hengestä
ja viinan höyryt joutuvat
antamaan sille sijan.

Samoin,
jos ei avaa sydäntään
toiselle ihmiselle,
jaa sitä toisen ihmisen kanssa,
niinkuin heti Raamatun
alussa todetaan,
niin meillä on ongelma,
joka nyt
kun synti on jo maailmassa,
johtaa meidät vaikeuksiin
siten kuin Paavali
lainaamassani kohdassa tuo esiin.

Totta on kuitenkin sekin,
että niinkuin lähestyvä ahdinko,
tuolloin oli lähellä,
se saattaa olla nytkin.

Ja sitä silmällä pitäen Paavali kirjoittaa
myöhemmin tuossa luvussa näin:

"Olen siis sitä mieltä,
että lähestyvän ahdingon tähden
jokaisen on hyvä pysyä entisellään.
Jos olet sidottu vaimoon,
älä pyydä eroa;
jos et ole sidottu vaimoon,
älä pyydä itsellesi vaimoa.
Mutta jos menetkin naimisiin,
et syntiä tee;
ja jos neitsyt menee naimisiin,
ei hänkään tee syntiä;
mutta ne, jotka niin tekevät,
joutuvat kärsimään ruumiillista vaivaa,
ja siitä minä tahtoisin teidät säästää."
(1 Kor 7:26-28)
Nyt en tietenkään
tiedä mitään taustoista.

Mutta mieleeni nousi illalla
kaksi asiaa.

Näistä toinen on tullut
oikeastaan erittäin hyvin esille
jo saamissasi vastauksissa.
Joten ohitan tuon kokonaan.
Ja kerron vain sen ensimmäisen.

Se, mitä maailma voi tarjota,
on niin kertakaikkisen
laiha korvike sille onnelle,
minkä Jumala on tarkoittanut
ihmiselle.
Miehelle ja Naiselle.

Pikselien tuijottaminen
ei sitten alkuunkaan korvaa
puolison kanssa vietettyä
iltahetkeä luonnon keskellä
vaikkapa rannalla
sorsien puuhastelua katsellen.

Ja jos vielä siunaantuu lapsia,
niin ajattele sitä onnea,
kun koko perhe yhdessä
istuttaa perunaa maahan.

Ja sitten syksyllä
lapset kiipeävät puuhun
ja pudottavat omenia alas,
ja ne kerätään talteen
ja lapset äidin kanssa
säilövät ne, mitä ei heti syödä.

Eli etsi itsellesi puoliso.
Jumala johdattaa Sinulle sellaisen.
Hän on jossain ja kaipaa Sinua.
Pahuus alkoi siitä,
kun kaikkein ihastuttavin enkeli
ylpistyi ihanuudestaan.

Aamuruskon pojasta eli Luciferista
eli Valon kantajasta
tuosta kaikkein kirkkaimmasta
luodusta olennosta
tuli pimeyden ruhtinas.

Ja nyt vastakkain ovat
pimeys ja Valkeus.

Tästä asetelmasta Raamattu kertoo
jo sen toisesta jakeesta alkaen.

Paholainen sai ujutettua
synnin ja kuoleman myös
Aadamin hallitsemaan maailmaan.

Aadamin synti ei jäänyt ainoaksi,
vaan heti seuraavassa polvessa
Aadamin ensimmäinen poika
tappoi nuoremman veljensä.

Jumala suo Aadamille toisen
pojan surmatun Aabelin sijaan.

Seet oli uusi alku
Jumalan lupaamalle pelastukselle.

Paholainen tiesi,
että nyt hän ei voi enää tyytyä
eliminoimaan Aadamin poikia.

Hänen täytyy saastuttaa
koko ihmissuku,
jotta siitä ei koskaan
tule maailmaan
Jumalan lupaamaa
käärmeen pään
eli paholaisen vallan murskaajaa.

Olemme vielä aivan
ihmiskunnan alkutaipaleella,
kun paholainen on saamassa
luomakunnan
täydellisesti haltuunsa.
Vain Nooa oli enää vanhurskas.

Tämä luomakunnan haltuun otto
tapahtui siten,
että paholaisen hallinnassa
olevat pahat enkelit,
joita nimitetään jumalan pojiksi,
tulivat maan päälle
ja yhtyivät ihmisten tyttäriin.

"Kun ihmiset alkoivat lisääntyä
maan päällä
ja heille syntyi tyttäriä,
huomasivat Jumalan pojat
ihmisten tyttäret ihaniksi
ja ottivat vaimoikseen kaikki,
jotka he parhaiksi katsoivat.
Silloin Herra sanoi:
'Minun henkeni
ei ole vallitseva ihmisessä
iankaikkisesti,
koska hän on liha.
Niin olkoon hänen aikansa
sata kaksikymmentä vuotta.'
Siihen aikaan
eli maan päällä jättiläisiä,
ja myöhemminkin,
kun Jumalan pojat
yhtyivät ihmisten tyttäriin
ja nämä synnyttivät heille lapsia;
nämä olivat noita
muinaisajan kuuluisia sankareita."
(Gen 6:1-4)

Näin paholainen yritti estää
Pelastajan syntymisen maailmaan.

Kohta kaikki syntyvät lapset
olisivat olleet niitä,
jotka olivat saaneet alkunsa
pahoista enkeleistä.

Jumalan lupaama Pelastaja
ei tietenkään voisi
silloin tulla maailmaan.

Jumalalla ei ollut vaihtoehtoja.
Ihmissuku
ja sen hallintaan annettu luomakunta
sai 120 vuotta armonaikaa.
Nooa saarnasi loppuun asti.
Mutta turhaan.

"Mutta kun Herra näki,
että ihmisten pahuus
oli suuri maan päällä
ja että kaikki heidän
sydämensä aivoitukset ja ajatukset
olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat,
niin Herra katui
tehneensä ihmiset maan päälle,
ja hän tuli murheelliseksi
sydämessänsä.
Ja Herra sanoi:
'Minä hävitän maan päältä
ihmiset, jotka minä loin,
sekä ihmiset että karjan,
matelijat ja taivaan linnut;
sillä minä kadun ne tehneeni'"
(Gen 6:5-7)

Jumalan oli pakko
pelastaa maailma
hukuttamalla luomakunta.

Pelastusta varten Jumala käski
Nooan rakentaa
valtavan suuren laivan.
Sitä sanotaan arkiksi.
Sen avulla Jumala pelastaisi
sekä ihmiskunnan että eläinkunnan.

Koko ihmiskunta olisi joutunut
paholaisen omiksi
ja sen myötä myös ihmisen hallintaan
annettu eläinkunta,
jos ei olisi ollut vielä yksi hurskas.

Näin äärirajoille
Jumalan pitkämielisyys
jaksaa odottaa.